Värejä

Tänään innostuin kuvaamaan värejä, toisiaan korostavia värejä, vastavärejä. Siitä aiheesta on artikkelini uusimmassa Oma PIHA -lehdessä. Sen lisäksi oli erinomainen perhospäivä!
Keltakaunokki ja täpläpunalatva 'Atropurpureum' ovat tulossa kukkaan puolivarjon penkissä. Mainio korkea kasvipari.

Colours and Butterflies
Today I photographed some complementary colours and to my joy it was a great butterfly day too.

Oranssissa penkissä kukkii puoliksi syöty tiikerililja – odotan ihanaa kukkaloistoa sinä päivänä, kun koko tonttini on riista-aidan suojissa. Tällä viikolla sain pystytettyä noin 15 metrin matkan yli kahden metrin korkuista aitaa yhteen reunaan, siitäpä eivät enää pääse mitenkään kulkemaan.
Tiikerililjan täydellinen väripari on sinipiikkiputki.

Muilta osin oranssissa penkissä kasvaa riemunkirjavaa joukkoa. Siankärsämöiden värejä en tiennyt viime vuonna tähän istuttaessani, kun olin itse ne kylvänyt yllätysseoksesta. Päivänsilmä 'Asahi' on ihana voinappikukka.

Muotopuutarhassa voi olla hillitympi meno, mutta vastavärejä sieltäkin löytyy: keltakaunokki on täällä paahteessa jo täydessä kukassa, kaverina harmaaminttu.

Jos haluan löytää perhosia, suuntaan harmaamintun ääreen. Tänään siitä löytyi reissussa rähjääntynyt neitoperho...

... sekä amiraali. Moni luulee, että vain nokkosperhosen toukat syövät nokkosta, mutta se on elintärkeää ravintoa myös neitoperhon ja amiraalin toukille, samoin karttaperhosille. Kaikkia nokkosia ei siksi saa hävittää puutarhasta. Ja ovathan ne herkullisia ihmisellekin.

Tässä kuvassa on pari neitoperhoa mintun kimpussa, amiraali lennähti The Pilgrim -ruusuun.

Kelta-violettiin väriteemaan osuu myös pasuuna, joka ryhtyy kukkimaan. Tuulessa sen ja perhosten kuvaaminen oli hieman haastavaa.

Tässä yhtenä päivänä löysin keisarinviitan minttukasvustosta mutapuutarhan laidalta. Tästä mintusta ei ole selvyyttä, sain sitä ystäviltäni, joiden pihassa tätä kasvaa luonnonvaraisena kostealla paikalla. Ehkä tämä on jokin rantaminttutyyppi tai -risteymä. Laji on kuulemma monimuotoinen.

Sitten kurkkasin kasvimaalle. Rucolakasvustossa lepatti kaaliperhonen, mutta sitä tästä kuvasta tuskin erottaa: se on taimmaisesta lapionvarresta vasemmalle, alhaalla.

Tummalehtinen salaatti ja korianteri tuottavat ihanan tumma-vaalean elämyksen. Kasvimaallakin voi olla värisuunnittelua, vaikka tämä on ihan onnellinen vahinko.

Päivän kruunasi perunapenkin laidalle lennähtänyt suruvaippa, perhosista kaunein (sinisiiven lisäksi). Yleensä nämä aina karkaavat, kun yritän ottaa kuvaa – kerrankin onnistui!


Harmaaminttu – Mentha longifolia
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Pasuuna – Brugmansia
Päivänsilmä – Heliopsis helianthoides
Siankärsämö – Achillea millefolium
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Tiikerililja – Lilium lancifolium
Täpläpunalatva – Eupatorium maculatum

Sisäkukat

Kerroin jo näistä kämppäkavereista, jotka viettävät talven pienissä huoneissani. Olo ei käy yksinäiseksi, on suorastaan tungosta!
Pasuunan alla on mukava lukea kirjaa nojatuolissa. Pelargoneista kukkivat vielä ainakin 'Raspberry Ripple', 'Brightstone' ja 'Catalina'.

Roommates
There is no space to feel lonely at winter – with my pelargonium collection and the angel's trumpet the house is filled with flatmates!

Olohuoneen tunnelmaa.

Seinällä on kasvitieteellistä taidetta, kuinkas muuten. Eihän talvea muuten kestä!

Osa kasveista on makuuhuoneessa talon pohjoisikkunoilla, etenkin riippaorvokki ja verenpisara, jotka eivät siedä kuivumista.

Lopuksi kuva vanhoista neulatyynyistäni Rynttyliisalle, joka kaipasi niiden esittelyä. Talooni vuonna 1912 tullut emäntä oli ompelijatar, ja olen onnekas, kun hänen tarvikkeitaan ja ompelukonettaan ei ollut hävitetty. En tiedä, miltä vuosikymmeneltä nämä tyynyt ovat, mutta hyvin toimivat edelleen.

Pikku posliinikarhu näyttää esimerkkiä. Illat pimenevät, kaivetaan kirjat esiin ja opitaan uutta. Hän opiskelee hunajantuotantoa.


Pasuuna – Agnel's trumpet – Brugmansia
Riippaorvokki – Viola hederacea
Verenpisara – Fuchsia

Siirrytään sisälle

Valitettavasti on myönnettävä, että on taas se aika vuodesta, jolloin aktiviteetit siirtyvät sisälle. En edelleen ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä on mukavaa, että on kylmää ja saa käpertyä sinne kuuluisaan sohvannurkkaan – kai se on paikoillaan kesälläkin? Valo vähenee, kylmyys lisääntyy, minusta nämä ovat selviä merkkejä siitä, että meidän pitäisi pystyä levittämään siipemme ja painumaan jonnekin missä elinolosuhteet ovat inhimillisempiä.
Kun nyt sain pahimman ärtymyksen puettua sanoiksi, helpotti ehkä hieman ja voin todeta, että pääsin tänä kesänä keittiön ikkunaan asti, vaikka kesäkuussa tuntuikin siltä, ettei tuplia pysty ottamaan pois koko kesänä – liian kylmää. Tämä pahiten hilseillyt ikkuna, jota muutama blogiystävä jo haikaili päästä rapsuttamaan, on nyt puoliksi kunnostettu.

Moan, moan, moan
Shortening days and cooling weather force one to move in. Sigh. I am really, really not an indoor person! Really. Sitting by some fire wrapped in some blanket (which to me seem more like a method of survival rather than enjoyment per se) are a poor substitute to summer, planting season and birds nesting everywhere in the garden.
At least the window restoration proceeded until the kitchen window this summer, even if in June it felt like the double windows could not be removed at all this year, so cold it was.

Ehkä jonakin vuonna pääsen eteisen ikkunoihin asti, kuistin suojassa tämä on työlistalla viimeisenä.

Pelargonit sun muut rehut joutuvat myös muuttamaan kämppäkavereikseni sisälle ihanan ulkoilukauden päätteeksi. Viime yönä olikin lähes neljä astetta pakkasta, toivottavasti viimeiset ulos jääneet pelakuut ovat vielä hengissä. Niitä on niin paljon, että omaa laiskuuttani olen tuonut niitä ripotellen sisälle.

Huone-esikko vietti koko kesän sisällä tällä kertaa. Se täytyy pitää poissa paahteesta ja kastella runsaasti.

Pasuunakin siirtyi sisälle pari päivää sitten. Tällä oli vaikea kesä eikä kukkia ilmestynyt ollenkaan. Kasvi ei onneksi myöskään kasvanut, sillä siinä on hirmuinen roudaaminen jo nyt! Runko on tainnut kasvaa paksuutta kuitenkin.
Leikkaisin sen muuten pistokkaiksi, mutta talvella on niin mukavaa istua puun alla lukemassa, että en millään raaski, vaikka selkä huutaa apua tämän kuljettamisessa portaissa, kynnyksissä ja ahtaissa kurveissa, vaikka kärryllä kuljetankin.

Neuletilaukset ja kiire saada valmista joulumarkkinoille tuottavat iltapuuhaa.

Todellisuus-keittiökuva, heh. Vedin viimein tv-antennin johdon kulkemaan seinää pitkin, se on tähän asti mennyt keskeltä keittiön lattiaa olohuoneeseen. Koska antennin tv-pää hajosi ja se on itse tehdyllä kuparilanka-jeesusteippi-viritelmällä kiinni tv:n takaseinässä, ei johtoon saa nyt missään nimessä kompastua, tai kuva menee.
Tällaista täällä tänään. Tai tässä eräänä päivänä, tavarat ovat jo paikoillaan.

There was a mayhem in the kitchen when I needed to rewire the tv antenna... not that this is VERY different from my ordinary daily mayhem.

Tämä saattaa tulla  järkytyksenä joillekin lukijoille, mutta minulla on jo nk. jouluvalot. Pidän valosarjoja paikoillaan ympäri vuoden, mutta nyt olen sytyttänyt niitä. Ainakin kaksi kertaa. Ei tässä muukaan auta.
Iloista viikonloppua, lämpenevää ensi viikkoa ja pian saapuvaa kevättä kaikille!


Huone-esikko – Primula obconica
Pasuuna – Brugmansia

Iltakierros muotopuutarhassa

Kohtaamisia sateen jälkeen: valkoinen rohtosormustinkukka ja ruotsinköynnöskuusama 'Serotina'.

Alppikärhö 'Ruby' aikoo kukkia uudestaan. Taustalla on herttamerikaali.

Loistosalvia 'Blaukönigin' on täydellinen pari portlandruusu 'Comte de Chambordille'. Sain idiksen Tiinan blogista, hänellä tämä salvia on vaaleanpunaisen pionin kaverina. Sain salvian taimen Tiinalta, joten siksikin oli kiva istuttaa se Tiinan tapaan.

Toisen täydellisen parin, alppipiikkiputken ja kiinanpioni 'Bowl of Beautyn', esitys on tänä vuonna hieman vaisu johtuen siitä, että isoin piikkiputki heitti veivinsä. Nyt siitä kukkii vain nuorempi ja pienempi yksilö. Siementaimia on kyllä nousussa ympärillä, joten entistä parempaa kukkaloistoa on luvassa tulevina vuosina.

Sormustinkukkia on kaikkialla. Yksi oli asettunut lepäämään puksipuuaidan päälle, mikä aiheutti hieman häiriötä sitä leikatessa, mutta onneksi vain vähän. Jalopähkämön lehdet ovat myös kasvaneet villisti puksipuiden väliin, minun täytyi poistaa tuosta liiaksi levittäytynyttä jalopähkämöä toisaalle. Oma vikani, kun olin istuttanut puksit nuukuuksissani liian harvaan. Tuossakin kolossa kasvaa nyt yksi peukalon kokoinen puksipuun pistokas.

Ritarinkannus ja mirrinminttu ottavat mittaa siitä, kumman sini on kauniimpi.

Tähkälaventeli on täydellinen kaveri valkoiselle myskimalvalle, sekin on Tiinalta, hänen mummunsa malvan jälkeläisiä.

Yksi muotopuutarhaan siirretty punakukkainen varjolilja on tulossa kukkaan. Sitä ympäröivät pioniunikot, jalopähkämö ja herttamerikaali.

Harjaneilikka, morsiusleinikki ja mustalaukat taustalla.

Samettihortensian kukkanuput pullistelevat hitaasti. Näitä on viisi, ja yhteen varteen on tulossa kaksi kukkarypästä! Täytynee laittaa tälle suojaverkko varmuuden vuoksi, mielenterveyteni järkkyisi, jos tämän nuput syötäisiin. Morsiusleinikki jaksaa vielä hetken pitää seuraa hortensialle.

Jalohortensia 'Bailmer' on kaikessa hiljaisuudessa alkanut kukkia, tämän edessä kasvava ruusu on ryöpsähtänyt tänä vuonna niin korkeaksi, että täytyi hiipiä muotopuutarhan ja talon seinän väliin kuvaamaan.

Kuva samasta paikasta toiseen suuntaan, kohti metsäpuutarhapenkkiä.

Pasuuna aloitti ulkoilukauden kesäkuussa, mutta se oli sitä ennen kärsinyt aika pahasti kuivuudesta olohuoneessa. Yöt ovat olleet viileitä, tosin luulen, että 6 astetta, joka taisi olla kesäkuun minimi, on tälle ihan riittävä. Jostain syystä kasvi kellastutti ja tiputti lähes kaikki lehtensä eikä nyt saatu nauttia alkukesän kukista. Uudet lehdet ovat hyvässä kasvussa jo.

Sadepäivän kuva keittiön ikkunasta käsin.

Loppuun kuva-arvoitus. Etsi kuvasta pantteri.

Sitten se painui muotopuutarhaan päin.

Ilta-aurinko.
Iloista sunnuntaita!

Alppikärhö – Clematis montana
Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Herttamerikaali – Crambe cordifolia
Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Jalopähkämö – Stachys macrantha
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Loistosalvia – Salvia ✕ sylvestris
Mirrinminttu – Nepeta ✕ faassenii
Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius 'Flore Pleno'
Mustalaukka – Allium nigrum
Myskimalva – Malva moschata
Pasuuna – Brugmansia
Pioniunikko – Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Puksipuu – Buxus
Ritarinkannus – Delphinium
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia
Varjolilja – Lilium martagon

Marraskuun yllättäjä

Marraskuinen puutarha on täynnä lämpimän keltaisia, ruskeita ja raikkaan vihreitä sävyjä. Miten kaunista! Pisteenä iin päällä on pieni kukkanen vaahteranlehtien seassa. Sehän on syyssahrami!
Olen istuttanut näitä kahteen paikkaan pihallani ja molemmissa paikoissa on parhaillaan yksi kukka, josta ei vielä viikko sitten ollut mitään aavistusta.

There are two specimens of Crocus speciosus in bloom right now, what a surprise! A week ago I had no idea that these would come up.

Ransu esittelee pihan syysvärejä.

Koska pihalla käy ilkeä tuuli, siirrytään sisälle viimeisen pasuunankukan pariin. Sen seurana kukkivat muutama pelakuu, riippaorvokki ja ruostekukka.

'Cheeky Chappy'.

Balcon Stellena "rosa brokig".

Nyt tämä tyttö on laittanut hellaan tulen ja siirtyy sen ääreen tekemään pastakastiketta. Tyyntyvää viikon alkua kaikille!

PS. Tämä oli juhlapostaus, sillä aloitin blogin pitämisen päivälleen seitsemän vuotta sitten. Kiitos teille lukijat kaikista näistä vuosista!

Pasuuna – Brugmansia
Riippaorvokki – Viola hederacea
Ruostekukka – Crocosmia
Syyssahrami – Crocus speciosus