Pikaruokaa

 Erittäin harvinaista, mutta tällä kertaa kirjoitan ruuasta! Vaikka joka päivä täytyy syödä, aihe kiinnostaa minua tavattoman vähän.

Olen antikokki eli ruuanlaitto ei innosta. Haluan nopeasti ruokaa silloin, kun on nälkä. Vakioherkku on pestopasta. Siihen en onneksi ikinä kyllästy. Päälle vielä tomaatti ja pihalta käärmeenlaukkaa – se on loistava talvivihannes: tällaisena leutona talvena sen vihreitä versoja on ollut lähes koko ajan kerättäväksi. Sen avulla pysyy keripukki loitolla.

Kun asuu saarella, josta käsin ruokakaupassa käyminen kestää kuusi tuntia, ei kaupassa tule kovin usein käytyä. Oikeastaan pihistelen Nauvossa käyntejä viimeiseen asti, sillä päivät saa kyllä kulumaan muutenkin kuin istumalla laivan epämukavilla penkeillä.

Koska tomaatit ovat suurherkkuani, pyrin ostamaan niitä niin paljon, että ne riittävät pariksi viikoksi. Viimeksi olin saaressa kolme viikkoa putkeen ja silloinkin vielä viimeisenä päivänä sain syödä tomaatin.

Herneenversot ovat huippuhyviä ja laitan niitä kasvamaan etenkin talvella. Oma systeemini on taitella pari arkkia talouspaperia kipon pohjalle. Silloin kylvöstä täytyy muistaa kastella joka päivä vähän, sillä se kuivuu äkkiä. Mutta eipähän karise multaa ruokaan, kun kallistan kippoa saksiakseni siitä versoja pastan päälle.

Edellisestä kuvasta saattoi tarkkasilmäinen lukija huomata pääsiäiskoristeita. Se on ihan totta: otin ne esiin jo ennen laskiaista. Pääsiäinen on niin ihana, että haluan fiilistellä sitä kuukausia etukäteen – samoin kuin monet joulua.

Loppukevennykseksi vielä jämäpikaruoka. Perunamuusia oli jäänyt edelliseltä päivältä yli, kaapissa oli pikapasta-ateria, jonka päiväys oli mennyt. Päätin yhdistää ne (lisää vettä pastan vaatima määrä ja kuumenna) ja heittää mukaan pakasteesta pussin herneitä. Koska juusto tekee kaikesta parempaa, tuli päälle vielä muutama viipale Port Salutia. Ja mustapippuria myllystä. Loppusilauksena vielä herneenversoja, jotka tajusin lisätä vasta kuvan otettuani.

Ystävä nimesi tämän Mashed potato with mac & cheese with peas -ateriaksi. Hyvää oli! Ja valmista kymmenessä minuutissa. Teen toistekin.

Pitääkin tästä lähteä metsästämään mämmiä.

Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum

Ne lisääntyvät kuin puput

 Ensin oli kaksi pupujussia.

Verenpisaran pikku taimi on hyvin suojattu nälkäisten pupujen varalta.

Pääsiäisen jälkeen meininki oli tämän näköinen! Saa nähdä, montako pääsiäiseläintä pöydällä kohta on.

Muutkin lisääntyvät. Meillä alkaa taas olla melkoiset laumat valkohäntäpeuroja ja metsäkauriita. Valkohäntiä en ollut nähnyt koko talvena kuin äärimmäisen harvoin, mutta viime päivinä niitä on kulkenut viiden lauma tässä kylällä – ja minunkin pihallani. Ystävän pihassa niitä oli seitsemän. Ja meidän pienellä saarellahan on useita laumoja, siinä ei suinkaan ollut kaikki.

Niinpä otin käsittelyyn viimeiset paikat, joista ne vielä pihaani pääsevät. Portista oikealle olevan säleikön alta oli tullut pienempiä metsäkauriita, laitoin siihen verkon ylhäältä maahan asti. Saman päivän iltana katsoin olohuoneen ikkunasta, kun harmistunut metsäkauris yritti tulla siitä, vaan ei enää päässyt.

Mutta sen jälkeen pihassani olikin vasta oikea sorkkajalkojen myllerrys, jäljet olivat taltioituneet tiistaina sataneeseen lumeen. Raskain mielin otin viimeiset keinot käyttöön. Kiinnitin porttiin tukevaa verkkoa. Enää ei mahdu pieni kauris tuolta lautojen välistä. Ei kyllä kissakaan.

Harmittaa vietävästi, sillä kaikki nämä verkot ja nauhat eivät todellakaan kaunista kylämaisemaa.

Taustalla näkyy naapurin omenatarha, sekin kaksimetrisen aidan sisällä, muuten ei ole mitään järkeä omenapuita kasvattaa.

Muutama vuosi sitten sain varastoaan siivoavilta saarelaisilta monta rullaa vanhaa tukevaa verkkoa, joka on vain metrin korkuista, mutta se toimii hyvin estämään kauriiden pääsyä risu- tai rima-aidan ali. Se on niin jäykkää, etteivät ne saa sitä kohotettua. Rullista riitti monelle kymmenelle metrille.

Ransu demonstroi, kuinka ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen.

Kissoilla alkaa olla vähissä paikat, joista ne pääsevät pihasta ulos. Jouluruusun takana on pätkä ilman verkkoa. Keppien välissä on kissanmentävä kolo.

Mustilla riitti ihmettelemistä, kun kylätien varren portista ei enää pääse.

Tämän portin päällä oli aukko, josta uskon kauriiden aika helposti loikkaavan. Lumeen taltioituneista jäljistä oli vaikea päätellä mitään varmaa, kun lumi oli keskiviikkoaamuna jo sohjoa eikä sitä kovin paljoa alun perin ollutkaan. Talvella tästä ei ole tultu, mutta viimeisten parin viikon aikana paine on selvästi lisääntynyt, kun ne ovat hoksanneet kaikki maasta nousevat makoisat sipulikukat.

Minulla oli yksi ylimääräinen vanha harava ja ideoin sen portin ylle jo toissa vuonna, mutta matka ideasta toteutukseen vie ainakin minulta yleensä melko pitkän ajan. Toteutus oli kuitenkin äärimmäisen helppo: pari pitkää naulaa viistoon ja harava niiden varaan. Toisessa päässä varsi on lisäksi köynnöskuusaman paksujen versojen alla. 

Toki jos valkohäntä päättää loikata tätä päin, menee jotakin rikki, sillä peura on niin painava. Harmillisesti ne rikkovat aitoja ja portteja juostessaan päin. 

Pari yötä on nähdäkseni mennyt ilman peura- tai kauristuhoja näiden toimenpiteiden jälkeen. Toivottavasti tilanne jatkuu rauhallisena. 

Ei tämä mukavaa ole, verkot ja nauhat ovat todella rumia ja tuntuu ikävältä elää kaksimetrisen aidan sisällä kuin rikollinen. Mutta ilman aitoja ei kannata puutarhaa pitää, kun kauriita on näin paljon. 

Kevätkalenterin neljästoista luukku

 Pääsiäistunnelmaa

Olen pääsiäisihminen, ja kelpaa sitä ajatella näin neljäntenä adventtinakin.

Kuva ei tosin ole pääsiäiseltä, vaan toukokuulta, jolloin siirtelin vähän narsisseja ja onnistuin pilkkomaan katki pari kukkavartta. Narssit kannattaisi tosiaan siirtää vasta kukinnan jälkeen, mutta kun tulee ajatus, niin sitten asia on tehtävä, muuten se unohtuu. 

Pääsiäispuput ovat niin kivat, että ne pysyvät koristeina monta viikkoa keväällä, ovatpa joskus tainneet viipyä näytillä vuoden ympärikin. 

Kuvassa on myös kirsikkaluumun oksa, sekin näyttää puhkeavan kukkaan. Toukokuun lopulla se kukki puutarhassakin, siitä voisikin olla seuraava luukku, vai mitä?

Maansiirtohommissa

Kevääseen kuuluvat kivenpyöritystarmo ja maansiirtovimma. Kun maa viimein paljastuu lumen alta, näkyvät kivet ja kuhmurat niin houkuttelevasti. Onneksi joka paikka ei ole enää roudassa, niin joitakin pinnassa olevia kiviä on saanut kaivettua ylöskin. Tulevan hedelmätarhan ja kosteikkopuutarhan välissä oleva kivipenger sai taas täydennystä. Muurin yläpuolella oleva maanpinta nousee koko ajan sitä mukaa kuin kaivan jotakin jossakin. Kun ostin tontin, tässä oli epämääräinen rinne, mutta tällä tavoin saa vähän tasaisempaa maata, josta sadevesi ei heti valu pois, ja rinnettä jäsenneltyä visuaalisestikin.
Ihmeen hyvin tuo kylmäladottu eli ilman laastia rakennettu penger on kestänyt jo muutaman vuoden, vaikka osa kivistä on pyöreitä. Kantikkaat kivet loksahtaisivat paremmin toisiinsa, mutta niillä mennään, mitä maasta nousee.
Ojakin tuli samalla putsattua ja hieman syvennettyä.

Rock'n'roll
As soon as the ground thaws all kinds of rocks come into view. The freezing and thawing lifts new rocks to the surface every year and I just love rock rolling! 

Pihatien alapuolella rinne jatkuu alaspäin. Kuivien perennanvarsien katkominen siisti näkymiä kummasti. Jotenkin nautin niin tästä puutarhan alastomasta hetkestä ennen uutta kasvua.

Pihatien ali kulkeva puro johtuu mutapuutarhaan. Siinä on vielä riite pinnalla.

Viime viikolla kaivelin hieman lisää kalliota esiin. Tonttini yläkulmalla on hieno kallio, josta pilkotti alussa vain pieni osa. Pikku hiljaa olen kaivanut tätä esiin, mutta kovin laajaa tästä ei lopultakaan tule ennen kuin kallio kääntyy maan uumeniin. Esimerkiksi tuolla kauimmaisella laidalla kallio menee jyrkästi alas; sen ja kuvassa näkyvän kirsikkapuun välissä on lähes metrin syvyinen oja.
Hommaa hankaloittaa se, että tämä oli vesakkoa ja maa on täynnä luumun, tuomen ja kirsikan juuria. Kuka on niitä joskus kaivanut, tietää mistä puhun. Parinkymmenen sentin maakerros voi olla täynnä risteäviä juuria. Tervetuloa vain kaivamaan, ne blogini lukijat, joilla ei ole kalliota. Luulen, että yksi ko. henkilö tunnistaa tästä itsensä ;-)
Yhdessä päivässä sain pari neliömetriä esiin ja homman jälkeen olinkin niin hiessä, että keitin pesuveden vedenkeittimellä ja marssin sen kanssa kylmään saunaan peseytymään. Eikä tullut edes vilu. Vilu tulee, jos alkaa sytyttämään saunaa ja joutuu odottamaan pesulle pääsyä pari tuntia!

Tätä kirjoittaessani juon aamukahvia ja syön mämmiä.
Iloista pääsiäistä!

Intohimoja ja messulippuarvonnan voittajat

Ihan ensin julkistan arvonnan voittajat, jotta jännityksestä päästään ja rumpujen päristäjä ei saa kramppia nakuttaessaan rumpuja postauksen loppuun asti...
Lippuparin Turun puutarhamessuille voittivat Hanna ja Leijona, Krissa, Minna, Undine ja Petäjämäki. Hanna ja Leijonaan sekä Minnaan sain yhteyttä, mutta Krissa, Undine ja Petäjämäki, lähetättekö postiosoitteenne minulle osoitteeseen saila(at)elsanlempituoli(piste)fi niin saan lippunne postitettua!

Sitten intohimoihin. Minulla on kauhea Skotlanti-kuume, jonka ruokkimiseen ostin länsiylämaanterrierin sekä Sea Room -kirjan, joka kertoo miehestä, jonka isä osti saariryhmän, tosi tarina! Ystävä antoi lahjaksi toisen tosi tarinan, Katharine Stewartin A Croft in the Hills. Kate Mortonin uusin, The Lake House, on ilmestynyt pokkarina, se tosin sijoittuu Cornwalliin... lunttasin takakannesta sen verran, varovasti, sillä en mieluiten halua tietää kirjasta yhtään mitään ennen kuin alan lukea sitä.

Scot fever
I have a terrible Scotland sickness. I even had to by my own Westie. Oh dear. Reading books such as Sea Room and A Croft in the Hills does nothing to alleviate the illness, the temperature only rises!
Or then it is just the spring that makes the blood flow and inter-cellular energies rise into a real Hebridean storm.

Englantilainen aamiainen. Tässä riisuttu versio, yleensä valitsen vain pari–kolme ainesosaa. Koko tilpehööri paistettuine herkkusienineen ja makkaroineen olisi toki ylellistä, ehkäpä tässä joku päivä... sen syötyään meinaan jaksaa käännellä kiven jos toisenkin. Kunhan ei ole liian täynnä!

Blinit. Näitä on tehtävä joka talvi. Onneksi tuli ystävä kylään, niin tuli tehtyä.

Ananakset! Kävin Prismassa ostamassa ruokaa ja kävelin kassalle ananas-istuintyynyn kanssa. Indiskassa en voinut vastustaa ananasnuppeja, vaikka en edes tiedä, mihin ne laittaisin.

Ananastyynyllä on toki herkullista istua kevätauringon paahteessa...
Tauko: teetä ja porkkanakakkua. Tulipa tästä ruoka-aiheinen postaus. Minulla on kyllä hieman nälkä.

Lumikellot! Tähtilumikellot ovat kääntäneet kukkanuppunsa jo oikein päin, mutta nuppujen avautumista joutunemme odottelemaan.

Kerrotut puistolumikellot ovat tulleet tänään esiin. Olen tyhmästi istuttanut nämä paikkaan, josta lumi sulaa pihaltani viimeisenä. Mutta siinä ne nyt ovat! Housun polvet kastuivat, kun konttasin aamulla näitä kuvaamassa. Jossain eteisen kaapissa on vahakankaan palanen tällaisia tilanteita varten, mutta eihän sitä ehtinyt hakea... eikö ole hassua, ihan kuin kukat juoksisivat karkuun sillä välin!

Pääsiäinen! Se tulee, oletko valmis?
Ai niin! Minä en muuten ole. Pääsiäiskortit on lähettämättä. Postin mukaan ne ehtivät perille, jos ne lähettää viimeistään 22.3. Sehän on jo muutaman päivän päästä.

Puistolumikello – Galanthus nivalis
Tähtilumikello – Galanthus elwesii

Nyt tarkkana

Seuraa ruokapostaus! Niitä ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa olevan kovin usein tässä osoitteessa, ja hyvä niin. Ainoa asia, jossa koen voivani edes jotenkin edesauttaa ruokakulttuuria, on huonon esimerkin voimalla: Älä jätä piirakkataikinaa raa'aksi, älä erehdy luulemaan punaherukoita puolukoiksi, silakasta ja ruisjauhosta ei saa aikaan herkullista tonnikalapastaa, älä yritä tehdä marenkeja jos et omista sähkövatkainta. Ymmärtänette, miksi pääruokavalioni koostuu kahvista, tuoremehusta ja pakastepizzasta.

Mutta joitakin poikkeuksia on. Jopa leivonnan suhteen, jota yleensä vihaan, sillä siinä joutuu ravaamaan keittiössä vähän väliä, kun taikinaa kohotetaan ja sitten kohotetaan lisää ja taas vaivataan ja pyöritellään. Toki ihmisellä on elämässään muutakin tekemistä kuin ravata keittiöön kolmen vartin välein?
Tässäpä leipä, joka ei vaadi kohotuksia. Tätäkään en leipoisi, jos tätä vain jostain saisi valmiina, mutta kun ei saa. Irlantilainen soodaleipä. Tekoaika 5 minuuttia + reilu puoli tuntia uunissa.

Tässä ohje:
Kuumenna uuni 230 asteeseen.
Sekoita 8 dl jauhoja (viimeksi käytin sämpyläjauhoja, ruisjauhoja ja kaurahiutaleita) reiluun teelusikalliseen ruokasoodaa.
Kaada keskelle reilu 4 dl piimää ja sekoita jauhoihin. Taikinan kuuluu olla pehmeää.
Kumoa taikina pellille, taputtele pyöreä lätty ja ripottele kaurahiutaleita vielä pinnalle. Vedä ristiviilto pintaan ja paista 15 minuuttia, jonka jälkeen laske uunin lämpötilaa 200 asteeseen ja anna leivän olla uunissa vielä parikymmentä minuuttia.

Sitten syömään!

Paitsi että. Ruokapöytä näyttää tältä. Laidasta laitaan.
Ei se mitään, tulee ne pizzatkin syötyä olohuoneen sohvalla...

Baking
I love making Irish soda bread since it requires no rising, it is so quick to make and so delicious! Tasty and dense bread it is, too.

PS.
Sain nettikauppaani Elsan lempituoliin ihania kotimaisia Paperisilppurin pääsiäiskortteja!
Kolmen kortin paketti 3 euroa. Löytyy Väriläiskät -osastolta TÄÄLTÄ.

Iloista pääsiäisen odottelua ja leivontaa, jos kokeilet reseptiä!

Pääsiäinen mielessä

Sain ystäviltä ihanan esikon kuin tilauksesta laitettuani pöydälle keltaisen liinan! Vihanneskrassikasvatus tuo lisää vihreää elämää keittiön pöydälle.

Easter on my mind...
As someone who really loves Easter it is never far from my mind, but now as it is approaching there is a good reason to switch everything to yellow! And I baked some mud cake that turned out delicious, just perfect.

Ransu esittelee kuinka upeasti hän sointuu keltaiseen.

Musti samoin. Meidän koko perhe sopii keltaiseen!

Keltaista alkaa kohta ilmestyä pihallekin. Etelänkevätesikossa ei vielä ole nuppuja, mutta se on aina ollut ensimmäisten kukkijoiden joukossa.

Onnistuin vihdoin viime vuonna saamaan puutarhaani jauhoesikon. Se on hengissä, mutta juuret kovin pinnassa. Toivottavasti se selviää. Kasasin päälle hieman lehtiä tämän kuvan otettuani, mutta kevyet lehdet lentävät tuulessa helposti pois.

Tämä ei ole mämmiä, vaan herkullista mutakakkua, jonka ohje löytyi Wanhan wallankumous -blogista. Nam! Ohjeessa on tattarijauhoja, joita minulla ei ollut, mutta laitoin venhäjauhojen ja kaurahiutaleiden sekoitusta.

Nettikauppaani Elsan lempituoliin sain pääsiäisaiheisia koristenauhoja. Pitkään nauhaan on liimattu kiiltokuvan tapaisia pääsiäispupuja ja kuoriutuvia tipuja. Nauhat löytyvät Väriläiskiä-osastolta täältä.


Etelänkevätesikko – Primula elatior
Jauhoesikko – Primula farinosa

Aina mielessä

Eipä tässä muuta asiaa kuin että ainahan se kevät on mielessä. Kevään herkut! Kuten pikkusinililja 'Rosea'.

Ja virvalilja.

Ja pääsiäisherkut. Voi kun saisi mämmiä!

Longing for spring
I so wish that December could be cancelled. And January too. In February there is at least some hope in the horizon!


Pikkusinililja – Scilla bifolia
Virvalilja – Bulbocodium vernum

Pääsiäiskukat

Huone-esikko pistää parastaan pääsiäisen kunniaksi. Kukkia on todella paljon, ja nuppuja vielä enemmän! Lannoittaminen kannattaa, näköjään. Yleensä muistan aloittaa lannoittamisen vasta kesän korvalla, mutta nyt työnsin lannoitepuikot* multiin jo kuukausi sitten, ja vaikutus nähdään tässä.

Some indoor flowers, celebrasting Easter. Happy Easter!

Hiukan on huone-esikolla ollut varastot vähissä, kun yhteen kukkaan ei riittänytkään väriainetta kuin vain terälehtien tyviosaan! Tämä kuva on otettu reilu viikko sitten, kukkia oli silloin vähemmän.

Pohjoisikkunalla asustavalla verenpisaralla on kaksi kukkaa, ensimmäinen ehti jo lakastua. Näissä on hauskasti keskenään eri väriset terälehdet, epäilen, että kukan iällä on vaikutusta asiaan, muuta järkevää selitystä en keksi. Terälehtien väri muuttuu monilla kukilla kukan vanhetessa.

Ihanimman pääsiäisyllätyksen järjesti balkaninsyklaami. Sille kävi köpelösti, sillä tammikuussa se lähes kuivui kuoliaaksi ja lukemattomat kukkanuput menivät siinä, suurin osa lehdistä sentään virkosi. Vain tämä yksi kukkavarsi jäi jäljelle ... ja tätä olen tarkkaillut ... ja tarkkaillut ... poissaolojeni ajaksi nostanut varjoon ja yrittänyt kastella runsaasti, kuitenkaan ei liikaa, mukula mätänee herkästi ...

Siinä se aarre on! Pienten kukkien ihailijalle tämä on kaunein kukka mitä ajatella saattaa, mutta ymmärrän senkin, jos jonkun mielestä näin pieni kukkanen on ihan joutava. Meitä on moneen junaan.

Tilasin näitä kolme mukulaa, joista kaksi istutin syksyllä puutarhaan. Toinen niistä vaikutti huonoksi menneeltä, kun otin pakkassuojana olleen katajanoksan sen päältä pois muutama viikko sitten. Toisessa on sen sijaan puhkeavia lehtiä! Voi kun sekin kukkisi.

Toisin kuin murattisyklaami, tämä laji kukkii keväällä. Sen vuoksi balkaninsyklaamia väitetään paremmin talvenkestäväksi kuin murattisyklaamia, joka yleensä vasta valmistautuu kukkimaan, kun talvi tulee. Juuri se heikentää talvenkestoa. Tällä pitäisi sen sijaan olla sekä kukinta että yhteyttäminen hoidettu talven saapuessa.
Murattisyklaami on tosin ollut puutarhassani vihreänä koko tämän talven, joten ehkä se kerrankin olisi saanut kerättyä ravintoa ensi syksyn kukintaan.

Täällä valmistaudutaan pääsiäiseen rennoissa merkeissä. Sää ei tänään juurikaan houkuttele ulkoiluun, vaikka ei suoranaisesti sadakaan.

Pasuuna voi paksusti.

Ojatöissä katkaisin vahingossa lehtikuusen oksan, ja samalla sain idean kerätä vähän kirsikankin oksia sisälle maljakkoon. Niissä alkaa olla vihreää elämää.
Pääsiäinen on elämän juhlaa. Iloista pääsiäistä!


Balkaninsyklaami – Cyclamen coum
Huone-esikko – Primula obconica
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Pasuuna – Brugmansia
Verenpisara – Fuchsia

* Testauksessa Biolanin uudet amppelilannoitepuikot, saatu kokeiluun. Kiva luomulannoite, sisältää kompostoitua broilerinlantaa. Ainoa miinus on se, ettei puikkoa niin vain helposti työnnetäkään tiivisjuuristen kasvien ruukun multaan ja sitten, kun se jää pinnalle, se vähän haiskahtaa. Yllättävän vähän kyllä.