Hempeä juttu

 Puutarhan vaahtokarkit.

Lähdetään liikkeelle kuistin portailta. Tämä ruukku on nähty ennenkin, mutta kun murattisyklaami kukkii aina vain – nuppuja nousee koko ajan lisää. Taustan valkoisista pisteistä voi nähdä, että kelmeäneidonkannuskin yhä kukkii.

Kuistin nurkalla kasvava tarhaviinikärhö toimii kauniina valoverhona syklaameille.

 

Mennäänpä kurkkaamaan hedelmätarhan köynnösmajaa. Siellä kukkivat edelleen 'Pink Elephant' -verikonnantattaret. Ihania tällaiset pitkään syksyllä kukkivat kasvit!

Pyydettiin lisää kuvia köynnösmajan uudesta kiveyksestä. Se on todellakin pieni alue, vain muutaman neliömetrin. Viskoin siihen vielä päälle hiekkaa, jotta se kulkeutuu kivien välisiin painanteisiin, joten kiveys on kuvassa vähintäänkin epämääräisen näköinen. 

Kiveyksen reunoille on aina hyvä tehdä tukeva betonipengermä, joka pitää reunakivet paikoillaan. Kesällä, kun kiveyksen edustan nurmikko kasvaa, sen ei pitäisi näin paljon näkyä.

Köynnösmajan sinisade on hieno ja rehevä, en lakkaa sitä ihastelemasta. Miten se pystyi tuollaisten pakkasten jälkeen kuin viime talvena versomaan lähes latvastaan?

Syysvuokko 'September Charm' vain jatkaa ja jatkaa. En muista, onko se koskaan ennen kukkinut näin runsaana. Uusia vaaleanpunaisia kukkanuppuja vain ilmestyy kuin tyhjästä. 

Koska syysvuokko on viimein vähän rusastunut, on sen vierellä kasvava syysmyrkkylilja 'Alboplenum' jäänyt aivan huppeluksiin. Sitä ei edes kunnolla näe – kuvassakin se näyttää lähinnä valkoiselta roskalta syysvuokon alla. Täytyy muistaa tämä siirto nyt vielä samana syksynä, sillä keväällä mukuloista kaiketi kasvaa jo juuria.

Pieni tiedonhaku selvitti, että paras siirtoaika olisi keskikesällä, jolloin mukula on täysin lepotilassa. No, onnea vaan sille kuvitelmalle, että ensi keskikesällä tämän asian muistaisin!

Syysvuokon kukkavarret ovat kellahtaneet kovissa tuulissa kallelleen. Edessä kasvavan varjoliljan kuivuneet varret näyttävät, että voisi sitä pystyssäkin pysyä. Tästä kuvakulmasta näkee, miten onnettomasti kauniit valkokukkaiset syysmyrkkyliljat ovat jääneet syysvuokon alle.

Alppipenkissäkin kukitaan vaaleanpunaisena. Rusolaukkaneilikka 'Nifty Thrifty' on ihana kirjavalehtinen lajike. Tykkään niin kovasti tuosta, että laukkaneilikan kapeisiin terälehtiin on saatu mahdutettua ohuet vaaleanvihreät reunat. Taitavaa!

Japaninmaksaruoho selvisi talvesta – kaikki alppipenkin maksaruohot eivät selvinneet. Tämä on tuulinen paikka, lunta ei kerry, viima on hyytävä. Tämäkin on hyvin pikkuruinen, mutta elossa!

Tämän ihanan tummalehtisen maksaruohon oikeaa nimeä on mahdottoman vaikea selvittää. Ostin kasvin viime vuonna nimellä "Sedum Symphonie Mix", ja oikeastihan se on ensinnäkin luultavasti Hylotelephium, ei Sedum, ja niin edelleen. Voihan olla, ettei sekoituksen erillisillä kasveilla edes ole erillisiä lajikenimiä? 

Nopea yritys selvittää asiaa selvitti sen, että selvittäminen ei onnistu nopeasti.

Vaikka yleensä ostan kasvini mieluiten nimillä eikä epämääräisinä nimettöminä sekoitusten jäseninä, oli tämän tapauksessa pakko tehdä poikkeus. Mikä herkku! Jos katsoo edellistä japaninmaksaruohon kuvaa, voi arvella, olisiko tämäkin mahdollisesti japaninmaksaruoho tai ainakin sen kanssa tehty risteymä. Maksaruohoja on kuitenkin niin tuhottomasti, että enpä mene mitään väittämään.

Kasvienkin kanssa pätee vanha totuus: kun alkaa olla pisteessä, jossa tietää jo aika paljon, alkaa tajuta, kuinka vähän tietää.

Vaaleanpunaisten herkkujen kavalkadiin kuuluu ilman muuta myös heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn'. Tämä on myöhäinen syyskukkija, tai sitten aikainen kevätkukkija meidän ilmastossamme – kotonaan Brittein saarilla pensas kukkii alkutalvella. 

Ankara viime talvi palellutti kaikki kukkanuput, paitsi pari aivan maanrajassa olevaa, joten tänä vuonna ei tämän ihanan pensaan tuoksuvia kukkia ole juurikaan päässyt ihailemaan. Onneksi ovat siis nämä kukat, ja pari muutakin kukkaterttua on avautumassa.

Suurin osa nupuista on visusti kiinni ja ne kukkivat toivottavasti keväällä. Puska on kyllä hyvin kaunis ilman kukkiakin; punaiset tuoreet versot ja lehtien kannat ovat upeat.

Puskista puheen ollen; Endless Summer -jalohortensia 'Bailmer' on oikein edustava. Siinä on vain muutama kukinto, mutta niiden koko korvaa kaiken. 

Pitäisin sinisistä kukista paljon enemmän, mutta se on näköjään mahdotonta tällä kalkkisaarella. Olen yrittänyt lannoittaa jalohortensiaa raudalla, havunneulasilla ja rodo-havulannoitteella. Hortensioiden sinerrysainetta ei kotimaisista kaupoista näy saavan. Kaipa jalohortensiat ovat täällä sen verran harvinaisia, melko talvenarkoja kun ovat, ja maamme maaperäkin on useammin hapanta kuin emäksistä, ettei moiselle aineelle ole kysyntää.

Loppuun vielä ihana namupala: tarhamyrkkylilja 'Waterlily'. Kuten joka syksy, ensin tulee vain yksi kukka, ja juuri kun ehdin harmitella tämän syksyn kukinnan vaisuutta, niitä alkaakin nousta yhä lisää ja lisää.

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Japaninmaksaruoho Hylotelephium cauticola

Kelmeäneidonkannus Pseudofumaria alba

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Sinisade Wisteria

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Verikonnantatar Bistorta amplexicaulis

Hyvää lokakuuta

 Aika menee äkkiä ja uusia kukkia tulee kukkaan, syksylläkin!

Portaalla ilahduttaa syklaamiruukku, jossa murattisyklaameihin puhkeaa koko ajan uusia kukkia ja lehtiä. 

Taustalla näkyy valkoisia kukkia...

Kelmeäneidonkannus kukkii aina vaan. Se aloitti kukinnan jo heinäkuun alussa ja on ollut kaunis, kukkiva tupas siis kolme kuukautta putkeen.

Valitettavasti yksikään viime vuonna tähän siirretyistä myrkkyliljoista ei vaikuta olevan elossa, ehkä paikka oli niille liian varjoisa tai kostea.

Muotopuutarhan tupas loistomyrkkyliljaa on jälleen kookas, vaikka tätä jaoin ja istutin sinne sun tänne viime vuonna, annoin ystävillekin.

Kuistia vastapäätä on syysvuokko 'September Charm' yhä vedossa – aloitti jo elokuussa, kukki nimensä mukaisesti koko syyskuun ja jatkaa edelleen.

Kun katsotaan kuistilta länteen, näkyy ruskopenkki. Sen keskellä kasvava jaloauringonkukka eli 'Lemon Queen' on jälleen valtava puska. Ei nyt ihan niin korkea kuin vieressä jo yli 2,5 -metriseksi venynyt kiinanpunapuu, mutta lähes.

Myrkkyliljakausi on tosiaan alkanut ja yksi aikainen ennätti kukkia ohi sillä aikaa, kun olin kapungissa. Ruskakin on vasta alkanut, väriloistoa tiedossa!

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Kelmeäneidonkannus Pseudofumaria alba

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Syysvuokko Anemone hupehensis

Poksahdus ja kellahdus

 Täällä tuulee! Ja sataa.

Ilo oli suuri, kun kotiin palatessani portailla oli vastassa kukkiva syklaamiruukku. Monena vuonna on ollut niin kuivaa, etteivät ne ole oikein jaksaneet kukkia. Nyt kukkia on jo muutama ja nuppuja paljon. Kukintavuorossa on murattisyklaami, keväällä kukkivasta balkaninsyklaamista näkyy vain pyöreitä lehtiä.

Puutarha alkaa olla himmailemaan päin, mutta onneksi asteriaika ja myrkkylijaviikot ovat vielä edessä. Muotopuutarhassa ilahduttaa Succisella inflexa 'Frosted Pearls'. Sillä ei ole suomenkielistä nimeä, mutta se kuuluu kerälatvojen sukuun. Siro kasvi, pikkuruiset kukat; aivan ihana! Se on vasta pääsemässä vauhtiin.

'Åkerö' -omenapuun oksat notkuvat satoa. Tämä oksa muodostaa kaariportin muotopuutarhaan.

Edellisen jutun kommenteissa Anna kysyi, todellako kirsikkasorvarinpensaan hedelmät poksahtavat auki. Nyt ne ovat auki kuin ryhmä laskuvarjohyppääjiä, kussakin varjossa roikkumassa muutama oranssihaalarinen tyyppi.

Puskassa alkaa olla vähän syysväriäkin.

Sorvarinpensaat ovat todellisia syksyisen puutarhan tähtiesiintyjiä!

Aamulla Ransulle ovea avatessani ihmettelin, mikä kumma vaalea pötkö lojuu vuokko-esikkopuutarhassa. 

Apua, sehän on rähmälleen kellahtanut madonnapatsas!

Sitä pystyyn nostaessani huomasin, että pallohortensia 'Hayes Starburst' on elossa! Viime talvena jänis oli syönyt sen niin perusteellisesti, ettei puskaa näkynyt koko kesänä. Nyt se on kuitenkin tehnyt kolme heiveröistä versoa. Paikka on sille liian kuiva, mutta onneksi tänä kesänä on satanut.

Parhaillaankin sataa. Ransu kellahti ruokapöydälle säitä pitelemään.

Pysykää kuivina!

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Pallohortensia Hydrangea arborescens

Söpöjä vaaleanpunaisia

 ja vähän muunkin värisiä.

Ensiksi sisäkukka: balkaninsyklaami. Näistä pikkuruisista kukista ei voi syklaami enää kauniimmaksi tulla.

Istutin kokeeksi yhden mukulan myös puutarhaan toissa syksynä; se ei liene enää elossa tällaisen talven jälkeen.

Yhä uusia lumikelloja puskee maasta, tosin kokemus osoittaa, että tästä voi kulua vielä kuukausi ennen kuin ensimmäinen kukka aukeaa! Täällä varhaisen kevään saaristossa ei kevät etene lainkaan niin vauhdilla kuin jossakin päin sisämaata – sitten, kun siellä kevät käynnistyy. Näiden lajike on 'Snow Fox', jo edellisessä jutussa mainittu.

Rohan on keväällä kylmä ja hyinen alue, silti siellä ovat 'Viridapice' -puistolumikellot raivanneet tiensä jään läpi.

Mutapuutarhaan vievä oja on jäässä, mutta jääkuoren alla lirisee vesi. Ensimmäiset lumikellot ojan partaalla ovat jo lähteneet kasvuun. Täytyy leikata kuivat perennanvarret, jotta ne näkyvät. Tämä on kuin kaksi eri paikkaa: keväällä paljas, kesällä rehevä, silloin kasvusto on korkeaa.

Jännitän, kukkivatko 'Cassata' -narsissit tänä keväänä. Nostin sipulit viime vuonna ja istutin ne harvempaan, sillä vuosi sitten ne eivät enää kukkineet, kun kasvoivat niin tiheässä. Näiden kasvupaikka on tavattoman lämmin, kivipengermän eteläpuoli. Joku sipuli on noussut aivan pintaankin, mutta sitä ei voi nyt auttaa, sillä maa on umpijäässä. Pinnalla on vain noin senttimetri sulaa mutalöllöä.
 

'Mount Aso' -puuteripajun ensimmäiset kissat ovat punertuneet päivässä.

Eilen löysin tarhajouluruusun ensimmäisen kukkanupun. Olen siirtänyt varsinaisesta jouluruusulaaksosta huonon eli hailean värisiä jouluruusuja aurinkoiseen ylärinteeseen hedelmätarhaan ja tämä on yksi niistä. Lämmin kasvupaikka vaikuttaa.

Ransu esittelee. Jouluruusua ei erota, mutta se on kuvan oikeassa reunassa.

Ransu painelee ylärinteeseen. Se on alkanut ulkoilla enemmän; tänään käynyt jo kolme kertaa pihalla! Lyhyesti kylläkin, mutta silti. Sisävessa-aika taitaa olla ohi.

Kuusenhavuiglun alla on syksyllä hankkimani unelmaruusu eli mandariiniruusu 'Kristine'. Ei ole mitään hajua, miten se on talvesta selvinnyt. Voi olla, ettei ole selvinnyt ollenkaan. Maa on niin jäässä ja tuli niin hemmetinmoiset pakkaset.

Hedelmätarhan rusokirsikka on kuitenkin varmaan hengissä – kukkia odotellessa!

Upea päivä, kerta kaikkiaan. Mittari näytti varjossa +5. Ransu lähettää terkkuja kaikille ystävilleen!

Ja huomuttaa, että hän on vähintään yhtä söpö kuin puuteripajun vaaleanpunainen pajunkissa.

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Mandariiniruusu Rosa moyesii

Puistolumikello Galanthus nivalis

Puuteripaju Salix gracilistyla

Rusokirsikka Prunus sargentii

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Terveisiä ikitalvesta

 Pakkasta on pidellyt. Putkia on jäätynyt. Ei siitä tämän enempää – tässä jutussa ei ole kuvia ulkoa, kun siellä ei huvita huvikseen tepastella.

Eilen oli upea auringonpaiste ja kaivoin pitkästä aikaa kameran laukustaan. Olohuoneen kulmaikkuna on etelään ja sieltä tulvi hivelevä aurinko. 

Sitruunapuu osoittaa vitamiininpuutoksen merkkejä, lehdissä on keltaisia alueita. Täytyy aloittaa lannoitus ja kevään myötä istuttaa puu isompaan ruukkuun.

Korallibegonia oli kärsineen näköinen, kun saavuin parin viikon kaupunkireissulta tässä viikolla. Mittariin oli jäänyt minimilukemaksi sisällä –3, mikä on tietysti aika ikävää. Begonia kuitenkin toipui, ehkä tuossa pöydällä ei ollut kaikkein kylmin paikka. Poistin kurttuiset lehdet.

Pensasbasilika, sitruunaverbena ja keijunsalvia näyttävät menehtyneen, mutta voihan niihin vielä puhjeta uusia lehtiä. Kuvassa on pensasbasilika, joka oli huonossa hapessa jo edellisen kaupunkireissun jälkeen, kun pitkä sähkökatkos aiheutti sisälämpötilan painumisen nollaan. Sitruunaverbena on ennenkin kuollut yllättävän äkkiä noin nollassa asteessa, keijunsalvialle taisi käydä toissa talvena samoin.

Pitkäaikaisiksi huonekasveikseni onkin valikoitunut kestävä kokoelma sissejä, jotka eivät vähästä hätkähdä. Kultaimarre mennä porskuttaa, vaikka lattialla on jääkylmää, eikä pelargoneistakaan yksikään kuollut – olohuoneen ikkunalla oli takuulla se –3. Verenpisarat eivät ennenkään ole kylmästä nokkiinsa ottaneet.

Iso ilouutinen on rosmariinin loistava kunto. Se on edelleen hyvin vihreä ja pörheä ja kukkii; uusia nuppuja muodostuu yhä. Tosin... on käynyt ennenkin niin, että se on selvinnyt vihreänä maaliskuuhun, jolloin se on kupsahtanut. Hyvinvoiva kasvi antaa silti toivoa ja suurta iloa.

Myös sen takana elävät hempeän vaaleanpunakukkaiset nerinet voivat hyvin, luojan kiitos. Aiemmin mainitut ehkä-vainajat on suht helppo korvata keväällä taimitapahtumasta tai hyvästä puutarhamyymälästä, mutta erikoisen väriset nerinelajikkeet joutuu tilaamaan ulkomailta.

Monta vuotta laajassa ruukussa kasvattamani syklaamit ovat minulle tärkeitä ja nehän sietävät muutamaa pakkasastetta hyvin. Murattisyklaameilla on reippaat lehdet, keväällä kukkiva balkaninsyklaami on tulossa kukkaan. Oikeassa reunassa voi nähdä pari nuppua.

Yksi kukka on jo auki! Balkaninsyklaamilla on suloiset minipienet kukat. Kukan alaosassa on kaunista purppuraa. Lehdet ovat pyöreät, tästä kuvasta voikin hyvin vertailla niitä murattimaisiin murattisyklaamin lehtiin.

Me Ransun kanssa kiitämme lämpimästi ihanista viesteistä Mustin kuoleman johdosta. Ne ovat auttaneet surussa ja tuoneet lohtua. 

Ransua ei tosin yhtään harmita se, että nyt sillä on sataprosenttinen mamman huomio eikä ruokakupeillakaan käy kukaan muu. Nämä ovat Ransun elämässä hyvin tärkeitä seikkoja.

Elämä jatkuu surusta huolimatta ja onneksi on karvainen terapeutti pitämässä elämässä kiinni ympärivuorokautisesti. Kun kaveria ei enää ole, on Ransu kohdistanut kaiken huomionhakuisuutensa minuun. Se on ihan hyvä niin.

Toivon, että routa sulaa juhannukseen mennessä. Meillä on lunta noin 3 cm ja kun pakkaset ovat olleet täälläkin sekä järkkyjä että pitkäkestoisia, on maa varmasti syväjäässä. Hirvittää ajatella talvenarkojen kokeilukasvieni kohtaloa, kun juuretkin ovat jäätyneet. Kevät, tai viimeistään kesä, sen näyttää. Havuista kasatut iglut eivät välttämättä enää auta, kun kova pakkanen on jatkunut niin pitkään.

Mutta hei, tänään on enää –8!

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Keijunsalvia Salvia microphylla

Korallibegonia Begonia Corallina-Ryhmä

Kultaimarre Phlebodium aureum

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Nerine Nerine bowdenii

Pensasbasilika Ocimum gratissimum

Rosmariini Salvia rosmarinus

Sitruunaverbena Aloysia citriodora

Pieni pinkki kierros

 Lyhyt, mutta söpö!

Ensin kuistin rappusten syklaamiruukku. Murattisyklaamit kukkivat näin syksyllä, pyöreälehtiset balkaninsyklaamit keväällä – mutta niiden ensikukintaa vielä odottelen. Istutin ne tuohon ruukkuun vuosi sitten, eivätkä ne viime keväänä kukkineet.

Pikkuruiset luonnonsyklaamin kukat ovat suloisinta mitä kuvitella saattaa. Ne ovat vielä pienempiä kuin kukkakaupoissa myytävät "minisyklaamit". Lisäksi on ilo hyysätä näitä aarteita vuodesta toiseen sen sijaan, että ostaisi kertakäyttökukkia.

Loistojasmike eli 'Tähtisilmä' kuuluu niiden ihastuttavien kasvien joukkoon, joiden ruska on vaaleanpunainen. Sen vieressä kasvaa punalehtiruusu. Hyvä syyskasvi sekin: keltainen ruska ja kauniit punaiset kiulukat.

Vuorikonnantatar 'Darjeeling Red' kukkii koko kesän, mutta erottuu kunnolla vasta syksyllä, kun paljon muuta ei ole kukassa. Se näkyy paremmin tielle kuin puutarhaan. Sen tehtävä on peittää kivipenkereen päällinen, jonka alla on tienvarren ojaan johtava salaoja.

Yksi tämän marraskuun ihanimmista yllätyksistä on 'Dawn' -heiden kukinnan alkaminen kerrankin samaan aikaan kuin esim. Skotlannissa. Lauhatalvisilla seuduilla se kukkii syystalvella. Niin nyt täälläkin!

Jo kookkaaksi kasvanut puska on aivan täynnä pullistelevia kukintonuppuja. Makealta tuoksuvia pikku kukkia avautuu jatkuvasti. Voi olla, että kun talvi tulee, liian pitkälle kehittyneet nuput tuhoutuvat pakkaseen eivätkä pysty kukkimaan keväällä, kuten tähän asti, mutta se ei haittaa mitään. Paljon mieluummin otan loppusyksyllä kukkivan pensaan, keväällä on niin paljon muutakin katsottavaa.

Olisi kivempi ihailla pensasta ilman sitä ympäröivää verkkoa, mutta riskiä ei voi ottaa: peurat rakastavat heisiä vähän liikaa.

Päivän ruusu on kasvimaan ovenpieleen haaveellisesti nojaileva Pierre de Ronsard eli 'Meiviolin', tunnettu myös nimellä Eden tai Eden Rose.

'Dawn' -heisi on lajia Viburnum × bodnantense, ei suomenkielistä nimeä

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Loistojasmike Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Punalehtiruusu Rosa glauca

Vuorikonnantatar Bistorta affinis

Pinkkiä ja purppuraa

 Keräsin tähän juttuun joitakin hempeitä ja pari voimakkaampaa huomiota reilun viikon takaa.

Daalia 'Stolze von Berlin' aloitti viimein kukinnan. Siirsin ruukun avokuistille, kohta täytyy nostaa juurakko ja yrittää talvettaa se. Jospa kerrankin onnistuisin! Tosin tällaisen peruspinkin daalian kanssa onnistuminen on yksi ja hailea, mutta olisihan se kiva joskus onnistua.

Ransu esittelee, että kasvimaan kiveys on yhä kitkemättä: koristemansiot kukkivat voimakkaan pinkkeinä kiveyksen päällä Ransun takana.

Rohanissa havaitsin 'Madame Julia Correvon' -viinikärhössä vielä pari kukkaa.

Loistomyrkkylilja 'Atrorubens', kuten muutkin myrkkyliljat, houkuttelee kukkakärpäsiä.

Tarhamyrkkylilja 'The Giant' tuotti tusinan verran kukkia. Upea saavutus vasta viime syksynä hankitulta mukulalta! Ensimmäiset syyssahramit ovat nousemassa sen vieressä, tosin niitä ei kuvassa näy.

Syysmyrkkylilja 'Alboplenum' ei ole pinkki, vaan ihanan puhtaanvalkoinen. Syysvuokko 'September Charm' ja pikkuruinen haisukurjenpolvi liputtavat vaaleanpunaisen puolesta. 

Muotopuutarhassa tarhamyrkkylilja 'Waterlily' on ilahduttanut suuresti kukkimalla kerrankin runsaammin. Taisin viskata tälle jotakin lannoitetta tai huussikompostia keväällä.

Kuistin rappujen ruukussa nostavat murattisyklaamin kukkanuput taipuisia päitään. Pyöreät lehdet kuuluvat balkaninsyklaamille, se kukkii vasta keväällä – tosin kaikki balkaninsyklaamini, myös avomaalle istutettu, jättivät tänä vuonna kukinnan väliin. Ne on kyllä kaikki hankittu vasta vuosi sitten, ehkä niiltä kuluu aikaa asettumiseen.

Murattisyklaamin lehdet nousevat maasta nuppujen kanssa samaan aikaan, aaltoilevareunaisia lehtiä voikin nähdä ruukussa siellä täällä.

Purppurahelmimarja 'Profusion' yllättää tuottamalla limenvihreiksi muuttuneisiin lehtiinsä purppuraisia laikkuja.

Tontin ylälaidalla asustaa persianparrotia. En tiedä, kasvaako se koskaan puuksi, toistaiseksi sen muoto on lamoava pensas. Voi olla, että latva paleltuu aina kovilla pakkasilla, vaikka sen suojaisikin.

Puskakin kelpaa, sillä jo siinä näkyy parrotian paras ominaisuus: jännittävä ja hyvin monivärinen ruska. Lehtiin tulee keltaista, oranssia, punaista ja pinkkiä, purppuraakin.

Päivän ruusu on Pierre de Ronsard eli 'Meiviolin'.

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Persianparrotia Parrotia persica

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Syyssahrami Crocus speciosus

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Viinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä