Rämpimistä myyränkuopissa

 Keksin syksyllä, että tonttini länsireuna tarvitsee ehdottomasti tukevan pergolatyyppisen rakennelman.

Hankin muutaman tolpanjalan 10 x 10 tolpille, mutta en muistanut, minkä pituinen tuo pätkä on, niinpä niitä jäi uupumaan. Taisin saada kuningasidean kaupungissa ollessani ja ostin sitten sokkona liian vähän.

Ei se mitään, hommasin pari lisää ja eilen löin ne maahan. Ei ollut maa jäässä yhtään. Joissakin kohdissa se kyllä on, mutta ei tässä.

Pihallani on muutamia sellaisia kohtia, joissa kantapää uppoaa myyrän tunneliin. Siitä sitten voi jatkaa painamalla jalalla, tunneli löytyy kyllä. Hitsi noita vesimyyriä. Tässä kohdassa olisi kaksi mustaseljaa, jotka ovat enää varjo entisestään myyrien takia.

Ihme juttu on, että ensin mustaseljat kasvoivat ja kukoistivat 15 vuotta, sitten ne alkoivat kuihtua. Syy on ihan selvä: juurista on syöty niin paljon, etteivät puskat pysty pitämään yllä niin isoa oksistoa. Kumpikin oli kyllä viime vuonna vielä joten kuten elossa, mutta ne ovat enää vain metriset käppyrät verrattuna entisiin lähes kolmimetrisiin komistuksiin. Todella harmi. Nytkin talloin onkaloista maata tiiviimmäksi puskien ympärillä. 

Onneksi täällä on myyrästäjä Musti, mutta onhan se jo 18-vuotias ja tilukset ovat myös aika isot, sillä myyriä on monessa suunnassa. Tämä ylärinne vasta onkin todella myyräisää seutua. Kiersin katsomassa puuvartiset ja jalka uppoaa monin paikoin ihan nilkkaa myöten onkaloon.

Pähkinäpensaat kukkivat ihan justiin.

Nenäliinapuu näyttää selvinneen talvesta oikein hyvin; ihanan pulleat punaiset silmut!

Parrotiasta ei voi sanoa juuta eikä jaata, mutta sama oli viime vuonna. Tällä on ollut villaa suojana tänäkin talvena.

Parrotian alla huomasin koristemansio Lipstickin, jossa on yksi kukka ja toinen nupulla.

Ruusumantelin nuput enteilevät ihanaa kukintaa.

Ylärinteessä on myös syksyllä tekemäni köynnösmaja, jonne istutin sinisateen. En ole kurkistanut villatakin alle, vielä ei ole sen aika.

Muut marjat ovat hävinneet, mutta japaninhappomarjat eivät näytä kelpaavan linnuille. Puska onkin erittäin koristeellinen koko talven.

Ruusuherukan latvassa on yksi lehti. En ollut tätä aiemmin huomannut, liekö syksyn peruja vai jo kevään ennettä? Luulen, että syksyn, sillä keväällähän puska puhkeaa ensin kukkaan.

Sitä ennen odotellaan 'Dawn' -heiden (Viburnum × bodnantense) kukkia. Edistystä ei tapahdu, on vielä niin viileää. Kukinnot pysyvät päivästä toiseen nupulla.

Sellainen uutinen on, että ensimmäinen talventähden nuppu löytyi! Nämä ovat juuri tällaisia, ettei näy mitään ja sitten seuraavana päivänä mullan pinnalla onkin kirkkaankeltainen pallukka. Tämä on vähän vaaleammankeltaista italiantalventähden lajiketta 'Schwefelglanz'.

Vierestä nousee mullan pinnalle varren mutkia, mutta maata täytyy sihdata todella tarkasti ne havaitakseen. Yhdessä toisessakin paikassa taitaa näin olla, mutta kuten sanottu, tämä on lähes näkymätön kukka, kunnes on jo lähes kukassa.

Arvasin Koska kukkii -haasteessa ensimmäisen talventähden kukkivan maaliskuun 12. päivänä. Voi olla, että tämä avautuu jo aiemmin. Tai niin luulisi, mutta tähän aikaan vuodesta mitään ei tapahdu kovinkaan nopeasti, joten voi siihen ehkä mennäkin pari viikkoa. Mene ja tiedä.

Italiantalventähti Eranthis hyemalis

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Koristemansio ×Comagaria rosea

Mustaselja Sambucus nigra

Nenäliinapuu Davidia involucrata

Parrotia Parrotia persica

Pähkinäpensas Corylus avellana

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Ruusumanteli Prunus triloba

Sinisade Wisteria

Aamun puutarhakierros

 Aloitetaan se kuvalla Mustista samalla paikalla kuin kahdessa edellisessäkin jutussa.

Tällä kertaa vain on vähän eri näköistä kuin muutama päivä sitten. Yöt ovat olleet täysin plussalla jo kolme vuorokautta putkeen, viime yön alin oli +2,5 astetta. Tällä hetkellä mittarissa on +5. 

Mikä ilo, kun ihana kelta-vihreäkukkainen loistokevätesikko 'Francesca' on näin runsas talven jälkeen! Olen tilannut tämän ulkomailta – kolmeen kertaan – sillä kotimaassa tätä yhtä maailman kauneimmista esikoista ei tunnuta myytävän. No, yleensä loistokevätesikot myydäänkin meillä nimettöminä, tuntuvat olevan bulkkikamaa.

Kolmeen kertaan olen tilannut Francescan siksi, että kertaakaan aiemmin se ei ole viihtynyt, vaan on kuollut vähitellen pois. Nyt niin kovasti toivon, että tällä kertaa se alkaisi viihtyä! Istutin tämän viime keväänä.

Jouluruusut ja varjohiipat näyttävät onneksi viihtyvän lähes aina ja lauhana talvena niistä onkin paljon silmäniloa. Vihreälehtiset varjohiipat ovat vaskivarjohiippaa, ne ovat pysyneet rehevinä ja vihreinä koko tämän talven. Ruskeaksi mennyt tarhavarjohiippa on myös kaunis, kun siinäkin pysyvät lehdet tallella. Tarhajouluruusuilla on suorastaan kirkkaanvihreät lehdet.

Tarhajouluruusujen meri jatkuu ylärinteeseen esikkopeltoon, josta nousee jo kevätesikoiden lehtiruusukkeita. Lumikellojakin siellä on, mutta nousemassa ja nupulla vasta.

Jouluruusun siementaimia nousee joka vuosi aiempaa enemmän!

Musti kiertää kanssani pihaa ja tähyilee saarneen. Sen latva on täynnä lurittavia, sirkuttavia, naksuttavia viherpeippoja. Niillä on todellinen kevätrieha, kuulemma aloittavat pesinnän jo näin aikaisin.

Edellisen jutun kottarainen osoittautui lähemmin tarkasteltuna viherpeipoksi. Mutta eiköhän kottaraisiakin ihan kohta nähdä.

Punatulkutkin pitävät mekkalaa. Tiaisista nyt puhumattakaan. Nyt on kaikilla kevät rinnassa!

Vaaleamunkinhuppu nousi uudenvuodenaattona. Välillä, kun lunta oli, yritin kasata sitä verson ympärille, mutta aika toivotontahan se on näillä lumimäärillä, kun tavaraa ei ole ollut muutamaa senttimetriä enempää. Siitä huolimatta munkinhuppu on edelleen näin reipas! Näillä tiedoilla sen verso siis kestää ainakin –12,5 asteen pakkasta ilman suojaa.

Syksyllä istuttamani ja silloin kukkinut tarhamyrkkylilja 'The Giant' nousee reippaana. Mukava nähdä, että se on hengissä edelleen ja tämä lehtimäärä lupaa hyvää kukintaa myös seuraavalle syksylle.

Myrkkiksen kanssa samassa metsäpuutarhapenkissä asustaa tähtilumikello, josta povaan tämän kevään ensimmäistä avautujaa. Ulommat kehälehdet ovat jo ihan pikkuisen irtaantumassa.

Ja sitten – muistin lumikelloa kuvatessani, että jalkojeni juuressa on vaaleansinikukkainen imikkä, joka on pihani aikaisimpia perennoja kukassa. Siinähän näkyy jo nuppuja. Hyvä, etten tallonut.

Näillä näppäimillä on tulossa kukkaisa maaliskuu, mikäli keväinen sää jatkuu!

Eloa näkyy nyt vähän kaikkialla. Silkkipioni on valmiina kevääseen Rohanissa. Jaahas, tästä onkin tullut silkkipulskapioni. Se lasketaan kaukasianpionin, nyk. kaukasianpulskapionin, sisarlajiksi.

Rohan on kevätkylmä, routainen paikka, mutta niin vain sieltä ponnistaa myös puistolumikello 'Viridapice' aikaisena ja runsaana.

Ihmeiden ihme: myös kriminlumikello nousee siinä vieressä! Tämähän kuuluu – tai pitäisi kuulua – vähän hitaammin herääviin lumikelloihin. Kuvan etualan vihreä on samaa lajia.

Alppipenkistäkin nousee kaikenlaista. Täällä on jo pari suojaverkkoa, mutta täytyy suojata tämäkin kohta, sillä syömisen jälkiä näkyy. Paikka navetan seinustalla on huono pikkuisille harvinaisuuksille, sillä navetassa asustaa selvästi jyrsijöitä, joilla on ruokabaari tässä lähellä. 

Mustakissainen puuteripaju 'Melanostachys' puhkeaa parhaillaan pajunkissaan.

Sen vaaleanpunainen serkku 'Mount Aso' on jo täydessä kissassa. Kai niin voi sanoa, kun sanotaan myös kukassa ja lehdessä.

Täällä suunnalla on tähtilumikelloristeymä jo pitkällä; saniaistarhan lumikello, jonka piti olla 'Snow Fox'. Ei tälläkään varmaan mene kauaa avata ensimmäinen kukka.

Omenapuun voisi kohta leikata.

Muotopuutarhan 'Hippolyta' -lumikellot ovat hassuja, sillä näihin kasvaa pitkä varsi, silti nuppu kääntyy nuokkumaan kukkimisasentoon jo lähes maanrajassa.

Tässä vaiheessa puutarhapantteri Musti oli sitä mieltä, että aamupalan jälkiruoka maistuisi. Niinpä tulimme sisään ja aloin kirjoittaa tätä juttua.

Mukavaa maanantaita sinnekin!

Imikkä Pulmonaria

Kriminlumikello Galanthus plicatus

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Puistolumikello Galanthus nivalis

Puuteripaju Salix gracilistyla

Silkkipulskapioni Paeonia daurica ssp. wittmanniana

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Tähtilumikello Galanthus elwesii

Vaaleamunkinhuppu Arum italicum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Kohta kukkii

 Mikä ero kahdessa päivässä! Jutun kuvat ovat tältä ja toissa päivältä.

Moni kiinnitti huomiota Mustiin edellisessä jutussa ja pohti, mitähän se kyttää. Luulen, että tuossa kedolla rapisteli heinän seassa jokin myyrä. Tässä kuvassa etunoja-asento uhmaa jo painovoimaa.

Tältä täällä näytti tasan kaksi vuorokautta sitten, kun yöllä oli ollut –9. Mustin takana on verkon suojaama kultasade, verkon kuura on juuri sulanut pisaroiksi. Taustalla kyläniityllä tuikkivat lukemattomat timantit, kun auringonvalo osuu lumeen ja kuuraisiin heinänkorsiin.

Nyt näyttää tältä! Eilen alkanut kostea keli aloitti lumen sulattamisen ja kun meillä oli koko yön ajan noin +2 astetta, suli höttöinen uusi lumi nopeasti. Tänään on tihkuinen sumusää, mikä on kyllä mieleeni, sillä se saa lumikelloja nousemaan maasta.

Pisimmällä on metsäpuutarhan tähtilumikello. Kovien pakkasöiden jälkeen varsi oli kumartuneena maahan, mutta siitä se vain jaksoi nousta kerta toisensa jälkeen ja näyttää siltä, että kukka avautuukin kohtapuoliin.

Tämä tähtilumikellon sukulainen, lajike 'Snow Fox' tai sellaisena ostettu, on tainnut ottaa kärkisijan parina edellisvuonna. Nytkin se saattaa kiriä ensimmäisenä maaliviivalle. Elämme jännittäviä aikoja! Tällä on saniaistarhassa paljon aurinkoisempi kasvupaikka kuin edelliskuvan metsäpuutarhan asukilla, jolle ei aurinko paista oikeastaan ollenkaan.

Istutin saniaistarhaan lisää Snow Foxeja eli naaleja viime syksynä ja kaikki viisi ovat nousseet. Monissa on kaksi kukkavartta, kuten tässäkin.

Uusista Snow Foxeista pisimmällä on tämä tyyppi. Kehälehtien ulkopuolella on vihreää, niin kuuluu ollakin. Tästä puhuin jo aiemmin, joten nyt toistan itseäni. Teen kunnollisen Snow Fox -vertailun, kunhan kukat avautuvat.

Kun lumi suli ja maa sai kosteutta, on uusia lumikelloja noussut oikein urakalla. En kuvannut niitä kaikkia, mutta tässä yksi ihana rypäs puistolumikelloa kostealla kevätniityllä.

Japaninlehtikuusen juurella 'S. Arnott' oli noussut jo aiemmin. Nämä venyvät varmasti pian lisää. Kymmenen päivän ennusteessa ei näy pakkasta ollenkaan, ei öin eikä päivin. Siis niin ihanaa, etten mitenkään pysty edes kirjoittamaan, miten ihanaa. Maailman ihaninta.

Katsotaan vielä muutama puska. Puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum' näyttää terhakalta. Meinasin kirjoittaa, että tämä on ainoa alppiruusuni, sillä olen nähnyt turhaksi hankkia kasvia, joka ei viihdy. Tämä on nimittäin asunut tässä jo 15 vuotta ja on edelleen suunnilleen saman kokoinen kuin istutettaessa.

Mutta viime syksynä sain ystävältä kiinnostavan siementaimen ja tokihan sen vastaanotin ja istutin. Saa nähdä, kasvaako se. Toiveissa olisi, sillä se on vasta kymmensenttinen.

Puuteripaju 'Mount Aso' on ylittänyt kaikki odotukset tekemällä pajunkissat säännöllisesti helmikuussa. Viime keväänä tosin maaliskuussa, mutta silloin olikin poikkeuksellisen kylmä talvi ja alkukevät. Tämän kuvan otin toissa päivänä, kun aamun aurinko alkoi sulattaa yön kerryttämää kuuraa.

Tältä sen kasvupaikalla näyttää tänään. Laitoin pajun ympärille mojovan verkon alkutalvena, kun huomasin jonkun – luultavasti jäniksen – järsineen pari alaoksaa.

Kahden päivän takainen kuva lehtonäsiästä. Verkot ovat todella koristeellisia kuuraisina!

Näsiä alkaa ehkä vähitellen harkita kukintaa, tosin ei se koskaan ennenkään ole edes yrittänyt kukkia helmikuussa, ei edes viiden vuoden takaisena superlauhana talvena.

Heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn' on vapautunut jurtastaan. Siinä on runsaasti nuppuisia kukkaterttuja, jotka vaikuttavat olevan suunnilleen kunnossa. Aika näyttää, avautuvatko kukat.

Kuvassa taustalla on harmaa pömpeli, jossa asustaa...

... loistomagnolian pieni taimi. Toivon, että se on selvinnyt talvesta.

Kuuraiset 'Dawn' -heiden nuput toissa päivältä. Avasin jurtan vähän liian aikaisin, kun ennusteen mukaan ei enää olisi pitänyt tulla niin kylmiä öitä. Nuput viettivät näin ollen taivasalla –9 -asteisen yön. Jos kukat menetin, sain ainakin kauniin nuppukuvan.

Nuput näyttävät silti ihan lupaavilta, sillä ne ovat edelleen vaaleanpunaisia, eivätkä paleltuneet ruskeiksi, kuten aiemmasta kuvasta pystyy ehkä näkemään. Lupaan raportoida, kuinka käy!

Päivän kruunaa tämä tyyppi. Kuuntelin aikani tuttua luritusta ennen kuin tajusin. Kottarainen! Siellä se antaa palaa täysin palkein ruotsinpihlajan yläoksalla. Parvea en ole vielä nähnyt, tämä on siis varhainen tiedustelija.

Tai sitten se olikin viherpeippo. Sekin on mahdollista.

Lehtonäsiä Daphne mezereum

Loistomagnolia Magnolia soulangeana

Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä

Puistolumikello Galanthus nivalis

Puuteripaju Salix gracilistyla

Tähtilumikello Galanthus elwesii

Koska kukkii? -haaste

 Hip hei! Hiidenkiven puutarhan keväthaaste on taas pyörähtänyt käyntiin.

Ja kun tässä nyt ei ole kovasti kevään edistymistä raportoitavana kyttäyksestä huolimatta, osallistun haasteeseen heti.

Haasteessa valitaan muutama kasvi ja yritetään arvata, koska ensimmäinen kukka avautuu.

Täällähän ovat jo varhaisimmat lumikellot nupulla ja ensimmäisistä kevätkurjenmiekoista näkyy versonkärkiä. Mutta talventähdistä ei näy mitään. Kytätty on kyllä. Niinpä veikkaan, että niistä ensimmäinen kukka avautuu 12. maaliskuuta. 

Alppipenkissä asustava Corydalis glaucescens 'Kashgarica' kukki viime vuonna toukokuun alussa. Se oli sen ensimmäinen kevät, joten ei ole tietoa, koska se ns. normaalikeväänä kukkii. Jos on enää elossakaan. Veikkaan tänä keväänä kukinnan alkamisen osuvan vähän aikaisemmaksi, huhtikuun 29. päivälle.

Pikkuruinen, matala narsissi 'Elka' on ollut puutarhani ensimmäisiä narsisseja kukassa, mutta niin vain se viime keväänä kukki vasta hyvän matkaa toukokuulla. Tänä vuonna ennustan sen aloittavan huhtikuussa, kuten ennenkin. Sanotaan, että huhtikuun 21. päivänä. Se olisi kyllä tosi aikaisin, mutta olen optimisti.

Viimeiseksi otetaan yksi kevään huippuhetkistä: keisarinpikarililjan kukinta. Näitä minulla on useita, mutta tässä taitaa olla perinteinen lapsuudenkodistani muuttanut oranssinpunainen. Veikkaan tämän ensimmäisten kukkien avautuvan vapun kunniaksi 1.5. 

Lisäjännitystä haasteeseen aiheuttaa kohdallani se, etten voi olla ihan varma, olenko juuri valitseminani päivinä edes kotona, mutta yritetään.

Tämä kuva enteilee samalla toista kivaa Hiidenkiven puutarhan haastetta, nimittäin Kuvaa kimalainen!

Tässä haasteen säännöt:

Tarkoitus on veikata, milloin omassa puutarhassa alkaa nuppuja poksahdella auki ja päättää etukäteen veikattavat lajit. Kasvin pitää olla vielä tiukasti lepotilassa, olipa se sipulikukka, perenna tai puuvartinen, kun arvaus tehdään.

Valitsemissasi kasveissa ei saa siis näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, että kasvi on vielä lepotilassa. 

Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. 

Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Jos käyt laittamassa kommentin Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen, muiden on kätevä käydä sieltä tarkistamassa, ketkä ovat jo osallistuneet haasteeseen. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.

Hiidenkiven puutarhan haasteen aloituspostaus löytyy täältä: KLIK.

Haastan mukaan Oravankesäpesän ja Liisan kasvit.

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Talventähti Eranthis