Sunday, 17 February 2019

Päivän kuvamaratooni

Lähdin vain pienelle pihakierrokselle Ransun kanssa, mutta äkkiä oli palattava rynnäköllä sisään hakemaan kameraa.

Tähtilumikellot ovat nousseet! Ihan yhdessä yössä, sillä vannon, että olen tiiraillut niiden kasvupaikkaa päivittäin siitä pitäen, kun lumi lähti päältä. Näillä on hauska tapa nousta raketin lailla maasta. Vanhan talon lämpimällä kulmalla puistolumikellot ujostelevat eivätkä suostu kohottamaan lehdenkärkiään yhtään korkeammalle, nuppujen ilmestymisestä puhumattakaan.

Räpsin saman tien muutakin. Pihasta on optimistisesti ajatellen noin puolet lumettomana, pessimisti sanoisi, että vasta viidesosa. Imikkä 'Victorian Brooch' (risteymälaji, ei tarkempaa lajinimeä) on talvehtinut toistaiseksi hyvin. Viime kesän kuivuus oli kova pala, mutta yritin saada tätä kasteltua, kun tämä on vielä tuore kasvi puutarhassani.

Mäntyjen alle istutetuista kolmesta saksalaisesta kanervasta (Nauvon K-marketista) kaksi on ruskeina, mutta valkokukkainen, limenvihreälehtinen 'Anouk' on ihan pirteän näköinen. Yhtä kolmesta oli näykitty niin, että se oli noussut juuripaakkuineen maasta kahdesti loppusyksyllä, se on saattanut tappaa kasvin jo ennen talvea.
Mitä tästä opimme? Kyllä kanervia kannattaa kokeilla istuttaa puutarhaan, vaikka niitä myydäänkin vain kausikukkina. Ehkä talvisuojaus olisi paikallaan ensimmäiseksi talveksi. Niin peurojen kuin pakkasenkin varalta.

Loistokevätesikot ovat loistokevätvalmiudessa.

Muotopuutarha oli kokonaan lumen peitossa vielä kolmisen päivää sitten, nyt alkaa maata olla selvästi näkyvissä! Penkin alla oleva tiililaatoitus on näköjään ihanasti vihertynyt, jihuu! Pitkät versot ovat syksyllä istutettuja laukkoja, jotka lähtivät vähän liian hanakasti kasvuun.

Kas ihmettä, täältäkin löytyy kukkanuppuja! Nyt en ole varma, mutta näyttää erehdyttävästi persiansinililjalta, jota olenkin istutellut vähän sinne sun tänne. Persiansinililja on niin superaikainen, että sekin täsmäisi. Tämä syödään niin pomminvarmasti, että nyt täytyy mitä pikimmin löytää jostakin joku häkki tai verkko. Ääh! Miksen tuonut viime kaupunkireissulta kymmentä verkkorullaa! Tai edes yhtä.


Myyrät paljastuvat kohta lumen alta...
(Ransusta oikealle näkyy myös tähtisahramien lehtituppaita)


Sitten kiersimme vuokko-esikkopuutarhaan. Se on vielä lumen alla, vasta aivan reuna alkaa paljastua. Siinä käärmeenlaukat näyttävät voimansa: ne versovat vaikka tammikuussa, jos lunta ei ole. Ei ihme, että muinaiset merenkulkijat ottivat tätä mukaansa ja kylvivät satamapaikkoihinsa. Kyllä nyt pysyy taas keripukki loitolla.


Ylempää rinteestä on lunta sulanut enemmän. Tarhajouluruusuista ensin paljastunut näyttää jo kukkanuput. Valitettavasti tämän lehdet on jäljistä päätellen käyty syömässä viime yönä, mutta yleensä kukintavaiheessa nämä kasvit on jätetty rauhaan. Olisi kiva katsella niitä komeita lehtiäkin, etenkin lumettomina talvina.

Lämpimällä, tuulensuojaisella paikalla oleva punainen villi penkki tuotti tällaisen yllärin. Punainen villi leppäpirkko! Kuvassa näkyy myös vanhan pihan vitsaus: talven jälkeen on lasinsirpaleita noussut maan pinnalle.

Alppipenkissä uskalsin raottaa hieman lampaantaljan reunaa, sillä arvelin, että sen alla saattavat kasvit hautua ja homehtua. Talja on osittain jäätynyt maahan kiinni, joten sitä ei uskalla enempää nostaa, tai pintamulta ja kasvit nousevat sen mukana. Mutta ihan reunan alta paljastui mukava yllätys: syksyllä istutettu Raoulia australis on ihan mainiosti elossa! Tätä myytiin kausi-istutuskukaksi, mutta halusin kokeilla tätä alppipenkkiin. Toistaiseksi onnistunut kokeilu, siis talvehtiminen taljan alla.
Kasvilla ei ole suomenkielistä nimeä, ruotsiksi tämä on hauskan kuvaava ullkudde, villatyyny.
Taustalla kiiltää Tord Boontjen design-lampunvarjostin, kröhöm... se ei ole enää joihinkin vuosiin ollut valaisinkäytössä ja jotain oli keksittävä nousevien sipulikukkien suojaksi. On taas se aika vuodesta... taidankin painua epätoivoiseen häkkyröiden etsintään.


Imikkä – Pulmonaria
Kanerva – Calluna
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tähtilumikello – Galanthus elwesii
Tähtisahrami – Crocus tommasinianus

Thursday, 14 February 2019

Helmikuun kalenteripoika eli Mustin vaahterakeikka

Edellinen pihakierroksen raportointi jäi kesken, loppuosan visiitti saniaistarhaan ja sen takaiseen vaahteraryteikköön jäi kertomatta. Saniaistarhassa ei ehkä ole paljonkaan saniaisia viime kesän kuivuuden jäljiltä, mutta siinä on kätevä edesmenneen saarnen runko. Musti esittelee.

Jotain maasta kuitenkin pilkistää! Tämä kasvaa suunnilleen sillä paikalla, missä on 'Sailboat' -nunnannarsisseja, mutta ne ovat melko myöhäisiä... olen varmaan istuttanut jotakin uutta sipulikukkaa, jännittävää! En katso puutarhapäiväkirjaan, haluan pitää jännitystä yllä.

Joka tapauksessa Mustia kiinnosti enemmän se vaahteraryteikkö. Se innostuu, kun mamma on yleisönä.

Piuuuung! Pantteri puuhun.

Ylemmäs, ylemmäs...

Vielä ylemmäs...

Ei vielä riitä...

Yhä ylemmäs!

Tää on hyvä! Kukkuu, mamma!

Aikansa latvassa kurnutettuaan Musti alkoi kavuta alas.

Tämä hirvittää mammaa hiukkasen, sillä vaikka Musti on kokenut puukiipijä, ei se ole mikään kevytpantteri. Oksat näyttävät joskus hieman hinteliltä sille.

Hyvinhän se meni, tietenkin. Musti sai isot kehut.

Detalji laskeutuvasta pantterista.

Koskas se laskiainen olikaan? Onnistuneita laskuja kaikille, toivottaa Musti, ja hyvää ystävänpäivää kaikille panttereiden ystäville!

Tuesday, 12 February 2019

Se etenee

Kevät, nimittäin! Vime yönä mittari kävi -3 asteessa, mutta tänään oltiin taas plussalla, vaikkakin kylmässä viimassa. Lumi on huvennut entisestään ja pihan purot ovat kohtalaisesti kuivuneet parissa päivässä – on tuullut niin rivakasti.
Tästä kuvasta voi todeta, miksi harjaneilikkaa on niin helppo rakastaa. Se ilmestyy lumen alta vihreänä kuin ei olisi talvea ollutkaan! Taustalla on laukkojen versoja, ne lähtivät kasvuun jo loppusyksyllä; samana syksynä istutettujen kukkasipulien yleinen ongelma.

Could It Be
Yes, it could! Something's coming, something good – the spring is on its way! There is more than a bit of bare ground to be seen and even some shoots.

Tämäkin narsissi on syksyllä istutettu, eivät pidempään pihassa olleet kuvittelekaan vielä nousevansa – paitsi että saniaistarhassa olin ihan näkevinäni syklaaminarsissin ohuita versonkärkiä! Nämä kaikki eivät todellakaan ole versoneet nyt, olen varma siitä. Niiden on täytynyt kurkistaa pinnalle jo joulukuussa ja sitten odotella lumen alla.

Mäntyjen alusta aurinkoisella paikalla on jo ihan paljas. Siitä löytyikin ihan uusi vaaleajouluruusun nuppu, en edes mustanut ko. kasvin juuri tässä paikassa olevankaan!
Kevät on iloisten kohtaamisten aikaa.

Mutapuutarha oli viime yönä saanut riitepinnan, paitsi kohtaan, jossa vesi virtaa.

Mustipantteri seurasi pihakierroksella mukana. Taustalla näkyy lumeton mäntyjen alustapenkki. Pari lasikupua suojaa versoja peuroilta, mutta ne täytyy nostaa päivisin pois tai versoilla on sauna.

Kiersin katsomaan punahevoskastanjaa huolestuneena. Olen lukenut, että nuorena se halkeaa helposti kevätauringossa. Niin, olisinhan voinut sen varjostaa, sillä nyt ollaan taas pakkasella, mutta enpä tullut ajatelleeksi! Tänään se oli kuitenkin aivan kunnossa. Kylläpä nuo silmut näyttävät olevan täynnä elämää.

Hyvä hankikanto, toteaa Musti. Mamma upposi.

Mustin ei tänään tarvinnut paljonkaan turvautua ns. pantterin lumikenkiin eli varpaiden levitykseen.



Yrttilaatikon varvut ovat siitä ihania, että niistä saadaan satoa talvellakin. Voi niitä lumestakin kaivaa, mutta nyt lumi vetäytyi jo pois niiden päältä. Tässä timjami...

... ja tässä salvia. Huomenna laitan salviapastaa!

Musti esittelee: yrttilaatikko ei edes erotu, se on hautautunut lumiaallon alle, mutta sieltä ne yrtit pilkistävät! Huomaatko, että Musti juttelee. Sillä on asiaa.



Kierros ei vielä ollut tässä...

Alppipenkistä pilkistää! Istutin tähän syksyllä erikoisempia sipulikukkia, sellaisia, jotka kaipaavat kohopenkkiä ja jotka ovat liian pieniä muualle. Kukahan tämä on?

Alppipenkissä on pari vanhaa mustaherukkapuskaa. Ne silmuilevat.

Tässä näkyy syy: penkki on tummaksi tervatun navetan eteläseinustalla. Siinä on helppo leikkiä kevättä jo helmikuussa.

Sitten kiersimme vielä saniaistarhaan ja puuhun (en minä), mutta se kuva-aineisto jää seuraavaan kertaan, tästä tulee muuten aivan liian pitkä.

Tässä vielä mutapuutarha ylämäestä päin.

Keittiön ikkunasta näkyi huolestunut manuli.
Hmm, ehkä tuon joulutähden voisi vähitellen ottaa pois.


Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Punahevoskastanja – Aesculus × carnea
Salvia, ryytisalvia – Salvia officinalis
Timjami, tarha-ajuruoho – Thymus vulgaris
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger