Rohanissa tapahtuu

Kun viimeisestä Rohan-postauksesta on kulunut ainakin pari viikkoa, on raportoitavaa taas kertynyt. Ensinnäkin etelänruusuruoho kukkii. Värisointuvuus Cirsium rivulare 'Atropurpureum' -ohdakkeen kanssa (taustalla) on täydellinen.

Äskeisessä kuvassa näkyi myös korkea koristelaukka 'Forelock'.

Lipstikkakin on roihahtanut korkeaksi, yli kaksimetriseksi.

Tumma fenkoli 'Rubrum' on myös kasvanut ja alkaa jo kukkia, tämän kuvan ottamishetkellä kukkia ei vielä ollut.

Isovalkolatvaa (lajike 'Chocolate') syödään, joten se sai suojakartion ylleen. Hopeatäpläpeipin kukinto sopii sen kanssa hyvin yhteen.

Verkkoja ja kartioita ei riitä joka kasville, mutta onneksi sormustinkukalla on tilannetajua. Se on pannut hatun syödyn liljan kaljuun päähän.

Kaikkein tärkeimmät kasvit saavat tietenkin verkot. Tämä on neljäs kerta, kun yritän istuttaa tai kylvää jättikarhunputkea. Se on aina syöty, ja kaksivuotinen kasvi ei ole enää seuraavana vuonna noussut. Nyt on tulossa kukkia, vihdoinkin!
Turha kai sanoakaan, että taimi sai verkon ympärilleen sillä sekunnilla, kun sen istutin, ja aina ympäristön kitkettyäni olen laittanut verkon välittömästi takaisin paikoilleen. Riskejä ei vain voi nyt ottaa!

Tämä on myös ensimmäinen kerta, kun salkoruusut pääsevät näin korkeiksi. Kuva on parin viikon takaa, sen jälkeen olen laittanut kasville kunnon verkon. Kuvastahan näkee, että etummainen varsi on syöty.

Yksi häkellyttävä yllätys Rohanissa on. Rohtosormustinkukka, jonka istutuspaikan olen oikein piirtänyt istutuskarttaan ja merkannut valkoisena sormustinkukkana, ei ollenkaan ole sitä. Olen siirrellyt valkoisia sormustinkukkia pihallani useisiin paikkoihin, mutta tämä on ihan selvästi lajiketta 'Pam's Choice'. Ja sitä minulla ei ole entuudestaan. Miten ihmeessä tämä on tähän ilmestynyt? Olenko sittenkin ostanut tämän taimena, ja sitten merkannut väärin kirjaani.

Sekin on merkillistä, että tämän vuoden keväällä kylvin tähän penkkiin rohtosormustinkukan lajiketta 'Pam's Split'. Ei ole mahdollista, että kasvi kasvaisi kukkivaksi parissa kuukaudessa, tämä on kaksivuotinen! Sitä paitsi tässä on kaksi kukkavanaakin, kyllä tämä on ensin kasvattanut vahvan lehtiruusukkeen yhtenä kesänä.

Yhtä kaikki, se sopii täydellisesti Rohaniin. Tämähän tässä niin häkellyttävää onkin!

Tästä koko Rohan alkoi: 'Rohan Weeping' -pyökistä. Sen uudet lehdet ovat ihastuttavan punaiset, vanhat lehdet ihastuttavan tummat. Puusta pitäisi tulla vain 2–3 -metrinen ja aika kapea, silti riippamallinen.

Tässä vähän Rohania yhdestä suunnasta.

Ja koko tähänastinen Rohan toisesta suunnasta.

Loppuun poikien terveiset. Mitähän Ransu virnuilee?

Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Fenkoli – Foeniculum vulgare
Hopeatäpläpeippi – Lamium maculatum
Isovalkolatva – Ageratina altissima
Jättikarhunputki – Angelica gigas
Koristelaukka – Allium Koristelaukka-Ryhmä
Lipstikka – Levisticum officinale
Pyökki – Fagus
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Salkoruusu – Alcea 

Tuholaisia pihalla

Nyt on aika kirjoittaa peuratuhoista, joista olen pihissyt ja puhissut jo jonkin aikaa. Harmistus on ollut niin suurta, että en ole kyennyt kirjoittamaan kokonaista juttua aiheesta kuvineen, mutta nyt kun aikaa on kulunut ja asiaan saanut hieman etäisyyttä, voi siihen jo keskittyä. Tuhot ovat sikäli takanapäin, että nyt ei mikään kasvi enää kehitä uusia nuppuja, joita peurat voisivat syödä, ja pensaat on verkotettu.

Time to write about the Deer Destruction – I must build some wall around my garden, dammit!
They eat dahlias...

Ylläolevassa kuvassa on daaliapuska peurojen käsittelyn jälkeen. Nämä nuput lupailivat kauniita kukkia, joita ei sitten saanut nähdä... Näin käy joka vuosi, tai tämä on vain toinen vuosi kun yleensä kasvatan daalioita. Olin laittanut juurakot toukokuussa suoraan avomaalle, kun esikasvatustilaa ei ole, siksi nämä olivat tulossa kukkaan myöhään, vasta syyskuulla. Saariston syksy on pitkä ja leuto, siitä olisi kiva nauttia pitkään kestävän kukinnan muodossa, mutta kesän jälkeen hiljentynyt kylä saa ilmeisesti peurat liikkumaan pihoilla. En jaksa uskoa, että niiltä loppuisi ruoka metsässä silloin, kun pihoillakin on vielä rehevää.

Sieltä täältä löytyy tekijöiden sorkanjälkiä. Nämä ovat selvästi metsäkauriin jälkiä suurempia, kyseessä on valkohäntäpeura, vaikka meillä on myös metsäkauriita. Peura- ja kauriskanta vaihtelee saarittain, Korppoon pääsaarella Kyrklandetilla kuulemma metsäkauriit ovat pahempia tuholaisia, valkohäntiä ei siellä juuri ole.
Kun kuvasin näitä jälkiä, ohi pyöräili pari naapuria kysyen, mitä kuvaan. Kuvaan todistusaineistoa. Aion haastaa peurat oikeuteen!

Tummalehtinen isovalkolatva 'Chocolate' olisi varsin hurmaava kumppani viereiselle viiruhelpille, ellei se olisi lehdettömäksi kaluttu. Olen huomannut, että koristeheinät eivät maistu peuroille. Ne syövät mieluiten kukkanuppuja ja kauniita lehtiä. Kuunliljat, kalliokielot ja päivänliljat maistuvat, se on suuri harmi, sillä kaikissa näissä on upeat lämpimänkeltaiset syysasut. Tänä vuonna jopa piparjuuren lehdet syötiin maata myöten.

They eat ageratinas, hostas, day lilies and Solomon's seal...

Terveiset löytyvät yleensä noin metrin päästä siitä kohteesta, mitä on syöty. Peura on ilmeisesti sellainen eläin, että sitä mukaa kuin yhdestä päästä menee tavaraa sisään, tulee sitä toisesta päästä ulos.

Greetings.

Edes pihalla partioiva pantteri ei saa peuroja perääntymään.

I wish one could train cats to hunt deer.

Tämä on aika yleinen näky iltaisin, mutta harvemmin tulen ottaneeksi kuvaa, vaan säntään ulos paukuttamaan käsiä ja karjumaan. Peurat eivät valitettavasti juurikaan pelkää, vaan löntystävät hitaasti eteenpäin vaikka huudan niille kymmenen metrin päässä.
Nämäkin tulivat suorastaan koiraansa ulkoiluttavaa naapuriani vastaan, naapurini koirineen on tässä kuvassa vasta juuri häipynyt tuon kallionkumpareen taakse.

Nämä ovat kaksi nuorta, jotka tulivat emoaan seuraten oppimaan, missä kannattaa ruokailla. Ärrinmurrin! Pau pau! Peurahöystöä! Punaviinikastiketta!

Nuoret tunnistaa valkoisista pilkuista. Ja uskokaa minua, tässä otuksessa ei ole mitään söpöä. Itse piru koko pakkaus.
Tämänvuotinen raivon aihe, kaiken muun ohella, on syysvuokot. Kaikki ihanat syysvuokon kukkanuput syötiin, vain ensimmäinen kukka ehti avautua ja sitten sekin meni. Onpa todella ärsyttävää viettää koko pitkä syksy tappeja katsellen siinä, missä olisi kauniita kukkia. Muita lempiruokalajeja ovat ruusunnuput, kärhöt, syysleimut, salkoruusut, syreenit ja alppiruusun jo syksyllä kehittyvät kukkanuput, siinä oli vasta alkua, käytännössä pihallani on vain muutama kasvi jota ei syödä.
Ensi vuonna – huokaus – alan rakentaa aitaa. En yhtään haluaisi elää keskitysleirillä, mutta se on pakko, puutarhuroinnista ei tule muuten mitään.

Verkotetut puut ja pensaat eivät ole mitenkään esteettisiä. Eivätkä peurat ole ainoita tuholaisia. Musti ja Ransu onneksi pitävät myyräkannan alhaisena, mutta joitakin jänisvaurioitakin on, tosin ne ovat harvoja ja minimaalisia verrattuna peurojen jokailtaisiin vierailuihin.

Istutin muutama vuosi sitten sirotuomipihlajan tontin reunalle siksi, että se on mahdottoman kaunis, ja siksikin, että sitä eivät kuulemma peurat syö. Kyllä ne versojen kärkiä ovat maistelleet, mutta pensas on silti onnistunut kasvamaan lähes parimetriseksi, kasvatan siitä pienen kolmirunkoisen puun. Tuomipihlajat ovat luonnostaan monirunkoisia pensaita, mutta niitä voi hyvin muotoilla.
Tämän tuhon tekijän tunnistaa siitä, että se on tehty alle metrin korkeudessa. Jänishän se, rusakoita meilläpäin ei vielä ole. Pensas kyllä toipuu osaten tehdä uusia versoja juuristosta, mutta kasvatuksen saa aloittaa alusta. Laitoin nyt verkon tämänkin pensaan ympärille.

The Amelanchier has also been eaten but that is done by hares.

Jotta tämä juttu ei päättyisi ankeaan kuvaan, tässä sirotuomipihlaja-kaunotar kukassa viime toukokuussa ihanine ruskehtavanvihreine lehtineen.

Daalia – Dahlia
Isovalkolatva – Ageratina altissima
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Viiruhelpi – Phalaris arundinacea 'Picta'

Kukkia kosteaan, vähän kuivempaan ja villiyttä taltuttamaan

Viime vuonna tähän aikaan ostin Porin Multasormesta – mainio myymälä muuten – kassillisen päivänlilja 'Fragrant Treasurea'. Taimia oli laitettu kassiin muistaakseni peräti kahdeksan kappaletta ja hinta oli hyvin kohtuullinen. Tähän aikaan vuodesta ei pidä tuijottaa sitä, jos taimi näyttää ruukussaan vähän nuutuneelta, vaan on verrattava hintalappua siihen visioon, miltä kasvi tulee näyttämään ja todettava, että se kannattaa hankkia nyt eikä ensi vuonna kukoistavampana mutta täyteen hintaan.
Koska savimaatonttini on erinomainen juuri päivänliljoille, ostin koko kassillisen ja jaoin siitä vielä savimaalla puutarhuroivalle ystävällekin, jonka luokse olin matkalla kylään. Näin meillä oli yhteinen joulu, ystäväni sanoin.
Äskettäisen kaupunkipiipahduksen aikana ensimmäinen kukka oli jo ehtinyt kukkia, mutta varsin kaunis se on vielä läpikuultavan ohikukkineenakin, eikö vain. Tuoreena kukan pitäisi olla hailakan kermankeltainen. Ja sekä tässä että muissa taimissa on uusia nuppuja vaikka kuinka.

Here are some currently flowering plants, mainly ones that thrive in clay soil and slightly damper places.

Tonttini keskikohta vihertävän saunan edustalla ja kulmalla on hyvin märkä. Rinnettä alas taitaa tulla jonkin lähteen vettä tai sitten paikka kerää muuten vain paljon valumisvettä. Maa pidättää kosteutta niin paljon, että siinä kohdassa ei ole koskaan kuivaa.

Tämä kasviyhdistelmä on esitelty ennenkin, mutta laitan sen uudestaan, sillä olen näihin niin kovin tyytyväinen: täpläpunalatva, siniheinä ja matalampana keltakaunokki. Pakko sanoa taas kerran: rulettaa kuin rullalauta! Kaunokin keltainen on violetin vastaväri ja nostaa punalatvojen sävyn sekä siniheinässäkin esiintyvän marjapuuronhäivähdyksen ihan uusiin sfääreihin. Erinomainen kokonaisuus raskaalle maalle, hieman kosteaan mutta ei aivan märkään kohtaan. Nämä kasvavat ojantapaisen painanteen reunalla, oja ei tässä kohdassa enää ole kovin vetinen, vaan tämä on sen kuivempi kohta.

Saunan tai oikeastaan puuliiterin nurkalla kasvaa Raakkilasta saatuja perinneperennoja, jotka ovat hienosti vallanneet tilansa. Ensin kesäkuussa tässä kukkivat lehtosinilatvat, sitten palavarakkaus ja nyt nämä tarhapiiskut ja helminukkajäkkärät. Tiikerililjakin kukki tässä välissä. Kiitos Raakki!
Reheviksi kasvavat perinneperennat ovat oivallinen valinta tällaiseen paikkaan, jonka vieressä alkaa hoitamaton ja hurjan rehevä nokkos-ohdakepöheikkö (ohdakkeen siementupsuja näkyy tuolla piiskujen takana). Liiterin kulmassa on vanhan puuseen paikka ja se sekä viereinen navetta ja sen vieressä ollut talli ovat rehevöittäneet maan ja kasvattaneet kasvuston sellaiseksi viidakoksi, että sitä raivatessa kuluu vuosi jos toinenkin. Neliömetri kerrallaan sitä jaksaa kaivaa per päivä, enempään ei ihminen kykene. Eikä niitä raivauspäiviä ehdi kovin montaa pitääkään per vuosi.

Liiterin toisessa päässä saunan nurkalla on tonttini märin paikka. Siinä kukkii nyt pohjanrantakukka 'Robert', sen vieressä on rusopäivänliljoja ja takana näkyy valkokirjava viiruhelpi sekä tummalehtinen isovalkolatva 'Chocolate'. Taustalla saunan takakulmalla näkyy ohdakkeikko-nokkosikon alku siinä, mihin asti olen saanut sitä raivattua. Valkolatvan takana voi hyvällä mielikuvituksella nähdä häälymässä yhden vaaleanpunertavan ketomesianvervo 'Elegansin' kukan, tai ehkä se onkin rantapunalatva, jonka luulin jo vahingossa hävittäneeni keväällä ketomesiangervoja istuttaessani, mutta se nousikin onneksi aivan niiden vierestä.

You can see, at the background of this image and the one above, some of the creeping thistle jungle that my plot was and still to a large part is. But it gets less every year! The key is to use robust plants that take the conditions well and can defend their space (and, hopefully, gain some and do a bit of the work for me).

Toisaalla, metsäpuutarhan hieman kosteassa painanteessa kukkii yhä ihastuttava keijuängelmä. Peura söi korkean varren, mutta ei se mitään, kun kasvi osaa haaroittua. Että osaa kukka olla kaunis. Sanat loppuvat kesken!

I have to confess a deep love for meadow rues. Were there ever sweeter flowers and more delicate leaves? Deer have partly eaten the plant, but luckily it knows how to grow new shoots.

Metsäpuutarhasta täytyy kitkeä sinnekin ahkerasti levittäytyvää piparjuurta (suuret lehdet mm. koirankopin kulmalla). Sen vieressä kukkii ystävältä saatu punahattu, kiitos Maria! Istutin yhden yksilön aurinkoon muotopuutarhaan (aurinkoinen alue kuvassa taustalla), toisen tänne metsäpuutarhapenkkiin ja vain tämä varjossa kasvava kukkii. Paikka on jo aika kuiva, sillä se on aivan vaahteran juurella. Kasvin pitäisi viihtyä paremmin auringossa, joten ehkä tämäkin olisi syytä istuttaa muotopuutarhaan. Joskus kukkiminen voi olla merkki äärimmäisestä hädästä eikä suinkaan viihtymisestä.
Teen tällaisia kokeiluja, sillä kasvien menestymisestä omalla pihalla ei voi koskaan olla varma. Jos niitä istuttaa kahteen eri paikkaan ja katsoo sitten, kumpi viihtyy paremmin, voi sen toisenkin lopulta siirtää.
Etualalla kasvaa myös Marialta saatu tähkätädyke 'Rotfuchs'. Meillä oli tosiaankin joulu silloin viime elokuussa!

Tätä ei tietenkään sovi unohtaa: ADHD-esikko, joka kukki esikoistani pisimpään koko kevään ja alkukesän, sekä viime vuoden kevään lisäksi myös koko syksyn lähes jouluun saakka, on taas aloittanut kukinnan!
Iloista illanjatkoa!

Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Isovalkolatva – Ageratina altissima
Keijuängelmä – Meadow rue – Thalictrum rochebrunianum
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Ketomesiangervo – Filipendula purpurea
Pohjanrantakukka – Lythrum salicaria
Punahattu – Echinacea purpurea
Päivänlilja – Hemerocallis
Rantapunalavta – Eupatorium cannabinum
Rusopäivänlilja – Hemerovallis fulva
Siniheinä – Molinia caerulea
Tarhapiisku – Solidago Canadensis-Ryhmä
Tähkätädyke – Veronica spicata
Täpläpunalatva – Eupatorium maculatum
Viiruhelpi – Phalaris arundinacea 'Picta'