Lempikukkia

 On tässä loppukesässäkin puolensa, vaikka olisi kuinka henkeen ja vereen kevätihminen.

Ensinnäkin on tähkäverbena. Niin monta vuotta sitä yritin kylvää ja istuttaa, aina se hävisi. Kunnes eräänä vuonna ostin sen Sotkamon Taimistolta, jonka jälkeen sitä on ollut, siementaimiakin tulee. Niistä suurin osa tosin itää kiveyksellä kymmenenkin metrin päässä emokasvista!

Tähkäverbena toisesta suunnasta. 

Vaaleanpunakukkaisen lajikkeen kanssa en ole edelleenkään onnistunut, ehkä sekin toive toteutuu jonakin vuonna.

Tähkäverbena, tai tässä vaiheessa jo verbenat, kasvaa ruusutarhassa kasvimaan kupeessa. Siinä elelee myös karhunvattu 'Loch Ness', joka on tänä vuonna kasvattanut pitkiä lonkeroita estämään kasvimaalla kulkemista. Voisihan niitä toisaalta sitoa tuohon kartioon...

Elokuu on myös 'Black Beauty' -liljan kulta-aikaa. Keltakaunokin kukat nostavat liljan sävyn minusta kivasti esiin. Taustan keltainen on ihan valvattia, tämä kesä on ollut myös rikkaruohojen kulta-aikaa puutarhassani.

Kauniin purppurainen syysleimu, jonka arvelen olevan 'Natural Feelings', on suosikkejani. Se kasvaa punahevoskastanjan alla, pengermän päällä. Tällä hetkellä pähkäilen, mahtuisiko tuohon kapealle istutusalueelle vielä yksi hankkimani unelmien perenna...

Olin haikaillut 'Masterpiece' -lupiinia vuosikausia. Kerran sen onnistuin hankkimaankin, mutta se kuoli talvimärkyyteen. Sen jälkeen olen elänyt kymmenisen vuotta ilman, joka vuosi tutkien, mistä uuden saisi. 

Sitten viime talvena, kun Viherpeukalot julkaisi kevään valikoimansa, se oli siellä! En ollut uskoa silmiäni. Tilasin heti kolmen kappaleen satsin. Eikö tuo ole kauneimman värinen lupiini ikinä? Kuvassa on myös morsiusleinikin taimi, sitäkin minulla on joskus ollut, mutta se on hävinnyt. Se ei taida olla kovin pitkäikäinen perenna. Nämä ovat mahti-ihana väripari. Etenkin mustaa vajan seinää vasten. Kuvassa ne vielä odottivat istuttamista.

Yksi lupiineista on vielä istuttamatta, ja mietin sitä edellisen kuvan pengermälle. Siinä ei ainakaan ole talvimärkyyttä. On täällä kyllä tarjota toinenkin pengermä. Ja kolmaskin, kun alkaa ajatella.

'Masterpiece' on kirjolupiineja, eli ei haitallinen vieraslaji. Huomasin juuri, että Viherpeukaloilla on tätä aarretta vielä jäljellä, vieläpä syysalessa, jos innostuit.

Karhunvattu Rubus Karhunvatukka-Ryhmä

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Kirjolupiini Lupinus × regalis

Morsiusleinikki Ranunculus aconitifolius 'Flore Pleno'

Syysleimu Phlox paniculata

Tähkäverbena Verbena hastata

Niittymäistä

 Onneksi pidän vähän sekaisista niityistä, sillä sellaisia on vähän siellä sun täällä.

Vuokko-esikkopuutarhassa, joka pitäisi varmaan joskus nimetä uudestaan, sillä esikoita tässä ei juuri ole, eikä kovin paljon vuokkojakaan – ne olivat joskus toiveissa menestyä tässä – on ihan kaunis niitty. Mesiangervo kasvaa tuossa luonnostaan ja toki joka vuosi sitä kitkenkin, sillä muuten se jyrää. Ystävän puutarhasta salamatkustajana tullut varsankello on toinen kitkettävä, joka ei kuitenkaan koskaan häviä, eikä ole tarkoituskaan. Samoin ojakärsämö, joka on luonnonkasveista lemppareitani.

Jossain tuolla piilottelee myös valkokukkaisen neidonruusun kukkia, vaikka ne ovat niin ujoja, että taisivat mennä kameraa piiloon. 

Vanhan talon puretun kuistin edustalla on itsekseen kylväytynyt mäkimeiramikasvusto. Olen hyvin iloinen valkokukkaisesta, joka ilmestyi siihen itsekseen pari vuotta sitten. Olin jo ehtinyt haaveilla sellaisesta ja sitten se vain tuli itse.

Mäkimeiramia parempaa pörriäis- ja perhoskasvia on vaikea kuvitella, kukissa kuhisee jatkuvasti hyönteisiä, vaikka tässä illalla otetussa kuvassa niitä ei juuri näe.

Varsinainen ketoniitty kasvaa edesmenneen rakennuksen paikalla, sillä siinä on riittävän kuiva kohta. Olen joskus yrittänyt jotakin tuohon kylvää tai istuttaa laihoin tuloksin. Parhaiten kasvaa keltamatara, joka onkin todella hieno luonnonkasvi ja ymmärtääkseni luonnosta vähentynytkin, vaikka täällä sitä kasvaa hyvin runsaana. Kurjenkellotkin ovat itsekseen tulleet.

Kedon poikki on kiva näkymä muotopuutarhaan. Sinne johtaa nurmipolku, mutta tässä kuvassa sitä ei näe. Kedollinen keltamataraa tuoksuu huumaavasti hunajalta.

Sitten kedon viereen paahdepenkkiin puhkesi sikurin kukkia. Täydellisiä keltaiseen taustaan!

Kedon laidalle istutettu keltalehtinen mustaselja 'Aurea' sointuu keltamataraan ihanasti. Tästä kuvasta voi hahmottaa polkua muotopuutarhaan puskan takana.

Sikurin saaminen kedolle on ollut pitkä prosessi ja viimein olen onnistunut – tai tänä vuonna siinä taitaa kukkia vain tämä yksi. Pituuden ei tarvitsisi olla ihan noin ylimitoitettu; vähempikin riittäisi, mutta hyvä näin.

Kuvassa voi erottaa vanhoissa syreenipuskissa suuria vaaleanpunaisia kukkia.

Se on vanha kirkonruusu, joka on varmasti istutettu tuohon jo silloin, kun tässä oli matala asuinrakennus. Aika ihanaa, kun se järjestää syreeniin toisen kukinnan!

Kedon vieressä paahdepenkissä on aika luonnollisen oloista kasvillisuutta, vaikka punakärsämön ja sinipiikkiputken olenkin tuohon istuttanut. Päivänkakkara on tullut itsekseen.

Rohanissa on aivan eri värimaailma. Etelänruusuruoho, supertumma harjaneilikka 'Onyx' ja ojakärsämö – taitaa olla hitusen kerrottu muoto, jota kasvatin siemenestä – sekä tähkähelmikkä.

Ja tietenkin on myös preeria, jossa mäkimeiramit kukkivat ja tähkähelmikän tähkät ovat pidemmällä kuin varjoisammassa Rohanissa. Nuo pitkulatähkät ovat aivan superhurmaavia ja niiden takia tähkähelmikkää kasvaa puutarhassani aika paljon!

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Keltamatara Galium verum

Kirkonruusu Rosa Francofurtana-Ryhmä

Kurjenkello Campanula persicifolia

Mesiangervo Filipendula ulmaria

Mustaselja Sambucus nigra

Mäkimeirami Origanum vulgare

Ojakärsämö Achillea ptarmica

Punakärsämö Achillea millefolium, punakukkaiset

Sikuri Cichorium intybus

Sinipiikkiputki Eryngium planum

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Varsankello Campanula trachelium

Kurjenmiekkakausi

 Kukinta on parasta koskaan!

Ensin toukokuun puolella avasivat kukkansa matalat kääpiö- ja pikkukurjenmiekat. Jälkimmäiset ovat jalostettuja lajikkeita ja niihin lukeutuu esimerkiksi tämä, jonka lajiketta on tiedä, sillä tämä ei ole se 'Banbury Ruffles', joka taimi nimilapun mukaan oli.

Sitten alkoi avautua siperiankurjenmiekkoja. Tämä kauniin sävyinen on 'Kleiner Schmetterling'.

Muutama vuosi sitten Lappalainen etelässä -blogin Nila lähetti valkokukkaisesta siperiankurjenmiekasta keräämiään siemeniä. Niistä sain kasvatettua yhden tavanomaisen sinikukkaisen kasvin ja sitten tämän kaunottaren, jonka kukkia sai odottaa useamman vuoden. 

Ensikukintaan nousi vain yksi kukkavarsi pari vuotta sitten, mutta peura kävi syömässä sen. Seuraavana vuonna riivin taimen vahingossa maasta sen ympärillä kitkiessäni ja taimi jakaantui samalla kahdeksi pieneksi. Istutin molemmat osat uudelleen kahteen eri paikkaan.

Odotus palkittiin, kukka on aivan ihana! Ja nyt näitä vaaleita kukkia on tosiaan kahdessa paikassa, mikäpä sen ihanampaa.

Joitakin vuosia sitten törmäsin taimistolla niin ihanan väriseen siperiankurjenmiekkaan, tai tämä taitaa olla jo sen jalostetumpi versio loistokurjenmiekka, että taimi lähti matkaani saman tien. Lajike on 'Drink Your Tea'. Kukat ehtivät kuihtua matkalla kotiin, eikä seuraavana vuonna kukkia tullut. Onneksi kasvi kuitenkin keskittyi juurtumaan ja kasvattamaan massaa.

Ja nyt kukkia ja nuppuja on hurumykky! Ihana 'Drink Your Tea' kasvaa ruskopenkissä. Edessä on tarhaidänunikko 'Cedar Hill' ja taustalla tarhakullero 'New Moon' sekä kultapäivänlilja.

Vielä yksi kuva, kerta kiellon päälle... ai että voi kukka olla täydellisen kaunis ja ihanan värinen!

'Wealden Butterfly' on jo vuosikausia sitten tilattu Englannista, olen jakanut sitä myös tähän paahdepenkkiin, jossa verikurjenpolvet viihtyvät.

'Wealden Butterflyn' alkuperäinen kasvupaikka on kosteikkopuutarhan reunalla, missä se viihtyy hyvin, vaikka viime talvi tuntuu sitä kurittaneen. Juurakko saattaa olla liian pinnassa, jolloin pakkanen pääsi puremaan. Tai sitten jokin muu syy.

'Hohe Warte' on ihan uskomattoman korkea, mitä varmaan nimikin tarkoittaa. Korkeimmat kukkavarret nousevat minun korkeuteeni! En toki ole hujoppi, mutta silti.

Tämäkin on tavattoman kaunis, ihana haileanvaalea, kukissa on violetteja suonia. 

'Hohe Warte' pitää vahtia naapuriin vievän portin pielessä. Kohta sen juurella avaa nuppunsa valtavakukkainen vaalea kiinanpioni.

Ransukin pitää vahtia! Ransun vahtivuorolla ei koiria tähän pihaan todellakaan tule. Muut ovat tervetulleita.

'Colonel Mustard' on myös siperialaistyyppinen (tai siperialaisen perimää omaava) loistokurjenmiekka. Hankin juurakot kaksi vuotta sitten ja nyt saamme nauttia ensimmäisistä kukista. Kolmesta taimesta kaksi on tulossa kukkaan. Ensimmäinen kukka avautui juuri.

Voi vietävä, mikä väri! Onneksi tämän kohdalla tuli juuri se lajike, jota ostinkin, sillä tämä on namupala. Olisi ollut katkera pettymys katsella jotakin perusviolettia kukkaa tämän sijaan.

Sitten muihin iiriksiin, toisin sanoen parrakkaisiin, joista juttu aloitettiinkin. Aikaisten matalien DB:ien (dwarf bearded) jälkeen kukkivat helluntai- ja tarhakurjenmiekat (joita usein virheellisesti saksankurjenmiekoiksi kutsutaan). 

Helluntaikurjenmiekka eli IB (intermediate bearded) on matalien ja korkeiden väliltä niin kooltaan kuin kukinta-ajaltaankin. Tämä on 'Red Zinger'.

'Louvois' on tarhakurjenmiekka eli TB (tall bearded) ja aloitti kukinnan samaan aikaan edellisen kanssa, mutta jatkaa edelleen. 

'Abkhazia' on upea, lämpimän keltainen tarhakurjenmiekka, ihanaa ruosteen sävyäkin löytyy.

Sille näyttää käyvän nykyään aina näin. Se on varmaan extra tall, large-flowered ja floppy bearded (ETLFFB), sillä kukkavarret ovat jälleen laonneet. Sama on kyllä tapahtunut myös oikealla näkyvän ihanan ruosteensävyisen tarhatulikukan kanssa.

En oikein tiedä, missä vika piilee. Valon puute ei voi syynä olla, sillä paikka on vanhan talon eteläseinusta, äärimmäisen paahteinen. Mutta ehkä jokin tuuli tai rankkasade, tai molemmat yhdessä, aiheuttavat lakoamisen. Tämä on tuulinen paikka.

'Abkhazia' on toki hyvin kaunis laonneenakin, kukat vain nousevat oudossa kulmassa vaakasuorasta varresta.

Ihastuttava 'Louvois' kasvaa myös ruskopenkissä ja kukkii runsaampana kuin konsanaan. Olen kovasti ihastellut sen yhteensointuvuutta 'Enkan' -japaninvaahteraan. On muuten jännä juttu, että ankara talvi ei mitenkään häirinnyt japaninvaahteroitani.

Tarhaidänunikot ovat 'Cedar Hill' ja tuntematon, siemenestä kasvatettu hempukka.

Kun tulin kaupunkireissusta viime viikolla, hieraisin silmiäni muotopuutarhan kulmalla. Ihana vaalea iiris aivan täynnä kukkia tuolla vastapäisessä kulmassa!

Tarhakurjenmiekka 'White City' ole koskaan kukkinut näin runsaasti. Siinä on parhaillaankin lähemmäs kymmenen kukkaa. Mirrinminttu on sille ihana kumppani. Viileä pariskunta.

'White City' ei ole aivan valkoinen, vaan hyvin vaalean sinertävä, erittäin hienostunut. Ja suurikukkainen.

Muotopuutarhassa elää myös vanha löytökurjenmiekka "Kulosaari", mutta se kärsi talvesta tai myyristä eikä kuki kuin yhdellä kukkavarrella. 

Myös tämän lähellä elävä loistokurjenmiekka 'Shirley's Choice' on henkihieverissä, siinä on hädin tuskin pari lehteä! Onneksi joitakin uusia versoja sentään nousee maasta. Ja eilen löysin muotopuutarhasta vielä yhden kurjenmiekan verson, jonka luulin talven hävittäneen.

Juhlaan on aihetta. Tätä kurjenmiekkaa olen kasvatellut ainakin kymmenen vuotta. Siirsin sen tähän ruusu-heinätarhaan saamaan paremmin aurinkoa, kun eivät nämä parrakkaat ilman sitä kuki. Lajikkeen piti olla 'Indian Chief', mutta se tämä ei ole, se olisi ihana punasävyinen. 

Tämä miekka suostui viimein tulemaan kukkaan toissa vuoden syyskuussa, mutta erittäin huonosti ajoittunut kaupunkireissu aiheutti sen, että missasin kukat. Nupuista ja lakastuneista kukista kyllä jo silloin näki, että kyseessä on jokin sinikukkainen tarhakurjenmiekka.

Tässä taustalla on amerikanpioni, joka ehti jo kukahtaa siinä, missä kurjenmiekat vain kukkivat ja kukkivat! Pionit vievät kyllä tavattomasti tilaa ja kukkivat vain hetken. Vaikka on tämä pioni etenkin tavattoman kaunis.

Tässä penkissä eli ruusu-heinätarhassa myllersivät ja lyllersivät vesimyyrät viime talvena oikein urakalla. Paljon kasveja on hävinnyt, mutta tämä parivaljakko osoittaa jo aiemminkin uumoillun seikan todeksi: ilmeisesti myyrät eivät syö pioneja ja pötkyläjuurisia kurjenmiekkoja. Vaikka luulisi paksujen, mehevien juurakoiden kovinkin houkuttelevan.

"Tuntematon sininen" on todella kaunis. Tuoreet kukat ovat tummempia ja kukka haalistuu vaaleansiniseksi vanhetessaan.

Otin vielä kuvan kauempaa, tässä näkyy isojen kukkien etu: ne näkyvät pitkälle!

Astutaan vielä lopuksi tuon oven läpi ylös kasvimaatasanteelle.

Kasvimaan reunalla on kukkapenkki pengermän päällä, punahevoskastanjan alla. Taatankurjenmiekkakin on tuuheammassa kuosissa kuin koskaan! En edes tiennyt, että yksi kurjenmiekkakasvi voi tuottaa näin paljon kukkia.

Amerikanpioniksi kutsutan siementaimea, joka on usean lajin risteymä

Helluntaikurjenmiekka Iris Intermedia-Ryhmä

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kultapäivänlilja Hemerocallis middendorffii

Kääpiökurjenmiekka Iris pumila

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Taatankurjenmiekka Iris variegata

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakullero Trollius Cultorum-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tarhatulikukka Verbascum, risteymälajikkeet

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum

Asterikierros

 Myrkkyliljojen jälkeen seuraavia syksyn kuningattaria: asterit!

Ensimmäisenä yksi ihanimmista: risteymälajike 'Little Carlow'. Tämä ei siis ole syysasteri eikä mikään muukaan laji, vaan ainoastaan lajike. Väri on aivan hurmaava ja siihen roimasti ihastuinkin aikoinaan lehtikuvan perusteella, kun Oma piha -lehdessä oli Pirkko Kahilan juttu astereista. Kasvi ei ole tuottanut pettymystä; se kukkii runsaana ja hurmaavan pastellisen siniliilana joka syksy.

Nyt 'Little Carlow' on jo suorastaan kukkapilvi, se on kuvassa varjossa alakulmassa. Se asustaa muotopuutarhassa. Voisin kiskoa loputkin sinne tänne sojottavat kirahvinkukan varret pois, niin pääsisivät asteri ja myrkkyliljat loistamaan. Yksi myrkkylilja näkyy kuvassa pikkuisena vaaleanpunaisena länttinä.

Tienvarren penkissä kukkii elokuunasteri 'Rudolf Goethe' niin, että se ei juurikaan näy puutarhaan, vaan ohikulkijoille. Sen kanssa kasvaa korkeita, kuten sinipallo-ohdakkeita, jotka ovat näkyvyyden tiellä. Mutta eipä tuo haittaa. Ohikulkijat iloitkoot, ja voinhan minäkin poiketa tielle; on aika kivaa tarkastella puutarhaansa joskus siitäkin kuvakulmasta.

Ruusu-heinätarhassa on juuri aloittamassa tuoksuasteri 'Herbstschnee'. Se on lähes minun korkuiseni. Sille olisi viereisessä Rohanissa vastaparina valkokukkainen syysasteri 'White Ladies', mutta se ei viihdy kovin hyvin, on harvavartinen, eikä ole kunnolla kukassakaan vielä.

Kuvasta voi päätellä, että tänään oli aivan huippuhieno aurinkoinen päivä! Niitä on tässä kyllä viime päivinä ollut, mikä on aivan ihanaa.

Ruusu-heinätarhassa on myös kaita-asteri 'Prince', jolla on hyvin myöhäinen kukinta-aika. Kukkia on odotettavissa vasta marraskuussa.

Niin kutsutussa ruusutarhassa on vain yksi asteri ja villi meininki. Täällä on kyllä paljon korkeita perennoja, mutta minun täytyisi ryhtyä raivauspuuhiin, rikkaruohojakin löytyy vaikka kuinka. Syysasteri 'Royal Ruby' on aivan ihanan värinen ja näyttää onneksi viihtyvän viidakossa, sillä se on aika leveänä ja rehevänä. 

Purppurainen asteri sointuu kauniisti viininpunalehtiseen 'Chameleon' -metsätyräkkiin.

Koska ruusutarhan rehotuksen keskelle ei pääse ottamaan lähikuvaa, otin kuvan villin punaisen penkin Royal Rubysta. Tämä on paljon hinteläkasvuisempi kuin ruusutarhan yksilö ja teki vain kaksi kukkavartta. Kukkakärpäset rakastavat asterinkukkia!

Lopuksi Ransu lähettää kiitokset kaikille onnittelijoille hänen karvaisen korkeutensa 17-vuotispäivän johdosta viime lauantaina. 

Elokuunasteri Aster amellus

Kaita-asteri Symphyotrichum lateriflorum

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Syysasteru Symphyotrichum novi-belgii

Tuoksuasteri Symphyotrichum novae-angliae