Villin punaisen penkin iloiset yllättäjät

 Hurraati hurraati hurraati hurraa!

Villi punainen penkki sijaitsee huussin ja vanhan talon päädyn välissä. Hurmaavimmillaan se on kirsikoiden kukinnan aikaan, kun tulppaanitkin kukkivat. Tuolloin on vielä valoisaa, nyt kesäkuussa puihin ovat puhjenneet lehdet ja alue on vähintäänkin puolivarjoisa.

Mutta oli siellä kukassa vielä hetki sitten yksi liekehtivän punainen tulppaani, suvitulppaani!

Tämä on mysteeri ja erittäin iloinen yllätys. Olin kyllä istuttanut suvitulppaanin, harvinaisen aarteen, villiin punaiseen penkkiin, mutta mielestäni vähän eri paikkaan. Lisäksi olin siirtänyt sen muutama vuosi sitten ruskopenkkiin, joka on vähän alempana rinteessä.

Koska suvitulppaani on niin kaunis, laitetaan tähän kuva ruskopenkin yksilöstäkin. Tämä on niin uskomattoman siro – ja myöhäinen. Idänunikot nuppuilivat vielä, nämä kuvat ovat reilun viikon takaa.

Kuinka onnekasta voi olla, että nyt minulla on niitä kaksi kappaletta! 

Odottelen lisääntymistä, mitä ei ole kylläkään tapahtunut, paitsi että nyt on se mystinen toinen kukkiva kappale. Pari vuotta sitten keräsin siemenet ja joitakin hyvin pieniä korsia niistä nousi. Istutin puolentoista vuoden kasvattelun jälkeen kylvöksen syksyllä ruskopenkkiin, mutta siitä kohdasta ei ole vielä noussut yhtään mitään. Siementaimet olivat kyllä aivan älyttömän minikokoisia, pikku sipulit tulitikun pään kokoluokkaa.

Ei siinä vielä kaikki. Pari päivää sitten havaitsin särkyneensydämen punakukkaisen Valentine- eli 'Hordival' -lajikkeen sittenkin elossa ja nousemassa maasta! Ehdin jo käydä samassa K-raudassa, josta taimen viime vuonna hankin, katsomassa, jos heillä olisi samaa valikoimassa tänäkin vuonna – ei ollut. No nyt säästyi nekin rahat.

Lisäksi nepalinhanhikki, jonka istutin syksyllä, on myös vastikään noussut maasta toisen 'Nippon Beauty' -pionin edessä, mihin sen istutinkin. Ja tänään löysin jo kuolleeksi julistamani 'King's Ransom' -rotkolemmikin ensimmäisen lehden toisaalla puutarhassa!

Pelkkiä hyviä uutisia siis niin täältä villistä punaisesta penkistä kuin muualtakin. Lisäksi ihastuttava korallikeijunkukka on aloittanut kukinnan. Kirjoitin siitä uusimpaan Oma PIHA -lehteen (numero 3/2024) juttuuni pitkään kukkivista perennoista. Tämä kun on kukassa seuraavat pari kuukautta yhtä soittoa.

Ensimmäiset varjoliljan kukat ovat avautuneet ja kohta seuraavat marhanliljat perässä. Iloisena olen pannut merkille, että ne viihtyvät puutarhani olosuhteissa. Tänä vuonna on kukkaan tulossa neljän ihan uuden lajikkeen ensikukinnat, jos muistin laskea kaikki mukaan! Ja jos ne ovat sitä, mitä paketin etiketissä väitettiin – se on aina oma lukunsa. Istuttaa yhtä, kukkaan tulee toista.

Onneksi kaikki varjo- ja marhanliljat ovat yhtä kauniita. Uuden väristen lajikkeiden saaminen vain on niin kutkuttavaa, että harmittaa, jos tulee taas sama 'Claude Shride' – vaikka se onkin upea.

Villin punaisen penkin vieressä on esikkopelto tai jouluruusutarha, jossa kasvusto on keskikesäisen korkeaa. Koiranputkien keveät kukinnot pitävät seuraa varjoliljoille, joita on vuosi vuodelta enemmän – niin oli tarkoituskin. Tämä nuppuinen tilanne on jännittävin.

Kohta poksahtaa!

Korallikeijunkukka Heuchera sanguinea

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Suvitulppaani Tulipa sprengeri

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Varjolilja Lilium martagon

Ihanat retrovärit

 Oranssista ja vihreästä tulee mieleen lapsuus 70-luvulla. Rakastan näitä värejä yhdessä!

Ruskopenkissä on lisäksi mukana keltaista 'Blushing Apeldoorn' -tulppaanien muodossa, jotka ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti viime vuodesta. Pyöreän penkin keskellä kasvaa kiinanpunapuu – penkki on hyvä kasvun mittari. Kun olin istuttanut puun ja laitoin penkin sen ympärille, sen latva oli penkin tasalla.

Kuten tuli jo aiemmin todettua, 'Brown Sugar' -tulppaani ja lehteen puhkeava japaninvaahtera 'Enkan' ovat loistava pari. Tuossakin on vieressä yksi 'Blushing Apeldoorn' muutaman vuoden vanhaa satsia. Jostain syystä, ehkä myyrät tai peurat, ne eivät ole niin lisääntyneet.

Lisää 'Brown Sugareita'. 

Ruskopenkissä kasvaa myös rusotuomipihlaja, otin tämän kuvan ylempää rinteestä villin punaisen penkin luota.

Rusotuomipihlaja on muuten sellainen, jonka suomenkielinen nimi minun täytyy joka ikinen kerta tarkistaa Viljelykasvien nimistöstä. Tunnen puuni nimillä Amelanchier lamarckii ja A. laevis, mutta en ikinä muista, kumpi oli ruso ja kumpi siro. Kumpikin meinaan rusottaa puhjetessaan lehteen ja kumpikin on siro. 

Villissä punaisessa penkissä on villi meininki. Yksi vanha 'Carnaval de Nice' -tulppaani kukki siinä pitkään, viime syksynä viimein muistin ostaa pussillisen uusia ja niitä on nyt siellä täällä. Jokunen 'Manly' -narsissikin siinä kukkii. 

Keisarinpikarililjat ovat jo kukkineet, eivätkä tulleet edes esitellyiksi! Kun joka puolella puutarhaa tapahtuu koko ajan.

Kaksi viikkoa sitten otetussa kuvassa on etualalla keltakirjavalehtinen 'Aureomarginata', taustalla vaalea 'Vivaldi'.

'Vivaldi' on todella ihana. Tämä teki viime vuonna niin muhkeat siemenkodat, että keräsin siemenet talteen ja ne itivat kesän mittaan loistavasti, talvehtivatkin, ja nyt niitä riittää, lisääkin on jopa noussut vasta tänä keväänä. Ajattelin siirtää ne tuotapikaa maahan johonkin sopivaan kohtaan, jonka voin merkata. Toivottavasti edes joku niistä tulee joskus kukkaan. 

On todella kiinnostavaa nähdä, onko yksikään tällainen vaaleampi tai peräti kirjavalehtinen! Tässä penkissä kasvaa myös tavallinen tummanoranssi vanha keisarinpikarililja lapsuudenkodistani.

Ihanaa, sillä siemenkasvatukseni menevät huomattavasti useammin mönkään kuin nappiin. Tämän vuoden yritys saada latva-artisokkaa siemenestä epäonnistui, sillä sen jälkeen, kun olin siirtänyt taimet isompaan ruukkuun, ne kaikki kuolivat. Ehkä taimipoltteeseen tai kuivuuteen, en enää muista. 

Tämän punaimikän kuvan otin myös pari viikkoa sitten, mutta tosin kuin keisarit, se kukkii edelleen. Niin ihanaa, että sain tämän viimein viihtymään. Aiemmat taimet joko kituvat tai ovat hävinneet.

Takaisin villin punaisen penkin nykyhetkeen ja tämän aamun kuviin. Aamulla penkkiin vielä lankeaa talon varjo. 

Oranssit värit ja punakirjava 'Carnaval de Nice' sointuvat mielestäni ihanasti kiinanpionien nouseviin varsiin ja tummaan metsätyräkkiin ('Chameleon'). Jokunen yksittäinen tulppaani vuosien takaisesta papukaija-seospussistakin kukkii yhä.

Pidin viime kesänä kunnon raivauspäivän ja kitkin metsätyräkkiä urakalla, samoin ukkolaukkaa, joka violettikukkaisena ei oikein soinnu tähän – tyypillistä: keksin penkin täydellisen värimaailman vasta sitten, kun olin jo istuttanut siihen yhtä sun toista. 

Kuten kuvasta näkyy, sekä metsätyräkkiä että ukkolaukkaa riittää yhä, joten vuotuinen kurissapito olisi paikallaan. Jotenkin aikani vain menee kaikessa muussa kuin istutusalueiden ylläpidossa.

Ihanaakin ihanamman värinen 'Orange King' kukkii myös villissä punaisessa penkissä. Niin mahtavat retrovärit! Vihreän saaminen oranssin vastapainoksi on puutarhaolosuhteissa helppoa, sillä vihreää riittää.

Kirsikkana kakun päällä kukkii särkynytsydän Valentine eli 'Hordival'. Valtavan kauniin värinen oikea punainen eikä pinkki, kuten se tavallinen. Olen niin iloinen, että tämä viime vuonna istutettu herkku on hengissä! Ja kukkiikin aikaisemmin kuin se tavallinen pinkki, joka kasvaakin vaahteran varjossa – tosin vasta lehteen puhkeava vaahtera ei paljon nyt vielä varjosta, mutta ravinteet ja vedet se imee.

Onneksi näin tämän kukassa rautakaupan taimipihalla, sillä siihen asti olin ajatellut, että hieno punainen väri on myyjien kuvankäsittelyn tulosta eikä todellisuutta. Mutta se olikin totta!

Loppuun päästään vielä esittelemään ruusuherukkaa, kun se kasvaa ruskopenkin vieressä. Sen komeutta ihasteltiin aiemmin, vaikka kuvassa ei näkynyt kuin kolmasosa puskasta.

Lempparinäkymä kuistilta käsin. Kauempana kylällä kukkii imeläkirsikka, tummalehtinen kirsikkaluumu on jo kukkinut. Lehteen puhkeavat puut ovat hurmaavan värisiä.

Valkoiset peuranauhat eivät näkymää kaunista, mutta ne on pakko olla. Eilen vedin tiheämpää verkkoa kuvassa näkyvälle tontin reunalle, mutta se auttaa vain metsäkauriiden suhteen – valkohäntäpeura harkitsee hyppäämistä kahdenkin metrin korkuisen aidan edessä. 

Niitä ei ole onneksi pihallani vieraillut siitä huolimatta, että joka ilta voin katsella niitä kylän niityllä. Kylätielläkin ne tallustelevat. Joku jänis on katkonut kaksi tulppaanin vartta, mutta se on mikroskooppinen tuho peuroihin verrattuna.

Imeläkirsikka Prunus avium

Japaninvaahtera Acer palmatum

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Punaimikkä Pulmonaria rubra

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Ukkolaukka Allium hollandicum

Villi punainen penkki punertaa

 Onnistuminen, vapaaehtoinen ja jännää odotusta.

Pystykiurunkannus 'Beth Evans' on luottotyyppi. Ensimmäisenä keväänään se joutui jonkun syömäksi eikä kukkia päässyt ihailemaan, mutta sittemmin sitä ei enää ole syöty – kiitos varmaan kuuluu nykyisin jo tehokkaalle peura-aidalle. 

Kukat ilmestyvät kuin luotettava vanha ystävä, aina hitusen ennen tonttini luonnon pystykiurunkannuksia.

Nyt Bettiä komppaamaan on saapunut ihan uusi tulokas, ja mikä parasta, se tuli ihan itsekseen ja sointuu hyvin Bettiin. Se näkyy kuvassa taustalla.

Tarhajouluruusut ovat ryhtyneet tuottamaan siementaimia viereisestä Rivendellistä tähänkin suuntaan. Täydellinen väri, nappi tähän!

Kuvassa näkyy huussin punaisesta seinästä oikealle Rivendell ja sieltä erottuu heti huussin seinän takana kukkiva tummanpunainen tarhajouluruusu. 

Rivendell näyttää aika rytöiseltä, se onkin puoli-luonnontilainen alue. Voisin kyllä sitä vähän siivoilla, mutta tällä hetkellä siellä pitää varoa joka askelella jotakin kasvia: kevätesikoiden nousevia kukkavarsia, varjoliljojen versoja, jouluruusun siementaimia, narsisseja.

Rivendellin ylärinne vasta rytöinen onkin. Ransu esittelee. Silti täältäkin jokunen jouluruusun siementaimi löytyy villisti kasvavien hapankirsikoiden ja heleäorjanruusun alta.

Tonttini omat pystykiurunkannukset ovat jo alkaneet kukkia. Tässä muotopuutarhassa, akileijanlehtien vierellä. Niiden sävy vaihtelee violetinsinisestä aika purppuraiseen, osa oikein ihanan värisiä.

Villissä punaisessa penkissä on jo keisarinpikarililjojen nuppuja valmiina kukkimaan. Kuvassa oikealla heleän oranssi 'Vivaldi', vasemmalla tuuheampi tupas lapsuudenkotini kirkkaan oranssia kantaa.

Viime vuonna istutettu punaimikkä on jo tehnyt kukkanuput! Ihanaa, sillä tämä on viimeinkin onnistuminen sen kanssa. 

Ensimmäinen on yhä elossa Rohanissa, mutta vuodesta toiseen kitulias ja etenkin hidas kukkimaan; kukkia on vasta touko–kesäkuussa. Toinen punaimikkä hävisi ensimmäiseen talveensa. Tämä kolmas yritys näyttää onnistuneen hyvin.

Sen vieressä pitäisi olla punakukkainen särkynytsydän Valentine eli 'Hordival'. Sen versoja en ole vielä nähnyt. Toivottavasti se on elossa. Istutin senkin viime kesänä.

Hirmu jännittävää kaikki tämä odottelu, kuka nousee ja kuka ei!

Hapankirsikka Prunus cerasus

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Punaimikkä Pulmonaria rubra

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Villin punaisen penkin kesytys

 Oli aika viimein ryhtyä raivokkaaseen metsätyräkin ja ukkolaukan kitkentään.

Tältä näytti kesäkuun alussa. Punaisen villin penkin koko kirsikkapuun alla oleva yläosa on lähes pelkästään näitä kahta kasvia, tummalehtistä 'Chameleon' -metsätyräkkiä ja perusviolettia ukkolaukkaa.

Kymmenen vuotta ne ovat saaneet rehottaa ja levitä, jo parin vuoden ajan olen ajatellut, että asialle pitäisi tehdä jotakin. Hämäläisen aikataulu...

Sitten tyräkkirehotus lähti, samalla yritin kaivaa ylös niin paljon ukkolaukkoja kuin suinkin. Kaksikko näyttää oikein mukavalta yhdessä, niinpä istuttelin niitä puutarhan villimmille alueille. Villi punainen penkki on vähän liian keskeinen ja pieni istutusalue tuollaisille itsekseen tilansa valtaaville lajeille.

Penkin alarinteen puoleiseen päähän en koskenut muuten kuin kitkin rikkaruohoja ja pari tännekin levinnyttä metsätyräkkiä. Tässä on jo valmiiksi ihan kivaa ja vaihtelevaa kasvustoa.

Kesäkuun alussa olivat vielä kukassa viimeiset tulppaanit, kuten tämä ihana oranssi 'Orange King', joka on hyvin kukkinut uudestaan jo pari vuotta. Näiden häiritsemistä vältin.

Metsätyräkkiviidakon seasta löysin lähes kadonneen himalajanjalkalehden ja hukuksissa olevan hurmeluppion. Uusia kasveja tähän tuli kaksi: punaimikkä, josta pidän kovasti, mutta joka ei oikein luonani viihdy. 

Istutin viime syksyllä yhden, mutta se hävisi talven aikana. Toinen on asunut Rohanissa jo muutaman vuoden, mutta ei ole miltei ikinä kukkinut ja tulee lehteenkin hyvin myöhään, vasta kesäkuussa. 

Useinhan kasvien kohdalla on kyse paikasta, eli täytyy vain sinnikkäästi kokeilla uusille ja vähän erilaisille paikoille. 

Toinen uusi hankinta on särkynytsydän Valentine eli 'Hordival'. Olin nähnyt tästä aiemmin vain kuvia ja ajatellut, että väri on kuvassa vääristynyt tai tahallaan myyntiä varten säädetty kovin punaiseksi, mutta kun näin tämän toukokuussa rautakaupan puutarhaosastolla kukassa omin silmin, oli pakko todeta, että tuossa ei ole pinkin häivääkään, vaan väri on puhtaasti kauniin punainen. 

Pakkohan se oli ostaa! Toivon, että puolivarjon kasvina se viihtyy villissä punaisessa penkissä punaimikän vieressä. Kummankin kasvin punasävy on harvinaisen kaunis, pehmeä.

Villistä punaisesta penkistä lähti kottikärry jos toinenkin mäkeen ja muualle. Homma tuli tehtyä syreenien kukinta-aikaan. Penkki on tuolla vanhan talon nurkan ja syreenin takana.

Huussikukat tulivat punaisen penkin katkotuista varsista. Jostain syystä olin joskus siirtänyt sinne myös lähes mustan papukaijatulppaanin, varmaan 'Black Parrot'. Olin luullut sen olevan muuta, sillä se ei ollut vuosiin kukkinut. Onnistuin tietysti katkaisemaan sen varren penkissä huhkiessani.

Tämä vuosi oli valtavan hyvä tulppaanivuosi, moni vuosia kukinnan väliin jättänyt tulppaani ryhtyi kukkimaan.

Penkkiin tuli kummasti tilaa ja muutakin uutta voisi tuonne istuttaa. Vasemmassa reunassa näkyy vasta siirretty iso puska tarhavarjohiippaa.

Jätin valtaosan metsätyräkin varsista maahan katteeksi, ja siementaimia tulee nousemaan paljon monta vuotta kertyneestä siemenpankista. 

Punaisen penkin vieressä, vanhan talon päädyssä, on matalien kasvien hobittipenkki.

Musti esittelee.

En kuitenkaan halua metsätyräkkiä tästä kokonaan pois, sillä se on todella kiva kasvi. Täytyy vain jatkossa ryhdistäytyä useammin sitä kitkemään, ettei se enää pääse dominoimaan. Tässä sen kukkia tarhasarjaliljanvarsien keskellä.

Tämä toukokuinen näkymä ehkä selittää, miksen ole hennonut 'Chameleon' -metsätyräkkiä kitkeä. Se on aivan täydellinen ruskea tausta tulppaaneille ja keisarinpikarililjoille yhdessä punertavina nousevien pioninvarsien kanssa. Suorastaan rakastan tätä värimaailmaa kirsikankukkien alla.

Jokunen metsätyräkki on kylväytynyt myös Rivendelliin ojan toiselle puolelle ylämäkeen, tässä 'Loth Lorien' -narsissien keskellä. Tyräkin 'Chameleon' -nimi tulee varmaan siitä, että lajike nousee aika punaisena, tummenee hyvin tummaksi ja sitten kukinta-aikaan vaalenee vihertävämmäksi; väri muuttuu.

Tässä kohdassa tonttia on ihana tunnelma, kun pään yllä kukkivat kirsikat ja niiden yllä saarnet puhkeavat lehteen. Vuoden kaunein hetki, kenties.

Sitten alkoivat varjoliljojen nuput värittyä, niihin mätsää vaaleanpunainen isopukinjuuri 'Rosea'.

Sitten on kiinanpionien vuoro. Kesän aluksi penkissä kukki pari jakopalaa tontin vanhasta juhannuspionista, kiinanpioneista ensimmäisenä aloitti 'Duchesse de Nemours' aivan penkin takaosassa kirsikkapuun alla.

Otin edellistä kuvaa zoomlinssillä vähän kauempaa käsin alarinteestä ja kuulin läheltäni vaativaa raapimista. Naapurin valloittava borderterrieri Mindi se siellä kommunikoi. Että osaa olla ihana koira! Terriereissä on sitä jotakin (älä kerro Ransulle).

Vielä lähikuva 'Duchesse de Nemoursin' kauneudesta. Se on hurmaava tuossa puiden siivilöimässä iltavalossa, ylärinteen kallio taustanaan.

Varjoliljojakin tästä penkistä siirtyi jonkin verran eri paikkoihin. Ne tekevät sen verran runsaasti siementaimia, että oli varaa siirtää muualle. Toivottavasti leviävät yhtä hyvin uusillakin kasvupaikoilla.

Sitten aloittivat 'Nippon Beautyt', joita on tässä penkissä kaksi. Tämä etummainen, enemmän auringossa kasvava, kukkii paremmin. Seuraksi avautuu apteekkarinruusun kukkia. Penkin todellinen henki: kaikki mahdolliset punaisen sävyt yhdessä, toteutuu.

'Nippon Beauty' vielä kerran, vasemmalla 'Duchesse de Nemours' ja oikealla taustalla toinen 'Nippon Beauty'. Näiden seuraksi avautuu liljoja, jotka eivät toivottavasti ole ohikukkineet, eikä apteekkarinruusukaan, kun pääsen huomenna kotiin.

Eroahdistus alkaa helpottaa, kun tietää, että näemme puutarhan kanssa jälleen huomenna! Nämä viimeiset kuvat ovat viikon takaa.

Näkymä ruskopenkin osan yli, ruskopenkissä kukkii marhanlilja 'Early Bird', hurmaava vaalea kullansävyinen.

Kuulemma on tullut sadettakin – vähän, mutta useaan otteeseen. Se on mahtavaa. Toivottavasti teilläkin on satanut!

Apteekkarinruusu Rosa 'Officinalis'

Isopukinjuuri Pimpinella major

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Punaimikkä Pulmonaria rubra

Saarni Fraxinus excelsior

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhasarjalilja Lilium Hollandicum-Ryhmä

Ukkolaukka Allium hollandicum

Varjolilja Lilium martagon

Nappiin

 Eilen avautui 'Quebec'.

Siinä ei olisi mitään ihmeellistä, sillä tämä on sen normaali kukkimisaika, mutta päivä sattui osumaan jetsulleen nappiin Koska kukkii -haasteen arvaukseni kanssa. Olin arvannut kukkimispäiväksi 5.5. ja vannon, että toissapäivänä kukka oli vielä nupulla, eilen iltapäivän auringossa aukesi. Tänään avautui sille jo kaveri. 'Quebec' on raitatulppaani.

Kuvassa näkyy lisäksi mukulaleinikin ja pikkukäenrieskan kukkia, ja hailean oranssi hyasintti, jota ei tahdo oksasilppukatteesta erottaa.

Persikkaisia 'Gipsy Queen' -hyasintteja on kaksi kappaletta ja nekin ovat juuri tulleet kukkaan. Istutin nämä alun perin punaiseen villiin penkkiin, mutta siinä on liikaa kesävarjostusta, jotta hyasintti viihtyisi ja kukkisi kunnolla uudelleen.

Sitten tajusin, että sävy sointuu ihanasti 'Quebeciin' ja siirsin tähän, ja se saattoi olla varsin onnistunut idea.

Täällä ne nimittäin kasvoivat punaisessa villissä penkissä. Kuten kuvasta näkyy, siinä on järkyttävä viidakko ukkolaukan siementaimia (eivätkä ne ole edes punaisia). Nyt niiden seuraksi on noussut yhtä järkyttävä määrä metsätyräkki 'Chameleonia'. 

Kirjasin jo viime vuonna puutarhapäiväkirjaan: kaiva ukkolaukka-metsätyräkkiviidakkoa pois. Voi olla, että se tässä kevätinnossa jonakin päivänä tulee tehtyäkin. Eilen kaivoin tästä ystävälle muutaman varjoliljan siementaimen, ja samalla sain poistettua pari talikollista viidakkokasvustoa. Vaikka se ei tunnu vielä missään.

Varjoliljat ja pari pionia, jotka tässä kasvavat, pärjäävät kyllä tuolla seassa, mutta tämä penkin osa on mennyt kasvivalikoimaltaan aivan liian yksipuoliseksi.

Villin punaisen penkin alapuolisko on ihan jees, siinä kasvaa muutaman tumman metsätyräkin lisäksi mm. idänunikkoa ja näitä ihania 'Cotinga' -syklaaminarsisseja, joiden torvi värittyy hitaasti persikan suuntaan.

Villi punainen penkki on lämmin kasvupaikka, tuulensuojainen, ja osa tulppaaneista on jo näin pitkällä. 

Palataan muutamia metrejä rinnettä alas, tässä edessä on ruskopenkki ja taustalla 'Quebecit' ja persikkaiset hyasintit kivimuurin edessä. Se on avoin paikka, jossa riittää paahdetta kesälläkin.

Ruskopenkissä kukkii muutama syklaaminarsissi 'Jetfire'. Nämä ovat selvästi vähentyneet, mutta onneksi eivät kokonaan hävinneet. Talvi taisi olla niille rankka. Tässä oli jääkausi päällä pari kuukautta tammikuusta maaliskuulle. Ylättävää kyllä, tulppaaneja kyllä nousee ihan mukavasti, ja muitakin sipulikukkia, edes Austin-ruusu Crown Princess Margarita ei ole niin kärsinyt kuin edellistalven jälkeen.

Hämyvuokotkin avautuivat eilen kunnolla. Näiden avautumispäiväksi veikkasin 12.5. eli se meni viikon verran pieleen.

Pihan toisessa päässä avautui lummetulppaani 'Johann Strauss' pari päivää 'Quebeciä' aiemmin. Hyvin samantyyppinen, yhtä aikainen ja matala, ja tälläkin on raidalliset lehdet.

Meillä on käynyt vieraita. Mustin kaveri lapinporokoira Lávvi kävi kylässä.

Lávvi valvoi kuusen kaatoa. Keskellä pihaa kasvavista kuusista toinen oli kallistunut ikävästi itään. Mielessä kävi aina länsimyrskyllä, kaatuuko se lahon saunan päälle, joka menisi moisesta litteäksi. Ei siinä mitään, sauna lähtee jonakin päivänä, mutta se on ainoa itseni ja pyykin pesupaikka, mitä minulla täällä on.

Lávvin isäntä näytti, mihin kohtaan "latvatähti" tulee ja ryhtyi kaatamaan. Latvatähden laskeutumispaikka piti kutinsa metrin tarkkuudella, eli nappiin meni tämäkin homma.

Kuvasta voi muuten nähdä, että koivikossa on jo hiirenkorvaväriä!

Tässä tilanne ennen kaatoa. Laajakulma vääristää niin, että kaikki kenottaa kohti kuvan keskustaa, mutta oikeasti tuo oikeanpuoleinen oli kallellaan oikealle, vasemmanpuoleinen on suora.

Kaadossa oikeanpuoleinen osoittautui ihan terveeksi, joten toivottavasti saan siitä hirret navetan kengitykseen. Jonakin vuonna/vuosikymmenenä. Pitääkin alkaa kysellä, kenellä on lainata kuorimarautaa.

Kuusten välissä oli ihana, majatyyppinen tunnelma ja viileys kesälläkin. Siinä sijaitsee saniaistarha, vaikka paikka on niille pääosin liian kuiva. Aika moni tässä on kuitenkin sinnitellyt, kuten tämäkin kalliokielo Polygonatum lasianthum. Olen kuitenkin jo miettinyt parikin vaihtoehtoista paikkaa saniaistarhalle – yksi niistä olisi saunan paikalla, joka on tonttini kostein kohta.

Nyt ovat olosuhteet hieman muuttuneet! Kuusen alla on jo ainakin viisi vuotta elellyt nuori, nyt polvenkorkuinen tammi, josta olen ajatellut jatkajaa. Se ei ole paljon pituutta kasvanut, mutta toivottavasti on tehnyt syviä juuria – kävin juuri katsomassa: latvasilmu pullistelee. Se on juuri sopivassa paikassa keskellä pihaa; riittävän kaukana rakennuksista, jotta saa kasvaa juuri niin komeaksi ja leveäksi kuin tammi vain osaa. 

Valon myötä on kasveihin tullut eloa. Imikkä, jossa en huomannut nuppujakaan, avasi kukkansa suunnilleen samana iltapäivänä, kun kuusi kaatui.

Siinä on nyt yksinäinen kuusi, joka jäi koristamaan pihaa komealla olemuksellaan. Se on onneksi aika tasapainoinen, joten toivottavasti ei kaadu seuraavassa itätuulessa. Tammi saa nyt kasvaa sille kaveriksi, ja tällä puolen pihapolkua on japaninlehtikuusi jo kasvanut mukavan kokoiseksi. Sekin oli polvenkorkuinen piiska 15 vuotta sitten.

Hyasintti – Hyacinthus orientalis

Hämyvuokko = valkovuokon sinertävät ja punertavat muodot – Anemone nemorosa

Idänunikko – Papaver orientale

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi

Kuusi – Picea abies

Lummetulppaani – Tulipa Kaufmanniana-Ryhmä

Metsätyräkki – Euphorbia dulcis

Mukulaleinikki – Ficaria verna

Pikkukäenrieska – Gagea minima

Raitatulppaani – Tulipa Greigii-Ryhmä

Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä

Tammi – Quercus robur

Ukkolaukka – Allium hollandicum

Varjolilja – Lilium martagon