Rohanin sävyjä ja marhanliljavertailu

 Uhkauksestani huolimatta tässä tulee vain heinäkuun kukkia. Muistaakseni julkaisin pari kuvaa 'Buckeye Belle' -pionista joskus juhannuksen aikaan, mutta muu Rohan jäi kesäkuulta kokonaan raportoimatta. Ehkä loppukevään–alkukesän kukkia voi julkaista talven mittaan...

Marhanlilja 'Claude Shride' pitää tänä vuonna niin surkean esityksen, etten ollut ottanut siitä ainoaakaan kuvaa. Nappasin tämän kuvan eilen siksi, että keskustelimme Liisan kasvit -blogin Liisan kanssa tämän lajikkeen väristä verrattuna 'Russian Morning' -marhanliljaan.

'Claude Shride' on kiiltävän tummanpunainen, sanoisin, että ruskeanpunainen, mikä on juuri oikea sävy Rohaniin. Sillä on tummia pilkkuja, mutta ne on ympäröity keltaisella – fiksu veto, sillä muuten niitä ei kunnolla erottaisikaan.

Piti etsiä kuva viime kesältä, sillä normaalisti Claude on varsin kukkaisa usealla varrella. Vieruskaverina sillä on kiinanpioni 'Moon of Nippon'.

Tänä vuonna 'Moon of Nippon' sai seuraa 'Bronze Peacock' -sulkavaleangervosta. Kovin usein harmittelen, että valeangervot viihtyvät täällä huonosti, mutta tänä sateisena alkukesänä ainakin tämä yksi niistä on kasvanut paljon tavallista isommaksi – vaikka on edelleen alle polvenkorkuinen. 

Kaksi muuta valeangervoa lähti kituliaasti kasvuun vasta heinäkuussa, ja se on niille tavallista. Mutta ne eivät kasva Rohanissa, joten niistä enemmän joskus toiste.

Mustapäivänhattu 'Green Wizard' on totaalisen upea.

Kolmesta 'Royal Purple' -peruukkipensaasta isoin kukkii! Nyt en muista, onko kukkia näkynyt aiemmin; ei löyty tietoa ainakaan täältä blogista. Luulen, että tämä on ensimmäinen kukinta. Kaksi pienenpää himmailee vieläkin. 

Kolmesta puskasta yksikään ei ole yltänyt kovin korkeaksi, tämäkin on alle metrinen, mutta eipä niillä mitään erityistä hienoa multaakaan ole. Lisäksi tienposken ojassa viihtyvät vesimyyrät saattavat verottaa juuria tai ainakin aiheuttaa sen, etteivät juuret ole multakosketuksessa, vaan onkalossa. Joten olen tästä tavattoman iloinen!

Peruukkipensas kasvaa japaninmagnolian vieressä, joka ei vielä tänäkään vuonna kukkinut, mutta ehkä ensi keväänä! Se alkaa olla jo sen kokoinen ja ikäinen, että voisi aloittaa kukkimisen.

Kuvassa kukkii peruukkipensaan lisäksi marhanlilja 'Russian Morning'. Anteeksi vain, Liisa, jotenkin harhauduin aiheesta sivupoluille, mutta ehkä sävyjen vertailu onnistuu myös pienen välimatkan jälkeen.

'Russian Morning' on valoisampi ja heleämpi eikä niin ruskehtavan punainen kuin 'Claude Shride'. Terälehtien (oik. kehälehdet) sisäosa on vaalea ja hennot tummat pilkut erottuvat siitä kauniisti. Tämänkin kukat ovat kiiltävät, kuten kaikkien varjo- ja marhanliljojen, mutta kiilto ei niin erotu. 

Kerta kaikkiaan hurmaava kukka, sävy tuo veden kielelle. Ja mikä ihaninta: siirsin kaksi kookasta sipulia viime syksynä ruskopenkistä tänne Rohaniin, ja molemmat kukkivat, toinen vieläpä kahdella kukkavanalla. 

Kun vertaan kuvia viimevuotisiin, jolloin tämä kukki ruskopenkissä, huomaan värieron. Tämä oli siellä pikkuisen tummemman punainen. Onkohan mahdollista, että ensimmäisenä vuonna siirron jälkeen kukkien sävy on vaaleampi? Tai viileät kevätkesän säät vaikuttaneet? Outoa, mutta kasvien kanssa kaikki on mahdollista – marhanliljojen etenkin. Joka tapauksessa tällä on mielestäni aina vaaleampi kukan keskusta kuin Shridella.

Rohanin lähistöllä katajapenkissä kukkii marhanlilja 'Guinea Gold', yritin ottaa siitä kuvan vasten Rohanin tummalehtisiä pensaita.

Tässä Rohan typistettynä yhteen kuvaan, se näkyy lähes kokonaisuudessaan kuvan oikealla puolella. Penkin alkupäässä on riippaoksainen, pensasmainen ja tummalehtinen pyökki 'Rohan Weeping'. Sen edessä on muutama tummalehtinen japaninhappomarja 'Concorde', jotka muodostavat aidaksi leikattuna Rohanin päädyn.

Rohanin puolivälin tienoilla asuvat tummalehtinen japaninkirsikka 'Royal Burgundy' ja mustaselja 'Black Beauty', tummalehtinen sekin. Kukassa on seljan lisäksi etelänruusuruohoa, violettikukkainen purppuratulikukkakin näyttää yhä kukkivan.

Violetti ei oikein ole Rohanin väri. Tummalehtisten puskien seuraan sopivat paremmin viininpunaiset sävyt. Ukonhattu 'Purple Sparrow' ei oikein istu tänne, mutta en tiedä, uskallanko sitä siirtääkään, sillä ukonhatut viihtyvät puutarhassani yleisesti ottaen varsin huonosti. Tämä kesä on parempi ja on ylipäätään lottovoitto, että ukonhattu on vielä hengissä pari vuotta istuttamisesta.

Huomasin muuten puutarhapäiväkirjastani, että olin istuttanut syksyllä tämän lähelle toisenkin samanlaisen! Täytyypä mennä katsomaan tarkemmin. Tai ehkä tämä onkin se uudempi, joka kukkii. Mene ja tiedä. Vieressä on valkokukkainen isotähtihyasintti 'Alba'.

Vanha pioni (ehkä Sarah B.) on pistänyt päänsä pensaaseen, tai aitaan, mutta se ei auta. Tämä saa lähtöpassit Rohanista välittömästi, kun kukinta on ohi. Tilalle kaavailen carolinanrosettipensasta; aarretta, jonka sain ostaa Vakka-Taimesta kesäkuun lopulla. Oikeastaan suunnittelen tekeväni siirrot tänä iltana, kunhan kuumuus pikkuisen hellittää.

Eilen ja tänään meilläkin on 30 astetta varjossa. Syynä on se, että on lähes tyyntä ja sekin pieni tuulenvire käy pohjoisesta, joka ei tähän etelärinteeseen rakennetulle kylälle osu. Eilen oli ihan antoisaa tehdä puutarhahommia hien virratessa pitkin selkää, mutta juoda täytyi. Kuistille tuomaani vesilasia piti käydä täyttämässä vähän väliä, sillä koko lasillinen meni kerralla noin vartin välein.

Mutta on niin ihanaa, kun ei tarvitse palella! Eilen oli vuoden ensimmäinen päivä, kun jätin villasukat pukematta.

Rohanissa on myös niittytunnelmaa. Blogiystävän (terveisiä Pirkolle!) aikoinaan lähettämistä heinien siemenistä on peräisin ihana, sinertävälehtinen niittyräpelö 'Limouzi'. Olen kylvänyt myös tavallista niittyräpelöä, ja kumpikin on tänä vuonna ennätysmitoissa. Kukinnot heiluvat yli polven korkeudella!

Käärmeenlaukka sointuu Rohaniin hyvin, niinpä olen ripotellut sen itusilmuja tännekin.

Tähkähietalilja kukki pitkään, kiitos viileiden säiden, mutta nyt se alkaa olla pian ohi.

Tähkähelmikän seassa kukkivat etelänruusuruohot ja harjaneilikat: upea tumma on 'Onyx', mutta se on tuottanut myös punaisempia siementaimia (kuten taustalla), kun vaaleampia harjaneilikoita kukkii muualla puutarhassa. Näidenkin siemenet ovat muuten ystäviltä peräisin!

Niityn vierellä kukkii neidonruusu 'Félicité Parmentier'. Upea, upea ruusu, joka on neidonruusujen tapaan hyvin terve – ainakin täällä minun puutarhassani nillä on käytöksestä kymppi. Neidonruusut kukkivat vain kerran kesässä, ja sanoinkin talvisella David Austin -ruusuluennollani, että jos neidonruusut olisivat jatkuvakukintaisia, puhuisin Austinien sijaan niistä. Ne ovat ruusuista ihanimpien joukossa, ehdottomasti.

Avautuvissa kukissa on ujoa punerrusta. Ja kukkia on paljon, paljon! Toistaiseksi mikään talvi ei ole kukintaa vähentänyt; eivät lauhat märät talvet eivätkä jäiset siperiantalvetkaan.

Alban lähellä, toisin sanoen neidonruusun, kasvaa Austin-ruusu Winchester Cathedral ('Auscat'). Kertakaikkisen kaunis: huomaa vaaleanpunaiset nuput, joista avautuvat valkeat kukat. Ja tämähän kukkii marraskuuhun saakka.

Tähtiputket eivät minun puutarhassani riehaannu – olen ollut huomaavinani, että niille on liian kuivaa tai paahteista, tai kumpaakin. Tämän arvelen olevan blogiystävän vuosia sitten tuoma isotähtiputki 'Lars'. Upea väri! Ja parempi rehevyys kuin muina kesinä.

Kimalaishaaste odottaa yhä, tässä on hirmuisesti kaikenlaisia aiheita odottamassa: kuukauden kalenteripoika, neulepostaus, liljajuttu, ruusujuttu, veneretkijuttu, lehmät metsässä -juttu ja lisää aiheita tulee koko ajan sitä mukaa kuin uusia kukkia puhkeaa... ehkä talvella sitten?

Joten lopetellaanpa tähän. Puro-ohdake 'Atropurpureum' on ilokseni yhä hengissä, vaikka myyrät lienevät tämänkin mehevänmaistuvaa juuristoa verottaneet. Tänä vuonna kukkavarsi on ennätyskorkea: japaninmagnolian reilu kaksimetrinen latva toimikoon mittakeppinä.

Joku saattaa ihmetellä ohdaketta kukkapenkissä, mutta tämä lajike on steriili eikä tuota siementaimia ollenkaan. Pari vuotta sitten jaoin juurakkoa ajatuksena tuottaa varakappaleita toisaallekin, jotta jos myyrät syövät tästä loputkin, on edes jossain jotakin jäljellä. Ohdakekasvusto oli nimittäin hälyttävästi pienentynyt. Mutta niitä jalopaloja ei enää löydy. On tietysti mahdollista, että olen kitkenyt ne tavallisina ohdakkeina... oi ja voi. 

Koska tämän erikoisen kauniin ohdakkeen juurakon löytäminen oli työn takana, en halua menettää tätä viimeistä. Ehkä annan sen toistaiseksi kasvaa ja vahvistua tässä ennen kuin menen sörkkimään sitä taas.

Antoisaa hellepäivää!

Carolinanrosettipensas Calycanthus floridus

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Isotähtihyasintti Camassia leichtlinii

Isotähtiputki Astrantia major

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Mustapäivänhattu Rudbeckia occidentalis

Mustaselja Sambucus nigra

Neidonruusu Rosa alba, tarkemmin ottaen lajikkeet ovat tarhaneidonruusuja, Rosa Alba-Ryhmä

Niittyräpelö Briza media

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Puro-ohdake Cirsium rivulare

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Pyökki Fagus sylvatica

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Tähkähietalilja Anthericum liliago

Ukonhattu Aconitum

Hyviä yhdistelmiä

 Hämmästyin, kun katsoin kasvimaan ovesta Rohaniin.

Oven molemmin puolin ovat siniheinät kasvaneet suuriin mittoihin jotenkin huomaamatta. Ei niitä täältä kasvimaan puolelta oikein kuvasta tajua, joten mennään raput alas.

Etenkin tässä Rohanin päässä asuva isosiniheinä 'Skyracer' on nyt tosiaan nimensä veroinen, lähes taivasta hipova. Se on reilusti yli kaksimetrinen; kasvanut jo korkeammaksi kuin sen takana, pengermän päällä oleva säleikkö!

Kuvan oikeassa reunassa näkyy vähän 'Diabolo' -purppuraheisiangervoa, sekin on viimein alkanut kasvaa, kun peurat eivät enää pariin vuoteen ole päässeet sitä mutustelemaan.

Puutarhaihmisen suuria hetkiä ovat ne, kun kasveista tulee viimeinkin sellaisia kuin oli vuosia aiemmin ajatellut. Tätä tyydytyksen tunnetta on mahdoton kuvailla tai selittää, se vain on sellaista sisäistä ilon kuplintaa. 

Nämä hetket tekee mieli jakaa asiaa ymmärtävien kanssa – ja mikäpä parempi paikka kuin blogi. Täältä löytyy syvää ymmärrystä, kun tuttavapiiristä muutoin aika vähän; vaikka kohteliasta hetken nyökkäilyä saisikin asialle ennen kuin puhe siirtyisi johonkin muuhun.

'Diabolo' ja sen edessä kasvava helminukkajäkkärä toteuttavat Rohanin tumma-vaaleaa väriteemaa.

Ennen kuin jatketaan Rohania pidemmälle, katsotaan tässä välissä, mitä vastapäisestä penkistä löytyy, eli oven ja rappusten toisesta pielestä.

Siinä on ruusu-heinätarha. 'Skyracerin' vastaparina kasvaa toinen, tavallinen isosiniheinä – ei siis mitään lajiketta. Se on vähän matalampi ja leveämpi, varsin kaunis sekin. Sen seassa kukkii yhä kurjenpolvi Geranium shikokianum, varsinainen kukintamaratoonari, jonka olen kasvattanut siemenestä. Jotenkin nuo heinän lehtien välistä kurkkivat kukat viehättävät.

Ohikukkineesta ruskeasta massasta voi päätellä, kuinka kauan kurjenpolvi on kukkinut ja yhä vain jatkaa. Siitä kasvaa erittäin kookas, silti ilmava pehko. 

Jos olisin tajunnut koon taimea istuttaessani, olisin laittanut sen vähän kauemmas penkin reunasta, sillä nyt se ryöppyää polulle ja rappusille, mutta onhan sekin viehättävää  – kunnes nurmipolku täytyy ajaa ruohonleikkurilla. Mutta parhaimmillaan tämä olisi muiden kasvien seassa, sillä pitkät kukkavarret leviävät mukavasti muiden väleihin ja nousevat sieltä myös hyvin näkyville.

Runsaasta kukinnasta huolimatta en ole vielä koskaan löytänyt siementaimea, joten täytynee muistaa kerätä siemeniä ja kasvattaa niistä tätä lisää. Tätä kurjenpolvea saisi puolestani kasvaa puutarhan ihan joka puolella!

Seuraava isosiniheinä löytyy myös ruusu-heinätarhasta, vaikka otin kuvan pikemminkin 'Herbstschnee' -tuoksuasterista sen edessä. Tuo isosiniheinä, lajikkeeltaan 'Transparent', ei ole aiemmin tainnut kukkia – ja sekin on yhtäkkiä yli kaksimetrinen. Siniheinillä tuntuu kuluvan muutama vuosi ennen kuin on riittävästi juurimassaa tuottamaan kunnon esityksen.

Olin vähällä kitkeä taimen muutamaan kertaan silloin, kun se oli pieni – onneksi tajusin ajoissa! Tuolla ruusu-heinätarhan takana kun alkaa melko villi rehotus, jota nyt yritän laittaa ruotuun pressun avulla.

Niinpä kävin äsken ottamassa kuvan varta vasten 'Transparent' -isosiniheinästä pengermän päältä käsin. Tuoksuasteri näkyy kuvan alareunassa eikä se ole todellakaan matala asteri. Siihen on tulossa runsaasti valkoisia kukkia.

Tästä tuli nyt melkoinen ylistyslaulu isosiniheinille – ja ne saavat vielä lokakuun mittaan ihanan keltaisen syysvärin. Näytän viimeistään marraskuussa! Silloin siniheinät ovat oikeita väripilkkuja vaisuuntuneessa puutarhassa.

Sitten takaisin Rohanin puolelle. Seuraava tumma-vaalea väripari on japaninkirsikka 'Royal Burgundy' ja syysasteri 'White Ladies', joka aloittelee kukintaa.

Nyt alkaa olla asterien kultakausi ja näistä riittääkin juttua jonkin verran. Vaikka minulla ei ole ollenkaan niin montaa asteria kuin ne ansaitsisivat. Oikeat syksyn pelastajat!

Loppuun vielä toinen äsken otettu kuva. Ruusu-heinätarha vasemmalla, Rohanin viimeiset metrit oikealla, siellä 'Skyracer'. Lapiosta vasemmalle on tavallinen isosiniheinä; matalampi ja leveämpi. Kuvan vasemmassa reunassa on ruusu-heinätarhan takaosassa kasvava 'Transparent'. Kuvasta heiniä on vaikeampi erottaa, livenä ne huojuvat viekoittelevasti tuulessa.

Ja taas on mahtikeli. Yön alin oli +4,5 joten kovin kylmää ei ollut, mutta eipä täällä merellä kovin nopeasti syksyllä kylmenekään. Silti oli lähes kymmenen astetta kylmempää kuin viime aikojen yöt. Illalla pohjoistuuli oli hyytävä, mutta tuuli kääntyi jo etelään ja puhaltelee nyt niin leppeästi, että se oikein hivelee. 

Toisaalta saisi jo sataa – sadevesitynnyrit tyhjenevät hyvää tahtia, tänä syksynä ne saa kumoon todella ajoissa tätä menoa. 

Niinpä ulos. Ihanaa sunnuntaita sinnekin!

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, punalehtiset

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Tuoksuasteri Symphyotricum novae-angliae

Viikko kesäkuun alussa

 Jäin jumiin alkukesän kuviin ja huomasin, että ihan vain yhden viikon aikana yhdessä ainoassa kukkapenkissä on tullut kuvattua paljon kiinnostavaa. Mikä yltäkylläisyys onkaan kesän kukkakuvien kanssa! Niitähän on aivan määrättömästi. 

Valitsin Rohanin, joka on pitkä penkki puutarhan reunalla. Kuvassa se näkyy kokonaan mutta lytistyneenä: pituus on noin 12 metriä, mitä ei jotenkin päädyistä päin otetuista kuvista ikinä uskoisi. Tämä kuva on kesäkuun puolivälistä.

Valitsemani viikko on kesäkuun alkupuolelta 5.–11.6. Rohan on keväällä pitkään kylmä, joten sen tulppaanit kukkivat myöhään. 'Rohan Weeping' -pyökin tummien lehtien alla kukki yllätyksenä 'Royal Acres' -tulppaani, joita olin istuttanut vuosikausia aiemmin, eivätkä ne olleet vuosiin kukkineet. Taustan keltaisetkin tulppaanit ovat ylläreitä, sillä sellaisia en ole tähän tietoisesti istuttanut, kun keltainen ei kuulu Rohanin väreihin. 

Mutta onhan keltaista vähän siellä sun täällä, ja mukulaleinikkiäkin kukkii keväisin kaikkialla, Rohan mukaan lukien. Kesäkuun alkupuolella kukkivat myös 'Concorde' -japaninhappomarjat, joita olen istuttanut Rohanin alkupäähän vähän kuin alku- tai päätyseinämäksi. 

Kukat ovat täysin toissijaiset, 'Concorde' on erityisen hyvän värinen tumman viininpunalehtinen.

Viime kevät oli iloisten tulppaaniyllätysten aikaa. Moni muukin vuosikausia vanha tulppaani kukki, näitäkin punaisia nousi useita. Lajike on tuntematon, sain näitä kaupanpäällisinä yli kymmenen vuotta sitten vain nimellä "punainen viherraitatulppaani, vanha lajike".

Rohan on puolivarjoisa, joten se ei ole ihanteellisin tulppaaneille, mutta en ole ryhtynyt näitä vielä pois siirtämäänkään niin kauan kuin pärjäävät. Kertaalleen nämä jo siirtyivät tänne muotopuutarhasta, jonne ne eivät värinsä puolesta niin hyvin sopineet. Mutta alussa minulla ei ollut yhtään kukkapenkkejä, piti vain istuttaa niin paikkoihin, joihin kukkapenkkiä raivasin.

Edellisessä tulppaanikuvassa taustalla näkyi rotkolemmikki 'Betty Bowring'; ihana valkokukkainen ja täysvihreälehtinen kaunotar. Olen niin iloinen siitä, että tämä on asettunut ja kasvoi tänä vuonna oikein rehevästi. Aika usein nämä nimittäin kituvat.

Bettyn takana on toinen kasvilaji, joka ei välttämättä viihdy. Sulkavaleangervo 'Bronze Peacock' kumminkin nousi maasta kesäkuun alkupuolella ja pysyi jotakuinkin vehreänä. 

Valeangervoista ei oikein minun saariolosuhteissani saa reheviä eikä näyttäviä, mikä on harmi, mutta yritän silti ylläpitää muutamaa, jotka suostuvat kasvamaan edes kituliaasti. Tämä on niistä kyllä rehevin, toistaiseksi. Kituliaasti kasvavilla on tosin taipumus pienetä vuosi vuodelta, kunnes jonakin vuonna eivät enää nouse ollenkaan.

Tummat sävyt kuuluvat Rohaniin. Nämä 'Black Parrot' -tulppaanit tuottivat myös iloisen yllätyksen nousemalla näin lukuisina ja hyvin kukkivina vuosien jälkeen.

Tumman vastakohtana on valkoinen. Arovuokko on viimein asettunut vähän runsaammaksi kasvustoksi, tätäkin yritin monta kertaa, kunnes blogiystävän antamat taimet tärppäsivät ja asettuivat taloksi.

Espanjansinililjat ovat tietysti lajiketta 'White City', Tolkien-maailmassa kun ollaan. Taustalla ihana libanoninlaukka, viimein sain sitäkin! Kerran aiemmin sitä jo hankin, mutta tuli nuokkulaukkaa – ihana kyllä sekin, mutta ei valkoinen.

Muutama vaaleanpunakukkainen kasvi on eksynyt Rohaniin, vaikka sen piti olla tumma-valkoinen. Silkkipioni on pioneista ihanimpia ja kukkii aikaisin, heti kesäkuun alussa.

Kaivoin viime syksynä penkin etureunassa kasvavia silkkipionin juuria pois ja istutin muualle, mutta edelleen pionia nousee ihan penkin reunastakin. Se on hankalaa, kun varret kaatuvat nurmikolle. Ihanan elinvoimainen pioni kyllä! Nurmikosta (ts. voikukikosta) päätellen olen viettänyt viikon kaupungissa ja vasta tullut kotiin tai sitten oli hirveät työkiireet.

Rohanin kuningatar kesäkuun alussa on heti silkkipionin takana kasvava japaninkirsikka 'Royal Burgundy'. Kukinnan alussa tummemman vaaleanpunaiset kukat haalistuvat vähitellen lähes valkeiksi.

Onnistuin myös ottamaan kuvan Mustista keskellä kesäkiireitään.

Miten on siellä ruudun takana, oletko vielä tarttunut juttuehdotukseeni kirjoittaa kesän kukista? En ole vielä huomannut, joten täytyy käydä tutkimassa juttujanne!

Arovuokko Anemone sylvestris

Espanjansinililja Hyacinthoides hispanica

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Libanoninlaukka Allium zebdanense

Pyökki Fagus sylvatica

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Silkkipioni Paeonia wittmanniana

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Viherraitatulppaani Tulipa Viridiflora-Ryhmä

Rohanin värejä

 Piti olla alun perin tummaa ja vaaleaa, mutta sitten joukkoon eksyi vähän muutakin.

Eihän kukissa ole lähes mustia tai tummanruskeita värejä kuin aniharvon. Viininpunainen on ihan hyvä tumman vastine. Etelänruusuruohot ovat onneksi viihtyneet ja muodostaneet pienen niityn samalle kohdalle, jossa alkukesällä kukki pieni valkokukkaisten tähtihyasinttien niitty.

Neidonruusu 'Félicité Parmentier' on kukkinut pitkään, tummalehtinen mustaselja 'Black Beauty' kukki myös ja on jo kasvanut parimetriseksi.

Ystävä, joka kiersi puutarhaa eilen, huomautti, ettei mustaseljaa tahdo huomata, kun vieressä kasvava japaninkirsikka 'Royal Burgundy' vie korkeampana huomion. Luotan silti siihen, että kun mustaselja vähitellen tuuheutuu, tulee sekin erottumaan. Japaninkirsikka kasvaa kuitenkin selvästi korkeammaksi, on jo nyt kolmimetrinen, ja on muodoltaan kapea. Sen edessä kukkii Austin-ruusu Winchester Cathedral. Siinä riittää kukkia talven tuloon asti.

Rohan oli alun perin aurinkoinen, mutta risuaidan ja puiden sekä puskien myötä olosuhde muuttuu koko ajan varjoisemmaksi. Olenkin jo alkanut vaihtaa perennavalikoimaa ja etenkin siirtänyt tulppaaneja ja hyasintteja paahdepaikkoihin, joissa ne viihtyvät paremmin. 

Japaninmagnolia oli polvenkorkuinen, kun sen istutin – nyt sekin on jo parimetrinen. Kukkia voi ehkä tulla jo ensi keväänä. Sen edessä on yksi tummimmista kukista: mustapäivänhattu 'Green Wizard'. Siinä on pelkät kukkamykeröt ilman terälehtiä, tai kehälehtiä, mitä lienevätkään. Mykerön alla on vihreä kaulus ylälehtiä. Kuten näkyy, mykeröt ovat täynnä kimalaisia silloin, kun pikkuruiset kukat ovat auki, vaikka ihmissilmä ei niitä edes kukiksi tajua.

Tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon' tuottaa hienon sävyisiä kukkia, on tehnyt niin jo jonkin aikaa. Se aloitti kukinnan, kun hempeän vaaleanpunainen pioni vielä kukki heinäkuun alkupuolella.

Punainen ja valkoinen ovat oikein mukava kukkaväriyhdistelmä. Peter Joyn risteyttämä lilja ei kovin tumma ole, mutta sävynä tähän ihan passeli.

Rikkaporkkanat aloittivat pari viikkoa sitten eikä niiden kukinnalle ihan pian loppua näy.

Porkkanat reunustavat käytävää molemmin puolin ja kulku tuntuu aika juhlavalta tuollaisessa saattueessa. Rohanin päädyssä pengermän päällä kukkii portlandruusu 'Duchesse de Rohan'.

Rikkaporkkanan lisäksi pidän erityisesti palsternakan kukista. Se on villiä kantaa Paraisilta. Kaverina kukkii pallerolaukka.

Joissakin kohdissa on täydellinen tumma-vaalea meininki, jos rajaa kuvan riittävän tarkkaan. Rikkaporkkana kukkii taustallaan purppuraheisiangervo 'Diabolo'.

Austin-ruusu William Shakespeare 2000 tuottaa uusia kukkia.

Ruusun kukka avautuu punaisempana, mutta ikääntyy purppuraiseksi, saman väriseksi kuin Julia Correvon.

Harjaneilikka 'Onyx' on ilokseni viihtynyt ja sitä löytyy muutama. Kukat ovat sateen jälkeen ihmeellisen näköisiä, kiilto tuollaisessa tummassa värissä näyttää todella oudolta. Mutta myös hienolta. 

Otin kuvan, kun edellisen kerran satoi – peräti 2 mm viikko sitten. Kunpa sataisi! Tänään on toiveita; harmaita pilviä näkyy, mutta saa nähdä, mihin vesi putoaa. Tuolloin viikko sitten oli lottovoittajan olo, kun sadetutkassa kärpäsen kokoinen sadealue osui suoraan tänne ja uutta pientä sadepilveä kehittyi yli kahden tunnin ajan suoraan tässä meidän saaren päällä. Mitkä ovat todennäköisyydet tuollaiseen, kysyn vain!

Loppuun vielä täydellinen Rohan-väripari: hohtopiikkiputki ja peruukkipensas 'Royal Purple'.

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Mustapäivänhattu Rudbeckia occidentalis

Mustaselja Sambucus nigra

Neidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Pallerolaukka Allium sphaerocephalon

Palsternakka Pastinaca sativa

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, tummalehtiset lajikkeet

Rikkaporkkana Daucus carota

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä