Suurmiehen haudalla

Oli asiaa Helsingin keskustaan. Päätin samalla käydä katsomassa Mauno Koiviston hautamonumentin, Hietaniemen hautausmaa on muutenkin niin kaunis.
Koiviston hauta on komea, arvokas, vaikuttava ja silti pröystäilemätön – melkoisen sopiva miehelle, jonka muistoa se kunnioittaa.

Risto ja Gerda Rytin hautamuistomerkki on myös kaunis hyvinhoidettujen istutusten keskellä. Kiven, metallin ja kasvien liitto on täydellinen. Väinö Aaltosta, tietysti.

Vanhojen hautausmaiden tunnelma on vertaansa vailla.

Täydellisen romanttinen viimeinen leposija.

Meri on vieressä. Se tuo talvipäivään hyytävän kylmän tuulen, mutta se on osa Helsinkiä. Helsinki ei olisi Helsinki ilman hyytävää merituulta. Aina en sitä osannut arvostaa; nuorena asuin Etelä-Helsingissä ja muistan päästäneeni monet kirosanat yöllä bilettämästä palatessani. Totta puhuen taisin päästellä muutaman kirosanan nytkin.

Yritin etsiä lumikelloja, mutta oli vielä liian varhaista. Samettisumakki löytyi, sen talviasu kuivuneine kukintoineen on niin kaunis. Hietaniemen hiekkamaassa se varmasti viihtyy. Omalla pihallani se kuoli heti, kun joutui savimaahan.

Vanhan kappelin läheltä löytyi hieno tuohituomi.

Lumikellot löytyivät onneksi kotoa. Nostin ruukun parvekkeelta sisään, jotta kukkaset avautuvat. Olen aivan rakastunut tähän S. Arnottiin, ken liekään! Kuusi kukkaa 11 syksyllä istutetusta sipulista – loistava tulos.


Lumikello – Galanthus
Samettisumakki – Rhus typhina
Tuohituomi – Prunus maackii

Sinisateen talvi on aasinsilta kesään

En hirveästi harrasta talvisuojausta, mutta joskus on pakko. Syksyllä istutetut kasvit ovat herkkiä, niiden juuret kun eivät ole ehtineet tunkeutua maaperään – ja taimi saattaa olla saman vuoden aikana esimerkiksi Hollannista tuotu. Ajattelen aina, että ne sopeutuvat ehkä vähitellen uuteen ilmastoonsa, vaikka en oikeasti tiedä, onko se mahdollista.
Tein viime syksyn taimialesta sellaisen järjettömän hankinnan, että ostin sinisateen.

Sinisade on tämä eurooppalaisista, etenkin Välimeren maista tuttu runsaasti kukkiva köynnös, joka kasvaa hyvinkin kymmenmetriseksi ja koristaa talojen seinustat sinisin kukkaputouksin keväällä – esimerkiksi maaliskuussa Provencessa, mistä tämä kuva on otettu.

Vaikka yli kymmenmetrisestä sinisateesta on turha haaveilla, ei oma haaveeni ole ihan tuulesta temmattu, sillä eräällä kumlingelaisella pihalla, ei siis kovin kaukana kotisaarestani, kasvaa tämän näköinen sinisade. Tiedän sinisateen menestyneen joitakin vuosia ystävän pihalla omalla kotisaarellani, mutta pari vuotta sitten se menehtyi. Kannattaa siis kokeilla, vaikka hölmöltä tämä tuntuu – kasvi ei ikinä pääse täyteen kokoonsa, hyvä jos edes kukkii.

Siellä se nyt jököttää hallaharsoon käärittynä, kun pakkaskangasta ei varastossani ollut. Toivon, että kasvi pärjää. Tämä on hankalan paahteinen paikka monelle köynnökselle, sillä useat niistä ovat varjoisamman paikan kasveja – nehän kurkottavat versojaan puiden runkoja pitkin ylös aurinkoon. Köynnöskaaren toisella puolella kasvaa ruusu, se menestyy, mutta en halua samaan kaareen kahta ruusua, vaan kasvit saisivat mieluummin kukkia eri aikoihin. Kärhö ja köynnösukonhattu ovat vuoron perään kituuttaneet niin, että ne piti siirtää viileämpään kasvupaikkaan. Mutta sinisade kestää vaikka minkälaista paahdetta – kysymys onkin, kestääkö se talvea...

Sain samalta kumlingelaiselta pihalta myös samettisumakin juurivesan, mutta se menehtyi. Tämä on ihan koristeellinen pieni puu tai suuri pensas, mutta se tekee mahdottomasti juurivesoja – jos siis ylipäätään viihtyy. Ehkä raskas savimaani oli sille liikaa, kasvi kai pitää hiekkapitoisesta maasta. Olen kyllä nähnyt menestyviä sumakkeja muuallakin Ahvenanmaalla sekä Korppoossa, joten kannattaa ehkä kokeilla paremmalle kasvupaikalle uudestaan.

Oman pihani raunioyrtit ovat myös kumlingelaista kantaa, ystävän pihalla ne olivat villintyneet hurmaavaksi kukkamereksi.

Tästä päästiinkin mukavasti aasinsiltaa pitkin juhannukseen, sillä nämä Kumlingen kuvat sattuvat olemaan juuri juhannukselta.

Eivät kesäkuvat siihen loppuneet, älkää luulko. Tehkäämme vielä pieni juhannusretki pikkuiselle kallioluodolle.

Elämä ja kuolema kulkevat aina käsi kädessä.

Uudet sukupolvet syntyvät.
Aurinkoista päivänjatkoa!

Raunioyrtti – Symphytum
Samettisumakki – Rhus typhina
Sinisade – Wisteria

Sumakkimysteeri

Suomessa arka, Englannissa suosittu, Ranskassa rikkaruohoksikin nimetty. Sumakki, Rhus, kasvaa meillä ainakin joissakin puulajipuistoissa ja Ahvenanmaalla. Puutarhalehdistä olen sen bongannut menestyvän joissakin eteläisissä puutarhoissa mantereellakin, ei vain saaristossa.

Niinpä, kun kerran tilaisuus aukeni, nostin pari juurivesaa ahvenanmaalaisesta ystäväni puutarhasta ja istutin ne omaan pihaani. Se kesä meni ihan hyvin, ja varmuuden vuoksi suojasin taimen verkolla peurojen ja jänisten varalta.

Seuraavana kesänä ei sumakin karvaisesta olemuksesta ollut elossa haiventakaan.

Höh vaan, sanon, höh höh.
Aion yrittää uudestaan. Paikka oli kyllä nokkos- ja vadelmapöheikköä, mutta kitkin ja niitin taimen ympäriltä kylläkin säännöllisesti. Ja huom! EN edes niittänyt taimea poikki, niin kuin kävi ginkgon kanssa. Ehkä joku sittenkin söi juuret, ehkä taimi ei tykännyt saunan tuhkasta jota ripottelin tyvelle.