Metsäprojekti, kanat ja vähän muuta

Varsinainen syy, miksi menin Orkneylle tällä kertaa, oli metsän istuttaminen. Metsiä on saarilla ollut, joten niiden ennallistamiseen / uudelleen istuttamiseen saa hieman tukea, kunhan käyttää kotoperäisiä lajeja, joita saarilla on ennenkin kasvanut.

Planting a Forest
The reason for my going to Orkney again was to plant a forest. A few hundred whips were waiting and stakes & guards stacked and ready. Windbreak planting had been done so it was just to plant the whips in a small field that had been grazed by the ponies.

Ponit olivat laiduntaneet pienen laidunalueen siistiksi, mutta kavioiden jäljiltä maa oli epätasainen. Ensin se rullattiin tasaiseksi.

Tällaisissa maisemissa sitten istuttelin puita kaikessa rauhassa, omaan tahtiin, noin viikon ajan. Vastapäätä on Sandayn saaren tuulipuisto, kirkkaalla säällä näkyy myös parinkymmenen kilometrin päässä oleva korkeampi Westrayn saari, se on jäänyt kuvan ulkopuolelle vasemmalle.

Kun kääntyi, sai ihailla merinäköalaa toiseen suuntaan.

Kottaraisia on Orkneyllä mahdottoman paljon, ne talvehtivatkin siellä.

Yhtenä päivänä kuuntelin taivaanvuohen mäkätystä yläpuoleltani, se on tuttu ääni kotipuolesta. Muuten eniten seuraa pitivät kottaraiset monipuolisella liverryksellään.
Taimet täytyy suojata hyvin tuulelta, verkkosuojat asennetaan enemmän tuulen kuin kanien takia.

Piti minulle seuraa tämäkin, nuori hurmurikolli Tom Kitten.

Kun puut oli istutettu, ei tekeminen siihen loppunut. Farmilla on aina hommaa. Siivosin kanalan vanhasta metallirojusta, jotta kanat pääsivät muuttamaan siihen toiselta farmilta, missä ne olivat tähän asti olleet. Karitsointi alkoi, siitä kirjoitan erikseen. Poneja, lampaita ja kanoja piti ruokkia, vasikoivia lehmiä ja karitsoivia uuhia pitää silmällä, poikaa hakea koulubussilta ja tehdä välipalaa – mitä milloinkin, johon vanhemmat eivät sillä hetkellä kerinneet. Puuhat olivat tarpeellisia ja mieleisiä etenkin, kun tulimme mahtavan hyvin juttuun tilan emännän Marionin kanssa. Tunsin olevani totisesti hyödyksi ja samalla mieli lepäsi.

Kuva: Marion Miller

Olin tutustunut kanojen pitoon jo syksyllä, täällä pääsin taas hieman homman makuun. Jotkut kanat ovat oikeita sylittelijöitä, niin kuin tämä kotkottaja: olisi viihtynyt sylissä vaikka kuinka kauan.

Pääsin hieman kaivamaan puutarhassakin. Ruusuherukat olivat aloittaneet kukinnan, täällä kotipihassani ne ovat vasta nupulla.

Kukkapenkeissä idänunikot olivat nousussa, ensimmäiset laukat nupulla ja kesäkuuruohot aloittamassa kukintaa.

Ilonkiljahdus: puutarhan varjoisasta nurkasta, raparperien luota, löytyi kerrottukukkaista mukulaleinikkiä! Tätä olen etsinyt kotimaisilta taimistoilta, viimein sain pienen palasen. Täydellinen matkamuisto!

Kotiuduin lähes täydellisesti, vain omat pojat puuttuivat. Tom Kitten teki kyllä kaikkensa täyttääkseen sen vajeen.

Huoneeni. Yöpöydällä oli tietysti Ann Cleeves – Vera Stanhopea, vaikka olin ajatellut hankkivani dekkarin Shetlanti-sarjasta.

Lisää matkajuttuja ensi kerralla!


Kesäkuuruoho – Lunaria annua
Mukulaleinikki – Ranunculus ficaria
Ruusuherukka – Ribes sanguineum