Sadetta odotellessa

Eilen sain viimein aikaiseksi laittaa loputkin räystäsketjut paikoilleen. Ne saapuivat myöhässä, jotta kattomiehet olisivat saaneet ne laitettua keväällä, joten ne jäivät minun hommakseni. Koska inhoan tikkaille kiipeämistä, homma jäi ja jäi.
Sitten tulin kysyneeksi naapurin rouvalta, jos hän tulisi pitämään tikkaista kiinni. Tuolla ylhäällä on nimittäin yllättävän hutera olo. Tälle puolelle piti vielä ruuvata ketjun kiinnitysruuvitkin paikoilleen.
Nyt on ketjut kaikissa neljässä nurkassa ja laivan vanhat tynnyrit odottamassa sadetta. En vielä ehtinyt maalata niitä enempää kuin raapiutuneet kohdat ruostesuojamaalilla. Niistäkin tulee siniset, kuten aiemmistakin tynnyreistä. Tai ehkä salvianvihreät. Mutta ei ainakaan joulunpunaiset!

Naapurin korvaamattoman ihana rouva jäi vielä pariksi tunniksi pitelemään tikkaita, kun piiskasin itseni maalaamaan länsipäädyn räystäslaudat. Tai oikeastaan viskelin niihin ohutta vernissa-öljymaalilitkua eli pohjamaalia vasta. Lautojen päädyt jäivät tietysti maalaamatta, kun en niihin nähnyt enkä ylettänyt.

Huh hirmuista. Elossa ollaan edelleen ja nyt tästä koitoksesta saa toipua pari sadepäivää...sarkastinen lause! Piti tulla kunnon sade tälle ja huomiselle. Äsken tuli vartin kuuro, eikä paljon enempää sitten olekaan luvassa, huominen sade-ennuste kutistuu kutistumistaan. Harmaat pilvet ovat kiertäneet ohi idästä, lännestä, etelästä ja pohjoisesta, ja täällä vain on odoteltu sadetta. Nyt paistaa taas aurinko. Idässä päin kohosi komeita pilviä, varmaan ukkosti Turun suunnalla.

Sen vaan sanon, että vanhan talon remppaaminen on niin paljon mukavampaa, kun tietää, ettei katto varmasti vuoda. Innostuin tekemään lattian tulevaan työhuoneeseeni, siitä kun puuttui lattia kokonaan. Se oli uudempaa ponttilautaa, kun muissa huoneissa on lankkua, eikä ponttilautaa saanut ehjänä pois, kun kaikki nostettiin sivuun talon kengitystä varten.
Vintiltä löytyi pari oikein leveää (40 cm) lankkua, samaa 4 cm paksuutta kuin muidenkin huoneiden lattiat. Samaa paksuutta oli uudemmissa lankuissa, jotka jäivät venevajan korjauksesta yli. Pesin ne kaikki pellavaöljysuovalla ja asensin lattian, ihan muutama päivä sitten tein viimeisetkin pikku palat ja pätkät, johon homma jäi alkukesällä seisomaan.
Huoneen vasempaan reunaan tulee kiinteä kirjahylly lattiasta kattoon ja raput vintille, niinpä siinä reunassa ei ole niin tähdellistä, miltä lankut näyttävät. Siksi siellä nyt on reunimmaisena ihan vain kaksi lautaa päällekkäin, kun oli sopivan levyistä ja 2 cm paksua tavaraa, täydellistä. Komeimmat lankut tulivat heti oven eteen, jotta ne ovat parhaiten esillä keskellä huonetta.

Talo ei nyt ihan silti ole muuttovalmis vielä...

No niin, sade saa alkaa ja ukkospuuskiinkin on varauduttu! Sidoin kultapallot viimein.

Uuden murikan päälle nostin Ozzyn ja Lemmyn kalmiston saamaan sadekastelua (minihautakivet ovat tuolla unelman alla ja kyllä, Ozzy ei vielä ole kuollut, hän on vasta toinen jalka haudassa).

Sade saa tulla! Olemme valmiina!


Kultapallo – Rudbeckia laciniata, kerrannaiset lajikkeet
Unelma – Asparagus setaceus

Tarkastus

Autuas olo -blogissa esiteltiin nokikolari ja Meidän maalla -blogissa miehen keksimä räystäänpuhdistuslaite. On aika esitellä meidän yleisnuohooja, joka tällä kertaa tarkastaa räystään kunnon silmämääräisesti alhaalta päin.

Ransu, our fluffy handyman, checks the rain gutters.

Sitten puhdistetaan räystäskourut...

Puhdasta tuli!

Ta-dam ti dum...

Tum-ti dum...

Työtehtävän päätteeksi suitaan villahousut ojennukseen.
Puhdasta päivänjatkoa!

Kevätpuuhia ja pikainen paluu maankamaralle

Nyt on niin hienot kelit, että täytyy keksiä sellaisia puuhia, joissa saa olla ulkona. Maata ei voi vielä kaivaa, mutta olen pyöritellyt kiviä ja rakentanut aitaa – onneksi tolpanjalat ovat jo valmiiksi maassa, muuten ei sitäkään puuhaa voisi vielä tehdä.

Kivimuuri etenee kivi kerrallaan, päivässä ei jaksa pyörittää paikoilleen enempää kuin yhden suuren kiven.

Olen katsellut vanhan talon kattoa sillä silmällä, että joitakin tiiliä voisi vaihtaa ehjiin sillä puolella jolla ei enää ole lunta. Tänään on se päivä, päätin, ja lähdin pystyttämään tikkaita. Yläorrella alkoi jänistää ja tajusin, että kylällä ei ole nyt ketään – jos putoan, ei raatoani löydä kukaan päiväkausiin.
Niinpä soitin Kaj-Ingmarille, joka tuli pitämään tikkaista kiinni, tukemaan myös henkisesti ja soittamaan Medi-Helin jos putoan.
Kun olin ylhäällä katolla, totesin, että saamani vanhat kattotiilet ovatkin väärää profiilia. Kaj-Ingmar ehdotti, että tulen alas toiselta puolelta, jossa mahdollinen putoamismatka on vähän lyhyempi koska se on ylämäen puoli. Lisäksi sillä puolella ei ole kiviröykkiötä talon edustalla, kuten talon alapuolella.

Kuvassa talon ylämäen puoli. Tikkaat saa vähän enemmän vinoon, talon toiselta puolelta piti kivuta lähes pystysuoria tikkaita ylös. Mutta tällä puolella katolla on vielä lunta.
(Etummaisia tikkaita pitkin kuljen vintille, sinne ei vielä ole portaita sisäkautta).

Toiset tikkaat oli hilattu katolle ja käänsin ne tämän puoleiselle katonharjalle, jotta pääsen ryömimään niitä pitkin alas. Ne lähtivät irti kun lumi nosti niiden tapit pois katonharjan päältä. Niinpä tulimme vauhdikkaasti alas, tikkaat ja minä.
Jotenkin onnistuin liukumaan alas pystyssä olevien tikkaiden vierestä, vaikka yritin katolla liukuessani saada niistä jalansijaa. Niinpä jalka ei onneksi jäänyt puolien väliin. Laskeuduin pehmeään lumeen jalat edellä enkä tajunnut lainkaan pudonneeni viisi metriä (+ katolla liusutut pari metriä). Kaj-Ingmar rassukka ehti varautua ottamaan vastaan jos horjahdan taaksepäin, kun mäessäkin on kiviä, mutta pidin kai kiinni putoavista tikkaista niin että pysyin tukevasti pystyssä. En edes pudonnut maassa olevan kiven päälle, nilkka olisi voinut vähän venähtää. Niskassakaan ei tuntunut pienintäkään niksahdusta. Mutta Kaj-Ingmarin kasvot menivät kyllä kalpeiksi.

Hyvä tuuri siis, sillä Kaj-Ingmarkin tokeni saatuaan kahvia. Autoinpahan vähän poistamaan lunta katolta. Kassi, jossa olin kantanut kattotiilen ylös, jäi katolle, kunnes tuuli puhaltaa sen sieltä pois. Laitoin siis kuitenkin sen yhden hieman vääränlaisen tiilen rikkoutuneen tilalle.
Yhteistuumin päätimme, että en palaa katolle, kun niitä oikeanlaisia tiiliäkään ei ollut. (Ja Kaj-Ingmar sanoi, että seuraavalla kerralla tarvitsemme enemmän porukkaa – ilmeisesti ottamaan minut vastaan?)

Tälle talon alamäen puolelle olisi ollut kenkumpaa pudota, Kaj-Ingmar oli aivan oikeassa! Ransukin lienee samaa mieltä tutkiessaan maastoa.

Niinpä vietin loppupäivän maan tasalla. Se kannatti. Löysin kaksi narsissinversoa!

Ja nousevia lehtoakileijan lehtiä!
Iloista ja tapaturmatonta illanjatkoa kaikille muillekin!

Today I fell off the roof while replacing some roof tiles. Luckily I had help and luckily I only got some minor bruises.