Rohanin sävyjä ja marhanliljavertailu

 Uhkauksestani huolimatta tässä tulee vain heinäkuun kukkia. Muistaakseni julkaisin pari kuvaa 'Buckeye Belle' -pionista joskus juhannuksen aikaan, mutta muu Rohan jäi kesäkuulta kokonaan raportoimatta. Ehkä loppukevään–alkukesän kukkia voi julkaista talven mittaan...

Marhanlilja 'Claude Shride' pitää tänä vuonna niin surkean esityksen, etten ollut ottanut siitä ainoaakaan kuvaa. Nappasin tämän kuvan eilen siksi, että keskustelimme Liisan kasvit -blogin Liisan kanssa tämän lajikkeen väristä verrattuna 'Russian Morning' -marhanliljaan.

'Claude Shride' on kiiltävän tummanpunainen, sanoisin, että ruskeanpunainen, mikä on juuri oikea sävy Rohaniin. Sillä on tummia pilkkuja, mutta ne on ympäröity keltaisella – fiksu veto, sillä muuten niitä ei kunnolla erottaisikaan.

Piti etsiä kuva viime kesältä, sillä normaalisti Claude on varsin kukkaisa usealla varrella. Vieruskaverina sillä on kiinanpioni 'Moon of Nippon'.

Tänä vuonna 'Moon of Nippon' sai seuraa 'Bronze Peacock' -sulkavaleangervosta. Kovin usein harmittelen, että valeangervot viihtyvät täällä huonosti, mutta tänä sateisena alkukesänä ainakin tämä yksi niistä on kasvanut paljon tavallista isommaksi – vaikka on edelleen alle polvenkorkuinen. 

Kaksi muuta valeangervoa lähti kituliaasti kasvuun vasta heinäkuussa, ja se on niille tavallista. Mutta ne eivät kasva Rohanissa, joten niistä enemmän joskus toiste.

Mustapäivänhattu 'Green Wizard' on totaalisen upea.

Kolmesta 'Royal Purple' -peruukkipensaasta isoin kukkii! Nyt en muista, onko kukkia näkynyt aiemmin; ei löyty tietoa ainakaan täältä blogista. Luulen, että tämä on ensimmäinen kukinta. Kaksi pienenpää himmailee vieläkin. 

Kolmesta puskasta yksikään ei ole yltänyt kovin korkeaksi, tämäkin on alle metrinen, mutta eipä niillä mitään erityistä hienoa multaakaan ole. Lisäksi tienposken ojassa viihtyvät vesimyyrät saattavat verottaa juuria tai ainakin aiheuttaa sen, etteivät juuret ole multakosketuksessa, vaan onkalossa. Joten olen tästä tavattoman iloinen!

Peruukkipensas kasvaa japaninmagnolian vieressä, joka ei vielä tänäkään vuonna kukkinut, mutta ehkä ensi keväänä! Se alkaa olla jo sen kokoinen ja ikäinen, että voisi aloittaa kukkimisen.

Kuvassa kukkii peruukkipensaan lisäksi marhanlilja 'Russian Morning'. Anteeksi vain, Liisa, jotenkin harhauduin aiheesta sivupoluille, mutta ehkä sävyjen vertailu onnistuu myös pienen välimatkan jälkeen.

'Russian Morning' on valoisampi ja heleämpi eikä niin ruskehtavan punainen kuin 'Claude Shride'. Terälehtien (oik. kehälehdet) sisäosa on vaalea ja hennot tummat pilkut erottuvat siitä kauniisti. Tämänkin kukat ovat kiiltävät, kuten kaikkien varjo- ja marhanliljojen, mutta kiilto ei niin erotu. 

Kerta kaikkiaan hurmaava kukka, sävy tuo veden kielelle. Ja mikä ihaninta: siirsin kaksi kookasta sipulia viime syksynä ruskopenkistä tänne Rohaniin, ja molemmat kukkivat, toinen vieläpä kahdella kukkavanalla. 

Kun vertaan kuvia viimevuotisiin, jolloin tämä kukki ruskopenkissä, huomaan värieron. Tämä oli siellä pikkuisen tummemman punainen. Onkohan mahdollista, että ensimmäisenä vuonna siirron jälkeen kukkien sävy on vaaleampi? Tai viileät kevätkesän säät vaikuttaneet? Outoa, mutta kasvien kanssa kaikki on mahdollista – marhanliljojen etenkin. Joka tapauksessa tällä on mielestäni aina vaaleampi kukan keskusta kuin Shridella.

Rohanin lähistöllä katajapenkissä kukkii marhanlilja 'Guinea Gold', yritin ottaa siitä kuvan vasten Rohanin tummalehtisiä pensaita.

Tässä Rohan typistettynä yhteen kuvaan, se näkyy lähes kokonaisuudessaan kuvan oikealla puolella. Penkin alkupäässä on riippaoksainen, pensasmainen ja tummalehtinen pyökki 'Rohan Weeping'. Sen edessä on muutama tummalehtinen japaninhappomarja 'Concorde', jotka muodostavat aidaksi leikattuna Rohanin päädyn.

Rohanin puolivälin tienoilla asuvat tummalehtinen japaninkirsikka 'Royal Burgundy' ja mustaselja 'Black Beauty', tummalehtinen sekin. Kukassa on seljan lisäksi etelänruusuruohoa, violettikukkainen purppuratulikukkakin näyttää yhä kukkivan.

Violetti ei oikein ole Rohanin väri. Tummalehtisten puskien seuraan sopivat paremmin viininpunaiset sävyt. Ukonhattu 'Purple Sparrow' ei oikein istu tänne, mutta en tiedä, uskallanko sitä siirtääkään, sillä ukonhatut viihtyvät puutarhassani yleisesti ottaen varsin huonosti. Tämä kesä on parempi ja on ylipäätään lottovoitto, että ukonhattu on vielä hengissä pari vuotta istuttamisesta.

Huomasin muuten puutarhapäiväkirjastani, että olin istuttanut syksyllä tämän lähelle toisenkin samanlaisen! Täytyypä mennä katsomaan tarkemmin. Tai ehkä tämä onkin se uudempi, joka kukkii. Mene ja tiedä. Vieressä on valkokukkainen isotähtihyasintti 'Alba'.

Vanha pioni (ehkä Sarah B.) on pistänyt päänsä pensaaseen, tai aitaan, mutta se ei auta. Tämä saa lähtöpassit Rohanista välittömästi, kun kukinta on ohi. Tilalle kaavailen carolinanrosettipensasta; aarretta, jonka sain ostaa Vakka-Taimesta kesäkuun lopulla. Oikeastaan suunnittelen tekeväni siirrot tänä iltana, kunhan kuumuus pikkuisen hellittää.

Eilen ja tänään meilläkin on 30 astetta varjossa. Syynä on se, että on lähes tyyntä ja sekin pieni tuulenvire käy pohjoisesta, joka ei tähän etelärinteeseen rakennetulle kylälle osu. Eilen oli ihan antoisaa tehdä puutarhahommia hien virratessa pitkin selkää, mutta juoda täytyi. Kuistille tuomaani vesilasia piti käydä täyttämässä vähän väliä, sillä koko lasillinen meni kerralla noin vartin välein.

Mutta on niin ihanaa, kun ei tarvitse palella! Eilen oli vuoden ensimmäinen päivä, kun jätin villasukat pukematta.

Rohanissa on myös niittytunnelmaa. Blogiystävän (terveisiä Pirkolle!) aikoinaan lähettämistä heinien siemenistä on peräisin ihana, sinertävälehtinen niittyräpelö 'Limouzi'. Olen kylvänyt myös tavallista niittyräpelöä, ja kumpikin on tänä vuonna ennätysmitoissa. Kukinnot heiluvat yli polven korkeudella!

Käärmeenlaukka sointuu Rohaniin hyvin, niinpä olen ripotellut sen itusilmuja tännekin.

Tähkähietalilja kukki pitkään, kiitos viileiden säiden, mutta nyt se alkaa olla pian ohi.

Tähkähelmikän seassa kukkivat etelänruusuruohot ja harjaneilikat: upea tumma on 'Onyx', mutta se on tuottanut myös punaisempia siementaimia (kuten taustalla), kun vaaleampia harjaneilikoita kukkii muualla puutarhassa. Näidenkin siemenet ovat muuten ystäviltä peräisin!

Niityn vierellä kukkii neidonruusu 'Félicité Parmentier'. Upea, upea ruusu, joka on neidonruusujen tapaan hyvin terve – ainakin täällä minun puutarhassani nillä on käytöksestä kymppi. Neidonruusut kukkivat vain kerran kesässä, ja sanoinkin talvisella David Austin -ruusuluennollani, että jos neidonruusut olisivat jatkuvakukintaisia, puhuisin Austinien sijaan niistä. Ne ovat ruusuista ihanimpien joukossa, ehdottomasti.

Avautuvissa kukissa on ujoa punerrusta. Ja kukkia on paljon, paljon! Toistaiseksi mikään talvi ei ole kukintaa vähentänyt; eivät lauhat märät talvet eivätkä jäiset siperiantalvetkaan.

Alban lähellä, toisin sanoen neidonruusun, kasvaa Austin-ruusu Winchester Cathedral ('Auscat'). Kertakaikkisen kaunis: huomaa vaaleanpunaiset nuput, joista avautuvat valkeat kukat. Ja tämähän kukkii marraskuuhun saakka.

Tähtiputket eivät minun puutarhassani riehaannu – olen ollut huomaavinani, että niille on liian kuivaa tai paahteista, tai kumpaakin. Tämän arvelen olevan blogiystävän vuosia sitten tuoma isotähtiputki 'Lars'. Upea väri! Ja parempi rehevyys kuin muina kesinä.

Kimalaishaaste odottaa yhä, tässä on hirmuisesti kaikenlaisia aiheita odottamassa: kuukauden kalenteripoika, neulepostaus, liljajuttu, ruusujuttu, veneretkijuttu, lehmät metsässä -juttu ja lisää aiheita tulee koko ajan sitä mukaa kuin uusia kukkia puhkeaa... ehkä talvella sitten?

Joten lopetellaanpa tähän. Puro-ohdake 'Atropurpureum' on ilokseni yhä hengissä, vaikka myyrät lienevät tämänkin mehevänmaistuvaa juuristoa verottaneet. Tänä vuonna kukkavarsi on ennätyskorkea: japaninmagnolian reilu kaksimetrinen latva toimikoon mittakeppinä.

Joku saattaa ihmetellä ohdaketta kukkapenkissä, mutta tämä lajike on steriili eikä tuota siementaimia ollenkaan. Pari vuotta sitten jaoin juurakkoa ajatuksena tuottaa varakappaleita toisaallekin, jotta jos myyrät syövät tästä loputkin, on edes jossain jotakin jäljellä. Ohdakekasvusto oli nimittäin hälyttävästi pienentynyt. Mutta niitä jalopaloja ei enää löydy. On tietysti mahdollista, että olen kitkenyt ne tavallisina ohdakkeina... oi ja voi. 

Koska tämän erikoisen kauniin ohdakkeen juurakon löytäminen oli työn takana, en halua menettää tätä viimeistä. Ehkä annan sen toistaiseksi kasvaa ja vahvistua tässä ennen kuin menen sörkkimään sitä taas.

Antoisaa hellepäivää!

Carolinanrosettipensas Calycanthus floridus

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Isotähtihyasintti Camassia leichtlinii

Isotähtiputki Astrantia major

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Mustapäivänhattu Rudbeckia occidentalis

Mustaselja Sambucus nigra

Neidonruusu Rosa alba, tarkemmin ottaen lajikkeet ovat tarhaneidonruusuja, Rosa Alba-Ryhmä

Niittyräpelö Briza media

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Puro-ohdake Cirsium rivulare

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Pyökki Fagus sylvatica

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Tähkähietalilja Anthericum liliago

Ukonhattu Aconitum

Ne asterit

 Viimein! Nämä totisesti ansaitsevat oman juttunsa.

Syysasteri 'Royal Ruby' on tullut esiteltyä jo jokin aika sitten. Syysmyräköissä se on kellahtanut vasten valkokukkaista kurkkuyrttiä. Oikeastaan aika hauska näky. Harmaakäenkukkakin on änkeytynyt mukaan kuvaan aidon linssiluteen tavoin. Tässä ruusutarhassa niitä kasvaa niin paljon, että vaikea on tähdätä ilman, että joku sen kukista kuvaan osuisi.

Toinen syysasteri kukassa on 'White Ladies'. Se elää Rohanissa tummalehtisen japaninkirsikan vierellä; puun toisella puolella erottuu valkoinen ruusunkukka, se on muutaman päivän takaisen ruusukierros-jutun Winchester Cathedral.

Enempiä syysastereita minulla ei taida ollakaan. Olen kyllä istuttanut, mutta ne ovat heittäneet henkensä. Purppurakukkaisen 'Winston S. Churchillin' häviäminen harmittaa; se on kauniin värinen. Täytyy hommata uusi.

Onneksi on muita astereita. Kaita-asteri 'Prince' on myöhäinen kukkija, mutta tänä vuonna se tuli kukkaan riittävän aikaisin ehtiäkseen täyteen kukoistukseensa. Kasvi vain on matala, polvenkorkuinen, kenties kuivan kesän syytä. Onneksi se asustaa kukkapenkin etuosassa, niin se näkyy silti.

Prinssin kauneutta täytyy katsoa läheltä, sillä kukat ovat pikkuruisia, viiden sentin kolikkoa pienempiä. Joskus suurin kauneus asustaa pienimmissä kukissa.

Tuoksuasteri 'Herbstschnee' on kerrankin pysynyt pystyssä ilman tukea, ehkä kuivan kesän ansiota sekin. Taustalla sitä komppaa täysin vapaaehtoisesti täydellinen rikkaruoho, saunakukka. Että osasikin valita sopivan paikan! 

Samassa penkissä kahden edellisen asterin kanssa on isotähtiputki 'Star of Fire'. Se aloitti kukinnan vasta syksyllä, samaa tekivät muutkin tähtiputket, tai ne harvat, jotka pihallani selviävät. 

Nämä eivät kunnolla viihdy eivätkä todellakaan leviä riesaksi, kuten joillakin pihoilla. Hyvä, jos pysyvät hengissä. Mutta tätä kukintaa voi jo kutsua runsaaksi!

Tähtiputken vieressä on Geranium shikokianumin viimeiset kukat tältä vuodelta.

Runsaskukkaisin asteri löytyy muotopuutarhasta, Musti esittelee.

'Little Carlow' on risteymälajike eli sitä ei lueta mihinkään lajiin. Se on syys- ja hertta-asterin välinen risteymä. Sen sinivuoletti sävy on aivan ihana syysvärien kanssa. Kuvassa on tarha-alppikärhö, jonka keltaisuus korostaa asteria täydellisesti.

En muista, näinkö ensin kuvan vai kasvin livenä, mutta joka tapauksessa se napsahti haluttavien kasvien listalle saman tien. Kukkia on joka ikinen vuosi yhtä paljon: kasvi on käytännössä kuorrutettu kukkiin. Sävykin on äärimmäisen kaunis.

Kasvutapa on mukava: matala ja tuuhea, ei leviä, eikä kaatuile. Täydellinen asteri!

Siinäpä ne olivatkin, onneksi on edes nämä, mutta haaveilen kyllä enemmistä astereista. Täytyykin jo kirjata ensi vuoden ostoslistalle.

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Hertta-asteri Symphyotrichum cordifolium

Isotähtiputki Astrantia major

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kaita-asteri Symphyotrichum laterifolium

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä

Tuoksuasteri Symphyotrichum novae-angliae

Kotiinpääsyä odotellessa

 Olen ollut jonkin aikaa kaupungissa, kohta pääsemme viimein kotiin.

Kun lähdin, kukintaansa aloitteli kaita-asteri 'Prince' – paljon aikaisemmin kuin yleensä. Tämä on luultavasti täydessä kukassa, kun pääsen kotiin.

Prinssi on vain normaalia köykäisempi, olisiko erityisen kuiva kesä syynä siihen. Se on tuskin siemenestä kasvattamaani toppoa isompi. 

Topolla ei ole suomenkielistä nimeä, se on Koeleria vallesiana 'Mountain Breeze'. Eipä sekään ole paljoa kasvanut parissa vuodessa, mutta hitaasti hyvä tulee.

Samassa penkissä eli ruusu-heinätarhassa kukkii tuoksuasteri 'Herbstschnee'. Tämäkin aloitti kukinnan harvinaisen aikaisin, jo elokuussa.

Kurkkuyrtit olivat lähtiessäni vielä kukassa ja niissä ruokailivat viimeiset kimalaiset. Saa nähdä, onko pakkasta ollut ja näemmekö enää kumpaakaan ennen ensi vuotta.

Yllättäen huomasin isotähtiputken kukassa, olin ihan unohtanut sen olemassaolon. Tähtiputket kärvistelivät kaikki alkukesän kuivuudessa niin, että hyvä kun jaksoivat lehtiä tehdä. Nyt yhtäkkiä tulee kukkiakin! Tämä tumma on lajiketta 'Star of Fire'. Oikealla kukkii Geranium shikokianum ja näiden kahden välissä pieni itsekseen tullut haisukurjenpolvi.

Syysasteri 'Royal Ruby' aloitti kukinnan punaisessa villissä penkissä. Kunpa tämä jonakin vuonna leviäisi! Näin mahtavaa syyskukkijaa katselisi mielellään isompanakin länttinä.

Myrkkyliljoja nousi vähitellen. Tämän nuppuja osasin odottaa, sillä tämä tekee aina hervottoman kokoisen lehtitupsukkeen kesällä; kasvuvoimaa on. Tämä on 'Lilac Wonder', risteymälajike, ehkä tarhamyrkkylilja siis. 

Oikealla on vaaleajouluruusun siementaimi, niidenkin nuppuja voi kohtapuoliin yrittää bongailla.

Tämä vanha "maatiais"myrkkylilja on aikainen ja luultavasti ohikukkinut, kun pääsen kotiin.

Minulla on pari uutta myrkkyliljan sipulia istutettavana. Aion istuttaa ne tähän samaan penkkiin. Jotenkin tuo havupensaan neulasten sinerrys ja taustan rotkolemmikki sointuvat tähän niin ihanasti, että haluan läheisyyteen lisää myrkkyliljoja.

Ryhdyin tuumasta toimeen, eli kun aiemmin harmittelin syysleimu 'Crème de Menthen' taakse piiloon jäänyttä 'William Dykes' -myrkkyliljaa, ei mennyt montaakaan päivää, kun olin jo lapio kourassa kaivamassa niitä ylös. Siirsin ne saman penkin etuosaan, jossa on matalampaa kasvillisuutta, kuten jalopähkämöä. 

Tämä katkaisee hyvän periaatteeni, että myrkkyliljojen tulee näkyä ikkunoista, sillä tuossa ne ovat puksipuuaidan takana. Mutta eivätpä ne leimun takaakaan ikkunaan näkyneet. Ja nyt niitä on parinakin tuppaana, toivottavasti runsastuvat.

Tein muuten mielenkiintoisen havainnon. Mukuloissa ei ole lainkaan juuria nyt, kun ne kukkivat. Onhan se loogista, että juuret kasvavat silloin kun lehdetkin, eli alkukesällä. Oli silti erikoisen oloista. Saman havainnon voi kyllä tehdä, jos ostaa myrkkyliljan mukulan kaupasta näin syksyllä. Sen voi laittaa vaikka kuivana kippoon ja se kukkii siinäkin.

Samassa paikassa eli muotopuutarhassa aloitti kukintaansa asteriristeymä 'Little Carlow'. Tämä on ihan mieletön kukkija, minkä voi nuppujen määrästä nähdä. Odotan todella näkeväni tämän vaaleanliilan kukkapilven!

Isomaksaruoho 'José Aubergine' on pienoinen väripettymys, tämä on huomattavasti pinkimpi kuin odotin. Ostaessani tämän viime syksynä puutarhamyymälästä sain nähdä kukkia heidän istutusalueellaan ja sävy oli ihan kaunis, tämä on lähinnä hirveä. Mutta ehkä se tuosta vielä kehittyy. Viime syksynä en päässyt kukkia näkemäänkään, kun kauriit söivät varret.

Voi olla, että paikka mäntyjen alla on liian varjoisa, jotta väri pääsisi kehittymään oikeanlaiseksi.

– Korjaus: Hiidenkiven Minnan kommentin jälkeen tarkistin, mitä olinkaan oikeastaan istuttanut, ja lajike olikin 'Mr Goodbud'!

Kukkiikohan ryhmäsamettikukka 'Burning Embers' vielä, kun palaan kotiin? Kukinta alkoi vasta elokuun lopulla ja siitä pitäen uusia kukkia tuli kiihtyvällä tahdilla.

Eniten meistä kotiinpääsyä odottaa kuitenkin Musti, jolla on virtaa kuin pienellä pantterilaumalla. Yritän juosta lelun kanssa ympäri asuntoa niin usein kuin jaksan, mutta Mustin mielestä pitäisi pitää kunnon juoksu/leikkisessio kerran tunnissa.

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Isomaksaruoho Hylotelephium

Isotähtiputki Astrantia major

Jalopähkämö Stachys macrantha

Kaita-asteri Symphyotrichum laterifolium

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Ryhmäsamettikukka Tagetes patula

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Tuoksuasteri Symphyotrichum novae-angliae

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Marraskuun kalenteripoika esittelee syksyn (lähes) viimeiset värit

 Kohta siirrytään mustavalkoiseen maisemaan, mutta kalenteripoika korostaa, että se on toki värityksistä tyylikkäin.

Hyvää marraskuuta, toivottaa kalenteripoika Musti.

Mennäänkö ensin Rohaniin tarkastelemaan ruusunnuppuja?

Täällä on muutakin mielenkiintoista...

Isotähtiputki 'Star of Fire' kukkii vielä, mamma leikkasi loppukesällä sen ohikukkineet varret poikki.

Tässä on mamman siirtämä ja jakama silkkipioni.

Syyskimikki 'Atropurpurea' ehkä ehtii kukkaan, ehkä ei.

Se ei ihan hirveästi harmita, sillä vieressä on peruukkipensas 'Royal Purple', joka on kasvanut valtavan hyvin tänä vuonna. Kaksi muuta on vähän pienempiä, mutta tämä alkaa jo olla puskan kokoinen.

Sitten täällä on aika paljon näitä kaukasiankirahvinkukan ja etelänruusuruohon siementaimia.

Jos muotopuutarhan kreivitär Bouchaud kukkii vielä, niin tekee myös Rohanin tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon'.

Kuusamissakin löytyy. Koreaköynnöskuusama 'Goldflame' kukkii koko rahalla tänä vuonna. Sen punaisille kukille pitävät seuraa viimeiset rusotuomipihlajan punaiset lehdet.

Kun yksi lopettaa ruskaa, toinen aloittaa. Vanhat pihasyreenit ovat pikku hiljaa muuttuneet kellanvihreiksi.

Ihanat limenvihreät syreenit! Lempivärejäni, onhan uusi autonikin tämän värinen. Se maastoutuu aika hyvin pihalle, vaikka tietysti parkkeeraan sen pihan viimeisimpään kulmaan, jossa se häiritsee puutarhanäkymiä mahdollisimman vähän. On silti ollut kiva huomata, ettei se ole pistänyt silmään minään vuodenaikana sen pahemmin kuin auto nyt ylipäätään – eihän se mikään kaunis kapistus ole.

A propos kellanvihreä, tämä löytö teki minut hyvin iloiseksi! Vähän aikaa tuijotin tätä erikoisen vaaleaa lehtiruusuketta; ihan kuin koiranputki, mutta oudon keltainen. No mutta kyllä: viime vuonna kylvin koiranputken keltalehtistä 'Golden Fleece' -lajiketta, istutin ne vähän liian pieninä syksyllä ruskopenkkiin eikä siellä keväällä ollut niistä mitään jäljellä, mitään ei kesälläkään noussut. 

Sen sijaan tästä paikasta nousi, johon olin kipannut jonkun taimiruukun, josta ei kasvanut mitään! Sen paljasti siisti neliönmuotoinen maksasammalkasvusto tämän taimen ympärillä, heh. Taimiruukkuni asustavat kesät saunan kostealla ja varjoisalla seinustalla ja niihin kasvaa tuuhea maksasammal aika nopeasti.

Tuli taas todistettua sama vanha viisaus: kippaa aina taimipurkkien sisältö istutusalueelle, kasvimaalle tai johonkin, josta huomaat nousevat taimet. Näitä nimittäin nousee ilahduttavan usein, vaikka kuvittelee, ettei purkissa ole enää mitään elävää. Nyt laitoin taimelle kyltin, jotta tajuan keväälläkin, mikä se on.

Tämän pienen alueen saunan nurkalla kunnostin viime syksynä, kun istutin siihen kuvan heiden (Viburnum × bodnantense 'Dawn'). Siihen ei ole tullut vielä istutettua juuri mitään muuta, jaoin siihen vain takaisin helminukkajäkkärää, istutin erikoisemman saniaisen (Deparia conilii) ja kippasin yllä mainitut taimipurkit kesällä. Joku varjolilja ja loistokurjenmiekka tässä kasvaa ennestään, jotka jätin rauhaan.

Alue olisi oikein hyvä tuoretta kasvupaikkaa kaipaaville, mutta en vain ole oikein toimertunut. Luulen, että siirrän tähän saniaisia niille liian kuivasta saniaistarhasta, missä ne kituuttavat. Nyt kitkin tämän paikan ja siksi aikaa nostin heiden suojaverkon pois – heidet maistuvat peuroille niin hyvin, että suojaverkkoa on pidettävä paikoillaan ympäri vuoden.

Viburnum × bodnantense 'Dawn' on risteymälajike, joka kukkii Brittein saarilla, pohjoista Skotlantia myöten, talvella. Olen kuvannut sen siellä marraskuussa tulossa kukkaan. Jos meillä on lauha pitkä syksy, ei ole mahdotonta, että kukkia avautuisi näin syyspuolella. Kuvassa on isoin nuppuinen kukinto, joka on silti melko tiivis ja pieni vielä, ei avaudu ihan lähiaikoina. 

Koska nuput kehittyvät syksyllä, teen varmasti taas niin, että kun on luvassa kovempia pakkasia, käärin tämän suojahäkin ympärille pressun. Pressu ei paljon eristä, mutta ilmeisesti riittävästi, sillä viime talven välillä kovistakin pakkasista huolimatta nuput eivät paleltuneet ja puska kukki kauniisti keväällä.

Istutin alueelle ystävältä saadun pienen herkun: kiurunkannus 'Spinners'. Sen varret ovat punaiset ja kukat alussa siniset kehittyen purppuraiseen suuntaan. Kuva on kesäkuulta.

Kasvi hävisi keskikesällä, ja toivon kovasti, että se ei tarkoita, että taimi kuivui ja kuoli, vaan kuuluu sen luontaiseen elinkiertoon. Moni kiurunkannus häviää maan uumeniin keskikesällä, mutta esimerkiksi 'Craigton Blue' ei näytä viettävän kesäistä lepokautta ainakaan minun pihallani.

Japaninlehtikuusi on vasta ruskan alkuvaiheessa. On niin ihanaa, että ruska kestää pitkään, kun on monia eri aikaan värittyviä kasveja – ja lauha saariston syksy.

Mustin juomalampi (ts. mutapuutarha) on sula ja juomakelpoinen.

Saniaistarhassa kukkii tuoksuorvokki täyttä häkää, on kukkinut jo viikkoja. Hämmästyttävää, että kasvin syyskukinta on aivan yhtä runsas kuin kevätkukintakin! Taustalla näkyy telliman isompia lehtiä.

Syysvuokko 'September Charm' avasi yllätyksenä vielä kaksi kukkaa, ja siinä on näköjään nuppujakin.

Kukista puheen ollen on pakko laittaa vielä kerran nämä asterit: tuoksuasteri 'Herbstschnee'...

... ja sen vieressä kaita-asteri 'Prince'.

Ihanaakin ihanampi, söpönen 'Prince' silläkin uhalla, että olet jo korviasi myöten täynnä tätä!

Vanhat hapankirsikkapuut ovat alkaneet värittyä epämääräisen kellanruskean-oranssinkirjaviksi, mikä on ihan hauska väri.

Kalenteripoika muistuttaa, että marraskuussa on tärkeää viettää aikaa myös patterin ääressä varpaita lämmittelemässä.

Etelänruusuruoho – Knautia macedonica

Hapankirsikka – Prunus cerasus

Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea

Isotähtiputki – Astrantia major

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi

Kaita-asteri – Symphyotrichum laterifolium

Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea

Kiurunkannus – Corydalis

Koiranputki – Anthriscus sylvestris

Koreaköynnöskuusama – Lonicera × heckrottii

Loistokurjenmiekka – Iris Sibirica-Ryhmä

Peruukkipensas – Cotinus coggygria

Pihasyreeni – Syringa vulgaris

Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii

Silkkipioni – Paeonia wittmanniana

Syyskimikki – Actaea simplex

Syysvuokko – Anemone hupehensis

Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä

Tellima – Tellima grandiflora

Tuoksuasteri – Symphyotrichum novae-angliae

Tuoksuorvokki – Viola odorata

Varjolilja – Lilium martagon