Rohanin sävyjä ja marhanliljavertailu

 Uhkauksestani huolimatta tässä tulee vain heinäkuun kukkia. Muistaakseni julkaisin pari kuvaa 'Buckeye Belle' -pionista joskus juhannuksen aikaan, mutta muu Rohan jäi kesäkuulta kokonaan raportoimatta. Ehkä loppukevään–alkukesän kukkia voi julkaista talven mittaan...

Marhanlilja 'Claude Shride' pitää tänä vuonna niin surkean esityksen, etten ollut ottanut siitä ainoaakaan kuvaa. Nappasin tämän kuvan eilen siksi, että keskustelimme Liisan kasvit -blogin Liisan kanssa tämän lajikkeen väristä verrattuna 'Russian Morning' -marhanliljaan.

'Claude Shride' on kiiltävän tummanpunainen, sanoisin, että ruskeanpunainen, mikä on juuri oikea sävy Rohaniin. Sillä on tummia pilkkuja, mutta ne on ympäröity keltaisella – fiksu veto, sillä muuten niitä ei kunnolla erottaisikaan.

Piti etsiä kuva viime kesältä, sillä normaalisti Claude on varsin kukkaisa usealla varrella. Vieruskaverina sillä on kiinanpioni 'Moon of Nippon'.

Tänä vuonna 'Moon of Nippon' sai seuraa 'Bronze Peacock' -sulkavaleangervosta. Kovin usein harmittelen, että valeangervot viihtyvät täällä huonosti, mutta tänä sateisena alkukesänä ainakin tämä yksi niistä on kasvanut paljon tavallista isommaksi – vaikka on edelleen alle polvenkorkuinen. 

Kaksi muuta valeangervoa lähti kituliaasti kasvuun vasta heinäkuussa, ja se on niille tavallista. Mutta ne eivät kasva Rohanissa, joten niistä enemmän joskus toiste.

Mustapäivänhattu 'Green Wizard' on totaalisen upea.

Kolmesta 'Royal Purple' -peruukkipensaasta isoin kukkii! Nyt en muista, onko kukkia näkynyt aiemmin; ei löyty tietoa ainakaan täältä blogista. Luulen, että tämä on ensimmäinen kukinta. Kaksi pienenpää himmailee vieläkin. 

Kolmesta puskasta yksikään ei ole yltänyt kovin korkeaksi, tämäkin on alle metrinen, mutta eipä niillä mitään erityistä hienoa multaakaan ole. Lisäksi tienposken ojassa viihtyvät vesimyyrät saattavat verottaa juuria tai ainakin aiheuttaa sen, etteivät juuret ole multakosketuksessa, vaan onkalossa. Joten olen tästä tavattoman iloinen!

Peruukkipensas kasvaa japaninmagnolian vieressä, joka ei vielä tänäkään vuonna kukkinut, mutta ehkä ensi keväänä! Se alkaa olla jo sen kokoinen ja ikäinen, että voisi aloittaa kukkimisen.

Kuvassa kukkii peruukkipensaan lisäksi marhanlilja 'Russian Morning'. Anteeksi vain, Liisa, jotenkin harhauduin aiheesta sivupoluille, mutta ehkä sävyjen vertailu onnistuu myös pienen välimatkan jälkeen.

'Russian Morning' on valoisampi ja heleämpi eikä niin ruskehtavan punainen kuin 'Claude Shride'. Terälehtien (oik. kehälehdet) sisäosa on vaalea ja hennot tummat pilkut erottuvat siitä kauniisti. Tämänkin kukat ovat kiiltävät, kuten kaikkien varjo- ja marhanliljojen, mutta kiilto ei niin erotu. 

Kerta kaikkiaan hurmaava kukka, sävy tuo veden kielelle. Ja mikä ihaninta: siirsin kaksi kookasta sipulia viime syksynä ruskopenkistä tänne Rohaniin, ja molemmat kukkivat, toinen vieläpä kahdella kukkavanalla. 

Kun vertaan kuvia viimevuotisiin, jolloin tämä kukki ruskopenkissä, huomaan värieron. Tämä oli siellä pikkuisen tummemman punainen. Onkohan mahdollista, että ensimmäisenä vuonna siirron jälkeen kukkien sävy on vaaleampi? Tai viileät kevätkesän säät vaikuttaneet? Outoa, mutta kasvien kanssa kaikki on mahdollista – marhanliljojen etenkin. Joka tapauksessa tällä on mielestäni aina vaaleampi kukan keskusta kuin Shridella.

Rohanin lähistöllä katajapenkissä kukkii marhanlilja 'Guinea Gold', yritin ottaa siitä kuvan vasten Rohanin tummalehtisiä pensaita.

Tässä Rohan typistettynä yhteen kuvaan, se näkyy lähes kokonaisuudessaan kuvan oikealla puolella. Penkin alkupäässä on riippaoksainen, pensasmainen ja tummalehtinen pyökki 'Rohan Weeping'. Sen edessä on muutama tummalehtinen japaninhappomarja 'Concorde', jotka muodostavat aidaksi leikattuna Rohanin päädyn.

Rohanin puolivälin tienoilla asuvat tummalehtinen japaninkirsikka 'Royal Burgundy' ja mustaselja 'Black Beauty', tummalehtinen sekin. Kukassa on seljan lisäksi etelänruusuruohoa, violettikukkainen purppuratulikukkakin näyttää yhä kukkivan.

Violetti ei oikein ole Rohanin väri. Tummalehtisten puskien seuraan sopivat paremmin viininpunaiset sävyt. Ukonhattu 'Purple Sparrow' ei oikein istu tänne, mutta en tiedä, uskallanko sitä siirtääkään, sillä ukonhatut viihtyvät puutarhassani yleisesti ottaen varsin huonosti. Tämä kesä on parempi ja on ylipäätään lottovoitto, että ukonhattu on vielä hengissä pari vuotta istuttamisesta.

Huomasin muuten puutarhapäiväkirjastani, että olin istuttanut syksyllä tämän lähelle toisenkin samanlaisen! Täytyypä mennä katsomaan tarkemmin. Tai ehkä tämä onkin se uudempi, joka kukkii. Mene ja tiedä. Vieressä on valkokukkainen isotähtihyasintti 'Alba'.

Vanha pioni (ehkä Sarah B.) on pistänyt päänsä pensaaseen, tai aitaan, mutta se ei auta. Tämä saa lähtöpassit Rohanista välittömästi, kun kukinta on ohi. Tilalle kaavailen carolinanrosettipensasta; aarretta, jonka sain ostaa Vakka-Taimesta kesäkuun lopulla. Oikeastaan suunnittelen tekeväni siirrot tänä iltana, kunhan kuumuus pikkuisen hellittää.

Eilen ja tänään meilläkin on 30 astetta varjossa. Syynä on se, että on lähes tyyntä ja sekin pieni tuulenvire käy pohjoisesta, joka ei tähän etelärinteeseen rakennetulle kylälle osu. Eilen oli ihan antoisaa tehdä puutarhahommia hien virratessa pitkin selkää, mutta juoda täytyi. Kuistille tuomaani vesilasia piti käydä täyttämässä vähän väliä, sillä koko lasillinen meni kerralla noin vartin välein.

Mutta on niin ihanaa, kun ei tarvitse palella! Eilen oli vuoden ensimmäinen päivä, kun jätin villasukat pukematta.

Rohanissa on myös niittytunnelmaa. Blogiystävän (terveisiä Pirkolle!) aikoinaan lähettämistä heinien siemenistä on peräisin ihana, sinertävälehtinen niittyräpelö 'Limouzi'. Olen kylvänyt myös tavallista niittyräpelöä, ja kumpikin on tänä vuonna ennätysmitoissa. Kukinnot heiluvat yli polven korkeudella!

Käärmeenlaukka sointuu Rohaniin hyvin, niinpä olen ripotellut sen itusilmuja tännekin.

Tähkähietalilja kukki pitkään, kiitos viileiden säiden, mutta nyt se alkaa olla pian ohi.

Tähkähelmikän seassa kukkivat etelänruusuruohot ja harjaneilikat: upea tumma on 'Onyx', mutta se on tuottanut myös punaisempia siementaimia (kuten taustalla), kun vaaleampia harjaneilikoita kukkii muualla puutarhassa. Näidenkin siemenet ovat muuten ystäviltä peräisin!

Niityn vierellä kukkii neidonruusu 'Félicité Parmentier'. Upea, upea ruusu, joka on neidonruusujen tapaan hyvin terve – ainakin täällä minun puutarhassani nillä on käytöksestä kymppi. Neidonruusut kukkivat vain kerran kesässä, ja sanoinkin talvisella David Austin -ruusuluennollani, että jos neidonruusut olisivat jatkuvakukintaisia, puhuisin Austinien sijaan niistä. Ne ovat ruusuista ihanimpien joukossa, ehdottomasti.

Avautuvissa kukissa on ujoa punerrusta. Ja kukkia on paljon, paljon! Toistaiseksi mikään talvi ei ole kukintaa vähentänyt; eivät lauhat märät talvet eivätkä jäiset siperiantalvetkaan.

Alban lähellä, toisin sanoen neidonruusun, kasvaa Austin-ruusu Winchester Cathedral ('Auscat'). Kertakaikkisen kaunis: huomaa vaaleanpunaiset nuput, joista avautuvat valkeat kukat. Ja tämähän kukkii marraskuuhun saakka.

Tähtiputket eivät minun puutarhassani riehaannu – olen ollut huomaavinani, että niille on liian kuivaa tai paahteista, tai kumpaakin. Tämän arvelen olevan blogiystävän vuosia sitten tuoma isotähtiputki 'Lars'. Upea väri! Ja parempi rehevyys kuin muina kesinä.

Kimalaishaaste odottaa yhä, tässä on hirmuisesti kaikenlaisia aiheita odottamassa: kuukauden kalenteripoika, neulepostaus, liljajuttu, ruusujuttu, veneretkijuttu, lehmät metsässä -juttu ja lisää aiheita tulee koko ajan sitä mukaa kuin uusia kukkia puhkeaa... ehkä talvella sitten?

Joten lopetellaanpa tähän. Puro-ohdake 'Atropurpureum' on ilokseni yhä hengissä, vaikka myyrät lienevät tämänkin mehevänmaistuvaa juuristoa verottaneet. Tänä vuonna kukkavarsi on ennätyskorkea: japaninmagnolian reilu kaksimetrinen latva toimikoon mittakeppinä.

Joku saattaa ihmetellä ohdaketta kukkapenkissä, mutta tämä lajike on steriili eikä tuota siementaimia ollenkaan. Pari vuotta sitten jaoin juurakkoa ajatuksena tuottaa varakappaleita toisaallekin, jotta jos myyrät syövät tästä loputkin, on edes jossain jotakin jäljellä. Ohdakekasvusto oli nimittäin hälyttävästi pienentynyt. Mutta niitä jalopaloja ei enää löydy. On tietysti mahdollista, että olen kitkenyt ne tavallisina ohdakkeina... oi ja voi. 

Koska tämän erikoisen kauniin ohdakkeen juurakon löytäminen oli työn takana, en halua menettää tätä viimeistä. Ehkä annan sen toistaiseksi kasvaa ja vahvistua tässä ennen kuin menen sörkkimään sitä taas.

Antoisaa hellepäivää!

Carolinanrosettipensas Calycanthus floridus

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Isotähtihyasintti Camassia leichtlinii

Isotähtiputki Astrantia major

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Mustapäivänhattu Rudbeckia occidentalis

Mustaselja Sambucus nigra

Neidonruusu Rosa alba, tarkemmin ottaen lajikkeet ovat tarhaneidonruusuja, Rosa Alba-Ryhmä

Niittyräpelö Briza media

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Puro-ohdake Cirsium rivulare

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Pyökki Fagus sylvatica

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Tähkähietalilja Anthericum liliago

Ukonhattu Aconitum

Rohan koki tappioita, mutta ei kukistunut

Vähän on tänä kesänä tullut Rohanista kerrottua, kun siellä mukamas kaikki on hävitetty vesimyyrien toimesta. No ei nyt ihan niinkään.

Aloitetaan kerrankin tästä hetkestä. Tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon' ei noussut keväällä, pelkäsin sen jo menehtyneen. Sitten sieltä nousi verso, toinenkin. Nyt ihana kärhö on alkanut kukkia. 

Kärhön edessä asustaa Austin-ruusu William Shakespeare 2000 ('Ausromeo'), joka alkaa pian kukkia. Näiden nuput ovat hämäävän punaisia, kukka on avauduttuaan purppurainen.

Kävi pitkästä aikaa niin, että viereinen Austin-ruusu The Prince ('Ausvelvet') kukki ensin ja vieläpä usean kukan voimin. Tämän puskan elinvoimassa ei ole kehumista, mutta kun se tuottaa näin ihastuttavia kukkia edes muutaman, on tarhuri onnellinen.

Kuten useimmat blogini lukijat jo tietävät, on Rohanin värimaailma tumma/vaalea. Niinpä täällä kasvavat kurkkuyrtitkin ovat valkoisia.

Helminukkajäkkärä alkaa kukkia tumman 'Diabolo' -purppuraheisiangervon edessä.

Olen siirtänyt Rohaniin joitakin kaukasiankirahvinkukan taimia muotopuutarhan liepeiltä ja nyt ne alkavat kukkia tännekin erinomaisen sopivina. Enpä oikeastaan keksi puutarhastani kukkapenkkiä, johon tämä ei sopisi! 

Samanlainen kukka, mutta aivan eri värinen, on etelänruusuruoholla. Se kukkii ja siementää ahkerasti Rohanissa, mutta ei ole halunnut asettua preerialle, kun olen sitä siirtänyt. Täytyy vain jatkaa yrittämisiä.

Tässä kuvassa taustalla on tummalehtinen mustaselja Black Beauty ('Gerda'). Siemenpatukka kuuluu valkokukkaiselle tähtihyasintille, ne ovat tuottaneet todella ahkeraan siementaimia jopa Rohanin takareunan pusikon keskelle.

Tässä kuvassa näkyy koko Rohan, mutta ei siitä oikeastaan näy muuta kuin etummainen tumma pensas: 'Rohan Weeping' -pyökki ja sen edessä tummat happomarjat.

Rohan kulkee pitkin tienviertä vajaat 15 metriä pitkänä penkkinä.

Kuva vastakkaisesta suunnasta, Rohan on vasemmalla ja päättyy vähän ennen mäntyä.

Sijainti tien varrella koitui kohtalokkaaksi tällaisena vesimyyrien huippuvuotena. Ne ovat ihan tosissaan myllänneet ojanpenkkoja.

Ritarinkannus 'Cherub' on selvinnyt niukin naukin, varsi näytti alkukesällä siltä, että sitä oli myyrä järsinyt, mutta ainokainen kukkavarsi pystyi silti jatkamaan kasvua ja kukkii parhaillaan.

Väriminttu 'Kardinal' on myös aloittanut kukinnan; mahtipari villin palsternakan kanssa.

Meksikonhanhikeistakin osa selvisi ja ovat nyt alkaneet kukkia, mutta valeangervo oli hävinnyt, niinpä ostin alkukesällä uuden, kun tuli näin hyvän värinen vastaan. Tämä on sulkavaleangervo 'Bronze Peacock'. 

Valeangervoista pitäisin kovasti, mutta ne eivät pidä olosuhteistani. Olen istuttanut niitä monille eri paikoille puutarhassani, useimmat ovat menehtyneet ja ne muutama, jotka ovat elossa, ovat kituliaita. Tähän aikaan kesästä ne ovat aika ruskeita. Paitsi kuistin edustan yksilö, joka on vasta versonut maasta! Joten voi olla, että tämäkin on nyt komeimmillaan, mitä lyhyen elämänsä aikana ehtii olla.

Tämä kuva tuli otettua joitakin viikkoja sitten. Rohan on oikealla ja näyttää kovin palsternakkapitoiselta, mutta on siellä jotakin vaaleaa punaistakin.

Peter Joyn risteyttämä lilja, jonka ehdin viime vuonna jo arvella kuolleen, nousi tänä vuonna yhden kukkavarren voimin. Tämä on todella kaunis. Jokin risteymä eli varmaan tarhasarjalilja.

Siirrytäänkö sitten Rohanin ruusuaikaan, joka onneksi kylläkin vielä jatkuu Austin-ruusujen myötä, ellei peura käy syömässä nuppuja.

Tämä ihana on neidonruusu 'Félicité Parmentier'.

Sama neitonen kukassa etualalla, taustalla valkokukkainen Austin-ruusu Winchester Cathedral ('Auscat'). Lähes mustat lehdet kuuluvat 'Royal Burgundy' -japaninkirsikalle.

Samaan syssyyn sopii mainiosti hyvin tumma varjolilja Lilium martagon var. cattaniae.

Valitettavasti oranssikukkainen marhanlilja tästä hieman vasemmalle on hävinnyt.

'Moon of Nippon' -kiinanpionin vieressä kasvava marhanlilja 'Claude Shride' on onneksi elossa, vaikka sekin oli vähän pienempi kuin normaalisti.

Samoin onneksi elossa on puro-ohdake 'Atropurpureum', sillä tätä ei kai myy Suomessa vieläkään kukaan. Tilasin aikanaan taimen Hollannista. Tätä ei voi siemenestäkään kasvattaa, kun lajike ei tuota itävää siementä. 

Kasvusto on talven aikana tuntuvasti pienentynyt, mutta hengissä. Ehkä tästä pitäisi kaivaa juurenpala johonkin turvareservaattiin.

Tähkähelmikkä asustaa myös Rohanissa, tänne istutin ensimmäiset siemenestä kasvattamani taimet.

Harjaneilikoille talvi oli vaikea, niitä on hengissä vain muutama sekä muotopuutarhassa että Rohanissa. Täällä lajike on hyvin tumma 'Onyx'.

Kesäkuussa kukkivat ystävältä saatu vanha haileanhempeä pioni ja heisiangervo 'Diabolo'.

Jossakin neronleimauksessa olen keksinyt ottaa paahdepenkistä tähkähietaliljan siementaimen ja istuttaa sen Rohaniin. Vaikka kukinta-aika on lyhyt, sopii kasvi tänne oikein hyvin. 

Kuvassa muuten näkyy, kuinka kirkkaanpunainen oli The Prince -ruusun nuppu, kuitenkin kukista tuli upottavan tummia, sametinpunaisia.

Joitakin akileijojakin löytyy, mutta niiden täytyy olla oikean värisiä, tai saavat lähtöpassit. Tämä lienee ammoisen 'Greenapples' -lehtoakileijakylvöksen jälkeläisiä. Taustalla on tumma pensasmainen pyökki 'Rohan Weeping'.

Tummakurjenpolvi 'Samobor' löytyy Rohanista myös, mutta tätä kitkin oikein runsaasti viime vuonna. Tämän taustalla näkyy yksi peruukkipensaista.

Otin tänään tämän kuvan, jossa näkyy, että Rohan kaipaa kipeästi ohikukkineiden perennanvarsien leikkuuta. Miten ei aika tahdo riittää? No, pari viikkoa rivakkaa työkiirettä, ja nytkin on edessä pari viikkoa rivakkaa työkiirettä, ei kai siinä muuta. Ei tuohon kauan menisi, joitakin alueita olen kyllä jo siistinyt ja ero on huima.

Mutta oikeastaan kuva on siis peruukkipensaasta. Rohanissa asustaa kolme 'Royal Purple' -lajiketta ja niistäkin kaikki selvisivät talvesta ja myyristä, mistä on syytä olla hyvin iloinen. Joka ikinen Rohanin puu ja puska on yhä elossa! Tämä on peruukkipensaista ehdottomasti korkein ja rehevin, noin metrinen joka suuntaan. Vasemmalla näkyy japaninmagnolian lehtiä, elossa ja hyvässä kasvussa sekin.

Rohanin taustan risuaitaan oli tarkoitus saada elävää materiaalia tylppöorapihlajista, mutta myyrät ovat nakertaneet poikki useimmat taimistani vuosien mittaan. Joku vielä elossa olevista teki ihanat kukkatertut touko–kesäkuun vaihteessa.

Yritin tänäkin vuonna ottaa pistokkaita, mutta en tiedä, onnistuinko. Viime vuonna eivät onnistuneet. Nythän tuosta voisi saada marjoja.

Tämä kuva mutapuutarhan yli Rohaniin on kesäkuun alkupuolelta. Rohanissa kukkivat valkoiset laukat ja jotkin punaiset tulppaanit.

Tulppaanien suhteen vuosi oli Rohanissa erinomainen, merkillistä kyllä. Tänä vuonna kukkivat ikivanhat, jo yli kymmenen vuotta sitten istutetut punaiset viherraitatulppaanit jotakin vanhaa kantaa. Lisäksi kukkivat 'Black Parrot' -papukaijattulppaanit, ties kuinka vanhoja nekin, oikein runsain mitoin.

Ransu esittelee. Ransun takana kukkii sulkakellukka.

Ihan kaikkia Rohanin kasveja ei tähän juttuun millään mahdu, mutta laitetaan sellainen ilouutinen, että kesäkuussa rotkolemmikki 'Mr Morse' heräsi henkiin. Nyt se on jo vähän isompikin kuin kuvan lehti (alempana näkyy muutama pikkuinen lehti myös). 

Ehätin jo tilata uusia taimia puutarhakaupasta, mutta soitin sinne ja peruin tilauksen. Toinen Morse on varmaan menehtynyt, mutta mennään nyt tämän yhden voimin. Kerkesin kyllä hankkia uuden valkokukkaisen rotkolemmikin Rohaniin jo toukokuussa, lajiketta 'Betty Bowring', kun Morset eivät nousseet.

Rohan-maratooni päättyy Ransun terveisiin. Nenän sienipatti ei ole vielä alkanut kutistua, mutta poika voi reippaasti etenkin, kun säät sopivasti viilenivät norjalaiseen makuun.

David Austinin jalostamat ruusut luetaan puistoruusuihin, Rosa Puistoruusu-Ryhmä

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Meksikonhanhikki Potentilla thurberi

Mustaselja Sambucus nigra

Neidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Palsternakka Pastinaca sativa

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Puro-ohdake Cirsium rivulare

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, tummalehtiset lajikkeet

Pyökki Fagus sylvatica

Ritarinkannus Delphinium

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Sulkakellukka Geum triflorum

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata
Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Tykppöorapihlaja Crataegus monogyna

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Tähkähietalilja Anthericum liliago

Tähtihyasintti Camassia

Väriminttu Monarda