Pihan kukkijat osa 2

Eiliseen juttuun eivät edes mahtuneet kaikki nyt kukkivat! Muutama huippulämmin päivä maaliskuussa on aiheuttanut huippuaikaisen kevätkurjenmiekan kukinnan! Nyt olisi kiinnostavaa tutkia kuvatiedostoja edellisvuosilta ja vertailla, onko tämä ikinä kukkinut maaliskuun puolella.

It's Definitely Spring
Have small Irises ever flowered this early – a few super warm March days have made miracles happen.

Vielä suurempi ihmetyksen aihe on se, että 'Katharine Hodgkin' -kurjenmiekkoja ei ole kukaan syönyt! Tämä on ensimmäinen kerta ikinä. Nyt olen sumuttanut näitä ahkerasti öljy-suopa-maitoseoksella, jonka pitäisi karkottaa peuroja. Näitä kasvaa muutamana ryppäänä laventelin ympärillä puutarhani kuivimmassa paikassa, muotopuutarhassa ison ojan vieressä. Laventelin kuivuneet kukinnot voisi leikata, mutta en uskalla, jos ne vaikka suojaavat kurjenmiekkoja tulemasta syödyksi...
Muotopuutarhani on jo sulanut roudasta, sillä se on hyvin paahteisella paikalla ja saa vielä lämpösäteilyä talon eteläseinästä. Pääsin tänään kitkemään ja istuttamaan, vaikka toisaalla 10 metrin päässä on maa aivan jäässä. Ihanaa!

Atsurihelmililjat alkavat kohta kukkia. Tästä päästään lempiaiheeseeni, jota uusimmassa kirjassanikin (Kukkaloistoa keväästä syksyyn) käsittelen: istuta lajeja, monia lajeja! Jotkut ovat aikaisempia kuin toiset. Tavallisista tummahelmililjoista ei ole esimerkiksi vielä nupun kärkeäkään mullan pinnalla, kun nämä jo kukkivat.

Samoin on pikkusinililjan kanssa, tässä vaaleanpunainen 'Rosea', jonka ensimmäiset kukat avautuvat varmaan sunnuntaina, silloin on luvassa lämmintä. Idänsinililjat tulevat kukkaan vasta kuukauden päästä, pikkusinililja on kevään ensimmäisten kukkijoiden joukossa. Mitä mainoin (teko)syy alkaa keräillä lajeja.

Virvalilja on aina varhainen, mutta jostain syystä näitä kukkii nyt vain yksi. Lähellä on joku poikki purtu verson tynkä, kenties joku on käynyt syömässä tämän kaverit. Toivottavasti jokunen virvalilja vielä ponnistaa kukkaan!
Nyt on erikoinen kevät, kun yleensä eri vaiheiden kukkijat ovat kukassa samaan aikaan. On kaikkein varhaisimpia, mutta seuraavankin satsin kukat ovat jo auenneet. Erityisen lämpimät päivät ovat varmaan aiheuttaneet tämän. On mukavaa, kun on useita kukkivia kohtia seurattavana pihalla!

Tänään tuntui jo ihan keväältä. Reilun tusinan kottaraisen parvi sirkutteli iloisesti sähkölangalla.


Atsurihelmililja – Muscari azureum
Idänsinililja – Scilla siberica
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Tummahelmililja – Muscari armeniacum
Virvalilja – Bulbocodium vernum

Sipulikukkatykitys

Kukkaisa kotiinpaluu! Tässä hempeää: pikkusinililja 'Rosea' ja tähtisahrami 'Roseus'.

Saman pikkusinililjan kanssa kevätkurjenmiekka. Valitettavasti 'Katharine Hodgkinien' päällä ollut verkko oli lentänyt tuulessa sivuun ja jokainen kukka oli huolella syöty. Onneksi tätä vähän toisessa paikassa kasvavaa iiristä ei ollut huomattu.
Nyt pihalla on tiivis pantteri&manuli -partio! Tunkeilijat saavat toivottavasti puraisun peffaan.

Jihuu! Viime keväänä yksi ainokainen Fritillaria elwesii pääsi kukkaan, ja sekin purtiin poikki, ihailin sitä maljakossa sitten. Pelkäsin, että joku on kaivanut koko ryhmän sipulit maasta, en löytänyt niiden lehtiäkään, ja sen poikki purrunkin jouduin istuttamaan uudestaan, kun sipuli oli vedetty ylös mullasta. Tässä tätä nyt kumminkin on, ja näin monena versona! Verkko menee päälle heti huomenna niin että humahtaa, tänä iltana en ehtinyt ennen pimeän tuloa.

Jihuu nro 2! Puutarhani ensimmäinen rusokoiranhampaan kukkanuppu, ja nuppuja on kaksi! Näiden suojaksi laitoin äsken risukasan, varmuuden vuoksi. Täällä laitetaan tikkua ristiin, ja aika paljonkin. Kukkien eteen.

Kevätlumipisarat ovat puhjenneet kukkaan!

Suojuskartion alla saavat loput virvaliljat kukkia rauhassa nälkäisiltä hampailta.

Onhan puutarhassa muutakin kuin sipulikukkia... amerikankullero on jo pukkaamassa kukkaa!

Vaaleajouluruusun vieressä on valkoisia 'Jeanne d'Arc' -kevätsahrameita, hieno valkoinen rypäs tämä.

Valkokukkainen sinivuokko.

Unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' on suojakartion alla, sillä viime vuonna sen kukat syötiin. Onneksi näitä saa nyt ihailla! Uskomaton tuo sininen väri ruskeita kuivia lehtiä vasten – en juurikaan siivoile kukkapenkkejä (paitsi rikkaruohoista), joskus laiskuus palkitaan!
Iloista viikon jatkoa ja onnellisia kukkabongauksia kaikille muillekin!

Amerikankullero – Trollius laxus
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Kevätlumipisara – Leucojum vernum
Kevätsahrami – Crocus vernus
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Rusokoiranhammas – Erythronium dens-canis
Sinivuokko – Hepatica nobilis
Tähtisahrami – Crocus tommasinianus
Unkarinsinivuokko – Hepatica transsilvanica
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger
Virvalilja – Bulbocodium vernum

Päivän kukat

Ensimmäiset lumikellot alkavat viimein raottaa terälehtiään! Ihanaa, pikkuinen turkinlumikello on muodostanut muutamassa vuodessa pienen kukkaryppään.

Snodrop mix
More often than not, a bag of snowdrop bulbs seems to yield some other species than the name on the bag. Quite often there is a mix of species. This is ok with me, since I want all possible snowdrops in my garden – but I still want to try to unveil their identity. That is some investigation, since this genus is known for its endless crosses.

Vieressä ovat samat kaksi tähtilumikelloa joka vuosi – mutta nythän tuossa nousee kolmaskin kukka! Nämä ja edellisen kuvan turkinlumikellot on istutettu samasta pussista, jossa luki muistaakseni Galanthus woronowii eli turkinlumikello. Jo kuvista näkee, että nämä eivät mitenkään ole samaa lajia. Yhdessä pussissa on usein sekaisin vähän sitä sun tätä.
Tänäkin keväänä on edessä salapoliisityötä, kun viime syksyn puistolumikelloistutuksesta nouseekin jotakin muuta kuin puistolumikelloa. Yhdessä kohdassa on selvästi reipas tupas woronowiin lehtiä, mutta yhdellä kukkaan tulevalla on harmaanvihreät lehdet.
Lumikellolajit lisäksi risteytyvät, joten salapoliisityö voi olla mahdotonta. Voi vain arvella.

Tämä ei risteydy, sillä kerrottu puistolumikello 'Flore Pleno' ei tee itävää siementä, se leviää vain sivusipuleilla. Yksittäisistä sipuleista on tullut muutamassa vuodessa mukavat mättäät. Yksikään kukka ei ole vielä kunnolla avautunut.

Vanhan talon kulmalla oleva puistolumikellomätäs alkaa olla muuten kukintavalmis, mutta tänään pauhaa hyytävä tuuli suoraan etelästä hyisen Itämeren yli. Vaikka aurinko välillä paistaakin, ei lämpimästä päivästä voi puhua! Ei olisi liioiteltua pukeutua paksuihin untuvahousuihin pihakierrokselle. Kukat odottavat parempaa päivä avautuakseen. Ymmärrän heitä. On sellainen päivä, ettei ulos tee mieli, ja käy sääli pensaiden pullistelevia silmuja. Miten ne selviävät ilman toppahousuja ja villamyssyjä.

Jokin tällainen untuvavarustus olisi paikallaan.

Päivän virvaliljakuva. Eilen löysin kaksi uutta kukkanuppua hieman etäämmällä tästä ryppäästä. En muista, istutinko alun perin kolme vai viisi sipulia, mutta on ihanaa, jos jokaisen kasvupaikalle tulee pian tällainen kukkarykelmä.

Menin eilen illalla esikkopellolle kuvaamaan jouluruusujen nousevia kukkavarsia, ja mitä huomasinkaan? Tanssivia sääskiä! Yritin mahduttaa tähän kuvaan sekä Ransun että sääsket, mutta eihän tuossa ole kuin pari hassua sääskeä kuvan keskellä.

Uusi yritys. No niin! Ihanaa, kevät on tullut, linnuilla on taas ruokaa ja uusi elämä alkaa!

Tässä vihreäkukkaisen tarhajouluruusun nousua kohti kukintaa. Tästä se lähtee!

Loppuun pitää vielä selventää esikkopellostani liikkuvia perättömiä huhuja. Joissakin blogeissa siitä on ollut puhetta, ja on ilmeisesti luultu, että kyseessä on todellinen pelto. Oikeasti esikkopeltoni on lehtomaisessa paikassa huussini takana oleva noin kymmenen neliömetrin pläntti! Siinä on luonnonkasvustona kevätesikkoja, koiranputkia ja heinää, joista jälkimmäisiä yritän kitkeä jonkin verran, jotta esikoilla on tilaa siementää – niitä on siinä jo satamäärin.

Kevätesikko – Primula veris
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Turkinlumikello – Galanthus woronowii
Tähtilumikello – G. elwesii
Virvalilja – Bulbocodium vernum

Malja

Olin ostanut pullon kuohuviiniä juhlistamaan virvaliljan kukkien avautumista, mutta ehkäpä juuri tänään kohotankin maljan solidaarisuudelle, yhteiselle taistelulle terrorismia vastaan.

Olen asunut monessa Euroopan maassa sen verran pitkään, että koen olevani enemmän eurooppalainen kuin suomalainen. Tällaiset uutiset hyökkäyksistä meitä kohtaan osuvat kirpeästi omaankin ytimeeni. Toivotan voimia kaikille, joita tapaukset ovat koskettaneet vielä henkilökohtaisemmalla tasolla.

A toast to solidarity
I had bought a bottle of bubbly to celebrate the opening of some of the spring's first blooms, and then... What a day, what terrible news to us Europeans. Let us raise a toast. Liberté, égalité, fraternité! Love and peace will prevail.

Idean kuohuvaan kukkajuhlaan otin ihanan Sametti Hortensian blogista, hän osaa juhlistaa milloin orvokin kylvöjä (kuohuviinikylvö!), milloin mitäkin kukkaa tai pientä suurta ilonaihetta.

Istutin muutaman virvaliljan sipulin muistaakseni vasta toissa syksynä. On mahtavaa huomata, että nyt siinä, missä viime keväänä kukki yksittäisiä kukkia siellä täällä, onkin jo kukkaryppäitä! Tämä on nopea lisääntymään. Onneksi.

Sitten siirryin skoolaamaan Mustin kopin eteen, sillä pienet turkintalventähdet alkavat vihdoin raottaa terälehtiään!
Ja juu tosiaan, minulla ei ole kuohuviinilaseja täällä saaressa, joten oli tyytyminen cocktaillasiin.

Turkintalventähtiä lähempää.

Skoolauskierros etenee ja kuvat menevät yhä vinompaan ja epätarkempaan suuntaan. Kerrotut puistolumikellot eivät vielä ole avanneet kukkiaan, mutta täytyi niille silti nostaa malja.

Sen jälkeen totesin maassa konttaamisen riittävän ja siirryin huussin edustan kevätpaikalle, sillä siinä on tuulensuojaisinta ja lämpimintä.
Malja elämälle ja sille, että kohta on pääsiäinen!

Puistolumikello –Galanthus nivalis
Turkintalventähti – Eranthis cilicica
Virvalilja – Bulbocodium vernum

Aina mielessä

Eipä tässä muuta asiaa kuin että ainahan se kevät on mielessä. Kevään herkut! Kuten pikkusinililja 'Rosea'.

Ja virvalilja.

Ja pääsiäisherkut. Voi kun saisi mämmiä!

Longing for spring
I so wish that December could be cancelled. And January too. In February there is at least some hope in the horizon!


Pikkusinililja – Scilla bifolia
Virvalilja – Bulbocodium vernum

Päivän kukat

Yksi rypäs 'Katharine Hodgkineja' on hienosti kukassa, toisen ryppään yltä suojaverkko on liikkunut joko tuulen tai eläimen toimesta ja kukat on syöty. Onneksi on kuitenkin nämä, ja onneksi näitä näyttäisi olevan tulossa kukkaan vielä kolmannessakin paikassa!

Ja joka tapauksessa sille toiselle verkolle löytyi nyt parempaa käyttöä, sillä ihanaakin ihanammat 'Halkis'-kevätkurjenmiekat ovat tulossa kukkaan! Viime keväänä en ehtinyt nähdä näistä yhtäkään ennen kuin ne syötiin, joten olen erityisen onnellinen niistä kahdesta, jotka ovat nyt turvassa tämän verkon alla. Nuo musteeseen kastetut terälehtien kärjet ovat silkkaa ihanuutta.

Virvaliljoista on pulpahtanut maan pinnalle kaksi uutta, edelliset kaksi ovat kuihtuneet, paleltuneet tai syödyt. Paleltuminenkin on mahdollista, täällä on ollut -9,9 astetta jossain vaiheessa viikon aikana!

Helmililjojakin on alkanut tupsahtaa mullan pinnalle.

Portaanpielen ruukussa ne kukkivat täyttä päätä, mutta nämä onkin nuppuisina ostettu ja istutettu ruukkuun tänä keväänä.

Pikkusinililjat nousevat maasta vuosi vuodelta runsaampina kasvustoina. Vaaleanpunainen lajike on 'Rosea'.

Pikkusinililjan mikropienet siementaimet ovat vain pari senttimetriä korkeita ja silti niissäkin on jo muutama nuppu!
Pikkusinililjaa voin lämpimästi suositella kärsimättömille tarhureille, jotka haluavat nopeasti leviävän keväisen sipulikukkameren. Tosin kasvupaikkakin vaikuttaa. Muotopuutarhasta löytyy tätä paljasta multapintaa runsaasti siementen itää, sininen pikkusinililjani ei ole ollenkaan näin levinnyt, sillä se kasvaa villimmän kasvuston seassa vuokko-esikkopuutarhassa. Toisaalta niitä oli alun perin vain yksi, kun näitä vaaleanpunaisia istutin heti kättelyssä neljäkymmentä.

Päivän Musti.
Tarkkaavaista viikon jatkoa!

Helmililja – Muscari
Keväturjenmiekka – Iris reticulata
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Virvalilja – Bulbocodium vernum

Samettihortensian töppönen ja päiväkahvit Ransun kanssa

Muotopuutarhassa tapahtuu. Virvaliljan kukka avautuu.

Auringonkilossa se aukeaa sepposen selälleen. Vierestä nousee toinen pinkki nenä, ja vähän kauempaa kolmas!

Yritin saada tähtisahramin kukkia ja virvaliljaa samaan kuvaan, mutta niillä on vähän liikaa välimatkaa. Virvalilja on pinkki läikkä kuvassa taka-alalla. Se on ihan saman värinen näiden 'Roseus' -tähtisahramien kanssa.

Kohentelin samettihortensian ympärillä olevaa peuraverkkoa ja samalla rypistelin sen kuivuneita versonkärkiä, joissa olisi silmut, elleivät ne paleltuisi joka talvi. Sitten yhden oksan päässä olikin vihreät tuoreet silmut! Voi himpulainen, ja minä onnistuin juuri rusentamaan pois silmuja suojaavan ruskean kuoren. Mikä avuksi, sillä tämä on niin talvenarka, että eivät silmut ihan vihreinä selviä pakkasista. Ja nyt oli mahdollisuus, että samettihortensiani kerrankin kukkisi, kun yleensä tämä lähtee kasvuun ainoastaan pensaan tyveltä.
Repäisin palan sinisadetta suojaavaa harsoa ja tein siitä hortensian oksankärkeen pienen töppösen. Toivottavasti se pysyy tuulissa paikallaan. Lupaan jatkossa olla paljon varovaisempi!

Tummanpuhuvassa 'Ravenswing'-koiranputkessa on jo näin isoja lehtiruusukkeita! Nämä ovat siementaimia, kasvi on niin lyhytikäinen, että istuttamani kolme taimea menehtyivät, mutta niiden elämä jatkuu lukemattomissa siementaimissa. Mahtava juttu.

Istahdin Ransun seuraan puutarhapöydän ääreen nauttimaan auringosta.

Ransulle ei kelvannut saman pöydän ääressä istuminen, vaan piti istua samalla istuimella. Vain kahvi puuttui, mutta en voinut nousta Ransun alta sitä keittämään.

Päivän hymy.
Iloista viikon jatkoa!

Koiranputki – Anthriscus sylvestris
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Tähtisahrami – Crocus tommasinianus
Virvalilja – Bulbocodium vernum