Venynyt Venusta

 Aiemminkin on tullut kirjoitettua, että tänä kesänä kaikki on kasvanut ennätysmittoihin.

Ensinnäkin olen hämmästynyt, ettei ankara pakkastalvi kurittanut kolmiokaa juuri lainkaan. Sen ylin, ohut kärkiverso näyttää useimmiten paleltuvan, mutta puu korvaa sen hyvin nopeasti kasvattamalla uuden ja venymällä yhä lisää pituutta. Pienestä puustani on tullut jo noin 2,5 -metrinen! Alkuvuosina se ei kasvanut lainkaan, mutta sitten se alkoi kasvaa puuksi.

Sen vierellä kasvava preeriamesiangervo 'Venusta' on myös venynyt ennätysmittoihin. 

Otin kokovartalopotretin kolmiokasta kauempaa, mutta saariston tuulissa se on vähän vaikeaa... toisaalta tuosta näkee, kuinka keveä kolmioka on. Se on ilmava puu, höyhenmäinen.

Nimi tulee kookkaista okista, joita puussa on, mutta omani on piikitön versio. 

Kuvassa näkyy toinenkin vaaleanpunainen kukka, puusta vasemmalle.

Se on tarhapäivänlilja 'Nile Crane'. Pidän vanhan roosan sävystä kovasti ja se sointuu preeriamesiangervoonkin.

Pilvisenä päivänä onnistuin nappaamaan näin vahvat värit. 

Samalle alueelle tulee lisääkin punaista, kun punalatviot kukkivat. Nekin ovat venyneet – monena kesänä on ollut niiden makuun liian kuivaa ja ne ovat kasvaneet kituliaasti. Nyt on monta kukkavartta, ja korkeita!

Ylärinteestä päin kolmioka ei näytä niin korkealta, kun se on alempana, mutta tähän kuvaan sain ikuistettua sen kauniin, siron kasvutavan tyynenä hetkenä. Preeriamesiangervo kutittelee ihan puun latvaa.

Preeriamesiangervo 'Venusta' kasvaa toisessakin kohdassa, ja tässä on sen alkuperäinen kasvusto, josta otin jakopalan edellisten kuvien paikkaan. Kauempaa katsottuna kookas vaaleanpunainen kukkapilvi muistuttaa jotakin hortensiaa!

Tämä kohta on kostea oja, ja siinä lähes ojan pohjalla preeriamesiangervo kukoistaa. Siniset kukat ovat rantatädykettä, sekin on vaeltanut ojan pielestä itsekseen ojan pohjalle.

Preeriamesiangervo 'Venusta' on mesiangervoistani parhaan värinen. Muut vaaleanpunaiset lajit ja lajikkeet (ketomesiangervo 'Elegans' ja idänmesiangervo) ovat huomattavasti hailakampia. Ne myös kukkivat aiemmin.

Tämäkin 'Venusta' kutittelee puun latvusta, sillä tässä kosteassa ojanpielessä asuu peikonpaju. Sekin onneksi selvisi talvesta aivan latvaan asti. Pituutta tulee toivottavasti lisää, mutta talvenarkuutta on sen verran, ettei voi ennustaa, kuinka korkeaksi puu kasvaa. Ensimmäisenä talvenaan se paleltui pahasti, mutta nyt paju on elänyt tuossa jo muutaman vuoden. Viime talvi ei palelluttanut sitä lainkaan.

Kolmioka, piikitön Gleditsia triacanthos f. inermis

Peikonpaju Salix babylonica var. pekinensis 'Tortuosa'

Preeriamesiangervo Filipendula rubra

Punalatvio Eutrochium

Tarhapäivänlilja Hemerocallis Hybrida-Ryhmä

Kasvuvoimaa löytyy

 Joskus luulin, ettei kultahumala tule koskaan yltämään salkonsa päähän.

Vaan tänä kesänä se alkoi määrätietoisesti yltää kohti tavoitettaan!

Kultahumala eli humalan keltalehtinen versio on kai normaalia humalaa heikkokasvuisempi, erikoismuoto kun on. Olen hankkinut uuden taimen pariinkin kertaan, kun aiempi kuoli. Ensin sitä tietenkin söivät peurat, ja kerran manan maille lähdön aiheutti muurahaispesä kasvin juuristossa. 

Tämä taimi on elänyt tässä jo monta vuotta, ehkä lähemmäs kymmenen, mutta koskaan se ei ole kasvanut edes kahteen metriin. 

Mutta nyt! Siellähän se jo kutittelee nuppia!

Humalasalkoni on entinen lipputanko, joka katkesi joskus... sekin on tänne blogiin dokumentoitu... lokakuussa 2010. Juttu löytyy täältä: KLIK.

Katkeamisen jälkeen pelkkä yläpää pystytettiin humalasaloksi. En onnistunut saamaan tappeja salon reikiin omin avuin, niinpä naapurin Pekka tuli avuksi, minkä jälkeen hän sai kunnianimen Humalan paras kaveri.

Siinäpä on humalasalko koko komeudessaan ylärinteestä käsin nähtynä. Salon juurelle istutettu tuoksuköynnöskuusama näytti kuolleen talveen, mutta juuresta on jo versonut uutta kasvua.

Humalasalon ja korkeamman pengerryksen välissä on kostean paikan kasvillisuutta, nyt siinä kukkivat rusopäivänliljat.

Kuva vastakkaiseen suuntaan, kohti ylärinnettä. Rusopäivänliljojen kanssa komeilee toinen yhtä hienon oranssi kukka nurmikäytävän toisella puolella.

Pantterililja on kukkinut tänä vuonna runsaampana kuin koskaan. Toisin sanoen kasvusto on rehevöitynyt hienosti, ja kukkia tuli sen mukaisesti. Tällä hetkellä auki ovat enää viimeiset kukat.

Kosteassa notkelmassa humalasalon lähellä on helmisaniainen kasvanut parhaisiin mittoihinsa tähänastisessa elämässään. 

Kuningassaniaisetkin voivat hyvin. Olin niistä huolissani, sillä niiden kasvupisteet ovat kovin pinnassa, ja kuten tuli jo todettua, alkoivat hirmupakkaset lähes lumettomaan maahan täällä vuodenvaihteessa. Hyvin meni onneksi ja kumpikin kuningassaniaisista on yhä elossa.

Kuva on kesäkuulta, jolloin kirjavalehtinen keltakurjenmiekka oli tulossa kukkaan ja lehtosinilatvat kukkivat valtoimenaan.

Kesäkuu on kosteikkopuutarhan kauneinta aikaa! Tuore vehreä kasvillisuus kukoistaa. Lehtosinilatvassa on valkokukkaisiakin joukossa, valkoisen takana loistaa kellanvihreä kuningassaniainen. Isokonnantatar on yksi lempikasvejani, se on niin kaunis kukkiessaan vaaleanpunaisin pötkyläkukinnoin. Saisi se runsaamminkin kukkia, mutta tämäkin on hyvä. 

Kosteikkopuutarhan värimaailma on nyt aivan erilainen, kun rusopäivänliljat ja vaaleanpunaiset mesiangervot kukkivat. En kai ole enää laskuissa, mutta tuossa on ainakin ketomesiangervo 'Elegans' ja idänmesiangervo. Luonnon valkokukkaista niittymesiangervoa näkyy ojassa oikealla.

Erinomaisen rehevästä kasvusta on kyllä raportoitavaa vähän joka puolelta, mutta niistä lisää toisella kertaa.

Ransu huomauttaa, että kissakin voi paremmin, kun saa riittävästi vettä!

Helmisaniainen Onoclea sensibilis

Idänmesiangervo Filipendula palmata

Isokonnantatar Bistorta officinalis

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Ketomesiangervo Filipendula purpurea

Kultahumala Humulus lupulus 'Aureus'

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Niittymesiangervo Filipendula ulmaria

Pantterililja Lilium pardalinum

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Tuoksuköynnöskuusama Lonicera caprifolium

Niittymäistä

 Onneksi pidän vähän sekaisista niityistä, sillä sellaisia on vähän siellä sun täällä.

Vuokko-esikkopuutarhassa, joka pitäisi varmaan joskus nimetä uudestaan, sillä esikoita tässä ei juuri ole, eikä kovin paljon vuokkojakaan – ne olivat joskus toiveissa menestyä tässä – on ihan kaunis niitty. Mesiangervo kasvaa tuossa luonnostaan ja toki joka vuosi sitä kitkenkin, sillä muuten se jyrää. Ystävän puutarhasta salamatkustajana tullut varsankello on toinen kitkettävä, joka ei kuitenkaan koskaan häviä, eikä ole tarkoituskaan. Samoin ojakärsämö, joka on luonnonkasveista lemppareitani.

Jossain tuolla piilottelee myös valkokukkaisen neidonruusun kukkia, vaikka ne ovat niin ujoja, että taisivat mennä kameraa piiloon. 

Vanhan talon puretun kuistin edustalla on itsekseen kylväytynyt mäkimeiramikasvusto. Olen hyvin iloinen valkokukkaisesta, joka ilmestyi siihen itsekseen pari vuotta sitten. Olin jo ehtinyt haaveilla sellaisesta ja sitten se vain tuli itse.

Mäkimeiramia parempaa pörriäis- ja perhoskasvia on vaikea kuvitella, kukissa kuhisee jatkuvasti hyönteisiä, vaikka tässä illalla otetussa kuvassa niitä ei juuri näe.

Varsinainen ketoniitty kasvaa edesmenneen rakennuksen paikalla, sillä siinä on riittävän kuiva kohta. Olen joskus yrittänyt jotakin tuohon kylvää tai istuttaa laihoin tuloksin. Parhaiten kasvaa keltamatara, joka onkin todella hieno luonnonkasvi ja ymmärtääkseni luonnosta vähentynytkin, vaikka täällä sitä kasvaa hyvin runsaana. Kurjenkellotkin ovat itsekseen tulleet.

Kedon poikki on kiva näkymä muotopuutarhaan. Sinne johtaa nurmipolku, mutta tässä kuvassa sitä ei näe. Kedollinen keltamataraa tuoksuu huumaavasti hunajalta.

Sitten kedon viereen paahdepenkkiin puhkesi sikurin kukkia. Täydellisiä keltaiseen taustaan!

Kedon laidalle istutettu keltalehtinen mustaselja 'Aurea' sointuu keltamataraan ihanasti. Tästä kuvasta voi hahmottaa polkua muotopuutarhaan puskan takana.

Sikurin saaminen kedolle on ollut pitkä prosessi ja viimein olen onnistunut – tai tänä vuonna siinä taitaa kukkia vain tämä yksi. Pituuden ei tarvitsisi olla ihan noin ylimitoitettu; vähempikin riittäisi, mutta hyvä näin.

Kuvassa voi erottaa vanhoissa syreenipuskissa suuria vaaleanpunaisia kukkia.

Se on vanha kirkonruusu, joka on varmasti istutettu tuohon jo silloin, kun tässä oli matala asuinrakennus. Aika ihanaa, kun se järjestää syreeniin toisen kukinnan!

Kedon vieressä paahdepenkissä on aika luonnollisen oloista kasvillisuutta, vaikka punakärsämön ja sinipiikkiputken olenkin tuohon istuttanut. Päivänkakkara on tullut itsekseen.

Rohanissa on aivan eri värimaailma. Etelänruusuruoho, supertumma harjaneilikka 'Onyx' ja ojakärsämö – taitaa olla hitusen kerrottu muoto, jota kasvatin siemenestä – sekä tähkähelmikkä.

Ja tietenkin on myös preeria, jossa mäkimeiramit kukkivat ja tähkähelmikän tähkät ovat pidemmällä kuin varjoisammassa Rohanissa. Nuo pitkulatähkät ovat aivan superhurmaavia ja niiden takia tähkähelmikkää kasvaa puutarhassani aika paljon!

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Keltamatara Galium verum

Kirkonruusu Rosa Francofurtana-Ryhmä

Kurjenkello Campanula persicifolia

Mesiangervo Filipendula ulmaria

Mustaselja Sambucus nigra

Mäkimeirami Origanum vulgare

Ojakärsämö Achillea ptarmica

Punakärsämö Achillea millefolium, punakukkaiset

Sikuri Cichorium intybus

Sinipiikkiputki Eryngium planum

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Varsankello Campanula trachelium

Kristallia

 Kolme päivää sitten oli kirkas aurinkoinen päivä tähän mennessä talven kylmimmän yön jälkeen. Meillä mittari meni lähes –17 asteeseen, uskon, että lähes kaikkialla muualla oli kylmempää, jopa huomattavasti. 

Näitä talven – ja muidenkin vuodenaikojen – lämpötiloja, sademääriä sun muita sääoloja on todella mielenkiintoista seurata blogeissa ympäri maata ja vähän naapurimaissakin.

Nappasin kameran ja marssin kuvaamaan, tuolloin iltapäivällä pakkasta oli varmaan vielä 14 astetta. Kaikki kimmelsi. 

Peikonpaju on kerrassaan upea. Se ei ole ihan täysin talvenkestävä, joten jännitän, mitkä osat siitä tällä kertaa talvehtivat. Toissa talven pakkasiin kuoli osa, mutta nuori puu on silti ihan hyvässä hapessa ja parimetrinen.

Peikonpajun rinnalla elää preeriamesiangervo 'Venusta', joka on talvella kuurassa yhtä kaunis kuin kesällä kukassa konsanaan.

Lähdin kuvaamaan vasta iltapäivällä, paremmat kuurakuvat olisi saanut varmasti ennen kuin aurinko ehti niitä sulattaa. Kyläniityn ylle kehkeytyi hieno usva, tulipahan ikuistettua se.

Puuteripaju 'Mount Aso' näyttää jo punerrusta; tällä lajikkeella on vaaleanpunaiset pajunkissat.

Jänis ehti syksyllä järsiä monta versoa poikki ennen kuin sen huomasin ja ympäröin puskan kanaverkolla. Onneksi suurin osa pensaasta jäi tallelle! Tämä on ollut helmikuiden iso ilo, ja ihan kohtahan ollaan jo helmikuussa!

Kauriit eivät onneksi enää ole puutarhassani vierailleet, mutta niitä ja niiden jälkiä näkyy heti aidan ulkopuolella, joten vietin tänäänkin tovin tiivistäen aitaa ja tukkien aukkoja, joista valkohäntäpeura voisi kuvitella loikkaavansa yli. 

Pihaorjanlaakeri Blue Angel eli 'Conang' on viimein kasvanut, kun sitä ei ole syöty – tosin ei se edelleenkään ole kuin polvenkorkuinen. Mutta edes se, eikä vain matalat kärjistään syödyt versot, kuten alkuvuosina.

Kaakon suunnalta puhaltanut puhuri keräsi lunta kuin tilauksesta 'Sander's Blue' -valkokuusen eteläpuolelle sitä auringolta varjostamaan. Ihan ei voi luottaa, että tuo riittää, mutta pensas on toisaalta jo sen ikäinen, että ehkäpä pärjäilee ilmankin varjostusta. 

Maa ei välttämättä ole myöskään mennyt jäähän kovin syvältä, kun kovia pakkasia ei ollut kuin muutaman vuorokauden ja tuolloin onneksi tuli vähitellen luntakin. Maa oli aivan sula vielä uudenvuodenaattona.

Lunta on silti sen verran ohuelti, ainakin paikoin, että pikku jyrsijöiden reitit erottuvat. Supercat-pyydys on napannut tässä vuodenvaihteen jälkeen jo viisi peltomyyrää yhdestä ja samasta tunnelista. Jokainen miinusmerkkinen myyrä on kasveilleni elintärkeä. Voipi olla, että pakkaspiikki myös vähentää myyräkantaa, toivoa sopii.

Muistaakseni oratuomen tyven ympärillä on myyräsuojaverkko, mutta ihan varma en ole. Ainakin istutin sen metalliverkolla vuorattuun istutuskuoppaan ja se verkko ulottuu myös 30 cm maanpinnan yläpuolelle. Viime kesänä huomasin, että myyrät kyllä kiipeävät tuollaisen verkon yli halutessaan.

Oratuomi on juuristolla leviävä pensas ja toki se tyven syömisestä selviää, kunhan juuret ovat tallella, mutta pensaani on vielä niin nuori, ettei se ole kukkinut. Toivon kovasti näkeväni sen satumaisen kauniin valkoisen kukinnan keväällä.

Preeria on talvisin todella kaunis. Tässä on paljon kasveja, jotka pysyvät hyvin talvella pystyssä ja keräävät kuuraa kauniisti: ahdekaunokkia, mäkimeiramia, pietaryrttiä. 

Mietin, että olisi kiva laittaa kuva samasta kohdasta myös kesällä, mutta tästä jutusta tulisi liian pitkä. Ehkäpä teen vielä sellaisiakin kuvaparijuttuja tässä talven mittaan. Tee sinäkin!

Etelänkurjenmiekka on yksi talvisia lempikasvejani, toki satumaisen kaunis myös kukkiessaan kesällä.

Siinäpä viime aikojen kuulumiset. Kevättä odotellessa.

Onneksi pakkanen lauhtui, enää on –5.

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Mäkimeirami Origanum vulgare

Oratuomi Prunus spinosa

Peikonpaju Salix babylonica var. pekinensis 'Tortuosa'

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Pihaorjanlaakeri Ilex × meserveae

Preeriamesiangervo Filipendula rubra

Puuteripaju Salix gracilistyla

Valkokuusi Picea glauca

Sade virkistää

 Siitä olemme kaikki samaa mieltä.

Ihanaa!

Myös Ransun ilme on muikea.

Ransu viihtyy keinutuolissaan nauttimassa viileänkosteasta säästä.

Nyt on sopivan norjalaista.

Eilisestä lähtien ei tosin ole voinut pitää tyynyä keinutuolissa, sillä se lentää kaarella matkaan. Mutta laitan sen taas takaisin huomenna tai ylihuomenna, kun tuuli vähän rauhoittuu.

Myös Mustin mielestä sade on ihan virkistävää ja sateiden välissä voi ottaa päikkärit heinikossa. 

Ihan ihmeellistä, kuinka vasta parina päivänä saadut muutaman millin sateet viherryttävät nurmea. Olin lakannut leikkaamasta sitä, jolloin siitä kyllä alkaa nousta kaikkea muuta. Mutta nyt nousee ihan nurmiheinääkin.

Vähän aikaa sitten näytti näin keltaiselta.

Nyt 'Violetta' -purppuratulikukat sinnittelevät tuulessa. Näiden kanssa pitää olla nopea, sillä kukat ovat auki vain aamupäivisin. Kostean sään myötä kyllä vähän pidempäänkin, se näyttää vaikuttavan kukkien kestoon.

Neljä päivää sitten otin tuotekuvia nettikauppaani Elsan lempituoliin – tältä näytti nurmikko talon yläpuolella. Nyt siinäkin on jo vähän enemmän vihreää siellä täällä. Tämä pöytämalli on tulossa myyntiin.

Kuivastakin nurmikosta nousee silti kaikenlaista! Tämä on saaren omaa ketoneilikkakantaa.

Sitten alkoivat sateet. Pörriäiset hakeutuvat 'Green Wizard' -mustapäivänhatun kukan alle sateensuojaan.

Ei sitä meille vieläkään ole määrättömästi kertynyt. Yön jäljiltä mittarissa oli 3 mm ja pari päivää sitten tuli vajaat 5 mm, tosin mittarini päälle oli kallistunut köynnöskuusama, joka ehkä vaikutti lukemaan. Tänään on tullut muutama kuuro. Tuulee kovasti ja kuurojen välissä paistaa aurinko, mutta ihanaa on, että lisää sateita on vielä tulossa. Tuulen kuivattavasta vaikutuksesta ei tarvitse kerrankin murehtia.

Sateiden välissä tyypit käyvät ruokailemassa. Mainio monitoimikukka!

Osa kasveista saattaa olla menetetty. Istutin syksyllä tähän jalomesiangervon, ei ollut ensimmäinen kerta kuten ei sekään, että kävi näin. Katsoin kyllä, että paikka ei ole kuivimmasta päästä. 

Pari viikkoa sitten havahduin siihen, että tätäkin pitäisi kastella, mutta taimi näytti jo tältä. Punalehtiset ovat pihakäenkaalia.

Olen nyt kastellut jonkin verran ja sateita on saatu, mutta eloa ei vielä ainakaan näy. Kokemukseni on kylläkin se, että kun näin käy, se kuoli jo. Näiden erikoisempien mesiangervojen kanssa ei valitettavasti joustoa tunnu olevan.

Kiurunkannus 'Craigton Bluen' kanssa kävi hilkulla. Yhtenä päivänä tajusin, että senkin piti kasvaa tuossa, vaan ei jotenkin näkynyt... kitkin eteen kasvaneen rikkaruohon ja sen takaa paljastui ruskea kasvi. Voi ei! Ja tämä on minulle tosi tärkeä, olen jopa käynyt siinä yksityispihassa Skotlannissa, josta lajike on lähtöisin.

Onneksi muutamassa versossa oli vielä eloa. 

Olin istuttanut tämän kuistin eteen, sillä siinä on varjoa, vaikkakaan ei riittävästi kosteutta – mutta siinä se on jatkuvasti näkösällä, jotta muistan kastella.

Voi sentään. Pikkuruinen alppiruusu 'Azurika' on pahasti kuivunut. Joskus toukokuussa muistin tätä vielä kastellakin ja tarkkailin nuppuja, tulisiko kukkia. Sitten kasvi vain häipyi muistista, kunnes huomasin tämän melko ruskean kräkän. 

Harmitti. Tästä samalta kasvupaikalta on kuollut kaksi siilivalkokuusta kuivuuteen, yksi toisensa perään. Sitten luovutin niiden kanssa ja hankin tämän. Alimmissa oksissa oli kuitenkin vielä vähän vehreän oloisia lehtiä. 

Nyt, kastelun ja etenkin sateiden myötä, osa lehdistä on noussut taas! Ihanaa! Osa oksankärjistä on varmaan kuivunut, mutta pääasia, että kasvi on elossa.

Kuvasta voi hyvin nähdä, kuinka vähän raunioyrtti ja akileija piittavat kuivuudesta – niiden lehdet ovat pysyneet noin vehreinä koko kuivuuskauden ajan.

Kuivuuden harmillisia seurauksia on kukkanuppujen ja sadon kuivuminen. Mustaseljoissa oli ihan hyvin nuppuja, mutta lähes kaikki kuivuivat. Sain niistä seljankukkamehua noin puoli litraa. Lehdetkin ovat pienikokoiset ja surkeat, vaikka kuvassa se ei oikein näy. Pitäisi olla normaali mustaselja vieressä, jotta kokoero näkyisi.

Heh, tuossa kuvassa näkyy, että kuivuneesta nurmikosta, jota ei ole pariin viikkoon leikattu, nousee myös hevonhierakoita. Noiden korkeiden kasvien takia nurmikkoa on ollut pakko silloin tällöin silti leikata.

Marhanliljan kukat toimivat myös hyvinä sateenvarjoina puutarhan pienille ahertajille. Tämä ihanan värinen on 'Early Bird', mutta tänä vuonna se ei ollut juuri sen aikaisempi kuin muutkaan, ehkä avasi ensimmäisen kukkansa ensin.

Näistä olisikin tarkoitus tehdä oma juttu, sillä Päivänpesän Katja kysyi näiden kukinnasta. Mutta tässä tällainen maistiainen.

Ihanaa, että keskelle rutikuivaa kesää saatiin kunnon sadejakso. Tämä on puutarhurin toiveiden täyttymys.

Mukavia sadepäiviä!

Jalomesiangervo Filipendula 'Kahome'

Ketoneilikka Dianthus deltoides

Kiurunkannus Corydalis

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Mustapäivänhattu Rudbeckia occidentalis

Mustaselja Sambucus nigra

Pihakäenkaali Oxalis fontana 'Rufa'

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum