Barokkikonsertti

 Tänään olisi naapurisaarella ollut barokkikonsertti ja olimme ajatelleet lähteä sinne veneellä ystävien kanssa, mutta puuskaiseen tuuleen ei ollut pienellä veneellä mitään asiaa.

Olin toivonut puutarhapäivää, vaikka tämäkin aamupäivä meni töiden parissa. Mutta viimein pääsin kaivamaan! Minulla oli taimi, jolle keksin paikan kedon laidalla. Kävi vain niin, että siinä olikin kivi. Ja toinenkin.

Tämä on vähän tällaista työpihaa, sillä vieressä on puutavaraa ja halkojentekopaikka & kuivatuskehikko. Mutta tässä ollaan kumminkin ihan kaunopuutarhan tuntumassa, sillä kedon läpi kulkeva polku, vasemmalla, vie muotopuutarhaan.

Koska kuvissa kivet näyttävät pienemmiltä kuin ovatkaan, laitoin lapion mittakaavaksi. Lapioni on pitkävartinen malli.

Paikka, johon uuden puskan halusin, on vasemmassa alanurkassa. Sieltä löytyi kivi. Sain sitä rautakangella hievahtamaan, mutta kaivaessa selvisi, että se on lähes 50 cm syvä. Olisi kyllä ollut upea suorareunainen kivi, sillä tässä on entinen rakennus. Sama, josta kerroin edellisessä jutussa syreenin istuttamisen yhteydessä. 

Enpä saanut kiveä ylös maasta. Sen alavasemmalla oli sitten vielä isompi, joka jäi syvälle maahan. Sain näkyvää kiveä vähitellen hivutettua korkeammalle maan tasalle, mutta harmillisesti en saanut sitä lähemmäs toista kolmion mallista kiveä, joka oli jo entuudestaan pinnassa. Vaikka luulin sen olevan iso, kävi lopulta niin, että sain sen siirrettyä helpommin lähemmäs uutta kiveä.

Siinä ne nyt ovat vieri vieressä kedon laidalla. Etualan kivi on aiempaa korkeammalla, mutta se ei haittaa. Se on kauniin tasainen ja siinä olikin äheltämistä, että sain sen taas vaateriin siirron jälkeen. 

Sitten pääsin tekemään sen, mitä alun perin lähdin tekemään, eli istuttamaan keltalehtisen mustaseljan. Se näkyy kiven takavasemmalla. Laitoin sille sahanpurukatetta, kuten myös karviaiselle, jonka olen istuttanut tähän aiemmin. Ehkäpä tähän kedon reunalle syntyy pieni istutusalue – no ainakin puskia. Maassa on niin paljon juolavehnää, että tämä kohta on jo huonolaatuista ketoa, mutta kukkapenkiksikin olisi aikamoinen homma tätä muuttaa.

Oikealla on helmiomenapensas 'Marleena'.

'Marleena' kasvaa paahdepenkin yläpäässä. Nyt kävi kerrankin niin, että se ei kuki yhtä hyvin kuin joka ikinen vuosi tähän asti.

Yleensä sen oksat ovat niin täynnä kukkia, että hyvä kun lehtiä näkee. Oikeastaan tänä vuonna vaikuttaa siltä, että lehdet ovat jo isommat, kun puska (puuksi muotoiltu) tulee kukkaan. Mutta kukkiakin on vähemmän kuin normaalisti. On tämä silti todella kaunis ja tummat lehdet ovat erityisen hienot.

Näkymä kedolta paahdepenkin yli – se on vähän matalammalla, joten ei näy kuin vuorikaunokkien latvat. Pidän tällaisista kontrasteista, villiä ja leikattua. Korostavat toisiaan. Tai sanotaan suoraan niin, että rehotus näyttää paremmalta, kun lähellä on jotain leikattua.

Ruohonleikkurin takana on kaksi tavallista mustaseljaa, mutta niitä ei erota. Ne olivat jo lähes kolmimetrisiä, kun myyrät äkkäsivät niiden herkulliset juuret ja puskat kuivuivat. Onneksi juurissa oli vielä eloa, sillä kumpikin on versonut tyveltään, mutta kestää vuosia päästä samaan kokoon kuin ennenkin. Toivon, että myyrien pyydystäminen loukulla vähentää tällaisia tuhoja.

Tässä on syy, miksi halusin istuttaa tämänkin uuden puskan entisen rakennuksen paikalle, kuten erityisen syreeninkin aiemmin. Tässä ei myyriä liiku, liian kivistä ja tiilisilppuista yms.

Sitten oli vuorossa se, jonka oikeastaan halusin saada tänään tehtyä. Nimittäin naapurilta saatujen pöllien pilkkominen polttopuiksi.

Joskus tuntuu kuin olisin jossain hemmetin teräsnaiskisassa.

Oli ihan hieno sää eikä tullut kylmä tuulesta huolimatta. 

Sellainen konserttipäivä. Toivottavasti siellä pysyi hattu päässä!

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Mustaselja, keltalehtinen Sambucus nigra 'Aurea'

Vuorikaunokki Centaurea montana

Ennen ja nyt talon toisella kulmalla

 Jatkan juttuja siitä, kuinka paikat ovat muuttuneet.

Löysin kuvan huhtikuulta 2007, jolloin kaivelin ruusulle paikkaa. Tuli vastaan rivi kiviä. Oli helppo päätellä, että ne ovat olleet rakennuksen kivijalkaa, kun tien vierellä on suorassa kulmassa rakennuksen lyhyen päädyn kivet hyvinkin näkyvillä.

Papulanruusu tuli istutettua kivien viereen. Paikka on todella kuiva, joten se on kasvanut hyvin hitaasti. Juurivesoja alkaa tulla kunnolla vasta nyt, 15 vuotta istuttamisen jälkeen. Tässä kukkaa viime kesältä.

Entisen rakennuksen paikka on oikein loistava kuiva ja avoin paikka ketokasveille. Siinä kasvaa runsaasti keltamataraa. Sen vuoksi päätin jo heti alkuvuosina antaa sen olla ketona.

Kuvassa on komea Viljo-poika esittelemässä työmaata kesällä 2007. Pikkuisen ruusun taimen ympärille olin kylvänyt muistaakseni silkkikukkia, ne näkyvät vaaleanpunaisina.

Tässä suunnilleen samaa kuvakulmaa viime syksyltä. Edessä on kedon vierellä paahdepenkki ja sen yläpäässä punalehtinen marjaomenapensas 'Marleena'.

'Marleena' kukassa viime keväänä. 

Talon tämä pääty on ollut halonhakkuu / klapien kuivaus / puutavaravarasto -käytössä alusta asti. Jossakin niiden toimintojen täytyy olla ja tämä on osoittautunut järkeväksi paikaksi, vaikka ei ole kovin esteettinen. Missään "pihan perällä" ei ole riittävän kokoista tasaista aluetta.

Tässä on hyvä pilkkoa puita ja hakettaa oksia, sähkökaappikin on haketinta ajatellen lähellä.

Talvinen kuva rinnettä alas.

Kedon reunalla kasvaa vaahtera vähän liian lähellä taloa ja siihen johtavaa sähkölinjaa, niinpä sitä pitää välillä karsia.

Vaahteraa ei kuitenkaan voi kaataa, vaikka pienempi puu olisi tähän järkevämpi, sillä se on Mustin puu.

Lisäksi vaahteran ja talon kulman välillä on täydellinen paikka riippumatolle.

Kedon poikki johtaa polku muotopuutarhaan. Papulanruusu jää vasemmalle.

Tämä on näkymä riippumatosta, vaikka taisin ottaa kuvan kumminkin sen kohdalla seisten.

Polun toisen pään lähellä, kedon reunalla, on pari sileää kiveä samassa tasossa ja olen ajatellut tehdä niiden perusteella pienen kiveyksen. Ehkä vasta sitten, kun saan jonkun puutaapeleista ensin raivattua (eli esim. rimat laitettua vanhaan taloon). Siitä tulee kiva paikka talon länsipäädyn kulmalla ilta-auringossa.

Istutin syksyllä uuden karviaisen tämän tulevan oleskelupaikan reunalle jo valmiiksi tulevia herkutteluhetkiä ajatellen. Viime talvena vesimyyrät söivät vanhan herkullisen isomarjaisen karviaispuskan, niinpä kesällä hankin kaksi uutta ja toivon, että ainakin toinen niistä on yhtä makeamarjainen. Lajikkeet ovat muistaakseni 'Hinnonmäen keltainen' ja 'Invicta'. Kumpikin on kuvailujen perusteella suurimarjaisia ja makeita.

Ympäröivää heinikkoa taltuttamaan laitoin taimen ympärille vain lehtiä ja niiden päälle kiviä, jotta eivät lennä tuulessa pois.

Uutta kesää odotellessa voi muistella keltamataran hunajaista tuoksua!

Karviainen, tarhakarviainen Ribes Uva-crispa-Ryhmä

Keltamatara Galium verum

Marjaomenapensas Malus toringo var. sargentii

Papulanruusu Rosa Spinosissima-Ryhmä 'Papula'

Silkkikukka Clarkia

Utuisen sininen muotopuutarha

 Värit vaihtuvat.

Muotopuutarhan reunan iso Flammentanz-köynnösruusu alkaa vähitellen lopetella kukintaa. Tässä kuva siitä vielä täydessä kukassa viikon takaa. 

Olen saanut puksipuuaidat leikattua viimein. Eilen leikkasin 'Åkerö' -omenapuun kesäversot.

Tämä on näkymä riippumatosta käsin.

Vuoroon vaihtuu neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'. Oli oikea ratkaisu leikata tätä rankalla kädellä keväällä, nyt se on paremman kokoinen, vain reilu metrinen, ja kompaktimpi. Kukkiakin tulee tuhottomasti. 

On tullut istutettua vähän liian isoksi kasvava ruusu vähän liian pieneen paikkaan, tuttu tilanne, mutta enpä lähde siirtämään. Mielummin hoidan ongelmaa leikkaamalla.

Ruusun taustalla kukkivat alppipiikkiputket täyttä häkää. Niiden myötä siirrytään siniseen.

Muotopuutarhan viereinen lohko on täysin sinisen vallassa. Kukassa ovat sinikatana, pallo-ohdakkeet, mirrinminttu ja preeriaväriminttu. Tähkälaventelit jäivät kuvan ulkopuolelle.

Tämä vanha pallo-ohdake, ehkä sinipallo-ohdake, on saatu puutarhaystävältä eikä sen tarkempaa lajitietoa ole. Kun kukkia alkoi avautua, huomasivat öttiäiset sen heti.

Voimakkaan sininen ja matalampi sinipallo-ohdake 'Taplow Blue' on myös juuri tulossa kukkaan.

Preeriaväriminttu on aivan ihanan värinen, utuisen violetti – täydellinen sävy muotopuutarhaan. Se myös kestää hyvin kuivuutta tässä muotopuutarhan paahteisimmassa ja kuivimmassa kulmassa. Edessä mirrinmintun kukinto, siinä on pitkään kukkiva perenna.

Seuraavassakin penkissä on sinistä, kun tähkätädyke kukkii, ja sen seuraksi ovat liittyneet kaukasiankirahvinkukat. Tässäpä loistava perenna, joka on hoitanut itse kylväytymisensä tähän hankalaan, kuivaan ja osin varjoisaan penkkiin vaahteran alla. Minä vain kasvatin ensimmäiset viisi taimea siemenestä, siitä pitäen olen ollut omavarainen ja saanut siirrettyä tätä kaunista kukkaa eri puolille pihaa.

Tämän penkin takaosassa sinnittelee yksi vanha ritarinkannus, joka jopa kukkikin muutamalla kukalla, en vain ehtinyt saada siitä kuvaa.

Viereisen penkin ritarinkannus on vielä huonommassa hapessa, vaikka tässä pitäisi olla vähän enemmän kosteutta. Nämä vain viihtyvät puutarhassani tavattoman huonosti.

Onneksi on kasveja, jotka viihtyvät. Tähkätädykettä on tullut istutettua näköjään myös ihan harmaamintun viereen, ja nyt tämä tädyke on jäänyt minttukasvuston keskelle, eikä ole siitä moksiskaan. Kimalainen löytyi kukinnosta päivätorkuilta.

Värisävyt ovat niin kohdillaan tässä penkissä: kuuraisen viileä harmaaminttu, vaaleankeltainen ruusu The Pilgrim ja kalvakankeltainen nukkasalkoruusu.

Jos otetaan pelkät keltaiset, niin ne ovat tässä. 

Olisi ollut viisasta istuttaa The Pilgrim köynnöskaaren viereen, johon sitä voisi kiinnittää, mutta kuvittelin istuttaessani, että tämä olisi aika matala. Varret kuitenkin pyrkivät puoleentoista metriin ja ylikin. Kun niiden päässä on raskaat kerrotut kukat, taipuvat varret kohti maata. 

Nyt kietaisin tämän ympärille narua, ja kun saimme tuulta ja kaatosadetta, pistin maahan myös pitkän köynnöstukikepin ja kiinnitin pitkät versot siihen (tehty tämän kuvan ottamisen jälkeen). Nyt ne ovat vähän liian supussa, mutta ei voi mitään. 

Ja tässä on tosiaan ruusu, joka viime vuoden keväällä oli aivan henkihieverissä talven jälkeen, pitkään luulin kuolleeksi.

Muotopuutarhan länsipuolella on keto. Siinäkin on mahtiväripari sinistä ja keltaista, kedolla keltamataraa ja paahdepenkissä sikuria.

Polkua pitkin pääsee kedon poikki muotopuutarhaan. Ransu esittelee.

Tämä on näkymä, kun saavutaan kedolta. Edessä on vastassa sinisenä tähkäverbena. Suppuun sidottu The Pilgrim näkyy myös, se on kuin mikäkin kukkapylväs, vähän luonnoton.

Tänään otin kuvia, kun harmaaminttu oli aivan täynnä perhosia, mutta ne jäävät toiseen kertaan.

Aurinkoisia elokuun päiviä sinnekin!

Alppipiikkiputki Eryngium alpinum

Harmaaminttu Mentha longifolia

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Keltamatara Galium verum

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Ritarinkannus Delphinium

Sikuri Cichorium intybus

Sinikatana Catananche caerulea

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia

Tähkätädyke Veronica spicata

Muotopuutarha-maratooni

 Kaikki mitä on jäänyt raportoimatta... no ei sentään kaikki. Mutta tärkeimmät, kuten uudet kukat.

Ensinnäkin se, että Austin-ruusu The Pilgrim ('Auswalker') on elossa ja entisessä vedossaan ja alkanut kukkia.

Vaikea uskoa, että tämä oli toissa talven jälkeen henkihieverissä! Sitten se alkoi tehdä versoa vasta kesällä, ja syksyllä tuotti muutaman kukkanupun, jotka peura kävi syömässä.

Nyt se on korkeampi kuin koskaan. Noilla pisimmillä versoilla on pituutta 1,5 metriä. Jonkin aikaa piti tarkkailla niitä, etteivät vain ole villiversoja. Mutta kun lehdet ja piikit olivat täysin identtiset jaloversojen kanssa, oli asia aika varma. Nyt nupuista jo pilkottaa keltaista, kuten pitääkin.

Kun The Pilgrim alkoi kukkia pari viikkoa sitten, näki sen ensimmäisen kukan parhaiten keittiön ikkunasta. Tuo oli siis silloin, kun ikkunoita pystyi pitämään auki! Tänään on 13 astetta ja minulla on villapaita päällä, pistin tulenkin hellaan, olisikohan ensimmäinen kerta heinäkuussa ikinä.

The Pilgrimin takana olevassa köynnöskaaressa pilkistää myös keltaista ruusunkukkaa...

... se on 'Alchymist', joka kuuluu puistoruusuihin, kuten The Pilgrim. Mutta alkemisti on kai enempi köynnöstävä, tosin tällä hetkellä tässä on vähemmän pituutta kuin vieruskaverissaan. 

'Alchymist' on niin ihana, että kun ensimmäisen talven jälkeen päättelin tämän olevan kuollut, hankin uuden. Istutin sen viime vuonna rakentamaani ruusupergolaan, jossa se on kukkinut myös ensi kertaa tänä kesänä. Ei haittaa, että ihanaa ruusua on kaksi! Huomattavasti parempi kuin että olisi nolla. 

Ruusupergolan luostarinköynnösruusu sen sijaan vaikuttaa kuolleen, samoin portinpielen William Morris, ikävä kyllä. Se alkoi työntää versoa, mutta verso sittemmin näivettyi. Myöskään Austin-ruusu Lichfield Angel ei näytä lainkaan elon merkkejä. 

Jossain vaiheessa mietin, että viime talveen hävisi muutamia ruusuja, sitten ajattelin, että ei hävinnytkään, ja nyt taas olen sitä mieltä, että hävisi. Toisinaan ruusut yllättävät versomalla ihmeen myöhään, toivottavasti nytkin. Luostarinköynnösruusussa oli yksi vihreähkö kohta vielä jokin aika sitten...

Mutta takaisin muotopuutarhaan. Siinä kukki valtava kiinanpioni 'Wladyslawa', jonka risutuet sittemmin pettivät ja nyt sateen ja tuulen jälkeen viimeiset pienet kukat retkottavat mikä mihinkin suuntaan. 

Edessä olevat valkoiset ovat mustalaukkaa, onneksi ne ovat pysyneet elossa vuodesta toiseen. Joskus niitä kukkii vain yksi tai kaksi, tänä vuonna taas enemmän.

Kun kurjenpolvet (kyläkurjenpolvi ja laventelinsininen tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel') kukkivat, on väritys aika nappi. 

Tämä taitaa olla 'Miami' -laukka, joista on enää yksi jäljellä muutama vuosi sitten istutetusta kai kolmen sipulin pussista. Viereisessä penkissä ilahdutti yksittäinen viinilaukka, se on yhtä upean värinen ja näköjään yhtä huono pysymään elossa.

Akijeijojen kukinta-aikakin on ihana hetki. Valkoisia yritän kannustaa, niiden siemenet lähetti ystävä valtameren takaa. 

Kesäkuun puolivälissä kukki myös laukka 'Early Emperor', hyvän värinen ja sointuu täydellisesti samaan aikaan kukkiviin 'Lavender Pinwheel' -tummakurjenpolviin.

Jossain vaiheessa pidin kunnon akileijanraivaussession ja poistin lähes kaikki tummanvioletit, jotka tässä kuvassa vielä ovat tallella. Keskellä kuvaa on iloinen asia, pari vuotta sitten hankittu idäntädykkö kukki ensimmäistä kertaa. Sillä on violetit kukkatähkät, kuten tädykkeillä ja tädyköillä yleensäkin. Taimen rehevöityminen lupaa hyvää tulevaisuutta ajatellen. 

Samaan aikaan kaksi vuotta sitten hankin myös 'Kleiner Schmetterling' -siperiankurjenmiekan. Sekin kukki tänä kesänä ensimmäistä kertaa ja kukat ovat tavattoman kauniit. Kasvusto on vasta matala, johtuen ehkä vesimyyrien myllerryksestä viime talvena. Kukat olivat alle metrin varsissa.

Ennen kuin Hiidenkiven Minna ehtii älähtää, totean, että muotopuutarhassa kasvaa myös ainakin seitsemän muuta kurjenmiekkaa, jotka eivät tänäkään vuonna kukkineet. Yksi tarhakurjenmiekka hävisi viime talvena, vietettyään sitä ennen kymmenen vuotta muotopuutarhan paahteisimmassa penkissä koskaan tuottamatta ainoaakaan kukkaa.

Tämä on näkymä akileijojen kukinta-aikaan riippukeinun luota talon kulmalta. Tässä lähimmässä penkissä on aika jänniä puolukkapuuron värisiä lehtoakileijan siementaimia, mukava yllätys, ja tänä vuonna tuota erikoisempaa väriä oli jo parin kasvin verran.

Mutta kun katsotaan samaa penkkiä pari viikkoa myöhemmin, voidaan nähdä, että kuivuus kuritti sitä melkoisesti. Tuosta on myös hävinnyt aika paljon kasveja. Tarhamarskinlilja 'Romance' kukki yhdellä varrella kumminkin, joskus siinä on kaksikin kukkavartta.

Kukissa on pörinää!

Se penkki, jossa siperiankurjenmiekka asustaa, on myös vähän kalju. Vesimyyrät mellastivat täälläkin, ja toisaalta kasvivalinnat eivät vieläkään ole ihan hyvät. Jalopähkämö ei kestä kuivaa ja paahdetta, se pärjää paljon paremmin vaahteran varjossa kuivassa mutta varjoisassa penkissä, jossa se sentään jaksaa kannatella lehtiään eivätkä ne makaa platkuina maassa, kuten tässä penkissä joka kesä. Kannattaa siis siirtää nuo loputkin muualle ja istuttaa paahteenkestävää tilalle.

Tässä kulmassa on juuri nyt aika onnistunut kombo 'Pink Grootendorst' -neilikkaruusua, tuoksuruutaa ja harjasärmäputkea.

Yhteiskuvassa Ransun kanssa näkyy muotopuutarhan paahteisin ja kuivin penkki. Siinä on käynyt kato, kun herkullinen vanha karviainen kuoli talven myötä. Syy voi olla vesimyyrät tai jääkuori maan päällä. Myyrien käytäviä löytyy edelleen. 

Valkoinen myskimalva kukoistaa, joku sentään!

Mooseksenpalavapensas muistutti olemassaolostaan. Tämä on ollut minulla iät ja ajat, mutta ei ole kovin hyvin viihtynyt, pari pientä lehteä on yleensä vain tehnyt. Nyt näyttää jo vähän paremmalta.

Tällä hetkellä tässä penkissä kukoistaa laventeli, valkoinen myskimalva edelleen ja portlandruusu 'Comte de Chambord'. Laventeli on alun perin istutettu yksi tähkälaventeli 'Munstead', mutta tuossa on jo ainakin pari isoksi kasvanutta siementaimea. 

Omat siementaimikasvatukset, joita tähän syksyllä istutin, ovat pääosin hävinneet. Harmi, sillä valkoinen sinikatana iti hyvin, kasvoikin jonkin verran kesän mittaan, mutta nyt niitä ei sitten enää olekaan. Ellei joku ihme vielä tapahdu. Valkokukkaisista maarianverijuurista näyttää pari taimitupasta olevan tallella, jännä nähdä, tuleeko niihin tosiaan valkeat kukat. Tavallinen keltakukkainen maarianverijuuri on meillä luonnonkasvi, sitä kasvaa tuossa muutaman metrin päässä tienposkessa.

Jos on kaljuja alueita, niin timjamipolku kukoistaa! Siitä on tullut oikein hyvä, ja erisävyisillä lehdillä sekä kukilla se on vaihteleva. Kuvassa näkyy tummempaa ja vaaleampaa liilaa ja valkokukkaista sekä keltalehtinen timjamilajike. Eri lajit kukkivatkin vähän eri aikoina. Istutin tänä kesänä tähän vaaleanpunakukkaistakin timjamia, mutta se voi olla jo liikaa, tarkoitus on kuitenkin, että kiveystäkin näkyy. 

Koska kivet on vain nakuteltu suoraan tiiviiseen savimaahan, kylväytyvät kukkapenkkien opportunistit tännekin. Ylettömän söpö purppurakannusruoho 'Canon Went' tuntuu viihtyvän paremmin timjamipolulla kuin kukkapenkeissä, joissa sitä kukkii vain yksi kappale. Siirsin kuitenkin näitä siementaimia kukkapenkkien tyhjiin kohtiin, kun niitä oli niin runsaasti – siis sekä tyhjiä kohtia että siementaimia.

Tällä hetkellä muotopuutarhassa näyttää tältä. Tai ei ihan, sillä aurinko ei juuri nyt paista, mutta sadekausi on tainnut mennä jo ohi. Eilen tuli 11 mm, hyvä saldo heinäkuiseksi päiväksi, kun pikkuruisia kuuroja on lisäksi viikon sisään tullut pari ja edellinen yhtä iso sade tuli vain viikko sitten. 

Ehkä ruohokin alkaa taas kasvaa, edellisestä leikkuusta on kolme viikkoa tai ylikin, se ei vain ole kasvanut, kun oli niin kuivaa.

Flammentanz-köynnösruusun kukintaa ei sade lannistanut, vaikka se on tällä hetkellä enemmän riippamallinen kuin kuvassa.

Eilen aloitin viimein puksipuuaitojen leikkuut, sain puolet leikattua sateiden välissä auringossa ja työnsin pistokkaita suoraan maahan vielä tyhjiin väleihin. Maa oli joissakin kohdissa yhä rutikuiva.

Muotopuutarhan takana alkaa keto, joka on keltaisenaan keltamataraa. Musti esittelee.

Musti asettuu lempipaikalleen kultasateen viereen, vaikka puska ei vielä paljoa varjosta eikä suojaa. Pantteri viihtyy ruovikossa.

Niinpä lähden ilman Mustipantteria kedon toiselle puolelle, sen alapuolella on paahdepenkki. Siinä kukkivat sikurit. Keltamataroiden loiston voi kuvasta nähdä ja efekti sinisten sikurinkukkien kanssa on kiva.

Sikureita saisi oikeastaan levitä sinne tänne kedolle, ja taitaa siellä pari kappaletta ollakin. Yksi on keskellä polkua ja kukkii kymmensenttisenä! Ei ihan se ajatus, joka minulla oli.

Kitken sikuria muotopuutarhasta edelleen, kun tein sen virheen, että istutin ensimmäisen taimeni parhaalle paikalle muotopuutarhaan. Toisaalta ne on aika helppo nyhtää maasta siinä vaiheessa, kun kukkavarsi on noussut, sillä silloin varsi on kuituisempi eikä katkea tyveltä niin herkästi.

Takaisin muotopuutarhaan. Sen nurkalla, kultasateen takana, kukkii tarhakurtturuusu Snow Pavement eli 'Hansnovem'. Paikka on äärimmäisen kuiva ja karu, siitä vierestä kuoli ensimmäinen kultasade ja vasta toisella kerralla onnistui, kun löysin riittävän pienen taimen taimivaihdosta.

Ruusut sietävät mitä vain kuivuutta, ja niin on tämäkin ruusu hengissä. Kukkia ja runsautta olisi enemmän, jos olisin tarjonnut tälle hyvää multaa istutuskuoppaan, mutta jos multaa ei ole, niin sitten ei ole ja mennään ilman. Kasvattaapahan juuret varmasti syvälle paremman maan toivossa. Peuraestekin tästä olisi tarkoitus kasvaa heti peura-aidan sisäpuolella, niin etteivät harkitsisi yli hyppäämistä.

Tämän kukan sävy on täydellinen muotopuutarhan pastelliseen tunnelmaan.

Siinä heti lähellä on nimittäin tämä penkki viileine sävyineen. Laventeleissa lepattaa perhosia jatkuvasti. Näyttää siltä, että vesimyyrä ei laventelia syö, niin hyvin se tässä kukoistaa, kun myyränkäytäviä kumminkin penkissä on.

Näkymä keittiön ikkunasta on myös nyt kiva, kun 'Comtesse de Bouchaud' -kärhö on kiivennyt kaarensa huipulle ja kukkii tismalleen saman sävyisenä kuin takakulman ruusu 'Comte de Chambord'. Kreivi ja kreivitär, hih!

Ihmeellistä on muuten se, että saman köynnöskaaren toisen puolen rinneakebia on nyt versonut huipultaan jo kahden talven jälkeen. Ensimmäiset kymmenen vuotta se aina paleltui ja versoi joka kevät vain tyveltään. Ensikukintaa odotellaan yhä, mutta lehdetkin ovat kivat, pienet ja söpöt.

Katsoin ikkunasta, että The Pilgrim -ruusun nuput alkavat aueta noissa pisimmissä varsissa. Ja tuulenpuuskat yltyivät...

... niinpä otin eteisestä narun mukaan ja sidoin sen ruusun ympäri. Tämä pitääkin tehdä vastaisuudessa joka vuosi, ei vain pisimpiä varsia varten, jotka kellahtavat kukkien painosta, vaan lyhyemmätkin varret ovat sen verran rennot, että kukat painuvat maahan. Sitomalla nekin sai kohotettua kauniimmin näkösälle. Miksen ole aiemmin tajunnut.

Vai mitä?

Loppuun Musti haluaa esitellä yhden kukan... paitsi että vaahterassa oli jotain kiinnostavaa ensin.

No nyt (paitsi että joku kulki tiellä ja Mustin piti tarkkailla sitä). Tästä ihanasta tädykkeestä terveiset Anun puutarhaan, siemenet ovat sieltä. En ole varma, mikä tädyke tämä on, voi olla ehkä tähkätädyke. Joka tapauksessa tämä menestyy loistavasti tässä kuivassa penkissä vaahteran alla ja parissa muussakin kohdassa muotopuutarhaa, mutta tämä puska on komein. Ehkä siksi, että ei ole kilpailua.

Eikö ole hieno! Lähes yhtä komea kuin Mustipantteri, joka lähettää terveiset Poko-pantterille Anun puutarhaan.

Ransukin voi hyvin, lääkekuuri alkaa tiistaina.

Harjasärmäputki Selinum carvifolia

Idäntädykkö Veronicastrum sibiricum

Jalopähkämö Stachys macrantha

Keltamatara Galium verum

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kärhö Clematis

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Kultasade Laburnum

Kyläkurjenpolvi Geranium pratense

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria 

Mooseksenpalavapensas Dictamnus albus

Mustalaukka Allium nigrum

Myskimalva Malva moschata

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Puistoruusu Rosa Puistoruusu-Ryhmä

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Rinneakebia Akebia quinata

Sikuri Cichorium intybus

Sinikatana Catananche caerulea

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tarhamarskinlilja Eremurus × isabellinus

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Tuoksuruuta Ruta graveolens

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia

Tähkätädyke Veronica spicata

Viinilaukka Allium atropurpureum