Syreenileimukirous

 Tämän aamun puutarhakierroksella ihastelin muotopuutarhan kuivinta penkkiä.

Siinä on juuri nyt kivat värit ja muodot. Se taitaa olla onnistuneimpia kukkapenkkejäni, kun on erityisen hyvän näköinen monta kertaa kasvukaudessa. Kukassa ovat 'Taplow Blue' -sinipallo-ohdakkeet ja hohtopiikkiputket, ne saavat raikastusta valkokukkaisista ranskantulikukasta, harmaakäenkukasta ja maarianverijuuresta. Nämä siis valkokukkaisia muotoja ko. kasveista.

Katselin näkymää eilen riippumatosta ja päätin, että tämä täytyy kuvata. 

Penkin toisella reunalla kukkii kuivan paikan luottokasvi preeriaväriminttu. Ihana liila väri, joka täydentää penkin viileän värimaailman. Moni muu väriminttu on vuosien saatossa kuollut pois, ilmeisesti kuivuuteen, mutta tämä pärjää hyvin.

Sitten silmiini osui jotakin vaaleanpunaista viereisessä penkissä.

Tämän piti olla vaalean liilakukkainen syreenileimu. No eipä ole. Taaskaan. Voi pehvele.

Tämä on viimeisin yritykseni saada haluamani syreenileimu, ostin tämän Tommolan tilalta ja sieltä vakuutettiin, että tämä on kahdesta syreenileimusta "se liilakukkainen".

Onneksi muotopuutarhassa on kaksi syysleimua, joista erityisesti pidän, tässä niistä 'Crème de Menthe'. Se on tosin tehnyt vihreälehtistä versoa kylkeensä ja se pitäisi kaivaa pois, sillä varsinainen lajike on kaunis vaaleankirjavalehtinen, jota näkyy vasemmalla. Tässä taustalla on alppipiikkiputki.

Ja sitten on tämä unelmanihana Flame Blue eli 'Bareightysix'.

Tarina syreenileimun metsästyksestä juontaa pitkälle. Olen nähnyt joissakin blogeissa tavattoman kaunista, kapeaterälehtistä vaaleanliilaa syysleimua, jota on kutsuttu syreenileimuksi. Selvähän se, kun kukka on kuin syreeninkukka. 

Sitten tuli vastaan mahdollisuus hankkia syreenileimua. Innosta kiljuen hankin. Kun se alkoi kukkia, kukka olikin tällainen. Eihän tuo ole syreenileimua nähnytkään. Se olikin jokin muu vanha leimu.

Sitten blogiystävä lupasi kaivaa minulle puutarhastaan syreenileimua. Istutin sen preerialle. Noh, sepä onkin tällainen. Sitten käväisin Tommolan tilalla ja ostin sieltä suurin odotuksin tuon viimeisimmän syreenileimun, joka ei vieläkään ole sitä mitä toivon. Sen sijaan minulla on nyt kolme leimua, joiden väristä en yhtään välitä. Voi hemuli sentään.

Kuinka vaikeaa tämä nyt voi olla? Asiaa taitaa hankaloittaa se, ettei syreenileimu ole mikään tietty leimulaji tai -lajike. Syreenileimuksi kutsutaan monia vanhoja syysleimuja. Syreeninsävy on selvästi makuasia, kuten myös terälehtien muoto.

On aika monia syysleimuja, joista en kovin välitä. Polkkakarkkivärinen 'Candy Twist', jonka nimi myös tarkoittaa polkkakarkkia, tuli kaupanpäällislahjana. Se ei ole järin ihana, joten en ole pistänyt kovin pahakseni sen muuntumista vähitellen kokopunakukkaiseksi – vaikka tuo sävy on kyllä aika ruma. Ehkäpä kaivelen kuitenkin näitä vääränlaisia kylkiversoja ja siirrän sinne kuuluisaan ylämäkeen, jonne on aika moni muukin väärän tai ruman värinen kasvi lähtenyt. Niitä sitten ovat myyrät siellä tuhonneet niin kuin ovat parhaaksi nähneet.

Jatkossa ostan syysleimuja ainoastaan kukkivana. Niin kuin tämän ihanan, jonka hankin Tommolan tilalta muutamia vuosia sitten. Tälläkin oli väärä lajikelappu taimipurkissa. En olisi ikinä tähän tarttunut taimilapun mukaan, sillä se lajike olisi voimakas pinkki.

Luulen, että lajike on 'Natural Feelings'. Omituisesti puoliksi kiinni pysyvistä kukkasyheröistä tulee viininpunainen vaikutelma ja sävy on kauniisti murrettu.

On tässä vielä yksi mahdollisuus, jos uskallan sen käyttää näin monen hudin jälkeen. Yhdestä blogista sain vinkin, että heidän täydellinen syreenileimunsa on peräisin Porkkalan kartanon taimimyymälästä Lammilta. Harvoin sille suunnalle osun, mutta jospa nyt vaikka vahingossa osuisin syysleimujen kukinta-aikaan!

Alppipiikkiputki Eryngium alpinum

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Syysleimu Phlox paniculata

Elokuun kalenteripoika

 ja söpöliini

Pikkuinen pörröinen oravanpoikanen on näkynyt parina päivänä puutarhassa. Se on niin hömelö, ettei tajua pelätä minua ollenkaan. Niinpä minun piti sanoa sille, ettei tällä tontilla kannata oleilla, muuten elinaika jää kovin lyhyeksi.

Kyllähän tiedän, että oravat ovat hirmuisia linnunpesärosvoja ja pikkulintujen vihollisia, mutta tuollaisen söpöyden edessä ei voi kuin heltyä.

Suurin uhka oravanpennulle on tietysti aktiivinen senioripantteri Musti. Tässä se kyttää yhdellä vakiopaikoistaan. Saalista tulee joka päivä – tai useammin yö: vähintään pari myyrää, joskus neljäkin, ja yhtenä päivänä kahdeksan. Musti tuo niitä eteiseen kovaäänisesti kailottaen: täällä olisi katsottavaa!

Hauskaa kyllä, kuvassa Mustin takana näkyy viraton myyränloukku Supercat. Onkaloista ei enää noussut saalista, niinpä laitoin sen katokseen odottamaan syksyä. Luulen kyllä löytäneeni pari uutta myyrän onkaloa viime päivinä, joten voisinkin asettaa sen taas jompaankumpan niistä ja katsoa, kuinka käy. 

Se tässä on tullut selväksi, että yksi aktiivinen 19-vuotias kissa päihittää myyränloukut mennen tullen.

Musti viettää ulkoilmaelämää lähes vuorokauden ympäri. Pari kertaa yössä se käy vieressäni nukkumassa, kunnes on taas aika siirtyä ulkohommiin. Illalla se tulee kylkeeni nukuttamaan minua, usein komentaa minua nukkumaan, jos en ole jo menossa sänkyyn. 

Kuvassa Musti esittelee preeriaa / ruusutarhan yläosaa.

Preerialla on nyt täyteläinen tunnelma. Tähkähelmikät huojuvat tuulessa, pietaryrtti, mäkimeirami ja ahdekaunokki kukkivat ja ovat täynnään pörriäisiä ja perhosia.

Preerian alkukesän tähtihetki jäi kokonaan raportoimatta, kun oranssikeltano hehkui sinisen raunioyrtin kanssa – täydelliset vastavärit. Tuolloin tähkähelmiköiden kukkaröyhyt olivat vasta nousemassa, ne olivat kapeita ja punaruskeita.

Myyrät ovat tehneet selvää keltakannusruohosta, mutta sen siementaimia löytyy sivummalta. Vesi- ja peltomyyrät kun rellestivät preerialla viime talvena oikein urakalla. Kiinnostavaa havainnoida, mikä kaikki niille maistuu. Vaikka ikävääkin, kun kasveja häviää.

Pojilla on täysin vastakkaiset strategiat. Ransu tietää, että saalista saa suoraan ruokakippoon, kun katsoo mammaa anovasti. 

Sitten voi siirtyä nurmipedille sulattelemaan ateriaa.
 

Täällä on ollut ukkosia ja nytkin jyrisee Rymättylän suunnassa. Toissa iltana tuli laaja ukkosrintama mereltä ja sen etummaisena hieno vyörypilvi. En ollenkaan tajunnut asiaa ennen kuin pilvi oli jo kohdalla ja minulla oli kamerassa väärä linssi, olisi pitänyt olla laajakulma. Pilvi eteni nopeasti, joten tässä vain pikaisesti pihalla räpsäisty surkea otos pienestä osasta siitä. Seuraavassa hetkessä alkoi kaatosade.

No niin, ja nyt alkoikin tämän päivän kaatosade. Musti naukui äsken kuistilla, että sille pitää avata ovi, koska kissanluukusta tullessa märkä turkki tuntuu inhottavalta. 

Hyvää elokuuta ja sopivia säitä!

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Keltakannusruoho Linaria vulgaris

Mäkimeirami Origanum vulgare

Oranssikeltani Pilosella aurantiaca

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Raunioyrtti Symphytum

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Navetan seinä taustana

 Pikkuinen navettani on kuvauksellinen tausta monelle puutarharäpsylle.

Kun edellisessä jutussa manasin, että en ole saanut päivänliljoja kukkaan, tarkoitin jalostettuja tarhapäivänliljoja. Rusopäivänliljaa luotettavampaa kukkijaa ei olekaan ja se on täydessä kukassa nyt.

Parempi kuva on tietysti tämä, jossa Ransu tassuttelee pihatiellä. Otin sen, kun päivänliljat olivat juuri aloittaneet kukinnan.

Hehkulilja 'Red Velvet' on myös tullut kukkaan. Villi palsternakka on ihana väripari ja navetan seinä oivallinen tausta.

Preerian rohtosormustinkukat, heleäorjanruusu, 'Alchymist' -ruusu ja rohtosalvia tuli myös kuvattua navettaa vasten kuukausi sitten.

Tuolloin aloin tehdä kiveystä navetan siihen päätyyn, josta sinne mennään sisälle, kun hermostuin vyötärönkorkuiseen heinikkoon. Homma on jäänyt tuohon tilanteeseen, sillä pian lähdin kaupunkiin, sitten oli vieras toisensa perään, sitten työkiireet ja sitten taas kaupunkireissu... ehkä lähiaikoina pääsen jatkamaan, sillä kiveykset ovat ihan lempiprojekteja!

Navetan kivijalan vieressä on aiemmin tekemäni kiveys, johon olen istuttanut 'Minor' -nummiajuruohon. Se peittää jo ison alan, mutta on todella kätevä kasvaessaan aivan maanpinnan myötäisesti.

Tein pikkuisille kivikkokasveille alppipenkin navetan eteläseinustalle yhdeksän vuotta sitten. Penkin tähtihetkiä ovat kevät ja alkukesä, nyt siinä kukkii vain muutama itsekseen tullut pioniunikko, jotka yritän muistaa kitkeä ennen kuin tuottavat tsiljoona siementainta. Ja kukkii tuossa myös hentoinen pisaralaukka.

Katsotaanpa alppipenkin kasveja vähän lähemmin. Sieltä en ole raportoinut ollenkaan koko kesänä! Neilikka Dianthus freynii kukki muistaakseni ensimmäistä kertaa, vih-doin-kin. Se on viimein alkanut myös levitä.

Ihanaakin ihanampi kellolaukka on kaunis ja tärkeä. Sen siemenet on aikoinaan lähettänyt kaimani Saila, jolla on oma blogi Kivipellossa: KLIK. 

Taustana laukalle edellisessä kuvassa oli hehkuva ajuruoho 'Coccineus' (tarkemmin ottaen Thymus Coccineus-Ryhmä 'Coccineus', niinpä tulee tyhmemmällekin selväksi, että nimi on Coccineus).

Nyt ollaan noin kuukauden takaisissa kuvissa. Vuorineilikka kukki tänä vuonna runsaammin kuin konsanaan, kasvanutkin se on. Taustalla on rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz'.

Vanhemman kiveyksen kolossa elää kaunis mehitähti lähes täysin vailla multaa, valitettavasti lajista ei ole tarkempaa tietoa.

Musti esittelee. Osalla kasveista on taimilaput, sillä taidan istuttaa tähän tänäkin vuonna kukkasipuleita. Silloin on paras tietää, missä kohdissa kasviaarteet elävät. Toisia sipuleita saattaa kyllä vahingossa kaivaa ylös, kun niillä ei ole mitään merkkejä.

Kesäkuun kuvassa näkyy navetan kulman siperiankurjenmiekka kukassa. Coccineus erottuu punaisena, samoin alppipenkin toisessa päässä pinkki rusolaukkaneilikka.

Kääpiöneilikka kukki tänä vuonna vaisusti, ehkä sateinen alkukesä ei ollut sen mieleen.

Neilikan kupeessa elävä valkotupsulaukka kukki sen sijaan mukavasti. Alppipenkissä asuu tällaisia pikkuruisia laukkoja. Valkotupsulaukka ei ole koskaan levinnyt, aina vain nousee tuo yksi kukkavarsi. En pistäisi pahakseni useampaa kukkaa. Kookkaat lehdet kuuluvat isomaksaruoholle, joka on tullut tähän itsekseen.

Siinä vieressä elää pari rusolaukkaneilikkaa. 'Düsseldorfer Stolz' on todella luotettava; yksikään toinen laukkaneilikka ei ole osoittautunut kestäväksi, mutta se menee jopa ilman talvisuojausta. Oikealla häämöttää suloinen ahokissankäpälä 'Alex Duguid'.

Tästä patjarikosta ('Purple Robe') olen haltioissani. Kerrankin rikko on selvinnyt puutarhassani – peräti kaksi vuotta! Aina aiemmin ne ovat kuolleet alle aikayksikön. Se ainakin näyttää olevan ongelmana, että ne nostavat juuristoaan maasta eivätkä sitten kestä kesää eivätkä talvea, lunta kun tähän alppipenkkiin ei kerry talvisuojaksi sitäkään vähää kuin muualle. Edessä levittäytyy kaunis espanjanmaksaruoho 'Minus'.

Tätä kasvia myydään useimmiten maksaruohona ("Sedum pachyclados 'White Diamond'"), mutta kyseessä on valkoruusujuuri. Taimituottajat eivät paljon vaivaudu selvittämään kasvitieteen kiemuroita. Ruusujuuri leviää kauniisti mattomaisena ja kukki valkoisena kesäkuussa.

Otin eilen tuoreita kuvia kesän hankinnoista. Rusolaukkaneilikka 'Varretu' kukki jossain vaiheessa, mutta en huomannut ottaa siitä kuvaa. Mutta on siinä tuorekin kukinto, huomaatko? Hailean liila kuinto lehtien seassa. Laukkaneilikat ovat hauskoja kukkiessaan vähän pitkin kesää, vaikka pääkukinta osuukin kevätkesään.

Taustalla on uusi patjarikko 'Appleblossom'. Lajikenimi on epäselvä, sillä tuon nimisiä on useita, mutta täytyy tutkia tarkemmin ja yrittää selvittää, jos tuo kukkii uudestaan eli pysyy hengissä. Toistaiseksi se ei näytä kukoistavan, mutta ehkä se selviää talvesta jotenkin. Tai sitten ei.

Mätäslaukkaneilikka 'Sugar Baby' kukki ihanasti, mutta en huomannut ottaa siitä silloin kuvaa. Mätäslaukkaneilikoita olen istuttanut useita, sillä lähes aina ne kuolevat pois talven mittaan – tai oikeastaan kevättalvella auringon paahtaessa ja kuivuuden koetellessa. Mutta yritän jälleen kerran.

Kommenteissa oli puhe 'Nifty Thrifty' -rusolaukkaneilikan kukkimisesta (tarkensin lehtiin, kun keltareunaiset lehdet ovat tämän laukkaneilikan erikoisuus). Se kukkii täälläkin ja on kukkinut vaisusti koko kesän yhdellä tai kahdella kukkavarrella kerrallaan. Mutta elossa on ja paksusti voi! 

Kerrankin tämä laukkaneilikka selvisi talvesta hyvin. Se oli kyllä suojattu, vaikka ehkä viime talveksi ei olisi tarvinnut. Toisaalta keväällä varjostus / suojaus kuivumiselta tuntuu olevan näille vielä tärkeämpää.

Ahokissankäpälä Antennaria dioica

Espanjanmaksaruoho Sedum hispanicum

Hehkulilja Lilium Aasialainen-Ryhmä

Heleäorjanruusu Rosa dumalis

Isomaksaruoho Hylotelephium telephium

Kellolaukka Allium narcissiflorum

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Kääpiöneilikka Dianthus subacaulis

Mehitähti Sempervivum

Mätäslaukkaneilikka Armeria caespitosa

Nummiajuruoho Thymus praecox

Palsternakka Pastinaca sativa

Patjarikko Saxifraga Arendsii-Ryhmä

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Pisaralaukka Allium carinatum ssp. pulchellum

Rohtosalvia Salvia officinalis

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Valkoruusujuuri Rhodiola pachyclados

Valkotupsulaukka Allium orientale

Vuorineilikka Dianthus gratianopolitanus

Pinkkiä ja persikkaa

 Päivän yllätyksestä vastaa pikkuinen kurjenpolvi.

Rusokurjenpolvi 'Katherine Adele' on kitukasvuisin kurjenpolvi, jota on kuunaan nähty. Istuttamisen jälkeen, muutama vuosi sitten, se kasvoi pikkuisena pehkona, mutta siitä pitäen olen yleensä olettanut sen kuolleen, kun juuri mitään ei ole näkynyt. Niin tänäkin vuonna. 

Kukattoman pikku taimen tunnistamista ei helpota se, että lehdet ovat kovin saman näköisiä tummakurjenpolven kanssa ruskeine läikkineen. Pieniä eroja lehtien muodossa, kiiltävyydessä ja suonituksessa on, jotta tummakurjenpolven siementaimia tästä(kin) kitkiessäni jätin yhden pienen alun paikoilleen.

Nyt siinä on yksi kukka, joka tosiaan osoittaa sen olevan 'Katherine Adele'! No onpa mukavaa. Saisi se kyllä olla isompikin. Jos tietäisin, miten saisin tämän viihtymään paremmin, tekisin sen.

Pikkuisen kurjenpolven yllä, kuistin kulmalla, kukkii kärhö 'Hagley Hybrid'. Se on todella kaunis, niinpä halusin sen tähän näkyvälle paikalle. Tukena sille toimii pystykasvuinen pikkujasmike, joka on pystyyn kuollut. Monta vuotta se teki kuolemaa, nyt ei enää ole kuin pari kuivaa versoa, joihin kärhö kiipeilee.

Pikkujasmikkeeseen pätee sama: jos tietäisin, miten saisin sen viihtymään paremmin, tekisin sen.

Ruskopenkissä Austin-ruusu Emily Brontë aloittaa uuden, runsaamman kukkakierroksen uusien korkeiden versojen päässä. Sopiva ajoitus, kun Crown Princess Margareta juuri kuihdutti ensimmäisen kukkasatsinsa.

Vähän alempana rinteessä on päivänlilja 'Nile Crane' ensimmäistä kertaa kukassa! Tämä kyllä kukki taimen ostaessani, mutta siitä on kuusi vuotta. Kyllä: kuusi! Kukan ihana hailea väri, jossa on häivähdys liilaa, aiheutti välittömän reaktion laittaa se ostoskoriin taimistolla.

Hermostuin tarhakurjenmiekkojen kukkimattomuuteen pari vuotta sitten ja ryhdyin lannoitustoimenpiteisiin. Sama ongelma on ollut päivänliljojen kanssa: ei kukkia sitten millään, ei ensimmäistäkään, eivätkä lehdetkään ole oikein kasvaneet. Parin vuoden lannoittaminen on tuottanut tulosta. Tämän kaunottaren lisäksi ruusu-heinätarhan molemmissa päivänliljoissa on nyt nuppuja!

En nyt tarkoita mitään systemaattisen tieteellistä tai erityisen runsasta lannoittamista. Olen viskellyt näille tuhkaa, tavallista jauhemaista lannoitetta, luujauhoa, kanankakkaa – mitä nyt on käsillä ollut. Kompostiakin olen näille varmasti antanut. Siis silloin tällöin muistaessani eli harvoin. Ja tässä tulos! 

Olen oppinut ainakin yhden asian tänä vuonna: lannoittaminen kannattaa.

Ruusutarhan eteläosassa on kaunis rohtopähkämö 'Summer Sweets' yhä elossa, mistä olen kovin iloinen. Nämä eivät ole aiemmin oikein onnistuneet. Kukissa lepattaa perhosia ja pörisee pörriäisiä jatkuvasti.

Siinä lähellä kukkii punahattu Echinacea simulata, mistä olen myös hyvin iloinen. Se on kaunis ja entistäkin tärkeämpi, kun myyrät veivät talven aikana läheiseltä preerialta joka ikisen rohtopunahatun, niin taimena hankitun vaaleanpunaisen kuin siemenestä kasvattamani valkokukkaisetkin.

Persikkakierros huipentuu lupiineihin. Kirjolupiini 'Salmon Star' kasvaa pengermän päällä kahden taimen voimin – kolmas on ruskopenkissä – ja molemmat näistä ovat tuottaneet ensimmäiset kukintonsa. Mikä väri! Etualalla on Austin-ruusu Bathsheba, jonka kukissa on hyvin haileaa persikkaa.

Lupiinien välistä pilkottaa keltaista. Siellä on kaikkein uusin Austin-ruusuni.

The Poet's Wife on upean keltakukkainen ja sen mainitaan olevan kaikkein tuoksuvimpia Austin-ruusuja. Tällä hetkellä sen kukkavarret vain ovat kovin hentoiset ja ne nuokkuvat kerrottujen kukkien painosta. Nuuhkuttelin ja tuoksu on tosiaan täyteläinen!

Kirjolupiini Lupinus × regalis

Kärhö Clematis

Päivänlilja Hemerocallis

Rohtopähkämö Betonica officinalis

Rusokurjenpolvi Geranium × oxonianum

Liljojen heinäkuu

 Tässäpä näitä tulee, lukijain pyynnöstä ja omastakin kiinnostuksesta.

Marhanlilja 'Early Bird' on nimensä veroinen ja aloitti ensimmäisenä. Sen kukinta oli tänä vuonna paljon tavallista vaisumpi, mutta pari kukkavartta muutamine kukkineen kumminkin tuli. 

Ruskopenkin toinen marhanlilja ei kukkinut tänä vuonna ollenkaan, samoin kävi parille muulle. Onneksi kumminkin jotakin aina kukkii.

Naapurit lähtivät yhtenä vuonna takaisin talvikotiinsa Ruotsiin ja jättivät kaivon päälle näkyville muutamia ruukkuja. Yhdessä niistä oli liljoja ja päätin pelastaa ne monivuotisiksi ja istutin puutarhaani. Kiva appelsiinin sävy matalassa varressa. Nimitietoa ei ollut, ruukussa taisi lukea Pirkka.

Kollegalta saatu kellertävänvalkoinen vanha varjolilja on kaunis ja asustaa vaahteran varjossa yhdessä 'Purpurea' -isopähkinäpensaan kanssa.

Marhanlilja 'Candy Morning' asustaa 'Dawn' -heiden seassa, tai oikeastaan liljoja on kaksi. Ehkä istutin ne vähän liian lähelle puskaa. Toisaalta heiden kauniit lehdet muodostavat kukalle kauniit kehykset. 

Kuvassa näkyy Dawnin koristearvo näin kesäaikaan: punaiset lehtiruodit ja uudet versot – siis kauniiden lehtien lisäksi. Keväällä tämä kukki ennen lehtiä todella runsaasti, seuraava tähtihetki on ruskan aikaan syksyllä.

Onhan vähän hölmöä hankkia marhanlilja, joka näin paljon muistuttaa varjoliljaa, jota kasvaa täällä runsain määrin. Mutta keräilijä mikä keräilijä. Ja onhan noiden kukan muodossa sentään eroa.

Tämä on tavallinen, vanha varjolilja – muistaakseni tämän saaren yhdestä vanhasta pihasta. Olen näitä tuonut ja saanut tänne, kun vanhastaan varjoliljaa ei puutarhassani ollut.

Varjoliljan kehälehdet kääntyvät yleensä voimakkaasti taakse, jolloin kukasta tulee tuollainen turbaani. Mutta ehkä siinäkin on eroja: varjolilja tuntuu olevan melko muuntuvainen tapaus.

Lapsuudenkodistani peräisin oleva rakas valkoinen varjolilja (Lilium martagon var. album) kukkii kuistin edessä. Tämäkin on tänä vuonna tavallista matalampi eikä kukkavarsia montaa ole.

Punaisessa villissä penkissä on liljoja – lähinnä sellaisia, joista en tiennyt, minne muualle niitä laittaisin. Räikeän oranssinpunainen on yksi niistä. Tuolla muiden punasävyjen seassa se on kiva, mutta kun sen piti olla valkokukkainen ja olin istuttanut sen hempeään muotopuutarhaan...

Kaikelle on onneksi paikkansa, ja täällä apteekkarinruusun, 'Nippon Beauty' -pionin, sormustinkukkien ja monien muiden punaisten kanssa oikeastaan tykkään tästä ilopilleristä. Nimeä sillä ei tietenkään ole, kun tuli vääränä lajikkeena.

Villissä punaisessa penkissä kasvaa myös kauniin tummanpunakukkaista liljaa, jonka pussissa ei ollut lajikenimeä. Tämäkin on tänä vuonna jotenkin harvempi, kukkia ei ole kuin muutama. Oudon huono liljakesä.

Viereisessä Rivendellin jouluruusulaaksossa ei ole yhden yhtäkään varjoliljaa tänä vuonna. Niiden kadon syyksi epäilen vesi- / peltomyyriä, sillä alueelta löytyy onkaloita.

Kun katsotaan villiä punaista penkkiä ruskopenkin läpi, näkyy etualalla pieni oranssi piste.

Kanadanlilja kukki tänä vuonna vain yhden kukan voimin. Se ei ole valitettavasti koskaan viihtynyt ruskopenkissä. Johtuisiko paikan paahteisuudesta. Kasvi on tavattoman siro ja kaunis, liljoista ehkä kaikkein kaunein. Pidän tuosta ilmavuudesta kovin paljon, ja sehän puuttuu suurikukkaisilta liljoilta kokonaan.

Luin aikanaan, että pantterililja viihtyisi lievästi happamassa maassa ja sehän on tällä kalkkipitoisella saarella melko hankala järjestää. Istutin liljani ison kuusen alle saniaistarhaan ajatellen, että neulaset ovat happamoittaneet maata. 

Kuusi alkoi kuitenkin olla vuosi vuodelta enemmän vinossa, joten se kaadettiin muutama vuosi sitten. Toinen syy kuusen kaatamiseen oli tammen pikkuinen siementaimi, joka oli ilmestynyt aivan kuusen alle. Se näkyy oikealla. Siitä tulee puutarhani keskuspiste.

Kuusen kaadon jälkeen pantterililja on vuosi vuodelta tuuheutunut. Nyt se on jo todella komea. Lähellä on edelleen toinen iso kuusi, oikein tuuhea ja suora jättikuusi, joka suo liljalle vähän varjoa loppupäivästä.

Voi olla, että maan liika kalkkisuus on kanadanliljan nuivan viihtymisen syy. Sillekin pitäisi olla lievästi hapan maa. Täytyy miettiä siirtoa. Tai maaperätoimenpiteitä.

Pantterililjasta toivottiin lähikuvaa. Pilkut ovat mämmin väriset. Kukan värityksessä on paljon luontaista vaihtelua, kuten monilla muillakin liljoilla. Keskusta on ymmärtääkseni aina keltainen, mutta kehälehtien kärjet voivat olla hyvinkin punaiset. Myös vaaleampia muotoja löytyy.

Varjoliljallakin on paljon vaihtelua. On pilkkuja ja pilkuttomuutta, tummempaa ja vaaleampaa pinkkiä. Valkoisiakin on erilaisia, mm. jo esittelemäni kellervä. Kaikkein tummin varjolilja on Lilium martagon var. cattaniae. Se kasvaa luonnollisesti Rohanissa, tummien ja vaaleiden värien maassa.

Istutin sinne aikanaan myös Peter Joyn risteyttämän kauniin pehmeän värisen liljan. Tämän nimi, ainakin minulle, on Peterin lilja. Hän lienee itse antanut tälle jonkin muun nimen.

Marhanliljoistani vain yksi on kukkinut tänä vuonna aivan yhtä hyvin kuin kaikkina muinakin vuosina: 'Guinea Gold'. Kultatesman ennätysmittoihin yltäneet kukkaröyhyt kutittelevat liljankukkia.

Suloinen 'Tiger Babies' on aloittanut kukinnan ruskopenkissä. Se on hehkulilja; aasialaisen ryhmän uusi nimi. Iloinen uutinen on, että tämä lilja on runsastunut ja lisääntynyt. 

Hehkulilja Lilium Aasialainen-Ryhmä

Isopähkinäpensas Corylus maxima

Kanadanlilja Lilium canadense

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Pantterililja Lilium pardalinum

Varjolilja Lilium martagon