Ruusujen aika

 Ruusukausi alkoi juhannuksen alla, kun juhannusruusu tuli kukkaan – kerrankin nimensä mukaiseen aikaan.

Juhannuksen sateet laittoivat kukat ruskeiksi, mutta tässä kuva juhannusruususta juuri ennen juhannusta. Tai osasta siitä, kuvassa näkyy alle puolet.

Äitienpäiväruusun ei kai pitäisi olla heti toisena, jos mietitään ruusut kukintajärjestykseen. Mutta tämä oli tietysti kukassa jo toukokuussa ruusun ostaessani, kun se oli äitienpäiväkukintaan Tanskassa tuotettu. Toivoin, että löydän Nauvon K-kaupasta tämän värisen 'Morsdag' -ruusun tänä vuonna ja niin kävi. Viime vuonna ostin oranssinpunaisen. Tämä kuuluu pikku- eli miniatyyriruusuihin, hmm. Luulin tämän olevan polyantha. Toivottavasti se nyt vähän kasvaa korkeammaksi.

Uusi ruusu on nyt aika keskellä villiä punaista penkkiä, kun oletin sen kasvavan korkeutta. Jos ei kasva, on sille toisaalta ihan hyvä paikka penkin reunalla, missä on nyt nurmikäytävälle joka vuosi retkahtava idänunikko, jonka kaivan ihan mielellään pois. 

Tässä keskellä villiä punaista penkkiä on myös tarhaidänunikko 'Beauty of Livermere', jonka luulin olevan kunnon punainen. 

Mutta villin punaisen penkin idea on, että täällä on kaikenlaista punaista, sellaistakin, joka on ongelmallista muualla, kuten perus-oranssinpunaiset idänunikot, joiden piti olla valkoisia, ja muotopuutarhan pastellimaailmaan hankitut valkeat liljat, joista paljastui yhtä ärtsyn oranssinpunaisia. Sitten on korallikeijunkukan pehmeää punaa ja apteekkarinruusun pinkkiä, esimerkiksi. Kun kaikki on sekaisin, ne sopivatkin yhteen (minun silmääni siis).

Viimevuotinen äitienpäiväruusu 'Oranje Moersdag' on tulossa pian kukkaan. Minulle on vähän epäselvää, miksi Morsdag on Morsdag ja oranssi versio onkin Oranje Moersdag, tai onko sittenkään. Virallisesta nimestä ovat viralliset tahot montaa mieltä ja sitten nimet on vielä käännetty eri kielille eri maihin, ei sentään suomeksi. 

Hitto vie, miten harmillisen epäloogista. Kumpikin on hollantilaisen Grootendorstin jalostama, joten luulisi nimen olevan hollantilainen. Menin nyt googlettamaan asian ja äitienpäivä onkin hollanniksi Moederdag. Sekin vielä!

Niin ja sitten vielä se, että tämä on nyt sitten polyantha eikä miniatyyriruusu. Eikö tässä hommassa ole mitään logiikkaa?

Ehkä elämässä ei ole mitään logiikkaa oikein muutenkaan. Samanlaista kaaosta kuin kukkapenkkini. Tuolla keskellä jossain olisi pari loistokurjenmiekkaa, jotka ehkä pitäisi pelastaa, ja sitten yksi himalajanvuokko, joka ei kyllä ole niin upeakukkainen kuin se, joka elelee kuistini edustalla. 

Pidän tuosta värien ja kasvien sekamelskasta ihan kamalasti, joten en ole toistaiseksi raivannut. Siellä kukkii kultapäivänliljaa ja 'Totally Tangerine' -kellukkaa. Mutta kuvan pointti on oikeassa reunassa, sillä aiemmin arvelin ja harmittelin idänunikkojen kukkivan ohi siihen mennessä, kun 'Oranje Moersdag' alkaa kukkia ihan tuossa vieressä, mutta enää en ole varma. Ihan huippua, jos niiden yhteiskukinta onnistuu edes sekunnin ajan, kun niiden kukissa on ihan sama väri.

Oikeasti nyt eletään vasta pimpinella- eli nykyisemmin spinosissima-kaudella. Tarhapimpinellaruusu 'Tove Jansson' kukkii pihan reunalla. Tämä ei vieläkään ole kasvanut parimetriseksi peuraesteeksi, mutta onneksi ruusun takana kulkee riistaverkko-risuaita. Luulen, että myyrät syövät ruusun juuria, sillä ne ovat tuhonneet tästä läheltä monta kasvia, mutta onneksi ne eivät pysty näin elinvoimaista ruusua tuhoamaan.

'Tove Janssonin' kukkien kohdalla sydän lyö muutamia ylimääräisiä lyöntejä.

Papulanruusu eli tarhapimpinellaruusu 'Papula' on kauneimpia ruusuja. Voi olla, että sanon tämän lähiviikkoina useankin ruusun kohdalla, mutta 'Papula' on kyllä aivan tavattoman ihana. Pienet, somat, täydellisen sävyiset kukat ja somat, sirot pikku lehdet. On kiinnostavaa, että siinä on tänä vuonna jonkin verran yksinkertaisia kukkia. Niitä en ole aiempina vuosina huomannut.

Otin zoomlinssillä kauempaa kuvan 'Papulan' sijainnista, täältä katsottuna edessä on kaikenlaisia proosallisia lauta- ja polttopuukasoja, mutta täältä näkee myös idean, että ruusupuska on lähellä riippumattoa. Tulevaisuudessa vaaleanpunakukkainen jalosyreeni tulee vielä kasvamaan riippumaton tälle eli länsipuolelle taaten vaaleanpunaiset ja tuulensuojaiset päikkärit. Riippumatossa lojuessa näkyy muotopuutarha tai papulanruusu, riippuen katsooko enemmän vasemmalle vai oikealle. 

Heleäorjanruusua kasvaa täällä kaikkialla, se on luonnonkasvi, ja sitä saa kitkeä. Se ei onneksi leviä ollenkaan juuristollaan, mutta sitäkin innokkaammin lintujen levittäminä siemeninä. Toisaalta kiulukat ovat loistavaa linnunruokaa ja maukkaita ihmisellekin esimerkiksi yhdessä pihlajanmarjan kanssa hyytelönä. 

Orjanruusu alkoi kukkia samaan aikaan ketoruusuruohon kanssa. Ihana, hempeä pari!

Orjanruusu yltää aivan valtavaksi kasvattaen monimetrisiä, kaarevia versoja, joissa on inhat, rotevat ja käyrät piikit, jotka tarttuvat kaikkeen ohikulkevaan. Tästä ruususta kannattaa pysyä kaukana ja tämä taitaakin olla ainoa kasvi, josta edes valkohäntäpeura ei yritä päästä läpi. Tuo kuvan ruusu on siis yksi ainoa kasvi!

Tämä ruusu kasvoi paikassa aiemmin olleeseen nuoreen vaahteraan – luonnossa heleäorjanruusu mielellään tukeutuu puihin kasvattaen lonkeroita ylös. Sain siitä idean rakentaa ruusulle pergolan, jossa se nyt pistää parastaan kuin komeinkin köynnösruusu. Kohotettuna sen kaunis kasvutapa pääsee oikeuksiinsa.

Korkeimmat kaaret huitelevat neljän metrin korkeudessa. Piikeistä huolimatta ruusussa pyrähtelee vähän väliä pikkulintuja. Voihan niillä olla pesäkin ruusun suojissa, olisi ainakin varsin turvallinen paikka, eihän tuonne mikään petolintukaan pysty.

Luin tässä juuri Saran mökissä ja puutarhassa -blogista Puutarhuri Hentomieli -jutun suurta myötäelämistä kokien. Olen aika samanlainen. Puna-ailakki on tosi kaunis, eikö se tuohonkin sovi hyvin? Rohtosormustinkukat – aah, monissa eri sävyissä, ihan unelmaa! Kohta tuohon nousee kurkkuyrttien valloittava armeija, niiden siementuotanto ja itämiskyky on hirmui...sen ihana... siis tehokas. Ensimmäinen kukkii jo.

Mutta tuolla satumaisen ihanien rohtosormustinkukkien takana olisi yksi matala pikkujasmike ja sen kanssa hyvin matalaa neilikkaa, tuotanoin. Ja niiden vieressä näkyi olevan mojovan korkeat versot nokkostakin, kun tähyilin. Orjanruusun lonkeroiden alta kitkeminen on vihoviimeistä, pitäisi olla peltihaarniska, piikit pureutuvat vaatteiden läpi ihoon.

Ihan oikeasti nyt en kykene kitkemään noin ihanaa sormustinkukkaviidakkoa, mutta lupaan yrittää heti niiden kukinnan hiipuessa. Sitä paitsi osa kasvaa kokonaan istutusalueen ulkopuolella, laudoilla katetulla alueella, jossa ei pitäisi kasvaa mitään. Ehkä justiin ne parhaan väriset siellä.

Ruusupergolan toisella puolella on ruusutarha. Huomasin suureksi yllätyksekseni tänään, että tarhakurtturuusu 'Syke' on tuottanut ensimmäiset kukat. Ne ovat aivan ihanat pallomaiset. Tämä kotimainen ruusu on jostain syystä saanut vähemmän huomiota kuin samojen jalostajien tuottamat 'Sointu', 'Sävel', 'Ilo' ja 'Tove Jansson', mutta tämä on vähintään yhtä ansiokas. Ehkä tämä lajike syntyi kuopuksena ja muut lajikkeet olivat jo saaneet niin paljon palstatilaa, ettei tälle enää riittänyt. En nyt oikein muista, miten se meni, vaikka ruusun "äiti" P. Kahila sen joskus taisi kertoa.

Se on sääli, mutta onneksi tätä ruusua silti löytää myynnistä, kun vähän etsii. Ostin omani Hongiston Taimistolta.

Ihanaakin ihanamman värinen tarhakurtturuusu Snow Pavement onkin nykyään ilmeisesti SCHNEEKOPPE  eli 'Hansnovem'. Nimi ei pahenna pehmoisen pastellisen unen väristä ruusua, eikä tuo Pavement ollut varsinainen kaunistusnimi sekään. Vähän ihmettelin, miten laatoitus / jalkakäytävä tms. liittyy erittäin kauniiseen ruusuun. Minusta tuon nimen pitäisi olla Ranskanpastilli.

Tämä on ensimmäinen kesä, kun 'Hansnovem' kukkii kunnolla. Istutin sen niin toivottoman kuivaan paikkaan kedon laidalle, että tiesin asettumiseen kuluvan vuosia. Mutta tällaisessa kuivuuteen taipuvaisessa puutarhassa ruusut ovat luottokasveja. Kun ovat työntäneet juurensa riittävän syvälle tähän entisen merenlahden rantamutien synnyttämään savimaahan, niitä ei lannista mikään.

Ihan kohta alkaa olla kaikkien muidenkin ruusujen vuoro. Austinit ovat nupulla, samoin bourbonit, portlandit, myskiruusut, köynnösruusut ja ranskanruusut, kuten kuvan 'Tuscany'. Olen tarkkaillut tätä kohta avautuvaa nuppua jo yli viikon, eikä se ole edistynyt, mutta eiköhän kukkia jossain vaiheessa avaudu, ja elämä on yhtä ruusujuhlaa! 

Heleäorjanruusu Rosa dumalis

Juhannusruusu Rosa spinosissima 'Plena'

Kellukka Geum

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Korallikeijunkukka Heuchera sanguinea

Kultapäivänlilja Hemerocallis middendorffii

Pikkuruusu Rosa Miniatyr-Ryhmä

Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tarhapimpinellaruusu Rosa Spinosissima-Ryhmä

Yllätyskirsikka

 Olen istuttanut kuriilienkirsikan paikkaan, jossa en lähes ikinä käy. Ei ehkä olisi kannattanut.

Huomasin nimittäin juuri, että sehän on jo kukassa! No huh. Jos olisi helleaalto, olisi kukinta voinut mennä kokonaan sivu suun. Tai silmien. 

Ostin tämän pikkuisena taimenraaskuna muutamalla eurolla joskus muutama vuosi sitten. Puska on vasta reilun metrin korkuinen, mutta on kukkinut hyvin jo pienestä saakka. Kyllähän tämän sitten huomaa, kun pensaalla alkaa olla kokoa.

Kyseessä on kuriilienkirsikan lajike 'Brilliant'. Kukka on puhtaanvalkoinen. Oikeastaan omiin silmiini viehättävämpiä ovat ne, joissa on punerrusta kukan keskellä, mutta varmaan ehdin hankkia vielä sellaisenkin. Muutaman euron aletaimen kanssa ei pidä olla liian kranttu!

Tämä on tontin ylälaitaa, jonka nimesin aikoinaan Rivendelliksi, kunnes Rivendell levisi alemmas jouluruusulaaksoon. Rivendelliin muistaakseni kyllä kuuluu sekä jokilaakso että vuorenrinnettä. Täällä ylä-Rivendellissä on kaunis kevättunnelma. Kevätkaihonkukan siirtäminen tänne muotopuutarhasta ehkä kymmenen vuotta sitten oli täydellinen idea. Ja taidanpa nyt muistaessani kirjata ylös, että sitä voisi jakaa täällä ylhäälläkin vielä useaan eri kohtaan. Tämä on aika pitkä alue.

Taustalla on kaksi lawsoninsypressiä; jostakin joulunajan tarjouksesta vuosia sitten istutetut ja edelleen hengissä. Niihin eivät peurat koske, mikä on valtava etu. Mutta niiden talvenkesto on kysymysmerkki. Kaikki istuttamani lawsonit eivät suinkaan ole enää elossa. 

Ylä-Rivendellissä elää myös kerrottukukkainen ruusumanteli. Se on ihan kukinnan lähtökuopissa, mutta näin viileällä säällä saattaa olla, että kuoppa kestää kauankin.

Lisäksi rusokirsikkaan näyttää tulevan ensimmäistä kertaa useampi kukka; mahdollisesti kymmeniä. Kirsikkaluumun nuput pullistelevat myös, samoin kääpiömantelin. 

Rusotuomipihlajan päivän tilanne. Rakastan noita pehmeän sävyisiä, ylöspäin osoittavia nupputerttuja täynnä lupausta ja toivoa. 

Kuvassa on suuri kontrasti: aikainen ja myöhäinen. Taustalla on nimittäin saarni, johon puhkeavat lehdet vasta kuukauden päästä.

Kohta alkaa kukkapuiden ja -pensaiden poksahtelu. Niin hivelevää aikaa!

Kevätkaihonkukka Omphalodes verna

Kuriilienkirsikka Prunus nipponica var. kurilensis

Lawsoninsypressi Chamaecyparis lawsoniana

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Ruusumanteli Prunus triloba

Nyrkin kokoiset

 Kasvua ja pullistelua löytyy.

Rusotuomipihlajat ovat hyvin kauniita jo tässä vaiheessa ennen kukintaa.

Kasvutapa on siro ja nuppujen kaunis vaalea väri erottuu kauas. Olen leikannut tuomipihlajieni alimpia oksia ja versoja, jotta ne ovat vähän puumaisia hahmoja istutusalueiden keskellä. Kuvassa on kaksi rusotuomipihlajaa; yksi on tasan toisen takana, latvus näkyy tässä kuistilta ottamassani kuvassa ensimmäisen yläpuolella.

Pidän valtavasti tästä väriyhdistelmästä, kun ruskopenkin ja taustan istutusten raikas viherrys sekä oranssit ja keltaiset sävyt sointuvat rusotuomipihlajien keväiseen rusotukseen. Tässä vaiheessa se on vielä vanhaa roosaa, mutta lehtien puhjetessa muuttuu melko ruskeaksi. Valkoiset kukatkin ovat toki kauniit.

Kaikenlaista nuppuilua on. Tähtimagnoliaan on tulossa muutama kukka. Musti esittelee.

Puuteripaju 'Mount Aso' piristi helmikuuta vaaleanpunaisilla kissoillaan, maaliskuun alkuakin. Nyt se tarjoaa mettä ja siitepölyä. Punaiset heteet ovat hienot.

Punahevoskastanjan silmut ovat puhjetessaan jättimäiset! No, senhän tietävät kaikki, jotka tuntevat hevoskastanjan. Nuo eivät nyt ole ihan minun nyrkkini kokoiset, mutta aika ison vauvan nyrkin kuitenkin.

Odotan jännityksellä, kukkiiko se tänä vuonna. Lajike on 'Briotii', jolla on kauniin vadelmanpunaiset kukat. Tämä ei ole nyt vähään aikaan kukkinut, mutta puu kukki jo hyvin pienenä. Kaiken kaikkiaan hevoskastanjan vantteruus on aivan valloittavaa.

Hevoskastanjan lähistöllä kasvaa punakoristeraparperi; sekin aika vaikuttava ilmestys juuri nyt.

Tässäkin on magnolia: hankin viime vuonna loistomagnolian, kun niin halvalla sai. Huomasin, että Kodin Kukilla on tänä vuonna sama tarjous: loistomagnolia alle kympillä! 

Talvenarka magnolia on istutettu alueelle, jossa on hirmu hyvä, tuore maa – ja tuhottomasti vesimyyriä. Niinpä magnolia meni jyrsijäverkon sisään, joka ulottuu 30 cm maan alle. Toivottavasti se riittää. Ainakaan ensimmäisen vuoden aikana ei myyränkoloa verkon sisällä ole näkynyt. Ulkopuolella kyllä: tuosta häviää maata jatkuvasti ja jalka uppoaa ihan nilkkaa myöten onkaloihin. Kasasin siihen nyt runsaat määrät kylämme klapiyrittäjän "roskaa" niin kuin hän sitä kutsuu; minä kutsun aarteeksi!

Magnolialla oli talvisuojaus ja edelleen suojaan sitä: nyt auringolta vanhan villapaidan avulla. Se on oikein reipas taimi lyhyttä latvaansa myöten.

Täytyy muuten sanoa, että ilahdun aina valtavasti, kun jokin puutarhayritys myy pieniä puun ja pensaan taimia. Hinnan lisäksi hyvää on se, että ne on helppo istuttaa, suojata ja saada juurtumaan hyvin. Pikku taimi ei heilu tuulessa eikä kuole kuivuuteen ollenkaan niin helposti kuin iso.

Magnolian lähellä asuu heisi 'Dawn' (Viburnum × bodnantense), jossa on edelleen kauniita kukintoja, vaikka osa kukista on varissut. Ihaillaan sitä nyt vielä, sillä se on jokaisen ihastuksen huokauksen todellakin ansainnut!

Seuraava huokausten kohde on aloittanut kukinnan. Ruusuherukassa ovat jo sadat ensimmäiset kukat auki, pörriäisiä vain ei vielä näkynyt, kun aamu oli vähän kostea. Jokaisessa punaisessa kukkatertussa on parikymmentä kukkaa, joten tuossa on loistoapajat.

Nyt palattiin täysi ympyrä sinne, mistä aloitettiin. Vasemmalla on ruusuherukka kiviaidan edessä, oikealla rusotuomipihlaja. 

Toiveikasta tiistaita!

Loistomagnolia Magnolia × soulangeana

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Punakoristeraparperi Rheum palmatum var. tanguticum

Puuteripaju Salix gracilistyla

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Tähtimagnolia Magnolia stellata

Heisi ja sen äiti

 Nyt 'Dawn' on lähes täydessä kukassa ja puutarhasta löytyy sattumalta myös sen emo!

'Dawn' -heiteni ei ole koskaan aiemmin kukkinut näin runsaasti. Viime keväänä se kukki aika vaisusti, mikä ei ollut ihme niin vaikean ja pitkän talven jälkeen. Viime keväänä kuvasin ensimmäiset avautuvat kukat vasta 13. toukokuuta.

'Dawn' asustaa aivan kuvan oikeassa reunassa. Siinä on pieni istutusalue, joka on yksi ensimmäisistä, joita tänne tein. Istutin siihen puutarhatutulta saamiani perinneperennoja. Muutama vuosi sitten uudistin alueen kaivamalla kaiken ylös, kun lehtosinilatva, palavarakkaus ja helminukkajäkkärä olivat vallanneet koko pienen pläntin eikä se rehotus ollut enää edes kaunis. 

Samana vuonna löysin tuon kauan himoitsemani heiden ja se päätyi alueen keskelle. Sen ympärillä on nyt pieniä ihania aarrekasveja ja sinne päätyi myös vastikään ystävän antama pikkuruinen söpöliini alppikello.

Sama heisi toisesta suunnasta, tästä kuvasta sen jo erottaa ja kukkiakin näkyy. Heisi on kasvanut todella hyvin, se on jo minun korkuiseni.

Dawnin kukat ovat todella kauniit. En voi uskoa, että minulla oli otsaa väittää niitä rumemmiksi kuin nuput. Nehän ovat täydellisen ihanat! Ja nyt, kun kukintoja on paljon, tuoksukin on alkanut tuntua. Paitsi tänään hyytävässä tuulessa.

Heisi 'Dawn' on lajia Viburnum × bodnantense. Ruksi ennen lajinimeä kertoo, että se on kahden eri heisilajin risteymä.

Nyt on niin, että minulla sattuu olemaan niistä lajeista toinen täällä ja se kukkii ensimmäistä kertaa!

Tadaa! Siinä on 'Dawn' -heiden emo eli emivanhempi: keisarinheisi. Yhdennäköisyyttä löytyy, vai mitä.

En ole tätä puskaa juurikaan esitellyt, kun tämä on ollut niin pieni ja mitätön. Siitä on vuosikausia, kun tilasin Briteistä Ebayn kautta muutamia taimia ja tämä oli yksi niistä. Pensas saapui pienenä noin 15 cm korkeana nysänä. Istutin sen kuusen alle saniaistarhan reunamalle ja toivoin parasta.

Nyt heisi on jo puolitoistametrinen, mutta niin hentoinen, että siitä on vaikea ottaa kuvaa. Se on tuolla verkon sisällä ja onkin jo puhkeamassa lehteen. Verkko siksi, että peurat rakastavat heisiä. 

Pikkuruinen kukinto erottuu vaaleana länttinä kuvan alaosassa. Keisarinheidellä on nyt vain tuo yksi kukkarypäs – onneksi havaitsin sen kevättalvella ja olen sittemmin kytännyt sitä säännöllisesti. Olisi ollut suuri sääli missata tämän ehkä jo kymmenen vuotta odotettu ensikukinta.

Tässä näkyy saniaistarha ja keisarinheisi on kuvan vasemmassa ylänurkassa, vaikka sitä ei erota. 'Snow Fox' -lumikellot kukkivat yhä, mutta talventähdet alkavat olla ohi. Rusokoiranhampailla näkyy jo kukkanuppuja ja sinivuokko on tuottanut pari siementaimea, jotka kukkivat ekaa kertaa! Yksi on jopa keskellä polkua. Sen voisi varovasti siirtää vähän sivummalle.

Kun tässä viime aikoina on ollut tapana näyttää lopuksi vielä joku muu kasvi – kun puutarhassa tapahtuu niin kovasti kaikkea samaan aikaan – laitetaan tämä toisenlainen puska. Ruusuherukka on ihan justkohta tulossa kukkaan. Tuskin huomenna kuitenkaan, mittari on nyt lauantai-iltana kääntynyt pakkaselle. 

Alppikello Soldanella

Keisarinheisi Viburnum farreri

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Rämpimistä myyränkuopissa

 Keksin syksyllä, että tonttini länsireuna tarvitsee ehdottomasti tukevan pergolatyyppisen rakennelman.

Hankin muutaman tolpanjalan 10 x 10 tolpille, mutta en muistanut, minkä pituinen tuo pätkä on, niinpä niitä jäi uupumaan. Taisin saada kuningasidean kaupungissa ollessani ja ostin sitten sokkona liian vähän.

Ei se mitään, hommasin pari lisää ja eilen löin ne maahan. Ei ollut maa jäässä yhtään. Joissakin kohdissa se kyllä on, mutta ei tässä.

Pihallani on muutamia sellaisia kohtia, joissa kantapää uppoaa myyrän tunneliin. Siitä sitten voi jatkaa painamalla jalalla, tunneli löytyy kyllä. Hitsi noita vesimyyriä. Tässä kohdassa olisi kaksi mustaseljaa, jotka ovat enää varjo entisestään myyrien takia.

Ihme juttu on, että ensin mustaseljat kasvoivat ja kukoistivat 15 vuotta, sitten ne alkoivat kuihtua. Syy on ihan selvä: juurista on syöty niin paljon, etteivät puskat pysty pitämään yllä niin isoa oksistoa. Kumpikin oli kyllä viime vuonna vielä joten kuten elossa, mutta ne ovat enää vain metriset käppyrät verrattuna entisiin lähes kolmimetrisiin komistuksiin. Todella harmi. Nytkin talloin onkaloista maata tiiviimmäksi puskien ympärillä. 

Onneksi täällä on myyrästäjä Musti, mutta onhan se jo 18-vuotias ja jahtitanner on aika iso, sillä myyriä on monessa suunnassa. Tämä ylärinne vasta onkin todella myyräisää seutua. Kiersin katsomassa puuvartiset ja jalka uppoaa monin paikoin ihan nilkkaa myöten onkaloon.

Pähkinäpensaat kukkivat ihan justiin.

Nenäliinapuu näyttää selvinneen talvesta oikein hyvin; ihanan pulleat punaiset silmut!

Parrotiasta ei voi sanoa juuta eikä jaata, mutta sama oli viime vuonna. Tällä on ollut villaa suojana tänäkin talvena.

Parrotian alla huomasin koristemansio Lipstickin, jossa on yksi kukka ja toinen nupulla.

Ruusumantelin nuput enteilevät ihanaa kukintaa.

Ylärinteessä on myös syksyllä tekemäni köynnösmaja, jonne istutin sinisateen. En ole kurkistanut villatakin alle, vielä ei ole sen aika.

Muut marjat ovat hävinneet, mutta japaninhappomarjat eivät näytä kelpaavan linnuille. Puska onkin erittäin koristeellinen koko talven.

Ruusuherukan latvassa on yksi lehti. En ollut tätä aiemmin huomannut, liekö syksyn peruja vai jo kevään ennettä? Luulen, että syksyn, sillä keväällähän puska puhkeaa ensin kukkaan.

Sitä ennen odotellaan 'Dawn' -heiden (Viburnum × bodnantense) kukkia. Edistystä ei tapahdu, on vielä niin viileää. Kukinnot pysyvät päivästä toiseen nupulla.

Sellainen uutinen on, että ensimmäinen talventähden nuppu löytyi! Nämä ovat juuri tällaisia, ettei näy mitään ja sitten seuraavana päivänä mullan pinnalla onkin kirkkaankeltainen pallukka. Tämä on vähän vaaleammankeltaista italiantalventähden lajiketta 'Schwefelglanz'.

Vierestä nousee mullan pinnalle varren mutkia, mutta maata täytyy sihdata todella tarkasti ne havaitakseen. Yhdessä toisessakin paikassa taitaa näin olla, mutta kuten sanottu, tämä on lähes näkymätön kukka, kunnes on jo lähes kukassa.

Arvasin Koska kukkii -haasteessa ensimmäisen talventähden kukkivan maaliskuun 12. päivänä. Voi olla, että tämä avautuu jo aiemmin. Tai niin luulisi, mutta tähän aikaan vuodesta mitään ei tapahdu kovinkaan nopeasti, joten voi siihen ehkä mennäkin pari viikkoa. Mene ja tiedä.

Italiantalventähti Eranthis hyemalis

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Koristemansio ×Comagaria rosea

Mustaselja Sambucus nigra

Nenäliinapuu Davidia involucrata

Parrotia Parrotia persica

Pähkinäpensas Corylus avellana

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Ruusumanteli Prunus triloba

Sinisade Wisteria