Joulusatu

 No niin, lukijan pyynnöstä... here goes!

Mitä ihmettä! Monta vuotta hiljaiseloa viettäneessä nukketalossa on valot päällä.

Kurkkaan ovesta pölyiseen eteiseen. Sieltä kuuluu vaimea köh, köh.

Voi sentään. Pölyistä on. Eteisen kattolamppu on lisäksi taas romahtanut. Tällä alueella tapahtuu maanjäristyksiä tuhkatiheään.

Jeeves vilahtaa ovesta ulos mutisten jotakin uusista kiinnikkeistä kattoon. Hän meinaa unohtaa knallinsa, se oli pudonnut hattukoukusta lattialle, mutta ovenraosta työntyy vielä pitkä käsivarsi ja nappaa knallin.

Jeevesiltä jäivät ehkä keittiöhommat kesken, vai onko maanjäristys syynä siihenkin, että lattialla on säilykepurkkeja? Tango-koira näyttää viattomuuden perikuvalta. Hercule-kissaa ei näy missään, kermakuppi on koskematon. Joku on kyllä työntänyt kuononsa kissanruokaan.

Ruokasalista löytyy Miss Marple teehetkeä viettämästä. Pieni tonttu näyttää mietteliäältä. Jeeves on näköjään ehtinyt tuoda kuusen sisään ja koristella sen kimaltavaksi.

Mennäänpä yläkertaan, jos Hercule löytyisi sieltä. Portaissa kulkeminen on vaikeaa kirjapinojen takia. Koskahan Jeeves ehtisi laittaa yläkerran kirjaston siihen kuntoon, että kirjat saisi laitettua hyllyyn?

Ompelijapupun salongissakin on vähän kaaosta. Mallinuken helmikaulakoru lojuu lattialla. Mutta pupu sanoo, ettei ole nähnyt Herculea.

Pupu pitää keväästä, joten hänen ompelusalongissaan on aina keväinen tunnelma. Yleensä esillä on narsisseja, joskus pääsiäismuniakin.

Jeevesin kirjeenvaihto on jäänyt kesken – ehkä silloin, kun eteisen kattolamppu rämähti alas. Kynttilä on pudonnut kirjoituslipaston päältä, onneksi siinä ei ollut tulta. Mutta täällä ei ole ristin sielua.

Seuraavassa kerroksessa on hipihiljaista. Ja hämärää. Tänne ei ole vielä vedetty sähköjä. Ehkä Jeeves hommaa samalla tännekin johtoa, lamppuja ja kiinnikkeitä? Seinällä on pari kynttilälampettia, mutta  niissä ei ole kynttilöitä. Valoa pitäisi saada, jotta musiikkihuoneessa näkisi musisoida. Takanurkan kaakeliuuni kyllä takaa sen, ettei harppua ja flyygeliä tarvitse soittaa jäisin sormin.

Mutta mitä ihmettä tekee polkupyörä keskellä musiikkihuonetta? Ei kai joku vain ole harjoitellut pyöräilyä täällä?

Musiikkihuoneen vieressä on kirjasto, joka totisesti pitäisi saada kunnostettua niin, että kirjat voisi tuoda kaikkialla lojuvista pinoista tänne hyllyyn.

Parvella on hullun tiedemiehen kamari ja työhuone, mutta hänkin kaipaa jo kovasti työpöytää ja tutkimusvälineitä.

Hän on outo tyyppi. Kuten Jeeves, hän asuu täällä, mutta häntä ei silti näe kuin vilaukselta. Kummastakaan en ole onnistunut saamaan koskaan kuvaa.

Palaan alakertaan. Tonttu näyttää tyytyväiseltä. Kukapa olisi arvannut, että hänen herkkuaan ovat vihreät kuulat? Neiti Marple sen tietenkin osasi päätellä – ehkä nutun väristä – ja tarjoili kuulat lattialle. Tontulla kun on niin olemattoman lyhyet kintut ja pyöreä vatsa, ettei hän pääse mihinkään pöytien ja tarjoilukomuuttien päälle.

Eteisestä kuuluukin jo nakuttelua, kun Jeeves kiinnittää lamppua kattoon.

Mutta hei, mikäs musta hahmo on ruokapöydän ääressä takaoven puolella? Sehän on Hercule! Hän nautiskelee iltapäiväteetä Miss Marplen kanssa, Herculen edessä taitaa olla portviinilasi. 

Olikohan hän siinä koko ajan? Mustaa kissaa on niin kovin vaikea erottaa hämyisestä huoneesta. Nyt takassa loimuaa valkea, joka valaisee koko huoneen.

Huh, koko väki on kuin onkin tallella ja eteisen lamppukin alkaa taas olla katossa niin kuin pitää.

Iloista joulua!

Narsissikokoelma kasvaa

 Kaupungissa ollaan vielä, mutta täältäkin on keväistä raportoitavaa!

Kun kävelimme kukkakaupan ohi ystävän kanssa, huokaisimme varmaan samanaikaisesti. Miten söpöjä narsisseja! 

Olihan niitä pakko ostaa pari ruukkua, ja sitten huomasin vielä yhden ruukun, jossa oli pienempikukkaista keltaista vähän kuin vahingossa mukaan joutuneena. Siinä ihan heltyi narsissin ystävän sydän ja sekin ruukku oli pakko napata mukaan, vaikka siitä toisesta lajikkeesta ei ole mitään tietoa. Jokin syklaaminarsissi sekin varmaan on, kuten nämä. Syklaaminarsisseille tunnusomaista ovat taapäin taipuneet kehälehdet ja aika pienet kukat.

Tämä persikkatorvinen on syklaaminarsissi 'Iwona'. Jotain narsissien suosiosta kertoo se, että uusia lajikkeita tulee markkinoille joka vuosi. Tämä on hollantilainen lajike vuodelta 2015.

Lasitettu parveke kolmannessa kerroksessa on aika lämmin, viikonloppuna mittasin 29 astetta. Italiasta peräisin oleva jokin maksaruoho sai muuttaa parvekkeelle keittiön pöydältä eikä ole ainakaan vielä paleltunut. Se saattaa joutua muuttamaan takaisin muutaman päivän päästä, kun on tiedossa pakkaspäiviä. 

Alhaalla on taloyhtiön piha vielä lumen vallassa. Mutta mitä silmäni näkivätkään, kun palasin kaupasta perjantaina. Yhden seinän vierustalta oli lumi sulanut ja siinä kukki krookuksia, kevättähtiä ja idänsinililjoja! Kaksi jälkimmäistä ei edes ole ensimmäisten kevätkukkien joukossa, ainakaan minun pihallani. Niistä ei näkynyt kotipihalla vielä mitään.

Lisäksi havaitsimme ystävän kanssa viikonloppuna narsissien nousevia kukkavarsia suippoine nuppuineen; samalla seinustalla hieman edempänä! Ihan mahdottoman ihmeellistä!

Keittiön pöydältä piti saada iso maksaruohoruukku pois siksi, että ystävän tuoma kukkakimppu mahtuisi johonkin (onneksi osaamme molemmat syödä sohvalla). Kimpussa on eukalyptusta ja komeapiikkiputkea, luulisin. Todella ihana ja miun maun mukainen, luonnonkasvimainen kimppu.

Musti asettui sopivasti aurinkoläikkään. Makuuhuoneessa on pimeää, yritän pitää verhoja kiinni, jotta asunto ei kuumene vielä kuumemmaksi kuin parveke. Valo ja lämpö on toki ihanaa, mutta raja siinäkin. Ransu kärsii kovin kuumassa asunnossa. 

Yöt eivät ihan vielä ole riittävän lämpimiä parvekkeen oven auki pitämiseen, vaikka minulla on untuvapeitto.

Yritin ottaa meistä yhteiskuvan, mutta Musti lähti tallustelemaan kohti parveketta. Se kyllä viihtyy siellä 29 asteessa vallan hyvin.

Keisarinpikarililjan taimet ovat tanakoituneet ihan silmissä. Jo nyt näistä näkee, että isoksi meinataan kasvaa. Lisäksi havaitsin jännää punerrusta varsien alaosassa. Kuvaan sitä oli vähän vaikeampi saada tallennettua.

Eipä olisi ihmeellistä, jos jo ensimmäisissä iduissa näkyisi kukan väri. Keisarinpikarililjan keväällä nousevissa versoissa on huimat värierot: oranssikukkaisilla on ruskeat versot, kun taas keltakukkaisten versot ovat vaaleanvihreät. Minusta näistä voi jo nyt havaita, että oranssia kukkaa on tulossa. Mutta minkä sävyistä, se jää nähtäväksi.

Keisarinpikarililjan taimet kasvoivat vielä pienessä metallipotissaan, juuret näkyivät jo purkin alta. Tuli aika siirtää ne poikki leikattuun maitopurkkiin. Minulla ei täällä kaupungissa ole taimipotteja, kun hoidan kylvöpuuhat lähinnä vain saaressa.

Ostin tämän metallipottisarjan alusvateineen vuosi sitten Biltemasta. Mietin, ovatko nuo pohjattomat metallipotit järkeviä. Käyttö on osoittanut, että ne ovat täydellisiä. Niiden alle alusvadille saa levitettyä kastelumaton, jolloin poteissa pysyy kosteus – en uskalla ajatellakaan, miten taimien kävisi pienissä poteissa muuten, jos niihin esimerkiksi aurinko paistaa. 

Nämä on voinut lisäksi upottaa maahan siksi aikaa, kun olen tehnyt mantereen-reissuja, kesällä siis. Hoidan lähes kaiken taimikasvatuksen kesäaikaan. Täysin pohjattomat potit saavat varmemmin imettyä kosteutta maasta tai kastelumatosta kuin muoviset taimipotit, joissa on vain muutama pienempi reikä.

Sitten piti raportoida pienenpieni asia nukketalosta. Sehän on ollut viime vuodet hunningolla, kun olen putkirempan jälkeen tehnyt omaa remppaa, joka ei vieläkään ole ohi. Löysin kuitenkin nukkiksen valaisinkiskon kaapista, mutta onnettomasti laitoin siihen väärän muuntajan ja sulake paloi. Jotenkin niin söpöä, että nukkekotitasolla sattuu ihan samanlaisia sähköasioita kuin oikeissakin taloissa.

Yritin käydä ostamassa uuden nukkekodin sulakkeen, mutta niitä ei juuri nyt ollutkaan.

Ilman toimivia valoja ei nukkekodista oikein saa kivoja kuvia. Mutta tässä nyt kuitenkin jotakin. Kuvassa on jotakin uutta, jota ei nukketalossa aiemmin ollut. Lisäksi on kyllä kaikenlaista rojua pitkin lattioita ja tavarakasoja tuoleilla. Nukkekodissani asuu samanlaisia epäjärjestyksen tyyppejä kuin itsekin olen.

No joo, eihän kukaan tietenkään yhtään muista, mitä täällä on aiemmin ollut ja mikä on uutta. Uutta on kirjoituslipastolle tullut kirje, jonka saimme talvella Hiidenkiven puutarhan kirjahyllyn Nestorilta!

Lupaan paneutua taas nukketaloon, viimeistään ensi talvena. Kaupunkikodissa ei enää ole muuta tehtävää kuin olohuoneen yksi seinä ja katonraja vanhojen listojen jäljiltä ja ehkä jotain muuta, mitä en onneksi nyt muista.

Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis

Komeapiikkiputki – Eryngium × zabelii

Maksaruoho – Sedum

Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä

Totoron joulupiknik

Totoro ja mini-Totoro ovat päättäneet nauttia kauniista säästä ja pakanneet retkieväät. Kaikkihan tiedämme, että retken paras hetki on eväshetki.

Mutta mini-Totoro tuijottaa ruokakulhoon tyrmistyneenä. Makkaroita oli leikattu mukaan kaksi palaa, yksi kummallekin, ja nyt on enää yksi jäljellä!

Tuli ja leimaus, jyrisee Totoro. Täytyy palata takaisin keittiöön. Mutta siellä ei ole ketään.

Ruokasalista löytyvät Miss Marple ja Hercule notkuvan herkkupöydän ääressä. Kas, siinähän on makkaraviipaleita lautasella! Eikö näille ahneille kateille mikään riitä, puhisee Totoro.

Jeeves saapuu paikalle ja pelastaa tilanteen. Pienen neuvottelun jälkeen kissat suostuvat luovuttamaan makkarat Totoroille, kunhan saavat juustolautasen tilalle. He vilkuttavat jopa hyvää joulua ja mukavaa retkeä Totoroille, vaikka eivät ymmärräkään, miksi joku lähtisi loimottavan takkatulen hehkusta ulos.

Totorot ovat lopulta melko tyytyväisiä saatuaan kolmannenkin palan makkaraa retkelleen. Jeeves pakkasi Totoron selkäreppuun myös termospullollisen kaakaota, jossa on loraus konjakkia.
Mukavaa joulua kaikille!

(Pahoittelut siitä, että nukkekodissa eivät toimi valot – sähköjärjestelmän adapteria ei vielä ole löytynyt täältä remppakaaoksen keskeltä)

Terveisiä kaupunkikodista

Kärsimyspassion talvehtiminen sujui hyvin. Pidin sen sisällä talven pahimpien pakkasten aikaan, mutta aina kun lämpötila oli plussalla (ja satuin olemaan paikalla), siirsin sen lasitetulle parvekkeelle. Tämä ei ole mikään trooppinen kasvi, vaan pärjää puutarhakasvina esimerkiksi Etelä-Englannissa. Noin viiden asteen pakkanen ei tätä tapa, joten passio on viettänyt koko kevään parvekkeella maaliskuusta asti.
Vilpoisasta talvetuspaikasta on etua, sillä viileässä kasvi vaipuu lepotilaan sen sijaan, että kasvattaisi honteloita talviversoja. Nyt lämpimien päivien aikana ovat uudet versot kasvaneet valtavalla vauhdilla. Vanhoissa lehdissä, jotka pysyivät kasvissa koko talven, on kuivumisen ja pakkasen aiheuttamia vaurioita, mutta ne varmaan pian varisevat, kun uusia lehtiä puhkeaa.

Totoron talvipuutarhaan kuuluu uutta. Ana lähetti Totorolle mm. pussin luonnonlannoitetta perunalle ja juureksille.

Ehkä tomaateille käy sama ravinne. Totoron ystävä, japanilainen kissa, sai puutarhalehden luettavakseen.

Totoron talvipuutarhassa on kaikki hyvin, paitsi palmu yrittää kuolla taas (tämä on jo toinen). Leikkasin kuivuneet lehdet pois ja toivon, että uudet jaksavat puhjeta. Hiukan huonolta näyttää.

Pojille kuuluu sellaista, että uudella Tassulinnan emännän tuomalla lelulla on kiva leikkiä.

Viime päivinä on manuleiden helleraja ylittynyt.

Puuh. Masuvilloihin saa puhallella viilentävästi. Siitä Ransu nauttii.

Lelu sopii myös retkityynyksi.

Onneksi parvekkeella voi viilentyä.

Kesäisiä päiviä kaikille!


Kärsimyspassio – Passiflora caerulea

Nukkekotikierros

Otin tänään vähän parempia kuvia nukketalosta, näistä pitäisi näkyä enemmän yksityiskohtia kuin edellisellä kerralla...
Eteinen on käytävämäinen tila, jonne lasketaan kaikki käsistä, kuten eteisiin yleensäkin.

A Tour in the Dolls' House
Here it is, as far as I've got with it. Three floors + loft in total, the top floor (+ the loft) still mostly unfinished.

Eteisen vieressä on keittiö.

En ole nukkeihmisiä, enkä välitä hankkia ihmishahmoisia nukkeja (ihmisvihaaja...). Tango-koira löytyy eteisestä ja viitteitä Jeevesin, tuon mainion herrasmiespalvelijan, läsnäolosta löytyy sieltä täältä, eteisessä on mm. knalli sekä vaateharja, pesulasta haettu takki vielä puuttuu, se on ollut tehtävien listalla jo jonkin aikaa... (miten minusta tuntuu, että tämä liittyy johonkin parin vuoden takaiseen joulusatuun).

Keittiössä on ruokakattaus Hercule-kissalle.

Eteisen toisella puolella on ruokasali.

Miss Marple nauttii teetä sitruunan kanssa ja voileipiä, joulukuusen kimalluksessa.

Kun ruokasalista noustaan portaat ylös, saavutaan ateljeeompelimoon.

Ompelimon vieressä ovat privaattihuoneet, makuuhuone ja kylpyhuone.

Henkilökohtainen kirjeenvaihto hoidetaan täällä.

Kylpyhuoneessa on aidot Hollannista tuodut Delft-laatat sekä marmorinen allastaso.

Ylimmässä kerroksessa on musiikkihuone ainoa, joka on lähellä valmista. Täältä johtavat vielä portaat parvelle, jonne tulee salainen tutkijankammio.

Musiikkihuoneen katto on aito lontoolainen 1700-luvun lopun malli, musiikkihuoneesta sekin tietysti. Kakluunin eteen täytyy vielä asentaa kipinäpelti ennen kuin tulen uskaltaa sytyttää.
Tämäkin huone näyttää paljon paremmalta sitten, kun loput jalka- ja kattolistat menevät paikoilleen. On ihmeellistä, miten ne muuttavat huoneet kuin taikaiskusta lasten nukketalosta oikean pienoismallin tapaiseksi.