Mutapuutarhan ympärillä

 Osa kukoistaa, osa on hävinnyt.

Mutapuutarhasta johtaa isoon tienvarren ojaan salaojaputki, mutta viime talvena se jäätyi umpeen. Mutapuutarhan ympäristöön kertyi jääalue, joka ulottui monen metrin päähän varsinaisesta mutakuopasta. 

Tällä reunalla suopayrtti on yllätyksekseni hävinnyt, luulisi sen olevan perinnekasvina hyvinkin kestävä. Toisaalta kaipa se osaa tuottaa siementaimia. Rohtovirmajuuri on onneksi kestänyt talven olosuhteet täydellisen hyvin ja tuottanut siementaimiakin sinne tänne. Se on niin valtavan kaunis, että olen hyvin iloinen.

Mutapuutarhan toisella rannalla on parin neliömetrin alue, joka on saanut eniten takkiin. Siinä ei kasva enää oikeastaan mitään, muutama unikon siementaimi. Tästä on hävinnyt mm. himalajanjättililja, mikä kirpaisee jättimäisesti. 

Lähempänä katajaa ei jääkantta enää ollut ja siinä ovat onneksi koristekasvit elossa.

Kesäkuun puolella olivat mukulaleinikkien lehdet lakastumassa ja unelmatädyke kukki.

Siemenestä kasvatetut aidot englanninsinililjat kukkivat myös, onneksi en ollut istuttanut näitä lähelle mutapuutarhan reunaa. Siemenestä kasvattaminen on osoittautunut ainoaksi keinoksi saada tätä aitoa lajia eikä espanjansinililjaa tai näiden risteymää, jota näyttää kaikista englanninsinililjana myydyistä sipulipusseista tulevan.

Edessä on jokin mystinen tähdikki, olin luullut, että kaikki minulla kasvavat ovat toukokuussa kukkivaa turkintähdikkiä. Tämä on varmaan sitten sarjatähdikkiä. 

Toisaalta oli aika myöhäistä englanninsinililjallekin kukkia vasta juhannuksena – Britannian metsissä ne kukkivat huhti–toukokuussa!

Mutapuutarha on savinen kuoppa tonttini märimmällä paikalla. Virmajuuret näkyvät oikean alanurkan penkissä, äsken mainittu katajapenkki on vasemmalla. 

Tällä hetkellä mutapuutarha on kuivana, pohja on tummaa savea, joka halkeilee kuivuudessa. Siinä kasvaa melkoinen määrä vihvilää, mutta kasvakoon. Keskellä mutapuutarhaa näkyy ratamosarpion soikeat lehdet. Se kukki aivan upeasti tänä vuonna, mutta en tajunnut ottaa siitä silloin kuvaa.

Tässä välissä piti käydä tarkistamassa, olisiko mutapuutarhaan tullut vettä. Palasin eilen illalla kotiin, ja viikon aikana tulleista pikku sateista oli kertynyt mittariin vain 3 mm (haihtumisen huomioon ottaen ehkä 4–5 mm sademäärä viikossa). Kasvit lurpottivat siellä täällä ja nurmi on edelleen kulottunutta. Onneksi oli tullut edes sen verran vettä.

Mutta tänään on onni myötä. Pitäisikin laittaa lotto vetämään. Kerrankin meille osuvat saariston rankimmat sateet! Houtskarista vyöryi meillekin kunnon ukkonen, salamia ei juuri tähän ole ainakaan vielä tullut, mutta ensin alkanut rauhallisempi sade ja kolme kunnon ukkoskuuroa ovat tuottaneet sademittariin jo 12 mm! Yhdessä päivässä! Eikä päivä vielä ole ohi.

Mutta mutapuutarhan pohja on edelleen vedetön – vettä saisi tulla todella paljon enemmän, silti tämä on jo ihan lottovoitto.

(Paitsi että Wimbledonin naisten loppuottelun aikaa ei tarvitsisi ukkostaa, niin sitä uskaltaisi katsoa)

Onneksi mutapuutarhan reunan alppiruusu selvisi jääkaudesta, vaikka sekin oli jään kurimuksessa. Se kukki yhtä aikaa vastarannan tarhaidänunikon kanssa, siemenestä kasvatettu nimetön persikkainen lajike.

Alppiruusu on ihan perus-puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum', mutta selvästi ei viihdy kunnolla, kun ei ole yli kymmenessä vuodessa kasvanut kääpiötä suuremmaksi. Paikka on kyllä haastava, sillä talvella voi olla märkää tai jopa jäätä, kesällä kosteutta ei sittenkään ole riittävästi pintajuuriselle kasville.

Tarhaidänunikoita oli tässä enemmän, mutta onneksi tämä yksi selvisi. Tämä kasvaakin kauimpana siitä jääkentästä, joka talvella muodostui.

Ransu lannoittaa.

Viime syksynä ostin tummatähkämunkin muutaman muun kasvin kanssa Sotkamon Taimistosta. Tätä olin sujuvasti ihaillut kuvissa, mutta ei ollut tullut kaupoissa vastaan. Mahtavan tummat kukat avautuivat kesäkuun alussa.

Täytyy kehua taimien laatua. Kaikki Sotkamon Taimistolta elokuussa hankkimani taimet ovat nousseet hyvin tänä vuonna, munkkineilikkaa lukuun ottamatta (olipa munkkipitoiset ostokset). Joukossa on ketoruusuruohon ja keltakärsämön taimet, ja ne eivät aiemmin olleet pysyneet kauaa hengissä. Munkkineilikkaakin täytyy joskus kokeilla uudemman kerran, nyt oli niin vaikea talvi.

Olisipa huippua, jos tummatähkämunkki ja sysikurjenmiekka kukkisivat joskus yhtä aikaa. Nyt kävi niin, että kun munkki lopetti, kurjenmiekka aloitti.

Kurjenmiekan takana näkyy nousussa virginiantädykkö, ihana juttu, että sekin selvisi jääkaudesta. Jääkansi oli näidenkin kasvien kohdalla.

Komea röyhy on ihan luonnon vihvilää, itsekseen tullut, mutta olen alkanut nähdä sen koristearvon.

Sysikurjenmiekka ja tummatähkämunkki ovat aivan saman värisiä, kasvupaikoilla välimatkaa pari metriä. Ehkä jonakin vuonna yhtäaikaisuus toteutuu.

Mutapuutarhan vastakkaisella laidalla saunan nurkalla viihtyy kirjokurjenmiekka 'Kermesina'. Sekin kukki jo kesäkuussa. 

Puutarhani on jo sen kokoinen, että on mahdottomuus raportoida kaikesta ajantasaisesti tai ylipäätään kaikesta. Täytyy vain valita pala kerrallaan ja kertoa pieniä osia, valtaosa on sivuutettava. Olisi niin mukavaa jakaa ihan kaikki ihana ja kirjata asiat myös itselleni muistiin, mutta silloin pitäisi blogata joka päivä tai pari kertaa päivässä!

Katsotaan nyt vielä tällä puolella mutapuutarhaa olevan puolivillin kohdan suksee. Tässä kukkii Samettihortensian siemenestä kasvattama jalokallioinen 'Rosa Juwel'. Tähän en ole erityisemmin perustanut kukkapenkkiä, istuttanut vain jotakin heinikon ja nokkosten sekaan. Tässä kasvaa myös tämän saman kylän vanha minttu, tosin viime talvi näyttää vieneen siitä suurimman osan, tai olisiko sen juuret maistuneet myyrille?

Jalokallioista ei kuitenkaan ole syöty, ja se on jo tuottanut lisätaimiakin. Ihan huippua! 

Vaikka paikka on mutapuutarhan reunalla, on tämä kohta todella kuiva. Taustalla näkyy ruusu-heinätarha ja sen takana uusi puutarhaovi. Musti lojuu kivellä, jonka eteen olen halunnut pientä aukiota. Jossain vaiheessa ajattelin kiveystä, mutta sitten päädyin vain nurmikenttään, joka on levennys koko Rohanin pituisesta nurmikäytävästä (Rohan pilkottaa oikeassa reunassa).

Toisen ison kiven vieressä kukki valkokukkainen etelänkurjenmiekka aivan upeasti tänä vuonna. Kivet ovat hauskasti eri luonteisia, tämä on pysty ja terävä, se toinen on laakea. Vähän kuin japanilaisen puutarhan "kilpikonna"- ja "kurki" -kivet. Tai jos Mustilta kysytään, niin laakealla kivellä levätään ja pystyllä kytätään.

Loppuun kaikken tuoreimmat mutapuutarhan alueen kuulumiset. Keväällä kerroin 'Guinea Gold' -marhanliljan valtavan paksuista versoista. Sitten alkoi nuppuja kehittyä. Kerkesin jo pelätä, että kasvi ehtii kukkia ohi sen viikon aikana, kun olin poissa kotoa.

Mutta hurraa! Eilen illalla kotiin tultuani minua oli vastassa tällainen ilmestys. 

Kuten Rikkaruohoelämää-blogin Between totesi, näiden kuvaaminen on vaikeaa. Yksi varsi on parimetrinen, tuo toinen puolitoistametrinen, näiden lisäksi on kaksi metristä kukkavartta. Kukkien määrä näyttää olevan suoraan verrannollinen varren pituuteen.

Näitä on tässä kaksi muutama vuosi sitten istutettua sipulia. 

Tähän väliin on myös hurrattava sitäkin, ettei peura ole edelleenkään käynyt pihallani, muuten ei olisi näitä kukkia, kuten ei virmajuuria, kurjenmiekkoja, tädykköä eikä ruusujakaan. Mutta ne ruusut jätetään toiseen juttuun.

'Guinea Goldit' asuvat katajan vieressä. Takana näkyy toinen ilon aihe: tarhalyhtykärhö Princess Kate eli 'Zoprika' heräsi myöhään ja on jo kivunnut lähes kahteen metriin. Se tuntuu heräävän myöhään joka ikinen vuosi, ja se ei haittaa. Pääasia, että se on pysynyt nyt jo monta vuotta hengissä!

Edelleen jyrisee vaimeasti, mutta taidan silti laittaa antennin televisioon kiinni ja virittää Wimbledonin taajuuden.

Jännittävää loppupäivää sinnekin!

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Himalajanjättililja Cardiocrinum giganteum

Jalokallioinen Erigeron Speciosus-Ryhmä

Kirjokurjenmiekka Iris versicolor

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Munkkineilikka Dianthus carthusianorum

Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä

Ratamosarpio Alisma plantago-aquatica

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Sarjatähdikki Ornithogalum umbellatum

Suopayrtti Saponaria

Sysikurjenmiekka Iris chrysographes

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Tummatähkämuntti Phyteuma nigrum

Turkintähdikki Ornithogalum oligophyllum

Unelmatädyke Veronica gentianoides

Vihvilä Juncus

Virginiantädykkö Veronicastrum virginicum

Hempeysmaratooni

Kesän paluun kunniaksi laitetaan kuvakattaus vaaleanpunaisen ystäville. Eilen tuli ruhtinaalliset 20 mm vettä, mutta toissapäivä oli silkkaa aurinkoa ja tänään aurinkosää jatkuu. Ennusteessa näyttääkin olevan seuraavat 10 vuorokautta lähes pelkkää aurinkoa; sateen todennäköisyysprosentti on sen verran pieni, että noilla prosenteilla tänne ei yleensä sada, hyvä kun edes pilveä näkee.
Ruskopenkkiin istuttamani nimettömät vaaleanpunaiset siankärsämöt kukkivat kauniisti ojakärsämön kanssa. En ole varma, ovatko viimeksimainitut itsekseen tulleet vai siemenestä kasvattamiani, joiden pitäisi olla vienosti kerrannaisia, mutta ihania ne ovat, olivat kumpia vain.
Erikoisväriset siankärsämöt ovat valitettavasti ihan hirveän lyhytikäisiä ainakin minun puutarhassani, parin vuoden jälkeen on parhaan värinen emokasvi kuollut. Sieltä täältä pompsahtelee sitten hempeän vaaleanpunaisia, mutta voimakkaan punaisia on enää turha odottaa. Voi olla, että nämäkin ovat risteymiä valkoisen luonnon siankärsämön kanssa.
Taustalla väriminttu 'Melissa' juuri aloittamassa kukinnan.

Edellisessä kuvassa pienenä vaaleanpunaisena pisteenä näkyy Austin-ruusu William Morris, jonka pitäisi pitkäversoisena pystyä toimimaan köynnösruusuna portinpielessä. Kunhan tuosta hieman ensin kasvaa. Sen ensimmäinen kukka avautuu varmaan suotuisassa säässä ihan pian, onneksi kukka nuokkuu, niin sade ei ole päässyt sen sisään terälehtiä pilaamaan. Seurana silläkin on ojakärsämö ja varsankello, joita olen kitkenyt tuosta kukkapenkistä, mutta yksi ovelus kasvaa sen ja vieläpä portin ulkopuolella.

Alempana aidan edessä ruusunätkelmät.

Kuistin kulmalla pikkujasmikkeen viimeiset kukat ja 'Hagley Hybrid' -kärhö.

Niiden edessä rusokurjenpolvi 'Katherine Adele' hempeilee haalean vaaleanpunakukkaisena. Sen takana on kuunlilja 'Sum and Substance', joka on säästynyt syömiseltä, kun se kasvaa lähes vesitynnyrin takana ja hyvin matalana myös. Vaikka eilen satoi koko päivän, ei tähän kuistin eteen kosteutta kerry ja sainkin tyhjentää muutaman kastelukannullisen näille viereisistä vesitynnyröistä, jotka olivat aivan kukkuroillaan. Adelesta vasemmalle oli imikkä aivan lurpallaan koko päivän sateesta huolimatta!

Nostin kuistilta verenpisarat saamaan sadetta ja se kostautui, sillä korkeammista syötiin latvat ja nuput. Onneksi pikkuinen 'Whiteknights Pearl' on niin matala, että sitä ei napsittu.

Nyt pikkuinen helmi on taas turvassa kuistin pöydällä, siitä ei minulta ole ikinä mitään syöty, vaikka ystävien taloon kurkistikin joskus peura kuistin ovesta sisään! Taustalla näkyy ruusunätkelmiä vaaleanpunaisena. Kottikärryt suojaavat paria ruusua tulemasta syödyksi, toivottavasti.

Kasvimaalla on taas viime yönä syöty valitettavasti lisää perunanvarsia, nyt olen jo niin monen peräkkäisen yön jälkeen löytänyt jälkiä peuran vierailuista, että pahalta näyttää. Onneksi lukuisista daalioista kaikkia ei ole löydetty. Tummalehtinen 'Bishop of Oxford' näyttää hyvältä hempeän pioniunikon terälehtisateessa.

Kasvimaan ja Rohanin välissä olevaa 'Duchesse de Rohan' -portlandruusua ei, ihme ja kumma, myöskään ole parturoitu, vielä.  Ehkä sen juurella olevat maanpeittopahvit ja -matot ovat häirinneet peuraa. Taustalla maitokärry on parkkeerattu Rohanissa neidonruusun eteen, jotta sen nuppuja ei syötäisi.

Tässä realismikuvaa toisesta suunnasta eli Rohanista käsin, nokkosheinikko peittyi helpoimmin kattohuovan, roskiksilta dyykattujen mattojen ja pahvien alle. Tähän kohtaan olen viimeksi miettinyt minipähkinälehtoa, mutta se on edelleen mietinnässä. Paikka on juuri hitusen liian mini.

Ihana, ihana 'Duchesse de Rohan'. Vedän takaisin kaikki sanani sen kukkien rumasta väristä, onhan näissä hyvänen aika kauneutta. Tykkään myös kukkien sävystä yhdessä noiden raikkaanvihreiden lehtien kanssa. Ruusuilla on monenvärisiä lehtiä, jotka joko korostavat, kehystävät tai rumentavat kukkia – niillä on suuri merkitys.

Rohanista kasvimaalle johtavien rappujen toisella puolella, kivipengermän juurella, alkaa ruusu-heinätarha, joka on valitettavasti saanut parturikäsittelyn. Siinä menivät ruusujen latvat, nappileinikki, asterit ja siemenestä kasvatettu erikoisempi lupiini, josta en vielä ollenkaan tiedä lajiketta enkä tällä menolla tulekaan tietämään. Inshallah – jos peura suo, pitäisi täällä sanoa.
Sammalruusun pari alinta kukkaa on tallella, se syötiin 60 cm korkeudelta, sen vieressä kasvava kivikkotörmäkukka on onnekseen niin matala, että se on vielä kokonainen.

Törmäkukan vierestä ovat heinät joko laonneet tai lähes kuivuneet, mutta törmäkukka sen kun porskuttaa, tosin lähes maata pitkin. Onneksi perhoset löytävät sen sieltäkin.

Lisää ruusuaihetta: vielä kerran tonttini alkuperäisasukas, vanha kirkonruusu – kookkaampana kasvustona kuin koskaan (kenties kiitos viereisen aidanpätkän, joka valmistui syksyllä) ja taivaallisen tuoksuisena.

Käväistäänkö välillä sisällä? Makuuhuoneessa kukkivat tähtipelargoni 'Bev Foster' ja ystävältä saatu vanha vaaleanpunainen hempukka, aivan ihana. Amppelissa asustava Pelargonium reniforme × abrotanifolium on jo muuttanut ulos ja näen ikkunasta sen siron vaaleanpunaisen kukinnon heiluvan tuulessa – täytyykin käydä kuvaamassa se.

Olohuoneessa kukkii ensimmäistä kertaa toselta ystävältä saatu limenvihreälehtinen pelargoni, jonka piti olla 'April Snow' mutta onkin joku muu, sillä tässä on valkoiset kukat. Kerrankin muistin lannoittaa näitä keväällä, ainakin kerran, ellen peräti kaksi kertaa ja tässä tulos! Taustalla kolmannelta ystävältä saatu maljaköynnös, näin ne ystävät asustavat luonani.

Ystävältä on tämäkin tullut, nimittäin Samettihortensian siemenestä kasvattama 'Rosa Juwel' -jalokallioinen. Aivan ihana ja hyvin kuivuutta sietävä selvästi! Pörriäisetkin tykkäävät.

Lähellä on kosteampaa saunan päädyssä; siinä kukkivat vaaleanpunaiset mesiangervot niin kauniisti, näitä ei vielä ole käyty syömässä, ihanaa. Näissä on vähintään kahta laatua, ketomesiangervo 'Elegans' ja idänmesiangervo nyt ainakin.

Katajan katveessa kukkii nietospensas Yuki Cherry Blossom niin matalana ja minipienin kukin, että hyvä kun sitä erottaa. Viimevuotinen siirto oli silti selvästi hyvä asia, sillä edellisessä paikassaan se jäi kokonaan naapureidensa uumeniin. En ollut tajunnut tämän lajikkeen mataluutta, tämä on käytännössä maanpeitepensas. Tässä voin riipiä pioniunikoita ja rikkaporkkanoita huoletta pensasta häiritsemästä.

Ahtausvaivasta kärsii myös idänmiekkalilja siniheinän katveessa, mutta olen kokeillut tätä pari kertaa aiemmin eri paikkoihin, ja kun tämä on nyt suostunut elämään tässä jo monta vuotta, pysykööt siinä. Pitää vain muistaa repiä lehtoakileijoja pois, siniheinä ei tuosta niin leviä.
Toisaalta ohikukkineiden akileijojen ja tummakurjenpolvien kitkeminen tai leikkuu on kaksipiippuista hommaa. Poistin niitä juuri metsäpuutarhapenkistä saaden tähtiputket paremmin esiin – mutta peurat pitävät tähtiputkista(kin), joten voi olla, että samalla tuhosin niiden kukinnan. Viereisten ohikukkineiden varsien suojissa ne olisivat paremmin turvassa.

Vielä kurkkaus muotopuutarhaan, jossa olen jo suorittanut akileijaraivauksen. Nyt vuorossa ovat harjaneilikat ja kyläkurjenpolvi.

Ihana David Austin -ruusu The Pilgrim on kohta täydessä kukassa, kiinanpioni 'Wladyslawa' vielä sinnittelee viimeisillä kukillaan.

Apteekkarinruusu kukoistaa. Aurinkoisia kesäpäiviä!


Apteekkarinruusu – Rosa Gallica-Ryhmä 'Officinalis'
Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Idänmesiangervo – Filipendula palmata
Idänmiekkalilja – Gladiolus imbricatus
Jalokallioinen – Erigeron Speciosus-Ryhmä
Ketomesiangervo – Filipendula purpurea
Kirkonruusu – Rosa Francofurtana-Ryhmä
Kivikkotörmäkukka – Scabiosa columbaria
Kuunlilja – Hosta
Kyläkurjenpolvi – Geranium pratense
Maljaköynnös – Mandevilla
Nietospensas – Deutzia
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Pikkujasmike – Philadelphus × lemoinei
Pioniunikko – Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Rusokurjenpolvi – Geranium × oxonianum
Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius
Sammalruusu – Rosa centifolia Muscosa-Ryhmä
Siankärsämö – Achillea millefolium
Varsankello – Campanula trachelium
Väriminttu – Monarda

Ilta-auringossa

Eilen oli hieno tyyni ilta, ja voipi olla, että tällekin päivälle tulee samanlainen, kun nyt pilvimassa väistyi. Villi omppupuu notkuu omenista, kuten näyttävät notkuvan tarhaomenapuutkin.

Still Evening
Yesterday was a lovely calm day with a glorious evening. The temperature was downright summery! Autumn can however be seen all around.

Ilta-aurinko osuu ihanasti naapuritalon seinään.

Kuten myös saunan päätyyn. Siinä kukkii yhä mysteerikasvi, joka kesällä tunnistettiin melko varmasti Erigeron annuus -kallioiseksi. Se on kukkinut putkeen reilusti yli kuukauden.

Loppukesän iloihin kuuluvat kasvit, jotka tulevat vasta myöhään kukkaan, kuten hopeapiiska 'Little Spire'. Se kasvaa puutarhani kuivimmassa penkissä yhdessä laventelien kanssa eikä ole hätkähtänyt kuivuudesta lainkaan. Yhtään kastelua se ei ole saanut niiden harvojen pisaroiden lisäksi, mitä taivaalta on tullut.

Varjoisassa hobittipenkissä on puolestaan tulossa kukkaan jaloängelmä 'Splendide White', kesän (ja penkin) teeman mukaisesti kääpiökokoisena: kukkavarret noin puolet normaalista korkeudesta.

Kaupunkireissulla tein ihastuttavan löydön: vaaleanpunainen tähkäverbena! Tällaisenhan blogini ihana lukija lähetti pari vuotta sitten, mutta tänä vuonna se kitui jo keväällä ja sitten hävisi. Toivottavasti sekin herää vielä henkiin, joka tapauksessa nyt on tämä komea puska lisäksi! Löytöpaikka oli mikäs muukaan kuin Pirkkolan Muhevainen Helsingissä, sieltä löytyy pitkään haettu kasvi melkoisella todennäköisyydellä.

Ruoho on muuttunut vihreäksi, mutta muuten on yhä kovin kuivaa. Kaivoon ei tietenkään ole vielä noussut vettä, joten kantovedellä mennään.

Pojilla on myyräjahti meneillään tuolla tuolien takana.

Talon riippumattokulmaan osuu erityisen ihana iltavalo.

Kuistille samaten. Kaiteen puolien välistä on näkymä kultapallomereen.


Hopeapiiska – Perovskia-risteymät
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Kultapallo – Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet
Tarhaomenapuu – Malus domestica
Tähkäverbena – Verbena hastata