Sinnikäs kanervayrittäjä

 Minua on varmaan lapsesta saakka sanottu sisukkaaksi. Voisihan joku kutsua samaa ominaisuutta jääräpäisyydeksikin.

Monena, monena syksynä olen ostanut kauniita Saksassa tuotettuja kanervia ja kokeillut onneani, jos ne menestyisivät talven yli. Periaatteessa niiden pitäisi, ovathan ne lajiltaan täysin samaa kangaskanervaa kuin luonnossamme elävä kanerva.

Kausikukiksi myytävät kanervat vain ovat kovin jalostettuja, ja ehkä vielä kriittisempää, ne myydään ruukuissa, jotka ovat täpötäynnä juuria. Voi olla, että kasvit ovat huonossa jamassa jo Suomeen saapuessaan, eihän niitä ole tarkoitettukaan elämään kuin muutaman kuukauden. Niin että mitäpä juurten hyvinvoinnista huolehtimaan, tai taimien kastelusta.

Kausikukka-kanervat ovat vain harvoin menestyneet puutarhassani talven yli. Lauhankaan talven jälkeen ne eivät ole kukoistaneet ja vähitellen ne ovat näivettyneet pois.

Istutuksen ajankohtakin voi vaikuttaa. Syksyllä istutettu kasvi ei ehdi ollenkaan ankkuroitua maahan ennen talven tuloa. 

Niinpä, kun keväällä huomasin edullisia kangaskanervia taimiliikkeessä, nappasin kokeeksi lajikkeen 'Radnor'. Sillä on kauniin punaiset kukat. Ja ruukkukin oli selvästi kookkaampi kuin näin syksyllä myynnissä olevilla kausikukilla. Odotukset ovat korkealla. Haluan niin kovasti kauniin kanervan tähän metsäpuutarhapenkkiin mäntyjen alle!

Nyt 'Radnor' on alkanut kukkia. Sen vieressä kukkii tarhamyrkkylilja 'Giant'. Se on selvästi edellisvuosia vaisumpi, mutta onneksi hengissä kumminkin.

Pysytään täällä metsäpuutarhan alueella ja katsotaan viereisetkin penkit. Puistotaikapähkinä on värittymässä ihanan keltaiseksi. Kohta se jo täytyy suojata jäniksiltä, sillä toivon näkeväni sen kukkiakin joskus. Olen vasta viime vuosina tajunnut, että se on jänisten herkkua, ja järsimisen vuoksi ei kukkia koskaan näe, kun niitä näköjään syntyy vain iäkkäämmille oksille.

Tässä kukkii tarhamyrkkylilja 'Lilac Wonder', sekin on jostain syystä paljon vaisumpi kuin edellisvuosina.

Samassa penkissä kukkii yhä tarhalyhtykärhö Princess Kate.

Viereisessä penkissä tarhakalliokielo näyttää, kuinka kaunis syyskasvi se onkaan. Tai sehän on hyvin kaunis koko kasvukautensa ajan, mutta nyt siinä on hieno kelta-vihreä liukuväri. 

Kuvan oikeassa reunassa on kalukkipensas eli carolinanrosettipensas, jonka ensikukinnasta raportoin vasta syyskuussa, vaikka puska kukki kesäkuussa. Kauniiden kukkien lisäksi kasvi kannattaa hankkia syysvärin takia, sillä se oli ihanan keltainen. Kirjoitin oli, sillä lehdet varisivat äkkiä. Siksipä kuvan oikeassa reunassa olevaa pensasta ei edes huomaa.

Toivottavasti se taas ensi kesänä kukkii.

Tässäkin penkissä on myrkkylilja, nimittäin Colchicum × agrippinum!

Tämänkin kanssa on saanut olla sinnikäs, sillä ensimmäinen istuttamani agrippinum hävisi – pahoin pelkään, että vesimyyrien toimesta. Tätä harvinaisempaa myrkkyliljaa joutuu tilaamaan ulkomailta, tai en ole ainakaan vielä tavannut sitä kotimaisissa liikkeissä. Ihmeellisen ruudullinen kukka kuuluu pakko saada -kasveihin, ja jos tämäkin häviää, on aivan varmaa, että tilaan taas uuden.

Carolinanrosettipensas Calycanthus floridus

Kangaskanerva Calluna vulgaris

Puistotaikapähkinä Hamamelis × intermedia

Tarhakalliokielo Polygonatum × hybridum

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä