Kuivuutta kestävät

Täällä saaristossa on lähes aina kuivat kesät, mutta tänä vuonna on erityisen kuiva alkukesä. Mikä merkillisintä, samasta vaivasta on kärsinyt koko maa.
Päivänkakkarat, jotka ovat sentään melko kestäviä luonnonkukkia kuivilla tienpientareilla, ovat kasvaneet vain noin parikymmensenttisiksi. Saaren kalkkilouhoksilla kasvava verikurjenpolvi sen sijaan porskuttaa kuin mitään merkillistä ei säätilassa olisi. Olen kerännyt juuripistokkaita saaren omasta kannasta pihaani.

Drought
Last week we had 12 mm rain, but by now it looks like it did not rain at all. The one-and-a-half month drought takes more than a couple of little rains to put right. Hopefully we get a lot of water soon. 
This period has shown how drought tolerant some plants are. The bloody cranesbill that I have propagated from the island's chalk quarry behaves like this is the normal business.

Nurmikko ei kovin paljon leikkuuta kaipaa. Olen silti yrittänyt kantata kukkapenkkejä, sillä se saa pihasta siistimmän. Kovaksi kuivunutta savimaata vain on melkoisen raskasta lohkoa.

Tähkähietalilja on kotoisin hiekkaisilta kuivilta aroilta, mutta pärjää loistavasti myös betonimaiseksi kuivuneessa savimaassa paahteisella paikalla. Edes lehdenkärjet eivät ole kellastuneet.

Mirrinmintun kuivuudensieto on osoittautunut erinomaiseksi. Tämä kasvaa hiekka-sora-tiilenpala-maaperässä.

Piikkiputketkin pysyvät hyvin pystyssä eivätkä edes niiden alimmat isot lehdet lurpota. Tämä on hohtopiikkiputki. Sen takana on muuten hämmästyttävä komealuppio, joka kasvaa kuivalla paikalla paahteessa eikä ole saanut yhtään kastelua – ja silti sen suuret lehdet pysyvät terhakkaina!

Hohtopiikkiputken hopeaisuus kehittyy kukinnan myötä, ja alppipiikkiputkista tulee puolestaan mahtavan sinisiä.

Mutapuutarha näyttää Afrikan arolta. Viime vuonna hankittu amerikankeiholehti on noussut, mutta kituuttaa minikokoisena. Vasemmalla kuvassa on rönsyleinikki, se kyllä kestää mitä vain, pysyy vihreänä ja leviää minkä ehtii.

Kokovertaus Mustin käpälään. Kuvan ottamisen jälkeen viimeinenkin lehti on ruskettunut ja näivettynyt. Se ei haittaa, sillä mietin jo viime kesänä, että tämä oli virheostos. Haluan keskittyä luonnonkasveihin tässä kohdassa: sarjarimpi kasvaa jo mutapuutarhan reunalla, lisäksi levitän ratamosarpiota tähän, sitä kasvaa ojassani toisaalla, ja haluaisin löytää joltakin taimistolta pystykeiholehteä. Olisi kivaa, jos taimistoilla myytäisiin laajempi sortimentti kotimaisia kosteikkokasveja!
Vaikka tässä ei varmaan ole riittävästi vettä keiholehdille, varsinkaan tänä kesänä, olisi pystykeihis nätimpi, ja mikä tärkeintä, luonnonkasvi. Monta vuotta mutapuutarhassani kasvanut kirjosorsimo on jyrännyt hieman liian voimalla ja on alkamassa viedä tilaa sarjarimpiltä. Kaivan sitä pois, kunhan tuo maa saa kosteutta ja siihen pystyy muukin kuin asfalttipora.
Valitettavasti kirjavalehtinen rohtokalmojuurikin näyttää hävinneen. Sen metsästykseen kului aikanaan monta vuotta, nyt täytyy alkaa metsästys uudestaan.

Huomiselle lupailtu mahtava sadepäivä on peruttu ja sen tilalla on 2,5 mm:n ripsaus ensi yönä, sitten ei 10 vuorokauden ennusteessa ole taas pilvenhattaraakaan.
Eilen juttelin paikallisen karjatilallisen kanssa. Hänen täytyy pistää teuraaksi suuri määrä karjaa syksyllä, sillä rehu ei kasva eikä ruoka muuten tule riittämään kaikille talveksi.


Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Amerikankeiholehti – Sagittaria latifolia
Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum
Komealuppio – Sanguisorba hakusanensis
Mirrinminttu – Nepeta × faassenii
Pystykeiholehti – Sagittaria sagittifolia
Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare
Ratamosarpio – Alisma plantago-aquatica
Rohtokalmojuuri – Acorus calamus
Sarjarimpi – Butomus umbellatus
Tähkähietalilja – Anthericum liliago
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

Mutapuutarhan kuulumisia

Mutapuutarhassa on nyt säännöllisesti vettä, kun sataa säännöllisesti. Ihanaa! Viime kesäinen superkuivuus on vielä tuoreessa muistissa. Vuosi sitten edellinen sade oli saatu kuukautta aiemmin ja oli jo todellinen huoli kaivoveden riittämisestä heti kesän alkuun. Kyllä se sitten loppujen lopuksi riitti koko kesäksi, kun äärimmäisen säästeliäästi käytti.

Bog Garden
I'm thinking whether or not Glyceria maxima 'Variegata' has a bit too spreading habit for my little bog. The dainty native species get squashed. I might dig it out. Alternatively it just requires some annual checking, but digging clay bog is heavy going. Thinking continues...

Mutapuutarha sai uuden asukkaan amerikankeiholehdestä. Tällä on kauniit lehdet, mutta saattaa levitä pikkuiseen mutapuutarhaani hieman liikaa.

Kirjosorsimo nimittäin jo pyrkii täyttämään mutapuutarhani. Kaivoin sitä tässä yhtenä päivänä runsain mitoin pois, mutta savisen ja juurakkoisen mutapohjan kaivaminen on kovaa hommaa, neliömetriä enempää ei päivässä kykene.
Yritän kasvattaa tässä luonnonlajejakin, kuten siroa sarjarimpiä, ja kalmojuuren kirjavalehtistä muotoa, joka on aivan ihana, mutta kituuttaa vuodesta toiseen jostakin syystä. Viime vuonna siirsin sen tälle kosteammalle puolelle, missä sen pitäisi viihtyä paremmin. Tänä vuonna en ole löytänyt sen versoja vielä ollenkaan, mutta se onkin aina myöhäinen nousija.
Kylätien varrella ojanpohjassa kasvaa kaunista ratamosarpiota, se on löytänyt tiensä minunkin puutarhaani. Tällä hetkellä saaren ojissa kukkii myös ihastuttava rantaluhtalitukka. Luonnon keltakurjenmiekkakin tähän sopisi... Ja ehkäpä haluaisinkin pystykeiholehteä mieluummin kuin tuota ameriikan-mallia... Loppujen lopuksi. Jos sitä vain jostakin löytyisi. Toisaalta etsin kirjosorsimoakin ensin vuosikaudet, ja nyt haluan sen pois! Mutta on sillä kulunutkin monta vuotta koko mutapuutarhaan leviämiseen, joten ehkä sitä voisi vain rajoittaa vuosittaisella kaivuulla.
Tällä tahdilla ei tekeminen lopu, kun sitä aiheuttaa itselleen koko ajan lisää.

Mutapuutarhan laidalle pääsi vuosikaudet etsimäni ihana liuskalehtinen tervaleppä 'Imperialis'. Tällä on vielä höyhenmäisemmät lehdet kuin sulkaharmaalepällä ja myös tervalepän 'Laciniata'-lajikkeella. Tervaleppä toivottavasti viihtyy, kun saa ulotettua juurensa kosteaan mutamaahan. Tämän pitäisi jäädä hieman luonnon tervaleppää pienemmäksi, kuitenkin lopulta tämän pituus on yli kymmenen metriä... Hmm. Voi olla, että viidenkymmenen vuoden päästä kaadan tätä moottorisahalla lähes satavuotiaana mummona, mutta se on sitten.
Tervaleppä sietää hyvin leikkuuta, siitä voidaan tehdä pensasaitaakin. Ehkä tätäkin voisi pitää vähän bonsai-tyyppisenä kolmemetrisenä puuna... Kunhan nyt ensin hieman kasvaa ennen kuin alan saksia.

Hiukan ylempänä puronvarressa loistavat vielä kerrotun rentukan ('Multiplex') viimeiset kukat, kuva on otettu kaksi viikkoa sitten.

Hieman ylempänä, saunan nurkalla, on keltakurjenmiekan kirjavalehtistä lajiketta 'Variegata' sekä iiriksiä ja päivänliljoja. Ja Musti!

Tämä on aarre! Sain ystävieni tontilta Pohjois-Karjalasta suo-orvokkia. Toivon, että saan tämän huippusuloisuuden viihtymään riittävän kosteassa ja silti paikassa, jossa ei ole liikaa kilpailua. Vaikka oli tämänkin kasvupaikalla selvästi kasveja, jotka kasvavat korkeiksi.

Pihatien toisellakin puolella on tällä kohtaa kosteikko. Sen partaalla kasvaa kesäkullerona ostettu matala oranssi kullero, jota kuitenkin epäilen aasiankulleroksi, sillä kasvi kukkii aikaisin, touko–kesäkuussa.
Taustalla on korkeampi, ihastuttava altainkullero, kulleroherkku. Välissä on kirjavalehtinen koristekastikka 'Overdam', yksi parhaista koristeheinistä: tulee lehteen jo keväällä ja on koristeellinen koko kasvukauden lumen tuloon asti.

Luonnonkasvi niittykullero tulee kukkaan hitusen oranssien perässä. Kulleroiden pallomaiset kukat ovat valtavan kauniita!

Taimivaihdossa tulikellukkana hankittu jokukellukka on myös aloittanut kukinnan. Ihanaa väriloistoa näistä keltaisista ja oransseista tulee yhdessä!

Samassa kosteikonreunapenkissä aloittaa myös karhunlaukka kukinnan. Valkoisille kukille tuo ripsialpin tummuus kivan taustan.

Lopuksi sadepäivän terveiset. Ransun alapohjaeristeet kastuivat.
Mukavaa sadepäivää!


Aasiankullero – Trollius asiaticus
Altainkullero – T. altaicus
Amerikankeiholehti – Sagittaria latifolia
Kalmojuuri – Acorus calamus
Karhunlaukka – Allium ursinum
Kellukka – Geum
Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Kesäkullero – Trollius chinensis
Kirjosorsimo – Glyceria maxima 'Variegata'
Koristekastikka – Calamagrostis ✕ acutiflora
Niittykullero – Trollius europaeus
Pystykeiholehti – Sagittaria sagittifolia
Ratamosarpio – Alisma plantago-aquatica
Rantaluhtalitukka – Cardamine pratensis ssp. paludosa
Rentukka – Caltha palustris
Ripsialpi – Lysimachia ciliata
Sarjarimpi – Butomus umbellatus
Sulkaharmaaleppä – Alnus incana f. laciniata
Suo-orvokki – Viola palustris
Tervaleppä – Alnus glutinosa