Iloisia löytöjä

 Puutarhaihmisen onni on kadonneeksi luullun kukan jälleennäkeminen.

Hieraisin silmiäni, kun olin raivaamassa navetan itäpäädyn heinikkoa. Sielläpä kukkii pulskaneilikka!

Sitä tuli aikoinaan kylvettyä alppipenkkiin navetan edustalle, jonne laji on liian korkea. Yritin pariin kertaan siirtää kasveja ja siemeniä preerialle, huonoin tuloksin. Lopputulema on se, että onnistuin parissa vuodessa tuhoamaan pulskaneilikkakasvustoni kokonaan.

Vaan en onnistunutkaan! Jotenkin se on pystynyt kylväytymään rakennuksen nurkan taakse. 

Tämä on ihanaa, sillä keväällä ystävän lähettämät pulskaneilikan siemenet eivät itäneet ollenkaan. Siinä kasvimaan laatikossa, johon ne kylvin, ei ole itänyt mitään muutakaan. Tai on itänyt, mutta sitten kuollut. Missä lie vika, mutta siinä meni myös lempiväristen tuoksuherneiden pitkään vaalimani kanta. Siksipä tämä neilikkalöytö on sitäkin iloisempi, sillä ehdin jo surra pulskaneilikoitakin.

Vika voi olla biohiilessä, jota pistin suoraan laatikoiden mullan päälle ilman mitään lataamista. Toisaalta samoin toimin kaikkien muidenkin laatikoiden kohdalla ja kyllä niistä ainakin jotakin kasvaa.

Metodini on varmaan liian suurpiirteinen. Samoin teen ruokaakin. En jaksa monivaiheisia operaatioita, kaikki vain samaan astiaan ja uuniin.

Keräsin siemenet viimevuotisesta tiibetinkoirankielestä ja viskelin ne viimevuotiselle kasvupaikalle. Niistä kukkii yksi, ja sitten on tämä, kiveyksen koloon penkin eteen ilmeisesti itse kylväytynyt, joka on tuplasti sen kokoinen kuin se toinen. Ihana kukka, ja selvästi kimalaisten suosiossa!

Vaaleanpunakukkaisista ei ole näkynyt mitään. Viskoin siemenet keväällä suoraan ruusu-heinätarhaan, kun en esikasvatuksia harrasta.

Keväällä kennotaimena hankkimani söpöliini verenpisara 'Auntie Jinks' ei ole paljon kesän mittaan kasvanut, mutta päätti silti alkaa kukkia.

Taustalla näkyy lisää verenpisaran kukkia.

Se on siroverenpisara, jonka siemenet keräsin Orkneyltä aikoinaan, eikä kasvi ole viime vuosina kukkinut enää ollenkaan. Tai tässä samassa ruukussa taitaa kasvaa useampia. Ehkä muistin tänä vuonna lorauttaa verenpisaroille jotakin lannoitetta. Se on mahdollista. Yleensä kun unohdan lannoitukset kokonaan. Tämäpä ihanaa!

Voi kauhea, millaisen kuvan minusta saa, olen kuitenkin ammatti-puutarhaihminen. Puutarhani joutuu pärjäämään pitkälti omillaan, en vain ehdi, huomaa tai muista. 

Punaisessa villissä penkissä on edelleen elossa viime vuonna istutettu nepalinhanhikki! Niillä tuntuu olevan hyvin lyhyt elinikä perennaksi, niinpä olen tästä mikrokokoisesta hanhikista oikein iloinen.

Kuivaa on, se vaikuttaa kasvien kokoon ja kukintaan. Meille piti tulla toissa yönä oikein kunnon saderintama – aamulla, kun aurinko jo paistoi ja menin katsomaan sademittaria, siellä oli alle neljä millimetriä. 

Saniaistarhassa on vielä elossa kartioakankaali 'Metallica Crispa'. Olin ajatellut tämän jo hävinneen, mutta nyt sitä on kaksi tällaista minipientä kasvustoa. Akankaaleja istutan, mutta harvoin ne ovat enää parin vuoden päästä elossa. Tämän erikoisen hienon akankaalin elosta olen eri iloinen!

Ympärillä kasvaa ketunleipää, sen siirto metsästä onnistui lopulta.

Yhtä tumma, vaan perin toisenlainen on tummapärskäjuuri. Tätä kukkavartta odottelin kymmenisen vuotta. Ensin pärskäjuuri kasvoi metsäpuutarhassa, mutta siellä se ei tuntunut viihtyvän. Lisäksi peurat söivät sen varren aina poikki, mutta siihen ei paikka vaikuttanut, vaan aita.

Siirsin pärskäjuuren mutapuutarhan reunalle, jossa se periaatteessa löytää maasta kosteutta, jos vain ulottaa juurensa riittävän syvään (ehkä metriin?). Mutapuutarha kun on rutikuivana kaiket kesät. 

Muistin kastella tätä pari kertaa tänä kesänä. Nyt odotus palkittiin kukkavarrella!

Ransu kiittää huomiosta edellisen jutun kommenteissa. Tässä se tutkii Mustin puuhia, Musti pääsi nimittäin nuoren oravan jäljille. Tilanteessa oli sen verran vauhtia, ettei punkerolla, sydänvaivaisella Ransulla ollut mitään mahdollisuuksia päästä karkeloihin mukaan.

Orava painui kuuseen eikä ehkä vähään aikaan tule kissojen juoma-astialle, josta olen nähnyt sen pari kertaa juovan.

Musti vetäytyi tähystyskivelleen pesemään tassuja. 

Puutarhan loppukesäinen ulkoasu masentaa – valitettavasti elokuu ei ole ikinä ollut lempikuukausi. Kaikki on lopussa, kauhtunutta, väsynyttä, samalla liian rehevää. Illat alkavat olla pimeitä, hyperahdistavaa. Jos joku alkaa hymistellä kynttilöiden ja sohvannurkan ihanuudesta, tinttaan virtuaalisesti.

Mutta on tässä vielä kivaakin jäljellä, nimittäin asterit, joita on tuolla Mustin takana ruusu-heinätarhassa. Ja on siellä yllätyskin!

Ta-daa! Kukas se tämä on?

Sepä onkin hankala kysymys. Olen siirtänyt parrakkaita kurjenmiekkoja moneen kertaan, kun ne eivät ole kukkineet. Tämä voi ehkä olla ystävän joskus yli kymmenen vuotta sitten tuoma tarhakurjenmiekka 'Indian Chief', joka ei ole vielä koskaan kukkinut.

No mutta eläköön blogi! Laittamalla hakusanan vasemman yläkulman laatikkoon löysin jutun toissa syksyltä, jossa kerroin siirtäneeni sitä tähän, oli oikein kuvakin. Kyllä tämä on mainio puutarhapäiväkirja.

En tiedä, mitä olen tehnyt ansaitakseni nämä kukat – muuta kuin kaivelua varjoisemmaksi käyneestä Rohanista tähän paahteeseen, mutta iloinen olen!

Syysvuokko 'September Charm' on ottanut pienen varaslähdön ja aloittaa kukinnan jo elokuussa. 

Niin se on, syksy lähestyy. Hyvä puoli siinä on se, että voi ajatella kevättä, kun kukkasipulit tulevat kauppoihin. Tein myös ruusutilauksen Hollantiin. Eiköhän tästä taas selvitä, ja hyvää puutarhurointikeliä on luvassa, kun kuiva sää näyttää jatkuvan. Sadevesitynnyreistä löytyy onneksi kasteluvettä.

Kartioakankaali Ajuga pyramidalis

Ketunleipä Oxalis acetosella

Nepalinhanhikki Potentilla nepalensis

Pulskaneilikka Dianthus superbus

Siroverenpisara Fuchsia magellanica

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tiibetinkoirankieli Cynoglossum amabile

Tummapärskäjuuri Veratrum nigrum

Paljolti puutarhapulinaa

Yritän yleensä kirjoittaa alueesta kerrallaan tai rajata aiheen muuten, mutta kuten Vaahteramäen Riina yhden blogin kommentissa sanoi: nyt tapahtuu niin paljon, että pitäisi blogata kolme kertaa päivässä!
Rohanissa on avautunut uusi akileija. Tämä on nyt niitä ihania oman pihan spontaaneja sulottaria, joita alkaa putkahdella, kun on istuttanut tai kasvattanut muutaman erilaisen akileijan. Tämä on kahden lehtoakileijan risteymä, mutta akileijalajitkin risteytyvät, joten uusien akileijavariaatioiden mahdollisuus on loputon. Tämän vanhemmat ovat varmasti vieressä kasvava, blogiystävän lähettämistä siemenistä kasvatettu vihertävän valkoinen lehtoakileija 'Green Apples', jolta tämä on perinyt muodon ja valko-viherryksen, sekä tavallinen violetti lehtoakileija, joka on peräisin lapsuudenkotini pihasta.
Uusimmassa Oma PIHA -lehdessä (3/2019) on muuten juttuni akileijoista ja niiden risteymätaimista.

So Beautiful Right Now
Everything is so perfect: we have had some rain and the garden is fresh and green.

Edellisen kuvan akileija kasvaa Rohanissa ja se on onnistunut itämään aivan pensasmaisen pyökin alla. Paikka ei ole sille kovin hyvä eikä värikään ihan nappi sinne. Niinpä ajattelin yrittää siirtää sen tänne muotopuutarhaan, sillä tähän sen sävy on täysi kymppi.
Olen yrittänyt kerätä muotopuutarhaan violettia ja valkoista siitä pitäen, kun huomasin, miten hyvin ne sopivat sekä yhteen että juuri tähän, keltaisen talon edustalle.
Tässä on valkoista lehtoakileijaa, ystävän valtameren takaa lähettämistä siemenistä kasvatettua, ja mustalaukat ovat juuri avautumassa. Taustalla näkyy 'Early Emperor' -laukkojen kukinnan loppuvaihetta sekä huippukauniin värinen tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel'. Sen laventelinsininen on juuri sama kuin uudessa akileijantaimessa.

Oikeastaan piti kirjoittaa pienestä metsäpuutarhaläntistä mäntyjen alla. Se on ollut haasteellinen kohta, sillä se on savea ja maa tiivistyi entisestään, kun salaojat kaivettiin ja kohdassa oli iso kasa maata päällä. Siinä on vaikea saada mitään menestymään. Rönsyakankaalia olen halunnut kasvavan punalehtiruusun (kiitos siemenistä Päivänpesän Katja!) aluskasviksi, nyt tämä pikku taimi on sinnitellyt jo kaksi vuotta, eli ehkä viimein suostui jäämään taloksi. Lajike taisi olla 'Braunherz'.

Kesäpikkusydän 'Bacchanal' on pärjännyt kohta kymmenen vuotta, mutta maaperän haasteista kertonee jotakin se, että kasvusto ei ole melkein yhtään laajentunut. Tiukan savimaan muokkaus kaivamalla toki onnistuu, mutta sen jälkeen savi on irtonaisina isoina kokkareina, eivätkä uuden taimen juuret saa hyvää multakosketusta isojen savipalojen keskellä. Niinpä olen pikemminkin pyrkinyt lisäämään kasvijätettä ja kompostimultaa maan pinnalle. Lehtoakileijat ovat myös hyviä rikkomaan kovaa maata vahvoilla juurillaan.
Keijunpikkusydän eli merimiehensydän (heh, keiju = merimies!) ei valitettavasti tänä vuonna noussut, ehkä se menehtyi kuivaan viime kesään.

Keltapeipit ovat melkoisen loistavia mahdottomiin paikkoihin. 'Herman's Pride' on lajike, joka ei tee pitkiä rönsyjä, vaan kasvaa siisteinä mättäinä. Sen lehdissä on lisäksi todella hienostunut kuviointi – suoraan sanottuna keltapeipeistä parhain, ellei ole isoa kohtaa peitettävänä, sillä siihen tästä ei ole.

Kielot pärjäävät kuivassakin, ovat taivaallisen kauniita ja vielä hyväntuoksuisiakin. Raitalehtinen 'Albostriata' taantuu herkästi kokovihreäksi, joten näitä vähemmän tai ei ollenkaan raidallisia on vuosittain kaivettava ylös ja siirrettävä luonnontilaisempaan paikkaan, jonne saa levittäytyä tavallisten kielojen ihana matto.

Ransu esittelee mäntyjenalustan metsäpuutarhaa, se on tuossa sammalkeinun jälkeen.

Ketapeippi 'Florentinum' on hieno, mutta tämä tekee pitkiä versoja. Erinomainen vaahteran alla paikassa, jossa moni muu ei suostu kasvamaan. Sen seasta nousee ystävältä saatu valko-keltainen marhanlilja ja särkynytsydän, joka pysyy sirona ja harvana näin haastavassa paikassa. Tuntuu, että vaadin kasveilta joskus hieman liikaa – mutta särkynytsydän ON metsän kasvi luonnossa Pohjois-Kiinassa ja Siperiassa.

Näkymä kohti mutapuutarhan partaalla kukkivaa 'Catawbiense Grandiflorum' -puistoalppiruusua.

Väliin ransukuva, kun joskus tulee valituksia, että on liikaa rehuja ja liian vähän kissoja. Nyt on kuuma. Kuistilla varjossa sietää pieni kissa olla.

Tässä yksi tämän hetken kivoimmista näkymistä: kuistin rappujen vieressä kukkivat monenlaiset lehtoakileijat, lehtoängelmä ja ukkolaukka 'Purple Sensation'.

Laajensin kuistin vierustan istutusaluetta, sillä olin suunnitellut tekeväni niin jo pitkään. Kuvittelin, että tässä on kostea maa, mutta eipä se niin kostea olekaan, melko kuiva oikeastaan. Istutin tähän kuitenkin lehtosinilatva BRISE D'ANJOUn eli ''Blanjoun'. Toivottavasti se pärjää. Vierestä on näköjään hävinnyt nappiniittyleinikki, surku, sillä sen taimia ei tahdo löytää melkein mistään.

Hankin tähän myös rusokurjenpolven 'Katherine Adele'. Tällä oli niin hienot lehdet, että en voinut millään vastustaa. Toivottavasti se pärjää tässä.

Loppuun vielä suuri ilonaihe: viime syksyllä istutin sipulin Scilla vernaa. Siihen nousi keväällä lehdet, mutta ajattelin, että se ei kuki, kun kevät meni jo. Se kukkii nyt!
Tälle ei ole suomenkielistä nimeä, tämä on luonnonkasvi Euroopan Atlantin puolen rannikoilta Portugalista Norjaan saakka.


Keijunpikkusydän – Dicentra cucullaria
Keltapeippi – Lamium galeobdolon
Kesäpikkusydän – Dicentra Formosa-Ryhmä
Kielo – Convallaria majalis
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Mustalaukka – Allium nigrum
Nappiniittyleinikki – Ranunculus acris 'Flore Pleno'
Puistoalppiruusu – Rhododendron Catawbiense-Ryhmä
Punalehtiruusu – Rosa glauca
Rusokurjenpolvi – Geranium × oxonianum
Rönsyakankaali – Ajuga reptans
Särkynytsydän – Lamprocapnos spectabilis
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Ukkolaukka – Allium hollandicum

Iloisia yllätyksiä

Lehtiruusuke, jota olen tarkkaillut pitkin kesää, näyttää mitä suurimmalla todennäköisyydellä olevan ruskosormustinkukka! Lehtien suippo muoto ja ruusukemalli, joka pysyy vihreänä talveen asti, ja nuo ruodit... lisäksi tämä ei ole ainoa, vaan näitä on ainakin pari. Jihuu!

So Glad
... about many things. The Digitalis ferruginea plants, or what I have hoped and suspected to be them, do really seem to be what I wished for. Maybe we'll see the first flowers next year. 
The Tulbaghia violacea that was coming to flower did indeed flower and I did not miss the flowering.
We are celebrating our Day of Independence today. A hundred years of independence! Major things to be happy about.

Kartioakankaali 'Metallica Crispa' on levinnyt kivasti kesän aikana ja se on mahtavan näköinen nytkin.

Muutama viikko sitten nupulla ollut kuvernöörinkukka avasi kuin avasikin kukkansa, vaikka päivä on niin lyhyt. Varsi luikertelee valon puutteessa ja tukeutuu viereiseen pelargoniin.

Iloisia asioita itsenäisyyspäivän iltaan!


Kartioakankaali – Ajuga pyramidalis
Kuvernöörinkukka – Tulbaghia violacea
Ruskosormustinkukka – Digitalis ferruginea

Pieni saniaistarha

Aloitetaan siitä, mihin eilen jäätiin. Kilpihärkylä 'Herrenhausen'.
Saniaistarhani on vain muutaman neliömetrin kokoinen paikka kahden ison pihakuusen alla. Jos yritän ottaa kokonaiskuvaa, ei siinä näy kuin risuinen ja töhnäinen paikka kuusen varjossa, joten otin tähän lähes pelkkiä yksittäisten kasvien kuvia.

In the Fernery
I have a tiny fernery that I started last year (or was it the year before that). There is a small but enchanting little collection of ferns and other woodland plants.

Olen saanut aikaiseksi kirjoittaa taimille nimikyltit, jotka eivät tosin montaa vuotta kestä. Mutta jos nämä auttaisivat pysymään kärryillä. Heti tuli probleemi. Olen kirjoittanut nimen väärin... tämä on Cystopteris fragilis eli haurasloikko, eikä Dryopteris eli alvejuuri. Äh!

Tämä on alvejuuri vailla suomenkielistä nimeä, Dryopteris dilatata 'Stansfieldi'. Myös ruska-alvejuuri näyttää olevan juuri ja juuri elossa.

Soreahiirenporras 'Frizelliae'.

Saniaistarhassa on muutakin kuin saniaisia. Esimerkiksi pantterililja.

Pantteri esittelee saniaistarhan sisääntulokiveystä. Oikealla on kalliokielo Polygonatum roseum.

Roseumin kukat ovat hyvin pienet mutta kauniin väriset.

Sen vieressä kasvaa voimakaskuvioinen valkotäpläimikkä, jolla on hyvin hailakat vaaleansiniset kukat. Tämän lajiketta en valitettavasti tiedä.

Siinä ne ovat, risujen ja mujun seassa. Edessä näkyy uutuus...

... hiirenporras Athyrium otophorum var. okanum. Todella kauniit viininpunaiset keskisuonet!

Toisella puolella sisääntulokiveystä on vuosikausia sitten hankittu soreahiirenporras Athyrium filix-femina var. angustatum 'Lady in Red', jonka keskisuonet eivät vain ota muuttuakseen punaisiksi. Ehkä tämä ei olekaan kyseistä saniaista. Ostin juurakon Amsterdamin kukkatorilta. Edessä on kuunlilja 'Stained Glass'.

Edellisten kanssa kasvaa tellima.

Telliman kukat ovat syötävän suloiset.

Saniaistarhan yläosassa ei vielä ole paljon mitään, paitsi pätkä saarnen runkoa, jolla voi istuskella. Istuksimmekin siinä Ransun kanssa pitkät tovit eilen. Ilta-auringon säteet osuvat tähän kauniisti, vaikka paikka on varjoisa.

Uusin ostos pääsi rungon edustalle, jotta sitä voi ihailla istualtaan: tiarella 'Pink Skyrocket'.

Eipä kierros vielä tähänkään loppunut. Kaunislehtinen lehtotaponlehti kukkii sisääntulokivien ja kannon välissä. Tästä kiitos Rikkaruohoelämää -blogin Betweenille!
Kannon edessä viime kesänä ihanasti kukkinut 'Rebecca' -orvokki ei valitettavasti ollut monivuotinen eikä siementaimiakaan näy.

Tähtirotkokielo. Tämä on entinen Smilacina, nykyinen Maianthemum eli samaa sukua kuin oravanmarja. Olen siirtänyt sitäkin tähän metsästä. Entisen opinahjoni näytepuutarhassa Englannissa oli suuri yllätys löytää oravanmarjaa puiden alta arvostettuna maanpeitekasvina. Kaunishan se on kuin mikä! Kun nyt viihtyisi.
Yritän myös saada ketunleipää viihtymään, olen siirtänyt sitä nyt kolmannen, tai olisiko jo neljännen kerran puutarhaani. Jospa tällä kerralla tärppäisi...
Alakulmassa näkyy jännittävä kartioakankaali 'Metallica Crispa'. Taempana tuskin erottuu yksi tarhavaleunikon varsi, niillä on ollut vaikeuksia selvitä puutarhassani, mutta jospa tässä paikassa onnistuisi. Ainakin yksi taimi neljästä on selvinnyt talven yli.

Tämän talvehtimisesta olen ylen onnellinen: tarha-adiantumi. Tämän vieressä on myös Cyrtomium fortunei elossa, mutta siinä on niin minipieni lehti, että en ottanut kuvaa. Kasvakoon vähän ensin.

Hyvää juhannusta, toivottavasti näemme saniaisen kukkivan!


Haurasloikko – Cystopteris fragilis
Kartioakankaali – Ajuga pyramidalis
Ketunleipä – Oxalis acetosella
Kilpihärkylä – Polystichum setiferum
Lehtotaponlehti – Asarum europaeum
Oravanmarja – Maianthemum bifolium
Pantterililja – Lilium pardalinum
Ruska-alvejuuri – Dryopteris erythrosora
Soreahiirenporras – Athyrium filix-femina
Tarha-adiantumi – Adiantum pedatum
Tarhavaleunikko – Meconopsis ✕ sheldonii
Tellima – Tellima grandiflora
Tiarella – Tiarella
Tähtirotkokielo – Maianthemum stellatum
Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata