Ruskopenkin kuningatar

 Leveä ja mahtava, hieman jyrääväkin, mutta enpä kestäisi elää ilman.

Sehän on tietysti 'Lemon Queen' eli jaloauringonkukka. Tähän aikaan vuodesta tuntuu, ettei ruskopenkkiin paljon muuta mahdukaan, mutta onhan tuo alkukesällä huomattavasti pienempi.

'Lemon Queen' näkyy joka suunnasta. Tämä näkymä on huussista päin. Oikeassa alakulmassa on japaninvaahtera 'Enkan'. Tuon kookkaammiksi eivät japaninvaahterat näy puutarhassani kasvavan.

Kuistin kuvakulma. Vasemmalla on kiinanpunapuu. Jossain vaiheessa se varmaan peittää tämän näkymän kylän poikki, josta toisaalta niin kovasti pidän.

Maan tasalta ei naapureihin enää näekään ruskopenkin takaa. Oikealla on rusotuomipihlaja, vasemmalla kiinanpunapuu – ja 'Lemon Queen' on niiden välissä valtavan pensaan kokoisena, vaikka on "vain" perenna.

Tässä näkymää rinnettä alas. Värit ovat aika kivoja! Sateella värit oikein korostuvat.

Ruskopenkistä vasemmalle kasvaa kolmioka. Se on kauniin kellanvihreä näin syksyisin.

Sekä kolmioka että kiinanpunapuu olivat talvenkestoltaan kysymysmerkkejä. Olenkin erittäin iloinen, että kumpikin on kasvanut oikeaksi pieneksi puuksi!

Kolmiokan kauniita oksia saa jo ihailla taivasta vasten, kun puun alle menee. Tämä puu on luontaisesti okainen, mistä nimikin tulee, mutta tämä versio on piikitön eli inermis. Vaikka puussa olisi kookkaat piikitkin, on sen ulkoasu silti silmiä hivelevän keveä, siro ja kaunis.

Höyhenmäisen pehmeä on myös kiinanpunapuu. Se on havupuu, joka pudottaa pehmoiset neulasensa talveksi. Sen ruskavärikin on silkkaa toffeeta.

Alarinteestä käsin näkymä on tällainen. Kolmiokan edessä on valtavan kookkaaksi ja korkeaksi kasvanut kultaherukka. Huussikin pilkottaa tuolla takana, saarnen alla.

Kultaherukan ruska on upea. Pensaassa on samaan aikaan raikkaanvihreitä ja kirkkaanpunaisia lehtiä.

Kuljetaan takaisin ylös ruskopenkin ja tontin länsireunan välistä. Kuvan alareunassa voi nähdä Austin-ruusu Emily Brontën kukan, jos jaloauringonkukan loistosta pystyy silmänsä irrottamaan.

Emily Brontë on todella ihana! Kuvassa kukka oli vasta avautumassa, tänään se on leveän kerrannainen kakku.

Nurmikäytävän toisella puolen kukkii koreaköynnöskuusama 'Gold Flame', loistava syyskukkija, naapurille johtavan portin pielessä.

Perinteinen huussinäkymäkuva.

Vaikka joka vuosi siirrän maa-artisokat muualle, nousee niitä ruskopenkistä aina vain. Ovathan ne todella kauniita, ja myös toinen 'Lemon Queenin' vanhemmista. Tuo lämmin keltainen on aika ihana rusotuomipihlajan ruskaa vasten, vai mitä.

Silti meinaan kohta kaivaa nämäkin pois ja istuttaa toisaalle. Maa-artisokan sadonkorjuu on vähän turhan hankalaa tässä, ruusujen ja muiden koristekasvien juuria häiriten.

Delicious autumn! My very soul is wedded to it...

Tämä ihana syyshehkutus on George Eliotin kynästä.

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kolmioka, piikitön Gleditsia triacanthos f. inermis

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Kultaherukka Ribes aureum

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Hykerryksissä

 Puutarhasta kuuluu poks, raks ja pum! Kurjenmiekat ovat aloittaneet kukinnan.

Pikkukurjenmiekka 'Oriental Blush' on juuri niin herkku kuin odotin. Olen nähnyt tämän aiemmin vain kuvissa, sillä tämä on ensikukinta – istutin taimen syksyllä 2022, joten kärsivällisyyttä on koeteltu. Olen parina viime vuonna tajunnut, että näitä parrakkaita kurjenmiekkoja tulee lannoittaa, jotta ne kukkivat. Nyt onkin aika paljon eri kurjenmiekkoja tulossa kukkaan pitkästä aikaa!

Eilen avautui tämä kauan odotettu kukka. 'Oriental Blush' on täydellinen! Parroissa on hienoista sinerrystä, mistä tulee jännittävä kontrasti terälehtien lämpimään beigen sävyyn. 

Parrakkaiden kurjenmiekkojen porukassa on paljon kummallisen värisiä kukkia, mikäpä sen ihanampaa!

Muotopuutarhassa avautui eilen ensimmäinen perinteisen kääpiökurjenmiekan kukka. Tämä on siis jalostamaton laji, pikkukurjenmiekat ovat tämän jalostettuja serkkuja, tässä ymmärryksessä olen.

Pikkukurjenmiekka 'Webelos' kukkii siellä myös. Ilokseni teen havainnon, että vaikka täältä on hyvin monta kasvia hävinnyt myyrien ahnaisiin kitoihin, ne eivät ole kurjenmiekkoja tuhonneet. Näitä juurakoista kasvavia kurjenmiekkoja, siis. Pikkuisista sipulimaisista mukuloista kasvavia, aikaisin keväällä kukkivia kurjenmiekkoja on kyllä hävinnyt.

Tämä on kiinnostava havainto. Eli kaikki paksut ja mehevät juuret eivät maistukaan myyrille. Parrakkaiden kurjenmiekkojen juurissa voi myös olla aromia, josta jyrsijät eivät pidä. Samaa aromiahan käytetään hajuvesiteollisuudessa.

Yksi ihanimman ja ihmeellisimmän värisistä on 'Gingerbread Man', pikkukurjenmiekka tämäkin. Vähän korkeammat helluntai- ja tarhakurjenmiekat kukkivat vasta myöhemmin.

'Gingerbread Man' on varsinainen ritari siniparta!

Lisää kukkavarsia on näihin tulossa ja uusia lajikkeitakin on tulossa kukkaan. Raportoin, kun avautuvat.

Pysytään vielä hetki ruskopenkissä, jossa 'Gingerbrean Man' asustaa. 

Tässä on edessä villi punainen penkki, ruskopenkki on taustalla. Kukkivien puiden alla on tulppaanien hehkua. 

Onneksi ruskopenkissä ei ole myyrä vieraillut, tämä onkin paras tulppaanipaikka tänä keväänä. Nupulla on upean oranssi kreikantulppaani, sen takana syksyllä istutettu yhtä siro 'Danique'.

Nämäkin on istutettu syksyllä: 'Vendee Globe' ja 'Apricot Parrot'.

Ihanaa värikimaraa! Tässä kuvassa kreikantulppaanit ovat auki; nuo sirot oikealla. Vaaleankeltainen korkea taitaa olla 'Salmon Dynasty', joka on kukkinut tässä vuosikausia.

Sain ystävältä ja kollegalta syksyllä kolme kevätesikkoa saatesanoin: nämä ovat toivottavasti oranssikukkaisia. No ovat, kaikki kolme! Ihan uskomattoman ihana väri. Istutin ne ruskopenkkiin, missä ne nyt sointuvat tulppaaneihin.

Kellukatkin alkavat ihan justiin kukkia, nekin komppaavat tulppaaneita – tämä on 'Mai Tai'. Taustalla on jo vanhempia 'Ballerina' -tulppaaneja, niissä on kaunis muoto. 

Edessä on syksyllä hankittu erikoisuus, Tulipa vvedenskyi × 'Amberland' eli tällainen risteymä. Se on kovin matala ja lehdet ovat raidalliset, mihin en ole kovin rakastunut, mutta nythän lehdet ovat jo muun kasvillisuuden peitossa!

Ruskopenkissä elänyt tummalehtinen valkoapila näyttää menehtyneen talveen, mutta nyt havaitsen tummalehtistä muotoa penkin ulkopuolella nurmikossa! Täytyy yrittää kaivaa sitä ylös ja siirtää, jos onnistun. Tai sitten se voi jäädä elämään nurmikolla, mutta olisi noita lehtiä kiva katsella ihan istutusalueellakin.

Kellukka 'Nonna' alkaa myös kukkia. Olen iloinen näistä kellukoista, sillä myyrät näyttävät tuhonneen ihanan oranssin 'Totally Tangerinen' kivimuurin vierestä. Täytyy alkaa metsästää uutta.

Aurinkoista sunnuntaita, täällä ainakin paistaa, mutta myös tuulee!

Kellukka Geum

Kevätesikko Primula veris

Kreikantulppaani Tulipa orphanidea

Kääpiökurjenmiekka Iris pumila

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Valkoapila Trifolium repens

Taitaa tulla huti

 Koska kukkii -haasteeseen nimittäin. Kolme päivää sitten veikkasin talventähden tulevan kukkaan vasta 11.4. – järkyttävän myöhäinen veikkausaika, mutta kun niistä ei ollut vielä näkynyt mitään ja maa on niin pirskatin roudassa. No, heti seuraavana päivänä löysin nuput.

Lauantaipäivä oli aamusta asti sumuinen ja kolea, niinpä en odottanut keväältä suuria edistysaskelia. Tällainen sää oli meillä muuten koko viikonlopun. Siinä, missä joka toisessa puutarhablogissa hehkutettiin upeaa keliä ja lämpöä, meillä värjöteltiin sumussa ja +2 asteessa.

Siitä huolimatta löysin talventähden nuput ruskopenkistä!

Olen istuttanut talventähtiä eri puolille puutarhaa. Ruskopenkki on keväällä aika märkä, mutta ainakin se on aurinkoisessa rinteessä, vaikka ylärinteestä valuukin koko ajan vettä. Se ei tunnu talventähtiä haittaavan. Nämä taitavat olla turkintalventähteä kapeista tukilehdistä päätellen.

Ruskopenkin yläosassa alkaa myös turkinlumikello kukkia, mikä hämmästyttää. Onpas täällä turkkilainen meininki. 

Turkinlumikello on ainakin omassa puutarhassani yleensä selvästi myöhäisempi kuin tähtilumikello ja sen monet risteymät, sekä muut aikaiset risteymät ja tavalliset puistolumikellot. Onkin aika jännää seurata, miten eri aikoina eri lumikellot eri keväinä kukkivat. Tänä keväänä turkinlumikello on yksi aikaisimpien joukossa, kun monina vuosina se on tullut kukkaan jopa kuukautta myöhemmin kuin aikaisimmat sukulaisensa.

Rinteessä ylempänä on Rivendellin jouluruusulaakso. Täältä olen jo osannut etsiä tavallisen puistolumikellon versoja ja nyt ne löytyivät. Takana on tarhajouluruusun kookas lehti, pari sen siementaimea on lumikellojen molemmin puolin.

Vieressä kasvaa pari isoa lehtosaarnea ja ne tuottavat ihanteellista lehtikatetta, joka maatuu nopeasti huippuhienoksi lehtomullaksi. Se on kaikkien kasvien mieleen eikä tuota aarretta tulisi mieleenkään siivota pois.

Muuttolinnut pitävät meteliä mennessään, niinpä ne tulee huomattua. Kurjet rääkyvät lähisuolla, laulujoutsenet töräyttelevät ja merihanhet kaakattavat yli lentäessään. 

Koleasta kelistä huolimatta on kevät!

Niin ja talventähden kukan avautuminen... taitaa mennä sivu suun, sillä tässä on kaupunkireissu. Mutta pääasia, että nuput löytyivät ja varmasti näen niitä kukassa jossain päin puutarhaani, vaikka ensimmäisen kukan avautumispäivämäärä jääkin luultavasti mysteeriksi.

Puistolumikello Galanthus nivalis

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Turkintalventähti Eranthis cilicica

Tähtilumikello Galanthus elwesii

Kevätkalenterin 15. luukku

 Musti ja ruskopenkki.

Heti eilisen perään tulee lisää Mustia, kun löysin julkaisemattomia kuvia. Toukokuun alkupuolella kuvasin ruskopenkin ihastuttavia sävyjä ja Mustia niiden edessä.

Tuolloin kukassa olivat vanhat keisarinpikarililjat lapsuudenkodistani oikealla, keskellä takana korkea pikarililjaristeymä 'Sunset' – se siis ei ole keisarinpikarililja, vaikka onkin hyvin samanlainen. Sen väri on ihana heleä oranssi ja lehtitupsu kukan päällä on ruskea.

Vasemmalla on nousussa 'Brown Sugar' -tulppaaneja ja monia muita, joita ei niin erota, kun nuput ovat vihertäviä. Keskellä kukkii pari narsissia. Voi että rakastan näitä lämpimiä sävyjä! Ruusut ja kvitteni versovat punaruskeina, samoin kuin lehteen ja kukkaan puhkeava rusotuomipihlaja. 

Tuossa ajassa on vain yksi vika: nurmikonleikkuukausi alkaa. Ja sitä sitten riittää seuraavat viisi kuukautta. Mutta ottaisin silti toukokuun 9. päivän koska vain!

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Langennut Emily

 Ehkä minustakin tulee leikkokukkaihminen?

Ruskopenkin päätähdet ovat tiikerililjat ja ruskosormustinkukat. Taustalla näkyy vaaleita ruusunkukkia.

Menin ottamaan niistä lähikuvat. Tämä on Emily Brontë eli 'Ausearnshaw'. On mahtavaa, että Austin-ruusut tuntuvat vuorottelevan kukintaansa. Tällä hetkellä kaikilla muilla on levähdystauko ennen uusia kukkia, mutta Emily on kasvattanut pari pitkänhuiskeaa vartta, joissa on runsaat kukinnot.

Toinen kukkavarsi oli nuppuisempi.

Sitten meille tuli viikonlopun myräkkä ja sähkötkin olivat poikki 15 tuntia. 

Ruskopenkissä elävä kiinanpunapuu, edessä, on kasvanut jo kaksimetriseksi. Sen takana on jaloauringonkukka (Helianthus 'Lemon Queen'), josta on kasvanut yhtä korkea.

Emily Bronte kukkii edelleen. Paitsi että... missäs se toinen kukkiva verso on, se nuppuinen?

Sehän löytyi maasta lojumasta, vähän niin kuin kultapallotkin, paitsi niin, että ruusun kukkaverso oli tyvestä murtunut.

Onneksi muistin toisenkin verson, sillä se oli niin litteänä maassa ruskopenkin keskiosissa, ettei sitä olisi helpolla huomannut. Nyt saan ihastella Emily Brontën kauniita kukkia keittiön pöydällä.

Vaikka en yhtään harrasta leikkokukkia, niin on tässä puolensa. Kukkaa tulee tarkasteltua useammin, kun se on paikassa, jossa ollaan tai käydään paljon. Tässä kukkatertussa näkyy ihanasti Emily Brontën erikoisuus. Vaaleanpunainen nuppu avautuu persikkaiseksi kukaksi, joka vähitellen haalistuu lähes valkeaksi. Tertussa on neljän eri kukintavaiheen kukka, jokainen eri värinen.

Ja tuoksu! Puutarhassa sitä ei huomaakaan, mutta koko keittiö tuoksuu – tai peräti lemuaa. Emilyn tuoksu on lähes yliampuvan makean kukkaisa. On siinä ruusun tuoksuakin, tietysti, mutta se on liiankin imelä.

Ehkä jokaisesta ruususta pitäisikin joskus ottaa oksa sisälle maljakkoon, jotta tuoksuja pääsisi tarkastelemaan? Ehkä täällä vain tuulee liikaa ja tuoksut häviävät sen mukana. Puutarhassa ruusun tuoksun täytyy olla todella voimakas, jotta sen tuntisi oikein kunnolla muulloinkin kuin työntämällä nenän kiinni kukkaan. 

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrannaiset lajikkeet

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Tiikerililja Lilium lancifolium

Leikkaus ja kanttaus, parempi mieli

 Ahdistus, jonka viikon poissaoloni aikana syntynyt rehotus aiheutti, on alkanut laantua sitä mukaa kuin saan nurmikkoa leikattua ja kukkapenkkejä siivottua – ja uusia kasviaarteita maahan.

Eilen istahdin aurinkotuoliin yhden alueen siistittyäni. Kuvan vasemmassa reunassa ei ole siistittyä, siinä on oksia odottamassa pätkimistä ja hakettamista. Tarkoitan siitä oikealle olevaa rehotusta, jonka vieressä on kottikärryt. Tuo rehotus on nimittäin kitketty! Ja nurmikkoakin leikattu, kuten kuvasta näkyy.

Seurasta ei ole puutetta. Heti, kun istahdan, hoksaa Ransuli Karvapehva asian ja ilmestyy jostain.

En muuten kuulu niihin puutarhureihin, jotka eivät ikinä istu. Istun useinkin, vaikka en pitkäksi aikaa, mutta se kuuluu olennaisena osana puutarhanhoitoon: että istun ja olen tyytyväinen, nautin ympäröivästä kauneudesta ja siitä, mitä olen saanut aikaan. Ne ovat tosi tärkeitä hetkiä, ja niitä arvostaa myös Ransu.

Ransu siirtyy kanssani esittelemään kottikärryä. Tämän verran nousi ruskopenkistä rikkaruohoja. 

Kärryssä on myös kissanminttua! Se ei ole rikkaruoho!!

Tulppaaneja kukkii yhä vain, mikä on vähän harvinaisempaa kesäkuun puolella. Buharantulppaani 'Salmon Gem' on viime syksynä istutettu, päheän värinen.

Monen vuoden takaiset 'Bright Gem' -buharantulppaanit kukkivat yhä vain. Näiden vieressä on kissanminttua eli todiste siitä, etten kitkenyt kaikkea, toisin kuin Ransu väittää.

Buharantulppaani on vähän ongelmallinen, sillä se on varsin matala ollakseen näin myöhään kukkiva. Muu kasvillisuus meinaa peittää sen alleen.

Kitkiessä yritin etsiä myös 'Ellen Willmott' -vaskivarjohiippaa. Se on kasvanut hirmu huonosti ja viime vuonna siirsin sen ruskopenkin reunaan, jotta näen sen paremmin. Nyt rehotus oli ehtinyt jo peitota sen, enkä harmikseni löytänyt varjohiippaa ollenkaan, vaikka aiemmin keväällä näin sen versoja.

Tänään kuitenkin löysin yhden verson nousemassa maasta! Joku kellukka oli päättänyt kasvaa tismalleen varjohiipan viereen ja nousta jo polvenkorkuiseksi parissa viikossa.

Kukkapenkeissä pitäisi olla melkein ympärivuorokautinen valvonta tuollaisten häiriköiden varalta.

Toivottuja kellukoitakin ruskopenkistä löytyy, mutta nämä jalostetut lajikkeet eli tarhakellukat ovat huomattavasti laimeampia kasvamaan. Eivät oikeastaan ole kasvaneet monessa vuodessakaan ollenkaan sen kokoisiksi kuin olin kuvitellut. Tämä kauniin punainen on 'Bell Bank'. 

Kuvista voi muuten nähdä, että niittyleinikki ei välttämättä ole kitkettävien listalla, vaikka onkin itsekseen tullut.

Tämä on pari vuotta sitten istutettu tarhakellukka 'Nonna'.

'Mai Tai' on kasvanut! Vihdoin löytyi kellukka, josta tuli näyttävä. Ja tämä on vieläpä kaikkein kauneimman värinen, oikea unelma!

Ikivanhat – näin voi sanoa ehkä kymmenen vuoden jälkeen – 'Texas Flame' -papukaijatulppaanit kukkivat yhä vain joka kevät. Nyt näyttää siltä, että idänunikoista on taas tulossa jättikorkeita. Toissa vuonna muistan kukkien olleen yli vyötäröni korkeudella, nyt taitaa tulla sama.

Tässä ja edellisessä kuvassa taustalla näkyvä punainen on japaninvaahtera 'Enkan'.

Edellisten kuvien ottamisen jälkeen vielä kanttasin ruskopenkin, ja siitä tosissaan taputan itseäni selkään. Se on nimittäin homma, joka lähes aina jää tekemättä, en vain enää jaksa ruohonleikkuun jälkeen toista yhtä puuduttavaa hommaa. Mutta nyt teinkin niin, että välissä kitkin ja istutin uutta, jonka jälkeen olin virkistynyt täyteen uutta virtaa. 

Ai että olen tyytyväinen! Pieni pala kerrallaan puutarha siistiytyy. Tämä on ensimmäinen istutusalue, jonka tänä vuonna kanttasin, joten hommat eivät lopu – mutta määräänsä enempää ei pysty, kun töissäkin on kiireitä juuri nyt.

Yksi kottikärry on siis kitkentäjätettä, toinen kanttausklimppejä. Kahta tarvitaan, eikä kolmaskaan kottikärry olisi haitaksi.

Esitelläänpä nyt ruskopenkin SE, joka saa sukat pyörimään jaloissa. Tai kumpparit, tai sukat kumppareissa, tai miten vain. Pikkukurjenmiekka 'Gingerbread Man' eli piparkakku-ukkeli on jotain ihan uskomattoman ihanaa. Tämä ei ole kukkinut joka vuosi, muistaakseni jätti viime vuoden välistä. Jaoin sitä silloin myös alemmas ruskopenkissä ja nyt molemmat kukkivat varsin monella kukalla! Ainakin yksi nuppu on vielä tulossa kukkaan, kukinta on kestänyt jo jonkin aikaa.

Olen pari vuotta keskittynyt lannoittamaan, heittämään kompostimultaa, tuhkaa ja kaikkea mahdollista ravintoa parrakkaille kurjenmiekoille siinä toivossa, että ne ryhtyisivät kukkimaan. Jotain on tapahtunut, sillä tässä kuvassa ('Gingerbread Man' vasemmalla) voi hahmottaa myös taustalla korkean parrakkaan eli tarhakurjenmiekan nuppuja valoa vasten! Se on 'Louvois', upea punaruskea kaunotar.

Tästä tulikin mieleen, että löysin kuin löysinkin luujauhoa Flöristä, kiitos blogin lukijalle vinkistä, ja seuraavaksi taidan viskellä sitäkin näille kaunottarille.

Eikä tässä vielä kaikki, sillä muuallakin kukkii ja nuppuilee parrakkaita iiriksiä, mutta mennään niihin vaikka seuraavalla kerralla.

Nyt nautitaan! Syreenitkin ovat alkaneet kukkia. Kottikärryt täynnä hyvän työn tuloksia. Tästä sitä talvisin haaveillaan, ja nyt se on totta.

Ihanaa kesää!

Buharantulppaani Tulipa linifolia

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kissanminttu Nepeta cataria

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Tarhakellukka Geum Cultorum-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä