Toukokuun kalenteripoika ja vieraileva tähti

 Kaikenlaisia hiippareita.

Ransulla on asiaa. 

Täällä on havaittu tunkeilija. Pikaisesti katsomalla näyttää siltä, että kaikki on kuten pitääkin. Ruskopenkki kukkii ja sen vierellä istuu karvainen kissa.

Mutta karvakasa ei ole Ransu! Se on kaunis ja ihastuttava siperiankissa Rufus naapurustosta. Asiassa ei muuten olisi mitään vikaa, mutta Ransu ei uskalla oikein enää mennä pihalle ilman seuraani ja koska piha on Mustin, pelkään yhteenottoa.

Tämän jutun kirjoittaminen keskeytyi hetkeksi, kun näin ikkunasta Mustin liikkuvan oudosti pihalla. No Rufushan siellä taas oli ja Musti ajoi sen pois, kun juoksin hätiin. Pelkään yhteenottoa, koska Musti täyttää ihan justiin jo 19. Onneksi tappeluista ei ole toistaiseksi merkkejä, paitsi Mustin kainalossa oleva haava, johon on tullut iso rupi, mutta se on voinut tulla myös painista Ransun kanssa tai jostakin muusta. 

Seurataan tilannetta ja toivotaan parasta. Kovin lähelle Rufusta en ole koskaan päässyt: se ottaa pian jalat alleen minut nähdessään. Kuvaa ottaessani se pysyi ihmeen pitkään paikallaan minua tarkkailemassa, mutta minulla oli zoomlinssi, jolla sain kuvan kaukaa.

Mutta sitten muihin hiippareihin, tai pikemminkin hiippoihin. Katsotaanpa, mitä täältä löytyy...

Esittelyvuorossa ovat varjohiipat, yksi lempisukuni, josta ensimmäiset ovat kukassa. Vaskivarjohiippa on upean värinen. Otin kuvan äsken ja koleasta tuulesta huolimatta kuvassa on kimalainen. Varjohiippojen pikkuiset kukat ovat niiden suosiossa.

Tarhavarjohiippa on myös aikaisimpia, ensimmäiset pari kukkaa ovat auki. 

Hiipan edessä näkyy rohtosuoputki 'Daphnis', se on alkanut viimein vähän levitä. Joku kirjoitti joskus kommenttiin, että kohta se on levinnyt kaikkialle, mutta epäilen, että kommentoija sekoitti rohtosuoputken kirjavalehtiseen vuohenputkeen. Istutin taimen nimittäin yhdeksän vuotta sitten ja nyt vasta se on alkanut vähän luikertaa alkuperäisestä istutuskohdastaan sivummalle.

Varjohiippojen kukat ovat todella somat ja niitä kannattaa tutkia läheltä, vaikka se tarkoittaakin kyykkyyn menemistä.

Liikuin villin punaisen penkin vierellä, kun huomasin paljonkin punaista. Tänne jakamani tarhavarjohiipan pala onkin jo aivan villisti kukassa! Metsätyräkki 'Chameleon' tavallaan sointuu siihen, tavallaan kukat vähän häviävät punaruskeisiin lehtiin. 

Kombo on kiva, vaikka tässä kohdassa joudunkin taas kitkemään metsätyräkkiä ankaralla kädellä, sillä sen ja ukkolaukkojen runsaan kasvuston seassa olisi pienempiä kasveja, joita ei edes näe.

Huomattava osa varjohiipoista on vasta tulossa kukkaan, kuten tämä hobittipenkin 'Pink Elf'. Se on risteymä – varjohiippoja on kovasti risteytetty, mistä kertoo tieteellisissä nimissä näkyvä ruksi. Suurin osa lajeista on kokonaan vailla lajinimeä, kun ne ovat niin monen eri lajin välisiä risteymiä. 

Kunpa vain meiltä saisi lajikkeita laajemmin, sillä kun on hommannut ne, joita on mahdollista kotimaasta löytää, joutuu kokoelmaa kartuttamaan tilaamalla ulkomailta. Huono saatavuus, tai se, että joka myymälässä myydään samoja kahta lajiketta, ovatkin varjohiippojen ainoa huono puoli.

Toivon todella, että tämä on oikeaa lajiketta, sillä 'Pink Elf' on erittäin kaunis. Istutin sen viime kesänä ja tämä on nyt ensikukinta. Jännittävää!

Myös 'Mandarin Star' on istutettu viime vuonna. Se ei ole nimestään huolimatta oranssi, vaan valkoinen kukka keltaisella keskustalla, todella kaunis. Mandariini voi viitata Kiinaan, mistä moni varjohiippa on kotoisin, ymmärtääkseni tämä on siellä risteytetty.

Alan vähitellen toivoa myös omia risteymätaimia!

Mandarin Starin kuvaaminen on toistaiseksi vähän vaikeaa, kun vasta alimmat kukat ovat auki ja kasvi elää kahden kiven välisessä kanjonissa. Lajikkeella on jännittävät suuret, pitkänomaiset ja piikkireunaiset lehdet, joita kuvassa näkyy etualalla. Samaan kanjoniin on kylväytynyt myös rohtosormustinkukka, sen lehdet näkyvät vihreämpinä. 

Taustalla on ihana pikku puska, jota metsäjänis ei pystynyt talven aikana kokonaan kaluamaan, vaikka yritti. Ensi talveksi täytyy laittaa isompi ja tiheämpi verkko.

Se on tähtimagnolia, jossa on muutama karvainen nuppu, jotka ovat alkaneet raottua!

Siitä päästiinkin takaisin karva-asiaan ja omaan nuppuuni. Ransu voi ihan hyvin ja leppoisasti, aina ei vain saa ihan niin paljon huomiota ja ruokaa kuin tarvitsisi.

Koska on edelleen hyytävä tuuli, kalenteripoika muistuttaa myös untuvahousujen tarpeellisuudesta!

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Rohtosuoputki Peucedanum ostruthium

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Tähtimagnolia Magnolia stellata

Ukkolaukka Allium hollandicum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Elokuun kalenteripoika tutkii kuivan kesän vaikutuksia

 Pari heinäkuista 10 mm:n sadetta tuntui aivan juhlalta, sillä siinä on jo paljon enemmän vettä kuin yleensä keskikesällä saadaan. Mutta se ei pitkälle riittänyt, kun kesäkuun sadesaldo oli vain vähän yli 10 mm ja toukokuunkin noin 15 mm. Elokuussa ollaan toistaiseksi saatu 6 mm.

Tässä varjopaikassa nurmikko on kyllä ihan vihreähköä.

En yleensä viitsi kuvata rumia kasveja, vaan niitä, jotka ovat edustavia. Otin nyt kuitenkin pari kuvaa siitä, miltä kasvit näyttävät. Ja huom. kannan näille vettä kastelukannulla, tässä kuistin edustalla onkin vedenkeruutynnyrit ihan vieressä, silti kasvit näyttävät tältä. Tämä on imikkä, imikät sietävät kuivuutta huonosti.

Ängelmät ovat tavattoman kauniita, mutta eivät puutarhassani niinkään. Se on tosi harmi. Viime talven jäljiltä minulla ei olekaan näitä elossa enää kuin kaksi. Sanomattakin on selvää, että näitä kahta kastelen kyllä, mutta en tiedä, kuinka paljon pitäisi, että näyttäisivät paremmilta. Siihen ei taitaisi tynnyrien eikä kaivonkaan vesi ehkä riittää?

Vanha kultapallo kuistin kulmalla pärjäilee sillä tavalla, että se lurpottaa ja heti sateen myötä taas piristyy. 

Keltakaunokit selviävät kuivuudessa todella hyvin. Niiden välissä on lilja 'Black Beauty' (idänlilja varmaan) avannut ensimmäisen kukkansa, se on kyllä kaukana mustasta, mutta on nimensä takia silti Mustin nimikkokukkia. Täällä kasvaa myös pari pantterililjaa, mutta ne eivät ole vielä kukkineet, monta vuotta sinnitelleet silti hengissä.

Liljat tuntuvat sietävän kuivuutta kohtuullisen hyvin, pitävät vain vartensa lyhyinä ja kukinnan varmaan hillitympänä kuin jos saisivat enemmän kosteutta.

Vasemmalla on täpläpunalatva, siinä on tänä kesänä vain kaksi vartta. Sepä viihtyisi paremmin, jos saisi kosteutta enemmän.

Varsinaiset kostean maan kasvit ovat todella surkeita. Rohtosuoputki 'Daphnis' näyttää joka kesä tältä, mutta ihanasti jaksaa silti nousta keväällä uudestaan. Tai on ainakin tähän asti jaksanut. Eikä se nyt edes ole surkein ikinä. Taustalla on myös tarhajouluruusu aika platkuna.

Pallohortensia 'Hayes Starburst' löytyi, kun raivasin tämän edessä kasvaneen ahdekaunokki-varsankello-ojakärsämöviidakon pois. Hortensia oli yllättävän pirteä siellä seassa. Jouduttuaan enemmän paahteeseen se alkoikin kärsiä, vaikka tässä paikassa se ei saa aurinkoa kuin aamupäivisin. 

Olen nyt yrittänyt muistaa kastella, vaikka minusta puska saisi vähitellen alkaa pärjätä itsekseen, on kasvanut tässä jo yli kymmenen vuotta. Hortensiat viihtyvät puutarhassani valitettavan huonosti, ei niistä näytä koskaan tulevan oikein tuuheita ja hyvinvoivia, kukkivatkin kituliaasti.

Siinä ihan vieressä on kasvi, joka sietää loistavasti kuivuuskaudet! Tämä on siemenestä kasvattamani pallo-ohdake Echinops tjanschanicus. Kukat ovat hyvin vaaleat sinertävänvalkoiset, tai lähes valkeansiniset, miten sen ottaa. Kaikki pallo-ohdakkeet ovat hyviä kuivuuskasveja ja perhoskasveja.

Näiden pallo-ohdakkeiden tienoilla on yksi puutarhani kuivia kohtia. Vaikea uskoa, että syksyllä, talvella ja keväällä tähän valuu ylämäestä plussakelillä vettä.

Musti haluaa tähän väliin esitellä viereisen ruskopenkin kissanmintut, ne pärjäävät hyvin kuivuudessa ja sietävät sitäkin, että katti makaa päällä päivittäin. 

Olen nyt vähän huolestuneena tarkkaillut, kuinka kasvillisuus häviää. Aiempina kesinä ruoho on kyllä kulottunut, mutta nyt alkaa olla kohtia, joista se ja muu kasvillisuus häviää kokonaan, tilalla on vain paljasta, tomuista maata. 

Muutamana kuivana viime kesänä olen tutkinut, mikä vihertää, kun nurmikko kulottuu. Kuvassa näkyy mm. mataraa ja mäkimeiramia, jotka pystyvät kasvamaan alle kymmensenttisinä. Yksi parhaista on siankärsämö, jota ei heti tajuaisi hyväksi nurmikon korvikkeeksi, mutta sen lehtiruusukkeet ovat kestäviä ja se leviää maarönsyillä aika hyvin. Keskellä kuvaa voi jopa nähdä sen valkeat kukat lyhyenlännässä varressa.

Tällainen kesänurmi saattaa olla ihan normaali moreenimailla, itsekin muistan lapsuuden purjehdusreissuilta, kuinka hiekkaisessa Hangossa oli aika tällaiset nurmet. Mutta minulla täällä on savimaa, josta ei hulahda kosteus heti läpi maan uumeniin.

Tässä alempana rinteessä on ruohokin vähän vihreämpää. Laidunkarstaohdake tekee siementaimia kaikkialle, myös nurmikolle.

Vieressä on paahdepenkki, josta karstaohdake on lähtenyt maailmanvalloitukseen. Ensimmäiset kukat ovat avautuneet ja vieressä kukkii sikuri. On ihme, ettei kuvaan osunut yhtään perhosta!

Mennään sitten polkua pitkin kedon poikki muotopuutarhaan. Musti raaski irrota kissanmintustaan demonstroimaan, että kuumalla säällä valitaan varjoinen lojumispaikka.

Voikukka pärjää missä vain!

Muotopuutarhassa on lisää pallo-ohdakkeita ja juuri kukkaan tuleva sulkapiiska 'Little Spire', ne pärjäävät tässä muotopuutarhan kuivimmassa ja paahteisimmassa penkissä hyvin.

Pieni puutarhakierros päättyi, siirrymme sisälle juomaan. Kaivossa on vesi hurjan alhaalla, mutta niin se nykyään tuntuu olevan joka kesä. Meillä menee pohjavesi niin tavattoman matalalle. Kyllä sitä saa sieltä vielä ämpärillä sen jälkeen, kun pumppu ei enää ylety imemään.

Toivottavasti teillä riittää vettä!

Idänlilja Lilium Orient-Ryhmä

Imikkä Pulmonaria

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Kissanminttu Nepeta cataria

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet

Laidunkarstaohdake Dipsacus fullonum

Pallohortensia Hydrangea arborescens

Pantterililja Lilium pardalinum

Rohtosuoputki Peucedanum ostruthium

Sikuri Cichorium intybus

Sulkapiiska Perovskia atriplicifolia

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Täpläpunalatva Eutrochium maculatum

Ängelmä Thalictrum

Sieltä täältä

 Yhtäkkiä on alkukesä, ja miten lehtevää onkaan! 

Ihastelen koiranhampaita vastaistutetun tummalehtisen veripähkinäpensaan vierellä.

Siinä nousee myös ystävältä saatu kellertäväkukkainen varjolilja. Onneksi en tuhonnut sitä pähkinää istuttaessani. 

'Pagoda' -koiranhampaissa on enemmän kukkia kuin koskaan! Sateen jälkeen kukkavarret ihan nuokkuivat märkien kukkien painosta. Myös niiden lehdet ovat kookkaita, aivan kuten viime vuonnakin. Ehkä ne ovat saavuttaneet jonkin aikuisuuskoon.

Sama kohta vähän laajemmin, näkyy tummalehtinen isopähkinä. Muut tummina nousevat versot ovat ripsialpia, sopii hirmu hyvin kokonaisuuteen. Muutenkin hauska kasvi sieltä täältä versotessaan.

Tällainen kombo viihtyy siis näin hyvin vaahteran alla, mikä on haasteellinen kasvupaikka siksi, että vaahtera imee tehokkaasti veden ja ravinteet maasta. Isopähkinän viihtyvyys ei tosin vielä ole testattu, kun se on vasta istutettu.

Vähän sivummalla on mm. tummakurjenpolvia, tertturotkokielo, kesälumipisaraa ja tarhakalliokieloja.

Taustalla näkyy katajapenkki. Siellä on hervottoman kokoinen lehtitupsu 'Lilac Wonder' -myrkkyliljaa, joka tekee tänäkin vuonna siemenet! Viimevuotisten siementen kylvös on hieman kitulias, joten annan tällä kertaa vain siementen pudota maahan ja toivon siementaimia. Kaipa kylvös kannattaa merkitä, jos muistan.

Katajapenkissäkin kukkii keltaista, nimittäin keltakielokki. Kultatesman lehtien lomasta näkyy myös jostakin tullut valkokukkainen helmililja. Ihanan raikasta! Valko-kelta-vihreä taitaa olla lempiyhdistelmiäni.

Suurin osa lehdistä kuuluu puna-ailakille, sitä täytyy alkaa kurittaa, sillä se on rehevöitynyt ihan silmissä ja peittoaa pienet kasvit.

Punakolmilehtikin lähes hukkuu vierustovereihinsa. 

Kastanjakolmilehti kasvaa vaahteran alla huonossa savisessa maassa, mutta jostain luin, että se sellaisissa paikoissa kasvaa. Sinnittelee se elossa vuodesta toiseen, kaipaisi kai vähän enemmän kosteutta, mutta en tohdi siirtääkään, jotta se ei kuole.

Katajapenkin vieressä on mäntyjen alla oleva pieni metsäpuutarha. Pieni alppiruusu 'Azurika' kukkii violetinsinisenä, nyt sen seuraan on liittynyt orvokki. Niitä on tullut haalittua monestakin paikasta ja monena vuonna, joten en enää tiedä, mikä tämä on – ehkä Marketanpuiston markkinoilta vuosia sitten hankittu 'Toves Viol'. Kaadetun kuusen havuja levitin alppiruusun ympärille kosteutta pidättäväksi katteeksi.

Kun nyt kerran Rohanin lähellä ollaan, vilkaistaanpa sinnekin. Oletko nähnyt euroopanpyökin kukkaa? Tummalehtisen 'Rohan Weeping' -pyökin kukat ovat näin hienon punaiset.

Tummalehtinen japaninkirsikka 'Royal Burgundy' vielä kerran.

Kääpiömanteli lopetti jo kukinnan, mutta tässä sekin vielä kerran. Kuva on kohti sitä vaahteran aluspenkkiä, josta tämä juttu alkoi. 

Mutta ei tämä tähän vielä pääty, sillä taustalla on ihanan muhkea rotkolemmikkipuska. Sinne.

Talvi oli tuhoisa monelle rotkolemmikille täällä Etelä-Suomessa, olen kuullut. Minultakin hävisi useita, niin viime vuonna istutettu kuin vuosia vanhojakin. Onneksi tämä yli kymmenen vuotta sitten Tukholman puutarhamessuilta hankittu 'Silver Wings' ei ole kärsinyt mitenkään. Tämä on pikemminkin valtavampi kuin koskaan!

Pakko hehkuttaa vielä yhden kuvan verran. Tällä lajikkeella on hyvin kauniit lehdet, joiden kirjavuus on hillittyä.

Toinen selvinnyt rotkolemmikki on vuokko-esikkopuutarhassa tontin länsilaidalla. Tämä oli alun perin valkokirjava 'Variegata' eli 'Dawson's White', mutta vähitellen se muuntui kokovihreäksi enkä ole pistänyt sitä pahakseni.

Kuvassa näkyy edellisessä jutussa mainittu ensimmäinen japaninvaahterani, 15 vuotta sitten istutettu 'Osakazuki'. Oli ajatus, että siitä tulisi muutaman metrin korkuinen pensas, kuten Britanniassa – no, ei tullut. Tarhakalliokielot ovat sitä päätä pidempiä!

Siinä vieressä on jymyhieno juttu, ystävän puutarhasta siirretyt muutama seljakämmekkä ovat elossa ja yksi niistä kukkii. Nämähän ovat niitä, joissa on joko purppuraisia tai valkoisia kukkia. 

Kaunis, kirjavalehtinen rohtosuoputki 'Daphnis' on tehnyt isot lehdet. Yksi myöhäisimmistä narsisseista on kerrottu valkonarsissi, ystävän pihasta saatu vanha nimetön lajike. Ihanat kevätesikot kukkivat erityisen runsaasti. Onneksi on kasveja, jotka eivät kärsineet talvesta!

Alempana pihan länsilaidalla kukkii myös kaunis valkonarsissi, tämä on saatu Koso-tädiltä, jos muistatte sen nimisen bloggaajan. Hänellä oli todella kiva käsityöpainotteinen blogi.

Riittävän korkea ja tiheä aita on vaikuttanut positiivisesti siihenkin, että kanukat ovat kasvaneet, kun niitä ei enää typistetä. Etualalla keltalehtinen pensaskanukka 'Aurea', taustalla keltaoksakanukka. Kompostin takana kukkii kultaherukka keltaisenaan.

Verkkoaidan edessä on pyökkipensasaitaa, ja voi nähdä, että on pensaista jokunen elossa, vaikka pari syötiinkin taas talven mittaan. Tämä on niille huono paikka, tässä on usein vesimyyriä ja ne selvästi pitävät pyökistä.

Käyn kohta hakemassa tilaamani pyökin aitataimien satsin, tällä kertaa taidan pyöräyttää niiden tyvien ympärille – maan alle ulottuen – metalliverkkoa. Koska olisihan se kiva nähdä pensasaidan kasvavan.

Kanukat pääsevät myös kukkimaan ja tekemään kauniita marjojaan, kun peurat eivät napsi oksankärkiä ohi mennessään. Mahtava juttu!

Tämä keltalehtinen 'Aurea' on yksi lempikanukoistani. 

Alun perin oli tarkoitus keskittyä keltaisiin, mutta sitten tuli kaikkea muutakin, ja toisaalta koivikon narsisseista haluan kirjoittaa erikseen.

Eiköhän tässä ollut jo tarpeeksi. Iloista alkuviikkoa!

Alppiruusu Rhododendron

Euroopanpyökki Fagus sylvatica

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japanionvaahtera Acer palmatum

Kastanjakolmilehti Trillium sessile

Keltakielokki Uvularia grandiflora

Keltaoksakanukka Cornus sericea 'Flaviramea'

Kesälumipisara Leucojum aestivum

Kevätesikko Primula veris

Koiranhammas Erythronium

Kultaherukka Ribes aureum

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Kääpiömanteli Prunus tenella

Myrkkylilja Colchicum

Puna-ailakki Silene dioica

Punakolmilehti Trillium erectum

Ripsialpi Lysimachia ciliata

Rohtosuoputki Peucedanum ostruthium

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Seljakämmekkä Dactylorhiza sambucina 

Tarhakalliokielo Polygonatum × hybridum

Tertturotkokielo Maianthemum racemosum

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Valkonarsissi Narcissus Poeticus-Ryhmä

Varjolilja Lilium martagon

Veripähkinäpensas Corylus maxima 'Purpurea'