Hyvä versopäivä

Kevätsahrami 'King of the Striped' avautui auringossa. Kyllä osaa krookuksessa olla hienot värit!

Oranssissa penkissä alkaa kukkia mysteerikrookus, josta ei ole harmainta hajua, ei merkintää viime syksyn sipuli-istutusten kohdalla. Olen voinut istuttaa tämän aiemminkin, vaikkapa keväällä, jos ostin sen ruukussa kukkivana... mene ja tiedä, mutta tervetuloa kumminkin, ihana kukka!

Oranssissa penkissä on harvoja yksittäisiä lumikelloja, toissa syksynä istutettuja. Turkinlumikello meinasi kukkia salaa pienen oksan alla, onneksi löysin sen sieltä!

Vanhan talon kivijalan edessä on niin lämmin paikka, että maata saattoi jo kaivaa. Otin riskin ja istutin siihen pari tähän asti hengissä selvinnyttä latva-artisokan tainta. Niillä on paremmat mahdollisuudet selvitä ulkona kuin minun kyydissäni... Laitoin niiden päälle monta kerrosta hallaharsoa.
Mietin samalla, miksi en ole aiemmin tajunnut kokeilla niitä tähän. Haluaisin latva-artisokasta monivuotisen perennan, ja tässä talvehti jopa soihtuliljakin, tosin tänä talvena sen päällä oli vanha lampaantalja suojana. Soihtulilja näkyy lättänänä vihreänä kasvustona vasemmalla.

Tänään näkyi paljon uusia versoja. Ensimmäiset pystykiurunkannuksen lehdet puhkesivat! Viime keväästä viisastuneena suojasin heti tämän punakukkaisen 'Beth Evansin', sillä kaikki kukkavarret parturoitiin viime vuonna ja kovasti haluaisin viimein nähdä tämän kukat.

Keisarinpikarililjan pamppuversot puhkoivat tiensä ylös mullasta tänään! Tämä on kirjavalehtinen 'Aureomarginata'.

Tämä on uusi hankinta viime syksyltä: 'Vivaldi'. Kaunis nimi. Kukka on joidenkin sivustojen kuvissa keltainen, joissakin lohenpunainen, joskus pehmeä oranssi. Saa nähdä, mitä tästä oikein tulee!
Jos verson väriin on luottamista, niin se toivomani hailakka oranssi saattaa olla tulossa. Tavalliset kirkkaan oranssit ovat selvästi punaruskeaversoisia, ja keltakukkaisella on ihan vihreä verso. Tämä on niiden väliltä.

Me nautiskelemme Mustin kanssa ihan mahdottomasti. Se tulee puskemaan jalkojani niin onnellisena, ja niin ymmärrän. Onnellinen olen minäkin! Harrastamme myös lintujen tarkkailua yhdessä.

Ransusta ei ole niin paljon kuvia, sillä se on lähinnä lempipaikallaan kuistin keinutuolissa...

Sitten uudet kukat. Tai tämä on lähes-kukka. Ensimmäinen virvalilja vielä himmaili tänään, ei ihan avautunut. Ehkä huomenna!

Sen sijaan kevätkurjenmiekka 'Clairettejä' avautui tänään oikein urakalla, kaikki pussin sipulit alkavat olla kukassa... Kiitos seisoo nyt syksyisestä istutuksesta, seuraavina vuosina kukinta on aina epävarmempaa.

Kyl me niimpal ollaan nautiskeltu!


Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Kevätsahrami – Crocus vernus
Latva-artisokka – Cynara cardunculus Scolymus-Ryhmä
Pystykiurunkannus – Corydalis solida
Soihtulilja – Kniphofia
Turkinlumikello – Galanthus woronowii
Virvalilja – Colchicum bulbocodium

Vähän vihreää raportoitavaa

Tähän aikaan vuodesta on hirmu vähän kerrottavaa, paitsi jos sattuu olemaan jouluintoilija. Mutta kun ei ole; oikeastaan kaikenlainen jouluhössötys ärsyttää siinä määrin, että se aiheuttaa tarvetta pysytellä poissa kaupoista, tapahtumista ja some-maailmastakin. Koko sana raivostuttaa, kun sitä hoetaan jatkuvasti.
Niinpä tässä erittäin lyhyt katsaus puutarhan uutisiin. Soihtulilja voi paksusti, niin voi olettaakin, sillä se viihtyy kosteassa. Toivottavasti vain ei tule kovat pakkaset, kun maa on kovin vetinen.

Some Green
I'm not a C-person, so I avoid using the C-word, since the whole world is inundated with it – as if there was nothing else to think than a day in some ten days or so.
There are delightful green shades in the garden, if one only manages to notice them in the short daylight between dawn and dusk, some 5 hours and 50 minutes apart.

Tältä maa nimittäin näyttää, jopa ylärinteessä on lätäköitä. Tämä on oranssi penkki, jossa on sellaisiakin kasveja, jotka eivät pidä talvisesta märkyydestä. Saapi nähdä, miten käy – toisaalta jonakin toisenakin syksynä tämä paikka oli saman näköinen ja ihan hyvin siinä lopulta kävi. Tämä on silti rinnettä!

Kosteudessa viihtyvät ainakin tarhajouluruusut – suorastaan erinomaisesti. Niiden lehdet ovat paisuneet valtaviksi, yli kämmeneni kokoisiksi. Ihanaa elinvoimaa. Tässäkin kuvassa voi nähdä litsis-lätsis-vettä.

Tutkailimme Mustin kanssa jälleen kerran kaadettua riista-aitaa. Kirjoitin siitä Yhteishyvä-blogiini täällä.
Lupasin aiemmin myös raportoida koristeheinien syksyisistä kauneusarvoista, lopulta kirjoitin niistäkin samaan blogiin tänne.

Vihreä on myös uusi myssy, ensimmäinen onnistunut Fair Isle -hattu. Tein kerran yhden, mutta aivan liian paksusta langasta ja siitä joutui karsimaan niin paljon kuvioita, ettei lopputulos ollut sitä mitä halusin.
Tämä on Shetlannista hankkimani Marie Wallinin Shetland-kirjan ohjeen mukaan, tosin langat ovat erilaisia. Halusin vihreän sävyisen. Käytin tähän matkalta hankkimaani North Ronaldsayn levää syövien lampaiden villasta saaren majakalla kehrättyä lankaa sekä kaksiväristä, Rousayn saarella käsin kehrättyä lankaa Manx ja Wensleydale -rotuisista lampaista. Ihanaa, kun matkamuistot voi vetää päähän!
Lisäksi tässä on omaa mustien suomenlampaiden lankaa, aiemmin ostamaani shetlantilaista lankaa sekä joitakin kotimaisia käsin värjättyjä sekä joku jämäkerä. Aloinkin heti tehdä uutta, sillä kavennusten osalta kaavio oli niin vaikeasti tulkittava, että kavennusten alku meni metsään. Seuraavalla kerralla luulen onnistuvani.


Soihtulilja – Kniphofia
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Salakukkijoita ja muuta sekalaista

Vaikka olen tänä kesänä yrittänyt välttää käymästä yhtään missään, on jokunen kasvi silti onnistunut kukkia salaa tai vähintäänkin lähes-salaa. Pensaskärhö kukki vasta niin mitättömän pienen kukinnon voimin, että en tullut ottaneeksi siitä yhtäkään kuvaa. Nyt ikuistin sentään koristeellisen siementupon; kun siemeniin tulee vielä pörröhännät, ovat ne varsin veikeitä.

Some Firsts
This is a series of plants that have come to bloom for the first time in my garden, and other previously unpublished moments and novelties during the summer.

Jossakin vaiheessa keskikesää oli paahdepenkki vallan hurmaavana, mutta en silti tullut kirjoittaneeksi siitä yhtään omaa juttua. Nyt taustan karstaohdakkeet ovat kasvaneet korkeiksi ja ne ovat täynnä perhosia. Keskikesällä penkissä kukkivat päivänkakkarat, verikurjenpolvet ja vuorikaunokit.

Viereiseen ketoon raivaamassani pikku tilkussa kasvaa uusia apiloita. Kylvin niiden seuraksi yksivuotisia: silkkiunikko 'Pandoraa' sekä aurankukkaa. Ne meinaavat jotenkin jäädä keltamataran ja heinikon alle, mutta en haluaisi hirveästi tätä aluetta kitkeä, vaan toivon, että ne jotenkin pystyvät lisääntymään kedolla itse.

Mutapuutarhan laidalla on peuran typistämä virginiantädyke 'Album' tehnyt uusia kukintoja aivan kasvin alaosaan. Aika ovela!

Viime kesänä hankituista uusista etelänkurjenmiekoista yksi kukki jo tänä kesänä, ihana valkoinen.

Samoin teki pikkukurjenmiekka 'Meadow Court', joka kukki pikkukurjenmiekoille tyypillisesti jo touko–kesäkuun vaihteessa. Tämä ei kasva mutapuutarhan äärellä vaan kuivassa ja paahteisessa paikassa, johon istutin viisi eri pötkyläjuurista (= "parrallista") kurjenmiekkaa viime syksynä lähes samaan kuoppaan, kiireessä. Onneksi kirjasin edes lajikenimet muistiin, että voin googlettaa henkilöllisyydet sitä mukaa kuin näitä tulee kukkaan.

Toinen paahteinen paikka on alppipenkki. Maljalaukkaneilikka 'Ballerina Red' jaksoi kukkia kuivuudessa yhden kukinnon voimin. Ihana sävy!

Aika kuivassa kasvaa myös hehkusoihtulilja. Näistä toinen, heikommin talvesta selvinnyt, kuoli kuivuuteen kesän aikana, sillä tämä ei ole mikään kuivan paikan kasvi. Mutta tämä vahvempi yksilö on jaksanut jopa työntää uuden lehtitupon jonkin matkan päästä tuosta alkuperäisestä. Voittaja-ainesta!
Tällä on susirumat kukinnot, joita en toivo koskaan näkeväni puutarhassani. Tämä onkin lähinnä talvenkestävyyskokeilu. Söpöt pienet pinkit kukat kuuluvat haisukurjenpolvelle.

Kyläkurjenpolvi 'Midnight Ghost' teki yhden kukinnon. Istutin tämän riskillä samaan paikkaan, josta on kerran jo kuollut 'Midnight Reiter', sillä todellakin haluan tummalehtisen kurjenpolven juuri tähän.
Valitettavasti ihana täpläkurjenpolvi 'Espresso' näyttää tyystin menehtyneen kuivuuteen.

Enkeliperhoangervoa (aargh miten ällö nimi!) tulee harvemmin kuvattua, kun se on niin harva, vaikkakin hyvin kaunis. Istutin sen vaahteran varjoon, kun luin, että se viihtyy puolivarjossa. Kyllä kai, mutta vaahteran alla on aika toivottomat kasvuolosuhteet muuten. Pisteet tälle, kun se sinnittelee silti vuodesta toiseen.

Loppuun vielä söpönen valkoapilan lajike, jonka ostin Tammisillan puutarhapuodista nimettömänä. Tämä voisi olla esimerkiksi 'Josephine', mutta näitä on tullut markkinoille niin paljon viime vuosina, että vaikea sanoa. Koristeelliset apilat kannattaa istuttaa talveksi puutarhaan, valkoapilahan on monivuotinen kasvi. Vaikkapa pysyväksi maanpeitekasviksi, jos ei halua kaivaa kasvia taas ruukkuun ensi vuonna.
Maalipöntössä kasvaa viherminttua, se on talvehtinut ihan kohtuullisesti kellarissa styroksilaatikossa. En uskalla istuttaa sitä mihinkään kukkapenkkiin edes yhdeksi talveksi, kun se lähtee heti vaeltamaan.


Aurankukka – Agrostemma githago
Enkeliperhoangervo – Gillenia trifoliata
Etelänkurjenmiekka – Iris spuria
Haisukurjenpolvi – Geranium robertianum
Hehkusoihtulilja – Kniphofia uvaria
Karstaohdake – Dipsacus
Kyläkurjenpolvi – Geranium pratense
Maljalaukkaneilikka – Armeria pseudarmeria
Pensaskärhö – Clematis recta
Pikkukurjenmiekka – Iris Pumila-Ryhmä
Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare
Silkkiunikko – Papaver rhoeas
Täpläkurjenpolvi – Geranium maculatum
Valkoapila – Trifolium repens
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum
Viherminttu – Mentha spicata
Virginiantädyke – Veronicastrum virginicum
Vuorikaunokki – Centaurea montana

Pieniä ja ihmeellisiä

Löysin yhtenä päivänä vanhan talon edustalta asian, jota kutsun maailman kahdeksanneksi ihmeeksi. Molemmat hehkusoihtuliljat ovat hengissä! Täysin ilman talvisuojauksia. Tämä reippaampi pysyi vihreänä koko talven, mikä on oikea ihme, sillä talvi tuli ja meni ja sitten se tuli vielä uudestaan huhtikuussa. Voiko Afrikan kasvi sellaisesta selvitä. Kaverina tällä soihtuliljalla on haisukurjenpolvi.

Kniphofias
Actually I'm not at all fond of red hot pokers, but as these two were a bargain in the autumn I could not resist trying their hardiness. We had a nightmare winter: it came and went, and in April came again for several weeks. Against all odds they are both alive – without any winter protection. I do hope they never flower though...

Toinen soihtulilja ruskistui, kun kevät heitti niskaamme uuden talven. Silti se nyt puskee vihreitä lehtiä. Kylläpä on sitkeä!
Tekisivätpä ihanat erikoiset esikotkin näin... mutta vielä ei ole näkyvissä elämää muissa kuin kahdessa. Saa nähdä, kukkiiko niistä kumpikaan. Tuplatalvi ja sen päälle rutisevan kuiva kevät oli niille varmaankin liikaa.

Onneksi on muita ihania, joista saa iloita. Kerrottu idänkurjenpolvi talvehti hyvin ja teki jo ensimmäisen kukan.

Syksyllä istutetut 'Cameleon' -laukat kukkivat muotopuutarhan kuivimmassa penkissä. Kiva vaaleanpunaisen ja valkoisen kirjava kukinto!

Lehtolaukka alkoi kukoistaa vasta, kun siirsin sen rehevämmältä paikalta tähän kuivaan. Se muodostaa ihanan tuppaan, jonka voisi jo jakaakin.

Alppipenkissä on partamehitähti ryhtynyt kukkimaan. Taustalla kukkivat rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz' ja kääpiöneilikka.

Laukkaneilikoilla on ihanan pitkä kukinta-aika. Mätäslaukkaneilikka on vieläkin kukassa, jonka se aloitti 6. toukokuuta! Uusia kukkia vain tulee kuihtuneita korvaamaan. Ihanaakin ihanampi kasvi – olen niin onnellinen, että alppipenkin myötä minulla on paikka tällaisille miniaarteille.

Neulatyynymäisen pikku mättään on tehnyt myös punakukkainen hopearikko. Keveät kukkavarret nousevat tyynyn ylle. Ihana ihana kasvi! Tämän lajikenimeä minulla ei ole tiedossa, kun se myytiin tavallisena hopearikkona. Voisi olla 'Rosea' tai 'Millstream', esimerkiksi.

Uusin hankinta on kangasajuruoho 'Coccineus', joka alkaa juuri kukkia.

Kasvimaalla on pieniä timjami-ihmeitä. Kaikki syksyllä istutetut, kirjavalehtiset sun muut, ovat selvinneet talvesta hengissä. Ja tämä jo kymmenvuotias nestori, joka jossain vaiheessa päätti jatkaa elämää vain yhden oksan voimin, on kasvattanut siitä oksasta näin satoisan. Kavereina sillä on sileälehtinen persilja ja keltalehtinen mäkimeirami.


Haisukurjenpolvi – Geranium robertianum
Hehkusoihtulilja – Kniphofia uvaria
Hopearikko – Saxifraga paniculata
Idänkurjenpolvi – Geranium himalayense
Kangasajuruoho – Thymus serpyllum
Kääpiöneilikka – Dianthus subacaulis
Lehtolaukka – Allium oreophilum
Mätäslaukkaneilikka – Armeria juniperifolia
Partamehitähti – Sempervivum ciliosum
Rusolaukkaneilikka – Armeria maritima
Timjami – Thymus vulgaris

Herkkua on siinä monenlaista

Keväällä maasta punnertavat versot ovat usein yhtä kauniita kuin kukat. Tämä on punakoristeraparperi.

Shooting Stars
The incredible colour of the new shoots is as good as flowers!

Erikoinen kasvikin on herkku: kolmilehdet ovat herkkukasveja. Viime vuodesta viisastuneena laitoin punakolmilehden ympärille risujen armeijan pitämään poissa sen syöjiä, sillä viime vuonna koko kasvi syötiin juuri, kun se olisi ollut tulossa kukkaan. Äsken pihan kulmalla lönkötti peura; tuli mieleen, voisiko jotakin vielä järeämpää suojaa löytyä...

Sitten syötävää herkkuosastoa. Onneksi muistin, että olin vienyt pari mintturuukkua kellariin. Toisessa ei näy vielä mitään eloa, mutta tämä oli tehnyt kellarin pimeydessä kalvakoita versoja. Mikähän tämä oli... onneksi tänne blogiin tulee kirjattua kaikenlaista! Tämä on vihermintun risteymä, jota kutsutaan mm. Ruotsissa marokonmintuksi: Mentha ✕ villosa 'Moroccan'.

Helmikuussa mainitsemistani soihtuliljoista, joissa oli molemmissa silloin vihreää, sinnittelee elossa enää toinen. Tuntuu olevan usein niin, että kasvit jaksavat juuri helmikuulle, mutta sitten ne kuupahtavat, kun talvi vain jatkuu niiden sietokyvyn yli (ymmärrän kasveja niin täysin – parin viikon pakkasjakson kestää, sitä pidempään ei!). Näille en laittanut mitään pakkassuojaa.

Joidenkin kasvien kohdalla oli kevät puolestaan hankala. Otin tältä vuorikärhöltä pois talvisuojauksen, kun tuli lämmin. Sitten tulikin taas kylmä. Nämä lupaavasti punertavat silmut (kuva otettu kuukausi sitten) ovat sittemmin paleltuneet ruskeiksi rusinoiksi jäätävässä viimassa, harmi vain – olisi pitänyt jättää talvisuoja vielä paikoilleen. Tämäkin köynnös sietää kyllä pakkasta, kunhan sitä ei ole paljon eikä pitkään...

Kylmät yöt luovat toisaalta taidetta. Nurmikolla kasvava ohdake on aika komea kuuraisena aamuna.

Sitten vielä ilo-osastoa. Viime vuonna Uudenkaupungin kukkamessuilta hankittu luultavasti keijunpikkusydän on elossa! Tämä on niin sopiva talooni, jossa on asunut useita sukupolvia merimiehiä, sillä ruotsiksi tämän nimi on sjömanshjärta, merimiehensydän.
Nämä kesällä lehtensä lakastavat taimet ovat ongelmallisia silloin, kun ne on vasta tullut hankittua: ei voi olla varma, kuoliko kasvi vai kuuluiko lakastuminen sen luontaiseen vuosirytmiin. Täytyy vain yrittää kastella tyhjää kohtaa kesän kuivuusviikkoina ja toivoa, että siellä maan uumenissa on joku elävä juuristo...
Toinen ilo on japaninjättililja, joka teki saman kuihtumistempun viime kesänä, mutta puskee nyt maasta iloisenpunaisin versoin!

Loppuun vielä Musti-herkku, jonka nenäkin on kuin lakupala.
Herkullisia versolöytöjä kaikille!

Japaninjättililja – Cardiocrinum cordatum
Keijunpikkusydän – Dicentra cucullaria
Punakolmilehti – Trillium erectum
Punakoristeraarperi – Rheum palmatum var. tanguticum
Soihtulilja – Kniphofia
Vuorikärhö – Clematis montana
TallennaTallenna