Syksyisiä kukkia

 Syysvuokkoja kannattaa näköjään olla useita. Tai sitten useissa erilaisissa paikoissa.

Aurinkoisen ruusu-heinätarhan syysvuokko kukki näin kauniisti jo kuukausi sitten. Nyt sen kukinta on ohi.

Onneksi on 'September Charm', joka kasvaa paljon varjoisammassa paikassa ja ehkä sen takia aloittaa myöhemmin. Se on nyt täydessä vedossa.

Kuukausi sitten huomasin ilokseni, että viime vuonna istutettu keijuängelmä on yhä elossa ja tehnyt kukkavarrenkin. Ängelmät viihtyvät harmillisen huonosti puutarhassani, mutta ehkä olen nyt löytänyt tälle sopivan paikan, jossa se voi vähintäänkin sinnitellä, jos ei haluakaan kukoistaa. Vieressä kasvaa kurjenkello, joka on ihan itsekseen tuohon tullut, niitä kasvaa täällä paljon.

Keijuängelmässä on yhä pari kukkaa ja muutama nuppu.

Istutin ängelmän 'Dawn' -heiden (Viburnum × bodnantense) katveeseen, jossa puskan varjostus toivottavasti estää multaa kuivumasta pahoin. Tämän vuoden alkukesä oli toisaalta niin sateinen, että sen perusteella ei vielä voi ennustaa ängelmän tulevaisuutta. 

'Dawn' kukkii keväisin, mutta tekee silloin tällöin pienen kukinnon syksynkin iloksi.

Puskasta toiseen. Safiirihortensia 'Bluebird' kukkii kauniisti, se vain pitäisi nimetä uudestaan Pinkbirdiksi. Se elää mäntyjen alla, katajan vierellä, missä luulisi maan olevan hapan, mutta niin hortensia vain tuottaa täysin vaaleanpunaisia kukkia. 

Viime kaupunkireissulla en vielä löytänyt hortensian sinerrysainetta, sillä sitä myydään kovin harvassa paikassa, mutta ehkä seuraavalla onnistun ainetta nappaamaan. Sain kyllä vinkin kattaa hortensian tyveä männynneulasilla, mitä olenkin jonkin verran tehnyt – ja kuten kuvasta näkyy, niitä myös karisee hortensian päälle, mutta se ei näytä kukkia sinistävän.

Endless Summer -jalohortensia 'Bailmer' on tuottanut yhä uusia kukintoja, mikä on kiva, sillä vanhat ovat jo haalistuneet. Puska on saavuttanut uuden korkeusennätyksen: se on lähes metrinen. Ei nyt ihan, mutta sinnepäin. Istutin sen aikoinaan kukkapenkin takaosaan kuvitellen, että siitä tulee isokin pensas, mutta se on pysynyt polvenkorkuisena tähän asti. Viimeinkin tuli hortensioille sopiva, sateinen kesä!  

Muotopuutarhan ylirunsaaksi kasvanut loistomyrkkylilja "Steven" oli punkenut sipuleita mullan pinnalle, huomasin asian kesällä. Elokuussa nostin niitä talikolla ja voi jestas, miten paljon kookkaita sipuleita sieltä nousikaan! Istuttelin niitä sinne sun tänne ja mietin, että säästin siinä ainakin satasen. Jos nimittäin ajattelee, että yksi myrkkyliljan sipuli kustantaa noin kuusi euroa. Yhdestä niistä on jo noussut kukkanuppu.

Alkuperäiseen kasvustoon jäi runsaasti sipuleita, eikä niitäkään näköjään kaivelu häirinnyt.

'William Dykes' on aikainen myrkkylilja, ja tänä vuonna muiden kasvien rehevyys onkin sille ongelmallista. Olen istuttanut sipuleita jalopähkämön sekaan – viime vuonna siirsin myrkkyliljaa tähän penkin etuosaan, jotta kukat näkyisivät paremmin – ja normaalisti pähkämö olisi keskikesän mittaan niin nuutunut, ettei se enää loppukesällä voisi olla näin korkea. Mutta nyt on toinen juttu. Mitenköhän saisin saksittua sitä varovasti katkomatta myrkkiksiä? Täytyy yrittää, sillä muuten Dykesin kukkia ei paljon näe.

Syysmyrkkylilja ssp. pannonicum on viime syksynä istutettu ja kauniin värinen, tällainen näkyvämpi. Jotkut myrkkyliljat ovat kovin haileita, nimittäin. Näköjään se on myös hyvin aikainen. Useimmat myrkkyliljoista eivät ole vielä maan pinnalla ollenkaan.

Musti esittelee, että ruskopenkissä kukkii myös sinipiikkiputkia ja ruskosormustinkukan vihoviimeisiä kukkia.

Eilinen ja viimeöinen tuuli puhalteli maa-artisokan varsia kumoon. Oikeastaan niitä ei pitäisi ruskopenkissä enää kasvaakaan, voisin nyhtää nuokin pois. Kultapallot ovat jo menetetty tapaus ja ihmettelen, miten jaksan niitä vuodesta toiseen katsoa, kun ovat aina kumollaan maassa.

Aamulla nurmelta löytyi parimetrinen japaninlehtikuusen oksa. Nehän katkeilevat herkästi, mutta harvoin tulee tämän kokoista karahkaa alas.

Puuskat olivat kieltämättä melkoisia. Nyt on onneksi jo rauhallisempaa ja aurinko pilkahtelee välillä pilvien välistä!

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Jalopähkämö Betonica macrantha

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Keijuängelmä Thalictrum rochebruneanum

Kurjenkello Campanula persicifolia

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Sinipiikkiputki Eryngium planum

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syysvuokko Anemone hupehensis

Akileijavyöry

 Yksi kohta puutarhasta ei ole saanut yhtään palstatilaa, vaikka kävelen siitä jatkuvasti ohi.

Se on tässä pihatien varressa. Edellisen jutun kostean paikan saniaiset löytyvät kosteikkopuutarhasta vasemmalta, saniaistarha puolestaan kuusen varjosta oikealta. Lähempänä taloa on melkoinen vyöry akileijoja. Ne näkyisivät paremmin, jos vetäisin kivipengermän edessä olevat ruohot viikatteella, mutta eipä ole vielä tullut tehtyä.

Ransu esittelee. On sen verran aurinkoista ja lämmintä, että se hakeutuu varjopaikkoihin lojumaan.

Akileijavyöry sai alkunsa, kun istutin toisen kasvin ruukussa salamatkustajana lapsuudenkodistani tulleen lehtoakileijan. Se meni maahan tähän, johon sittemmin istutin myös 'Moskovan Kaunotar' -jalosyreenin. Pian akileijoja oli monta.

Sitten hankin 'Nora Barlow' -lehtoakileijan taimen. 

Loppu onkin historiaa. Alkoi syntyä jos minkälaisia siementaimia. Yhtäkkiä purppuran- ja viininpunaiset värit löysivät tiensä akileijoihin, puhumattakaan uusista kukkamuodoista.

Lähempänä syreeniä on enemmän perinteisiä värejä ja muotoja. Näiden joukossa ei hennompi vieruskaveri selviä, mutta keltakaunokki, jonka isoja lehtiä näkyy kuvassa, pärjää hyvin.

Siinä niitä nyt sitten on! Otin kuvan ennen ylärinteen niittämistä, vaikka en nyt tiedä, onko se kovin eri näköinen siltikään. No vähän matalampi kyllä, kun kaikki on laossa, muttei ehkä juurikaan siistimpi.

Nyt akileijojen joukkoon on avautunut punapietaryrtti 'Duro'. Se on pärjännyt tässä alusta asti.

Tässä paikassa suosikkejani ovat Barlow-malliset monessa eri sävyssä: purppuraa, violettia ja alkuperäistä Noraa. Hyvin haileaa vaaleanpunaistakin löytyy. Kovin ihanaa!

Valeangervot eivät valitettavasti kovin hyvin puutarhassani viihdy, vaikka minä kyllä viihtyisin niiden seurassa. Sulkavaleangervo 'Chocolate Wing' on puutarhani vanhin valeangervo ja onneksi se pärjää tuossa akileijojen seassa, vaikka ei koskaan tee enempää kuin pari–kolme lehteä. 

Ei tee yksikään toinenkaan valeangervoistani, eikä niiden koolla pääse rehentelemään. Niitä on yhteensä neljä, ja tänään huomasin viimeisenkin nousseen maasta. Elossa sentään ovat kaikki.

Olen oikeasti hyvin kade, kun vierailen puutarhoissa, joissa on reheviä valeangervoja. Ne ovat niin kauniita. Tuollaiset hevoskastanjan lehdet perennamuodossa.

Akileija-alueen vieressä vähän alempana on kostea kevätniitty. Sen viimeiset kukkijat olivat kamassiat kesäkuun alussa, nyt niistä viimeinenkin taitaa olla lakastunut. Joidenkin viikkojen päästä alueen voi niittää.

Tältä alue näyttää talon suunnasta. Syreenistä oikealle pieni rinne kaartuu herkkujen nurkaksi, johon yritin aluksi istuttaa hienoja ja pieniä kasveja ja yritän edelleen epätoivoisesti pitää sen vapaana lehtoakileijoista ja varjoliljan siementaimista, vaikka se on haastavaa.

Herkkunurkan superherkku, rotkolemmikki 'Silver Wings', ei ole pieni. Se kasvaa lähes ojan pohjalla, tosin tämä ei ole kovin märkä oja – paitsi toissa talvena, kun kaikki jäätyi ja sitten tuli vettä ja sitä valui jos mihinkin paikkoihin – tähänkin, ja syntyi jääkansia kasvien päälle. Onneksi 'Silver Wings' selvisi siitä.

Kasvi on kevään ja alkukesän tähtiesiintyjä puutarhassani ja edelleen kukassa, silti piti kelata yli kahden viikon taakse, jotta löysin siitä kuvan! Silloin sen edustalla kukkivat siperianesikot, nuo pienet vaaleanpunaiset. Yksi taimi on onnistunut tuottamaan yhden kukkimiskokoisen siementaimen, mistä olen suunnattoman iloinen.

Isot lehdet alavasemmalla ovat syysmyrkkyliljan. Ja näkyy tuolla pahamaineinen varjoliljakin.

Tikankontti Emil, tai Emil grex, sai ansaittua huomiota edellisessä jutussa. En ole ollenkaan haka kämmeköiden kanssa, ja on ihan sattumaa, että minulla on tämä. Kasvi on lehtotikankontin ja pohjoisamerikkalaisen Cypripedium parviflorum var. parviflorumin risteymä. Se kasvaa herkkunurkan alaosassa, notkelmassa, jossa on talvella kosteaa (ja joskus jäistä) eikä se näköjään haittaa yhtään. 

Onko nyt sopiva hetki tunnustaa, että minusta tikankontin kukka ei ole ollenkaan kaunis. No ei ole, mutta tuli sanottua. Hauskaa on se, että kukkia katsoessani mietin, kukahan nuokin pölyttää. Ja kuin tilauksesta paikalle lensi kimalainen, joka kurotti kärsänsä kukan sisään.

Hei, apua, sattumalta huomasin: tämä oli kolmastuhannes blogijuttuni! Siis 3000. Ihan ihme homma. Eikä näiden juttujen kirjoittaminen olisi ollenkaan niin kivaa, ellei tämä olisi vuorovaikutteista. Kiitos siis sinulle, rakas lukija!

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Kamassia, tähtihyasintti Camassia

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Lehtotikankonttri Cypripedium calceolus

Punapietaryrtti Tanacetum coccineum

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Siperianesiko Primula cortusoides

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Varjolilja Lilium martagon

Mutapuutarhan rannoilla

 Viime aikojen sateiden ansiosta ojissa suorastaan virtaa vesi.

Ojanvarren kerrottu rentukka 'Multiplex' on alkanut kukkia. Tämä oja johtaa mutapuutarhaan.

Mutapuutarhassa on sen verran vettä, että jätän vihvilöiden raivaamisen tuonnemmaksi. Niitä en ole istuttanut, vaan kirjosorsimoa, kirjavalehtistä rohtokalmojuurta ja sarjarimpiä. Niistä sorsimoakin joutuu silloin tällöin raivaamaan.

Takana on istutusalue, jossa kukkivat narsissit. Mennään ensin sinne.

Täällä ei kuki vielä juuri mitään, mutta 'Watch Up' -narsissit – tai ainakin sellaisina ostetut – kukkivat kauniisti balkaninvuokkojen yllä. Balkaninvuokot aloittivat yhdessä 'Rejoice' -huhtikurjenmiekkojen kanssa kuukausi sitten, mutta ovat siitä huomattavasti runsastuneet. Mukavan pitkä kukinta-aika!

Muuten tässä pienessä penkissä ei ole vielä paljon mitään katsottavaa. Tummapärskäjuuren siirto tähän oli selvästi hyvä veto, sillä se on vuosi vuodelta runsastunut. Viime vuonna se jo kukkikin.

Mutapuutarhan reuna ei ole kostea ollenkaan, elleivät kasvit ulota juurensa kovin syvälle. Niinpä joskus pikkuisina taimina istutetut tarhaidänunikot ovat viihtyneet hyvin. Sen sijaan liuskalehtinen tervaleppä 'Imperialis' kuivuu niin pahoin joka kesä, ettei ole kasvanut ollenkaan. Saattaa olla jopa pienempi kuin aikoinaan taimen hankkiessani.

Katsastetaan sitten mutapuutarhan toinen puoli, siellä on laajempi istutusalue vanhan katajan vierellä. Puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum' on vuodesta toiseen alle metrinen. Olin kuvitellut siitä isoa massaa katajan kaveriksi. No, sittemmin olen täyttänyt tämän alueen kaikenlaisilla muilla kasveilla ja olisin pulassa, jos alppiruusu yhtäkkiä päättäisikin alkaa kasvaa – 15 vuotta harkittuaan.

Täällä melko varjoisessa penkissä viihtyy kultatesma – valtavan kaunis heinä, jonka hentoinen kasvutapa sopii muiden kasvien lomassa kasvamiseen. Ilokseni se tuottaa siementaimia, joita ei ole koskaan liikaa, vaan aina sopivasti. Marhanlilja on 'Guinea Gold'.

Täällä on myös varjoisten paikkojen herkkiksiä, kuten Fritillaria elwesii.

Fritillariat elelevät tarhamyrkkyliljan kupeessa. Suuri lehtitupas lupailee hyvää kukintaa syksylle, toivottavasti. 

Keijunpikkusydän 'Pink Punk' asuu myös täällä. Otin kuvan pari viikkoa sitten, kun kukkavarsi oli ilmestynyt.

Mutta voi! Seuraavan kerran, kun menin katsomaan, se oli hävinnyt. Tai se löytyi sitten kyllä kasvin vierestä maassa makaamasta. Se oli purtu poikki niin alhaalta, ettei kyseessä voi olla muu kuin pikkuinen jyrsijä tai lintu, joka on luullut tätä mehukkaaksi madoksi. 

Näitä kasveja on kaksi, mutta tämä oli ilmeisesti ainoa kukkavarsi. Voi harmitus!

Onneksi on paljon muitakin kasveja. Katajapenkin vanha rusokoiranhammas kukkii uskollisesti vuodesta toiseen, mutta tänä keväänä siinä on vain yksi kukka. Lehtitupas on tiivis. Luulen, että tutkin tämän jakamismahdollisuuksia. 

Toisella puolella katajaa on neljä koiranhammasta, mutta ne ovat tähän asti kukkineet huonosti. Mietin, että kasvupaikka saattaa olla liian kuiva.

Ternivuokko viihtyy katajapenkissä ja tuo siihen kaunista vaaleankeltaista sävyä, kiva yhdessä kultatesman kanssa. 

Taidan siirtyä jatkamaan kompostin tyhjennystä, se on taas vinossa. Melkoinen homma, joka täytyy näköjään tehdä parin vuoden välein, vaikka viimeksi luulin selviäväni kunnollisilla tolpilla ja tolpankengillä. 

Nyt alkaa olla se aika vuodesta, kun tekemistä on enemmän kuin ehtii tehdä. Koko ajan huomaa uusia asioita, onneksi niistä joitakin ehtii lähes joka päivä tehdäkin. Mutta työlista vain pitenee sitä nopeammin, mitä enemmän vetää tehtyjä yli. Silti: vuoden parasta aikaa. Nyt nautitaan!

Balkaninvuokko Anemone blanda

Keijunpikkusydän Dicentra cucullaria

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä

Rentukka Caltha palustris

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Ternivuokko Anemone × lipsiensis, valko- ja keltavuokon risteytys

Tummapärskäjuuri Veratrum nigrum

Pinkit nuput avautuvat viimein

 Tänään se tapahtui!

'Dawn' -heisi (Viburnum × bodnantense) alkoi viimein avata nuppujaan. Ehdin jo miettiä, meinaako se avata niitä ollenkaan. Nuput kun ovat olleet aika valmiin näkösiä tammikuun alkupuolelta saakka. Siitä asti tosin nuput ovat kasvaneet huomattavasti kokoa ja niitä on tullut koko ajan enemmän.

Olisihan se pitänyt arvata: tarvitaan tällainen skotlantilainen sää, jotta ne avautuvat. En tiedä, mistä puska on kotoisin, mutta Skotlannissa olen tätä nähnyt kukassa loppusyksyllä, varsin koleassa säässä.

Vielä kuva toisestakin kukinnosta todisteeksi, ettei avautuneita kukkia ole vain yksi tai kaksi, vaan useammassa kukinnossa. Nuput ovat oikeastaan kauniimmat kuin kukat, kun ne ovat todella täyteläisen värisiä. Avautuneet kukat ovat lähes valkoisia, hyvin haalistuneita. 

Mutta ei sovi valittaa, sillä puskan viihtyminen ja kukkiminen on lottovoitto. Lisäksi kukissa on erittäin hyvä tuoksu. Se tuntuu vasta sitten, kun kukkia on enemmän.

Lähdin nyt vähän tutkimaan tämän risteymälajikkeen taustaa ja sieltä löytyy yhtä uskottavat selitykset sille, että tämä on risteytetty Edinburghin kasvitieteellisessä puutarhassa kuin sillekin, että risteymä on saanut alkunsa Bodnantin puutarhasta Pohjois-Walesissa. Oli miten oli, kummassakin osoitteessa sataa jatkuvasti, joten tätä kukinnan alkufanfaarin säätilan valintaa ei voi lainkaan ihmetellä. Meillä oli tänään sadepäivä, kuten kuvista näkyy.

Ja tämäpä hauskaa: olen juuri aloittanut walesin kielen (kymrin) opiskelut, joten voin vaikkapa sanoa tälle puskalle walesiksi: hyvää huomenta, lohikäärme. Lohikäärmehän esiintyy Walesin lipussa, ja söpösti se oli kurssin ensimmäinen sana, joka opittiin.

Päivän muita uutisia: ensimmäinen pystykiurunkannus on tainnut juuri ja juuri avata ensimmäiset kukkansa! Tämän lajikenimi ei ole tiedossa. Nämä punaiset näyttävät aina olevan aikaisempia kuin tontin alkuperäiset violetit. 

Kuvan oikean reunan karvainen hirviö ei ole lohikäärme, vaan viimevuotisen kurkkuyrtin maalliset jäänteet.

Rusokoiranhammas 'Pink Perfection' on myös jo lähestymässä kukan avaamista.

Anteeksi rujo kuva. Uusi Supercat-myyränpyydykseni on pyydystänyt jo kahdeksan myyrää, joista kuusi vesimyyrää (noita isoja rottia) ja kaksi peltomyyrää. Ihmettelen, missä harakat luuraavat, sillä yleensä ne tekevät selvää kompostin päälle nakkaamistani myyränjäänteistä, mutta harakoilla taitaa olla pesimäkiireet meneillään.

Myyränpyydys on totisesti nimensä ansainnut! Tekisi mieli hankkia vähintään toinenkin, sillä puutarhassani on kolme erillistä aluetta, joissa on vesimyyrien tunneleita: jalka uppoaa maahan ja kasveja häviää. En nyt viitsi zoomata kuvan yksityiskohtia, mutta jos tarkastelee vesimyyrän hampaita lähempää, voi nähdä, että ne ovat lähes senttimetrin pituiset. Eipä ihme, että kokonaisia hedelmäpuita kaatuu, kun juuret on syöty.

Voi kauhistus, ei voi lopettaa tällaiseen kuvaan, lukijoille saattaa tulla painajaisia (vaikka minulle tämä on toiveiden täyttymys).

Raportoidaan sitten eilisillä kuvilla, että eilisen ihanassa auringonpaisteessa ensimmäiset virvaliljat avautuivat. Seurana niillä on erilaisia krookuksia ja pikkuruisia 'Rosea' -pikkusinililjoja.

Näsiä on myös viimein avaamassa kukkiaan, kauan on näitäkin nuppuja kytätty.

Purppurainen luonnon lehtosinivuokko avautuu varmaan lähipäivinä, kun on luvassa lämmintä ja aurinkoista. Sade tuli tänään enemmän kuin tarpeeseen!

Unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' on jo kukassa, mutta se on aina aikaisempi.

Ihania, aurinkoisia päiviä sinnekin!

Lehtosinivuokko Hepatica nobilis

Näsiä Daphne mezereum

Pikkusinililja Scilla bifolia

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Unkarinsinivuokko Hepatica transsilvanica

Virvalilja Colchicum bulbocodium

Sekalaisia kukkia ryteiköissä

 Kuvista tulisi kauniimpia, jos siivoaisin oksia, lehtiä ja perennanvarsia johonkin, mutta se olisi totuuden peittelyä. Sitä paitsi en edes halua siivota hyvää maatuvaa ainesta pois kukkapenkkieni päältä. 

Niin että näillä mennään. Oletko valmis ryteikkökuviin?

Muotopuutarhaan on ilmestynyt uusia kukkia. Kuvassa ylimpänä on pikkuruinen pikkusinililja 'Rosea'. Niitä olin jo ehtinyt etsiä, kun ne kuuluvat aikaisimpiin sipulikukkiin. Tai heti aikaisimmista seuraaviin!

Sen alla on krookus; luultavasti 'Pickwick', samaa lajiketta kasvaa viereisessä penkissä. Alimpana on virvalilja eli kevätmyrkkylilja. Ne ovat ilahduttavasti vähän lisääntyneet.

Viereisessä penkissä kurjenmiekat punnertavat vaahteranlehtien seasta. Lisäksi osa vaaleista 'Katharine Hodgkin' -huhtikurjenmiekoista kukkii laventelien seassa. Olen istuttanut ne niin kauan sitten, että laventeleita oli vasta yksi ja sekin oli pieni taimi. Sittemmin se on kasvanut ja tuottanut siementaimia.

Ylipänä kuvassa nousee ternipikarililja. Tämän väritys on jännittävästi aivan vihreä, kun toisessa on punertavuutta.

Muotopuutarhan kolmannessa penkissä ilahduttaa 'Frozen Planet', huhtikurjenmiekka tämäkin, eli monen lajin risteymä.

Istutin syksyllä lisää 'King of the Striped' -krookuksia vuokko-esikkopuutarhaan. Ihanaa, kun nyt niitä on näin paljon. Tämä on hurmaava viirullinen lajike, kuten 'Pickwick'.

Paras talventähtitupas kukkii vielä juuri ja juuri, seuranaan 'Snow Fox' -lumikellot. Ilahduin valtavasti, kun huomasin kymmeniä pikkuruisia siementaimia talventähden ympärillä. Ne tunnistaa tähtimäisistä lehdistä, kuvasta niitä tuskin kunnolla erottaa. 

Tämä on ihanaa, sillä usein myynnissä oleva talventähden risteymälajike on steriili eikä tee itävää siementä. Sitä saattaa saada yhtä hyvin, vaikka pussissa lukisi italian- tai turkintalventähti. Tämä tupas on aitoa italiantalventähteä.

'Dawn' -heiden (Viburnum × bodnantense) nuput ovat edelleen kiinni. Puska näyttää aika ruokottomalta villatupoin koristeltuna, mutta pakkassuojavillaa oli aika vaikea irrottaa riipimättä nuppuja, ja toisaalta villan sanotaan suojaavan peuroilta. Peurat kun rakastavat heisiä.

Kurkataan sitten tässä heinäkasassa olevaa jouluruusua. Tämän piti olla viherjouluruusu, mutta ei ole. Nätti se kyllä on.

Kurkistus kukan sisään!

Tästä heinäkasasta kurkistaa tyräkki Euphorbia × martini 'Ascot Rainbow'. Suojasin kaikki kolme taimea, sillä edellinen taimi kuoli talveen, mutta tänä lauhana talvena ei ehkä olisi tarvinnut. Mutta koska lajike on selvästi talvivihanta, on suojaus varmaan aina hyväksi.

Seuraava rytöpenkki on mäntyjen alla. Viskon siihen kaikki myrskyjen männyistä katkomat oksat. Tällä hetkellä alue näyttää silti oikein mukavalta (minun silmiini), kun kukassa on turkinlumikello, vaaleajouluruusu, persiansinililjat ja vaaleansinikukkainen imikkä. Ihastuttava vaaleasävyinen kokonaisuus tummempien havupensaiden seassa.

Risut suojaavat myös syödyksi tulemiselta. Imikät kuuluvat peurojen suosikkiruokiin, ja vaikka niitä ei enää niin tiuhaan puutarhassani tepastele, on jänis syönyt tästä penkistä kahden jouluruusun kaikki kukkavarret. Ne ovat niitä, jotka olisivat kukkineet koko talven. Nyt on kukassa vain yksi myöhemmin kukkaan tullut. Jäniksellä lienee jo muuta puuhaa.

Musti esittelee mutapuutarhaa (panttereiden juomalampea), rytöinen sekin. Tällaista täällä on. 

Tänään oli kolea, sumuinenkin päivä, mutta ehkä huomenna aurinko paistaa!

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Imikkä Pulmonaria

Italiantalventähti Eranthis hyemalis

Kevätmyrkkylilja Colchicum bulbocodium

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Pikkusinililja, pikkukevättähti Scilla bifolia

Ternipikarililja Fritillaria raddeana

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Vaaleajouluruusu Helleborus niger