Hedelmätarhan ruska-aika

 Hedelmätarha on ylimitoitettu nimi, sillä myyrät ovat syöneet hedelmäpuut, mutta kyllä rinteessä sentään jotakin kasvaa. 

Seurataanpa Ransua ja mennään katsomaan. 

Hedelmätarha on aurinkoinen rinne, jonka alaosaan sain vastikään muurattua pengermän valmiiksi ja nyt sain sen nurkkaan kiviraputkin lähes tehtyä, ne ovat tässä päässä vähän kaarevasti. Kauempana häämöttää köynnösmaja: sitä kehystää pienempi kivimuuri.

Varsinaisista syöntihedelmäpuista myyrät ovat hävittäneet kirsikat, joitakin luumuja ja yhden omenapuun, mutta rusokirsikka on pärjännyt – lienevätkö sen juuret pahanmakuiset, tai sitten sen kanssa on osunut satumainen tuuri istutuspaikan suhteen. Rinne on myös kivinen ja voihan olla, että on kohtia, joissa on kiviä niin tiheästi, etteivät ne ole myyrien suosiossa. 

Etualalla on omenapuu "Musta Rudolf" eli oikealta nimeltään 'Rudolph'. Myyrät söivät sen juuret vuosia sitten ja puun latvus kuoli. Onneksi joku juuri jäi jäljelle, sillä puu alkoi tuottaa oikean värisiä eli tummalehtisiä versoja tyveltään. Ne ovat kasvaneet äärimmäisen hitaasti monta vuotta, mistä päättelin, että juuristoa edelleen nakerretaan; miksei nakerrettaisi, eivät myyrät ole maailmasta hävinneet. 

Tämän vuoden keväällä hermostuin, kaivoin juuripaakun ylös ja vuorasin istutuskuopan metalliverkolla. Laitoin myös vähän parempaa multaa, vaikka tässä rinteessä onkin satumaisen hyvä, kuohkea maa – mutta nyt juuret saivat lannoitustakin. Tosin tässä on takuulla kilokaupalla vanhaa lantaa, kun vieressä on pikkuinen navettani.

Nyt Ruudolfin verso on jo yli metrinen!

Tänä kesänä istutin 'Linnanmäki' -koristeomenapuun. Sen istutuskuopan vuorasin heti kättelyssä katiskaverkolla. Siitä ei ole kuvaa nyt.

Sen sijaan olen kuvannut kirsikkasorvarinpensasta, jonka pikkuiset marjat ovat oikeita taideteoksia. Punaisista marjoista paljastuu oransseja siemeniä.

Kirsikkasorvarinpensaan syysväri on minusta kaunis, valoisan vaalea. Istutin pensaan tarkoituksella kuusen lähelle, jotta väriä voi tarkastella tummaa taustaa vasten. Viime viikonlopun myrsky vei lehdet, ehätin ottaa kuvan ennen sitä.

Muissa sorvarinpensaissa on kirkkaanpunaisia syysvärejä. Kaikilla taitaa olla yhtä koristeelliset marjat. Kaikkia minulla ei ole, mutta pallesorvarinpensas löytyy ja sen ruska on upea. Tämän puskan pelastin jäämästä isompien pensaiden jalkoihin ja siirsin näkyvämmälle paikalle. 

Jostain syystä pallesorvarinpensaani eivät ole oikein kasvaneet, tämäkin on pieni, olisiko taas niin, että juuret maistuvat myyrille ainakin jonkin verran. Tai sitten tunnelisto muuten vain haittaa juurten kasvua. Tai olosuhteet eivät muuten miellytä.

Siirtäminen oli hyvä tilaisuus istuttaa tämäkin katiskaverkolla vuorattuun kuoppaan.

Arnenmustikka 'Northblue' on hankittu ja istutettu syysvärin takia, mutta sekin on hyvin pieni ja kitulias. Tokihan sen istutuspaikkakin on tällaista epämääräistä heinikkoa – ja maahumalaa, jota kiroan, mutta josta ei pääse enää mitenkään eroon. Itse olen sen pienen pätkän tuonne mäkeen joskus viskannut enkä kuvitellut, että se juurtuisi, mutta niin teki.

Siirsin 'Northbluen' nyt alemmas lähelle kivirappusia ja samalla se sai asuinpaikakseen pohjastaan puhki ruostuneen ämpärin. Olen kokeillut joidenkin kasvien istuttamista niin, kun rikkinäisiä peltiämpäreitä kumminkin jatkuvasti maastosta löytyy. Metallin luulisi estävän myyrien pääsyn juuriston kimppuun. Toivottavasti mustikka pärjää ämpärissä, tai siis ämpärin reunat ympärillään, pohjaa kun ei ole. 

Jos mustikkasatoa ei taaskaan tullut, nousee myyräsatoa. Sekä supercat-pyydys että Musti ovat jatkuvasti työn touhussa. Tulee vesimyyriä ja peltomyyriä, joista osa on niin isoja jötkäleitä, että luulen niitä ensin vesimyyriksi, mutta hännän lyhyys ja vatsan vaaleus ne paljastavat peltomyyriksi. 

Tunneleita löytyy ihan kävelemällä, kun huomaa maan upottavan jalkojen alla. Tämän kiven vierestä aloin kiskoa heinätuppoa, joka irtosikin maasta aivan kevyesti, kun juurten alla oli iso tunneli. Tunneli jatkuu suunnilleen kuvan keskellä. Sen läpimitta on noin kymmenen senttimetriä; vesimyyrä on rotan kokoinen otus.

Kurkataan vielä köynnösmajan kukkaset. Kurjenpolvi Rozanne eli 'Gerwat' kukkii ja kukoistaa yhä vain – ihana kasvi! Vieressä on japaninsinisade 'Multijuga' vaihtamassa keltaiseen syysväriin. Kohta onkin aika peitellä se ja lajitoverinsa talveksi.

Verikonnantatar 'Pink Elephant' on ihana kuin unelma, ja olen niin iloinen siitä, että kaikki kolme edellissyksynä hankkimaani taimea talvehtivat. Nyt ne kukoistavat ja toivon, että näin on jatkossakin. Aiemmin en ole onnistunut saamaan verikonnantattaria talvehtimaan, vuorikonnantatar on kyllä pärjännyt vuosikaudet.

Hedelmätarhan alaosassa kivipengermän päällä Austin-ruusut Bathsheba ja The Poet's Wife pistävät parastaan. Edessä on Bathsheba, jonka toistaiseksi viimeisetkin nuput lienevät auenneet. Upea syyskukinta sillä onkin ollut. Sen väri on hailean aprikoosinen, kun taas The Poet's Wife on keltakukkainen. Jokunen sen nuppu näkyy kuvassa. 

Taustalla on imeläkirsikka 'Van' eli syöntikirsikka, jonka istutin verkolla vuorattuun istutuskuoppaan, joka myös ulottuu 20 cm:n korkeudelle – ja kesällä havaitsin, että taimen rungon tyveä oli nakerrettu. Heti kiepautin myyräsuojaverkkoa ympärille ja nyt taimi on kasvanut kiitettävästi sekä pitänyt lehtensä koko kesän, ehkä ehdin hätiin ajoissa. Sen taisi pelastaa taimen rungon vieressä oleva bambukeppi, sillä sen kohdalta myyrät eivät päässeet runkoon käsiksi – siis hampaiksi. Levitin myös haavasuojatöhnää syötyyn kohtaan.

Tässä The Poet's Wife (eli 'Auswhisper') lähempää. Oranssit nuput avautuvat kauniin keltaisiksi superkerrannaisiksi kukiksi Austinien tapaan. Kuvasta näkyy, että nuppuja on runsaasti. Tämä onkin päivän ruusu.

Ransu lähettää terveiset kaikille ystävilleen!

Arnenmustikka Vaccinium Angustifolium-Ryhmä

Imeläkirsikka Prunus avium

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Maahumala Glechoma hederacea

Pallesorvarinpensas Euonymus alatus

Rusokirsikka Prunus sargentii

Verikonnantatar Bistorta amplexicaulis

Länsilaita värittyy

 Yggdrasil-saarneni on yhä vihreä, vaikka viikonlopun puuskainen tuuli on riisunut osan saarnista jo lehdettömiksi ilman, että lehdet ehtivät mennä keltaisiksi. Koivuilla kyllä sama juttu tänä vuonna, lehdet vain ruskettuvat ja lentävät pois. 

Myräkkä olikin melkoinen ja meillä oli yli vuorokauden sähkökatkos lauantaista sunnuntaihin.

Taustalla on komea Yggdrasil, jonka olen nimennyt muinaisskandinaavien maailmanpuun mukaan. Edessä ruskopenkin rusotuomipihlaja on värittynyt kauniin punaiseksi – ihme kyllä lehdet ovat tallella. Usein käy niin, että tuulinen päivä vie ne saman tien, kun ovat punastuneet. Vasemmalla on jaloauringonkukka eli 'Lemon Queen', lähes yhtä korkea kuin tuomipihlaja.

'Lemon Queen' on pörriäismagneetti, myöhäisimmät kimalaiset ruokailevat sen kukilla. Lisäksi sen kukinta-aika on uskomattoman pitkä, sillä kukkavarsiin tulee jatkuvasti uusia haaroja, joihin syntyy uusia nuppuja. Kukinta alkoi elokuun alkupuolella eikä loppu ole vielä näkyvissä.

Kun kukkia ei enää kovin paljoa puutarhassa ole, katse hakeutuu lehtiin. Kalliokielot ovat kauniita ja niistä kirjavalehtinen tarhakielo 'Striatum' yksi mieleisimmistä. Tämä elelee huussin takana Rivendellin lehdossa, saarnen alla.

Japaninvaahteran alla ovat 'Alboplenum' -syysmyrkkyliljat avanneet kukkansa. Nyt avautuu kai jo sekin asia, miksi nämä ovat myrkkyliljoista kauneimpia. Kukassa on satumaisuutta, puhtautta, tuoreutta ja näyttävyyttä.

On taas aika laittaa kuva huussinäkymästä, se on näin syysvärien aikaan erityisen kiva, vaikka on se kiva kaikkina muinakin vuodenaikoina. Yggdrasil ulottaa oksiaan huussin eteen, vasemmalla pilkottaa ruskopenkki, oikealla pihan länsireuna.

Kyläniityn lehmälauma kävelytettiin rantaan proomuun, mutta tilalle tuli toinen lauma saaren länsiosista, joka odottaa kotiinkuljetusta tällä viikolla.

Länsireunalla on purppurahelmimarja 'Profusion' tuottanut viimeinkin ensimmäiset marjansa! Ne ovat pikkuruisia – toivon, että kokoa tulee lisää, tai runsaampia terttuja vielä jonakin vuonna. 

Noistakin jo näkee marjojen erikoisen värin, ne ovat tosiaan voimakkaan purppuraisia tai violetteja ja niissä piilee tämän puskan pointti. Kukat ovat vaatimattomat ja lehdet tavanomaiset, mutta nyt niiden vaihtaessa väriään keltaisemmaksi ne tuottavat marjoille hyvää vastaväriä korostaen niiden psykedeelisyyttä entisestään.

Purppurahelmimarja pitäisi nimetä uudestaan psykedeliapuskaksi, sillä sekä purppuraa että helmeä on jo niin monen pensaan nimessä, että sekaisin näissä menee. Onneksi on tieteelliset nimet! Niiden avulla voi aina tarkistaa, mikä minkäkin kasvin suomalainen nimi taas olikaan.

Alempana rinteessä on koristearonia punaisenaan. Marjoja tuli vähän tai sitten linnut ovat olleet ahkerina, sillä oksilla ei ole jäljellä marjan marjaa. 

Takana on keltalehtinen idänkanukka 'Aurea' eli keltakirjokanukka, vaikka se ei olekaan kirjavalehtinen, vaan täysin keltalehtinen. Ruskassa sävy muuttuu heleämmän keltaiseksi. Kompostin takana on kultaherukka, se menee koristeellisen kirjavaksi syksyisin, kun osa lehdistä muuttuu kirkkaanpunaisiksi, osa pysyy vihreinä.

Kuistin näkymä länteen on lempinäkymiäni. Pääosin on vihreää, mutta vaahteroissa on hienoja sävyjä, kuten kuvassa kaukana näkyvässä isossa puussa. 

Musti esittelee ruskopenkkiä, vaikka kissaa tuskin kuvan varjoista erottaakaan. Tuolla kasvaa kissanminttua.

Päivän ruusuna on länsireunalla kukkiva polyantharuusu 'Orange Morsdag'.

Idänkanukka Cornus alba

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Kissanminttu Nepeta cataria

Koristearonia Aronia × prunifolia

Kultaherukka Ribes aureum

Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Saarni, lehtosaarni Fraxinus excelsior

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Asterikierros

 Myrkkyliljojen jälkeen seuraavia syksyn kuningattaria: asterit!

Ensimmäisenä yksi ihanimmista: risteymälajike 'Little Carlow'. Tämä ei siis ole syysasteri eikä mikään muukaan laji, vaan ainoastaan lajike. Väri on aivan hurmaava ja siihen roimasti ihastuinkin aikoinaan lehtikuvan perusteella, kun Oma piha -lehdessä oli Pirkko Kahilan juttu astereista. Kasvi ei ole tuottanut pettymystä; se kukkii runsaana ja hurmaavan pastellisen siniliilana joka syksy.

Nyt 'Little Carlow' on jo suorastaan kukkapilvi, se on kuvassa varjossa alakulmassa. Se asustaa muotopuutarhassa. Voisin kiskoa loputkin sinne tänne sojottavat kirahvinkukan varret pois, niin pääsisivät asteri ja myrkkyliljat loistamaan. Yksi myrkkylilja näkyy kuvassa pikkuisena vaaleanpunaisena länttinä.

Tienvarren penkissä kukkii elokuunasteri 'Rudolf Goethe' niin, että se ei juurikaan näy puutarhaan, vaan ohikulkijoille. Sen kanssa kasvaa korkeita, kuten sinipallo-ohdakkeita, jotka ovat näkyvyyden tiellä. Mutta eipä tuo haittaa. Ohikulkijat iloitkoot, ja voinhan minäkin poiketa tielle; on aika kivaa tarkastella puutarhaansa joskus siitäkin kuvakulmasta.

Ruusu-heinätarhassa on juuri aloittamassa tuoksuasteri 'Herbstschnee'. Se on lähes minun korkuiseni. Sille olisi viereisessä Rohanissa vastaparina valkokukkainen syysasteri 'White Ladies', mutta se ei viihdy kovin hyvin, on harvavartinen, eikä ole kunnolla kukassakaan vielä.

Kuvasta voi päätellä, että tänään oli aivan huippuhieno aurinkoinen päivä! Niitä on tässä kyllä viime päivinä ollut, mikä on aivan ihanaa.

Ruusu-heinätarhassa on myös kaita-asteri 'Prince', jolla on hyvin myöhäinen kukinta-aika. Kukkia on odotettavissa vasta marraskuussa.

Niin kutsutussa ruusutarhassa on vain yksi asteri ja villi meininki. Täällä on kyllä paljon korkeita perennoja, mutta minun täytyisi ryhtyä raivauspuuhiin, rikkaruohojakin löytyy vaikka kuinka. Syysasteri 'Royal Ruby' on aivan ihanan värinen ja näyttää onneksi viihtyvän viidakossa, sillä se on aika leveänä ja rehevänä. 

Purppurainen asteri sointuu kauniisti viininpunalehtiseen 'Chameleon' -metsätyräkkiin.

Koska ruusutarhan rehotuksen keskelle ei pääse ottamaan lähikuvaa, otin kuvan villin punaisen penkin Royal Rubysta. Tämä on paljon hinteläkasvuisempi kuin ruusutarhan yksilö ja teki vain kaksi kukkavartta. Kukkakärpäset rakastavat asterinkukkia!

Lopuksi Ransu lähettää kiitokset kaikille onnittelijoille hänen karvaisen korkeutensa 17-vuotispäivän johdosta viime lauantaina. 

Elokuunasteri Aster amellus

Kaita-asteri Symphyotrichum lateriflorum

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Syysasteru Symphyotrichum novi-belgii

Tuoksuasteri Symphyotrichum novae-angliae

Myrkkyliljakierros

 Nyt niitä on, taitaa olla paras hetki. Ensimmäinen on jo täysin kuihtunut, mutta uusia on noussut tilalle.

Tarhamyrkkylilja 'Lilac Wonder' on jo komea tupas. Ehkä tämän voisi ensi kesänä nostaa ja istuttaa mukulat harvempaan? 

Tämä lajike on tuottanut komeat siemenkodat joka kesä, joten voisi olettaa siementaimiakin tulevan. Ensimmäisellä kerralla keräsin siemenet ja istutin purkkiin, mutta ne ehkä kastuivat ja jäätyivät tai jotakin – siemenkasvatuksilla on tsiljoona ja yksi mahdollisuutta mennä pieleen – joten sen jälkeen olen antanut siementen varista niille sijoilleen. Jos lajike kumminkin tuottaa siemeniä, ei sen pitäisi olla steriili.

Otin toisen kuvan niin, että taustalla näkyy toinenkin myrkkylilja, vaikka se onkin piilossa rotkolemmikin lehtien takana.

Vanha "maatiaismyrkkylilja", joka on luultavasti jokin tarhamyrkkylilja, kukkii uskollisesti 'Sterling Silver' -rotkolemmikin vierellä.

Tässä kuvassa näkyvät molemmat äskeiset, lisäksi alareunassa on erityisen tärkeä erikoisuus.

Colchicum × agrippinum kukkii vain yhden kukan voimin ja toivon kovasti, että se jonakin vuonna innostuu runsastumaan. Siihen asti olen iloinen siitä, että se on elossa. 

Joillakin myrkkyliljoilla on ruudullinen kukka kuten kirjopikarililjalla. Tämä on risteymälaji, jonka vanhemmista ei ole täyttä varmuutta, mutta toinen on ilmeisesti ruutukukkainen C. variegatum.

Minulle on tärkeää, että myrkkyliljat on istutettu paikkoihin, jotka näkyvät ikkunoista, sillä niiden kukkimisaikaan tulee oltua sisällä; syksyllä on usein sadepäiviä. Ikkunan läpi otettu kuva ei voi olla kovin tarkka, mutta kyllä tästäkin jotakin selvää saa. Alaosassa ovat maatiaismyrkkylilja ja agrippinum, tosin sitä ei näe, ellei tiedä tarkalleen, missä se on. Taustalla näkyy tummin myrkkyliljani.

Loistomyrkkylilja 'Atrorubens' on upean värinen tapaus. Se kukki viime syksynä vuosien odottelun jälkeen ensimmäistä kertaa avomaalla ja nyt sillä onkin jo useampi kukkavarsi. Huomaa, miten tumma kukkavarsikin on.

Tämä kuva on suunnilleen sama näkymä kuin keittiön ikkunasta, mutta otin kuvan ulkona. Oikealla näkyy vielä yksi myrkkylilja; kivaa, kun niissä on erilaisia sävyjä, tummia ja vaaleita. Tuo vaalein on tarhamyrkkylilja 'The Giant'. 

Tarhamyrkkylilja tarkoittaa usean lajin risteymää, se on yhteis-lajinimi sekalaiselle sakille myrkkyliljoja, joilla on erilaista perimää. 

Olen hieman hämilläni The Giantin haaleasta väristä, mutta se kukki saman värisenä jo viime syksynä ja väri voimistui pikku hiljaa, tosin se ei koskaan päässyt monen muun myrkkyliljan sävyyn asti. Toisaalta se ei haittaa mitään, kun mukulassa on näin paljon elinvoimaa. Haileakin on erittäin tervetullut.

Kun etsii kuvia netin kuvahaulla, löytyy sieltä vaikka minkä värisiä Giantteja. On tyypillistä, että sipulimyyjät vetävät myyntikuvissaan värikylläisyyden arvot kaakkoon, jotta sipulit myisivät paremmin. Se aiheuttaa kumminkin hämmennystä kotipuutarhurissa, joka yrittää varmistua siitä, ovatko omat kasvit sitä, mitä pakkauksessa luki. Varmaa on, että myyntipussin etiketissä oli paljon vahvempi pinkin sävy.

Kaikki edelliset myrkkyliljat kasvavat metsäpuutarha-alueella: mäntyjen alla, katajapenkissä ja kohti vaahteraa. Vaahteran alla on valkokukkaista 'Alboplenum' -syysmyrkkyliljaa, samoin vähän sivummalla vaahteran varjossa, jossa myös syysvuokko 'September Charm' kukkii edelleen. Sen juurella taitavat kasvaa puutarhani ensimmäiset myrkkyliljat. 

Valkoinen kerrottu syysmyrkkylilja 'Alboplenum' on yhä mielestäni kaunein myrkkylilja, vaikka sittemmin olen tutustunut vaikka kuinka moneen ihanaan myrkkikseen. Ja varaan oikeuden muuttaa mieltäni. Katsotaan kauneutta uudemman kerran, kun kukat kunnolla avautuvat.

Istutin Alboplenumia myös vuokko-esikkopuutarhaan joitakin vuosia sitten. Mitään ei vuosiin näkynyt ja arvelin istutuspaikan olleen liian kuiva. Tänä kesänä maasta kuitenkin nousi lehtitötterö, josta ei voi erehtyä. Se on elossa! Ja tuottaa vieläpä kaksi kukkaa, joista kummankin viereen on jo nousemassa uusi kukka. Vähintään neljä kukkaa siis. Myrkkyliljoilla on tapana pukata kukkia maasta aika pitkän ajan kuluessa.

Onpa ihanaa. Tämä kohta näkyy makuuhuoneen ikkunaan. Tässä on muutenkin syyskattaus, sillä myrkkisten yllä kasvaa japaninvaahtera 'Osakazuki'.

Osakazukin ruska vasta alkaa. Sehän menee aivan helakanpunaiseksi, mutta on jo nyt kaunis hitaasti punastuessaan. Tämä kohta puutarhassa on sellainen, jonka näen läheltä päivittäin, sillä huussi on tässä ihan vieressä. Käytän ulkohuussia ympäri vuoden. Minusta on kivaa poiketa päivällä ulos vessaan, samalla voi tarkkailla kaikenlaista, mitä puutarhassa tapahtuu.

Elokuussa, kun jaoin tiheäksi kasvanutta loistomyrkkyliljaa mukuloiden vielä ollessa lepotilassa, istutin joitakin mukuloita sellaiseen kohtaan, joka ei näy ikkunoista. Kuistin edusta ei näy sisälle, mutta siitä tulee kyllä kuljettua monta kertaa päivässä. 

Olen iloinen, että niistä mukuloista usea kukkii jo nyt. Se, viihtyvätkö ne tässä talon pohjoispuolella, selviää vasta tulevina vuosina. Näiden kukkien kasvuvoimat kun ovat syntyneet jo keväällä, kun mukulat työnsivät lehtitötterönsä imemään voimia muotopuutarhan aurinkoisimmassa penkissä. Sijainti voi olla syy siihen, miksi tämä on elinvoimaisin myrkkyliljani.

Tässä se on eli loistomyrkkylilja (joka saattaa olla tarhamyrkkyliljakin). Kuva on yli viikon takaa, nyt kukkavarsista suurin osa on jo painunut maata kohti, enää muutamia on terhakasti pystyssä. 

Istutin ylös nostamistani mukuloista isoimman osan viereiseen muotopuutarhan penkkiin, jossa toivon niiden viihtyvän ja lisääntyvän yhtä hyvin kuin tämä paahteisimman penkin tapaus.

Viereisessä penkissä kukkii myös tarhamyrkkylilja 'Harlekijn', jonka kaksiväristä kukkaa olen odotellut viisi vuotta. Myrkkyliljat, kuten aika moni muukin kasvi, kouluttavat meistä kärsivällisempiä. 

Saman penkin reunassa yllättää tarhamyrkkylilja 'Waterlily' iloisesti. Tänä vuonna siihen tulee ainakin kolme kukkaa! Useimpina syksyinä se on ollut paljon kitsaampi. Tämä tosiaan taitaa olla hyvä myrkkyliljasyksy, kuten kollegani arveli.

Käytävän toisella puolella Waterlilystä on yksinkertainen valkokukkainen syysmyrkkylilja 'Album'. Näitä on kaksikin, mutta se toinen on niin kasvillisuuden peitossa, että se täytyy siirtää. Yritän tämän muistaa ensi kesänä lehtien kuihduttua – ellen pysty nyt kukinnan jälkeen jotenkin kaivamaan sitä niin syvältä, että saan mukulat juurineen.

Joskus käy näin, että kasvupaikalle muodostuu hiljalleen vähän liian rehevä kasvillisuus, joka peittää kukat ja varmaan estää lehtiäkin yhteyttämästä.

Pitkän jutun loppuun vielä uusin: tarhamyrkkylilja 'Beaconsfield', jonka sain ystävältä ja kollegalta. Kuvassa sen kaverina on vielä nerine, mutta sen siirsin sisään lauantain myrskyn alta, jotta korkea kukka ei kaadu. 

On yksi myrkkylilja, joka ei ole noussut vielä ollenkaan. Nouseekohan tänä syksynä lainkaan. Istutin vuosi sitten kolme 'Purpureum' -turkinmyrkkyliljaa. Ne kukkivat viime syksynä ruukuissa. Kiinnitin huomiota siihen, että niissä oli komeat juuret, kun ne kukinnan jälkeen istutin – ja syysmyrkkylilja pannonicum, joka oli tänä syksynä ensimmäisenä kukassa ja nyt jo täysin kuihtunut, ei ollut tehnyt juuria lainkaan. 

Kiinnostavaa. Tällä voi olla, tai olla olematta, vaikutusta asiaan. Olen nyt ainakin oppinut sen, että joskus myrkkyliljalla voi kulua vuosia maan alla ilman, että se tuottaa yhtään kukkia tai edes lehtiä. Kuolleiksi niitä on vielä tässä vaiheessa turha julistaa.

Japaninvaahtera Acer palmatum

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Nerine, ruusuneidikki Nerine bowdenii

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Turkinmyrkkylilja Colchicum cilicicum