Joulukuun kalenteripojat ja kevätkalenterin ensimmäinen luukku

 Tästä se taas lähtee: kevään odotus! Tässä osoitteessa on kevättä tosin odotettu jo viime kevään loppumisesta lähtien, kiivaammin elokuusta alkaen ja koko ajan yltyen. Enää pari kuukautta! (ja rapiat)

Kalenteripojista ei juuri nyt ihan hirveän aktiivisia kuvia saa. Tai saisi, jos säntäisin kameran kanssa ulos äkkiä silloin, kun pojat käväisevät ulkosalla. Nopea pitäisi olla, eikä kameraa oikein tule ulkoilutettua. Eilen kanttasin paahdepenkin (ja tänään kanttausura on täynnä vettä kuin kanaali, siitähän voisi ottaa kuvan).

Ransu viettää isoimman osan päivästä sängyssä. Jos osaa tarkasti katsoa, on kuvassa myös Musti, nimittäin kohoumana untuvapeiton alla.

Mustin korva näkyi peiton reunan alta, mutta en saanut siitä tarkkaa kuvaa. Tässä kuitenkin todistusaineistoa Ransun tuhinasta.

Musti on reippaampi ulkoilemaan, mutta viihtyy myös keittiön pöydällä tarkkailemassa tiluksiaan lattialämmityksestä nauttien. Ikkunan alla on nimittäin patteri, vaikkakin pienelle lämmölle säädettynä, joka lämmittää pöydän mukavaksi kissan tassuille. Pääosin täällä lämmitetään puilla, nytkin on keittiön hellassa tuli.

Pöydän päällä ovat viimeiset tomaatit, jotka keräsin kompostissa kasvaneista taimista sisälle kypsymään, ja ruukkutomaatti, jonka loput hedelmät söin juuri äsken. Seuraavaksi voisi tuon melko paljon tilaa vievän sisustuselementin nakata kompostiin.

Ja sitten kevätkalenteriin; jokavuotista hyvää traditiota on turha lopettaa.

Viime maaliskuun ensimmäisenä päivänä kevät oli jo lähtökuoppia pidemmällä, niinpä puistolumikello 'Viridapice' oli näin pitkällä. Hämmästyn, kun en ollut tätä kuvaa tuolloin julkaissut. Taisi olla niin paljon muutakin raportoitavaa.

Nythän on niin lauhaa, että lumikelloja saattaa kohtapuoliin nousta. En ole huomannut tarkistaa, mutta mukulaleinikkien lehtiä on jo puhjennut. Aika kivaa, kun uutta kasvua puskee maasta.

Puistolumikello Galanthus nivalis

Syksyn viimeiset ja talven ensimmäiset

 Kausi vaihtuu.

Syyssahrameita on yhä kukassa. Taputan itseäni olalle siitä, että istutin mukuloita vuosi sitten mäntyjen alle, missä ne eivät peity vaahteranlehtiin. Tuoreet nuput, jotka eivät marraskuun lopun lyhyessä päivässä tosin enää avaudu, ovat mannaa silmille ja sielulle. 

Ja tänään meillä oli – taas – ihana auringonpaiste! Edellisestä aurinkohavainnosta on vain kolme päivää. Se, jos mikä, luo uskoa tulevaan.

Syyssahramien vieressä on vaaleajouluruusuja. Ne ovat takuuvarmoja alkutalven kukkijoita, mikäli vain sää sallii. Ja puutarhurin muisti. Nimittäin siitä huolimatta, että jänis käy takuuvarmasti syömässä nousevat kukkavarret, en muistanut tänäkään vuonna suojata vaaleajouluruusuja verkolla. 

Kuvasta voi ehkä nähdä, että kukkavarsia olisi ollut parikymmentä. Osa on kyllä vaahteranlehden alla piilossa. Muutama nuppu jäi tallelle, ja niitä nousee lisää, tiedän kokemuksesta. 

Näihin tunnelmiin on mukava päättää syyskausi ja aloittaa talvikausi. (Ja nyt on jouluruusun ympärillä verkko).

Syyssahrami Crocus speciosus

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Kun puskat riisuutuvat

 Joidenkin kohdalla voi sanoa, että ne vain kaunistuvat!

Eilen paistoi aurinko komeasti (joskin lyhyesti, kun päivä ei montaa tuntia kestä) ja räpsin muutamia kuvia. Heisi 'Dawn' ei sittenkään puhjennut täyteen kukkaan, siinä on avautuneita kukkia siellä täällä, mutta suurin kukkaloisto näyttää siirtyvän kevääseen. Ellei nyt alkava lauha kausi kannusta sitä avaamaan lisää nuppuja.

Nyt, kun puskan kaikki lehdet ovat varisseet, näkyvät kukinnot hyvin. Samoin pulleat kukintonuput, joita lienee puskassa lähemmäs sata. Kuvassa niitä näkyy versojen kärjissä. Voi, näkisipä sen täydessä kukassa! 

Kevätkukintakin on kiva, kunhan se tulee ennen lehtien puhkeamista. Viime keväänä näin kävi, mutta toissa kevät oli niin kylmä, että kukkia tuli vasta lehtien jälkeen, eikä niitä silloin niin hyvin erota.

Purppurahelmimarja 'Profusion' on oikein edukseen nyt, kun lehdet hävisivät. Marjat ovat erottuvan ja erikoisen väriset.

Marjat eivät ole paljon nuppineulan päätä isompia, mutta kun niissä on noin hyvä väri, olen niistä aivan liekeissä. Niitä ei myöskään ole kovin paljoa, joten toivon, että tulee lauhoja talvia ja puska kasvaa ja kukoistaa tuottaen enemmän marjoja tulevina vuosina.

Näiden talvenarkojen puskien kanssa elämä on jännittävää. Superkylmä toissa talvi palellutti purppurahelmimarjan maata myöten; onneksi se versoi silloin alkukesällä juuresta uuden puskan. 'Dawn' -heisi kukki toissa keväänä vain muutamalla kukinnolla, kun talvi oli ollut niin ankara. Kunpa ei nyt tulisi sellaista. Oikeastaan minulle riittäisi talveksi ne muutama pakkaspäivä ja ohut lumihuntu, jotka jo koettiin. Varmaan riittäisi puskillenikin.

Tänään istutin talvenaran mandariiniruusun. Sekään ei toivo kovaa talvea. Nyt oli kyllä hyvä päivä istuttaa, kun yöksi luvataan runsasta sadetta ja ennuste näyttää ympärivuorokautista plussaa seuraaville kahdelle viikolle.

Värikäsoksaiset kanukatkin ovat parhaimmillaan talvikaudella. Tämä on idänkanukka 'Aurea' laidunkarstaohdakkeiden ympäröimänä. Leikkaan vanhat versot säännöllisesti parin vuoden välein pois alhaalta asti, jotta jäljelle jää punaisia, nuoria versoja.

Taustalla on pensasaita euroopanpyökistä, ja sen pointti on, että se nimenomaan pitää lehtensä talven yli, vaikka lehdet menevätkin ruskeiksi. Pyökkiaita on talvimaisemassa ihanan lämmin mahonginruskea ja tuottaa hyvän tuulen- ja näkösuojan talvellakin.

Päivän ruusu on Austin-ruusu The Pilgrim, joka on ennenkin ollut viimeinen ruusu kukassa. Se kun kasvaa talon lämpöä heijastavalla eteläseinustalla. Nuppuja on tosin joissakin muissakin Austineissa, ja voipi silti hyvin olla, ettei yksikään niistä aukene. Joulukuun taitteessa on jo liian lyhyt ja pimeä päivä semmoiseen.

'Dawn' -heisi on lajia Viburnum × bodnantense

Euroopanpyökki Fagus sylvatica

Idänkanukka Cornus alba

Mandariiniruusu Rosa moyesii

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Ärsyttävä aihe

 Olen tätä aihetta vältellyt, kun verenpaine nousee, mutta kyllähän tämä liittyy aika olennaisesti puutarhaan.

Tunneleiden suuaukot nimittäin, ja se, että aika usein jalan alla maa pettää, tai painuu pahaenteisesti. Sitten, kun kantapäällä polkaisee, uppoaa jalka nilkkaa myöten. Kuvassa kauempana onkalon suu, edessä polkemaani tunnelia. Joskus sitä voi seurata näin päältä polkemalla pitkänkin matkan.

Asialla ovat vesi- ja peltomyyrät. Kumpikin syö kasvien juuria, joten pahaa tämä tietää.

Kukkapenkeissä näky on tämä. Mururakenteinen multa on toki kaunis ja hyvä, mutta tämä mylläys syntyy, kun myyrät uurastavat kasvien juurien ja kukkasipulien kimpussa maan alla. Kuva on muotopuutarhasta.

Tästä muotopuutarhan penkistä ovatkin jo tulppaanit hävinneet aiempina vuosina, harmi kyllä, mutta nyt mietin, kukkiiko tuossa keväällä enää yhtään mitään. Perennatkin ovat toki vaarassa, ja pensaat, köynnösruusutkin. Mylläystä on vähän joka puolella. Viime aikoina Supercat-myyränloukku on hommissa muotopuutarhassa, ja vesimyyriä se on napannutkin.

Nyt on pahin myyrävuosi varmaan ikinä ja myyriä on lähes kaikkialla, ikävä kyllä. Ruusu-heinätarhassa ei ole aiemmin myyrätuhoja tai myyrien jälkiä ollut, mutta nyt sielläkin on myllätty. Narsissin vastikään istutettuja sipuleita on noussut pinnalle. 

Ikävä kyllä, istutin juuri lokakuussa tuohon kohtaan tulppaaniaarteen, kun olin ajatellut, että se olisi myyrätöntä aluetta. 

Rembrandttulppaani 'May Blossom' tai 'May-blossom' on puutarha-antiikkia; vanha lajike, jota ylläpitää hollantilainen Hortus Bulborum -säätiö. Olin istuttanut yhden sipulin jo edellissyksynä, tässä se kukki kauniisti kevätkesällä. Tänä vuonna tilasin toisen sipulin samaa lajiketta. Vanhat lajikkeet ovat sen verran tyyriitä.

Kohta, jossa molemmat sipuliaarteet ovat, on juuri tuo myllätty paikka ylemmässä kuvassa. Jäi nyt ainakin tämä kuva kukasta muistoksi, jos tätä ihanaa tulppaania ei enää ole.

Mutapuutarha on tietenkin vesimyyrien rakastamaa aluetta, mutta ei sielläkään ole aiemmin tällaista ollut. Lutakon reunat ovat kauttaaltaan myyrän mylläämät ja reunoilla jalka uppoaa tunneliin. Pari kertaa tässä syksyn mittaan, kun olen lähestynyt mutapuutarhaa, on kuulunut molskahdus, kun rotan kokoinen vesimyyrä on painunut minua pakoon.

Mutapuutarhasta katajaa kohti menevä istutusalue on aiemmin saanut olla rauhassa myyriltä, mutta nyt siinäkin on tunneleita ja suuaukkoja.

Näin pahaa myyrävuotta en ole kohdannut, vaikka viitisen vuotta sitten oli sellainen, että ylärinteen hedelmätarhasta kaatuivat omena- ja luumupuu sekä kaksi kirsikkapuuta, kun juuret oli syöty. Nyt myyriä on kumminkin vielä enemmän, sillä niitä on lähes kaikkialla. 

Syyksi epäilen lauhaa viime talvea: myyrät ovat varmaan onnistuneet lisääntymään lähes ympäri viime vuoden. Puutarhani on pahaksi onneksi verkotettu peuroilta, minkä takia kettu ei pääse tänne myyräjahtiin. Pöllöt ja haukat onneksi pääsevät, ja niitä onkin runsaasti.

On vähän sellainen olo, että mitähän kasveistani on enää keväällä elossa. Onko tällaiselle tontille edes mitään järkeä puutarhaa tehdä? Vesimyyriä on täällä ollut aina, mutta tällaista ei minun aikanani eli pariinkymmeneen vuoteen.

Onhan täällä tietenkin myös supercat Musti, mutta ei sekään määräänsä enempää jaksa pyytää, kun on jo 19-vuotias. Emmekä ole ihan aina paikalla; tälläkin hetkellä olemme kaupungissa Mustin suureksi harmiksi. 

Kävimme eläinlääkärissä kontrollissa munuaisten vajaatoiminnan vuoksi. Vielä tilanne ei ole hälyttävä, vaikka Mustin paino laskee vähän jatkuvasti. Mutta veriarvot olivat siedettävät ja tauti on edelleen vaiheessa 2 (asteikolla 1–4).

Ransusta ei ole mitään apua vesi- ja peltomyyrien torjunnassa, tässä muuten vain kuva Ransusta kaikille hänen ystävilleen. Ransu hoitaa seurustelu-upseerin virkaa, tärkeä sekin.

Rembrandttulppaani Tulipa Rembrandt-Ryhmä

Purppurainen pihakierros

 Viimeiset kukat, mutta parhaan väriset!

Ennen kylmän jakson alkua kiersin kameran kanssa puutarhaa. Koreaköynnöskuusama 'Gold Flame' on näköjään viimeinen aktiivinen kuusama joka syksy. En edes jaksa laskea sen nuppujen määrää. Eivät ne enää avaudu, mutta kuusamankukat ovat tavattoman kauniit näinkin.

Syysasteri 'Royal Ruby'. Tuulessa ja kituliaassa päivänvalossa ei saanut tarkkaa kuvaa.

Viimeiset hajuherneen kukat, lajike on 'Nimbus'.

Kaita-asteri 'Prince' tuli tänä vuonna kukkaan tavallista aiemmin, jo marraskuun alussa. Usein tämä on nimittäin vielä myöhäisempi. Kukat ovat täydellisen suloisia ja erittäin pikkuruisia.

Prinssin lehdetkin ovat hyvin pienet ja tummanpuhuvat, kesällä suorastaan punaruskeat. Kasvin koristearvo on mittava, vaikka se on pieni, reilusti alle metrinen, ja vaatii läheltä tarkastelun, jotta sen upeus avautuu.

Mittakaavaa ei ehkä kuvasta hahmota. Kukat ovat yhden sentin kolikon kokoisia. Kerta kaikkisen ihana kasvi, ja joka loppusyksyn luottokukkija!

Metsätyräkki 'Chameleon' on voimakkaan ruusunpunainen keväällä maasta noustessaan; on sillä hyvä väri syksylläkin. Osa lehdistä on viininpunaisia, kuten kesän alussakin, osassa on roosa ruskaväri.

Lupailin kuvia lumipalloheiden ruskasta. Se on käsittämättömän hieno. Osassa versoja on tällainen liukuväriruska. En tiedä, onko se näin komea joka syksy, sillä tämä on vasta ensimmäinen vuosi, kun kaksi puskaani ovat edes jonkin kokoisia. Lajike on 'Roseum'.

Suurin osa puskasta on hienon tummanpunainen – tai oli, lehdet tippuivat jo.

Yksi kauneimmista ruskaväreistä on onnenpensaan viininpuna; jokasyksyinen suursuosikki. Puskani kasvaa kovin kituliaasti kuivan koivikon kulmalla, mutta kasvaa sentään pikkuisen joka vuosi. Lajia / lajiketta en tiedä.

Turkinmyrkkylilja 'Purpureum' pääsi näin pitkälle ja purppuraiseksi tänä syksynä. Onneksi sentään yksi kukista jäi pikku jyrsijöiltä rauhaan ja kukki ehjänä. Tykkään tässäkin kasvissa liukuväriefektistä.

Päivän ruusu on Rhapsody in Blue, jonka viimeinen kukka ehti puoliksi auki.

Hajuherne Lathyrus odoratus

Kaita-asteri Symphyotrichum lateriflorum

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Lumipalloheisi Viburnum opulus f. roseum, 'Pohjan Neito' ja 'Roseum'

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Onnenpensas Forsythia

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Turkinmyrkkylilja Colchicum cilicicum

Pieni pinkki kierros

 Lyhyt, mutta söpö!

Ensin kuistin rappusten syklaamiruukku. Murattisyklaamit kukkivat näin syksyllä, pyöreälehtiset balkaninsyklaamit keväällä – mutta niiden ensikukintaa vielä odottelen. Istutin ne tuohon ruukkuun vuosi sitten, eivätkä ne viime keväänä kukkineet.

Pikkuruiset luonnonsyklaamin kukat ovat suloisinta mitä kuvitella saattaa. Ne ovat vielä pienempiä kuin kukkakaupoissa myytävät "minisyklaamit". Lisäksi on ilo hyysätä näitä aarteita vuodesta toiseen sen sijaan, että ostaisi kertakäyttökukkia.

Loistojasmike eli 'Tähtisilmä' kuuluu niiden ihastuttavien kasvien joukkoon, joiden ruska on vaaleanpunainen. Sen vieressä kasvaa punalehtiruusu. Hyvä syyskasvi sekin: keltainen ruska ja kauniit punaiset kiulukat.

Vuorikonnantatar 'Darjeeling Red' kukkii koko kesän, mutta erottuu kunnolla vasta syksyllä, kun paljon muuta ei ole kukassa. Se näkyy paremmin tielle kuin puutarhaan. Sen tehtävä on peittää kivipenkereen päällinen, jonka alla on tienvarren ojaan johtava salaoja.

Yksi tämän marraskuun ihanimmista yllätyksistä on 'Dawn' -heiden kukinnan alkaminen kerrankin samaan aikaan kuin esim. Skotlannissa. Lauhatalvisilla seuduilla se kukkii syystalvella. Niin nyt täälläkin!

Jo kookkaaksi kasvanut puska on aivan täynnä pullistelevia kukintonuppuja. Makealta tuoksuvia pikku kukkia avautuu jatkuvasti. Voi olla, että kun talvi tulee, liian pitkälle kehittyneet nuput tuhoutuvat pakkaseen eivätkä pysty kukkimaan keväällä, kuten tähän asti, mutta se ei haittaa mitään. Paljon mieluummin otan loppusyksyllä kukkivan pensaan, keväällä on niin paljon muutakin katsottavaa.

Olisi kivempi ihailla pensasta ilman sitä ympäröivää verkkoa, mutta riskiä ei voi ottaa: peurat rakastavat heisiä vähän liikaa.

Päivän ruusu on kasvimaan ovenpieleen haaveellisesti nojaileva Pierre de Ronsard eli 'Meiviolin', tunnettu myös nimellä Eden tai Eden Rose.

'Dawn' -heisi on lajia Viburnum × bodnantense, ei suomenkielistä nimeä

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Loistojasmike Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Punalehtiruusu Rosa glauca

Vuorikonnantatar Bistorta affinis

Outoja ja hienoja värejä

 Marraskuussa on onneksi vielä värikästä, ainakin näin alkupäivinä.

Katsura on kasvanut edes jonkin kokoiseksi, vaikka se ei meinaakaan ilmeisesti ollenkaan kasvaa pieneksi puuksi, mistä haaveilin. Sen lehdet näkyvät onneksi näinkin ja niissä on mielenkiintoisia värejä; vaaleanpunaista, keltaista ja oranssia.

Vuorikärhön syysväri on hienostuneen tumma. Se on kasvanut hyvin, sen sijaan viereen istutettu japaninsinisade ei ole kasvanut senttiäkään. Toivon, että se onkin keskittynyt juurten kasvattamiseen. Kumpikin täytyy kohtapuoliin suojata talveksi, muuten ei kukkia näe eivätkä kasvit ehkä muutenkaan selviäisi talvesta.

Puutarhan näkyvin väripilkku on japaninvaahtera 'Osakazuki'. Se on muuttunut koko ajan punaisemmaksi, ja nyt sen lehdistä osa on alkanut varista. Sekin näyttää komealta, kun pensaan alusta on liekehtivän punainen. 

Tarhakielot ovat keltaisessa syysvärissään upeita etenkin, kun ne tänä vuonna kasvoivat ennätysmittoihin. Tarhajouluruusujen ja rotkolemmikin lehdet ovat vielä vihreinä. Aika värikäs yhdistelmä.

Viikko sitten oli rusotuomipihlajissa vielä lehdet. Niissä oli tavallista parempi ruska. Taustalla näkyy japaninvaahtera, vasemmalla 'Lemon Queen' -auringonkukan (jaloauringonkukka) viimeiset kukat.

Ruskopenkin alapäässä on kiinanpunapuu muuttumassa hienostuneen toffeenväriseksi.

Kuparivaahtera on vielä nuori, mutta esittelee jo, miten upea ruskapensas – tai pieni puu – siitä isona tuleekaan.

Helmiomenapensas 'Marleenan' läpi nähtynä vasemmalla kuparivaahtera ja oikealla lumipalloheisi. En ole muistanut vielä ottaa siitä lähikuvaa, vaikka se on todella upean värinen tänä vuonna.

Kävinkin nyt kesken jutun kirjoittamisen sen kuvaamassa, muuten se taas unohtuu. 

Pallesorvarinpensas pistää vielä viimeisillä lehdillään parastaan. Väri on todella voimakas ruusunpunaiseen vivahtava kirkas punainen. Kuvassa näkyvät varsien palteet, joista pensas on saanut nimensä.

Rohanin ohi kulkiessani tapasin merkillisiä sieniä. Ihan epätodellisia!

Kuin satukirjasta. Japaninkirsikasta pudonneet punaiset lehdet ja siniset sienet, melkoinen väripläjäys.

Sisälläkin on väripläjäys, kun kuvernöörinkukka kukkii keltaista vaahteraa vasten.

Ihan vastavärit.

Päivän ruusu on Lady of Shalott, upean oranssi Austin-ruusu. Kukat eivät taida ehtiä enempää avautua, kun kohta on viileämpää säätä tulossa. Tähän asti ruusujen nuput ovat hitaasti avautuneet kukiksi; onkin ollut ihanaa seurata niiden kehittymistä eri puolilla puutarhaa.

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Japaninvaahtera Acer palmatum

Katsura, pikkulehtikatsura Cercidiphyllum japonicum

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kuparivaahtera Acer griseum

Kuvernöörinkukka Tulbaghia violacea

Lumipalloheisi Viburnum opulus f. roseum

Pallesorvarinpensas Euonymus alatus

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Tarhakielo Polygonatum × hybdirum

Vuorikärhö Clematis montana