Maansiirtohommissa

Kevääseen kuuluvat kivenpyöritystarmo ja maansiirtovimma. Kun maa viimein paljastuu lumen alta, näkyvät kivet ja kuhmurat niin houkuttelevasti. Onneksi joka paikka ei ole enää roudassa, niin joitakin pinnassa olevia kiviä on saanut kaivettua ylöskin. Tulevan hedelmätarhan ja kosteikkopuutarhan välissä oleva kivipenger sai taas täydennystä. Muurin yläpuolella oleva maanpinta nousee koko ajan sitä mukaa kuin kaivan jotakin jossakin. Kun ostin tontin, tässä oli epämääräinen rinne, mutta tällä tavoin saa vähän tasaisempaa maata, josta sadevesi ei heti valu pois, ja rinnettä jäsenneltyä visuaalisestikin.
Ihmeen hyvin tuo kylmäladottu eli ilman laastia rakennettu penger on kestänyt jo muutaman vuoden, vaikka osa kivistä on pyöreitä. Kantikkaat kivet loksahtaisivat paremmin toisiinsa, mutta niillä mennään, mitä maasta nousee.
Ojakin tuli samalla putsattua ja hieman syvennettyä.

Rock'n'roll
As soon as the ground thaws all kinds of rocks come into view. The freezing and thawing lifts new rocks to the surface every year and I just love rock rolling! 

Pihatien alapuolella rinne jatkuu alaspäin. Kuivien perennanvarsien katkominen siisti näkymiä kummasti. Jotenkin nautin niin tästä puutarhan alastomasta hetkestä ennen uutta kasvua.

Pihatien ali kulkeva puro johtuu mutapuutarhaan. Siinä on vielä riite pinnalla.

Viime viikolla kaivelin hieman lisää kalliota esiin. Tonttini yläkulmalla on hieno kallio, josta pilkotti alussa vain pieni osa. Pikku hiljaa olen kaivanut tätä esiin, mutta kovin laajaa tästä ei lopultakaan tule ennen kuin kallio kääntyy maan uumeniin. Esimerkiksi tuolla kauimmaisella laidalla kallio menee jyrkästi alas; sen ja kuvassa näkyvän kirsikkapuun välissä on lähes metrin syvyinen oja.
Hommaa hankaloittaa se, että tämä oli vesakkoa ja maa on täynnä luumun, tuomen ja kirsikan juuria. Kuka on niitä joskus kaivanut, tietää mistä puhun. Parinkymmenen sentin maakerros voi olla täynnä risteäviä juuria. Tervetuloa vain kaivamaan, ne blogini lukijat, joilla ei ole kalliota. Luulen, että yksi ko. henkilö tunnistaa tästä itsensä ;-)
Yhdessä päivässä sain pari neliömetriä esiin ja homman jälkeen olinkin niin hiessä, että keitin pesuveden vedenkeittimellä ja marssin sen kanssa kylmään saunaan peseytymään. Eikä tullut edes vilu. Vilu tulee, jos alkaa sytyttämään saunaa ja joutuu odottamaan pesulle pääsyä pari tuntia!

Tätä kirjoittaessani juon aamukahvia ja syön mämmiä.
Iloista pääsiäistä!

Pengerprojekti

Kun puutarha sijaitsee rinteessä ja siinä on paljon ojia ja toisaalta maasta nousee joka lapioniskulla kiviä, ei pengerprojekteilta oikein voi välttyä. Nyt olen tehnyt kivipengermää vanhemman talon taakse. Sieltä kaivettiin suuri määrä maamassaa pois jo vuosia sitten, se on ollut kekona ylärinteessä, mutta kivempihan se on, jos sen saa levitettyä tasaisemmaksi alueeksi pengermän avulla.

Yes, I have been rolling stones again!

Nyt kaivoin lisäksi kallion reunalta pois maata saadakseni selville, saisiko sitä enemmän esiin. Se näyttää viettävän reunaltaan aika lailla alaspäin maan uumeniin ja edelleen elossa olevat vaahteranjuuret hankaloittavat kaivamista. Tämä tonttini yläreuna oli aivan täynnä vesakkoa, tai voiko kuusimetrisiä taimia nyt vesakoksi enää kutsua? Ryteikköä se oli.

Kottikärrykin hajosi viimein. Kauan se kestikin. Enää en osta kaikkein halvinta mallia, jos suinkin voin sen välttää, sillä tässä oli kädensijat eri tasolla, kärryä oli ärsyttävä työntää etenkin painavassa lastissa. Ja painavaahan siinä lähes aina oli: kiviä, maata, tiiliä tai betonia.

Kuvista on vaikea nähdä mittakaavaa, mutta onneksi Ransu tuli apuun. Jos seison tuossa mistä Ransu ponnistaa, ulottuu penger minua yli vyötärön.

Rakennuksen takaa poispäin johtavassa ojassa riittää vettä yhä vain. Tämän ojan kaivuu ei ollut ihan helppo nakki. Jotta oja johtaisi vettä pois, se piti kaivaa tässä yli metrin syvyiseksi, mutta kallio on vastassa, sekä parit vaahteran ja saarnen kannot ja juurakot. Kyllä se nyt jo vie enimmät vedet pois. Pohjavesi on yhä korkealla.

Harvinainen kuvakulma punaisesta villistä penkistä takaa päin, kirsikkapuun alta.

Punainen villi penkki on ihan kaunis nytkin, vaikka sen huippuhetket ovatkin toukokuussa, kun keisarinpikarililjat kukkivat oransseina ja pionit versovat punaisina. Nyt kukkivat juhannuspioni ja korallikeijunkukka. Tämä on sellainen penkki, jossa kasvaa jonkin verran luonnonkasvejakin. Voin siirrellä kasveja ja ehdottaa penkille asioita, mutta lopputulos ei tunnu olevan omissa käsissäni.

Korallikeijunkukkia ja ukkolaukkoja. Korallikeijunkukka on minusta keijunkukista kaunein, hieman vierastan niitä kaikken värikkäimpiä jalosteita, etenkin kun ne ovat kaikki sekaisin yhtenä rykelmänä taimistoilla kuin koiran päivällinen, kuten englanniksi sanotaan. Tällä lajilla on ihan perusvihreät lehdet ja noin upean väriset luonnollisen oloiset kukat, jotka kukkivat ainakin kaksi kuukautta putkeen.

Villi punainen penkki tavallisesta suunnasta eli alarinteestä päin kuvattuna.

Penkin kruununjalokivi: Tulipa sprengeri.

Juhannuspioni – Paeonia humilis 'Flore Pleno'
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Korallikeijunkukka – Heuchera sanguinea
Ukkolaukka – Allium hollandicum

Huussin takana kalliolla

Aloitetaan tästä. Huussin vieressä, tai sen ja hirsitalon välissä, on villi kukkapenkki. Tämä on sama paikka, mistä oli kuva pari päivää sitten juhannuspionista heinikossa, nyt on heiniä jo vähän karsittu, mutta ei koskaan kokonaan. Sama kitkemismetodi pätee mäkikuismaan, ahdekaunokkiin, puna-ailakkiin, niittyleinikkiin, ojakärsämöön ja valkopeippiin. Kuka niistä nyt haluaisi kokonaan eroon!

This is my semi-wild border by the privy (or cludgie, if you're Scottish). The privy certainly deserves its own garden, since it produces so much fertile soil.

Ukkolaukat nousevat tyräkin kasvustosta. Tälle tummalehtiselle tyräkille ei taida vieläkään olla suomenkielistä nimeä. Se on Euphorbia dulcis 'Chameleon'.

Korallikeijunkukka on aloittanut koko kesän kestävän kukinnan.

The combination of many wild grasses and weed-tolerant ornamental plants is totally to my liking.

Huussin toisella kulmalla ryöppyävät koiranputket.

Cow parsley by the privy. Unfortunately the seeds for 'Ravenswing' never germinated. I perhaps waited too long. Thank you anyway, C! They would have been great but I try to acquire the plant one day some other way.

Viereisessä kuivan maan kukkapenkissä, joka on aivan talon vierellä räystään suojissa, kukkii Allium orientale.

Villin penkin yläpäässä kasvaa kirsikkapuu. Siihen kiipeää alppikärhö ja juurella kasvaa sinikuunlilja 'Frances Williams'.

Kirsikkapuun takana on tonttini ainoa kallio. Aloin kaivaa tätä laajemmin esiin keväällä, mutta kaivuu on hidasta, sillä ohuessakin mullassa risteilee kirsikkapuiden ja tuomen kaikkialle leviäviä juuria. Kalliopinta on kuitenkin laajentunut useita neliömetrejä ja työ jatkunee syksymmällä, kun paras maalauskausi ja muut rakennuskiireet ovat ohi.

At the far edge of my garden is The Rock. My only and very precious ground rock. I unearthed some of it in the spring and the job will continue one day, house renovation permitting. The view further up from The Rock is lovely.

Täältä paistaa aurinko viimeiseksi kesäiltoina ja näkymä koiranputkiniityn yli jatkuu jo sortuneen vanhan talon vajalle saakka. Sen katonharjan voi juuri ja juuri erottaa kaukana puita vasten.

Eikä niitty ole ainoastaan koiranputkea... seassa kukkii metsäkurjenpolven suloisia violetteja ryppäitä.

The combination of cow parsley and wood cranesbill is breathtakingly beautiful.

Näkymä kalliolta alas. Olen kaivanut ojaa kallion juureen, jotta vedet talon ylämäen puolelta saa johdettua pois. Ojan takana on kirsikkapuu, jonka toisella puolella villi kukkapenkki pioneineen sijaitsee.
Ransulla on aika hyvä maastoväri kalliolla, kuka huomaa Ransun?

Pihapantterin seikkailut jatkuvat.
Mukavaa keskiviikkoa!

Alppikärhö – Clematis alpina
Juhannuspioni – Paeonia humilis 'Flore Pleno'
Koiranputki – Cow parsley – Anthriscus sylvestris
Korallikeijunkukka – Heuchera sanguinea
Metsäkurjenpolvi – Wood cranesbill – Geranium sylvaticum
Sinikuunlilja – Hosta sieboldiana
Ukkolaukka – Allium hollandicum