Toiveita juoksevasta vedestä

Yksi puuha kesän työlistallani oli vesijohdon kaivaminen syvemmälle ja eristäminen. Vaikka putkessa kulkee sulanapitokaapeli, on letku lähes joka talvi jäätynyt. Viime talvi oli siitä erinomainen, että vettä tuli hanasta koko talven.
Talon lähellä oleva pää oli jo saanut styroksia päälleen siinä vaiheessa, kun salaoja kaivettiin. Nyt käsittelin lopun. Kaivaminen olikin helppoa, sillä letku oli aivan pinnassa. Tämän tiesin jo etukäteen siitä, että se on sulanapitokaapelin asennuksen jälkeen sulattanut lunta päältään. Letkun päällä oli tuskin kolmea senttimetriä maata.

Nämä kuvat on muuten otettu viikkoja sitten. Tämä täytyy sanoa ennen kuin joku älähtää kesäisistä maisemista! Tarkastaja saapuu paikalle.

Jaahas, jaahas...

Laitoin letkun ympärille oman vaahtomuovisen putkieristeensä, sen lisäksi kaivoin letkua sen verran syvemmälle kuin pystyin. Päälleen se sai paksujen styroksilevyjen paloja. En lähtenyt siihen, että poraisin talon sokkeliin ja kaivoon uusia reikiä syvemmälle, jotta letkun saisi routarajan alle.
Betoninen sokkeli ja kaivonrengas ovat tosin sellaisia kohtia, joissa betonin kylmää johtava ominaisuus saattaa jäädyttää vesiputken, mutta niissäkin on nyt letkun ympärillä aiempaa paremmin eristettä. Toivottavasti se auttaa.
Kivikin johtaa kylmyyttä. Yhdessä kohdassa letkun matkan varrella on suuri kivi lähes maan pinnassa, ja letku kulki aivan siinä kiinni. Siirsin letkua kauemmas ja eristin sen huolella kivestä. Olen kuullut tapauksesta, jossa suuri kivi johti pakkasta maan pinnasta syvemmälle ja aiheutti putken vuotuisen jäätymisen, joka loppui vasta, kun kivi kaivettiin pois.

Tässä vaiheessa minun piti jättää työ kesken ja hankkia lisää putkieristettä. Tarkastaja valvoo, millaiseksi työmaa jätetään.

Menin myös tikkailla kaivoon laittamaan putkieristeen sinnekin, sillä letku kulkee ilmassa jonkin matkaa ennen kuin osuu veteen. Kylminä talvina kaivon vedenpinta on jäätynyt. Toivotaan, ettei sellaisia tule, mutta nyt on varauduttu.

Aloitin muuten oman blogin pidon Yhteyshyvän verkkosivuille! Siellä on enemmän näitä rakennusjuttuja sun muita, mutta totta kai kirjoitan niistä tännekin entiseen malliin. Yhteishyvän-blogini nimi on Nainen ja moottorisaha ja se löytyy täältä. Tervetuloa sinnekin!

Insulated water
During cold winters, that is every winter apart from the last one, my water pipe has frozen. Now I attempt to get running water year round. Let's hope the insulation works!

Elämää veden kanssa

Kirsikkapuu, jonka kukkimista odotan joka kevät – se on niin kaunis! Kivimuurin edustalla on kevätesikkopelto, jonka ensimmäiset kukat alkavat juuri ja juuri aueta. Koivut eivät täälläpäin ole todellakaan hiirenkorvalla. Meri on vielä jäätävän kylmä (vaikka ei jäässä enää olekaan).
Eilen illalla pesin käteni varmaan 20 kertaa vain siitä ilosta, että ne voi pestä juoksevan veden alla. Pesin myös kahvipannun ja pyyhin kaikkia mahdollisia pintoja vain siksi, että rättiä pääsee puristamaan kaksin käsin (kokeilkaa itse kaataa toisella kädellä kuupasta vettä ja pestä samalla sitä toista, tai puristella sillä rättiä).
Iloitsin myös siitä, kun sain hammasharjan ensimmäistä kertaa kuukausiin huuhdeltua hyvin: pienellä vesiliruhuuhtelulla siihen aina jää hammastahnaa ja seuraavalla käyttökerralla se on tönkkö. Miettikää tätä, jatkuvan juoksevan veden kanssa eläjät, ja iloitkaa seuraavalla kerralla kun huuhtelette hammasharjaa! Niin pieni voi elämän suuri ilo olla. Iloitkaa siitä, sillä sitä ei muuten tule koskaan ajatelleeksi.

I'm sooo glad I got the water pump repaired yesterday – I've been cleaning the house and washing my hands 20 times a day just for the pure enjoyment of being able to do so.

Eilen satoi koko päivän, tänään on ollut upea auringonpaiste. Ransun mielestä vesimyyrät ovat ilmeisesti kaikkein mehukkaimmillaan sadesäällä, sillä silloin Ransu rymyää ojien pohjilla enemmän kuin konsanaan. Ja kotiin tultua tietysti pöydän päälle peseytymään, kuinkas muuten? Minulla on keittiön tuolilla pyyhe märkiä kissoja varten, mutta enhän ehdi edes tarttua siihen ennen kuin tämä epeli on hypännyt pöydälle ja postieni päälle.

Ai mä vai? Olen rrraikas, kokeile vaikka! Pussaillaanko?

Onneksi nyt pöydän pyyhkiminenkin on helppoa, tai siis sen rätin pesu!
Nyt saunaan lotraamaan saunakaivon (käsin kannetulla) vedellä. Iloisia pesuhetkiä kaikille!

Untuvamasu ja pumppujuhla

Pikkuinen Ransu nukkuu usein pitkänä pötkönä selällään. Suloista, ja varsinkin ihanaa, kun Viljo teki samoin – Ransu tuntuu useinkin Viljon pikku-veljeltä, vaikka eivät ole mitään sukua. Ehkä pitkäkarvaisten karvamassujen täytyy tuulettaa masuja, muuten tulisi kuuma?
Joka tapauksessa: kuvitelkaa nenän upottamista tähän untuvaiseen masuun, sillä sitä Ransu antaa tehdä ihan mielellään, tuskin edes havahtuu moisesta ♥

Tänään onnistuin sellaisessa, mistä en olisi ikinä uskonut selviytyväni. Taisin jopa luvata naapu-rille syöväni hattuni tai ehkä se oli kengänpohja, mutta nyt toivon ettei hän muista lupaustani ensi kerran kun tapaamme.
Vesipumppuni yksi osa jäätyi talvella, vaikka olin tyhjen-tänyt pumpun. Ärsyttävää. Tämä pumppuni on vasta vuoden vanha, ja sama malli kuin edellinenkin. Otin siis vanhasta sen rikki menneen osan (sylinterin mallinen osa ohjauspaneelin tapaisen osan takaosassa) ja vaihdoin sen, mutta se ei auttanut.
Sitten avasin koko ohjauspaneelin ja vaihdoin vanhasta saman osan tilalle, mutta pumppu ei käynnistynyt lainkaan. Sanoi vain naks, naks.
Hmm.

Tällaisia kaavio-kuvia tavailin ja vaihdoin myös virtakytkimen takana olevan laatikon johtoineen vanhan mallin vastaavaan. Ärsyttävästi valmis-taja on tässä välissä muuttanut mm. ruuvien ja muiden kiinnikkeiden jengoja eri kierteil-le: miten se voi muka uudistaa pumpun toimintaa?
Nyt sain pumppuun hurinaa, mutta se ei edelleen lähtenyt käyntiin. Tämä korjaus on siis prosessi, joka on jatkunut tammikuusta asti, sillä aina välillä olen luovuttanut kun en ole keksinyt mitä voisin tai osaisin enää tehdä.
Päätin nyt vielä vaihtaa koko varsinaisen vesisäiliöosan, jos kerran koneessa toimii virta mutta pumppu ei lähde käyntiin. Sen tehtyäni kone käynnistyi, mutta sammui kun lakkasin painamasta reset-nappu-laa. Vielä vähän lisää siemenvettä pumppuun ja letkuun ja pidin sormia ristissä ja varpaita, ja koputin puuta, ja mitä vielä... ja pumppu lähti liikkeelle eikä pysähtynyt enää!
Siis miten näin voi käydä? Että ihminen joka ei tajua pumpuista yhtään mitään ja joka on luovuttanut jo ainakin viisi kertaa, saa vesipumpun korjattua?!!
Hoh. Skumppapullot auki, poks, paitsi että ne tuli jo juotua vappuna.

Kellarini on muuten ihan kylmää tilaa, siksi johdot tarvitsevat vastusta, joka pitää letkut sulana. Itse pumpun olen talvikuukausina eristänyt pahvilaatikolla ja eristeillä, ja pois lähtiessäni tyhjennän pumpun. Sille pitää vielä rakentaa oma koppi jossa on pakkasvahti.
Onneksi on kaivo josta saa vettä ämpärillä, ja keittiössä minulla on valmiina juomavesiämpäri ja -kuuppasysteemi edellistalvilta. Niiden kanssa ei haittaa vaikka mikä jäätyisi. Ai niin, tuura tarvitaan rikkomaan kaivon pintajää, mutta se ei ole ollut kovin paksu vaikka olisi minkälainen talvi.
Kellarissani on muuten hiekkainen maapohja, mikä on ihan ässä monien kasvien talvetukseen, voin vain upottaa ruukut kosteaan hiekkaan. Jos tulee kova pakkanen on kellarikin pakkasella, mutta esim. ruostekukat ovat selvinneet tästä talvesta kellarissa!

Time to go

Tomorrow I have to leave, to be able to get to Tampere for Wednesday. It's always a nuisance to go, I don't long for anywhere else while I'm home.

Huomenna on kaupunkireissun paikka. Lähden niin myöhään kuin mahdollista, en hetkeäkään aikaisemmin kuin on ihan pakko.

This summer has been remarkably dry. The forecast promised rain several times but it never touched earth here. It rained on Saturday night some 13 mm, but before that, when?... A month ago...? My well had dried up. On the other hand, it was a good occasion to empty it completely, wash the walls and change the sand at the bottom.

Kaivo kuivui. Voiko joku kuvitella, että jollakulla on rengaskaivo eikä edes suunnittele porakaivon laittamista? Kun tässä on hyvälaatuinen juomavesi, niin miksi? No ehkä siksi ettei vesi koskaan loppuisi. Mutta sauna- ja kasteluvesiin on toinen kaivo, ja siellä on vettä ihan tarpeeksi vieläkin.
Tällä kalkkikivipitoisella saarella on porakaivon vesi todella kalkkista. Se on pahaksi kodinkoneille. 
Siispä tyhjensin rengaskaivoni kokonaan vedestä naapurin Hannelen avustuksella, otin pohjan vanhan hiekan pois, vaihdoin pohjalle uudet hiekat ja pesin seinät. Veden pinnalle nousevaa roskaa – havunneulasta ja oksanpalaa – pitää kuoria pois ja vettä ei tietenkään saa heti alkaa juoda ennen kuin sakka on laskeutunut pohjalle. Pohjaveden pinta on noussut hieman, letkun pää ulottuu jo veteen. Tein operaatio Puhdistuksen torstaina, ja nyt vesi alkaa olla jo kirkasta. Uusi vesinäyte Ympäristökeskuksen laboratorioon ja se on siinä.
Tämän kuvan otin juuri kun olin heittänyt uudet hiekat pohjalle, siksipä vesi on sameaa ja siinä on ilmakuplia pinnalla. Letkukin on ihan hiekkapölyssä. Eläköön vanha kunnon rengaskaivo, jonka osaa huoltaa ihan itse!

Poor Musti, he would stay on the island forever and never go anywhere else if he could choose.

Voi Musti-isäntää, joka joutuu kaupunkiin!

I don't mind leaving as long as I get some cod! Or, preferably, vendace.

Ransu on tyytyväinen missä vain, kunhan saa olla mukana (ja saa muikkua).