Villin punaisen penkin iloiset yllättäjät

 Hurraati hurraati hurraati hurraa!

Villi punainen penkki sijaitsee huussin ja vanhan talon päädyn välissä. Hurmaavimmillaan se on kirsikoiden kukinnan aikaan, kun tulppaanitkin kukkivat. Tuolloin on vielä valoisaa, nyt kesäkuussa puihin ovat puhjenneet lehdet ja alue on vähintäänkin puolivarjoisa.

Mutta oli siellä kukassa vielä hetki sitten yksi liekehtivän punainen tulppaani, suvitulppaani!

Tämä on mysteeri ja erittäin iloinen yllätys. Olin kyllä istuttanut suvitulppaanin, harvinaisen aarteen, villiin punaiseen penkkiin, mutta mielestäni vähän eri paikkaan. Lisäksi olin siirtänyt sen muutama vuosi sitten ruskopenkkiin, joka on vähän alempana rinteessä.

Koska suvitulppaani on niin kaunis, laitetaan tähän kuva ruskopenkin yksilöstäkin. Tämä on niin uskomattoman siro – ja myöhäinen. Idänunikot nuppuilivat vielä, nämä kuvat ovat reilun viikon takaa.

Kuinka onnekasta voi olla, että nyt minulla on niitä kaksi kappaletta! 

Odottelen lisääntymistä, mitä ei ole kylläkään tapahtunut, paitsi että nyt on se mystinen toinen kukkiva kappale. Pari vuotta sitten keräsin siemenet ja joitakin hyvin pieniä korsia niistä nousi. Istutin puolentoista vuoden kasvattelun jälkeen kylvöksen syksyllä ruskopenkkiin, mutta siitä kohdasta ei ole vielä noussut yhtään mitään. Siementaimet olivat kyllä aivan älyttömän minikokoisia, pikku sipulit tulitikun pään kokoluokkaa.

Ei siinä vielä kaikki. Pari päivää sitten havaitsin särkyneensydämen punakukkaisen Valentine- eli 'Hordival' -lajikkeen sittenkin elossa ja nousemassa maasta! Ehdin jo käydä samassa K-raudassa, josta taimen viime vuonna hankin, katsomassa, jos heillä olisi samaa valikoimassa tänäkin vuonna – ei ollut. No nyt säästyi nekin rahat.

Lisäksi nepalinhanhikki, jonka istutin syksyllä, on myös vastikään noussut maasta toisen 'Nippon Beauty' -pionin edessä, mihin sen istutinkin. Ja tänään löysin jo kuolleeksi julistamani 'King's Ransom' -rotkolemmikin ensimmäisen lehden toisaalla puutarhassa!

Pelkkiä hyviä uutisia siis niin täältä villistä punaisesta penkistä kuin muualtakin. Lisäksi ihastuttava korallikeijunkukka on aloittanut kukinnan. Kirjoitin siitä uusimpaan Oma PIHA -lehteen (numero 3/2024) juttuuni pitkään kukkivista perennoista. Tämä kun on kukassa seuraavat pari kuukautta yhtä soittoa.

Ensimmäiset varjoliljan kukat ovat avautuneet ja kohta seuraavat marhanliljat perässä. Iloisena olen pannut merkille, että ne viihtyvät puutarhani olosuhteissa. Tänä vuonna on kukkaan tulossa neljän ihan uuden lajikkeen ensikukinnat, jos muistin laskea kaikki mukaan! Ja jos ne ovat sitä, mitä paketin etiketissä väitettiin – se on aina oma lukunsa. Istuttaa yhtä, kukkaan tulee toista.

Onneksi kaikki varjo- ja marhanliljat ovat yhtä kauniita. Uuden väristen lajikkeiden saaminen vain on niin kutkuttavaa, että harmittaa, jos tulee taas sama 'Claude Shride' – vaikka se onkin upea.

Villin punaisen penkin vieressä on esikkopelto tai jouluruusutarha, jossa kasvusto on keskikesäisen korkeaa. Koiranputkien keveät kukinnot pitävät seuraa varjoliljoille, joita on vuosi vuodelta enemmän – niin oli tarkoituskin. Tämä nuppuinen tilanne on jännittävin.

Kohta poksahtaa!

Korallikeijunkukka Heuchera sanguinea

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Suvitulppaani Tulipa sprengeri

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Varjolilja Lilium martagon

Muotopuutarhassa sateella

 ja vähän paisteellakin, mutta tänään sataa, ihanaa!

Muotopuutarhan kukkaisin penkki on se, jota vesimyyrät eivät ole verottaneet eikä vaahtera vie voimia. Juhannuspioni vetelee vielä viimeisiään, sen seurassa kukkivat lukuisat lehtoakileijat ja tummakurjenpolvet. Nyt kiinanpioni 'Wladyslawan' isoimmassa nupussa näkyy jo kukkaväriä, kohta se aloittaa! Sopivasti, kun aikainen juhannuspioni lopettaa.

Muotopuutarhan pastelliseen värimaailmaan sopii tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel'. Se tuottaa toki tavallisia viininpunakukkaisiakin siementaimia, kun sellaista kasvaa muualla puutarhassa; istutin lajiketta 'Samobor' ihan alkuvuosina. Mutta se ei sävyltään tänne sovi, niinpä sen väriset taimet saavat lähtöpassit ja näitä vaaleanliiloja suosin. Valkokukkainen siementaimi saa myös jäädä, ilman muuta.

On muotopuutarhassa silti jotakin dramaattista väriä. Lehtoakileija 'Black Barlow' on aina ollut jotenkin kitukasvuinen eivätkä sen kukat ole kovin kerrannaiset, mutta se näyttää silti varsin kivalta karhunjuuren kyljessä. 

Lisäksi rinneakebia kukki, viimein! Viime kesänä sen kukkanuput näivettyivät, mutta nyt pari kukkaa avautui. Tässäkin on jännää viininpunaista sävyä. Kukat ovat pikkuruisia. 

Kauan näitä kukkia saikin odottaa: istutin köynnöksen vuonna 2011. Kymmenen ensimmäistä vuottaan se paleltui aina maan tasalle, sitten alkoi versoa yhä ylempää ja viime talvestakin se selvisi jo lähes kahteen metriin asti. Eli aivan sama käytös kuin muratilla. Näköjään kasvit pikku hiljaa siedättyvät ilmastoon.

Mooseksenpalavapensas on myös vanha, sain siementaimen jo viisitoista vuotta sitten puutarhaystäviltä. Se etsi pari vuotta paikkaansa ja muutti sittemmin muotopuutarhan kuivimpaan penkkiin. Yksi kukkavarsi nousee, hyvä, että se edes! Ehkä kasvi jonakin vuonna runsastuu, vaikka en pistäisi päätäni pantiksi. On sillä ollut tässä ainakin vuosikymmen aikaa runsastua.

Takaisin lehtoakileijoihin. Pitkään toivoin vaaleansinistä akileijaa ja olen joka vuosi katsonut, jos 'Tower Light Blue' -lajikkeen siemeniä olisi siemenkauppojen valikoimissa, mutta ei niitä tunnu olevan – paitsi EU:n ulkopuolella, josta ei saa siemeniä tuoda. Nyt kuitenkin tämän väriset siementaimet ovat ilmestyneet sekä muotopuutarhaan että Rohaniin, joten toivoa on, että joskus saisin myös petticoat-mallisen vaaleansinisen akileijan, kun ollaan jo näin pitkällä!

Oikeastaan voisin itse pölyttää tätä yhden ihanan vanhan vaaleanpunaisen petticoat-akileijan kanssa. Tulin ajatelleeksi asiaa tietysti vasta nyt, tätä kirjoittaessani. Ja se Rohaniin aivan väärän värinen taimi täytyy siirtää muotopuutarhaan tämän kaveriksi.

Kun on riittävästi erilaisia akileijoja, tulee namupaloja joskus. Tämä Barlow-mallinen, violetin ja valkoisen kirjava siementaimi ilmestyi pari vuotta sitten Rohaniin ja sen siirto muotopuutarhaan onnistui hyvin. Jossain päin puutarhaa näin mielestäni toisenkin samanlaisen... akileijojen vauhdissa ei oikein pysy perässä!

Muotopuutarha sijaitsee talon eteläseinustalla, mutta se saa iltapäivällä varjoa vaahterasta ja yhden penkin kulmassa kasvavasta omenapuustakin. Tästä kuvakulmasta penkille johtavaa timjamipolkua ei oikein näe.

Mutta siellä se on, ja kitkin siitä kirahvinkukan ja voikukan taimetkin. Timjamipolku on ihanin juuri nyt, kun eri väriset timjamit kukkivat. Vaaleanpunakukkainen on vasta nupulla, se kukkii myöhemmin. Tuossa kasvaa tavallista kangasajuruohoa ja sen pienilehtisempää 'Minor'- sekä vaaleanpunakukkaista 'Pink Chintz' -lajiketta, kellanvihreälehtistä 'Bertram Anderson' -nurmiajuruohoa ja valkokukkaista 'Albiflorus' -harmaa-ajuruohoa. Ja kiveystä ei näy enää ollenkaan – pitäisi repiä vähän timjameita pois, mutta kenellä on sydäntä?

Tarhakurjenpolvi 'Rosemoor' on aloittanut. Tätä katsoessani mietin ihanaa reissua Lounais-Englantiin, jonka teimme vuosikymmeniä sitten silloisen siipan kanssa. Ei se ollut ensimmäinen eikä viimeinen reissu sinne, mutta ainoa kerta, kun olen päässyt Rosemoorin ihanaan puutarhaan.

Yhtenä vuonna, kun olin alkuvuosina istuttanut kaikenlaisia kukkia muotopuutarhaan, havaitsin, kuinka hyvin violetti ja valkoinen toimivat yhteen ja sointuvat myös keltaiseen taloon. Sittemmin olen hankkinut näihin penkkeihin pääasiassa sen värisiä kukkia.

Purppuratulikukka on täydellinen! Kuten myös monet laukat, tässä 'Early Emperor' -koristelaukka, joka lopetti jo kukinnan.

Täydellisyyttä edustaa myös jo edellisessä jutussa mainittu reginae-tyypin taatankurjenmiekka. Ja nuppuja on tulossa lisää. Kukkavarsia on tänä vuonna vasta kaksi, ja toiseen penkkin istutettu ei kuki vielä ollenkaan.

Kuten jo alussa totesin, tänään sataa. Se on ihanaa, sillä nyt sateet näyttävät tulevan sopivan säännöllisesti – juuri niin kuin toiveissa on. Edellisen kerran satoi kunnolla tasan viikko sitten sunnuntaina, maanantaina tuli vielä jonkin verran lisää. Hauskasti kyllä, nytkin on pääsadepäivä sunnuntai ja rippeitä vielä maanantaina.

Kun eilen katsoin ennustetta, oli siinä sadetta taas ensi sunnuntaille, mikä sen parempaa! Paitsi että tänään ennuste väittää, että maanantain jälkeen tulee silkkaa aurinkoa vailla pilvenhattaraakaan koko kymmenen vuorokauden ennusteen päähän asti. Kovin lämmintä ei ole, korkeintaan 17 astetta, mutta voi sentään. Aurinkoa ja tuulta. Eivät kai sateet lopu nyt tähän?

Aurinkohan on ihana asia, mutta puutarhan kannalta olisi ihanaa saada sadetta kerran viikossa.

Yksi muotopuutarhan tärkeistä ominaisuuksista on se, että sitä katsotaan myös ylhäältä päin keittiön ikkunasta. Koska talo on rinteessä, on sokkeli tässä alamäen puolella varsin korkea. Säännöllisen muotoista puutarhaa on mukava katsoa ja täältä voi sadepäivänäkin tarkkailla nuppujen avautumista. Aivan tuossa alareunassa voi nähdä 'Wladyslawa' -pionin nuppuja! 

Nyt näyttää siistiltä, sillä leikkasin puksipuuaidat. Niissä on nyt terävät kulmat ja muodot. Sillä seurauksella, että katkaisin taas kerran 'Polish Spirit' -kärhön varren. Kärhöt ovat tosi hankalia kasvaessaan leikattavan aidan vierellä. Pensassaksiin kun tarvitsee kaksi kättä, ei ole kolmatta pitämään kärhönvarsia kauempana. Ehkä jatkossa haen niihin kohtiin Fiskarsin keittiösakset, kun näitä työtapaturmia tuntuu tulevan joka vuosi. 

Harmaa-ajuruoho Thymus praecox var. pseudolanuginosus

Juhannuspioni Paeonia humilis 'Flora Plena'

Kangasajuruoho Thymus serpyllum

Karhunjuuri Meum athamanticum

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Mooseksenpalavapensas Dictamnus albus

Nurmiajuruoho Thymus pulegioides

Puksipuu Buxus

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Rinneakebia, kastanjaköynnös Akebia quinata

Taatankurjenmiekka Iris variegata

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Kurjenmiekat – parrakkaat ja muut

 Tähän asti kukkineet.

Juttu alkaa toukokuulta, sillä nämä eivät ehtineet saada palstatilaa kukkiessaan. Matalat parrakkaat eli pikkukurjenmiekat kukkivat jo keväällä. Tässä on 'Webelos'.

Varsinainen perusmuoto, toisin sanoen luonnonmuoto, matalista parrakkaista on kääpiökurjenmiekka. Tämä nimiasia taitaa vähän sekoittaa, mutta tieteellisten nimien kanssa tämäkin asia on yksinkertainen: tämä on Iris pumila, kun kaikki jalostetut lajikkeet ovat Pumila-Ryhmää. Lähisukua siis.

Tämä se on se perinteinen, hyvin leviävä, matala kurjenmiekka, jolla on upeat tummanliilat kukat. Parta on vaalea. Luultavasti tässä on jonkin verran sävyvaihtelua luonnossa, useimmissa kasveissa on.

Lajikkeet voivat olla aika saman näköisiä kuin luonnonlaji, mutta tämä on lajike eli pikkukurjenmiekka 'Banbury Ruffles'. Parrat ovat upean tummansiniset. 

Paitsi että useimmissa luotettavissa lähteissä näyttää Banbury Rufflesilla olevan vaaleat parrat... eikä tällä ole oikein ruffleakaan, eli röyhelöä. Lajikenimi saattaa muuttua jossain vaiheessa, jos saan ikinä selville triljoonista iirislajikkeista, mikä tämä saattaisi olla. 

Tämä on ostettu ihan luotettavasta taimimyymälästä, mutta niidenkin kanssa käy silloin tällöin niin, että purkissa ei kasva sitä, mitä taimilapussa lukee. Puutarhaliikkeet ovat sen tiedon varassa, mitä taimien väitetään niissä ulkomaisissa tukuissa olevan, joista taimet tulevat. Ainoa keino saada varmasti oikeita lajikkeita, on ostaa taimet siltä, joka ne kasvattaakin.

Kaikki edellä mainitut kasvavat muotopuutarhan paahteisimmassa ja kuivimmassa penkissä. Kylläpä kasvusto näyttää tässä toukokuun kuvassa matalalta! 

Touko–kesäkuun vaihteessa muotopuutarhassa kukki "maatiaiskurjenmiekka" eli viittakurjenmiekka. Sekin on vanhan ajan perenna, joka leviää ja kukkii hyvin. Moni sanoo tätä saksankurjenmiekaksi.

Viittakurjenmiekka sointuu täydellisesti muotopuutarhan violettiin tunnelmaan. Samaan aikaan kukkivat 'Early Emperor' -koristelaukat, ne ovat aikaisia ja lopettivat jo kukinnan.

Samaan aikaan toisaalla... toukokuun lopulla jännitin, tuleeko taas sama kurjenmiekka kukkaan kuin vuosi sitten, jolloin missasin sen ensikukinnan kokonaan. Oli sama työtehtävä mantereella samaan aikaan tänäkin vuonna. 

Tältä kasvi näytti lähtiessäni. Vastavalossa on hyvä vakoilla nupun kehittymistä. Tämä kasvaa kurjenmiekkapenkissä vanhan talon eteläseinustalla.

Mutta eipä se ollutkaan se sama, joka oli varmaan ollut pikkukurjenmiekka – viime vuoden toukokuu oli niin paljon viileämpi, että nehän kukkivat tänä vuonna jo aiemmin. Siis jos kukkivat ylipäätään. Tämä on keskikorkea parrakas eli helluntaikurjenmiekka 'Red Zinger', vanha tuttu!

Vanhan talon eteläseinusta on paahteinen paikka, mutta toistaiseksi se ei ole saanut kurjenmiekkoja kukkimaan sen paremmin kuin muuallakaan. Täytyy yhä perehtyä niiden vaatimuksiin. Olen nyt yrittänyt lannoittaa, jos siitä olisi apua.

Seuraavaksi kukkaan tulivat korkeat parrakkaat eli tarhakurjenmiekat, joita yhä edelleen saksankurjenmiekaksi kutsutaan, vaikka se on oma, eri lajinsa. Tämä hurmuri on 'Abkhazia' tai 'Abkhaziya', mielettömän ihanan värinen! Kukkavarsi vain meni aivan kenoon tuulessa. Siinä, missä toukokuu oli paahteinen, on kesäkuu ollut tuulinen.

Omia keltakurjenmiekkoja kukkaan odotellessa laitan kuvan ystävän kokeilusta. Hän istutti jakopalan omista luonnonmiekoistaan meren rantaan testatakseen, sietääkö keltakurjenmiekka suolavettä, vaikka Itämeri vähäsuolainen onkin. 

Miekka on kasvanut hyvin tuossa rantakaislikon tuntumassa monta vuotta ja kukkiikin, eli hyvin sietää.

Omissa keltakurjenmiekoissani on vasta nuppuja. Tämä kirjavalehtinen on 'Variegata' kosteikkopuutarhassa. Taustalla näkyy iso ilon aihe: kuningassaniainen selvisi talven jääkentästä, vaikka eli jääkuoren alla kuukauden. Myös sen punaruotinen lajitoveri vähän sivummalla on elossa. Nämä eivät toistaiseksi ole kasvaneet ollenkaan sellaisiin mittoihin kuin mihin totuin asuessani Englannissa.

Tässä vähän mallia Englannista: kuningassaniainen siellä toukokuun alussa, vasta ponnistamassa korkeuksiin ja jo nyt korkeampana kuin omat kuninkaani yltävät koko kesänä!

Kosteikkopuutarhasta sellainenkin iloinen uutinen, että kilpirikko on hyvinkin hengissä. Keväällä se kukki vain yhdellä kukkavarrella ja pelkäsin jo suurimman osan kuolleen talvisen paksun jääkuoren alle. Alun perin istutin tuohon kolme taimea.

Nyt, kun kitkin kosteikkopuutarhaa, sain varoa jalkojani, sillä maasta nousee kilpirikon suuria pyöreitä lehtiä laajalta alalta. Koko kasvusto on hengissä, ei vain kukkinut sen enempää.

Kilpirikon takana on kirjokurjenmiekka 'Kermesina' tulossa kukkaan. Ensimmäiset kaksi purppuraista kukkaa ovat auki.

Takaisin kuningassaniaisten päähän. Kun tähtää saniaista kameralla toisesta suunnasta, on etualalla siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly'.

'Wealden Butterfly' on intensiivisen sininen. Sisemmät kehälehdet ovat aika lyhyet tehden kukista ilmavat, perhosmaiset.

Nilan (Lappalainen etelässä -blogi) lähettämistä siemenistä kasvatetussa siperiankurjenmiekassa on upeasti kukkia! Tästä tuli tällainen tavis-sininen, vaikka siemenet on kerätty valkokukkaisesta. Näinhän usein käy etenkin, jos pihalla kasvaa myös sinistä ja pölytykseen tulee perimää siitäkin. Toinenkin taimi on, se ei ole vielä kukkinut.

Siperialaista ynnä muidenkin perimää sisältävät jalostetut kurjenmiekat luetaan loistokurjenmiekoiksi. Tässäkin asiassa on tieteellisissä nimissä paras logiikka: siperialainen on Iris sibirica, loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä. Oikeastaan tykkäisin siitä, ettei tarvitsisi käyttää suomalaisia nimiä usein ollenkaan, mutta teksti taitaisi mennä vähän vaikeaselkoiseksi.

Tämä suloinen hailean vaaleakukkainen ja erittäin korkea loistokurjenmiekka on 'Hohe Warte'.

Se kasvaa vuokko-esikkopuutarhan eteläpäässä ja vuosikausien kasvamisen jälkeen ryhtyi viimein pari vuotta sitten kukkimaan. Täydellisen kaunis, ilmava kukka!

Pysytään vielä siperialaisissa. 'Kleiner Schmetterling' (voi jestas näitä saksalaisia nimiä!) vei tiensä sydämeeni puhtaasti kukan ansioilla, ei nimensä vuoksi. Oikeastaan nämä pitkät ja ruman kuuloiset saksalaiset nimet aiheuttavat sen, että kukan täytyy olla erityisen kaunis korvatakseen nimen hirveyden.

'Kleiner Schmetterling' kasvaa muotopuutarhassa ja nyt sen kanssa samaan penkkiin on avautunut yksi ensikukinta!

Tämä on taatankurjenmiekan reginae-tyypin eli tällaisen violetinvärisen siementaimi, jonka hankin kaksi vuotta sitten. Todella kaunis, raikas väri!

Sokerina pohjalla on suuri rakkauteni, tarhakurjenmiekka 'Louvois'. Tämä aloitti yllättäen kukinnan ruskopenkissä, vaikka tiedän siirtäneeni juurakon aiemmalta, huonommalta kasvupaikaltaan vanhan talon eteläseinustalle: siellä se kukki viime kesänä. Ilmeisesti olin jakanut kasvuston ja siitänyt osan tähän. 

Ruskopenkin sävyihin tuo istuukin täydellisesti. Taustalla on punaruskea japaninvaahtera 'Enkan'.

Ihanaakin ihanampi 'Louvois'. Tästä sanotaan, että sisemmät kehälehdet ovat kinuskia, ulommat viininpunaa. Aika herkullinen kukkanen siis!

Eikä tässä vielä kaikki. Kirjokurjenmiekka tosiaan vasta aloittaa, samoin kelta- ja etelänkurjenmiekat, sysikurjenmiekka ja pari loistokurjenmiekkaa. 'Abkhazia' meinaa tuottaa vielä ainakin yhden kukan pidettyään viikon verran taukoa. Elän toivossa, että joku lukuisista muistakin parrakkaista kurjenmiekoistani päättää vielä tuottaa kukkia, onhan tässä kesää jäljellä! 

Osa niistä tulee myös siirtymään aiempaa paahteisemmille paikoille. Sellaista on elämä kurjenmiekkojen kanssa. Osa kaipaa kosteaa, osa rutikuivaa kasvupaikkaa.

Kosteudesta puheen ollen: edellisestä sateesta on lähes viikko ja on tosiaan tuullut. Huomiselle on luvassa sadetta, onneksi! 

Helluntaikurjenmiekka Iris Intermedia-Ryhmä

Japaninvaahtera Acer palmatum

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Kilpirikko Darmera peltata

Kirjokurjenmiekka Iris versicolor

Koristelaukka Allium Koristelaukka-Ryhmä

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Kääpiökurjenmiekka Iris pumila

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Taatankurjenmiekka Iris variegata

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Viittakurjenmiekka Iris aphylla

Puutarhanäkymiä

 Lähempää ja kauempaa, mutta lähikuvat puuttuvat tästä jutusta.

Raivasin kosteikkopuutarhaa (Mustista oikealle). Ihan kuvan oikeassa reunassa voi nähdä jalosyreeni 'Moskovan Kaunottaren' kukintoja – se on edelleen kukassa, kiitos viileiden säiden! 

Ruskeaa löytyy, mutta kukintojen pääväri on yhä valkoinen. Harvemmin syreenin kukinta kestää kolmea viikkoa.

Aloituskuvan raparperin jälkeen tulee preeria. Alue kukoistaa vasta loppukesällä, mutta tuolla toisessa päässä on jo jotakin kukassa.

Siellä kukkivat siemenistä kylvämäni vaaleankeltaiset 'Citrinus' -niittyleinikit. Niitä on viisi ja toivon, että ne elävät monta vuotta. Ensimmäinen kasvattamani taimi häipyi kukinnan jälkeiseen ensimmäiseen talveen. Tämä on niin täydellisen kaunis kasvi! Leinikkien takana kukkii elleninneilikka valkoisena ja on siellä koiranputkeakin.

Paksut rungot kuuluvat heleäorjanruusulle.

Heleäorjanruusu kasvaa tekemääni yksinkertaiseen pergolaan ja kukkii edelleen. Köynnösruusu 'Alchymist' pullistelee nuppujaan ja ottaa kohta kukintavuoron, mutta sen koko on vain muutama prosentti jättimäisestä orjanruususta.

Paahdepenkin ovat valloittaneet saaren omaa kantaa olevat verikurjenpolvet. Vuorikaunokki kukkii myös, sekin on kukkinut pitkään.

Näkymästä metsäpuutarhan, Rohanin ja ruusu-heinätarhan yli kasvimaalle tuli entistä kivempi viime kesänä saadun puutarhavajan myötä. Auto vain näkyy harmillisesti yhä tästä kuvakulmasta. Kunpa sen eteen istuttamani heisiangervo 'Diabolon' taimi joskus kasvaisi! Se on elossa vuodesta toiseen, mutta paikka on hirmu kuiva.

Metsäpuutarha on vain muutama pieni istutusalue muutaman puun varjossa, tässä vaahteran alla. Vanhan koirankopin sammaleinen katto on kuin taideteos.

Sama koirankoppi näkyy muotopuutarhaan.

Ruskopenkki ja näkymää rinnettä alas kylätielle. Etualalla kukkii tarhakurjenmiekka 'Louvois', iltakuvassa harmillisesti varjossa. 

En ole vieläkään kirjoittanut parrakkaiden kurjenmiekkojen raporttia, enkä muistakaan lajeista sitten keväisten kurjenmiekkojen! Hirveän monta blogijuttuaihetta olisi, mutta ei niitä nyt voi montaa päivässä tehdä.

Ruskopenkki eri suunnasta ja aamupäivän valossa. Taustalla on ensimmäinen avautunut kiinanpioni, valkoinen 'Eskimo Pie'. Tässä viileydessä on saanut ihastella pionien pullistuvia nuppuja, samoin kuin kurjenmiekkojen, suorastaan viikkoja! Kuvan oikean reunan 'New Moon' -tarhakullerokin on kukkinut ties kuinka kauan.

Ihanaa, kun kukat kestävät, vaikka sormet ovatkin vähän kohmeessa. Meillä ei ollut hallaa yöllä, meri estää ne. Yölämpötila on ollut tasaisesti kymmenen astetta jo pari viikkoa. Meri myös estää kuumuuden, jos vain vähänkin tuulee. Täällä on selvästi viileämpää keväällä ja alkukesällä kuin mantereella.

Ransu rantapoika nauttii, kun ei ole kuuma. Tuolien takana on juhannusuruusu. Siinäkin on vielä muutama viimeinen kukka jäljellä. Jos jollakulla on juuri nyt juhannusruusun taimi ja pohtii, mihin sen istuttaa, olisi hyvä tietää, minkä kokoiseksi se kasvaa.

Lopuksi kuva ystävän venerannasta. Laskimme veneen, kun vesi oli viimein noussut sen verran, ettei vene jäänyt rantamutaan. Toisten ystävien talo näkyy lahden vastarannalla.

Elleninneilikka Dianthus 'Ellen'

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Juhannusruusu Rosa spinosissima 'Plena'

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Niittyleinikki Ranunculus acris

Tarhakullero Trollius Cultorum-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum

Vuorikaunokki Centaurea montana