Navetan seinä taustana

 Pikkuinen navettani on kuvauksellinen tausta monelle puutarharäpsylle.

Kun edellisessä jutussa manasin, että en ole saanut päivänliljoja kukkaan, tarkoitin jalostettuja tarhapäivänliljoja. Rusopäivänliljaa luotettavampaa kukkijaa ei olekaan ja se on täydessä kukassa nyt.

Parempi kuva on tietysti tämä, jossa Ransu tassuttelee pihatiellä. Otin sen, kun päivänliljat olivat juuri aloittaneet kukinnan.

Hehkulilja 'Red Velvet' on myös tullut kukkaan. Villi palsternakka on ihana väripari ja navetan seinä oivallinen tausta.

Preerian rohtosormustinkukat, heleäorjanruusu, 'Alchymist' -ruusu ja rohtosalvia tuli myös kuvattua navettaa vasten kuukausi sitten.

Tuolloin aloin tehdä kiveystä navetan siihen päätyyn, josta sinne mennään sisälle, kun hermostuin vyötärönkorkuiseen heinikkoon. Homma on jäänyt tuohon tilanteeseen, sillä pian lähdin kaupunkiin, sitten oli vieras toisensa perään, sitten työkiireet ja sitten taas kaupunkireissu... ehkä lähiaikoina pääsen jatkamaan, sillä kiveykset ovat ihan lempiprojekteja!

Navetan kivijalan vieressä on aiemmin tekemäni kiveys, johon olen istuttanut 'Minor' -nummiajuruohon. Se peittää jo ison alan, mutta on todella kätevä kasvaessaan aivan maanpinnan myötäisesti.

Tein pikkuisille kivikkokasveille alppipenkin navetan eteläseinustalle yhdeksän vuotta sitten. Penkin tähtihetkiä ovat kevät ja alkukesä, nyt siinä kukkii vain muutama itsekseen tullut pioniunikko, jotka yritän muistaa kitkeä ennen kuin tuottavat tsiljoona siementainta. Ja kukkii tuossa myös hentoinen pisaralaukka.

Katsotaanpa alppipenkin kasveja vähän lähemmin. Sieltä en ole raportoinut ollenkaan koko kesänä! Neilikka Dianthus freynii kukki muistaakseni ensimmäistä kertaa, vih-doin-kin. Se on viimein alkanut myös levitä.

Ihanaakin ihanampi kellolaukka on kaunis ja tärkeä. Sen siemenet on aikoinaan lähettänyt kaimani Saila, jolla on oma blogi Kivipellossa: KLIK. 

Taustana laukalle edellisessä kuvassa oli hehkuva ajuruoho 'Coccineus' (tarkemmin ottaen Thymus Coccineus-Ryhmä 'Coccineus', niinpä tulee tyhmemmällekin selväksi, että nimi on Coccineus).

Nyt ollaan noin kuukauden takaisissa kuvissa. Vuorineilikka kukki tänä vuonna runsaammin kuin konsanaan, kasvanutkin se on. Taustalla on rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz'.

Vanhemman kiveyksen kolossa elää kaunis mehitähti lähes täysin vailla multaa, valitettavasti lajista ei ole tarkempaa tietoa.

Musti esittelee. Osalla kasveista on taimilaput, sillä taidan istuttaa tähän tänäkin vuonna kukkasipuleita. Silloin on paras tietää, missä kohdissa kasviaarteet elävät. Toisia sipuleita saattaa kyllä vahingossa kaivaa ylös, kun niillä ei ole mitään merkkejä.

Kesäkuun kuvassa näkyy navetan kulman siperiankurjenmiekka kukassa. Coccineus erottuu punaisena, samoin alppipenkin toisessa päässä pinkki rusolaukkaneilikka.

Kääpiöneilikka kukki tänä vuonna vaisusti, ehkä sateinen alkukesä ei ollut sen mieleen.

Neilikan kupeessa elävä valkotupsulaukka kukki sen sijaan mukavasti. Alppipenkissä asuu tällaisia pikkuruisia laukkoja. Valkotupsulaukka ei ole koskaan levinnyt, aina vain nousee tuo yksi kukkavarsi. En pistäisi pahakseni useampaa kukkaa. Kookkaat lehdet kuuluvat isomaksaruoholle, joka on tullut tähän itsekseen.

Siinä vieressä elää pari rusolaukkaneilikkaa. 'Düsseldorfer Stolz' on todella luotettava; yksikään toinen laukkaneilikka ei ole osoittautunut kestäväksi, mutta se menee jopa ilman talvisuojausta. Oikealla häämöttää suloinen ahokissankäpälä 'Alex Duguid'.

Tästä patjarikosta ('Purple Robe') olen haltioissani. Kerrankin rikko on selvinnyt puutarhassani – peräti kaksi vuotta! Aina aiemmin ne ovat kuolleet alle aikayksikön. Se ainakin näyttää olevan ongelmana, että ne nostavat juuristoaan maasta eivätkä sitten kestä kesää eivätkä talvea, lunta kun tähän alppipenkkiin ei kerry talvisuojaksi sitäkään vähää kuin muualle. Edessä levittäytyy kaunis espanjanmaksaruoho 'Minus'.

Tätä kasvia myydään useimmiten maksaruohona ("Sedum pachyclados 'White Diamond'"), mutta kyseessä on valkoruusujuuri. Taimituottajat eivät paljon vaivaudu selvittämään kasvitieteen kiemuroita. Ruusujuuri leviää kauniisti mattomaisena ja kukki valkoisena kesäkuussa.

Otin eilen tuoreita kuvia kesän hankinnoista. Rusolaukkaneilikka 'Varretu' kukki jossain vaiheessa, mutta en huomannut ottaa siitä kuvaa. Mutta on siinä tuorekin kukinto, huomaatko? Hailean liila kuinto lehtien seassa. Laukkaneilikat ovat hauskoja kukkiessaan vähän pitkin kesää, vaikka pääkukinta osuukin kevätkesään.

Taustalla on uusi patjarikko 'Appleblossom'. Lajikenimi on epäselvä, sillä tuon nimisiä on useita, mutta täytyy tutkia tarkemmin ja yrittää selvittää, jos tuo kukkii uudestaan eli pysyy hengissä. Toistaiseksi se ei näytä kukoistavan, mutta ehkä se selviää talvesta jotenkin. Tai sitten ei.

Mätäslaukkaneilikka 'Sugar Baby' kukki ihanasti, mutta en huomannut ottaa siitä silloin kuvaa. Mätäslaukkaneilikoita olen istuttanut useita, sillä lähes aina ne kuolevat pois talven mittaan – tai oikeastaan kevättalvella auringon paahtaessa ja kuivuuden koetellessa. Mutta yritän jälleen kerran.

Kommenteissa oli puhe 'Nifty Thrifty' -rusolaukkaneilikan kukkimisesta (tarkensin lehtiin, kun keltareunaiset lehdet ovat tämän laukkaneilikan erikoisuus). Se kukkii täälläkin ja on kukkinut vaisusti koko kesän yhdellä tai kahdella kukkavarrella kerrallaan. Mutta elossa on ja paksusti voi! 

Kerrankin tämä laukkaneilikka selvisi talvesta hyvin. Se oli kyllä suojattu, vaikka ehkä viime talveksi ei olisi tarvinnut. Toisaalta keväällä varjostus / suojaus kuivumiselta tuntuu olevan näille vielä tärkeämpää.

Ahokissankäpälä Antennaria dioica

Espanjanmaksaruoho Sedum hispanicum

Hehkulilja Lilium Aasialainen-Ryhmä

Heleäorjanruusu Rosa dumalis

Isomaksaruoho Hylotelephium telephium

Kellolaukka Allium narcissiflorum

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Kääpiöneilikka Dianthus subacaulis

Mehitähti Sempervivum

Mätäslaukkaneilikka Armeria caespitosa

Nummiajuruoho Thymus praecox

Palsternakka Pastinaca sativa

Patjarikko Saxifraga Arendsii-Ryhmä

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Pisaralaukka Allium carinatum ssp. pulchellum

Rohtosalvia Salvia officinalis

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Valkoruusujuuri Rhodiola pachyclados

Valkotupsulaukka Allium orientale

Vuorineilikka Dianthus gratianopolitanus

Kiurunkannus-huti, joka on nappiosuma

 Ilokseni voin kertoa, että Koska kukkii -haasteeseen valitsemani kiurunkannus avasi kukkansa tasan kaksi viikkoa ennen arvaamaani päivää.

Kiurunkannus Corydalis glaucescens 'Kashgarica' on arokasvi, joten se asustaa alppipenkissä. Tämän aamun kamerakierroksella sen ensimmäiset kukat olivat selvästi auki. 

Vielä pari päivää sitten oli huolissani, sillä tämä näytti nousevan viimevuotista harvempana. Espanjanmaksaruoho 'Minus' on levittäytynyt kiurunkannuksen kasvupaikan ylle ja ajattelin, että kun kiurunkannuksen kukinta on ohi, revin maksaruohoa pois. Sitä ennen en uskalla, sillä riipisin kiurunkannuksen kukat samalla.

Mutta nythän kukkavarsia nousee vaikka kuinka! Antaa olla sitten, jos nämä kaksi viihtyvätkin yhdessä.

Pari tuntia sitten otin uuden kuvan ja nyt on jo monta kukkaa auki. Ihana kukka ja ihana päivä! Ei ihan hirveästi harmita, että arvaus meni täysin hutiin.

Tonttini kasvaa laidasta laitaan luonnon pystykiurunkannusta. Monta vuotta kesti tajuta, että näitä on jalostettukin ja on ties minkä värisiä ja niitäkin voisi tänne istuttaa. Pystykiurunkannuksen lisäksi on lukemattomia muita kiurunkannuksia, kuten äskeinen alppipenkin harvinaisuus.

Tässä on punakukkaista pystykiurunkannusta, jonka ostin ilman mitään lajikenimeä. Istutin mukulat saniaistarhaan kuusen alle, missä ne kukkivat vähän harvempina kuin auringossa kasvavat lajitoverinsa. Punakukkaiset näyttävät yleensä olevan vähän korkeampia ja runsaampia mättäitä kuin luonnon pystykiurunkannukset.

Punaiset kiurunkannukset ovat kuvassa taustalla varjossa, edessä kukkii sinivuokko ja kaksi rusokoiranhammasta.

Kollegan ja ystävän antamat punakukkaiset pystykiurunkannukset istutin ruusu-heinätarhaan ja ne ovat todella kauniin sävyisiä. Tässä olikin puutarhani ensimmäinen kiurunkannus kukassa tänä keväänä. Ensimmäinen aloitti jo pari viikkoa sitten.

Ihana, mehukas väri!

Ensimmäinen punakukkainen pystykiurunkannukseni on nimetty lajike 'Beth Evans'. Istutin sen punaiseen villiin penkkiin. Suru oli suuri, kun seuraavana keväänä kauan odotetut kukkavarret popsi peura. Siitä traumatisoituneena kasvilla oli edelleen tänä keväänä suojakartio päällään, vaikka puutarhaani ympäröi nykyään aita, joka vaikuttaa olevan peuranpitävä. 

Tämä tuli mieleen Rikkaruohoelämää-blogin surullisesta tapauksesta, jossa peura oli popsinut Betin kukkavarret. Tsemppiä sinne!

Luonnon pystykiurunkannukset ovat myös upeita, vaikkakin matalampia eivätkä ne näytä muodostavan niin reheviä tuppaita kuin jalostetummat värit. Yleisin väri on tällainen violetti.

Purppuraisia täällä oli vanhastaan myös, mutta niitä ja punertavampiakin tulee varmaan jatkossa enemmän, kun eri väriset risteytyvät.

Ainoa valkokukkaiseni on "Azov", joka ei ole tietääkseni lajikenimi, siksi lainausmerkit. Siro kasvi sekä jännittävä kontrasti punaisten kukkavarsien ja valkeiden kukkien välillä.

Azoveita on kaksi kappaletta.

Safiirikiurunkannusten ja muiden kesällä kukkivien lajien kanssa minulla on ollut huonompi onni. Ne tuntuvat vaativan enemmän kosteutta kuin täällä on kesäisin tarjota. Risteymälajike 'Craigton Blue' on erityinen ja onneksi se on elossa, tehnyt jo lehdet. Olen nimittäin käynyt siinä puutarhassa Aberdeenissä, mistä lajike on peräisin. Sekään ei kovin hyvin voi, muistaakseni ei ole kukkinut vielä kertaakaan, mutta olen sentään onnistunut pitämään sen niukin naukin elossa muutaman vuoden.

Jalokiurunkannus kuuluu myös kasveihin, joita haluaisin, mutta aina, kun olen jostain sellaisen löytänyt, se on myös hyvin pian kuollut. Ehkä vielä joskus onnistun! Täytyy vain kokeilla erilaisiin paikkoihin.

Onneksi pystykiurunkannus viihtyy! Sen valtti onkin keväinen elo, jolloin maassa on vielä kosteutta talven jäljiltä. Nyt alkaa kyllä olla jo toivottoman kuivaa. Sadetanssi pystyyn!

Espanjanmaksaruoho Sedum hispanicum

Jalokiurunkannus Corydalis nobilis

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Safiirikiurunkannus Corydalis flexuosa

Sinivuokko, lehtosinivuokko Hepatica nobilis

Uusia yllätyksiä

 Tummanpunaisia iloja

Kirsikkasorvarinpensas näyttää loppukaudesta, miksi se on istutettu. Tänä vuonna kukkia oli runsaasti, vaikka ne ovat niin huomaamattomia, että hyvä kun kukintaa edes noteeraa. Siemenvaihe on sitten toista.

Ja kun punaiset siemenkodat avautuvat, on väri-iloa vielä enemmän, sillä siemenet ovat kirkkaan oransseja! Voiko sorvarinpensaita olla rakastamatta, kysyn vaan. Pisteenä iin päälle tämä pensas saa vaaleanpunaisen ruskavärin.

Paahdepenkki oli niin täynnä sikurin pitkiä varsia ja ohikukkineita laidunkarstaohdakkeita, että kiskoin ne kaikki pois, paitsi paria kukkivaa karstaohdaketta. Matalia kasveja ei nimittäin edes huomannut ja tämä kaunis maksaruoho on tullut kukkaan.

Ostin tämän aikoja sitten nimettömänä, joten valitettavasti en pysty kertomaan lajiketta.

Paahdepenkin päässä asustava marjaomenapensas 'Marleena' viettää toista loistokauttaan. Keväällä kukintahetki on ihana, nyt loppukesällä on nämä marjat. Syksyllä tulee vielä leiskuvanpunainen syysväri, toki tummat lehdet ovat kauniit koko kesän. Marjoja jää oksille talveksi lintujen ja silmien iloksi. Tässä puskassa on kauneutta kaikille vuodenajoille. 

Olen varmaan kylvänyt 'Black Peony' -pioniunikoista keräämiäni siemeniä ruusu-heinätarhaan, kun siellä tuli kukkaan tällainen hurmaavan värinen unikko. Vähän punaisempi kuin 'Black Peony' eikä kovin kerrottu, mutta täydellinen. Kukan keskellä on ritarilude sopivasti vertailukohteena kirkkaanpunaiseen.

Käännyin, katsahdin käytävän toiselle puolelle Rohaniin ja hieraisin silmiäni. Mit-mit-mitä?

Austin-ruusu The Prince on sittenkin versonut ja tehnyt kukan! Se on vain 40-senttinen ja nousee juuri ja juuri helminukkajäkkärän lehtien ylle. Kukan keskellä on tuollainen hassu vihreä mutaatio, joita joskus syntyy, muistaakseni tähän lajikkeeseen on ennenkin tullut.

Tämä oli jo kuolleeksi julistettu prinssi. Juhlan paikka!

Seuraavaksi kaivoin ruusu-heinätarhan kurkkuyrttien keskeltä taimilapun esiin. Se on kiinni kuivassa ruusunkräkässä. Siitä ei verso vihreää – sepä olisi ollut ihmeiden ihme. Abraham Darby on kuollut. Mutta ei hätää, Hollannista on tulossa uusi tilalle sitten, kun paljasjuurisia voi lähettää, eli lokakuussa.

Kuvassa näkyy The Princen mataluus. Helminukkajäkkärät ovat korkeampia, vaikka ne ovat selvästi alle metrisiä. Taustalla ruusua komppaa tummalehtinen lännenheisiangervo 'Diabolo'.

Tästäkin on työlistalla kiskoa kuivat palsternakan varret juurineen pois. Voi selkäparkaa!

Helminukkajäkkärä on luottokasvi, jota kasvaa Rohanin pitkässä penkissä useassa kohtaa. Näin elokuussa se on raikas, kun moni muu kasvi ei sitä todellakaan ole. Tässä jäkkärän kanssa hehkuu meksikonhanhikki, täydellisen punainen kukkanen sekin. 

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Lännenheisiangervo Physocarpus opulifolius

Maksaruoho Sedum tai Telephium

Marjaomenapensas Malus toringo var. sargentii

Meksikonhanhikki Potentilla thurberi

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Alppipenkin hyvät ja huonot uutiset

 Enemmän on kyllä hyvää kerrottavaa!

Huhtikuussahan revin hiuksia päästä, kun piha on kyllä aidattu peuroilta, mutta alppipenkin pikkuisia harvinaisia herkkuja kävi popsimassa – myyrä tai hiiri! Niiltä on verkolla vaikea suojautua, mutta yritin laittaa suojaverkkoja tärkeimpien kasvien ympärille niin tiiviisti maata vasten kuin kivisessä alppipenkissä pystyin.

Ja niin kävi, että Scilla rosenii teki uudet kukkavarret ja kukki tavattoman kauniisti useita viikkoja. Kuva on otettu jo kolme viikkoa sitten, nyt ne ovat jo kuihtuneet. Ei vain joka asiasta ehdi kertoa, vaikka yritän blogata niin usein kuin pystyn.

Mutta eikö ole soma pikku sininen!

Muscari vuralii teki samoin! Tätäkin on vain yksi sipuli, tai ilmeisesti se on jo tehnyt sivusipuleita. Siirsin sen muualta tähän alppipenkkiin pari vuotta sitten, sillä tämä on hentoinen, pienikasvuinen ja harvinainen laji. Kukat ovat kaksiväriset violetti-valkoiset.

Edessä kasvaa espanjanmaksaruoho 'Minus'. Ehkä pieni helmililja pystyy kasvamaan sen läpi, tai sitten pitää kitkeä maksaruohoa.

Yksi davisinpikarililja onnistui kukkimaan suojattuna myyriltä verkolla. Se ei välttämättä ole normaalisti alle 15 cm korkuinen, mutta paikka taitaa olla kuiva ja haastava.

Tulppaanienkin suhteen on ollut haasteita. Niin jyrsijöiden kuin tunnistuksen kanssa. Näistä oli blogini lukijan kanssa keskustelua, sillä me molemmat olemme ostaneet tätä samaa laatua nimellä tähtitulppaani 'Albocaerulea Oculata', mitä tämä ei todellakaan ole. Olen tullut siihen tulokseen, että tämä on kreikantulppaani 'Flava' eli sen keltakukkainen muoto.

Se varmistui kukkien kehittymistä katsellessa. Kukkiin kehittyy tyypillistä oranssinsävyä niiden vanhetessa, lisäksi kukan keskusta on tummanruskea. Lehdet ja kasvutapa ovat muutenkin identtiset puutarhassani jo kasvavien oranssikukkaisten kreikantulppaanien kanssa.

Tämä oli minulle todella mieluinen yllätys, sillä olen yrittänyt istuttaa tätä nimenomaista tulppaania jo kahtena peräkkäisenä syksynä siinä onnistumatta.

Toissa syksyn istutuksesta tuli vaaleankelta-punakirjavaa italiantulppaania ja...

...viime syksyn pussista kirkkaankelta-punakirjavaa italiantulppaania! Näillä on hyvin kapeat, harmaanvihreät lehdet ja kukka on avauduttuaan aivan eri mallinen kuin kreikantulppaani. Aluksi vielä ajattelin näiden olevan oikeaa, vaikka ihmettelin lehtien outoa siroutta. Sitten kukkien värit kehittyivät ja ne avautuivat aivan auki paljastaen todellisen lajin.

Kylläpä voi olla hankalaa hankkia tiettyä tulppaania.

Mutta takaisin alppipenkkiin ja sen ihaniin 'Flava' -kreikantulppaaneihin ja muihin aarteisiin. Valkokukkainen on harmaakynsimö, oikeassa reunassa on pikkuinen mätäslaukkaneilikka aivan täynnä kukkia. Se selvisi talvesta, mutta vuosi sitten istutetut kaksi kirjavalehtistä 'Nifty Thrifty' -rusolaukkaneilikkaa valitettavasti kuolivat. 

Toisessa oli eloa vielä maaliskuussa, mutta sitten sekin heitti henkensä, vaikka yritin suojata sen niin keväiseltä paahteelta kuin pakkasiltakin. 

En ole vielä koskaan onnistunut 'Nifty Thriftyn' talvettamisessa, mutta se on niin ihana, että kun tänä keväänä löysin sitä taas taimistolta, ostin, mutta tällä kertaa vain yhden. Se asustaa kuvan oikeassa alakulmassa. Lehdet ovat reunoiltaan vaaleankeltaiset ja se tekee koko kasvista ihanan valoisan värisen.

Harmaakynsimö ja laukkaneilikat sekä kauan odotetut ja silti yllätyksenä tulleet 'Flavat'.

Valkoisena kukkii myös ruusujuuren serkku Rhodiola pachyclados. Tätä muuten myydään edelleen yleisesti maksaruohon nimellä "Sedum White Diamond". Kyllähän se maksaruoholta näyttääkin, vaan ei ole.

Kaksi vuotta sitten Tromssan kasvitieteellisestä puutarhasta hankittu harvinaisuus, rikko Saxifraga fragosoi, pärjää hyvin ja siitä olen iloinen. Se on jopa vähän levinnyt. 

Se kukkii näin keväällä, kesän kuivuuskaudella lehdet sulkeutuvat takaisin silmujen uumeniin odottamaan syksyä ja sateita. Silloin kasvi näyttää lähinnä piikkisialta. Strategia on toiminut loistavasti ja kasvi mennä porskuttaa siinä missä moni muu lurpottaa ja kärvistelee.

Loppuun vielä alppipenkin tämänhetkinen kruunaamaton kuningatar ruusutulppaani. 

Davisinpikarililja Fritillaria davisii

Espanjanmaksaruoho Sedum hispanicum

Harmaakynsimö Draba incana

Italiantulppaani Tulipa clusiana

Kreikantulppaani Tulipa orphanidea

Mätäslaukkaneilikka Armeria juniperifolia

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Ruusutulppaani Tulipa aucheriana