Katajapenkin helmiä

 Sinikevättähti on vielä ihanampi kuin muistinkaan, kun se kukkii omassa puutarhassa! 

Otin kuvan sateen raikastamista kukista pari päivää sitten. Eikö ole huikaisevan sininen.

Tässäkin kuvassa sinikevättähti hehkuu taustalla. Yhtäkkiä punakolmilehtikin on noussut maasta kukkimaan.

Katajapenkissä viime kesänä komeasti kukkineet 'Guinea Gold' -marhanliljat ovat kasvattamassa järkyttävän kokoisia kukkavarsia. Huh, tuo varsi on ranteenpaksuinen! No, lapsen ranteen, mutta kumminkin.

Jätin viimevuotiset kuivuneet kukkavarret pystyyn, kun saksin perennanvarret silpuksi aikaisin keväällä. Nämä olivat niin koristeelliset. Mutta ehkä nyt on aika ne jo vähitellen leikata.

Ransu esittelee. Katajapenkin takana alkaa kostea kevätniitty.

Katajapenkki ei ole suuri, vaan se on vain vanhan katajan ympärillä korkeintaan kymmenen neliömetriä. 

Penkissä on metsäpuutarhamaiset olosuhteet, sillä katajan lisäksi varjoa tuovat etelän puolella kasvavat kaksi mäntyä. Tällä puolella on hirrenpätkiä pengermänä, sillä heti katajapenkin vieressä on mutapuutarha eli kuoppa.

Äskeinen kuva oli otettu tuolta taustan nurmikäytävältä. Tämä on puolestaan ylempää pihapolulta, edessä näkyy kostea kevätniitty, sen takana vasemmalla mutapuutarhan kuoppa, oikealla varjoinen katajapenkki.

Otin meistä Ransun kanssa yhteispotretin.

Sitten Ransu voipui esittelyihin.

Jatketaan takaisin katajapenkkiin. Sininata talvehti hyvin ja sen vieressä kukkii tavattoman söpö vaaleansininen helmililja. En vain tiedä, mistä se on tullut – olenko istuttanut jonkun yksittäisen sipulin tuohon, tai onko se itsekseen levinnyt. 

Helmililjoja alkaa nyt olla niin paljon eri puolilla puutarhaa ja jo nurmikollekin levinneenä, että en enää pysty sanomaan, mitä lajeja ja lajikkeita kaikki ovat. Jonkinlainen varmuus on enää niistä, jotka ovat pysyneet niillä sijoilla, joille ne olen istuttanut ja joiden nimi on ollut tiedossa. Helmililjoja on tullut ostettua monena keväänä myös ruukussa, ja niissä ei yleensä ole laji- tai ainakaan lajikenimeä. Usein olen valinnut näitä vaaleansinisiä, sillä nämä ovat niin söpöjä.

Valkokukkainen purppurapikkusydän 'Aurora' on hyvin kaunis kasvi ja sekin on jo nupulla! Sen takana näkyy krookusten lehtiä, ne alkavat olla ohi varjoisimmissakin paikoissa. Kostealla kevätniityllä kukkii vielä krookuksiakin, se on niin kevätkylmä kohta. 

Taustan keltaiset tuppaat ovat ihanan väristä kultatesmaa, se valaisee varjopenkin. Siinä missä tämä kuivempi puoli katajapenkistä versoo jo kaikenlaista (kuvassa myös nk. rikkaruohoja eli mukulaleinikkiä ja puna-ailakkia), aiheuttaa penkin mutapuutarhan puoleinen osa tuolla kultatesmojen toisella puolen jännitystä. Koska mutapuutarhasta pois johtava salaoja talvella jäätyi, tuli alueelle laaja lammikko ja kuukausien jääkansi monen kasvin päälle, sekä tietysti jääklimpiksi mennyt maa. Tärkeitä kasveja on vielä nousematta, täytyy toivoa, että ne vain himmailevat vielä. Kevät on vasta nuori, kun kasvupaikka oli pitkään jäässä.

Ihana rusokoiranhammas avasi tänään kukkansa, mutta ehdin kameran kanssa pihalle vasta iltayhdeksän jälkeen, kun kukat olivat jo menneet yöksi suppuun. Lupaan ottaa tästä huomenna kuvan, tämä on niin ihana!

Loppuun vielä näkymä katajapenkiltä mäntyjen alle metsäpuutarhan havualueelle. Siellä kukkii uutuus tuolla rautakartion suojassa.

Kerroin ruokakaupasta mukaan tarttuneesta kärhöstä edellisessä jutussa, mutta se ei ollut ainoa: samassa Lidlissä oli myös pienikokoisia alppiruusuja. Valitsin niistä tämän sini- ja indigoalppiruusun risteymän 'Azurika'. Taimilapun kuvassa kukat ovat sinisemmät, mutta tämä violettikin on kiva ja sopii tähän havuryhmäalueelle. 

Kuusen oksat ovat kaadetusta kuusesta; ne suojaavat maata kuivumiselta ja tuovat rodolle happamuutta. 

Toivottavasti alppiruusu asettuu tähän ja kasvaa mukavan pieneksi pallomaiseksi puskaksi. Sellaista olen tähän yrittänyt saada. Kahtena peräkkäisenä vuonna olen istuttanut tähän siilivalkokuusen, ne molemmat kuolivat kuivuuteen. Yritän nyt muistaa kastella tätä!

Tämän päivän sade jäi kymmeneen pisaraan, mutta sadevesitynnyreissä on mitä ottaa edellisestä sateesta.

Helmililja – Muscari

Indigoalppiruusu – Rhododendron russatum

Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'

Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä

Punakolmilehti – Trillium erectum

Purppurapikkusydän – Dicentra Formosa-Ryhmä

Rusokoiranhammas – Erythronium dens-canis

Sinialppiruusu – Rhododendron impeditum

Sinikevättähti – Scilla sardensis

Sininata – Festuca glauca

Uusia ituja

 Vaikka maa on jäässä, ei kevättunteen kohoamista voi estää mikään. Mitkä säät ja viikonloppuna vain paranee!

Piha on paljas, mutta mukava on liikkua ja puuhailla, vaikka maankaivuuhommiin ei vielä pääsekään. Risuhommia on ollut hyvä tehdä. Suorat rangat jätin aitamateriaaliksi. Mutta uusien aidantolppien pystyttäminenkin saa odottaa maan sulamista.

Hakkeen kattamasta vuokko-esikkopuutarhasta tuli kivan näköinen. Aiemmin minulla ei olekaan riittänyt haketta laajemmin pihalle levitettäväksi, kun olen käyttänyt isoimman osan risuista aidan tekoon. Jonkin verran tarvitsen haketta myös vessoihin. Minulla kun on sisävessanakin kuivikekäymälä.

Musti viettää isoimman osan päivästä ulkona ja ilmestyy aina jostakin, kun menen itsekin pihalle puuhailemaan. Paitsi jos oksasilppuri tai moottorisaha pärisee, niistä Musti pysyy kaukana.

Kottikärryyn sain vaihdettua uuden renkaan rikki kuluneen tilalle. Olin onneksi ottanut renkaan talteen vanhoista, puhki ruostuneista kärryistä. Kohta nämäkin ovat puhki. Mutta kaikki käyttökelpoiset osat täytyy säästää! Kaupoille ei noin vain saaresta pääse.

Haravoin kedon kertaalleen, mutta se oli hieman haastavaa, sillä puolet vaahteranlehdistä oli jäätynyt maahan kiinni. Täytyy uusia haravointi myöhemmin. Eikö ole yllättävää, miten jäässä kaikki on, vaikka näyttää niin tolkuttoman keväiseltä?

Lupasin kuvaa kukkivasta 'Dionysus' -lumikellosta. Toistaiseksi vain yksi kukka, mutta lisääkin voi tulla. En ole vetänyt lehtiä sivuun, kun niistä on yöpakkasilla edes vähän suojaa.

Hyvin samanlainen on 'Hippolyta'. Nämä ovatkin serkukset, molemmat niin kutsuttuja kerrottuja Greatorex-lajikkeita (Greatorex doubles). Kerrannaisuus on puistolumikello 'Flore Plenolta', korkeus kriminlumikellolta.  

Edellisen jutun 'Cream Beauty' -krookuksennput aukesivat tuosta noin, pam vain! 

Katajan alla on maa koholla ja se on kuiva paikka, siinä pintamaa on jo sula. Se näkyy siinä, että aikaiset persiansinililjat ovat siinä jo nousseet – ja saman tien nupulla – kun puutarhan muissa paikoissa niistä ei näy vielä mitään.

Persiansinililjat nousevat suunnilleen päivässä mullan sisältä kukkimaan, kuten aikaisimmat sipulikukat yleensäkin. Seuraavana päivänä huomasin nämä nuput sininadan vieressä, samassa penkissä kuin edelliset.

Yritin kuvata puronvarsipuutarhan lumikelloja, sillä niitä on puron molemmin puolin, mutta lumikellot häviävät voimakkaassa auringonvalossa valoihin ja varjoihin. Oikealla puun rungon ympärillä on yksittäisiä, vasemmalla rannalla puolestaan kaksi tiivistä tupasta, mutta edes minä en niitä kuvasta erota, vaikka tiedän, missä ne ovat. Iso vihreä läntti on jouluruusu, sen lehtien etupuolella on varmaan yksi tupas.

Otin sitten toisen kuvan lähempää, puun alta. Etualalla on muutamia korkeita 'S. Arnott' -lumikelloja, taustalla puronuoman toisella puolen näkyy kaksi tupasta pientä tavallista puistolumikelloa ja se jouluruusu. Toivon näistä kaikista runsasta leviämistä.

Jäinen maa ei hevillä versoja työnnä, mutta sisällä viheriöi. Isossa uurnaruukussa on sinisarja Agapanthus inapertus, sen olen kasvattanut siemenestä, eikä se ole vielä kukkinut. Se pysyy vihreänä koko talven. 

Oikealla versoo Rhodohypoxis tai × Rhodoxis (taimilapussa oli molemmat nimet eli kaksi eri lajia, äh!). Se häviää loppukesällä mullan sisään ja täytyy pitää lähes rutikuivana talven yli. Nyt olen onnistunut sen talvettamisessa jo toistamiseen, tämä on lupaavaa! Selvästi minulle sopivat parhaiten lajit, joita ei kuivuus haittaa. Mutta nyt, kun Rhodohypoxis on kasvussa, sitä saa vuorostaan kastella aika reippaasti.

Uutta versomista löytyi myös kylmäkäsiteltävien laatikosta vintin rappusilta. Onneksi kurkistin sinne! Yksi pikkuisista metallikennoista, joihin kylvin syksyllä keisarinpikarililja 'Vivaldin' kookkaiden siemenkotien tuotokset, on lähtenyt itämään. 

Siemeniä oli niin paljon, että kylvin useita tuollaisia kennoja, mutta vain laatikon keskellä olevaan oli noussut ituja, joten otin vain sen mukaan, kun lähdin kaupunkiin. Pikku potin sisältö saa muuttaa vähän isompaan purkkiin, kunhan joku sopiva rasia liikenee.

Liikkuvassa taimitarhassani on onneksi vain nämä kaksi purkkia toistaiseksi. Sinisessä laatikossa ovat suvitulppaanin idut. Ne ovat kasvaneet hyvin hitaasti, sillä kylvös oleili vintin rapuilla ja vain kylmimmiksi pakkasöiksi otin sen keittiöön. Vintin raput ja eteinen menevät pakkaselle, jos on oikein kylmää. Siinä on vieressä yksinkertaiset ikkunat. 

Nyt kylvökset saavat viettää päivät kaupunkiparvekkeella, ja ehkä yötkin, jos pakkasta on vain vähän. Tai sitten jääkaapissa. Hitaasti hyvä tulee.

On muuten jännä nähdä, minkälaisia kylvöksen keisarinpikarililjoista tulee, jos onnistun kasvattamaan ne kukintakokoon saakka. 'Vivaldi' on ihana vaalean oranssi, mutta puutarhassani on myös tavallisia perusoransseja, yksi keltakukkainen ja yksi kirjavalehtinenkin. Ne kaikki kukkivat viime keväänä, joten ristipölytyksen mahdollisuus on suuri. 

Todennäköisintä on, että tulee tavallisia oranssikukkaisia, sillä siementaimilla on aina suurin taipumus taantua perusväriin. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ja kaikki keisarinpikarililjat ovat tervetulleita, sillä niitä eivät peurat syö.

Aurinkoista viikonloppua!

Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis

Kriminlumikello – Galanthus plicatus

Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana

Puistolumikello – Galanthus nivalis

Sininata – Festuca glauca

Suvitulppaani – Tulipa sprengeri

Kuuraa ja kukkaversoja

Toissa aamuna heräsin kauniin kuuraiseen maisemaan. Yöllä oli ollut pari astetta pakkasta.

Kanukoiden oksissa näkyy värikkyys kuurakuorrotuksenkin alla.

Olen juuri korjannut pätkän myrskyissä kaatunutta aitaa. Uutta ei erota vanhasta, se onkin bravuurini! Tänään rakensin uuden portin vanhasta seinälaudasta ja laitoin siihen lopuksi niin ruosteisen haan, että se ei varmaan edes kauaa jaksa toimia virassaan.

Kiveyksen betonilaattojen kuviot erottuvat kauniisti kuuraisina. Erityisen ihanaa on tuo kuurainen sammal. Kiveys on muutaman vuoden ikäinen ja nyt se alkaa näyttää kauniilta.

Alppipenkin mätäslaukkaneilikka ja viralta pantu lampunvarjostin.

Kasvimaan salvia ja salvianvihreä tuoli. Jouset odottavat kevättä, jolloin viritän ne köynnöspapujen ja hajuherneiden tuiksi.

Kyltit odottavat kevättä. Minä odotan kevättä.

Niinpä lähden katsomaan vihreitä versoja. Käärmeenlaukka ei petä koskaan, se on täydellinen talvivihannes. Versot ovat todella herkullisia.

Siinä lähellä huomaan yllätyksen: kevätkellot ovat jo ilmestyneet maan pinnalle!

Rikkaporkkanoiden jäänteet keräävät kuuraa kauniisti. 

'Rohan Weeping' -pyökki on puutarhani kaunein talvipensas.

Talon eteläseinustalla on kuura pian ohi auringon tultua esiin. Katolta tippuu vettä, kun kuura sulaa – niin keväistä!

Viimeinen syyssahrami ei päästä vielä irti. Se ei nääntynyt pakkasissa, viime yönä oli peräti –6, mutta se kasvaakin talon eteläpuolen muotopuutarhassa. Vihreät kuuluvat varmaan jollekin laukalle, jonka istutin syksyllä.

Auringon paistaessa on samaan aikaan lämmin ja kylmä tunnelma: lämmin valo osuu seiniin ja punertaviin puiden oksiin, mutta varjopaikat ovat vielä kuurassa.

On aika tutkailla tilannetta mäntyjen alla. Molemmat syksyllä istutetut kanervat näyttävät olevan hyvinkin hengissä.

Oikeastaan menen sinne nuuskimaan näitä: tähtilumikellojen versonkärjet! Tämä on ollut aikaisin lumikello tähän asti, joten toivoa on helmikuun kukista, mikäli lauha sää jatkuu.

Hiukkasen naurattaa muratin suojaksi pistämäni villatakki, kohtahan sen voi jo siirtää suojaamaan pikku kuusta kevätahavalta. Paitsi että maa ei kylläkään ole jäässä.

Muratti voi mainiosti. Se selviää kyllä maanpeittokasvina joka talvesta, mutta toivoisin, että vaahteran runkoon kiipeävät versot eivät paleltuisi.

Talvisen puutarhan onnentuojat: ainavihannat maata peittävät ajuruohot (kangasajuruoho 'Minor' kuvassa), itsekseen tullut taponlehden siementaimi ja sininata, joka pysyy näköjään vihreänä talven yli, kun sopiva talvi osuu kohdalle.

Näkymässä usvan peittämälle kyläniitylle on taikaa.

Näin seesteistä oli eilen, tänään iltapäivällä alkoi kova tuuli ja nyt puuskat ovat myrskylukemissa. Saa nähdä, onko tekemäni portti enää aamulla pystyssä tai tällä samalla saarellakaan.


Kanerva – Calluna vulgaris
Kangasajuruoho – Thymus serpyllum 
Kanukka – Cornus
Kevätkello, kevätlumipisara – Leucojum vernum
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Muratti – Hedera helix
Mätäslaukkaneilikka – Armeria juniperifolia
Pyökki – Fagus
Sininata – Festuca glauca
Syyssahrami – Crocus speciosus
Taponlehti – Asarum
Tähtilumikello – Galanthus elwesii