Hyvät ja huonot uutiset katajapenkistä

 Katajapenkki on jatkumoa mäntyjen alustan metsäpuutarhalle. Myös vaahteran metsäpuutarha on tässä lähellä. 

Alueelle kuuluu periaatteessa hyvää. Kultatesmat voivat hyvin ja niitä nousee sieltä täältä. Purppuraorvokki, josta on kai nykyään tullut purppurametsäorvokki, tuo hienoa tummaa kontrastiväriä siellä täällä. (Viljelykasvien nimistössä ne ovat kaksi eri lajia, mutta monen muun tahon mukaan ent. adunca 'Purpurea' = riviniana 'Purpurea' tai Purpurea-Ryhmä). Marhanliljat nousevat komeasti, näistä yksilöistä on perinteisesti tullut pihani korkeimmat. Lajike on 'Guinea Gold'.

Purppurametsäorvokki on myös loistava väripari kermanvaalealle ternivuokolle. Se ei ole enää näin komeasti kukassa, mutta myös ternivuokko on kukkinut tänä keväänä ihanan pitkään: edelleen on kukkia jäljellä.

Pitkät kukinnat taitavat jatkua, sillä ainakin täällä meillä näyttää kahden viikon ennuste sitkeästi viileää: korkeintaan 15 astetta. Tänään oli kyllä peräti 16 ja tuulensuojassa ehkä vähän enemmänkin. Hieno, aurinkoinen, vaikkakin tuulinen päivä.

Katajapenkin reunalla kukkii edelleen kaksi Fritillaria elwesii -pikarililjaa.

Olen erittäin iloinen savolaisista lemmikinsiemenistä, joita Hiidenkiven puutarhan Minna lähetti joitakin vuosia sitten. Ne ovat selvästi ottaneet katajapenkin omakseen ja väreissä on sekä sinistä että valkoista – taivaallisen kaunista!

Näihinkin kukkiin on kultatesma mitä täydellisin kumppani.

Mutta voi! Keltakielokkia löytyy enää yksi ja se on minun syyni. Kitkin raivoisasti joka puolelle siementänyttä puna-ailakkia viime kesänä, kun tajusin, että kourassani on keltakielokin lehtiä. Toivoin, etten ollut repinyt sitä juurineen. Käänsin kottikärryllisen rikkaruohoja nurin niskoin, mutta siitä oli mahdotonta eritellä, mitkä juuret saattoivat olla mitäkin.

No, tänä keväänä kielokkeja on enää yksi ja sekin on niin vaivaisen kokoinen, ettten pysty saamaan siitä kunnollista kuvaa – ainakaan toistaiseksi. Yritän vielä, tuossa näkyy olevan vielä nuppu, ja tietysti tarkkailen haukkana maan pintaa sen toisen löytääkseni. 

No siis. Eihän sitä maan pintaa tietenkään näy. Kuten viime vuonnakin, on katajapenkissä jälleen ihan hirveä rehotus, eikä sieltä keskeltä ole kovin helppoa löytää pientä kasvia.

Voisinkin tehdä sellaisen järkevän päätöksen, etten vastaisuudessa kasvata mitään metriä matalampaa, sillä se häviää tänne viidakkoon.

Aikaisin kukkivat voivat toki olla matalampia. Punakolmilehti ehti jo kukkia toukokuun puolivälissä.

Purppurapikkusydän 'Aurora' on kauneimpia lajikkeita nimeä myöten. Taustalla kukkii vaskivarjohiippa 'Orangekönigin'.

Seuraavaksi jännätään, koska englanninsinililja kukkii. Tarhalyhtykärhö Princess Kate on myös noussut, ihanaa.

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Keltakielokki Uvularia grandiflora

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Lemmikki, puistolemmikki Myosotis sylvatica

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Punakolmilehti Trillium erectum

Purppurametsäorvokki Viola riviniana 'Purpurea' tai Purpurea-Ryhmä

Purppurapikkusydän Dicentra Formosa-Ryhmä

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Ternivuokko Anemone × lipsiensis

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Saniaistarhan siimeksessä

 Saniaisia on vasta nousemassa, mutta kukkia löytyy.

Kukinnat kestävät tänä keväänä mahtavan pitkään. Kaunis, nimetön imikkä kukkii yhä vain seuranaan valkovuokko. Saniaisista haurasloikko on noussut ja se on näiden lähellä, mutta en tajunnut ottaa siitä kuvaa!

Pienen polun toisella puolella, kaadetun kuusen kannon vieressä, kukkii satumaisen kaunis, kerrottu valkovuokko. Tällä ei ole lajikenimeä.

Pistetään vielä lähikuva, kun vuokko on niin soma. Tämä on hankittu Tommolan tilalta ja siellä myydään käsittääkseni tätä edelleen nimellä "nimetön kerrottu valkovuokko" tai jotain sinne päin.

Sitten on kaikenlaista muuta, josta on myös jo raportoitu viikkoja sitten – ja kasvit ovat yhä kukassa! Upea, korkea tarhaimikkä 'Diana Claire' kukkii täysillä yhä vain, samoin pienet 'Sailboat' -tarhanunnannarsissit. Nyt joukkoon on liittynyt kerrottu keltavuokko ja koiranhampaita, nekin ovat kyllä olleet kukassa jo vaikka kuinka kauan.

Mietin näitä kahta valkokukkaista koiranhammasta jo aiemmin keväällä ja ryhdyin lukemaan puutarhapäiväkirjaani. Nämä kukkivat tässä jo viime keväänä, joten tutkin päiväkirjaa vuodesta 2023 taaksepäin. Oikea vastaus löytyikin pian. Kesällä 2022 olen kirjannut siirtäneeni herkkunurkan 'White Beauty' -koiranhampaan (lajia Erythronium californicum, ei suomenkielistä nimeä) kaksi sipulia tänne saniaistarhan oikealle puolelle, saarnen rungonpätkän eteen.

Mikä hauskinta: herkkunurkassa kukkii yhä 'White Beauty' siitä huolimatta, että luulin siirtäneeni sen kokonaan! Onnistuin kuvaamaan sen niin huonossa valossa, ettei kukkaa oikein erota. 

Vasemmalla kukkii siperianesikko, ihastuttava poikkeus sääntöön, että kaikki erikoisemmat esikot kuolevat. Mukulaleinikki on tummalehtinen 'Brazen Hussy'.

Lisäksi löysin – kun kitkin sadoittain syyssahramin lehtiä – kolme 'Lilac Wonder' -rusokoiranhampaan lehtitupasta. Olen istuttanut kolme sipulia kymmenen vuotta sitten, mutta ne eivät ole vuosiin kukkineet. Oikeastaan olin ajatellut niiden hävinneen, tai ainakin osan niistä, mutta koiranhammas on ilahduttavan sinnikäs kasvi. Löytyi kolme ihan reipasta lehtitupasta, joista yksi on tosin jäämässä unkarinsinivuokon jyräämäksi. 

Luulen vain, että paikka on koiranhampaille vähän liian kuiva. Täytyy miettiä niille parempia sijoituksia. Ongelmana on tietysti se, että kaikissa kosteammissa paikoissa on ihan hirveä rehotus, jonne koiranhampaat hukkuisivat. Syyssahramikin näyttää olevan oikea riesa, sillä se ei edes kuki kunnolla, mutta sen keväiset lehdet peittoavat alueen tiheänä kuin 20 cm korkea heinikko.

Takaisin saniaistarhaan. Se löytyy tuolta Ransun takaa. Matkan varrella voidaan ihastella kääpiömantelia; sekin on kukkinut jo kymmenen päivää! Lienee ennätys. Monena keväänä kukinta on kahdessa päivässä ohi.

Tarhaimikkä 'Diana Clare' lähempää, kun se on niin upea.

Lisäksi imiköissä on aina pörriäisiä, minkä vuoksi imiköitä täytyy ehdottomasti suosia. Tällä kertaa kuvaan osui villakärpänen.

Saniaistarhan alareunasta löytyy myös kalvaspikarililja.

Saniaistarhan yläreuna rajoittuu hedelmätarhaan eli heinikkoiseen ylärinteeseen, siellä kukkivat edelleen narsissit. Keltalehtinen pihajasmike 'Aureus' on kauniin värinen ja toivon siitä isoa puskaa.

Polun toisella puolella on oranssikukkainen atsalea tulossa toivottavasti runsaaseen kukkaan!

Niin se kevät etenee. Olen kovin kiitollinen äärimmäisen pitkistä kukinnoista. Tämäkin yksi kukkavarsi 'Martinette' -tarhatasettia on kukkinut kohta kuukauden! Ensimmäiset kukat avautuivat 28. huhtikuuta.

Ihan ihme!

Haurasloikko Cystopteris fragilis

Imikkä Pulmonaria (risteymiä kutsutaan tarhaimiköiksi)

Kalvaspikarililja Fritillaria pallidiflora

Keltavuokko Anemone ranunculoides

Kääpiömanteli Prunus tenella

Mukulaleinikki Ficaria verna

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Siperianesikko Primula cortusoides

Syyssahrami Crocus speciosus

Tarhanunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Tarhatasetti Narcissus Tazetta-Ryhmä

Valkovuokko Anemone nemorosa

Kirjopikarit kevätniityllä

 Iloinen yllätys: kirjopikarililjoja on tänä vuonna taas vähän enemmän kostealla kevätniitylläni.

Ongelma saattaa olla se, että niittyni ei ole ihan riittävän kostea, oikeastaan se taitaa kesäisin olla melkoisen rutikuiva. Assyrianpikarililjat, kuvassa, viihtyvät selvästi paremmin. Mutta kuvassa taustalla häämöttää myös kirjopikarililja!

Ja se kirjopikarililja kasvaa niityn täällä päässä, jossa niitä ei aiemmin ole kukkinut. Istuttanut kyllä olen: tein jonakin vuonna strategisen päätöksen ostaa niitä kukkivana ruukussa, jotta saan sipulit varmasti maahan ilman, että ne kuivuvat. Kirjopikarililja kun kuuluu niihin sipulikukkiin, jotka ehdottomasti eivät halua kuivua pussissa kaupan hyllyssä.

Nyt tässä siis yksi kukkii! Ehkä seitsemän vuotta istuttamisesta tai jotakin semmoista. 

Alkukeväällä kostealla kevätniityllä kukkivat lumikellot ja persiansinililjat, sitten krookukset, posliinihyasintit, en nyt enää muistakaan mitä kaikkea. Narsissejakin olen istuttanut, mutta ne ovat taantuneet. Huomasin äskeisellä tarkistus- ja kuvauskierroksella vain kaksi narsissin nuppua, taitavat olla 'Thaliaa'. Iso tupas on kamassiaa, se on luotettava kukkija tässä, mutta kukkii vasta kesäkuussa.

Sellainenkin uutinen, että valkoisiakin kirjopikarililjoja löytyy! Niitä oli viimeksi kaksi vuotta sitten ja se oli toistaiseksi ainoa kukinta niiltä. Nyt kaikesta on kulunut niin pitkä aika, että en muista, olenko kylvänyt tai istuttanut niitäkin – luultavasti. Perustin kostean kevätniityn jo yli 15 vuotta sitten, joten kaikenlaista on siinä ajassa ehtinyt tehdä. 

Vuosikaudet tässä kukkivat samat kaksi punakukkaista kirjopikarililjaa. Nyt niitä on useita ja valkoisiakin kaksi. Aika mahtavaa!

Ruoho kasvaa kohisten, vaikka ihan vielä ei ole tavalliseen toukokuun tahtiin päästy. Vielä en ole leikannut nurmea niityn ympäriltä, mutta kohta täytyy, sillä niitty näyttää kivemmalta, kun se erottuu ympäröivästä nurmesta.

Olen suunnitellut kylväväni niitylle myös kevätesikkoa. Sitä kasvaa heti niityn takana ja kasvusto on runsastunut. Esikot kasvavat omalla pikkuisella niittylämpäreellään japaninlehtikuusen juurella, missä aiemmin keväällä oli lumikelloja. Täytyy muistaa kytätä kypsiä siemenkotia kesällä. Yksi kevätesikko kasvaa keskellä nurmikkoa muotopuutarhan vieressä, sen meinaan siirtää kokonaan tähän niitylle. 

Jauhoesikkoa olen kokeillut, sillä se olisi kosteiden niittyjen luonnonkasvi täältä päin Suomea, mutta se ei ole viihtynyt.

Otin kuvan vielä vastakkaisesta suunnasta, ylärinteestä käsin. Taustalla häämöttävät muotopuutarhan pöytä ja tuolit.

Assyrianpikarililja Fritillaria uva-vulpis

Kamassia, tähtihyasintti Camassia

Kevätesikko Primula veris

Kirjopikarililja Fritillaria meleagris

Sävyjä

 Puiden silmut pysyvät supussa, kukat kestävät iäisyyden. On tässä viileydessä puolensa!

Muotopuutarhan pastellikukinta on kestänyt jo kauan. Uusia tulppaaneja avautuu – mutta hyvin, hyvin hitaasti. Hyasintit kukkivat kukkimistaan.

Miten minusta tuntuu siltä, että toissa syksynä istuttamani 'Laptop' -tulppaanit eivät kukkineet viime keväänä näin runsaina. Tai sitten vain muistan väärin, pitänee katsoa viime kevään kuvista. Ne ovat noita syklaaminpunaisia. Valkoiset ovat 'Purissima' -keisarintulppaania.

Tunnelma on hennon vihreä ja samat narsissit ovat myös olleet kukassa iät ja ajat. Vasemmalla on 'Winter Waltz', jo aiemmin esitelty, oikealla on korkeampi 'White Lady' vasta aloittanut kukinnan. Syreeni ja kultasade pohtivat, koska tohtisi puhjeta lehteen.

Myös 'Quebec' -tarharaitatulppaanit ovat kukkineet kauan. Näilläkin on hyasinttia seurana, vaikka 'Gipsy Queen' onkin aika harva. Taustalla on balkaninvuokko 'Charmer', joka ei ihan soinnu vieruskavereihinsa, mutta ei se pahasti riitelekään, kun katsoo kokonaisuutta. Tässä penkissä, vuokko-esikkopuutarhassa, on paljon eri värejä.

Tässä vähän kokonaisuutta. 'Early Passion' -pikarililjat ovat yhä vain kukassa! 'Peppermint' -helmililjat ovat nousseet siellä täällä, sitten on kaikenlaista tuolla taustalla. Minusta kokonaisuus on aivan ihana, ilostuttava. Niin keväinen.

Nyt penkin alareunaan on noussut raunioyrtti. Tämä on muuntunut alkuperäisestä kirjavalehtisestä 'Goldsmith' -peittoraunioyrtistä tavalliseksi vihreälehtiseksi peittoraunioyrtiksi.

Peittoraunioyrtin kukkia lähempää. Mitkä sävyt! Rakastan raunioyrttien ihmeellistä värin vaihtumista nupusta avautuneeksi kukaksi, sitten kukan vanhetessa väri muuttuu edelleen. Kuten monilla imiköilläkin. Kimalaisetkin rakastavat raunioyrttejä, viimeistään siinä on hyvä syy rakastaa niitä itsekin.

Illan autereisessa valossa kaikki hehkuu! Rusotuomipihlajat eivät ole vieläkään puhjenneet kukkaan, ruusuherukat kukkivat edelleen.

Pikarililja 'Sunset' loistaa yhä, samoin 'Shogun' -terttutulppaanit. Ruusun ja japaninvaahteran ruskeat versot sointuvat meininkiin. Korkeaksi kasvanut idänunikko on saanut paljon mustia pilkkuja lehtiinsä, epäilen niitä pakkasvaurioiksi. Monella kasvilla on nyt epämääräisiä laikkuja ja surkastumia.

Ruusutarhassa on samantyyppiset sävyt: lehteen puhkeava katsura ja 'Early Dream' -pikarililjat. Ne ovat kyllä laonneet.

Kanukan sävyt ne vasta hienot ovatkin! Tämä on keltalehtinen idänkanukka 'Aurea'.

Rivendellin värit ovat muuttuneet, kun punaisten tarhajouluruusujen ja valkoisten narsissien seuraan ovat nousseet sadat luonnostaan tässä kasvavat kevätesikot. 

Pari saniaista hienoine punaisine versoineen ilahduttavat kovasti: tarha-adiantumi viihtyy viimeinkin, kun löysin sille sopivan kasvupaikan varjoisasta kohdasta...

... ja tämä hirviön näköinen on kuningassaniainen 'Purpurascens' lähes ojan pohjalla. Myös tavallinen vihreäversoinen kuningassaniainen nousee. Näiden talvenarkojen saniaisten selviäminen on joka kevät ihana pieni ihme.

Koivikossa on puhjennut kukkaan yhä uusia narsisseja ja taustalle on ilmestynyt naapurin ihastuttava kevätesikkoniitty.

Tajusin vasta tänään mennä katsomaan, onko varjohiippa 'Buckland Spider' noussut maasta. No on, ja se on jo lähes kukassa! Se olisi kuulunut edelliseen juttuun varjohiipoista, mutta sopii mahtavan sävyisenä toki tähänkin. 

Olin valinnut tähän juttuun paljon lisääkin kuvia, mutta olisi tullut järkyttävän pitkä juttu, joten jatketaan ensi kerralla lisää.

Hyasintti Hyacinthus orientalis

Idänkanukka Cornus alba

Japaninvaahtera Acer palmatum

Katsura Cercidiphyllum japonicum

Keisarintulppaani Tulipa Fosteriana-Ryhmä

Kevätesikko Primula veris

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Peittoraunioyrtti Symphytum grandiflorum

Pikarililja Fritillaria

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Tarha-adiantumi Adiantum pedatum

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarharaitatulppaani Tulipa Greigii-Ryhmä

Terttutulppaani Tulipa praestans

Varjohiippa Epimedium

Mutapuutarhan rannoilla

 Viime aikojen sateiden ansiosta ojissa suorastaan virtaa vesi.

Ojanvarren kerrottu rentukka 'Multiplex' on alkanut kukkia. Tämä oja johtaa mutapuutarhaan.

Mutapuutarhassa on sen verran vettä, että jätän vihvilöiden raivaamisen tuonnemmaksi. Niitä en ole istuttanut, vaan kirjosorsimoa, kirjavalehtistä rohtokalmojuurta ja sarjarimpiä. Niistä sorsimoakin joutuu silloin tällöin raivaamaan.

Takana on istutusalue, jossa kukkivat narsissit. Mennään ensin sinne.

Täällä ei kuki vielä juuri mitään, mutta 'Watch Up' -narsissit – tai ainakin sellaisina ostetut – kukkivat kauniisti balkaninvuokkojen yllä. Balkaninvuokot aloittivat yhdessä 'Rejoice' -huhtikurjenmiekkojen kanssa kuukausi sitten, mutta ovat siitä huomattavasti runsastuneet. Mukavan pitkä kukinta-aika!

Muuten tässä pienessä penkissä ei ole vielä paljon mitään katsottavaa. Tummapärskäjuuren siirto tähän oli selvästi hyvä veto, sillä se on vuosi vuodelta runsastunut. Viime vuonna se jo kukkikin.

Mutapuutarhan reuna ei ole kostea ollenkaan, elleivät kasvit ulota juurensa kovin syvälle. Niinpä joskus pikkuisina taimina istutetut tarhaidänunikot ovat viihtyneet hyvin. Sen sijaan liuskalehtinen tervaleppä 'Imperialis' kuivuu niin pahoin joka kesä, ettei ole kasvanut ollenkaan. Saattaa olla jopa pienempi kuin aikoinaan taimen hankkiessani.

Katsastetaan sitten mutapuutarhan toinen puoli, siellä on laajempi istutusalue vanhan katajan vierellä. Puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum' on vuodesta toiseen alle metrinen. Olin kuvitellut siitä isoa massaa katajan kaveriksi. No, sittemmin olen täyttänyt tämän alueen kaikenlaisilla muilla kasveilla ja olisin pulassa, jos alppiruusu yhtäkkiä päättäisikin alkaa kasvaa – 15 vuotta harkittuaan.

Täällä melko varjoisessa penkissä viihtyy kultatesma – valtavan kaunis heinä, jonka hentoinen kasvutapa sopii muiden kasvien lomassa kasvamiseen. Ilokseni se tuottaa siementaimia, joita ei ole koskaan liikaa, vaan aina sopivasti. Marhanlilja on 'Guinea Gold'.

Täällä on myös varjoisten paikkojen herkkiksiä, kuten Fritillaria elwesii.

Fritillariat elelevät tarhamyrkkyliljan kupeessa. Suuri lehtitupas lupailee hyvää kukintaa syksylle, toivottavasti. 

Keijunpikkusydän 'Pink Punk' asuu myös täällä. Otin kuvan pari viikkoa sitten, kun kukkavarsi oli ilmestynyt.

Mutta voi! Seuraavan kerran, kun menin katsomaan, se oli hävinnyt. Tai se löytyi sitten kyllä kasvin vierestä maassa makaamasta. Se oli purtu poikki niin alhaalta, ettei kyseessä voi olla muu kuin pikkuinen jyrsijä tai lintu, joka on luullut tätä mehukkaaksi madoksi. 

Näitä kasveja on kaksi, mutta tämä oli ilmeisesti ainoa kukkavarsi. Voi harmitus!

Onneksi on paljon muitakin kasveja. Katajapenkin vanha rusokoiranhammas kukkii uskollisesti vuodesta toiseen, mutta tänä keväänä siinä on vain yksi kukka. Lehtitupas on tiivis. Luulen, että tutkin tämän jakamismahdollisuuksia. 

Toisella puolella katajaa on neljä koiranhammasta, mutta ne ovat tähän asti kukkineet huonosti. Mietin, että kasvupaikka saattaa olla liian kuiva.

Ternivuokko viihtyy katajapenkissä ja tuo siihen kaunista vaaleankeltaista sävyä, kiva yhdessä kultatesman kanssa. 

Taidan siirtyä jatkamaan kompostin tyhjennystä, se on taas vinossa. Melkoinen homma, joka täytyy näköjään tehdä parin vuoden välein, vaikka viimeksi luulin selviäväni kunnollisilla tolpilla ja tolpankengillä. 

Nyt alkaa olla se aika vuodesta, kun tekemistä on enemmän kuin ehtii tehdä. Koko ajan huomaa uusia asioita, onneksi niistä joitakin ehtii lähes joka päivä tehdäkin. Mutta työlista vain pitenee sitä nopeammin, mitä enemmän vetää tehtyjä yli. Silti: vuoden parasta aikaa. Nyt nautitaan!

Balkaninvuokko Anemone blanda

Keijunpikkusydän Dicentra cucullaria

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä

Rentukka Caltha palustris

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Ternivuokko Anemone × lipsiensis, valko- ja keltavuokon risteytys

Tummapärskäjuuri Veratrum nigrum