Englanninsinililjat esiin

 Oli jo aikakin!

Katajapenkissä(kin) oli melkoinen rehotus. Pelkäsin, että jos vielä odotan rehotuksen pahenemista, käy kuten viime vuonna ja kitken vahingossa keltakielokin. Nyt niitä ei ole enää kuin yksi, kiitos viimevuotisen kitkentäintoni. Mutta milläs muulla saat puna-ailakit ja lehtoakileijat kuriin kuin raivoisalla kitkennällä?

Tämän kuvan otin kyllä sen takia, että tuo 15-vuotias alppiruusu vähän naurattaa. Se kun ei kasva millään. Sen keskeltä kasvava rohtovirmajuuri on monin verroin korkeampi! Alppiruusu siis ei ole mikään kääpiölajike, vaan 'Catawbiense Grandiflorum', josta pitäisi kasvaa aika kookas. Tuollainen parimetrinen, kuten virmajuuret.

Rohtovirmajuurilla tuntuu muutenkin olevan tänä vuonna suuruudenhulluuden oireita. Muutaman metrin päässä, kosteikkopuutarhassa, ne ovat ryhtyneet kasvamaan ojan pohjalla ja nousevat sieltäkin lähes kahden metrin varsilla. Ei niiden tarvitsisi, kyllä ne varmaan valoa saisivat vähemmälläkin, vaikka tuolla on muutenkin rehevä kasvillisuus. Ainoastaan muutama rohtosormustinkukan varsi yltää yhtä korkealle. Nekin ovat tänä vuonna ennätysmitoissa.

Kirjokurjenmiekka 'Kermesina' kukkii huomattavasti maltillisemman korkuisena. Se ei ole yhtään normaalia korkeampi. Isot lehdet kuuluvat kilpirikolle.

Onkin aika jännää seurata tänä vuonna näitä venymisiä. Osa kasveista on ihan hurjissa mitoissa, osa pysyy samanlaisina kuin aina.

Mutapuutarhan toisella puolella on sysikurjenmiekka tullut kukkaan. 

Samassa penkissä nuppuilleen tarhakurjenmiekan henkilöllisyys selvisi, kun kukka avautui. Se on 'White City' eli sama kuin muotopuutarhassakin. Olin näköjään siirtänyt siitä osan sinne, osan tänne. Seurana tässäkin kukkii rohtovirmajuurta ja sitten on tuo ihanan värinen nimetön tarhaidänunikko, jonka olen kasvattanut siemenestä.

Katajapenkistä tässä piti puhua, joten takaisin sinne. Kitkemisen jälkeen löytyivät ne kasvit, joita tässä pitäisi kasvaa. Kerrottu idänkurjenpolvi 'Plenum' on erittäin suloinen. Revin sinnikkäistä pohjoissavolaisista puistolemmikeistä suurimman osan, mutta tuo valkoinen sointuu idänkurjenpolveen liian ihanasti, jotta olisin sen tästä kohdasta poistanut. 

Kultatesma kukoistaa tänä kosteana kesänä. Kitkin sitä vahingossa vähän juurineen ja siirsin palan kuistin viereen, sillä tämä on yksi lempiheiniäni. Se on tässäkin värikimarassa niin paikallaan, ettei paremmasta väliä. Kuistin kulmalla se myös palaa lähtöpisteeseensä, sillä sinne istutin ensimmäiset siemenestä kasvattamani kultatesman pikku taimet, jotka myöhemmin siirsin tähän katajapenkkiin.

Kultatesmat ovat tänä vuonna melko korkeita. Niiden takana oleva marhanlilja 'Guinea Gold' on joka kesä puutarhani korkein lajiaan, lähes kaksimetrinen. Kultatesman kukkaröyhyt eivät koskaan ennen ole kisailleet marhanliljan varsien kanssa.

Mutta ne englanninsinililjat! Juu, ne löytyivät ja kyllä ne näkyivät jo ennen kitkentää, nyt näkyvät paremmin. Kuvasta näkee hyvin eron espanjansinililjaan: aidolla englanninsinililjalla kukkavarsi nuokkuu. Kukat ovat myös tummemman siniset. Minulle on käynyt kaksi kertaa niin, että hankin englanninsinililjaa ja sain espanjalaista (tai kenties niiden risteymää). Lopulta tilasin siemeniä Englannista ja kasvatin nämä, ja sain aitoa tavaraa.

Tämän tähdikin henkilöllisyyttä en ole ehtinyt tutkia. Samanlaista, myöhään kukkivaa tähdikkiä löytyy parhaillaan myös ruskopenkistä. Tämä on lähes samannäköinen kuin turkintähdikki, mutta se kukki jo toukokuun alussa. Mietin, voiko sarjatähdikki kukkia näin myöhään. Tutkin ja palaan asiaan. 

Mutta eikö ole kultatesma ihana tämänkin kanssa! Lisäksi tässä katajapenkissä on purppuraorvokkia, jonka istutin alun perin alppiruusun aluskasviksi. Ajattelin, että se sointuu siihen hyvin, mutta sointuu se kaikkeen muuhunkin, on levinnyt sinne tänne koko penkkiin.

Purppuraorvokkia kasvaa myös nietospensas Deutzia × rosea Yuki Cherry Blossomin ('Ncdx2') alus– ei vaan päällyskasvina. Mikä näitä puskia vaivaa! Kääpiötauti?

Tämän puskan kanssa en kyllä alun perin ollenkaan selvittänyt, miten matalaksi tämä jää, ja jouduin sen siirtämään ensimmäisestä paikasta tähän katajan alle. Mutta saisi se kyllä kasvaa korkeammaksi kuin tuo onneton kymmenen senttimetriä, josta purppuraorvokkikin pistää paremmaksi. Lisäksi viereisen myrkkyliljan jättikokoiset lehtitötteröt olivat kaatuneet Yukin päälle. 

Hyvä, että Yuki löytyi, se oli tosiaan aivan muiden peitossa. Mutta tälläkin kerralla taisi käydä haaveri, sillä kitkennän jälkeen tajusin, etten näe rikkilaukkaa kerrassaan missään. Kyllä se tuossa penkissä vielä keväällä oli. Toivon, että maassa on sen sipuleita jäljellä!

Loppukevennykseksi puska puutarhan toisesta päästä. Tämäkin on jäämässä maanpeittokasvin alle! Täpläpeipit ovat ryhtyneet kasvamaan tänä vuonna runsaasti korkeutta ja tahtovat nyt peittää Wine and Roses -komeakotakuusaman (eli 'Alexandran'). Komea on harhaanjohtava nimi puskalle, sillä tämä on nipin napin polvenkorkuinen, vaikka on ties kuinka monta vuotta tuossa kasvanut. Tai siis ollut, ei kasvanut.

Olisiko kyseessä maanpeittokasvien vallankumous? Ne muodostavat vihervyöryn ja peittoavat kohta kaiken?

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Idänkurjenpolvi Geranium himalayense

Kilpirikko Darmera peltata

Kirjokurjenmiekka Iris versicolor

Komeakotakuusama Weigela florida

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Puistolemmikki Myosotis sylvatica

Purppuraorvokki Viola adunca 'Purpurea'

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Sysikurjenmiekka Iris chrysographes

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tähdikki Ornithogalum

Täpläpeippi Lamium maculatum

Kesäkuun alussa ruusutarhassa

 Vielä on ainakin pari syksyistä aihetta – tai kuvasettiä – odottamassa, että kirjoitan ne jutuiksi, mutta teki mieli katsella vielä hetki kesää. Sieltä löytyy lukemattomia julkaisemattomia kuvia ja esittelemättömiä kasveja.

Kun etsin kukkivien varjohiippojen kuvia edelliseen juttuun, päädyin toukokuulle. Jatketaan siitä kesäkuun alkuun, niin näyttää tältä.

Ruusutarhaan pari vuotta sitten istuttamani valkokukkainen särkynytsydän 'Alba' on kasvanut jo sen verran korkeaksi, että nousee kauniisti muun kasvuston seasta. Se on satumaisen kaunis kasvi. Naapurikasvina on tummanpuhuva metsätyräkki 'Chameleon'. 

Kesäkuun alku on myös lehtoakileijojen kulta-aikaa. Tämä sini-valkoinen petticoat-mallinen siementaimi kasvoi Rohanissa, minne siniset värit eivät kuulu. Olin siirtänyt sen edelliskesänä ruusutarhaan, missä se nyt kukki kauniisti.

Taustalla on aikainen pioni.

Amerikanpioneiksi kutsutaan siementaimia, joissa on useita pionilajeja sekaisin. Nämä ovat ymmärtääkseni kaikki aikaisia kukkijoita, ja niinpä tämä ruusutarhan amerikanpioni oli kukassa jo kesäkuun alkupäivinä. 

Komeakotakuusama Wine and Roses eli 'Alexandra' puhkesi myös kukkaan jo heti kesäkuun alkuun. Se on vielä niin matala, että maanpeitekasviksi siirtämäni hopeatäpläpeippi kukkii puskan seassa.

Koska alueella on ruusupuskia, olen jakanut tänne muualta muitakin hyviä maanpeittokasveja: tässä koristemansio Lipstick ja keltalehtinen mäkimeirami 'Aureum'. Lukemattomat rikkaruohot tuli onneksi jossain vaiheessa kitkettyä, tosi kortteesta ei pääse ikinä eroon kitkemällä. Eikä kai muutenkaan.

Ensimmäiset ruusut tulevat kukkaan juhannuksen alla. 'Syke' -tarhakurtturuusun ensimmäinen pinkki kukka näkyy kuvassa. Edessä on kameliajasmike, joka ei ole vielä tähän mennessä suostunut kasvamaan isoksi puskaksi. Sen takana on muotopuutarhasta siirretty 'Lavender Pinwheel' -tummakurjenpolven siementaimi, joka oli pikkuisen liian tumma vaaleanliiloihin emokasveihin verrattuna. 

Yritän pitää muotopuutarhan kasvuston oikean lajikkeen värisenä, joka tietää siementaimien keruuta kompostiin tai siirtoa muualle. Sama juttu akileijojen kanssa: kun siementaimia syntyy tuhottomasti, on niitä pakko kitkeä, muuten muilla kasveilla ei ole elintilaa. Parhaan väriset tai -malliset kukat pääsevät jatkamaan eloaan muualla puutarhassa.

Ihan kuvan oikeassa reunassa on muuten ketoruusuruohon siniliila kukka. Tuon saman kasviyksilön viimeisiä kukkia kuvasin vielä tämän kuun alussa.

Päätetään juttu juhannusviikon kuvaan. Kameliajasmikkeen lisäksi alueella on toinenkin kääpiö, nimittäin katsura, joka pysyy vuodesta toiseen vain noin metrin korkuisena, vaikka siitä on varmaan jo kymmenen vuotta, kun sen istutin. Voi olla parempi niin, kun alue on nyt täyttynyt kaikista muista kasveista. 

Kuvassa kukkii edellä mainittujen jasmikkeen, ruusun ja tummakurjenpolven lisäksi puna-ailakki, hennon aprikoosinsävyinen rohtosormustinkukka ja kiinanpioni 'Wladyslawa'. Pergolan iso heleäorjanruusu on myös aloittanut kukinnan.

Tähän on vielä yli puoli vuotta, mutta kevääseen ei ole enää kohta kuin keikaus!

 

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Kameliajasmike Philadelphus × virginalis

Katsura (pikkulehtikatsura) Cercidiphyllum japonicum

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Komeakotakuusama Weigela florida

Koristemansio ×Comagaria rosea

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Mäkimeirami Origanum vulgare

Puna-ailakki Silene dioica

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Puskauutiset

 Lupailin kuvia, kun heisi Viburnum plicatum f. tomentosum 'Mariesii' kukkii. 

Nyt se kukkii, ja on kukkinut aika pitkäänkin, kun on niin viileää. Lisäksi nuo kukan näköiset eivät ole kukkia, vaan steriilejä laitakukkia. Varsinaiset kukat ovat pikkuisia ja avautuvat keskelle.

Tässä kuvassa Englannista reilun kuukauden takaa näkyy, millainen puskasta pitäisi tulla – sama pensas Mottisfont Abbeyn puutarhassa. Kukat ovat kauniisti vaakasuoraan kasvavien oksien yläpuolella. Tuolloin olivat hevoskastanjatkin parhaassa kukassa. Ja aurinko paistoi; en ollut ottanut kameran vastavalosuojaa mukaan, kun en odottanut Englannissa olevan näin aurinkoista.

Kirsikkasorvarinpensaan kukat ovat huomaamattomat. Pensaan kukoistushetki on syksyllä, jolloin se hehkuu vaaleanpunaisessa syysvärissä ja tummanpunaiset marjat avautuvat paljastaen oranssit siemenet.

Hehkumisesta huolehtii keväällä viereinen revontuliatsalea 'Mandarin Lights', joka oli parhaassa kukassa palatessani kaupunkireissulta pari viikkoa sitten. Nyt kukinta on jo ohi, mutta tällä kertaa ei kestänyt marraskuulle asti, että raportoin siitä, kuten viime vuonna. 

Puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum' kukkii edelleen. Kiitos kylmien säiden, olemme suunnilleen normaalissa aikataulussa tämän suhteen. 

Istutin alppiruusun lähes 15 vuotta sitten saman kokoisena kuin se on edelleen. Kuvasta voi nähdä, että koiranputket ovat korkeampia. Odotin tästä sellaista jättiä, jollaiseksi tämä yleensä kasvaa, mutta menee se näinkin.

Hypätään seuraavaksi vaikka pihlajaan. Punahelmipihlaja on istutettu myös vuosikausia sitten, ja siitä on muutama vuosi, kun luulin tämän kuolevan. Kaikki versot olivat keväällä kuivat. Luulen, että vesimyyrä oli syönyt juuria. Onneksi puska teki uudet versot eli käytännössä aloitti kokonaan alusta ja on viimein sen kokoinen, että kukkii. Ehkä tänä syksynä saan nähdä kauniin vaaleanpunaiset marjat ensimmäistä kertaa!

Kuvasta voi nähdä, että punahelmipihlajan lehdetkin ovat erityisen kauniit: hyvin sirot ja pitkät, monta pientä vastakkaista lehtiparia.

Taivutetuksi pensasaidaksi tarkoittamiani tylppöorapihlajia ja pähkinäpensaita on vaikea taivuttaa viistoon, kun olen peurojen takia joutunut laittamaan aitaan myös verkkoa. Jonakin päivänä täytyy yrittää – saa nähdä, kuinka onnistun. Tarkoitus ei ollut kasvattaa näistä pystyjä, vaan brittityyliin melko alas taivutettuja.

Kun kävin Englannissa toukokuun alussa, olivat siellä myös tylppöorapihlajat kauneimmillaan kukassa valkoisina kukkapilvinä.

Kun nyt Rohanissa ollaan, raportoidaan, että kaikki kolme 'Royal Purple' -punaperuukkipensasta talvehtivat moitteetta. Pidän tästä värien ja lehtimuotojen vaihtelusta, edessä on vaskivarjohiippaa. Kuvasta vasemmalle olisi vielä tummakurjenpolvea, jonka lehdissä on punaruskeat läikät.

Koko pitkä Rohan päästä katsottuna. Tumma pensas on pyökki 'Rohan Weeping', sen edessä on 'Concorde' -japaninhappomarjoja. Ai niin, ne piti leikata! Tänään toimerruin jo leikkaamaan muotopuutarhan puksiaitoja, joten ehkä huomenna on näiden vuoro. 

Muita tummalehtisiä, joita kuvassa näkyy, ovat japaninkirsikka 'Royal Burgundy', heisiangervo 'Diabolo' ja kaukana oven takana kirsikkaluumu 'Nigra'.

Tämä tummalehtinen ei kasva Rohanissa vaan ruusutarhassa: komeakotakuusama Wine and Roses eli 'Alexandra'. Se on vuodesta toiseen hyvin pieni, kortteiden korkuinen, mutta ainakin pysyy hengissä. Maanpeitekasviksi pensaan alle ajateltu hopeatäpläpeippi kasvaa pensaan seassa.

En suojannut purppurahelmimarjaa, koska en tullut ajatelleeksi. Se on pärjännyt niin monta vuotta, mutta nyt tulikin kauhea talvi. Pelkäsin jo pahinta, kun koko puska oli keväällä kuiva eikä puhjennut lehteen. Nyt sen tyveltä kuitenkin versoo uutta kasvua!

Japaninvaahterat selvisivät talvesta loistavasti suojitta. 'Osakazuki' oli erittäin kaunis kukkiessaan vähän aikaa sitten punaisin kukin, myös sen hedelmät siipineen ovat kirkkaanpunaiset.

Punaiset terveiset vilkuttaa myös vähän alempana rinteessä kukkiva tarhapimpinellaruusu 'Tove Jansson'.

Riippumatolla nautiskelua varten on puolestaan järjestymässä hempeän vaaleanpunainen tuulensuoja. Jalosyreeni 'Talvipuutarha', jonka kukista jo näytin aiemmin lähikuvan, on kasvamassa riippumaton tuulenpuolelle. Toisella puolella on aurinkoinen muotopuutarha.

Parin metrin päässä syreenistä on yhtä hempeä papulanruusu eli tarhapimpinellaruusu 'Papula'. Vaaleanpunaiset päiväunet taattu!

Tässä 'Papula' kokonaisuudessaan, riippumaton pää on ruusun takana olevassa vaahterassa.

Nautinnollisia kesäpäiviä sinulle, lukijani!

Heisiangervo Physocarpus opulifolius

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Komeakotakuusama Weigela florida

Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä

Punahelmipihlaja Sorbus vilmorinii

Punaperuukkipensas Cotinus coggygria f. purpureus

Purppurahelmimarja Callicarpa giraldii

Pähkinäpensas Corylus avellana

Revontuliatsalea Rhododendron Lights-Ryhmä

Tarhapimpinellaruusu Rosa Spinosissima-Ryhmä

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Sormustinkukkien Pride-kulkue ruusutarhassa

 Mukana suunnillen kaikki värit, joita sormustinkukista löytyy.

Otin tämän kuvan, kun 'Wladyslawa' -pionit aloittivat kukintaa. Tuossa vaiheessa jo huomasi, että rohtosormustinkukkia on noussut jos jonkin värisiä.

Kaikkein tummimmissa on perimää Romppalan Lindan lähettämistä siemenistä. Ironista kyllä, hän keräsi siemenet aprikoosinvärisistä sormustinkukista. Tämän punakukkaisen kanssa sattui täydellinen väripari 'Wine and Roses' -komeakotakuusamasta. Kuusama on vain hyvin pieni. 

Se kasvoi aiemmin aivan liian kuivalla paikalla ja kitui vuodesta toiseen, onneksi pysyi hengissä. Viime syksynä peura parturoi sen ennen kuin olin laittanut sille verkkoa suojaksi. Mutta jospa se pikku hiljaa kasvaisi. Kukkia siinä nyt ainakin oli!

Tämä aprikoosinvärinen sattuu olemaan omasta siemenkasvatuksestani, johon tilasin siemenet varta vasten. Omassa puutarhassa näiden geeniperimään vaikuttavat muut sormustinkukat, niinpä siementaimien lopputulos on useimmiten punainen.

Pitääkin ottaa tavaksi hankkia aprikoosisten siemenpussi aina, kun vastaan tulee, ja viskellä siemenet tänne, jotta sekin väri pysyy menossa mukana, muuten se varmasti taantuu muutamassa vuodessa pois.

Vuosien varrella olen kylvänyt valkoisia, aprikoosisia ja valkoisia tummapilkkuisia lajikkeita, mutta en silti osannut arvata, että siementaimissa voisi olla näin mahtava värikimara erilaisia geenejä. Myös Lindan lähettämien siementen perimässä voi mahdollisesti olla aprikoosigeeniä, vaikka viime kukintakerralla kaikki kukat olivatkin tummia. Tai sitten osa niistä kukkii vasta nyt.

Osa on aivan hailean vaaleanpunaisia. 

Siirsin tänne Rohanista sinne väärän värisen sini-valkoisen kerrannaisen lehtoakileijan, sekin itsekseen tullut siementaimi. Ihania nämä kasvit, jotka yllättävät!

Ruusutarha jatkuu preeriana ison rohtosalviapuskan tällä puolella, niinpä olen istuttanut ruusutarhan tälle nurkalle enemmän preeriamaisia kasveja, kuten koristeheiniä.

Tuon salvian onnistuneesta viime kesän siirrosta olen niin iloinen! Se on niin iso, etten ollut varma, kuinka kävisi. Silloinkin oli niin tuhottoman kuivaa.

Yhtenä päivänä näin siinä matarakiitäjän, tuli kiire hakemaan kameraa. 

Ketoruusuruoho on asettunut ruusutarhaan, mistä olen erittäin iloinen. Vasemmalla on kultakärsämö, sekin kukkii kohtapuoliin.

Istutin tänne myös maarianverijuuren, jota kasvaa täällä tienposkessa. Se on sen verran kaunis ja harvinainen, että halusin siitä taimia, niinpä kasvatin tämän ihan purkissa kuin hienommankin koristekasvin. Se on tuo keltakukkainen.

Kun olin lapsi, perheeni purjehti monet kesät täällä saaristossa. Tutkin saarten kasvillisuutta kirjan kanssa ja talvella piirsin itselleni istutussuunnitelmia, joita voisi toteuttaa isoon ruukkuun. Kuvitelmieni minipuutarhassa oli maarianverijuurta ja myös verikurjenpolvea, joilla oli molemmilla kovin dramaattiset nimet sen lisäksi, että olivat erikoisempia lounaissaariston kalkinsuosijakasveja. 

Ja nyt asun saarella, jossa kumpaakin kasvaa luonnostaan!

Preerialla kasvaa jo rohtopunahattu, joka tosin ei ole vielä kukkinut, nyt siinä on ensimmäiset nuput. Keväällä tuli vastaan tällainen taimi. Echinacea simulata. Hyvin samanlainen kuin rohtopunahattu, mutta pitihän se hankkia. Se meni ruusutarhaan.

Olen nyt uskaltanut hankkia punahattuja, kun peurat eivät enää käy pihallani näin kesällä. Syksyllä ne kyllä tulevat vaikka verkkoaidan läpi, mutta silloin punahatut ovat jo kukkansa kai kukkineet. Aiemmin nämä syötiin niin tapeille, että mielipaha oli liian suuri taimien hankkimiseen.

'Wladyslawa' ja harmaakäenkukka.

Vaikka tästä kuvasta ei uskoisi, on ruusutarhassa aukkopaikkoja. Sieltä löytyy onkaloita ja on länttejä, joissa ei kasva mitään, kun vesimyyrät ovat syöneet kasvien juuret. Paha juttu ruusuja ajatellen, mutta ei voi kuin toivoa parasta. Yllättävän hyviltä ne näyttävät, vaikka kasvaisivat varmasti paremmin ilman vesimyyriä.

'Wladyslawaa' on tässä ruusutarhan osassa kaksi kappaletta. Heinä on koristekastikka 'Overdam'. Pidän sen vaaleasta pystystä olemuksesta pionien vierellä, lisäksi kukinnoissa on niin sopivaa vaaleaa punerrusta.

Ruusutarhassa ei ole mitään värirajoituksia, mikä on virkistävää. Harmaakäenkukat peittävät maata hyvin, vaaleanpunaiset pioniunikotkin kylväytyvät kaikkialle. Oranssikukkainen ruusu Lady of Shalott loistaa oikealla, tummanvioletti on loistokurjenmiekka 'Double Standard'.

Lady of Shalott ja pioniunikko.

Ihana "köynnösruusu" Giardina vielä kerran. Köynnösruusu lainausmerkeissä siksi, että tämä on vasta 30 cm:n korkuinen.

Päivän kuva 'Alchymist' -köynnösruususta. Saatat joutua katsomaan tästä päivän kuvia aika paljon. Muotopuutarhassa kasvaa lisäksi toinen samanlainen!

Täydellisen muotoinen kukka on aivan maanrajassa. Mutta nupuista päätellen: eiköhän niitä avaudu lisää korkeammallekin.

Alhaalla meinaa kukkia myös 'Niobe' -kärhö. Se kasvaa ansiokkaasti, sillä istutin sen aivan heleäorjanruusun alle, piikkejä uhmaten. Ne tarjoavat varmaan hyviä kiinnittymiskohtia kärhölle.

Mutta tuolla maanrajassa ne molemmat nyt kukkivat! Otin kuvan aivan ruusupergolan vierestä, johon olen nyt laittanut penkin entisestä saunasta. Ehkä siinä tulee joku päivä istuttuakin. Olen maalaamassa sitä kauniimman väriseksi pellavaöljymaalilla, sillä siinä oli hilseilevä, kellertävä lakkaus.

Pergolan alla kasvaa toinen 'Double Standard'.

Yritän ottaa kuvia mahtavan värisestä 'Charles de Mills' -ranskanruususta, tässä iltakuvassa sävy onnistui. Se on tuollainen erittäin kaunis tumma ruusunpunainen.

Siankärsämökin tuossa näköjään kasvaa, kutsumattomana kyllä, mutta tuohonhan se sopii kuin nakutettu. Toisin sanoen vapaaehtoistyöntekijä. Siitä on talven aikana hävinnyt pallo-ohdake, varmaan myyrän napaan.

Tänä aamuna satoi! Otin kuvia, kun sade oli lähes loppunut. Ihastelen tätä sävyjen kimaraa. Vaaleissa on sekä viileän sävyisiä että persikkaisia.

Ruusutarhassa kasvaa kaksi kirjavalehtistä 'Thunder and Lightning' -etelänruusuruohoa. Keväällä vain tämä yksi nousi ja pelkäsin myyrien syöneen toisen, mutta lopulta sekin alkoi tehdä versoa. 

Kirjoapteekkarinruusu eli ranskanruusu 'Rosa Mundi'.

Yhteen kasvittomaan paikkaan istutin uuden hankinnan, hailean vaaleanpunakukkaisen tähkäpähkämön 'Summer Sweets'. Olen vasta tänä vuonna alkanut toimia niin, että istuttaessani taimia vesimyyrien vaivaamiin paikkoihin vuoraan istutuskuopat jyrsijäverkolla. Olisi pitänyt tehdä niin jo kauan sitten, niin olisi varmaan säästynyt aika monta taimea, rahaa, vaivaa ja mielipahaa. 

Tähkäpähkämön nimi on näköjään muuttunut. Taimilapussa on tietenkin ikivanha nimi Stachys monieri, mitä se ei ole enää moneen vuoteen ollut, vaan S. pradica. Mutta nyt tähkäpähkämö on siirtynyt Stachys-suvusta Betonicaksi, mikä on oikeastaan pähkämöiden vanhempi sukunimi ennen kuin niistä tuli Stachys.

Yritä nyt pysyä tässä kärryillä sitten!

Kaksi viime syksynä istutettua 'Peppard Gold' -marhanliljaa kukkii kumpikin pienesti. Vihdoinkin sain oikeaa lajiketta. Mietin, jaksanko kaivaa nämä kukkimisen jälkeen ylös ja vuorata istutuskuopat jyrsijäverkolla. Kannattaisi kyllä, kun sipulit joutui tilaamaan ulkomailta asti.

'Syke' on tarhakurtturuusu ja samaa ansiokasta kotimaista ruusuperhettä kuin mm. 'Sointu' ja 'Sävel'. Tällä on niistä kauneimman muotoiset, pallomaiset kukat, lisäksi kasvutapa on matalahko. Tämän vain myyrä söi tyveltä poikki alkutaipaleella, onneksi omajuurinen puska teki uudet samanlaiset versot. Vähitellen tämäkin kasvaa oikeisiin mittoihinsa.

Lady of Shalott sateessa <3

Yöllä heräsin, kun lännessä salamoi. Katsoin makuuhuoneen ikkunasta komeaa ukkosta Kumlingen suunnalla. Meille se ei tullut, mutta aamulla satoi sentään 3 mm. Se ei ole paljon, mutta kun tasan kahden kuukauden sademäärä on yhteensä alle 10 mm, alkaa olla tästäkin määrästä kiitollinen. 

Parasta on, että uusia matalapaineita eli uusia sateen mahdollisuuksia on lähipäiville tulossa!

Ruusutarhassa kasvaa myös kameliajasmike, josta olisi tarkoitus tulla iso puska heleäorjanruusun kylkeen. Ehkä myyristä johtuu, että se ei vain kasva, mutta ehkä se joskus ottaa kasvuspurtin. Jasmikkeet ja ruusut kun ovat täydellinen yhdistelmä.

Loppuun vielä kuva täydellisestä 'Charles de Mills' -ranskanruususta heleäorjanruusun runkojen takaa. Sen parhaat kukat ovat nyt avautuneet tänne päin, mutta saihan niistä kuvan näinkin. Väri toistui sateisena aamuna tismalleen oikeanlaisena.

Onneksi olkoon, olet suorittanut ruusutarha-maratoonin loppuun saakka!

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Kameliajasmike Philadelphus × virginalis

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Komeakotakuusama Weigela florida

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Kärhö Clematis

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Matarakiitäjä Hyles gallii

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Rohtopunahattu Echinacea pallida

Rohtosalvia Salvia officinalis

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Siankärsämö Achillea millefolium

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tähkäpähkämö Betonica hirsuta