Kuvaa kimalainen vol. 3

 Jatkoa Hiidenkiven puutarhan haasteeseen

Uusia kukkia on vuorossa ja pörriäisiä riittää. Preeriaväriminttu on värimintuista ihanin ja myös kestävin ainakin minun puutarhassani. Muut eivät runsastu, pikemminkin hupenevat ja vähitellen kuolevat pois, mutta tämä elää oikein hyvin. Ja kun värikin on näin ihana, ei voi valittaa!

Keittiön ikkunasta käsin on tämän kanssa samalla näkölinjalla kärhö 'Comtesse de Bouchaud', jossa on samantapainen sävy. Loistava pari.

Samassa penkissä on kukassa sinipallo-ohdakkeita. Onneksi myös sinisempi ja matalampi 'Taplow Blue' on elossa, sillä preerialta talvi vei joka ikisen 'Veitch's Blue' -pallo-ohdakkeen.

On hauskaa huomata, että yhdentyyppisissä kukissa käy yleensä samanlaisia kimalaisia. 

Esimerkiksi sikuripöheikössä tarkkailin yhtenä päivänä kymmeniä samanlaisia kimalaisia. Tässä kuvassa näkyy syy siihen, miksi joskus kiroan hommanneeni sikurin taimen, vaikka se onkin loistava pörriäis- ja perhoskasvi. Se kun kylväytyy liiankin tehokkaasti, esimerkiksi nurmikolle. Ja koska en maalausprojektin takia ole paljon ehtinyt nurmea leikata, alkaa sikuri jo kukkia ja tuottaa uusia siementaimia – aivan lyhyessä varressa!

Tässä on muotopuutarhan kuivin penkki, jossa edellä mainitut kasvavat (paitsi sikuri). Muita hyviä parhaillaan kukkivia hyönteiskasveja tässä penkissä ovat ranskantulikukka, harmaakäenkukka, tähkälaventeli ja maarianverijuuri.

Viereisessä penkissä ahkeroidaan myös. Tähkätädykkeessä on ehkä mantukimalainen.

Kaukasiankirahvinkukasta oli jo puhetta. Se on aivan loistava kimalaiskasvi ja siinä näyttävät käyvän kaikenlaiset kimalaiset. Nämä raitapeppuiset ja hoikat tyypit saattavat olla hevoskimalaisia, kun ovat näin vaaleita.

Sitten on pyöreämpiä, raitapeppuisia ruskeita. Sammalkimalainen vai peltokimalainen? Ehkä se, kun takaruumiissa on noin paljon mustaa. Tai sitten joku muu. En ole ollenkaan kimalaisekspertti, mutta minulla on kimalaiskirja, josta katson kuvia. Kimalaiset ovat suosikkihyönteisiäni.

Tässä on niin vaalea, että hyvä kun kukasta erottaa. Ehkä taas hevoskimalainen. Taustalla on joku kookkaampi valkopeppuinen, ehkä mantukimalainen, mutta tuon värisiä on monia muitakin.

Asiasta sormustinkukkaan. Kivipellon Saila kysyi aiemmin kesällä, mikä oli lapsuuteni lempikukka. 

Varmaan aina monikin kukka, mutta eniten muistan ruusujen lisäksi ihailleeni rohtosormustinkukkien ihmeellisen muotoisia kukkia, joissa kimalaiset ihanasti pörisevät, ja kukkien merkillisiä täpliä, jotka tuntuvat olevan erilaisia joka kasviyksilössä.

Monivuotinen pikkusormustinkukka asuu ruskopenkin alaosassa kiinanpunapuun vierellä. Somaan kermanvaaleaan kukkaan lentävät kimalaiset siinä missä rohtosormustinkukkaankin.

Kun olin pieni, ei minulla ollut aavistustakaan, millaisia ihania muita sormustinkukkia sitä onkaan. Sittemmin onneksi tajusin ja tilasin ruskosormustinkukan siemeniä. Niitä sai kasvatella pari vuotta, sillä tämäkin laji on kaksivuotinen. Siitä pitäen taimia on onneksi tullut juuri sopivasti, joitakin olen voinut siirtää muihinkin puutarhan osiin täältä ruskopenkistä.

Kimalainen saattaa olla soro- tai tarhakimalainen.

Ruskopenkin rusotuomipihlajaan lennähti linnunpoikanen. Näitä on vaikea tunnistaa, mutta se voi olla vaikkapa harmaasieppo. Se on hyvä, että sieppoja on – aikuisia näkyy päivittäin – sillä pihani hyönteiskannasta riittää linnuillekin syötävää.

Linnut saisivat esimerkiksi napsia kaikki kielokukot. Niitä on paljon! Kielokukko on kuin liljakukko, mutta tämän jalatkin ovat punaiset. Ruokalistalla eivät ole liljat vaan kielot, kalliokielot ja kaikki laukat ja sipulit.

Muutama vuosi sitten huomasin, että valkosipulin lehdet oli syöty ja niissä oli vihreää limaa. Googletin, mutta en löytänyt mitään tietoa. Olisinpa tiennyt, niin olisin tajunnut liiskata joka ikisen limaisen toukan!

Toisaalta kielokukko on kai meillä luonnonlaji, joten ei siitä yhdessä valkosipulissa esiintyneiden toukkien tuhoamisella varmaan olisi päässyt eroon. Näitä on vain saalistettava ja liiskattava. Toivottavasti linnut ja petohyönteiset osallistuvat talkoisiin oikein rivakasti.

Mennäänkö sitten kurkistamaan preeriaa, sillä siellä on oikea kimalaisparatiisi. Kurkkuyrtit tuli jo aiemmin mainittua, lisäksi kukassa on pietaryrttiä, ahdekaunokkia ja jotakin valkoista hörselöä, joka on peräisin Kodin kukkien niittyseoksesta.

Toisesta suunnasta näkyvät mäkimeiramit ja palsternakat.

Palsternakka on melkoinen pörriäismagneetti. Siinä käy vaikka minkälaisia hyönteisiä, tässä kuvassa on kukkakärpästen kokoontumisajot.

Kaikki muutkin sarjakukkaiskasvit ovat mainioita. Tässä rikkaporkkanan kukkakärpäsjengi.

Tässä ötökkäkuulumiset tältä erää, enkä mene lupaamaan, että tämä oli tämän kesän viimeinen pörriäisjuttu!

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Mäkimeirami Origanum vulgare

Palsternakka Pastinaca sativa

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Pikkusormustinkukka Digitalis lutea

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Rikkaporkkana Daucus carota

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Sikuri Cichorium intybus

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia

Tähkätädyke Veronica spicata

Niittytunnelmia

 Ne niin sopivat keskikesään.

Äitini on tämän viikon vieraanani. Kun hän näki preerian, jota useimmat varmasti pitäisivät vain kokoelmana rikkaruohoja, hän totesi, että onpa kiva tämä kukkapenkki. Kukkapenkki!

Preeria toisesta suunnasta. Se alkaa ruusupergolasta ja kattaa kivisen, paahteisen pikku rinteen. Monet preeriani kasveista ovat luonnonkasveja, kuten tienpientareiden keltakannusruoho, palsternakka ja pietaryrtti. Nyt alkavat myös yksivuotiset kukkia, kurkkuyrtti ensimmäisenä.

Mäkimeiramiakin preerialta löytyy. Kun kaikki kasvit ovat yhtä leviäviä, pitäisi lopputuloksen kai olla keskenään pärjäävä sekoitus.

Toivon, että vaaleankeltaiset 'Citrinus' -niittyleinikit pärjäävät. Ehkä kitken niiden ympäristöä vähän kumminkin. Kurkkuyrtti osaa olla aikamoinen jyrä.

Ruusupergolan kohdalla on aika paljon palsternakkaa. Rakastan sen väriä. Olen hankkinut sen alun perin tienposkesta Paraisilta. 

Tienposkesta täältä kotisaarelta löytyi maarianverijuuri, tuo keltakukkainen kynttilämäinen kukka. Se on kalkinsuosija ja sitä kasvaa heti puutarhani ulkopuolella tien varrella, silloin tällöin löytyy taimi aidan sisäpuoleltakin. Siemenissä on väkäset ja niitä kulkee kissojeni turkeissa. Tämän olen tarkoituksella tähän istuttanut. 

Keltainen on oiva vastaväri liilalle ketoruusuruoholle.

Pörriäiset ja perhoset rakastavat luonnonkukkia. Tässä yhdessä ketoruusuruohon kukassa oli kolme kimalaista, mutta niistä erottaa vain kaksi. Sitten on tuo upea kuparinvärinen pikkutyyppi myös. 

Vieressä on kultakärsämö tulossa kukkaan.

Aivan täydellinen kombo! 'Alchymist' -köynnösruusu, villiä palsternakkaa ja koristekastikka 'Overdam'. 'Alchymist' vaihtaa väriä, joku saattaa muistaa vaalean oranssit kukat vähän aikaa sitten. Ne vanhenevat tämän väriseksi.

Ketoniityn poikki johtaa polku muotopuutarhaan, nyt ollaan toisessa kohdassa pihaa. Täällä on luonnonkasvillisuus, johon en ole lisännyt mitään, vähän kyllä joskus yrittänyt kylvää unikkoa sun muuta, mutta jäljellä on vain luonnonkasveja virnaa, keltamataraa ja siankärsämöä. Kaunis keto näinkin.

Rohanissa on oma värimaailmansa. Tykkään todella tästä tummien kukkien (etelänruusuruoho ja harjaneilikka 'Onyx') sekä tähkähelmikän yhdistelmästä. Taustalla kukkii neidonruusu.

Tähkähelmikkä ja etelänruusuruoho, täydellinen pari. 

Olen kasvattanut tähkähelmikän alun perin siemenestä, se tuottaa myös reippaasti siementaimia ihan itsekin. Kasvatin preerialle omat siementaimet – sama heinä näkyi jutun ensimmäisessä kuvassa mutta eri värimaailmassa.

Olen iloinen, että äiti tajusi istutustyylini!

Laitetaan loppukevennykseksi uusi ötökkä varsin monilajiselta ötökkäpihaltani. Sinisilmäkiitäjä ei ole mikään harvinaisuus, mutta en ollut sitä aiemmin nähnyt. 

Kiitäjä oleili koko päivän sinipiikkiputken varressa. Sitä olisi pitänyt mennä häiritsemään, jotta olisi nähnyt takasiipien komeat silmät (joiden tarkoitus on pelottaa häiritsijät pois), mutta en raaskinut. Sillä oli selvästi antoisat tupsluurit tuossa.

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Keltakannusruoho Linaria vulgaris

Keltamatara Galium verum

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Mäkimeirami Origanum vulgare

Niittyleinikki Ranunculus acris

Palsternakka Pastinaca sativa

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Siankärsämö Achillea millefolium

Sinipiikkiputki Eryngium planum

Sinisilmäkiitäjä Smerinthus ocellatus

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Virna Vicia

Kylväytyneitä

 Mikä ilo onkaan löytää odottamattomia siementaimia!

Ihan kaikki ei odottamatonta ole. Punakatko on kaksivuotinen, ja kukki viimeksi kaksi vuotta sitten. Viime vuonna näin lehtiruusukkeita, joten osasin odottaa kukintaa taas tälle vuodelle.

Luontoportin mukaan tämä on tosin yksivuotinen; ihmettelen. Minulla tämä on niin selkeästi kaksivuotinen. Ehkä tämä ei sitten ole punakatkokaan (oli nimettömässä tienpiennar-siemenseoksessa, jonka kylvin neljä vuotta sitten). Lajin selvittäminen on haasteellista, kun sarjakukkaisia on niin valtavasti.

Oli mikä oli, tämä keskikesästä kukintansa aloittava sarjakukkainen on tavattoman kaunis!

Siemenet ovat karheakarvaiset ja leviävät varmaan helposti eläinten turkissa ja ihmisten vaatteissa.

Olin takuulla tarkoituksella heittänyt sen siemeniä myös ruusu-heinätarhaan, sillä tänä kesänä sielläkin kukki yksi katko. Sen vaaleat kukinnot voi kuvasta juuri ja juuri huomata. Päähuomion vie viininpunakukkainen kiiltoluppio 'Purpurea' sekä tänä vuonna kukkaan tullut karhunputki 'Ebony'. 

Toivon, että saan siitä edes pari siementä talteen, jotta voin yrittää saada uusia siementaimia. Tämäkin putki kun varmaan kuolee kukittuaan.

Pihatieltä käsin ruusu-heinätarha ja Rohan ovat yhtä ja samaa sekamelskaa, kun niiden välissä olevaa nurmikäytävää ei näy! Rohanissa kukkivat ihanat ruusut, tummanpunainen ja valkoinen, ja vähän muutakin. Edessä on vaaleanpunainen ruman värinen syreenileimu, ääh. No siitä enemmän joku toinen kerta.

Jos jatketaan lemppari-putkikasvien parissa, kukkii rikkaporkkanakin siellä täällä. Kaksivuotisena senkin elämäntehtävä on tuottaa runsaasti siementaimia. Kuvassa on lisäksi joku vanha jäärä.

Ei-niin-ihana siementaimilöytö on tämä, jota ihmeekseni olen tänä vuonna löytänyt pihaltani sieltä täältä, aiempina vuosina en ole tätä nähnyt. Ensin luulin joutuneeni elämänlankasabotaasin kohteeksi, mutta ihmettelin näitä kitkiessäni, kun juuri oli erilainen. 

Sitten yksi olikin yllättäen ehtinyt tehdä kukkanuput. Eihän nuo nuput ole elämänlangan nuppuja alkuunkaan. Pieni tutkiminen paljasti: yksivuotinen rikkakasvi kiertotatar. Jännä juttu, mikä viime talvessa on aktivoinut ne itämään.

Sitten ihmeellisten perennalöytöjen pariin. Kosteikkopenkissä havaitsin punalatvan tulossa kukkaan. Ainoa vain, että en ole punalatvaa tähän istuttanut. Tai olen, vuosikausia sitten rantapunalatvan tähän lähelle, mutta sen lehdet ovat erilaiset ja se kuoli ajat sitten. Tummavartinen täpläpunalatva kasvaa tästä reilun kymmenen metrin päässä. 

Viime syksynä istuttelin siemenkasvattamiani valkokukkaisia 'Ivory Towers' -rusopunalatvoja pariin paikkaan, mutta en tähän, ja niitä taimia ei enää ole, talvi vei ne, kuten monet muutkin.

Oli mikä oli, lämpimästi tervetuloa, punalatva, nappipaikan valitsit kosteikkopenkistä ojan partaalta! Etualalla näkyy keltakurjenmiekkaa ja takana kuningassaniaista ja lehtosinilatvoja, sopiva väli.

Sitten vielä ihmeellisempi ja ilostuttavampi löytö: vaaleanpunakukkainen tähkäverbena! Tai luulen, että tämä on se. Tätä aivan ihanaa kasvia olen istuttanut puutarhaani ainakin kahteen ellen kolmeen kertaan, mutta ne ovat kuolleet nopeasti. Kerran yritin myös kylvää, mutta mitään ei itänyt.

Ja nyt – tällainen yksilö on tulossa kukkaan aivan ufopaikassa. Tai ihan sopivassa paikassa; oikein sopivassa, kukkapenkissä, mutta ei lähelläkään paikkaa, jonne olin tätä istuttanut aiemmin. Loistopaikka sikäli, että tästäkin penkistä talvi vei monta kasvia. Tilalla oli tuhottomasti laidunkarstaohdakkeen siementaimia, joiden viidakkoa kitkiessäni tämän löysin.

Maailma on ihmeellinen paikka ja puutarhamaailma vielä ihmeellisempi. Onneksi minulla on tänä kesänä ollut valtavasti liian vähän aikaa kitkeä. Muuten tämäkin aarre olisi varmaan tullut nyhdettyä nokkosena sen kummemmin ajattelematta.

Liilakukkaista tähkäverbenaa löysin viime kesänä Sotkamon Taimistolta ja senkin ympäristöstä löytyy jonkin verran siementaimia. Tämä on valtavan kaunis kasvi, ja mikä parasta, perenna, toisin kuin meille liian talvenarka jättiverbena.

Kaikkein huipuinta on, että kun tänään tutkailin Rohania ja päivittelin sieltäkin nousevia nokkosia sun muita rikkakasveja, huomasin aivan tähkäverbenamaiset lehdet sielläkin! Voi kyllä olla muutakin, kukkanuppuja kun ei vielä näy. Voi olla vaikka rantatädyke.

Rohanissa nousee myös ihastuttavia pikkuisia tummia orvokkeja, jonkin menneiden vuosien orvokin jälkeläisiä.

Sitten siellä nokkosten sun muiden välissä on tällainenkin ihastuttava purppurainen tyyppi.

Jättiverbena Verbena bonariensis

Karhunputki Angelica

Kiertotatar Fallopia convolvulus

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Orvokki Viola

Punakatko Torilis japonica

Rantapunalatva Eutrochium cannabinum

Rikkaporkkana Daucus carota

Rusopunalatva Eutrochium fistulosum

Tähkäverbena Verbena hastata

Täpläpunalatva Eutrochium maculatum

Ohdakkeentapaisia

Talon seinustalla, lauta- ja pöllipinojen välissä, kasvaa kaksi komeaa piikkiohdaketta, vai olisivatko sittenkin joitakin karhiaisia. Tai okakruunuohdakkeita.
Kasvit ovat lähes parimetrisiä. Kukat sointuvat täydellisesti keltaiseen talooni! Kun huomasin näiden lehtiruusukkeet, ei tullut mieleenkään kitkeä niitä. Ohdakkeet ovat erinomaisia perhoskasveja, vaikka nyt perhosia vähän onkin. Kukissa surisee kimalaisia jatkuvasti.

Koska kasvi on kaksivuotinen, oli se sitten mikä yllä mainituista tahansa, tulevat nämä komeat kasvustot häviämään talven aikana. Olisi mukavaa, jos näin sopivalla kasvupaikalla sattuisi joku taimi jatkamaan sukua.

Ohdake on kaunis kukka, Skotlannin kansalliskukka. Sitä se on ollut niin pitkään, ettei ole oikein tietoa siitä, miten siitä tuli skottien symboli. Ei tiedetä sitäkään, mikä ohdake on kyseessä – jotkut väittävät sen oikean olevan nimenomaan piikkiohdake, toiset vannovat okakruunuohdakkeen nimeen (Scotch thistle, skottiohdake). Tämän kaltainen rotevakasvuinen ohdake ainakin on joidenkin punnan kolikoiden kääntöpuolella (Britanniassa käyneet tietävät, että pian vanhentuvissa vanhoissa punnan kolikoissa on muutamia erilaisia kuvia kääntöpuolella, myös esimerkiksi Walesin lohikäärme).

Kaunokit kuuluvat ohdakkeiden kanssa samaan asterikasvien heimoon, ja yhdennäköisyys etenkin keltakaunokin ja ohdakkeiden välillä on ilmeinen. Keltakaunokissakin pörisee jatkuvasti kimalaisia.

Piikkiputketkin ovat suosiossa! Hohtopiikkiputki 'Silver Ghost'.

Ja ihana sinertynyt sinipiikkiputki oranssissa penkissä. Siitä olisi tullut oiva väripari tiikerililjoille, mutta peura kävi syömässä liljojen kukkanuput tässä yhtenä yönä. Olin onneksi ottanut kuvan sitä ennen. Olivathan nuo oranssit nuputkin ihan makeat...

Siinä missä piikkiputket ovat sarjakukkaisia, palataan pallo-ohdakkeiden kanssa takaisin asterikasvien heimoon. Ihana sinipallo-ohdake 'Taplow Blue' on avannut ensimmäiset syvän siniset kukkansa.

Ja karstaohdake! Tämä taas on kuusamakasvien heimossa, jos jotakuta kiinnostaa. Kun nyt kerran tuli aloitettua tästä aiheesta... Näennäisesti samanlaiset kasvit voivat kuulua täysin eri heimoihin, sillä kukan muoto tai niiden järjestys tai lehtien asento saattavatkin paljastaa läheisemmän sukulaisuuden jonkun ihan toisen kasvin kanssa kuin luulisi.
Karstaohdake on ainoa näistä ohdakkeen tapaisista kasveista, jota peurat syövät, mutta onneksi ne eivät ikinä parturoi koko penkkiä, syövät vain muutaman ja toteavat ne ilmeisesti mauttomiksi.

Laidunkarstaohdakkeet kukassa ja lehmät laitumella. Paahdepenkissä kukkii karstaohdakkeiden lisäksi sikuria ja pallo-ohdaketta sekä keltamataraa, joka tuoksuu kaikkialla.

Tässä yhtenä päivänä kuvasin tällaisenkin piikkipallukan. Orjanruusussa on punainen takkuäkämä. Aika hieno!


Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum
Karhiainen – Carduus
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Okakruunuohdake – Onopordum acanthium
Orjanruusu – Rosa dumalis
Piikkiohdake – Cirsium vulgare
Sikuri – Cichorium intybus
Sinipallo-ohdake – Echinops bannaticus
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Takkuäkämä – Diplolepis rosae
Tiikerililja – Lilium lancifolium
TallennaTallenna

Sarjakukkaisrakkautta

Koska edellisessä kirjoituksessa sivuttiin jo kahta ihanaa keveää kukkaa, palsternakkaa ja rikkaporkkanaa, täytyy aiheesta heti jatkaa. Tähän kukkamuotoon olen viime vuosina hullaantunut, tai olen varmaan aina tykännyt, mutta nyt olen tietoisesti hankkinut tämänlaisia kasveja.
Kuvassa on rikkaporkkana ja rohtosormustinkukkia ison katajan alla. Voiko tämän kauniimpaa enää olla – kesäilta ja nämä unenomaiset kukat.

Apiaceae Love
Their softness, texture, elegance, airiness, capacity to fill gaps and attract bees and butterflies – need I say more?

Kuten jo aiemmin totesin, pääsi rikkaporkkana yllättämään toden teolla. Tässäkin on vain yksi taimi! Ja siinä on... montako kukintoa? En pysy laskuissa. Ihan mieletön! Nyt pitäisi äkkiä kylvää, jotta olisi ensi vuodellekin rikkaporkkanoita. Pelkään pahoin, että keväällä kylvetty ja alkukesällä istutettu tummakukkainen 'Dara' on kuollut kuivuuteen. En ole löytänyt sen pieniä lehtiä enää...

Tässä vielä kaksi ihanaa, rikkaporkkana ja palsternakka, sekä hohtopiikkiputki.

Tänä vuonna onnistuin yhdessä siemenkylvössä hyvin: Ridolfia segetum, hyvin paljon tilliä muistuttava yksivuotinen Välimeren kasvi, on kestänyt kuivuutta erinomaisesti ja tuottanut kukintoja! Samaa ei voi sanoa monesta muusta. Vaikka taimet eivät ole näyttäviä, ovat ne hengissä ja kukkivat.

Ridolfialla ei vielä ole suomenkielistä nimeä. Aion kerätä siemenet talteen. Voi toki kysyä, miksi ei voi saman tien kylvää tilliä kukkapenkkiin, kun tämä niin muistuttaa sitä. Hyvä kysymys. Tillikin on niin nätti. Minulla sitä kasvaa portaanpielessä isossa ruukussa yhdessä tuoksuherneiden kanssa.

Ridolfia segetum lähikuvassa.

Kasvimaalla kukkivat uskolliset korianterit, näitä kylväytyy aina itsekseen seuraavalle vuodelle ja hyvä niin. Käytän näitä todella paljon: salaattiin ja leivän päälle, gazpachoon, perunoiden kanssa... niin, siinä ne olivatkin, muita ruokia en tee kesällä!

Sitten vähän aasinsiltaa sarjakukkaisista sipulikukkiin. Mietin alkukesällä, mihin mustalaukat ovat hävinneet. Eivät mihinkään, tässähän ne kukkivat! Lehdet ja varret osaavat joskus lymyillä hyvin huomaamattomasti muiden kasvien seassa.

Kärsämöt ovat asterikasveja, mutta niissäkin on ihanan luonnonkukkamaisia kukkaterttuja. Toinenkin viime vuoden siemenkylvö-siankärsämö tulee kukkaan ja sekin on tumman pinkki. Kävipä tuuri, että istutin ne juuri tähän 'Rosa Mundin' lähelle, missä on hyvä värimätsäys. Kerrotut ojakärsämöt raikastavat kokonaisuuden ja sinipiikkiputkien varret sinistyvät hiljalleen. Piikkiputket kuuluvat muuten sarjakukkaisten heimoon.

Loppuun jännittyneen odottava tunnelma. Toissa vuonna kylvetyt kaukasiankirahvinkukat ovat kasvattaneet lähes parimetrisiä varsiaan ja odottelen kukkia...


Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum
Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Korianteri – Coriandrum sativum
Mustalaukka – Allium nigrum
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Palsternakka – Pastinaca sativa
Rikkaporkkana – Daucus carota
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Siankärsämö – Achillea millefolium
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Tilli – Anethum graveolens