Padassa porisee

 ...tomaattinen papukeitto. 

Yksi ainesosista on tässä: ruusupapu 'Celebration'. Sen tarkempaa reseptiä ei tipu, kun en enää itsekään muista, mitä tuli pataan nakattua. Vähän kaikkea! Pekonia, tietty, ja ohrasuurimoita ainakin. Mausteita rutkasti.

Jätin isoimmat palot tuottamaan siemeniä ensi vuoden kylvöjä varten, täytyykin muistaa kerätä ne talteen. Tämä on niin nätti ja sopivasti kasvava papu, että haluan pysyä samassa kannassa.

Kasvimaan kupeessa on ruusutarha. Siellä kasvaa maanpeittokasvina koristemansio Lipstick. Se on ihana syyskukkija! 

Ruusutarhassa kasvaa myös syysasteri 'Royal Ruby', joka edellisessäkin jutussa jo esiteltiin. 

Tarhan keskellä elelevä pikkulehtikatsura on viimeinkin kasvanut sen kokoiseksi, että se näkyy! Ensimmäiset kymmenen vuottaan se vietti noin metrisenä.

Näkyminen on hyvä juttu, sillä katsuralla on upea syysväri. Se loistaa kuin siinä olisi valo.

Tänään pelastin tuosta vierestä 'Honorine de Brabant' -bourbonruusun, joka on kasvanut erittäin kituliaasti tämän vuoden. Syyn jo arvasin: tälläkin alueella on myyriä, ja ruusun juuristo oli surkean pieni, maa ympäriltä myllätty vesimyyrien tapaan. 

Ruusussa on silti pari pientä, vehreää versoa! Istutin sen uudestaan metalliverkolla vuorattuun kuoppaan. Hähää, myyrät! Tämä metodi näyttää toimivan, sillä verkon sisälle pelastamani tai alun perinkin istuttamani kasvit ovat kasvaneet selvästi hyvin.

'Alchymist' -köynnösruusu oli kuollut tyvelle asti keväällä. Luulen, että syynä eivät ole myyrät, vaan viime talven kovat pakkaset. En ollut laittanut ruusun tyvelle mitään suojaa. 

Kesän mittaan se alkoi kasvattaa tyveltään uusia versoja, jotka ovat kiiltävistä lehdistä päätellen aitoa Alchymistia, eivät villiversoa juuristosta. Kukkia se ei tehnyt. 

Tämän isoimman verson kasvuvoima on häkellyttävä: nyt se on jossain kolmessa metrissä! Lehdettömämmät versot täynnä kiulukoita kuuluvat orjanruusulle, joka kasvaa samassa pergolassa.

Mustaseljoihin tuli niin vähän kukkia, etten viitsinyt tehdä seljankukkamehua. Myyrät ovat syöneet pari isointa pensastani, tai siis niiden juuret, niin että pensaat joutuvat kasvamaan uudestaan tyveltä ja ovat vasta alle metrisiä. 

Mutta onpahan nyt kauniin mustia marjoja! Näitäkin voisi syödä. Pitäisi varmaan ainakin maistaa. Rastaat liikkuvat aktiivisesti pihalla, voi olla, ettei näitä pian enää ole. Aronian marjat hävisivät nopeasti, eikä näitä ole kuin vähän.

Omenoitakin rastaat ja muut linnut syövät, mutta olen saanut niitä runsaasti myös omaan suuhun. Lajike on 'Åkerö', todella hyvä omppu. Ja se sopii jopa minun vatsalleni, jolle eivät omenat yleensä sovi. Pelkästä omenamehustakin tulee paha olo. Ehkäpä olen siedättynyt Åkerölle?

Sitruunapuu, joka kukki keväällä ensimmäistä kertaa, on tuottamassa yhden sitruunan! Yritin pölyttää kukat pensselillä, mutta ehkä pikkuruisella puulla ei ollut paukkuja tuottaa enempää hedelmiä. Tai sitten kesän oikukkaat säät haittasivat: välillä ruukku oli märkä, välillä ehti pahasti kuivua, ja yhden kaupunkireissun aikana ruukku oli kaatunut kumolleenkin, jolloin multa ainakin oli kuivunut rutikuivaksi. Puu vietti siis kesän ulkosalla.

Nyt sitruuna on siirtynyt talviasemiin olohuoneeseen, kuten pelargonitkin. Onneksi hedelmä on pysynyt kiinni oksassa kaikki koettelemukset!

Loppuun Ransun terveiset: tänään oli kylmä päivä! Pysykäähän lämpiminä!

Minä siirryn syömään kuumaa keittoa.

Bourbonruusu Rosa Bourbon-Ryhmä

Koristemansio ×Comagaria rosea

Mustaselja Sambucus nigra

Orjanruusu Rosa dumalis

Pikkulehtikatsura Cercidiphyllum japonicum

Ruusupapu Phaseolus coccineus

Sitruuna Citrus × limon Sitruuna-Ryhmä

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Ruusutykitys

 Varoitus: luvassa maratooni...

Muutaman vuoden takainen äitienpäiväruusu, polyantharuusu 'Orange Morsdag' elää ja voi hyvin edelleen. Onneksi viime talvi ei sitä tuhonnut. Se on matala, mutta ihana. 

Tummemman punakukkainen versio on myös elossa, mutta jalopähkämöt meinaavat jyrätä sen. Sen sijaan, että kirjoitan siitä, pitäisi mennä pelastamaan se!

David Austin -ruusutkin selvisivät talvesta hyvin. Emily Brontë on edelleen terve ja reipaskasvuinen, hyvin kukkiva.

Joskaan ei kovin korkea! Austin-ruusut tuntuvat jäävän täällä Suomessa selvästi matalammiksi kuin Britanniassa. Ruskosormustinkukka ja ritarinkannukset kohoavat paljon korkeammalle.

Lisää Austineita. Scepter'd Isle.

Abraham Darby. Yksi ihanimman värisistä ja muotoisista. Avautuessa väri on tämä...

... ja sitten kukat levähtävät auki! Jäärä esittelee. 

Olen tullut siihen tulokseen, että Boscobel täytyy siirtää. Se ei näy, kun ei kasva korkeammaksi. On liian keskellä laajaa ruusutarhapenkkiä. Ketoruusuruohojen keskellä se on toki valtavan soma, mutta haluan päästä ihailemaan kukkia ilman, että täytyy raivata tietä viidakon läpi.

Tranquillity on satumaisen kaunis, terve ja vahvakasvuinen, tosin tämäkin pysyy alle metrissä.

Ruusu-heinätarhassa ovat myyrät myllänneet pahasti. Ranskanruusu 'Cardinal de Richelieu' näyttää tekevän vain tämän yhden kukan, jonka onnistuin kuvaamaan vasta kuihtumisvaiheessa. 

Ruusun edessä kulkee tunneliverkosto ja mm. ihana kaita-asteri 'Prince' on hävinnyt. Nyyh. Sen loppusyksyn kukinta takasi, että vielä lokakuun jälkeenkin oli uutta ja ihanaa nähtävää. Sen rooli syysmasennuksen lievittämisessä oli merkittävä.

Onneksi ruusut ovat kuitenkin tallella. 'Raubritter' on suursuloinen, mutta sekään ei ole kovin korkea. Toisaalta kukkapallerot ovat oikein kauniit koristeheinien lomassa.

Ranskanruusu 'Tuscany' on hyvän värinen, sen kukinta alkaa jo olla ohi. Kuva on viime viikolta.

Viileät säät ovat kyllä pitkittäneet monen kasvin kukintaa mukavasti!

'Duchesse de Montebello', ranskanruusu tämäkin, on suloisista suloisimpia. Kaverina sillä on tähkähelmikkä.

Montebellon herttuatar on hujoppityyppiä; se tekee pitkät versot. Toisaalta se on oikein hyvä, sillä riittävän moni ruusu ei kasva ollenkaan niin korkeaksi kuin toivoisin. Osa Duchessen versoista tukeutuu takana kasvavaan pajuun. Loistavaa, näin varret pysyvät ylempänä ja kukkien kaunista muotoa ja väritystä pystyy ihailemaan.

Jos kaita-asteri 'Prince' kuolikin, on viereisessä Rohanissa onneksi Austin-ruusu The Prince hyvinkin elossa. Se vain kukkii hyvin matalalla – kuvaaminen äärimmäisen haastavaa.

Winchester Cathedral kukkii myös, todella kaunis valkoinen ruusu. Ja tämä kukkii aina pitkälle syksyyn.

Viereinen neidonruusu 'Félicité Parmentier' kukkii vain nyt keskikesällä, mutta se on todella soma, lisäksi puska on kookas ja kaunis.

Kurkataanpa vielä ruusutarhaan tästäkin suunnasta. Ranskanruusu 'Charles de Mills' kukkii ihanan värisenä. Ja pikkulehtikatsura on viimein alkanut kasvaa! Noin 15 vuotta se pysyi alle metrisenä, nyt on kasvuspurtti menossa. Olisivatko sateiset kesät auttaneet tätäkin. Moni muukin kasvi näyttää kovin hyvävointiselta nyt.

'Charles de Mills'. Täydellinen, tumman ruusunpunainen ruusu. Ihana leveä lättykukinto. Kasvaa hyvin niin, että näkyy muiden takaa. Kerta kaikkiaan täydellinen kasvi. Ai niin, paitsi ranskanruusut ovat kertakukintaisia. No, kaikkea ei voi saada.

'Rosa Mundi' eli kirjoapteekkarinruusu.

Tontin reunalla kasvaa villinä vanhaa kirkonruusua sekä neilikkaruusu 'White Grootendorst'. Siinäkin on vaaleanpunaisen lajitoverinsa tapaan kuivia versoja. Tässäkin kohdassa ovat myyrät myllänneet. Asiat voivat olla yhteydessä.

Kirkonruusu ei kuki kovin pitkään. Se myös leviää juurivesoilla, mutta se sopii tähän kohtaan puutarhaa oikein hyvin. Tuoksu on valtavan hyvä ja voimakas, ja ruusun suuri arvo on siinä, että se on kasvanut täällä ties kuinka kauan, ehkä yli sata vuotta.

Muotopuutarhassa kukkii portlandruusu 'Comte de Chambord' parasta kukintaansa. Puutarhurin pitäisi kunnostautua leikkaamaan ohikukkineet, sillä tämä kyllä kukkii syksyyn saakka. Vieruskasveina on hohtopiikkiputkea ja mirrinminttu 'Six Hills Giant'.

Heti muotopuutarhan ulkopuolella kasvaa tarhakurtturuusu 'Snow Pavement', jonka viileänvaaleasta sävystä pidän kovasti. Ruusun kuvaaminen on haastavaa, sillä se on kasvanut äärimmäisen hitaasti karussa maassa, kukkii edelleen kovin harvana ja kukat ovat usein jo lakastumassa, kun huomaan ne.

Voisihan tuolle antaa joskus vaikka lannoitusta!

Apteekkarinruusu sen sijaan kukkii kuin viimeistä päivää. Se on villin punaisen penkin eteläpään kuningatar. 

Apteekkarinruusun tuoksu on vailla vertaa – tai samalla viivalla kirkonruusun kanssa – ja ötökätkin rakastavat sitä.

David Austin -ruusuja on vielä tulossa kukkaan, tässä on The Poet's Wife.

Onnittelut maratonin suorittamisesta!

Apteekkarinruusu Rosa Gallica-Ryhmä 'Officinalis'

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Kaita-asteri Symphyotrichum laterifolium

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kirkonruusu Rosa Francofurtana-Ryhmä

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Pikkulehtikatsura Cercidiphyllum japonicum

Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä

Ranskanruusu, tarhagallianruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Ritarinkannus Delphinium

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Outoja ja hienoja värejä

 Marraskuussa on onneksi vielä värikästä, ainakin näin alkupäivinä.

Katsura on kasvanut edes jonkin kokoiseksi, vaikka se ei meinaakaan ilmeisesti ollenkaan kasvaa pieneksi puuksi, mistä haaveilin. Sen lehdet näkyvät onneksi näinkin ja niissä on mielenkiintoisia värejä; vaaleanpunaista, keltaista ja oranssia.

Vuorikärhön syysväri on hienostuneen tumma. Se on kasvanut hyvin, sen sijaan viereen istutettu japaninsinisade ei ole kasvanut senttiäkään. Toivon, että se onkin keskittynyt juurten kasvattamiseen. Kumpikin täytyy kohtapuoliin suojata talveksi, muuten ei kukkia näe eivätkä kasvit ehkä muutenkaan selviäisi talvesta.

Puutarhan näkyvin väripilkku on japaninvaahtera 'Osakazuki'. Se on muuttunut koko ajan punaisemmaksi, ja nyt sen lehdistä osa on alkanut varista. Sekin näyttää komealta, kun pensaan alusta on liekehtivän punainen. 

Tarhakielot ovat keltaisessa syysvärissään upeita etenkin, kun ne tänä vuonna kasvoivat ennätysmittoihin. Tarhajouluruusujen ja rotkolemmikin lehdet ovat vielä vihreinä. Aika värikäs yhdistelmä.

Viikko sitten oli rusotuomipihlajissa vielä lehdet. Niissä oli tavallista parempi ruska. Taustalla näkyy japaninvaahtera, vasemmalla 'Lemon Queen' -auringonkukan (jaloauringonkukka) viimeiset kukat.

Ruskopenkin alapäässä on kiinanpunapuu muuttumassa hienostuneen toffeenväriseksi.

Kuparivaahtera on vielä nuori, mutta esittelee jo, miten upea ruskapensas – tai pieni puu – siitä isona tuleekaan.

Helmiomenapensas 'Marleenan' läpi nähtynä vasemmalla kuparivaahtera ja oikealla lumipalloheisi. En ole muistanut vielä ottaa siitä lähikuvaa, vaikka se on todella upean värinen tänä vuonna.

Kävinkin nyt kesken jutun kirjoittamisen sen kuvaamassa, muuten se taas unohtuu. 

Pallesorvarinpensas pistää vielä viimeisillä lehdillään parastaan. Väri on todella voimakas ruusunpunaiseen vivahtava kirkas punainen. Kuvassa näkyvät varsien palteet, joista pensas on saanut nimensä.

Rohanin ohi kulkiessani tapasin merkillisiä sieniä. Ihan epätodellisia!

Kuin satukirjasta. Japaninkirsikasta pudonneet punaiset lehdet ja siniset sienet, melkoinen väripläjäys.

Sisälläkin on väripläjäys, kun kuvernöörinkukka kukkii keltaista vaahteraa vasten.

Ihan vastavärit.

Päivän ruusu on Lady of Shalott, upean oranssi Austin-ruusu. Kukat eivät taida ehtiä enempää avautua, kun kohta on viileämpää säätä tulossa. Tähän asti ruusujen nuput ovat hitaasti avautuneet kukiksi; onkin ollut ihanaa seurata niiden kehittymistä eri puolilla puutarhaa.

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Japaninvaahtera Acer palmatum

Katsura, pikkulehtikatsura Cercidiphyllum japonicum

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kuparivaahtera Acer griseum

Kuvernöörinkukka Tulbaghia violacea

Lumipalloheisi Viburnum opulus f. roseum

Pallesorvarinpensas Euonymus alatus

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Tarhakielo Polygonatum × hybdirum

Vuorikärhö Clematis montana