Padassa porisee

 ...tomaattinen papukeitto. 

Yksi ainesosista on tässä: ruusupapu 'Celebration'. Sen tarkempaa reseptiä ei tipu, kun en enää itsekään muista, mitä tuli pataan nakattua. Vähän kaikkea! Pekonia, tietty, ja ohrasuurimoita ainakin. Mausteita rutkasti.

Jätin isoimmat palot tuottamaan siemeniä ensi vuoden kylvöjä varten, täytyykin muistaa kerätä ne talteen. Tämä on niin nätti ja sopivasti kasvava papu, että haluan pysyä samassa kannassa.

Kasvimaan kupeessa on ruusutarha. Siellä kasvaa maanpeittokasvina koristemansio Lipstick. Se on ihana syyskukkija! 

Ruusutarhassa kasvaa myös syysasteri 'Royal Ruby', joka edellisessäkin jutussa jo esiteltiin. 

Tarhan keskellä elelevä pikkulehtikatsura on viimeinkin kasvanut sen kokoiseksi, että se näkyy! Ensimmäiset kymmenen vuottaan se vietti noin metrisenä.

Näkyminen on hyvä juttu, sillä katsuralla on upea syysväri. Se loistaa kuin siinä olisi valo.

Tänään pelastin tuosta vierestä 'Honorine de Brabant' -bourbonruusun, joka on kasvanut erittäin kituliaasti tämän vuoden. Syyn jo arvasin: tälläkin alueella on myyriä, ja ruusun juuristo oli surkean pieni, maa ympäriltä myllätty vesimyyrien tapaan. 

Ruusussa on silti pari pientä, vehreää versoa! Istutin sen uudestaan metalliverkolla vuorattuun kuoppaan. Hähää, myyrät! Tämä metodi näyttää toimivan, sillä verkon sisälle pelastamani tai alun perinkin istuttamani kasvit ovat kasvaneet selvästi hyvin.

'Alchymist' -köynnösruusu oli kuollut tyvelle asti keväällä. Luulen, että syynä eivät ole myyrät, vaan viime talven kovat pakkaset. En ollut laittanut ruusun tyvelle mitään suojaa. 

Kesän mittaan se alkoi kasvattaa tyveltään uusia versoja, jotka ovat kiiltävistä lehdistä päätellen aitoa Alchymistia, eivät villiversoa juuristosta. Kukkia se ei tehnyt. 

Tämän isoimman verson kasvuvoima on häkellyttävä: nyt se on jossain kolmessa metrissä! Lehdettömämmät versot täynnä kiulukoita kuuluvat orjanruusulle, joka kasvaa samassa pergolassa.

Mustaseljoihin tuli niin vähän kukkia, etten viitsinyt tehdä seljankukkamehua. Myyrät ovat syöneet pari isointa pensastani, tai siis niiden juuret, niin että pensaat joutuvat kasvamaan uudestaan tyveltä ja ovat vasta alle metrisiä. 

Mutta onpahan nyt kauniin mustia marjoja! Näitäkin voisi syödä. Pitäisi varmaan ainakin maistaa. Rastaat liikkuvat aktiivisesti pihalla, voi olla, ettei näitä pian enää ole. Aronian marjat hävisivät nopeasti, eikä näitä ole kuin vähän.

Omenoitakin rastaat ja muut linnut syövät, mutta olen saanut niitä runsaasti myös omaan suuhun. Lajike on 'Åkerö', todella hyvä omppu. Ja se sopii jopa minun vatsalleni, jolle eivät omenat yleensä sovi. Pelkästä omenamehustakin tulee paha olo. Ehkäpä olen siedättynyt Åkerölle?

Sitruunapuu, joka kukki keväällä ensimmäistä kertaa, on tuottamassa yhden sitruunan! Yritin pölyttää kukat pensselillä, mutta ehkä pikkuruisella puulla ei ollut paukkuja tuottaa enempää hedelmiä. Tai sitten kesän oikukkaat säät haittasivat: välillä ruukku oli märkä, välillä ehti pahasti kuivua, ja yhden kaupunkireissun aikana ruukku oli kaatunut kumolleenkin, jolloin multa ainakin oli kuivunut rutikuivaksi. Puu vietti siis kesän ulkosalla.

Nyt sitruuna on siirtynyt talviasemiin olohuoneeseen, kuten pelargonitkin. Onneksi hedelmä on pysynyt kiinni oksassa kaikki koettelemukset!

Loppuun Ransun terveiset: tänään oli kylmä päivä! Pysykäähän lämpiminä!

Minä siirryn syömään kuumaa keittoa.

Bourbonruusu Rosa Bourbon-Ryhmä

Koristemansio ×Comagaria rosea

Mustaselja Sambucus nigra

Orjanruusu Rosa dumalis

Pikkulehtikatsura Cercidiphyllum japonicum

Ruusupapu Phaseolus coccineus

Sitruuna Citrus × limon Sitruuna-Ryhmä

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Jalokivet puutarhassa

 Voimakkaita värejä, vielä kukissa! Lehdetkin kyllä ovat alkaneet saada syysväriä.

Ah, asterit! Myyrien syömien asterien aiheuttaman mielipahan vastapainoksi on onneksi 'Royal Ruby'. Tämä syysasteri on siis kuninkaallista rubiinia. Myyrät eivät ole löytäneet kumpaakaan näistä. Tai aikoinaan minulla oli kolmaskin, mutta se on syöty.

Punaisessa villissä penkissä kevät ja syksy kulkevat käsi kädessä, kun keisarinpikarililjan kukkavarsi on jäänyt pystyyn 'Royal Rubyn' tueksi. Toivottavasti keisarinpikarililjan siementaimia joskus tulee. Tämäkin kun olisi herkullisen vaalean oranssi. Mitähän jalokiveä se olisi? Zirkoni varmaan.

Tuoksuasteri 'Hersbtschnee' on aloittanut kukinnan puhtaanvalkeana kuin kirkas safiiri. Tämä on kyllä kaunis – ja runsas! Tässä penkissä on ollut aika hirveät myyrätuhot, mutta jostain syystä tämä on jätetty rauhaan. Ehkä juurissa on jokin tuoksu?

Asterimenetysten harmia korvaavat myös ahkerasti yhä kukkivat kärhöt, tässä muotopuutarhan kaksikko 'Polish Spirit'...

... sekä 'Comtesse de Bouchaud'. Ametisti ja pinkki topaasi, ehkä? Syksyn kukkijat ovat kyllä arvokkaampia kuin mitkään jalokivet.

Ihastelen joka syksy tämän kärhön kukkien sointuvuutta rinneakebian lehtiin, samassa köynnöskaaressa kun kasvavat. Rinneakebian ruskavärissä on hienostunutta viininpunan vivahdetta, tuo tummuus yhdistettynä vaaleanpunaisiin kukkiin on vastustamaton.

Verikurjenpolvi kukkii vähänlaisesti mutta vahvan värisenä. Ja tämän perennan upeanpunainen ruska on vasta edessä. Näin voimakas pinkki on varmaan turmaliinia.

Kun tätä juttua kirjoittaessani etsin jalokiviä netissä, huomaan, että niitähän on ihan valtavasti.

Isoköynnöskrassi 'Cherry Rose Jewel' viittaa nimensäkin puolesta jalokiveen. Väri on kyllä hieno! Nettihaun mukaan fluorisälpä saattaisi olla näin pehmeän punaista.

Nämä tulivat kukkaan vasta syyskuussa, mutta kukkivat nyt reippaasti. Myöhäisyys johtuu minusta: ehätin kylvämään tämän kasvimaan laatikon vasta heinäkuussa.

Kukkien nielun karvat, tai hampaat, ovat aika pelottavat. Kaipa ne ovat pehmeät, mutta en halua työntää pikkusormeani kukkaan silti. Jotenkin karvat näyttävät sapelinteräviltä.

Silkkaa suloisuutta ja ruusukvartsia tarjoilee David Austin -ruusu 'Scepter'd Isle'. Sade on hieman haitannut kukan avautumista, ja voi olla, ettei se pysty avautumaankaan, sillä märkyys joskus liimaa terälehdet yhteen. Tänä iltana saapuu seuraava sadealue, joten voi olla, että seuraavatkin nuput kärsivät, elleivät ne pysy visusti nyt supussa.

Pikku hiljaa ovat ruukkukasvit siirtymässä ulkoa sisälle. Makuuhuoneeseen suloisia jalokivisävyjä tuovat verenpisara 'Auntie Jinks' ja pelargoni 'Deerwood Lavender Lass'.

Ransukin jo käpertyi olohuoneen rubiininpunaiselle sohvalle odottelemaan sateen alkua. Taidan sinne siirtyä minäkin jatkamaan Mahtisormukset-sarjaa Areenan parissa.

Mukavaa iltaa!

Isoköynnöskrassi Tropaeolum majus

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Pelargoni Pelargonium

Rinneakebia Akebia quinata 

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Tuoksuasteri Symphyotrichum novae-angliae

Verenpisara Fuchsia

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum

Purppurainen pihakierros

 Viimeiset kukat, mutta parhaan väriset!

Ennen kylmän jakson alkua kiersin kameran kanssa puutarhaa. Koreaköynnöskuusama 'Gold Flame' on näköjään viimeinen aktiivinen kuusama joka syksy. En edes jaksa laskea sen nuppujen määrää. Eivät ne enää avaudu, mutta kuusamankukat ovat tavattoman kauniit näinkin.

Syysasteri 'Royal Ruby'. Tuulessa ja kituliaassa päivänvalossa ei saanut tarkkaa kuvaa.

Viimeiset hajuherneen kukat, lajike on 'Nimbus'.

Kaita-asteri 'Prince' tuli tänä vuonna kukkaan tavallista aiemmin, jo marraskuun alussa. Usein tämä on nimittäin vielä myöhäisempi. Kukat ovat täydellisen suloisia ja erittäin pikkuruisia.

Prinssin lehdetkin ovat hyvin pienet ja tummanpuhuvat, kesällä suorastaan punaruskeat. Kasvin koristearvo on mittava, vaikka se on pieni, reilusti alle metrinen, ja vaatii läheltä tarkastelun, jotta sen upeus avautuu.

Mittakaavaa ei ehkä kuvasta hahmota. Kukat ovat yhden sentin kolikon kokoisia. Kerta kaikkisen ihana kasvi, ja joka loppusyksyn luottokukkija!

Metsätyräkki 'Chameleon' on voimakkaan ruusunpunainen keväällä maasta noustessaan; on sillä hyvä väri syksylläkin. Osa lehdistä on viininpunaisia, kuten kesän alussakin, osassa on roosa ruskaväri.

Lupailin kuvia lumipalloheiden ruskasta. Se on käsittämättömän hieno. Osassa versoja on tällainen liukuväriruska. En tiedä, onko se näin komea joka syksy, sillä tämä on vasta ensimmäinen vuosi, kun kaksi puskaani ovat edes jonkin kokoisia. Lajike on 'Roseum'.

Suurin osa puskasta on hienon tummanpunainen – tai oli, lehdet tippuivat jo.

Yksi kauneimmista ruskaväreistä on onnenpensaan viininpuna; jokasyksyinen suursuosikki. Puskani kasvaa kovin kituliaasti kuivan koivikon kulmalla, mutta kasvaa sentään pikkuisen joka vuosi. Lajia / lajiketta en tiedä.

Turkinmyrkkylilja 'Purpureum' pääsi näin pitkälle ja purppuraiseksi tänä syksynä. Onneksi sentään yksi kukista jäi pikku jyrsijöiltä rauhaan ja kukki ehjänä. Tykkään tässäkin kasvissa liukuväriefektistä.

Päivän ruusu on Rhapsody in Blue, jonka viimeinen kukka ehti puoliksi auki.

Hajuherne Lathyrus odoratus

Kaita-asteri Symphyotrichum lateriflorum

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Lumipalloheisi Viburnum opulus f. roseum, 'Pohjan Neito' ja 'Roseum'

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Onnenpensas Forsythia

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Turkinmyrkkylilja Colchicum cilicicum

Hyvät värit

 Palasin mantereelta ja yllätyin, kuinka paljon kotisaarella onkaan vielä lehtiä puissa ja pensaissa. Ei ole ollut kovia tuulia.

Tein puutarhakierroksen niin, että laskeuduin Rohaniin kasvimaalta rappuja pitkin. Siinä on vastassa isosiniheinä 'Skyracer', jonka varret ovat vasta muuttumassa keltaisiksi. Siniheinät ovat kasvien parhaimmistoa, jos haluaa väriä marraskuuhun. 

Keskellä kuvaa näkyy aidanteeksi istuttamiani tylppöorapihlajia. Niissä on hurmaava keltainen ruska. Vasemmalta pilkottaa purppuraheisiangervo 'Mindia', oikealla näkyy japaninkirsikka 'Royal Burgundyn' punaista ruskaa. 

Kun rusokirsikan lehdet ovat aikaa sitten pudonneet, on mukava huomata, että japaninkirsikka – ainakin tämä 'Royal Burgundy' – pitää lehtensä paljon pidempään ja ylipäätään tulee ruskaan myöhemmin. 

Olen istuttanut sen vierelle 'White Ladies' -syysasteria, mutta asteri kasvaa kovin kituliaasti ja tuottaa vain pari kukkavartta.

Tylppöorapihlajat vaativat leikkaamista. Oikeastaan ne vaatisivat tyveltä kirveellä hakkaamista ja taivuttamista sivulle päin, sillä olin ajatellut niistä risuaidan näköistä perinteistä brittiläistä aitaa, jota kasvatetaan laidunten ympärille, mutta peurojen takia tontin reuna piti verkottaa, orapihlajat ovat työntyneet verkon rei'istä läpi ja alkuperäisestä ideastani tuli mahdoton toteuttaa.

'Royal Burgundy' näkyy monesta paikasta, kun se on jo lähes nelimetrinen puu. Tästä kuvakulmasta pihatieltä käsin se erottuu mukavasti tien toisella puolella kasvavaa hopeapajua vasten.

Täältä katsottuna Rohanin edessä on ruusu-heinätarha; siinä kukkii reheväksi kasvanut tuoksuasteri 'Herbstschnee'. Oikeastaan se ei ole kovin paljon levinnyt, mutta sen korkeat varret kallistuvat eri suuntiin tuottaen paljon isomman pehkon kuin tyveä katsoessa uskoisi. Se lienee myös syypää köynnösobeliskin kallistumiseen. Täytyypä iskeä metallitolppa maahan ja sitoa obeliski siihen, se on muutenkin ainoa keino pitää köynnöskartioita pystyssä.

Tässä kuvassa näkyy ovi ja portaat, joista Rohaniin laskeudutaan kasvimaalta. 'Royal Burgundy' hallitsee näkymää täältäkin, mutta etualalla on toinenkin tärkeä puu. Se on japaninmagnolia, jonka olen hankkinut alle 30-senttisenä siemenestä kasvatettuna piiskana syksyllä 2013. 

Keltaisen magnolian hahmottamista haittaa sen takana kasvava pähkinäpensas, joka kuuluu samaan kastiin tylppöorapihlajien kanssa; sen pitäisi olla kenollaan eikä kasvaa pystynä. Mietin toimenpiteitä. 

Japaninmagnolian keltainen ruska on upea ja lehdet kaunismuotoiset kesälläkin, mutta toki magnolioiden pääasia ovat näyttävät kukat. Niitä ei ole vielä näkynyt. Magnolia on sen ikäinen, että olen jo parin vuoden ajan odotellut ensimmäisiä kukkia.

No nyt! Ensimmäinen kukkanuppu on muodostunut! Eron näkee jo nyt, vaikka nuppu tietenkin avautuu vasta keväällä. Kokoa on kymmenen kertaa lehtisilmuihin verrattuna. Tuosta ei voi erehtyä.

Päivän ruusu on japaninkirsikan vierellä asustava Austin-ruusu Winchester Cathedral.

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Tuoksuasteri Symphyotrichum novae-angliae

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna

Asterikierros

 Myrkkyliljojen jälkeen seuraavia syksyn kuningattaria: asterit!

Ensimmäisenä yksi ihanimmista: risteymälajike 'Little Carlow'. Tämä ei siis ole syysasteri eikä mikään muukaan laji, vaan ainoastaan lajike. Väri on aivan hurmaava ja siihen roimasti ihastuinkin aikoinaan lehtikuvan perusteella, kun Oma piha -lehdessä oli Pirkko Kahilan juttu astereista. Kasvi ei ole tuottanut pettymystä; se kukkii runsaana ja hurmaavan pastellisen siniliilana joka syksy.

Nyt 'Little Carlow' on jo suorastaan kukkapilvi, se on kuvassa varjossa alakulmassa. Se asustaa muotopuutarhassa. Voisin kiskoa loputkin sinne tänne sojottavat kirahvinkukan varret pois, niin pääsisivät asteri ja myrkkyliljat loistamaan. Yksi myrkkylilja näkyy kuvassa pikkuisena vaaleanpunaisena länttinä.

Tienvarren penkissä kukkii elokuunasteri 'Rudolf Goethe' niin, että se ei juurikaan näy puutarhaan, vaan ohikulkijoille. Sen kanssa kasvaa korkeita, kuten sinipallo-ohdakkeita, jotka ovat näkyvyyden tiellä. Mutta eipä tuo haittaa. Ohikulkijat iloitkoot, ja voinhan minäkin poiketa tielle; on aika kivaa tarkastella puutarhaansa joskus siitäkin kuvakulmasta.

Ruusu-heinätarhassa on juuri aloittamassa tuoksuasteri 'Herbstschnee'. Se on lähes minun korkuiseni. Sille olisi viereisessä Rohanissa vastaparina valkokukkainen syysasteri 'White Ladies', mutta se ei viihdy kovin hyvin, on harvavartinen, eikä ole kunnolla kukassakaan vielä.

Kuvasta voi päätellä, että tänään oli aivan huippuhieno aurinkoinen päivä! Niitä on tässä kyllä viime päivinä ollut, mikä on aivan ihanaa.

Ruusu-heinätarhassa on myös kaita-asteri 'Prince', jolla on hyvin myöhäinen kukinta-aika. Kukkia on odotettavissa vasta marraskuussa.

Niin kutsutussa ruusutarhassa on vain yksi asteri ja villi meininki. Täällä on kyllä paljon korkeita perennoja, mutta minun täytyisi ryhtyä raivauspuuhiin, rikkaruohojakin löytyy vaikka kuinka. Syysasteri 'Royal Ruby' on aivan ihanan värinen ja näyttää onneksi viihtyvän viidakossa, sillä se on aika leveänä ja rehevänä. 

Purppurainen asteri sointuu kauniisti viininpunalehtiseen 'Chameleon' -metsätyräkkiin.

Koska ruusutarhan rehotuksen keskelle ei pääse ottamaan lähikuvaa, otin kuvan villin punaisen penkin Royal Rubysta. Tämä on paljon hinteläkasvuisempi kuin ruusutarhan yksilö ja teki vain kaksi kukkavartta. Kukkakärpäset rakastavat asterinkukkia!

Lopuksi Ransu lähettää kiitokset kaikille onnittelijoille hänen karvaisen korkeutensa 17-vuotispäivän johdosta viime lauantaina. 

Elokuunasteri Aster amellus

Kaita-asteri Symphyotrichum lateriflorum

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Syysasteru Symphyotrichum novi-belgii

Tuoksuasteri Symphyotrichum novae-angliae

Heinien koristamat ruusut

 ja muut ruusu-heinätarhan asukkaat.

Ensinnä ihana tarhagallianruusu 'Tuscany', joka oli ensimmäinen ranskanruusu kukassa. Sen väriä komppaa ruskeansävyinen fenkoli, joka ilokseni talvehti hyvin – toki suojasin, mutta talvi oli lauha.

Kuvan keskellä nousee peltovalvatti, heh.

Kitkin ruusu-heinätarhan eilen ja valvatit saivat kyytiä. Piti ottaa uusia valvatittomia kuvia. 

Ystävän antama kellanvihreälehtinen reunuspietaryrtti on suureksi ilokseni asettunut asumaan tänne ja tuottanut sopivasti siementaimia.

Edellisessä kuvassa taustalla näkyi vaaleanpunainen ruusu, se on 'Raubritter'. Aivan ihana ruusu, joka tuottaa pikkuisia pallomaisia kukkia tertuissa.

Seuraava tähtiesiintyjä ruusu-heinätarhassa on tarhagallianruusu 'Cardinal de Richelieu'.

Sen purppuraiset kukat sointuvat täydellisesti tummalehtiseen kaita-asteriin.

Alimmat Richelieun kukat ovat asterin lehtien seassa. Kukkuu!

Suureksi ilokseni viimevuotisesta 'Black Peony' -pioniunikkokylvöstä on noussut pari oikean väristä, joskin yksinkertaista siementaimea tällekin vuodelle.

Ruusu-heinätarhassakin vallitsee rehotus, mutta sain sen sentään kitkettyä – tämä siis on tulos kitkennän jälkeen! Kurjenpolvi Geranium shikokianum tuli aikoinaan istutettua liian lähelle käytävää, kun minulla ei ollut mitään hajua sen koosta tai edes tietoa siitä, talvehtivatko siemenestä kasvattamani taimet. Se on todella rentovartinen tyyppi.

Kurjenpolvi sointuu mukavasti 'Ebony' -karhunputkeen, siemenkasvatus sekin.

Säät ovat olleet jännittävät. Otin tämän kuvan alkuillan kamerakierroksella, kun idässä Paraisten yllä nousi komea alasinpilvi. Lopulta se ehti tännekin ja ripsautti pienen pikasateen, tosin ukkonen oli ehtinyt jo laantua.

Ihanat yllätysmaariankellot jatkavat kukintaa matalammilla varsilla. Toivon, että siemeniä tulee runsaasti, jotta voin ripotella niitä sinne tänne. Tuo ihana heinä, joka esiintyy monessa kuvassa, on tähkähelmikkä.

Erityisen kauniisti tähkähelmikän röyhyt asettuivat koristamaan 'Duchesse de Montebello' -tarhagallianruusua. Tulee mieleen balettitanssija tai Madonnan Vogue-tanssi.

Ajattelin aluksi kirjoittaa, että Montebellon herttuatar on ruusu-heinätarhan kiistaton tähti, mutta sitten huomasin, että sitä ovat muutkin ruusut. Olen istuttanut tähän penkkiin ruusuista ihanimpia.

Sammalruusu 'Communis' ei kuulu intohimoruusuihin, vaikka on ihan kiva ja tärkeäkin lisä ruusutarhassa. Kukan väri ja tyyli vain on liian perusruusu. Ruusun seurana kukkii kiiltoluppio 'Alba'.

Mutta sammalruusun pointti ei olekaan kukka, vaan tuoksuvan "sammalen" peittämät nuput!

Yllätyksekseni löysin syysvuokosta jo kukkanuput korkeassa varressa.

Ruusu-heinätarhan kasvimaasta erottavan oven pielessä kukkii Pierre de Ronsard, jonka pitäisi olla köynnösruusu, mutta köynnöstämistä odottelen yhä.

Kauneutta löytyy myös viereisestä Rohanista, vaikka siitä täytyy tehdä omakin juttunsa. On ihan järkyttävää, miten moni puutarhan alue ja kasvi on jäänyt vaille blogijuttua tässä kesän mittaan. Tässä täytyy tosissaan karsia ja miettiä, mistä kertoa, ja siltikin jutut venyvät. Ei puhettakaan, että voisi raportoida kaikesta, mitä on ollut kukassa sitten toukokuun tai koska viimeksi tästäkin alueesta kirjoitin.

Tummalehtinen mustaselja 'Black Beauty' on viimein kasvanut komeisiin mittoihin ja kukkii ihanasti vaaleanpunaisena. 

Jos raaskisi, voisi tuon kukat kerätä seljankukkamehuksi, sillä tässä tummassa on enemmän kukkia kuin neljässä vihreälehtisessä mustaseljassani yhteensä! Niitä ovat verottaneet myyrät. Mutta en taida raaskia.

Piennarmatara, joihin suhtaudun varauksella, on kaunis tuolla seljan seassa, pakko myöntää.

Mustaseljan läheltä sain tuplaötökkäkuvan, mutta se piti tarkentaa kahteen eri otokseen, vaikka kumpikin ötökkä näkyy kummassakin kuvassa. Ensiksi huomasin hepokatin ruusussa: tämä on David Austin -ruusu Winchester Cathedral.

Seuraavaksi havaitsin kulta- tai kuparikuoriaisen tummassa varjoliljassa (var. cattaniae).

Iso ilouutinen on se, että Rohaniin viime syksynä ruskopenkistä siirtämäni 'Russian Morning' -marhanliljan sipulit kukkivat kumpikin. Lisäksi upotin irronneita kynsiä ja ripottelin siemeniä vähän laajemmalle alalle. Tämä on todella kaunis marhanlilja, mutta sävy oli turhan punainen ruskopenkkiin etenkin, kun siellä oli vierekkäin monta marhanliljaa.

Fenkoli Foeniculum vulgare

Kaita-asteri Symphyotrichum lateriflorum

Karhunputki Angelica

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Maariankello Campanula medium

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Mustaselja, tummalehtiset muodot Sambucus nigra f. porphyrophylla

Piennarmatara Galium × pomeranicum

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Reunuspietaryrtti Tanacetum parthenium

Sammalruusu Rosa Centifolia Muscosa -Ryhmä

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhagallianruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Varjolilja Lilium martagon