Vuoden ikkuna

Tänä vuonna olen saanut vain yhden ikkunan lasitettua, mikä on kyllä hitausennätys. Onhan tässä vielä kuukausia jäljellä, mutta kun lämmitetty työskentelytila puuttuu, niin sormien jäätyminen ja kitin jähmeisyys asettaa rajoja ikkunapuuhille talvella.
Syynä ehkä se, että tänä vuonna on ollut vähemmän aikaa tehdä ylipäätään mitään, ja toisaalta olen tehnyt muita hommia. Tai sitten se, että olen hidastunut entisestään, entinen etana onkin nykyään yksisoluinen!
Joka tapauksessa tämä yksi- tai monisoluinen sai eilen yhden ikkunan paikoilleen.

This is the only window I have finished this year so far. It seems that a former slow-person has become near immobile!

No, hitaus ei liene synti, eikä siitä sakoteta kuten nopeudesta, heh.
Olen kai hehkuttanut tätä ennenkin, mutta eikö metsätyräkki 'Chameleon' soinnu mukavasti tummalla punamullattuun taloon?

Edellisen vieressä kukkii yhä vain tämä hitaasti kukinnan lopettava ängelmä 'Splendide White'. Nyt se on kukkinut jo kaksi ja puoli kuukautta putkeen.

Syksy etenee verkkaisesti muutenkin. Viime yö oli huisin lämmin, illalla alkoi voimakas lounaistuuli, jonka mukana lämpötila alkoi nousta illan kahdeksasta asteesta yöllä jopa kymmeneen. On tuntunut hyvin lämpimältä muutaman kylmemmän päivän jälkeen, viiden asteen nousu lämpötiloissa tuntuu luissa ja ytimissä – positiivisesti.
Voi! Tässä kuvassa on Musti esittelemässä, mutta se on juuri vesileimani alla. Mikä moka! Kuvassa on syreeniä oikealla, ne ovat vielä vihreitä, jonkin verran limenvihreää syysväriä on jo. Saarnessa on vielä osa lehdistä tallella.

Musti.

Paahdepenkissä kukkii vielä jokunen punakukkainen siankärsämö.

Paahdepenkin yläpäässä marjaomenapensas 'Marleena' on heittäytynyt pirteän punaiseksi. Keto on täynnä vaahteran lehtiä, jotka haravoin pois varmaan vasta keväällä, jos niistä on enää mitään jäljellä. Ne luultavasti lentävät tiehensä syysmyrskyissä. Taustalla näkyy muotopuutarha.

Tämä kuva on otettu muotopuutarhaan päin täysin vastakkaisesta suunnasta, Rohanista käsin. Välissä on metsäpuutarhapenkkejä, tosin niistä on vaikea nähdä oikein mitään. Vasemmalla on pari mäntyä, niiden alla on yksi metsäpuutarhapenkki, mutta sen edessä on komposti.
Muotopuutarhan 'Åkerö'-omenapuu on vielä täysin vihreä. Tuo keltainen vaahteranlehtimatto taustalla, muotopuutarhassa ja kedolla, on aivan ihanan värinen!

Loppuun vielä iltakuva talosta. On onnea saada edetä omaan tahtiinsa, vaikka sen verkkaisuus joskus kanssaihmisiä ihmetyttääkin. Talojen nopeaan nousemiseen on kai niin totuttu. Korjausrakentaminen on paljon hitaampaa, mutta onhan heitäkin, jotka saavat koko talon ikkunat korjattua parissa vuodessa. Ja sitten on vähän hitaampia korjaajia.
Uskotteko, että tästä tulee joskus valmista?
Minä en ole aina ihan varma.

Koristeomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Saarni – Fraxinus
Siankärsämö – Achillea millefolium
Ängelmä – Thalictrum

Pieni laatoitusprojekti

Tässä tämän ja parin edellisen päivän sääkuva. Sade ja paiste vaihtuvat niin tiheään tahtiin, että ne tapahtuvat usein samaan aikaan. Mojova tuuli pitää huolen siitä, että pisarat lentävät vaakasuoraan ja että vesi ei jää pitkäksi aikaa lehtiä kastelemaan – nurmi on kuivaa jo puolen tunnin kuluttua edellisestä kuurosta.

The weather changes so quickly these days that it rains and shines at the same moment.

Musti esittelee pientä laatoitusprojektiani, joka on ollut suunnitelmissa monta vuotta. Alun perin tässä oli pari betonista kaivonrengasta, joissa poltettiin roskia. Suoraan kuistin edessä oleva paikka ei ollut esteettisin vaihtoehto siihen, ja muutenkin kierrätän roskat mieluummin kuin poltan.

Pieni tasainen paikka antoi ajatuksen laatoituksesta.

Löysin kivan laattamuotin Tukholman Nordiska trädgårdar -messuilta muutama vuosi sitten. Tänä keväänä aloin viimein valaa laattoja.

Laatassa ui kaksi kalaa vesipyörteissä. Hankin tähän turkoosinsinistä väriä, jota levitetään pintaan vasta jälkikäteen. En ole vielä päättänyt, käytänkö sitä.

Aidossa slow-hengessä en ole vielä saanut projektia valmiiksi, vaikka se on näin pieni. Laatoituksen alakulmassa on iso kivi, jonka punnersin tuohon keväällä vanhan talon edustalta. Se oli niin täydellisen tasainen ja paksuinen juuri tuohon, että oli jokaisen hikipisaran väärti. Tämä kuva on otettu juhannuksen aikaan, minkä huomaa kukkivasta juhannusruususta.

Samoihin aikoihin laatoituksen vieressä kukki vuorijumaltenkukka 'Afrodite'. Kissojen juomalampi lepää kiveyksen reunalla.
Tällä hetkellä syysvuokko valmistelee kukkaesitystä tuossa vieressä.

Entisen grillin alusvati toimii sammakkolampena – bongaa sammakko! Nyt astiassa on viimein vettäkin.

Tässä toinen tämän hetken kuva, laatoitusprojekti alkaa oikeasta alakulmasta.
Sademittari on puolillaan vettä, keltakaunokki kukkii vielä, vaikka muotopuutarhassa se on jo ohi. Kauempana tarhapiiskut toistavat lämmintä keltaista väriä. Kaatuvan saunan päädyssä kasvaa japaninlehtikuusi, syksyllä sekin saa pehmeän kananpojankeltaisen syysvärin.

Korkeat pilvimassat kohoavat iltaisin jylistäkseen öisin vaikuttavina ukkosina.

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Tarhapiisku – Solidago Canadensis-Ryhmä
Vuorijumaltekukka – Dodecatheon meadia

Elsan lempituolissa ale ja uutuuksia

Jos joku on käynyt viime aikoina nettikaupassani Elsan lempituolissa, on iloisen kevään toivotus ehkä hieman hymyilyttänyt. No, nyt se on muutettu syksyn toivotukseksi! Vaikka vielä kesässä ollaankin. Hyvähän se on, jos aiheuttaa hymyä, vaikka sitten tahtomattaan.
Elsan lempituoli on aito slow-nettikauppa, kenties maailman ainoa laatuaan. Tuotteiden lähetyskin on joskus slow, sillä kotisaarellani ei ole postia, ja jos olen työn takia mantereella, voi kulua hieman aikaa ennen kuin ehdin kotiin etsimään tavarat tuotevarastosta ja sitten vielä postiinkin. Kärsivällisyys on ehdottomasti hyve, ja olen kiitollinen, sillä kaikki asiakkaani ovat olleet erittäin ymmärtäväisiä ja kärsivällisiä – aina.
Kiitos teille ♥

Yllä olevassa kuvassa ovat ihanat rautaiset puutarhatuolit, jotka ovat nyt alessa lähes puoleen hintaan! Väri on salvianvihreä. Tuolit ovat oikeat puutarhan kaunistukset, niiden ainoa mahdollinen haittapuoli on se, että niissä täytyy istua sivistyneen suoraselkäisesti. Lojuilutuolit ovat sitten erikseen, näissä juodaan ryhdikkäästi iltapäiväteetä pikkusormea asianmukaisesti ojentaen.

There are some new and some reduced items in my web shop – perhaps the world's only slow-web-shop! (There was a wishing for joyful spring until yesterday).

Kaunis sademittari, jossa on lasinen mittausastia, on myös alennettu. Tämä on suosittu tuote ja yksi tilaus ennättikin jo kolahtaa postiluukusta, kun olin vasta kirjoittamassa tätä tekstiä. Elsan lempituolilla on oma facebook-sivu, mitä kautta saa tietoa uutuuksista ja tarjouksista – aidossa slow-hengessä vain harvakseltaan; nettihäiriköinti-tykitystä on turha odottaa tästä osoitteesta.

Musta hattukoukku on huipputuote, mutta asiakkaat eivät ole sitä löytäneet. Siispä laitoin nämä nyt koukuttavaan hintaan 6 euroa / kpl (normaalihinta on 16,70 €)! Myyn näitä nyt siis tappiolla, mutta toivon näin pystyväni uudistamaan valikoimaa.

Sitten ihaniin uutuuksiin. Tämä viktoriaanis-henkinen kirjatuki on mustaksi maalattua rautaa.

Ranteenlämmittimissä on uusi malli, jossa kolme kapeaa palmikkoa koristaa kädenselkää. Kärkiosan aukko on yhtenäinen, joten lämmittimet voi vetää sormikkaiden tai lapasten päälle lisälämmikkeeksi. Vanha suosittu kalastajanhanska, jossa sormille on erilliset aukot, on yhä edelleen valikoimissa.

Tämä koko on minulle pikkuisen pieni, mutta mallin näkee tästäkin. Vastalakatut kirsikanpunaiset kynnet eivät ehkä istu tyyliltään täydellisesti luonnonväreihin, mutta kyllähän näitä hanskoja voi käyttää fiksussa kaupunkipukeutumisessakin!
Ranteen raidat ovat Rowanin ihanaa tweed-lankaa.

Ongelmakasvien loppusijoituspaikka

Varoitus: tämä kirjoitus edustaa slow-bloggaamista. Kuvat ovat pääosin heinäkuulta!

Punainen villi kukkapenkkini on osoittautunut viehättävän lisäksi myös käytännölliseksi. Koska siihen alkoi alun perin kertyä eniten kaikenlaista punertavaa, on siinä jo sellainen punasävyjen sekamelska, etteivät lisävärit enää tuo siihen ristiriitaa. Pikemminkin päinvastoin: vähän niin kuin jokainen ainesosa kiinalaisessa hot pot -padassa, kaikki punaiset kukat tuovat oman mausteensa, joka vain syventää aistinautintoa.
Tässä kuvassa kukkivat tummanpunaiset tarhasarjaliljat, korallikeijunkukka, oranssi rusopäivänlilja ja taustalla kiinanpioni 'Nippon Beauty'.

Joku saattaa muistaa, että elokuussa villiin penkkiin siirtyi muotopuutarhasta sinne liian räikeän värinen väriminttu 'Squaw'. Tässä se on oikealla paikallaan, ohikukkineiden pionien ja liljojen keskellä, vieressä punertavuutta komppaa ruskehtavan sävyinen metsätyräkki 'Chameleon'. Se on muuten oiva naapuri alkukesällä kiinanpionin punertavien versojen kanssa, silloin tyräkkikin on mehukkaan purppuraisen suklaanruskea!

Heinäkuussa muotopuutarhassa oli tällainen värijärkytys. Valkokukkaisena tiikerililjana tilatut liljat alkoivat kukkia. Eivätkä ne ole tiikerililjoja lainkaan, puhumattakaan, että olisivat valkoisia! Voihan Viherpeukalot.
Kun en pidä suurikukkaisista liljoista, enkä yleensäkään muunlaisista kuin siroista nuokkuvakukkaisista (ne tummanpunaisetkin villin penkin liljat ovat vahinkolapsia, mutta kieltämättä makean värisiä sellaisia). Tämä nyt ei sentään katso ylöspäin, mutta silti. Äh. Ja näitä on vielä kaksin kappalein.
Luulen kuitenkin, että kun nämä pääsevät villiin punaiseen penkkiin, alkavat nämäkin olla ihan mukavia.

Sama lilja, jonka kukka on vasta avautumassa. Olen näköjään aktiivisesti ollut kuvaamatta sitä häiriötä, minkä nämä aiheuttivat eikä arkistoissa ole ainuttakaan kuvaa näistä muotopuutarhan laajemmassa kontekstissa. Kuvitelkaa kuitenkin hempeitä ruusuja, Endless Summer -hortensia, koreaköynnöskuusama, sormustinkukkia, akileijoja, myskimalva, valkoisia ja violetteja laukkoja... ja sitten nämä liljat!
Antoisia kasvinsiirtoviikkoja kaikille muillekin!

Sometimes what you get is definitely not what you ordered. This is the case with a certain Finnish plant mail order company. This summer, two lilies that were meant to be white tiger lilies turned out to be flaming orange something else. Fortunately I have a semi-wild bed that has turned to be quite hot in colour scheme. These will end up there and will look much better for it. I never even took a larger picture of these flowering in my mostly pastel-shaded English Garden, where they caused a real riot.

Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Korallikeijunkukka – Heuchera sanguinea
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva
Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä

Tunnustus ja mielipiteitä

Suvikummun Marjalta tuli Saaripalstalle tunnustus jo jokin aika sitten. Kiitos Marja! Koska tämä on nykyään myös slow-blogi, kirjoitan aiheesta vasta nyt...

Tunnustukseen kuuluvat seuraavat tehtävät:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Anna tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi

Tunnustus matkaa täältä eteenpäin seuraaviin osoitteisiin:

Päivänpesän elämän Katjalle

Susannan työhuoneen Susannalle

Pömpsälään Kirsikalle

Vanhaan Pastorilaan Désiréelle

Tuutusen basaariin Ellalle ja Unna Tuutikki Penninrahalle

Mustalle ja Harmaalle sekä Zepalle

Sulolle, Kallelle ja Eikalle

sekä

Kissanpäiviä sijaiskodissa -blogin Myrskylle sekä Myrskyn sijaismammalle

Sitten seuraa vaikein osuus. Mitkä kahdeksan asiaa voisivat olla ennen kertomattomia? Vaikka sitähän ei haasteessa vaadittu...

Lempiväriä on vaikea sanoa. Ehkä siksi puutarhassani kukkivat kaikki värit. Haaveissa on, että sijoittelisin kasveja vähän esteettisemmin. Joissakin kohdissa olen onnistunut, toisissa en. Ylimmässä kuvassa on väriminttu 'Squaw', todella piukeanpunainen lajike, violettien jättiverbenan ja kirjoukonhatun vieressä ja pastellisen Endless Summer -hortensian lähellä. Hmm. Tämän kuvan paikassa on sattumalta mukavat värit niin alkukesällä (sinistä ja purppuraa) kuin nytkin, kun rusopäivänliljat ja keltakaunokit pistävät parastaan lähes ruskan sävyissä. Välissä näkyy matalampi päivänlilja 'Bela Lugosi'.

Vielä kerran, vampyyripäivänlilja 'Bela Lugosi'. Enkä takaa, että tämä olisi kesän viimeinen kuva tästä ihanuudesta. Jos joku pitäisi revolveria ohimolla ja pakottaisi nimeämään lempivärin kukissa, vastaisin – pitkän nikottelun jälkeen – tumman purppuraiset, kaikki epänormaalin tummat, kuivuneenverenpunaiset ja samettisen purppuraiset. Nämä huomattavasti ennemmin kuin vaaleanpunaiset. Oranssi kuuluu kyllä myös lempivärihin... ja vaativathan nuo tummat värit aina vihreää seurakseen, mielellään palmusaran tyyppistä kellanvihreää, kuten tuossa kuvassa 'Bela Lugosin' taustana.

Kaiken kaikkiaan ja loppujen lopuksi puutarhassa tärkein on vihreä. Sen eri sävyt ja kasvien monet lehtimuodot. Värikäslehtisiäkin tarvitaan, mutta jos niitä on kovin paljon, tulee lopputuloksesta sekava. Tumma- ja kirjavalehtisiä kasveja on hyvä laittaa vähän sinne tänne yllätykseksi.

Tässä kohtaa täytyy tähdentää, että haaste osoitettiin myös Mustille ja Ransulle. Niinpä Ransu jatkaa:

Parhaat paikat meidän puutarhassa on sellaisia, missä on varjoa. Viileät kivet alustana on parhaita! Kaikilla norjalaisilla metsäkissoilla pitäisi olla lakisääteiset betoniraput talon pohjoispuolella tuulenvireisessä paikassa. Siellä saisi kyllä olla enemmän tyttöjä.

Rauhallisiakin paikkoja tarvitaan, sellaisia, joissa ei "tapahdu" (kasvimielessä) juuri mitään, on vain vahva paikan ja tilan tuntu, ei muuta (tosin tässä on tiilikasa odottamassa reunuksiksi pääsyä, laatikollinen laseja odottamassa ikkunoiksi pääsyä jne.). Ja kissaa varten täytyy olla vehreä matto, heinäsirkkoja ja kärpäsiä sekä talon suoma iltapäivävarjostus.

Joskus puutarha täytyy uhrata muita asioita varten kuin puutarhanhoito ja siitä nauttiminen. Tänä kesänä lattialankut estivät ruohonleikkuun parin viikon ajan, kun en päässyt hakemaan leikkuria vajasta eikä sillä olisi paljon mahtunut leikkaamaankaan. Pihalla on muutenkin röykkiöitä siellä sun täällä. Täytyy vain uskoa, että jonakin päivänä nekin kohdat saadaan kauneuskäyttöön.

Tässä tuli oikeastaan enemmän puutarhamielipiteitä kuin paljastuksia minusta, mutta ovathan mielipiteetkin omiani, eivät jonkun muun, ja siten asioita itsestäni. Asioita oli ehkä noin kahdeksan.

Lopuksi tärkein eli Musti Puutarhapantterin painavat sanat: Tärkeintä on oma reviiri! Se pitää mielen virkeänä ja paikat vetreinä.

Vetreää ja mukavaa pyhäpäivää!

Puutarhapantterin seikkailut jatkuvat

Musti Puutarhapantteri tarkkailee tiluksiaan juhannusruusun kupeessa, puretun kuistin edessä.

Musti the Garden Panther is busy guarding his estate.

Siitä voi siirtyä lankkukasan päälle jotta näkee kauemmas.

Lankut odottavat heinäkuussa aloittavia kirvesmiehiä, jotka rakentavat lattioiden alusrakenteet hirsitaloon. Ehkä jo tänä kesänä voi jonkun huoneen vanhat lattialankut asentaa takaisin paikoilleen!
Taustalla näkyy rintamamiestalon kuistia ja sen edustan varjopenkkiä. 'Spring Green' -tulppaanit kukkivat siinä varsin myöhään kesäkuun puolella. Vihreäraitatulppaanit ovat muutenkin tulppaaneista myöhäisimpiä.

There is a pile of wood waiting for the heritage carpenters to start work in July. They will construct new structures for the floors. The lovely old floorboards will of course be put back in place, only the supporting structure and insulation will be new.

Aivan kuistin portaanpielessä viihtyvät lehtoakileijat ja 'Purple Sensation' -ukkolaukat.

Suoraan kuistin portailta eteenpäin on vähän tiiliä varastossa, tosin tälle kasalle keksin jo käyttöä (kuva edustaa slow-bloggausta ja on otettu yli viikko sitten). Metsäpuutarhapenkin reunalla on kiviä ja lintujen kylpy- sekä kissojen juoma-allas.

Olipas mukavasti kirjosiepolla maustettua vettä, tuumaa Musti.
Puutarhapantterin seikkailut jatkuvat. Seikkailuntäyteistä juhannuspäivää!

Aika jolloin nurmikkoa ei leikata

Nyt tulee slow-bloggauskirjoitus. Tämän jutun kuvat on otettu pari viikkoa sitten!
Näin keväällä pihalla on muutakin hienoa kuin kukkapenkit ja puihin puhkeavat silmut. On nurmikko, joka ei vielä ole nurmikko.

The spring brings a wonderful flowering carpet before it is time to mow. Violet-flowered fumewort, bright yellow tiny Gagea minima and a little later flowering lesser celandine occupy the lawn making it fresh and bright green. Without them the ground would be very dull indeed – the grass takes much longer to become green after the winter.

Violettien pystykiurunkannusten väleissä kukkivat pienenpienet keltaiset pikkukäenrieskat. Se on liljakasvi eli suurten värililjojen sun muiden serkku, mutta niin pieni, että sitä voisi barbie kasvattaa! Pyöreät lehdet ovat mukulaleinikkiä. Se on vihreä jo maaliskuussa ja tekee maan raikkaan reheväksi, vaikka nurmikosta ei vielä ole tietoakaan. Mukulaleinikki kukkii nyt, kun pystykiurunkannusten kukinta on ohi.

Siellä täällä on lämpäre punapeippiä.

Kukkapenkkien perustuksesta kuluu vain vuosi tai kaksi, kun niissäkin on kiurunkannuksia, käenrieskoja ja mukulaleinikkejä siellä täällä.

These sweet little weeds appear quickly to new borders.

Menestys on niin lupaavaa, että istutin syksyllä kukkapenkkiin ensimmäisen erikoisemman pystykiurunkannuksen "Lahovice Strain". Nyt keväällä hankin Tukholman puutarhamessuilta ruskealehtisen mukulaleinikin. Olisin oikeasti halunnut vaaleakukkaisen, mutta sen taimet olivat loppu. Mitä järkeä oli hankkia ruskealehtinen mukulaleinikki, kun kasvin hienous on juuri siinä, että se viherryttää paljaan maan aikaisin keväällä? Puutarhamessuilla menee järki.

This is Corydalis solida "Lahovice Strain" from Rare Plants.

Paras esiintymä on talon eteläpuolella lämpimässä rinteessä vielä lehdettömän juhannusruusun alla. Nurmi oli parissa viikossa kasvanut niin, että eilen se oli pakko leikata. Kevään ensimmäinen ruohonleikkuu kuuluu tosin tehdä niin, että välttää leikkaamasta runsaimpia kukka-alueita.

This was two weeks ago. Yesterday was the first mowing of the year. Avoiding the wilting flowers of course.

Hyvää äitienpäivää kaikille ihmisten ja eläinten mammoille ja muista huolehtiville!

Mukulaleinikki – Lesser celandine – Ranunculus ficaria
Pikkukäenrieska – Gagea minima
Punapeippi – Lamium purpureum
Pystykiurunkannus – Solid-rooted fumewort – Corydalis solida