Etsin sinivuokkoja, löysin krookuksia

 Kotimatkan varrella on Lenholmenin luonnonpuistoalue Paraisilla. Siellä on hienot sinivuokkomatot tammilehdossa. Olen joinakin keväinä pysähtynyt siellä, jos on ollut aikaa. Koska kevätseurannan sivuilta huomasin jo toissa viikolla, että sinivuokkoja oli bongattu Kaarinassa, olin toiveikas.

Luontopolun parkkipaikalla toiveikkuus laimeni. Korituolit ovat kiinni 10 cm:n jääkerroksessa.

Siitä matka jatkuisi ylämäkeen, mutta rinteen kiipeäminen olikin vähän hankalampi juttu. Naskalit olisivat olleet paikallaan.

Puiden tyvillä on vähemmän jäätä, mutta sinivuokot ovat vielä kaukana kukinnasta. 

Ylempänä mäessä kulkeminen helpottui.

Pähkinäpensaissa on kauniit norkot. Täällä on valtavan kaunis kasvillisuus: tammien ja pähkinäpensaiden lisäksi metsälehmuksia.

Mäen toisella puolella avautuu merenlahti.

Onhan se niin, että Kaarinassa on lämpimämpää keväällä, vaikka Parainen on etelämpänä. Meri vaikuttaa kylmentävästi, ja meillä saarissa on vielä kylmempää kuin täällä "manner-Paraisilla".

Puutarhani on kuitenkin etelärinteessä, enkä asu ihan rannassa. Odotin siis ehkä näkeväni sinivuokkoja kotipihassa; ehkä lämpimässä muotopuutarhassa talon eteläseinustalla.

Kotona ei ollutkaan sinivuokon nuppuja, vaan krookuksia! Ja paljon. Mustin kopin edustalla kukkii 'Cream Beauty', risteymälajike. Lisäksi siihen on noussut turkintalventähtiä, joista ei toissa viikolla näkynyt vielä mitään. Talventähdet ovat tehneet ihanasti siementaimia jonkin matkan päähän alkuperäisistä istuttamistani, niin kuin tuo yksittäinen oikealla.

Eilen ei ollut lunta, mutta aamulla maa oli valkoinen. Ransusta tämäkin lumimäärä on epäilyttävä.

Kun aurinko nousi kunnolla, lumi suli. Olin päivällä vintillä korjaamassa yhtä jatkojohtoa, kun välillä kuulin kovaa kohinaa. Tuli lunta, tuli rakeita.

Kun rakeita tuli oikein sakeasti, yritin rynnätä äkkiä ulos kameran kanssa. Ei tästä kuvasta raesadetta silti oikein näe. Itse näin tässä heti yhden kirkkaankeltaisen palleron tuolla kauempana, jota en ollut livenä huomannutkaan.

Piti mennä uudestaan ulos. Kyllä, tuolla taempanakin on talventähden siementaimi! 

Olen kyllä lukenut teidän muidenkin blogeista, että kuvista äkkää jotakin, mitä ei huomannut luonnossa.

Tänään on puolen tunnin välein tullut lunta tai rakeita ja sitten välissä taas aurinko paistanut. Sieberinsahrami kukkii aika varjoisassa penkissä, yllättävää kyllä, monin kukkaryppäin! Tai kyllä tähän näin keväällä hieman enemmän valoa tulee, kun syreeni ei varjosta.

Ostin tämän 'Tricolor' -lajikkeena, mutta värit ovat minusta liian hailakat ollakseen se. Ihan tavallinenkin sieberinsahrami käy kyllä, ja oikeastaan tämä on todella nätti.

Paikoin piha näyttää vallan toiveita herättävältä, tosin tämäkään muutama tunti sitten otettu kuva ei enää vastaa totuutta, sillä tällä hetkellä maa on jälleen valkoinen. Edellisen kuvan sieberinsahrameita kesällä varjostava syreeni näkyy oikealla.

Näkymää rinnettä alas: jäätikköni on kokonaan sulanut! Joten huomattavasti paremmissa olosuhteissa ollaan kuin Lenholmenin jäisessä rinteessä. 

Sitten alkoi taas lumisade, joka muuttui raekuuroksi.

Sadetta ei tässäkään näe, täytyy kuvitella ropiseva ääni rakeiden osuessa kuiviin lehtiin. Tähtisahrami 'Roseus' näyttää vähän rähjääntyneeltä. 

Eilen illansuussa, kun tulin kotiin, kukat olivat aivan auki, mutta en tullut silloin kuvanneeksi. Tänään oli pilvistä vähän väliä, eivätkä kukat suostuneet kuin raottumaan. 

Yöllä oli pakkasta noin –6, toivon, etteivät seuraavat yöt ole kovin paljon kylmempiä. Lumikellojen varret makasivat aamulla maassa, mutta toki ne siitä päivän mittaan nousivat, niinhän ne tekevät.

Kultasahramit ovat muodostaneet söpöjä minikukkakimppuja. Tämän kimpun haluan ojentaa sinulle ja toivottaa toiveikkuutta päivääsi!

Kultasahrami – Crocus chrysanthus

Metsälehmus – Tilia cordata

Pähkinäpensas – Corylus avellana

Sieberinsahrami – Crocus sieberi

Sinivuokko – Hepatica nobilis

Tammi – Quercus robus

Turkintalventähti – Eranthis cilicica

Tähtisahrami – Crocus tommasinianus

Narsissikokoelma kasvaa

 Kaupungissa ollaan vielä, mutta täältäkin on keväistä raportoitavaa!

Kun kävelimme kukkakaupan ohi ystävän kanssa, huokaisimme varmaan samanaikaisesti. Miten söpöjä narsisseja! 

Olihan niitä pakko ostaa pari ruukkua, ja sitten huomasin vielä yhden ruukun, jossa oli pienempikukkaista keltaista vähän kuin vahingossa mukaan joutuneena. Siinä ihan heltyi narsissin ystävän sydän ja sekin ruukku oli pakko napata mukaan, vaikka siitä toisesta lajikkeesta ei ole mitään tietoa. Jokin syklaaminarsissi sekin varmaan on, kuten nämä. Syklaaminarsisseille tunnusomaista ovat taapäin taipuneet kehälehdet ja aika pienet kukat.

Tämä persikkatorvinen on syklaaminarsissi 'Iwona'. Jotain narsissien suosiosta kertoo se, että uusia lajikkeita tulee markkinoille joka vuosi. Tämä on hollantilainen lajike vuodelta 2015.

Lasitettu parveke kolmannessa kerroksessa on aika lämmin, viikonloppuna mittasin 29 astetta. Italiasta peräisin oleva jokin maksaruoho sai muuttaa parvekkeelle keittiön pöydältä eikä ole ainakaan vielä paleltunut. Se saattaa joutua muuttamaan takaisin muutaman päivän päästä, kun on tiedossa pakkaspäiviä. 

Alhaalla on taloyhtiön piha vielä lumen vallassa. Mutta mitä silmäni näkivätkään, kun palasin kaupasta perjantaina. Yhden seinän vierustalta oli lumi sulanut ja siinä kukki krookuksia, kevättähtiä ja idänsinililjoja! Kaksi jälkimmäistä ei edes ole ensimmäisten kevätkukkien joukossa, ainakaan minun pihallani. Niistä ei näkynyt kotipihalla vielä mitään.

Lisäksi havaitsimme ystävän kanssa viikonloppuna narsissien nousevia kukkavarsia suippoine nuppuineen; samalla seinustalla hieman edempänä! Ihan mahdottoman ihmeellistä!

Keittiön pöydältä piti saada iso maksaruohoruukku pois siksi, että ystävän tuoma kukkakimppu mahtuisi johonkin (onneksi osaamme molemmat syödä sohvalla). Kimpussa on eukalyptusta ja komeapiikkiputkea, luulisin. Todella ihana ja miun maun mukainen, luonnonkasvimainen kimppu.

Musti asettui sopivasti aurinkoläikkään. Makuuhuoneessa on pimeää, yritän pitää verhoja kiinni, jotta asunto ei kuumene vielä kuumemmaksi kuin parveke. Valo ja lämpö on toki ihanaa, mutta raja siinäkin. Ransu kärsii kovin kuumassa asunnossa. 

Yöt eivät ihan vielä ole riittävän lämpimiä parvekkeen oven auki pitämiseen, vaikka minulla on untuvapeitto.

Yritin ottaa meistä yhteiskuvan, mutta Musti lähti tallustelemaan kohti parveketta. Se kyllä viihtyy siellä 29 asteessa vallan hyvin.

Keisarinpikarililjan taimet ovat tanakoituneet ihan silmissä. Jo nyt näistä näkee, että isoksi meinataan kasvaa. Lisäksi havaitsin jännää punerrusta varsien alaosassa. Kuvaan sitä oli vähän vaikeampi saada tallennettua.

Eipä olisi ihmeellistä, jos jo ensimmäisissä iduissa näkyisi kukan väri. Keisarinpikarililjan keväällä nousevissa versoissa on huimat värierot: oranssikukkaisilla on ruskeat versot, kun taas keltakukkaisten versot ovat vaaleanvihreät. Minusta näistä voi jo nyt havaita, että oranssia kukkaa on tulossa. Mutta minkä sävyistä, se jää nähtäväksi.

Keisarinpikarililjan taimet kasvoivat vielä pienessä metallipotissaan, juuret näkyivät jo purkin alta. Tuli aika siirtää ne poikki leikattuun maitopurkkiin. Minulla ei täällä kaupungissa ole taimipotteja, kun hoidan kylvöpuuhat lähinnä vain saaressa.

Ostin tämän metallipottisarjan alusvateineen vuosi sitten Biltemasta. Mietin, ovatko nuo pohjattomat metallipotit järkeviä. Käyttö on osoittanut, että ne ovat täydellisiä. Niiden alle alusvadille saa levitettyä kastelumaton, jolloin poteissa pysyy kosteus – en uskalla ajatellakaan, miten taimien kävisi pienissä poteissa muuten, jos niihin esimerkiksi aurinko paistaa. 

Nämä on voinut lisäksi upottaa maahan siksi aikaa, kun olen tehnyt mantereen-reissuja, kesällä siis. Hoidan lähes kaiken taimikasvatuksen kesäaikaan. Täysin pohjattomat potit saavat varmemmin imettyä kosteutta maasta tai kastelumatosta kuin muoviset taimipotit, joissa on vain muutama pienempi reikä.

Sitten piti raportoida pienenpieni asia nukketalosta. Sehän on ollut viime vuodet hunningolla, kun olen putkirempan jälkeen tehnyt omaa remppaa, joka ei vieläkään ole ohi. Löysin kuitenkin nukkiksen valaisinkiskon kaapista, mutta onnettomasti laitoin siihen väärän muuntajan ja sulake paloi. Jotenkin niin söpöä, että nukkekotitasolla sattuu ihan samanlaisia sähköasioita kuin oikeissakin taloissa.

Yritin käydä ostamassa uuden nukkekodin sulakkeen, mutta niitä ei juuri nyt ollutkaan.

Ilman toimivia valoja ei nukkekodista oikein saa kivoja kuvia. Mutta tässä nyt kuitenkin jotakin. Kuvassa on jotakin uutta, jota ei nukketalossa aiemmin ollut. Lisäksi on kyllä kaikenlaista rojua pitkin lattioita ja tavarakasoja tuoleilla. Nukkekodissani asuu samanlaisia epäjärjestyksen tyyppejä kuin itsekin olen.

No joo, eihän kukaan tietenkään yhtään muista, mitä täällä on aiemmin ollut ja mikä on uutta. Uutta on kirjoituslipastolle tullut kirje, jonka saimme talvella Hiidenkiven puutarhan kirjahyllyn Nestorilta!

Lupaan paneutua taas nukketaloon, viimeistään ensi talvena. Kaupunkikodissa ei enää ole muuta tehtävää kuin olohuoneen yksi seinä ja katonraja vanhojen listojen jäljiltä ja ehkä jotain muuta, mitä en onneksi nyt muista.

Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis

Komeapiikkiputki – Eryngium × zabelii

Maksaruoho – Sedum

Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä

Uusia ituja

 Vaikka maa on jäässä, ei kevättunteen kohoamista voi estää mikään. Mitkä säät ja viikonloppuna vain paranee!

Piha on paljas, mutta mukava on liikkua ja puuhailla, vaikka maankaivuuhommiin ei vielä pääsekään. Risuhommia on ollut hyvä tehdä. Suorat rangat jätin aitamateriaaliksi. Mutta uusien aidantolppien pystyttäminenkin saa odottaa maan sulamista.

Hakkeen kattamasta vuokko-esikkopuutarhasta tuli kivan näköinen. Aiemmin minulla ei olekaan riittänyt haketta laajemmin pihalle levitettäväksi, kun olen käyttänyt isoimman osan risuista aidan tekoon. Jonkin verran tarvitsen haketta myös vessoihin. Minulla kun on sisävessanakin kuivikekäymälä.

Musti viettää isoimman osan päivästä ulkona ja ilmestyy aina jostakin, kun menen itsekin pihalle puuhailemaan. Paitsi jos oksasilppuri tai moottorisaha pärisee, niistä Musti pysyy kaukana.

Kottikärryyn sain vaihdettua uuden renkaan rikki kuluneen tilalle. Olin onneksi ottanut renkaan talteen vanhoista, puhki ruostuneista kärryistä. Kohta nämäkin ovat puhki. Mutta kaikki käyttökelpoiset osat täytyy säästää! Kaupoille ei noin vain saaresta pääse.

Haravoin kedon kertaalleen, mutta se oli hieman haastavaa, sillä puolet vaahteranlehdistä oli jäätynyt maahan kiinni. Täytyy uusia haravointi myöhemmin. Eikö ole yllättävää, miten jäässä kaikki on, vaikka näyttää niin tolkuttoman keväiseltä?

Lupasin kuvaa kukkivasta 'Dionysus' -lumikellosta. Toistaiseksi vain yksi kukka, mutta lisääkin voi tulla. En ole vetänyt lehtiä sivuun, kun niistä on yöpakkasilla edes vähän suojaa.

Hyvin samanlainen on 'Hippolyta'. Nämä ovatkin serkukset, molemmat niin kutsuttuja kerrottuja Greatorex-lajikkeita (Greatorex doubles). Kerrannaisuus on puistolumikello 'Flore Plenolta', korkeus kriminlumikellolta.  

Edellisen jutun 'Cream Beauty' -krookuksennput aukesivat tuosta noin, pam vain! 

Katajan alla on maa koholla ja se on kuiva paikka, siinä pintamaa on jo sula. Se näkyy siinä, että aikaiset persiansinililjat ovat siinä jo nousseet – ja saman tien nupulla – kun puutarhan muissa paikoissa niistä ei näy vielä mitään.

Persiansinililjat nousevat suunnilleen päivässä mullan sisältä kukkimaan, kuten aikaisimmat sipulikukat yleensäkin. Seuraavana päivänä huomasin nämä nuput sininadan vieressä, samassa penkissä kuin edelliset.

Yritin kuvata puronvarsipuutarhan lumikelloja, sillä niitä on puron molemmin puolin, mutta lumikellot häviävät voimakkaassa auringonvalossa valoihin ja varjoihin. Oikealla puun rungon ympärillä on yksittäisiä, vasemmalla rannalla puolestaan kaksi tiivistä tupasta, mutta edes minä en niitä kuvasta erota, vaikka tiedän, missä ne ovat. Iso vihreä läntti on jouluruusu, sen lehtien etupuolella on varmaan yksi tupas.

Otin sitten toisen kuvan lähempää, puun alta. Etualalla on muutamia korkeita 'S. Arnott' -lumikelloja, taustalla puronuoman toisella puolen näkyy kaksi tupasta pientä tavallista puistolumikelloa ja se jouluruusu. Toivon näistä kaikista runsasta leviämistä.

Jäinen maa ei hevillä versoja työnnä, mutta sisällä viheriöi. Isossa uurnaruukussa on sinisarja Agapanthus inapertus, sen olen kasvattanut siemenestä, eikä se ole vielä kukkinut. Se pysyy vihreänä koko talven. 

Oikealla versoo Rhodohypoxis tai × Rhodoxis (taimilapussa oli molemmat nimet eli kaksi eri lajia, äh!). Se häviää loppukesällä mullan sisään ja täytyy pitää lähes rutikuivana talven yli. Nyt olen onnistunut sen talvettamisessa jo toistamiseen, tämä on lupaavaa! Selvästi minulle sopivat parhaiten lajit, joita ei kuivuus haittaa. Mutta nyt, kun Rhodohypoxis on kasvussa, sitä saa vuorostaan kastella aika reippaasti.

Uutta versomista löytyi myös kylmäkäsiteltävien laatikosta vintin rappusilta. Onneksi kurkistin sinne! Yksi pikkuisista metallikennoista, joihin kylvin syksyllä keisarinpikarililja 'Vivaldin' kookkaiden siemenkotien tuotokset, on lähtenyt itämään. 

Siemeniä oli niin paljon, että kylvin useita tuollaisia kennoja, mutta vain laatikon keskellä olevaan oli noussut ituja, joten otin vain sen mukaan, kun lähdin kaupunkiin. Pikku potin sisältö saa muuttaa vähän isompaan purkkiin, kunhan joku sopiva rasia liikenee.

Liikkuvassa taimitarhassani on onneksi vain nämä kaksi purkkia toistaiseksi. Sinisessä laatikossa ovat suvitulppaanin idut. Ne ovat kasvaneet hyvin hitaasti, sillä kylvös oleili vintin rapuilla ja vain kylmimmiksi pakkasöiksi otin sen keittiöön. Vintin raput ja eteinen menevät pakkaselle, jos on oikein kylmää. Siinä on vieressä yksinkertaiset ikkunat. 

Nyt kylvökset saavat viettää päivät kaupunkiparvekkeella, ja ehkä yötkin, jos pakkasta on vain vähän. Tai sitten jääkaapissa. Hitaasti hyvä tulee.

On muuten jännä nähdä, minkälaisia kylvöksen keisarinpikarililjoista tulee, jos onnistun kasvattamaan ne kukintakokoon saakka. 'Vivaldi' on ihana vaalean oranssi, mutta puutarhassani on myös tavallisia perusoransseja, yksi keltakukkainen ja yksi kirjavalehtinenkin. Ne kaikki kukkivat viime keväänä, joten ristipölytyksen mahdollisuus on suuri. 

Todennäköisintä on, että tulee tavallisia oranssikukkaisia, sillä siementaimilla on aina suurin taipumus taantua perusväriin. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ja kaikki keisarinpikarililjat ovat tervetulleita, sillä niitä eivät peurat syö.

Aurinkoista viikonloppua!

Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis

Kriminlumikello – Galanthus plicatus

Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana

Puistolumikello – Galanthus nivalis

Sininata – Festuca glauca

Suvitulppaani – Tulipa sprengeri

Keltaiset auringot ja kevättunnelmat

 Yhtäkkiä, kun aurinko niihin paistaa, ne ovat aivan auki!

Talventähdet nimittäin! Se nakerreltu on tuo takimmainen.

Totuuden nimissä piha ei ole mitenkään sakeanaan kukkasia. Avoimet talventähdet ovat tuossa edessä ja pari nuppua löytyy kauempaa takaa. Istutin näitä hajalleen, jotta olisi tilaa levitä... sitä odotellessa...

Tässä paikassa kuusten alla ei ole kovin aurinkoista, mutta maa on kuohkeaa eikä ole jäässä. Kaikenlaista tapahtuu! Tänään huomasin, että ruska-alvejuuri 'Prolifica' on vihreänä.

Pitkään katsoin, että 'Kildare' -lumikellosta nousee vain yksi kukkanuppu, mutta nyt on toinenkin nousussa. Lisäksi on yksi lehtitupas. Toivon, että tämä ei ole taantumaan päin. Viime keväänä kukkia oli neljä. Viime kesän älytön kuivuus on voinut vaikuttaa viihtymiseen. Lumikello ei ole mikään arokello.

Mutta ehtiihän niitä kukkia ja lehtiä vielä nousta. Muutamassa lumikellopaikassa ei näy vielä yhtään mitään.

Puropuutarhan 'S. Arnott' -lumikellot ovat vielä kiinni, mutta nuput nuokkuvat jo.

Muotopuutarhan lämmössä ovat kerrotut 'Hippolytat' jo auki. Laitoin niille vaahteranrisuja suojaksi, jos joku nälkäinen kävelee ohi. 

Muotopuutarhassa olisi muitakin aikaisia: persian- ja pikkusinililjoja ja lumikurjenmiekkoja, mutta niistä ei näy vielä mitään. Lumikello 'Dionysus' on kyllä yhdellä kukalla jo mukana, unohdin kuvata sen. Se on hyvin samanlainen kuin tämä 'Hippolyta'.

Tänään tuntui todella lämpimältä ja viime yönä oli vähemmän pakkastakin, –4 astetta oli yön kylmin lukema. Yhtäkkiä iltapäivällä huomasin Mustin kopin edessä krookuksen nuppuja! Tämä on risteymäkrookus 'Cream Beauty'. Nuput ovat ilmestyneet lehtien keskelle hetkessä! Käyn tässä nimittäin päivittäin katsomassa, jos talventähtiä olisi noussut maasta.

Eilen haketin koko iltapäivän ja sain täytettyä kivimuurin edessä olevaa vuokko-esikkopuutarhaa hakekatteella.

Toivottavasti se sopii kasveille. Nopeasti tuo taitaa maatua (tai lentää tuulessa pois).

Maa on kyllä vielä aivan jäinen. Kohta ollaan tilanteessa, että mantereella mennään keväässä meidän ohi. Huomasin kevätseurannasta, että mantereella Varsinais-Suomessa on jo bongattu vaikka mitä, sinivuokkojakin!

Avasin oman kevätseurantalomakkeen, kun huomasin nokkosperhosen. Sitten matkalla laivarantaan hoksasin leskenlehden kukan avoinna ja seuraavassa hetkessä siihen laskeutui nokkosperhonen. Se oli tupla-kevätbongaus! Harmi, ettei ollut kamera mukana. Rannassakin oli tavattoman kaunista, tyyntä ja pari kyhmyjoutsenta lipui vastapäisen saaren edessä.

Takaisin rannasta kävellessäni ylitse lensi tusina merihanhea kohti pohjoista. Tästä se alkaa!

Plantagenista puistolumikelloina ostetut lumikellot ovat viimein avanneet kukkiaan. Osassa kukista on kaksi vihreää läiskää, mikä on ihan tyypillistä tähtilumikellolle, joksi tätä epäilin.

Ainakin yhdessä kukista on iso, yhtenäinen vihreä läiskä. Sekin voi olla tähtilumikello, usein nuo isoläiskäiset ovat kuitenkin erillisiä lajikkeita. Kookkaat, tulppaanimaiset, pitkät lehdet viittaavat tähtilumikelloon. Jos tämä olisi risteymälajike, ehkä lehdet eivät olisi näin tähtilumikellomaiset. Ehkä.

Istutin Barnhavenin aarteet ja pari ruukullista Nauvon kaupasta löytynyttä kotimaista valkokukkaista helmililjaa isoon pesuvatiin. Kasvattakoon siinä juuriaan. Istutus ei vielä ole juuri minkään näköinen, kun taimet ovat niin matalia, mutta eiköhän niistä kohta saada jotain kuvattavaa.

Kuvassa voi ehkä aistia sen ihastuttavan autereisen kevätpäivän tunnelman, joka tänään hiveli aisteja.

Nyt menen ottamaan nämä kuistin kukkaset eteiseen yöksi ennen kuin pakkanen laskeutuu niiden ylle.

Puistolumikello – Galanthus nivalis

Ruska-alvejuuri – Dryopteris erythrosora

Talventähti – Eranthis

Tähtilumikello – Galanthus elwesii