Täydellistä

 Onneksi, onneksi viime viikko oli viileä! Sateita olisi voinut tulla, sillä edellisestä muutaman millin sateesta on tasan kaksi viikkoa. Maa halkeilee paikoin, mutta ei katsota sitä.

Kun sunnuntai-iltana tulin kotiin, oli pikkuinen kevätputki viimein ponnistanut maasta! Hyvin pienenä, mutta hei – elossa ollaan.

Samassa penkissä kuistin edustalla kukkii myös valkovuokko 'Green Fingers'. Ostin pari paperipussillista tämän juurakkoa Kauppilasta marraskuussa 2014, jolloin juurakot olivat jo aika kuivia, mutta ne olivatkin tuntuvasti alessa. Viime vuonna tuli viimein ensimmäinen kukka, eli aika kärsivällinen saa joskus näidenkin kanssa olla. Lehdistä toki näki jo aiempina vuosina, että eloa on.

Nyt kukkia on viimeinkin vähän enemmän ja kyseessä oikea pieni tupas! Tämä on niin kaunis.

Tässä samassa penkissä on vielä nousematta japaninesikko ja toinen erikoisempi esikko sekä himalajanvuokko. Toivon, että ne ovat elossa.

Toisessa pienten kasvien herkkunurkassa kukkii tummalehtinen mukulaleinikki 'Brazen Hussy' ja koiranhammas, jonka en muista aiemmin kukkineen – tai ainakaan vuosikausiin. Nupussa oli vaaleanpunerrusta ja kiinnostuin suuresti. Tämän olen istuttanut nimellä Erythronium californicum 'White Beauty' ja aloin jo miettiä, jos tämä olisi jotakin muuta, mahdollisesti joku lottovoitto. Pelkäsin, että kukinta menee ohi poissa ollessani.

Onneksi ei mennyt! Samalla selvisi, että tämä on kuin onkin 'White Beauty'.

Herkkunurkan alaosassa on komea pehko rotkolemmikki 'Silver Wingsiä'. Tämä on selvinnyt hyvin talvesta, mitä ei voi sanoa monesta rotkolemmikistä. Tämä lempikasvi on ikävä kyllä sieltä täältä hävinnyt, mutta on minulla sentään neljä eri lajiketta elossa jäljellä.

Koiranhampaat (kuvassa toinen 'White Beauty' sekä 'Pagoda') viihtyvät selvästi paremmin sivummalla, vaahteran alla. Siinä on vanha matala oja, joka oli täynnä nokkosta ja piparjuurtakin ennen kuin aloin muokata paikkaa metsäpuutarhapenkiksi. Koska talon ympärille kaivettiin salaoja, ei tässä tarvittu varsinaista ojaa. Kaivoin nokkoset pois – piparjuurta nousee yhä edelleen, mutta aika vähän – ja aloin täyttää ojaa maatuvalla kasvijätteellä.

Jotain istutinkin jo aluksi, malttamattomana, ja nämä koiranhampaatkin menivät maahan silloin, kun maa oli vasta ankeaa savea. Humuksen lisääntyminen on saanut ne viihtymään, mutta urheasti ne nousivat jo silloin, kun maa oli huono. Viime vuosina ne ovat rehevöityneet silmissä. 

Eli selvästi näille täydellinen paikka on matala savinen notkelma (ei kuitenkaan märkä), johon on lisätty runsaasti kompostia tai suoraan vain maatuvaa tavaraa, kuten minä tein. Edelleen nakkaan tuonne haravoituja lehtiä, kuolleita sisäkasveja multineen sun muuta.

Herkkunurkassa asustaa kolme rusokoiranhammasta, jotka kukkivat aniharvoin. Ehkä niiden siirtoa tänne voisi harkita. Tai muualle.

Koiranhampaiden hankinta onkin nyt syksyn ostoslistallani prioriteettina, kun ne näin hyvin viihtyvät. Olen jo hankkinut kaikkia kolmea laatua, joita Suomesta saa, joten alkusyksyllä on tehtävä tilaus Hollantiin ja tilattava muuta, erikoisempaa. Lajeja ja lajikkeita nimittäin on, vaikka meiltä ei niitä löydy.

Lupailin kuvaa katajapenkin rusokoiranhampaasta kukassa, ja kuvan otinkin, mutta en ehtinyt sitä vielä tänne laittaa. Nyt kasvissa on enää jäljellä pari lakastunutta kukkaa. 

Voi olla, että humus on näiden viihtymisen salaisuus, puolivarjon lisäksi, sillä tässäkin sitä on. Minulla on sattumalta käsillä vuoden takainen Gardens Illustrated, jossa on artikkeli koiranhampaista. Katsotaanpa siitä kasvupaikkaohje pähkinänkuoressa: "Dappled shade and light but humus-rich soil." Tuo täplikäs varjo on niin hauska ilmaisu, että alan käyttää sitä!

Katajapenkin pohjoispuoli, jossa rusokoiranhammas asuu, saa täyttä aurinkoa vain aamulla. Ransu näyttää.

Katajapenkissä odotellaan yhä, selvisikö himalajanjättililja talvisesta jääkaudesta. Mitään ei vielä näy, mutta toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. Mutapuutarhan toisella reunalla Ransun takana näkyvässä penkissä ovat suopayrtit, tädykkeet, kurjenmiekat, kellopeipit sun muut kasvit vasta nyt versoneet mullan pinnalle.

Palataanpa vielä vaahteran alle. Kiljahdin riemusta, kun talvella huomasin Viherpeukaloiden tämän vuoden valikoimassa isopähkinäpensas 'Purpurean'. Sillä on omakin nimi, veripähkinäpensas, mutta en hirveästi tykkää käyttää noita lajikenimille keksittyjä suomalaisia nimiä, sillä niistä ei selviä, mikä laji on kyseessä. Tämäkin menee helposti sekaisin punapähkinäpensaan kanssa, mutta kyseessä on kaksi aivan eri asiaa. 

Punapähkinä on Corylus avellana eli kotoisen pähkinäpensaamme punalehtinen muunnos, kun taas tämä veripähkinä on Corylus maxima, joka on isopähkinäpensas. Joka tapauksessa isopähkinää ja etenkin tätä punalehtistä lajiketta harvoin myynnissä näkee, ehkä siksi, että se lienee talvenarempi kuin kotoperäinen pähkinäpensas.

Näin tämän saman puskan kymmenisen vuotta sitten Amsterdamin kasvitieteellisessä puutarhassa isojen puiden alla pensaskerroksessa, joten uskalsin kokeilla sitä tähän vaahteran alle paikkaan, johon olen kaunista pensasta kaivannut. Tuosta tulee ihana yhdistelmä koiranhampaiden kanssa – tai on jo, lisääkin 'Padogaa' on tuohon viereen noussut ja ensimmäiset kukat avautuivat tänään.

Edellinen kuva on otettu reilu viikko sitten, silloin kostea kevätniitty oli vielä matalakasvuinen, nyt on varsia noussut ja kirjopikarililjatkin viimein kukassa.

Ehkä kostea kevätniitty hahmottuu paremmin täältä ylempää. Se on ovaalin muotoinen alue nurmikentällä. Niitän alueen kesä–heinäkuun vaihteessa ja siitä eteenpäin ajan ruohonleikkurilla muun nurmikon tapaan. Niityn kukat ovat siis kaikki sipulikukkia, paitsi että kasvaa siinä voikukkia ja koiranputkiakin, joita joskus kitken.

Taustalla näkyy mainittu vaahtera ja koiranhampaita asuu muun muassa tuolla koirankopin kohdalla. Alue on yhä matala notkelma, mutta kasviaineksen tuottama kuohkea maa kaiketi pelastaa kasvit talven jääkausilta. Talon vierustan syvä salaoja on lisäksi vain muutaman metrin päässä.

Kostean kevätniityn kulmalla oli japaninlehtikuusi puhjennut lehteen (neulaseen) poissaoloni aikana. Vaahteroissa on vasta pienenpienet lehdet, onneksi, sillä kukintavaihe on niin kaunis.

Kostean kevätniityn toisella laidalla on mutapuutarhaan johtava oja, mutta se, kuten mutapuutarhakin, on kuivana. Ojan partaalla ovat kilpirikot ryhtyneet kukkimaan. Tämä on ihana kasvi, johon tulee suuret lehdet. 

Kilpiangervo on toinen kasvi, jota havittelen, ja olen istuttanutkin sen puutarhaani viitisen kertaa, mutta missään paikassa se ei näytä viihtyvän: taimet ovat aina kuolleet, joko nopeasti tai hitaammin.

Mutta kuningassaniainen ei ole kuollut! Siitä huolimatta, että pakkaset tulivat marraskuussa lumettomaan maahan ja muistin laittaa tämän päälle talvisuojaa vasta tammikuussa. Kuningassaniaisen kasvukohta on pinnassa ja nousee luontaisesti maasta ylös, joten sen päälle pitäisi muistaa heittää multakatetta syksyisin.

Tästä olen niin onnellinen. Hyvä kasvuunlähtö lupailee komeaa, korkeaa kasvustoa tänä kesänä. Jospa tästä viimein tulisi se jättiläinen, josta haaveilin. Tämäkin on jo kolmas yksilö, jonka puutarhaani istutin, joten luovuttaa ei tosiaan kannata, kokeilla vain vähän eri paikkoja. Tämä tyyppi on elänyt tässä jo muutaman vuoden. Kuningassaniainen on kostean maan kasvi, joten tämäkin kasvaa ylemmän kuvan ojan lähellä.

Kaksi vuotta sitten löysin kuningassaniaisen punaversoisen lajikkeen 'Purpurascens' ja sehän meni ostoskoriin heti. Tämän istutin lähes ojan pohjalle, tosin en sen kaikkein märimmän ojan, vaan sen sivuojan. Tätäkään en tietenkään muistanut syksyllä suojata, mutta kun tammikuussa asiaan palasin, oli tämän päällä jo jääkansi ja lunta. Piti vain toivoa parasta.

Ojasijainti onkin siitä hyvä, että jos jotain lunta tulee, niin ojiin ja muihin notkelmiin sitä tuuli viskoo. Silti, en uskaltanut toivoa tämän enää elävän. Voi miten onnellinen ihminen voi olla saniaisesta!

Saman ojan lähellä, mutta ylhäällä kivipengermän edessä ja sivummalla poissa lehtikuusen varjosta ovat kääpiömantelit juuri tulossa kukkaan. Mikä täydellinen ajoitus!

Nämä ovat sellaisia pikakukkijoita, että kukinta on pahimmassa tapauksessa kahdessa päivässä ohi. Niin monena vuonna olen palannut kotiin näiden lakastuneiden kukkien ääreen. Kerrankin näin päin, kuinka ihanaa. Lisäksi muistin leikata kuivuneet varret jo aiemmin keväällä, joten puskat ovat myös edustavan näköiset normikeväästä poiketen.

Mustikin oli niin onnellinen kotiin palattuamme, että se juoksi suoraan autosta piehtaroimaan ja otti sitten ilospurtin. Äskenkin, kun kävin pihalla, se tuli sanomaan kur kur ja heittäytyi selälleen tomuun.

Eilen tulivat myös lehmät kesäniitylle. Otin kuvan keittiön ikkunasta, kun ne kirmasivat, niin nuoret kuin vanhatkin.

Sitten kaikkien ihanien asioiden loppuhuipennus. Kirsikkaluumu 'Nigra' ei sekään ehtinyt kukkia ohi. Tuolla se on täydessä kukassa, kasvimaan pöytäryhmän takana.

Vuosi vuodelta isommaksi kasvanut puska on jo jonkin näköinen. Sen alla kukkivat samassa hempeässä sävyssä 'Rosalie' -tulppaanit, jotka ovat viihtyneet kuivassa heinikossa yllättävän hyvin ja kukkineet jo vuosia. Iso koivu vie maasta kasvuvoimat, mutta ei sentään kaikkea, ja rutikuiva kesä on tietysti tulppaanien mieleen. 

Kirsikkaluumua kastelin istutusvuonna, mutta se on kasvanut nyt tuossa jo lähes kymmenen vuotta, joten ei enää tarvitse kastelua. Ostin sen "pienenä patiokasvina" – onneksi tiesin, minkä kokoiseksi se saattaa kasvaa, ettei mennyt mihinkään ahtaaseen kohtaan. Kokoa saattaa tulla tästä vielä kolminkertaiseksi.

Mantereen-reissulta kertyi taimisaalis. Kävin K-raudassa (mm. atsalea, melko edullinen!), Marketanpuiston kevätmarkkinoilla (kiitos ihanasta seurasta Between!), Puutarhanikkareilla ja pikaisesti Muhevaisellakin, josta löytyi laukkaneilikoita menehtyneiden tilalle. Talvi ei ollut niillekään armollinen, mutta hei – onneksi on puutarhamyymälät! 

Kun vielä saisi jonkun sijaisen tekemään työt puolestani, niin voisi keskittyä vain istuttamiseen ja nousevien kasvien kyttäämiseen!

Himalajanjättililja – Cardiocrinum giganteum

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi

Kevätputki – Hacquetia epipactis

Kilpiangervo – Astilboides tabularis

Kilpirikko – Darmera peltata

Kirjopikarililja – Fritillaria meleagris

Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera

Kuningassaniainen – Osmunda regalis

Kääpiömanteli – Prunus tenella

Laukkaneilikka – Armeria

Mukulaleinikki – Ficaria verna

Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Rusokoiranhammas – Erythronium dens-canis

Valkovuokko – Anemone nemorosa

Ihanat vuokot

Jokin aika sitten kuvasin pihani eri sävyisiä sinivuokkoja, mutta niistä en ehtinyt kirjoittaa, kun muutkin vuokot liittyivät karkeloihin.

Suloinen 'Robinsoniana' -hämyvuokko eli valkovuokon punervakukkainen versio on kansoittanut vuokko-esikkopenkkiä niin, että olen jakanut sitä jo pariin paikkaan toisaallekin valloittamaan maailmaa. Sen seurana kukkivat kauluskukkaiset 'Orangery' -narsissit.

Vähän ylempänä käärmeenlaukkaviidakossa kukkii sininen balkaninvuokko. Taustalla rotkolemmikki on jo aloittanut kukinnan.

Kuvan edessä voi nähdä pari punaista viirua, ne ovat japaninvaahtera 'Osakazuki' punaisine nuorine oksineen. Hauskasti sekin pääsi kuvaan mukaan.

Japaninvaahteran toisella puolella on vaaleanpunaista 'Charmer' -balkaninvuokkoa. En ole tämän parempaa kuvaa siitä tänä keväänä ottanut! Balkaninvuokkojen kanssa pitää olla nopea, sillä kukka on täysin auki vain auringossa. Heti, kun iltapäivän varjot pitenevät, kukka menee suppuun.

Tuota käärmeenlaukkaa kyllä voisi syödä paljon enemmän, sillä se on aika korkeaa! Hirveän hyvääkin se on. Tein juuri kreikkalaisen salaatin, taidanpa käydä hakemassa sitä päälle.  

Tässä välissä söin ja herkullista oli!

Samassa penkissä kasvaa myös tämä Ruissalosta Aarno Kasvilta saatu sinivuokko, joten siirrytään sinivuokon moniin sävyihin. Tämä on melko vaalea, kauniin heleän sininen.

Kuusten alle saniaistarhaan siirsin metsästä ihanan kevätpiipon, jonka kylkiäisenä tuli sinivuokon siemen. Siitä on kasvanut kauniin tummansininen yksilö. Tämä on siis saaremme omaa kantaa.

Koivikossani kukki tänä keväänä kaksi sinivuokkoa, aiemmin olin huomannut vain yhden. Niissä on molemmissa jännä syreeninliila sävy. Tosi hauskaa, että löytyy tällaisia eri sävyisiä ihan luonnostaan!

Lähisaarella kasvaa valkoisia sinivuokkoja ja ystävä toikin niitä kerran minulle kaksin kappalein. Molemmat voivat hyvin muotopuutarhassa ja ovat aikaisia kukkijoita. Valkoinen on hyvä kontrasti pionin punaisille versoille.

Muotopuutarhassa kasvaa myös punakukkainen sinivuokko, mutta sitä piti vähän kaivaa esiin kuivien lehtien takaa. Se on vasta työntänyt nuput mullan pintaan, joten on selvästi muita myöhäisempi.

Valkoiset sinivuokot tuonut ystävä, joka on pitkän linjan luontoihminen, arvelee, että punaiset olisivat heikkokasvuisia luonnostaan. Sekin on mahdollista, ovathan kaikenlaiset mutaatiot yleensä perusmuotoa heikompia. Mutta nämä valkoiset ovat kyllä erittäin elinvoimaisia.

Viime vuonna löysin puutarhamyymälästä (Puutarhanikkarit) punervakukkaisen 'Forest Pink' -sinivuokon ja tartuin siihen heti. Se on aivan älyttömän pienikukkainen! Edessä mittakaavana voi nähdä taimilappua. Mutta hyvä, että on elossa kumminkin. Sillä oli kyllä lehdet koko viime kasvukauden, joten toiveita on juurakon vahvistumisesta. Kääpiöys ei haittaa, sillä tämä kasvaa hobittipenkissä, jossa on muutenkin kaikkea pientä.

Hämmästyin ja ilostuin, kun löysin hobittipenkistä jalomaarain 'Annan' versot! Tämä nimittäin hävisi jonkin aikaa istuttamisen jälkeen, joka tapahtui viime toukokuun lopulla. Lehtiä ei näkynyt koko kesänä. Ajattelin taimen menehtyneen kuivuuteen, kuten aika usein käy, myös tätä edellisen jalomaaraimen taimen kohdalla. En aina edes muista istutuksiani ja unohdan kastella, tai olen viikon-pari kaupungissa ja sillä välillä tulee helle, jolloin moni pikku kasvi kuolee. Mutta sieltä se nyt nousee, onpa sitkeä!

Vielä yksi sinivuokko: unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' on hurmaava mätäs vaalean suloisensinisiä kukkia tummilla keskustoilla.

Sitten muihin vuokkoihin. Siirsin ternivuokon vuokko-esikkopuutarhan alaosasta, joka oli sille selvästi liian paahteinen ja kilpailu tarharaunioyrtin kanssa kovaa. Se pääsi katajan aluspenkin muhevaan multaan ja puolivarjoon. Nyt se kiittää tuottamalla ties kuinka monta kukkanuppua! 

Pienet keltaiset kukat kuuluvat pikkukäenrieskalle ja pyöreät lehdet mukulaleinikille, kumpikin luonnonkasveja, joita kasvaa pihassani lähes kaikkialla. Kumpikin myös häviää muutamassa viikossa maan uumeniin, sipuli-/mukulakasveja kun ovat.

Sipuli-/mukulakasveista puheen ollen: olen joka vuosi katsonut Iris winogradowiin lehtiä, kun ne nousevat uskollisesti katajapenkistä. Kukkia ei tule, mutta en uskalla siirtääkään, kun kranttu luonnonlaji sentään pysyy elossa. Nyt lisäsin sille kompostikatetta ja vähän myöhemmin huomasin tämän kookkaamman lehtituppaan vähän toisessa kohtaa penkkiä: pian tällekin lannoittavaa katetta ja toivoa kukista ehkä jonakin keväänä on! Olipa ihana löytö.

Seuraava ilonkiljahdus tuli tämän pikkuruisen verson kohdalla, joka nousee maasta kuin ohjuksen kärki. Tämä kuuluu jättiläismäiselle, toivottavasti kohta jo jalkapallon kokoiselle sipulille: himalajanjättililjalle. Istutin sen pari vuotta sitten ja olen katsellut nousevia lehtiä siinä toivossa, että joskus näkisin tämän ihmeellisen parimetrisen kukkavarren. Sipulilla kestää vuosia, jopa lähes kymmenen vuotta, kasvaa kukintakokoon. Istuttaessani se oli ison lantun kokoinen, joten voisi se jonakin vuonna jo kukkiakin.

Seuraava iso ilo löytyy katajan toiselta puolelta. Rusokoiranhammas kukkii jo! Tämä on kotoisin Huovilan puistosta Kärkölästä ja hankin sen ilman mitään lajikenimeä. Näitähän on joitakin lajikkeitakin, niin minullakin, mutta tämä perusmuoto on riittävän, suorastaan taivaallisen kaunis ilman mitään parantelua.

Tästä päästään aasinsillalla sadeasiaan. Taas sataa! Ihanaa! Tämä on niin huippua ja juuri sitä, mitä kasvit toukokuussa tarvitsevat, mutta varsin harvoin saavat. Soitin tänään äidille; hänen sukujuurensa ovat Kärkölässä ja Askolassa ja hän muisti vanhojen maajussien siellä päin sanoneen: mikä sataa ennen juhannusta, sataa suoraan laariin.

Niin totta!

Pikkuruinen iso ilo löytyy kuistin edustalta, missä vuosikausia sitten istutettu (ehkä viisi vuotta tai ylikin) valkovuokko 'Green Fingers' kukkii viimeinkin, ensimmäistä kertaa! Levensin penkkiä vähän ja siirsin tätä edemmäs. Tässä on kuistista johtuen varjo, mutta toisaalta kuivaa, sillä tässä on räystäs yllä.

Ostin vuokon juurakon pussissa loppusyksyn alennuksesta Kauppilasta (nyk. Flör), juurakko oli varmaan puolikuollut, sillä se oli tosiaan myöhäissyksyä. Onneksi siinä kumminkin henki pihisi ja tämä viimein kukkii! Täytyy ottaa parempi kuva, kun kukka on kunnolla auki.

Lisäksi yhdessä ystävän antamassa erikois-valkovuokossa näkyy ensimmäinen nuppu, odotan jännityksellä, mitä siitä tulee. 

Aika metka muuten tuo ukkolaukan varsi, joka on ihan kuin vetänyt sammalnutun ylleen kaulaan asti. Ymmärrän häntä, koleaa on. Talvitakkia tarvitaan vielä.

Seuraavaksi voisin siirtää pikkuruisen kevätputken myös penkin etuosaan, sillä tämä on jäämässä korkeampien posliinihyasinttien jalkoihin ja edempänä se saisi edes vähän enemmän kosteutta, jos sataa oikeasta suunnasta. Luulin jo menettäneeni koko kasvin, mutta sieltä se nousee!

Ihan loppuun ihanat keltavuokot. Niiden kerrottu muoto on vielä nupulla, samoin kuin kerrotut valkovuokotkin. Mutta tämä yksinkertaiskukkainen kukkii nätisti punaisen villin penkin yläpäässä kirsikkapuun juurella.

Olen siirtänyt siitä palan esikkopeltoon kukkimaan valkoisten 'Genève' -narsissien alle, sillä vuokko aloittaa kukinnan sopivasti ennen kevätesikoita. Esikkopellon vuokko on vielä nupulla. 

Ihanaa, kastelevaa sadeyötä sinnekin, jos teillä sataa! Ja toivottavasti se on vettä!

Balkaninvuokko – Anemone blanda

Himalajanjättililja – Cardiocrinum giganteum

Jalomaarain – Rubus arcticus ssp. × stellarcticus

Keltavuokko – Anemone ranunculoides

Kevätpiippo – Luzula pilosa

Kevätputki – Hacquetia epipactis

Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum

Mukulaleinikki – Ficaria verna

Pikkukäenrieska – Gagea minima

Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Rusokoiranhammas – Erythronium dens-canis

Sinivuokko – Hepatica nobilis

Ternivuokko – Anemone × lipsiensis

Unkarinsinivuokko – Hepatica transsilvanica

Valkovuokko – Anemone nemorosa

Pienet siniset ilot

Viimeksi postasin ihanasta kerrotusta mukulaleinikistä. Sen vieressä alkaa olla Muscari vuraliilla toinenkin kukkavarsi kukassa. Se on todella söpö pikkuinen.

Moni pieni on vaarassa jäädä kokonaan raportoimatta, kun koko ajan tulee muuta uutta kukkaan. Tässä Crocus yalovensis. Varsinainen krookuspostaus taisi jäädä tekemättä, nyt niiden aika on lähes ohi.
Ehkä se olisi ihan ajankohtainen syksyllä, niiden istutusaikaan? Siihen asti kun taitaa olla riittämiin muuta uutisoitavaa.

Rotkolemmikit ilahduttavat kukillaan aikaisin. Nämä tekevät nuput niin matalina, ettei niitä huomaakaan, ja yhtäkkiä alkaakin pieniä lemmikkimäisiä kukkia avautua. Kukkia avautuu samaan aikaan, kun kukkavarret venyvät ja kohta tämä on ihana sininen polvenkorkuinen kukkapilvi. Tämä kirjavalehtinen lajike on 'Silver Wings'.

Super-ilostuttaja on kerrankin onnistuneesti talvehtinut turkinkaihonkukka 'Starry Eyes', vieläpä kaksin kappalein! Huippuihanaa. Näiden päällä oli vain säkkikangas talven yli, ja otin sen kokonaan pois pari päivää sitten, kun huomasin nuput. Parin pakkasasteen yöt eivät onneksi niitä näytä lannistaneen. Odotan kukkia ihan hykerryksissä.

Onnentunteita tuottaa myös ihana kevätputki. Tämä on niin pikkuinen tuolla posliinihyasinttien seassa, mutta tuo niihin juuri sopivaa pirteää vastapainoa. Olen tästä pienestä kiitollinen Inkalle.
Suurta onnea tuottaa myös tästä läheltä eilen löytämäni erikoisemman esikon lehtiruusuke – iiihanaa!

Ihastuttava rusokoiranhammas kuuluu myös kevätkauden ehdottomiin aarteisiin. Kukat alkavat juuri raottua.

Koiranhammas kasvaa tässä vanhan katajan varjossa. Hykerryttävää onnentunnetta tuottaa myös oman kompostin lannoittava multakate, jota levitin eilen katajapenkkiin ja Rohaniin. Kumpikaan alue ei kai ollut ikinä vielä saanut kompostia, sitä riittää vain pariin kohtaan vuosittain.
Katajapenkissä on jo pari marhanliljan vartta melko pitkällä, joten niiden ympärillä olevat verkot otin pois vain siksi aikaa, kun levitin katetta – sitten äkkiä takaisin. Kartion suojissa on vuosikausia sitten kylvettyjen englanninsinililjonen yhä vain pikkuiset taimet, mutta toivon, että ne jonakin vuonna kukkivat. Ehkä nyt alkavat kasvaa, lannoitteen voimalla. Saisi vielä sataa, edellisestä sateesta on kauan, maa on pinnasta rutikuiva!


Kevätputki – Hacquetia epipactis
Mukulaleinikki – Ficaria verna
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Rusokoiranhammas – Erythronium dens-canis
Turkinkaihonkukka – Omphalodes cappadocica

Pienin on joskus kaikkein ihanin

Vaikea päättää, mikä on se kaikkein pienin ja ihanin, joten taas seuraa pitkä postaus. Koeta jaksaa! Hämyvuokot eli sinertävät valkovuokot alkavat availla kukkiaan vuokko-esikkopuutarhassa.

Small Is Beautiful

Olen siirtänyt hämyvuokon juurenpätkiä vähän rinnettä ylös ja alas, jotta niistä tulee toistuva teema. Tuolta yksi kurkistaa tarhavarjohiipan ja avautuvan kevätlinnunherneen takaa.

Tarhavarjohiippojen istuttaminen ruusuherukan alle tuottaa viimein vähän sitä näkymää, jota ajattelinkin: että nämä vadelmanpunaiset kukkivat samaan aikaan, toinen pensaana ja toinen maanpeittokasvina. Tässä on huonompi maa ja kuivempi paikka ja varjohiipoilla on kestänyt hetki sopeutua, vaikka kelpo kasveja kuivaan varjoon ovatkin.

Tällainenkin pikku tyyppi löytyy ruusuherukan katveesta: minipieni nunnannarsissi 'Sabrosa'. Tämä on niin mikrokokoinen, että minun täytyy ottaa uusi kuva, jossa on jotakin mittakaavana. Kukka on nimittäin peukalonkynnen kokoinen.

Kun näkymää vuokko-esikkopuutarhaan katsotaan kauempaa, ei näistä pienistä yksikään erotu, mutta niiden ihanuus onkin siinä, että ne voi löytää sitten, kun menee tutkimaan lähempää.

Samaa kivimuurin edustaa alemmas jatkamalla vaihtuu värimaailma sini-keltaiseksi. Kultatesma tuottaa täydellisen taustan helmililjoille. Kuvassa lajit Muscari aucheri eli persianhelmililja (jonka piti olla monen värin sekoitus Ocean-lajikkeita) ja violetimpi M. vuralii.

Toissapäivänä istutin ihanat ja kauan etsityt 'Starry Eyes' -turkinkaihonkukat samoille sijoille, pitkän harkinnan jälkeen. Siinä niiden pitäisi saada kosteutta ja aurinkoa, toivottavasti paikka vain ei ole talvella liian märkä. Olen toistaiseksi epäonnistunut näiden talvettamisessa, tällä kertaa aion onnistua. Peitän ne syksyllä lämpimillä vällyillä.
Kuvassa on myös kerrottu valkovuokko, joka meni saniaistarhaan, kun ensin siirsin sieltä tavalliset valkovuokot koivikkoon. Miten tämä kasvien hankkiminen useimmiten aiheuttaakin ketjureaktion. Tällä vuokolla ei ollut lajikenimeä, se on Tommolan tilan tuotantoa, ja heidän omassa luettelossaan on maininta nimettömästä kerrotusta, joka on varmasti tämä. Tämä voisi olla 'Vestal', on hyvin sen näköinen ainakin.

Huussin vierestä löytyy rotkolemmikki kukassa ihanin lemmikkimäisin kukin. Siihen leviää hiljalleen kevätesikoita ylempää mäestä. Ruohomaiset lehdet kuuluvat käärmeenlaukalle, se on vuosien mittaan tuottanut paljon jälkeläisiä ja nyt sitä saa syödä joka aterialla, ihana aromi!

Kuistin edustalla varjoisessa paikassa kukkii Inkan antama ihana kevätputki, suloinen kevään värinen pikku kukka! Tämä on niin mahtava ilostuttaja. Kiitos Inka!
Pikku putkelle pitävät seuraa posliinihyasintit, jotka kukkivat mainiosti niin auringossa kuin varjossakin. Niitä kasvaakin pihallani lähes kaikkialla – siksikin, että ne olivat Oma PIHA -lehden tilaajalahja joskus kymmenen vuotta sitten ja sain niitä silloin pari pussia. Kymmenessä vuodessa ne ovat levinneet ihanasti sinne sun tänne.

Sisäänkäynnin läheisyydessä on myös pienten herkkujen varjoisa nurkka, jossa kasvaa tummalehtistä 'Brazen Hussy' -mukulaleinikkiä. Tämä on erityinen aarre, sillä lajike on edesmenneen Christopher Lloydin löytämä paikallisesta metsästä läheltä Great Dixteriä, kotitaloaan Etelä-Englannissa. Olen käynyt Great Dixterissä moneen kertaan ja tavannutkin Lloydin kerran, mikä kunnia.
Kuvassa näkyy myös rusokoiranhampaan lehtiä, niiden tummat laikut toistavat mukulaleinikin lehtiväriä. Tänä vuonna nämä hampaat eivät kukkineet.

Siirrytään saniaistarhaan. Siellä kukkivat kerrotut keltavuokot.

Tämäkin voisi kasvaa saniaistarhassa, mutta olen istuttanut tämän muotopuutarhaan, ruusun ja herukkapensaan varjoon. Pikkuruinen "Toves Viol" -orvokki, jonka olen hankkinut BOV- eli Blomsterodlingens vänner -yhdistyksen pöydästä Marketanpuiston markkinoilta. Markkinat ovatkin taas tulossa 25.5.! Mene ihmeessä, jos liikut pääkaupunkiseudulla silloin.

Myös tontin luonnonkukat, aho-orvokit, ovat alkaneet kukkia. Ne ovat niin pieniä ja niitä ilmestyy sieltä täältä. Ne ovat yksi syy siihen, miksi en ole montaa istutusaluetta perin pohjin perustanut, vaan istuttanut koristekasveja luonnonkasvien sekaan yrittäen olla tuhoamatta ihania alkuperäisasukkaita.

Muotopuutarhassa kukkii myös ihana valkoinen tummahelmililja 'Siberian Tiger', Ransun nimikkokukka, jonka toin toissa syksynä matkatuliaisena Orkney-saarilta.

Sieltähän pieni tiikeripoika saapuukin. Hän ei ole mikään Walesin tiikeri.

Lopuksi mennään tarkistamaan alppipenkki, missä kuivan paikan minikasvit asustavat. Mätäslaukkaneilikka on täpösen täynnä kukintoja. Kasvusto paleltuu tai kuivuu jostakin kohdasta näköjään kevättalvisin (epäilen voimakasta kevätaurinkoa ja ahavaa, sillä vaurio näyttää aina olevan valon puolella), mutta pian kukinnot ja lehdet peittävät ruskettuneen kohdan.

Viime syksynä istutettu erikoisuus, Tulipa sosnowskyi, näyttää tulevan kukkaan liekehtivän punaisena. Siitä täytyy ottaa vielä kuvia, kunhan kukka avautuu. Valkoiset ovat harmaakynsimöä, jonka löysin pari vuotta sitten Vakka-Taimesta. Se on tehnyt siementaimia, kivaa!
Kynsimöitä tulee vastaan taimistoilla äärimmäisen harvoin. Niinpä kylvin seuraavan kynsimölajin (Draba polytricha) itse, ja sen taimet olivat äärimmäisen pienet, kun ne syksyllä istutin tähän penkkiin. Siinä kohdassa on pari pikkuruista lehteä nyt, joten jos tuuri on myötä, on joku niistä hengissä. Suojasin taimet vähän liian myöhään syksyllä, kun routa oli jo nostanut pikku taimet ylös maasta. Niinpä niillä on vieläkin vähän olkikatetta päällä, jotta ne eivät kuivu.

Tässä kaikki tältä erää, mutta tähän aikaan vuodesta on hirveä runsaudenpula, kun joka puolella tapahtuu koko ajan niin jännittäviä asioita. Kottaraisten pöntöstäkin on alkanut kuulua piipitystä! Joten pikaisiin kuulumisiin!


Harmaakynsimö – Draba incana
Hämyvuokko, kuvien laji – Anemone nemorosa f. caerulea, nykyään kai sama kuin 'Robinsoniana'
Keltavuokko – A. ranunculoides
Kevätesikko – Primula veris
Kevätlinnunherne – Lathyrus vernus
Kevätputki – Hacquetia epipactis
Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Mukulaleinikki – Ranunculus ficaria
Mätäslaukkaneilikka – Armeria juniperifolia
Nunnannarsissi – Narcissus Jonquilla-Ryhmä
Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Rusokoiranhammas – Erythronium dens-canis
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Tarhavarjohiippa – Epimedium × rubrum
Tummahelmililja – Muscari armeniacum
Turkinkaihonkukka – Omphalodes cappadocica