Päivänliljaonnea

 Vuosien jälkeen niitä kukkii!

Yhtenä päivänä näin sen jo kaukaa. Kuvan vasemmassa reunassa, ruusu-heinätarhassa.

Päivänlilja 'Béla Lugosi'. Edellisestä kukinnasta on vuosia, en edes muista, kauanko.

Kukan tarina on sellainen, että näin siitä kuvan Gardens Illustrated -lehdessä joskus 15 vuotta sitten tai ylikin. Tuli pakkomielle. Vampyyri ja mitä hienoin kuivuvan veren väri. Löytyi taimisto Englannista, josta kasvin tilasin. Koska taimisto on erikoistunut kurjenmiekkoihin, tilasin niitäkin, mutta se on toinen juttu.

Istutin taimen paikkaan, jossa se viihtyi ja kukki. Keksin jakaa kasvin. Sen jälkeen se osa, joka jäi vanhalle paikalleen, kuoli. Toinen osa sinnitteli vuosia Rohanissa, jonne olin sen suuressa viisaudessani istuttanut. Rohan alkaa olla liian varjoisa eikä päivänlilja siellä kukkinut ikinä, vaikka olisi kieltämättä sointunut Rohanin väreihin.

Joitakin vuosia sitten siirsin edelleen elossa sinnittelevän Bélan viereiseen, aurinkoisempaan ruusu-heinätarhaan. Sitten ehkä viime vuonna keksin, että kenties näitä pitäisi lannoittaakin, kun eivät tee vuodesta toiseen kuin lehtiä. Siis kaikki jalostetut päivänliljani.

Lannoittaminen tuottaa tulosta! Béla kukkii ja sen edessä kasvava 'Little Gypsy Ruby' myös. Se kukki istuttamisvuonna, mutta ei sen jälkeen. Mutta nyt! Onpahan ainakin muutama kukka.

Tässä kumpikin yhteispotretissa. 'Little Gypsy Ruby' on pienempikukkainen ja punaisempi, 'Béla Lugosi' hätkähdyttävän tummakukkainen, täydellisen sävyinen. No, se kuivunut veri...

Koska ruusu-heinätarhassa ei tällä hetkellä ole kukkivia ruusuja, on kivaa, että on muita loppukesän kukkijoita. Syysvuokkokin on jo aloittanut kukinnan.

Rohanin puolella on vielä yksi päivänliljan lehtitupas, luulen, että se on myös 'Béla Lugosi'. Olen hankkinut ihanan persikkaisenkin lajikkeen joskus, mutta se ei ehkä ole enää elossa. Harmittaa, kun visiot ihanista kasviyhdistelmistä eivät toimi, jos kasvi kieltäytyy kasvamasta.

Puutarhan toisessa päässä olen jo raportoinutkin tästä upeasti kukkivasta päivänliljasta. Taustalla on ruskopenkki tiikerililjoineen ja jotenkin ovat rikkaporkkanat löytäneet sinnekin tiensä.

Tarhapäivänlilja 'Nile Crane' on upean värinen ja tuottaa käsittämättömän määrän kukkanuppuja jatkuvasti! 

Sen vieressä on jo siemenvaiheessa oleva kumina, jonka ruskeus sointuu päivänliljaan minusta ihanasti. Muistin kerrankin kerätä kuminasta siemeniä – kiitos Päivänpesän Katjalle, kun kysyit, keräänkö niitä. En kyllä tiedä, käytänkö niitä, sillä en leivo lähes ikinä, siihen kai kuminaa useimmin käytetään. Pidän kuminan mausta kuitenkin paljon, kuten myös intialaisista ruuista, ehkä sitä voi käyttää kuten juustokuminaa.

Päivänlilja-kumina-kaksikko elää lännenkolmiokan vierellä. Kolmioka on kasvanut niin hyvin, että se näyttää viimeinkin puulta! Sen alla on myös maailman kahdeksas pieni ihme.

Loistokeväesikko 'Francisca' on kukkinut toukokuusta asti koko kesän ja kukkii yhä! Paikalla kasvavat, valtaviksi venyneet rohtosormustinkukat olivat varmaan varjostaneet tätä riittävästi hellekaudella. Vedin ne kukkimisen jälkeen pois, sillä niiden seasta ei tahtonut muita kasveja nähdäkään.

Sormustinkukkaviidakosta löytyi muun muassa reippaasti kukkiva purppurahelmimarja 'Profusion'. Tämä ei ole vielä koskaan tuottanut ihmeellisen violetteja marjoja, mutta eipä puska ole paljon kukkinutkaan. Pari vuotta sitten taisin huomata pientä kukintaa alaoksilla, mutta niistä ei tullut marjoja, vaikka 'Profusion' on itsepölyttyvä. Ja sitten tuli toissa talvi, joka lähes tappoi pensaan; onneksi se lähti versomaan juuristosta uudestaan.

Nyt kukkaterttuja on niin runsaasti, että toivoa marjoista on!

Kumina Carum carvi

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Lännenkolmioka Gleditsia triacanthos

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Tarhapäivänlilja Hemerocallis Hybrida-Ryhmä

Päivänliljojen parissa

 Keltakukkaiset ovat aikaisimpia ja nyt kukassa.

Olen tässä vähän katsonut näitä päivänliljoja, jotka siirsin viime vuonna, sillä kultaherukka niiden vieressä on kasvanut valtavaksi ja päivänliljat olivat jäämässä alle. Minusta tässä on aina ollut kahta eri päivänliljaa – se on päivänselvää, kun katsoo eroja oikeanpuoleisimman kukan ja muiden välillä. Oikeanpuoleinen on sirompi ja vähän vaaleampi. 

Tuossa on ilmiselvästi kultapäivänliljaa + oikeanpuoleinen keltapäivänlilja. Siis minun mielestäni ilmiselvästi. Kasvit tulivat nimettöminä yhden taimiston alennusmyyntikassissa, mutta siinä olikin näköjään kahta eri päivänliljaa samassa ruukussa.

Kaivoin päivänliljat ylös syksyllä erotellakseni juuret ja istutin keltapäivänliljan toisaalle; loput näyttivät olevan yhtä ja samaa juurakkoa. Vaan eivät olleetkaan. Nyt pitäisikin merkitä nauhalla tuo keltapäivänlilja, jos vielä yritän kaivaa sen erilleen. Toisaalta – mitä se haittaa, jos on kahta eri päivänliljaa samassa ryppäässä. 

Päivänliljat elävät länsireunan rehotuksessa, jota on tullut jo vähän esiteltyä. Tässä on lisäksi rohtosormustinkukkien viidakko. Alareunassa näkyy purppurahelmimarjaa ja oikealla on kolmioka. Vähän erikoisempaa puskaa ja puuta siis. Oranssit ovat kellukka 'Totally Tangerine' ja idänunikko.

'Totally Tangerine' on yksi ihanimmista kellukoista! Oranssi hehkuu kolmiokan puhkeavien vaaleanvihreiden lehtien vierellä. Kolmioka on piikitön muoto (f. inermis).

Otin vielä yhden kuvan kolmiokan alla asuvasta 'Francesca' -loistokevätesikosta, kun se ei ole vieläkään täysin kuihtunut! Tämä on ollut ennätyspitkien kukintojen kevätkesä–alkukesä, tämäkin esikko on ollut kukassa puolitoista kuukautta.

Ruskopenkissäkin kasvaa kultapäivänliljaa, sen olen kasvattanut siemenestä. Lisäksi kuvassa on tarhakullero 'New Moon' ja hajulaukka, taustalla on tellimaa. 

Olin jotenkin ajatellut, että tuossa puunympäryspenkin alla olisi matalaa kasvillisuutta, mutta silti olen onnistunut istuttamaan siihen kaikkea sellaista, joka kasvaa penkin läpi.

Tässä on tismalleen rakastamani värimaailma! Ja tyyli: pidän keveästä kasvillisuudestakin. Samansävyisiä tarhakulleroita on tässä lähekkäin kaksi, 'New Moon' ja 'Cheddar'. Ne ovat niin identtiset, että erotan ne vain kasvupaikan perusteella. Edessä on hurmaava mantšurianakileija.

Oikealla on kiinanpunapuun täydellisen ihanaa ruskehtavaa neulasistoa. Tämä on juuri se sävymaailma, jota ruskopenkkiin suunnittelin: keltaista ja ruskeaa (ynnättynä ripauksella sinistä), mutta sitten sinne tuli istutettua kaikenlaisia siemenkasvatuksia, kun kerran uusi istutusalue oli, jossa oli tilaa. Tyypillinen moka! Osa on siirtynyt muualle, osa kuollut, ja osa jäänyt ruskopenkkiin.

Ransu esittelee jääneitä eli idänunikoita ja tarhaidänunikoita. Vaaleimmat ovat siemenkasvatuksia, joiden lajikenimeä en tiedä. Oranssinpunainen ja lohenpunainen eivät kuuluneet ruskopenkin alkuperäiseen suunnitelmaan. Tuo kirkkaimman oranssinpunainen saa tänä kesänä lähtöpassit tästä. Mutta muuten pidän noista unikoista aika paljon. Kyllä maailmaan väriä mahtuu.

Mieleisin värimaailma on ruskopenkin alamäen päässä, joka alkaa kuvassa vasemmalla. Siellä ovat vaaleankeltaiset kullerot ja ihana kellukka 'Mai Tai'.

Näkymä ilman unikoita, tässä juuri ennen niiden kukintaa, on seesteisempi. Kiinanpunapuu ihan penkin alapäässä on kasvanut jo lähes kaksimetriseksi.

'Mai Tai' on toinen ehdottomista lempparikellukoistani. Aivan mahtava väri – ja pitkä kukinta tässäkin: parhaassa kukassa jo ties kuinka monta viikkoa. Vasemmalla on tummalehtinen tyräkki Miner's Merlot ('Km-mm024'), joka olisi täydellisen sävyinen vieruskasvi kellukalle, mikäli vain osoittautuu talvenkestäväksi.

Jos ei tummalehtinen tyräkki pärjää, on tässä ihan mukava värimaailma ilmankin. Ilokseni olen huomannut viimeinkin ensimmäiset pikkusormustinkukan siementaimet. Kuvassa näkyy tosin rohtosormustinkukkaa, se on löytänyt tiensä tännekin.

Pisteenä iin päällä ihastuttava mantšurianakileija!

Ja onhan tuo tellimakin aivan ihana.

Ruskopenkin länsireunalla, joka ei edellisissä kuvissa näkynyt, on pieni mahtava väripläjäys. Verihanhikki nojailee vasten 'Enkan' -japaninvaahteraa.

Kolmas paikka, jossa päivänlilja kukkii nyt, on kosteikkopuutarha ojan partaalla. Syksyllä parantelemastani (kunnolla muuraamastani) metrisestä tukimuurista ei hirveästi näy korkean kasvillisuuden takaa... eikä ylärinnettä miellä niitetyksi, vaikka se sitä on, heh! Tuossa kohdassa kasvaa ihan hervottomasti nokkosta.

Tässä on pelkästään keltapäivänliljaa. Lehtosinilatva on sille hyvä väripari, niistä oikealle onkin jo keltakurjenmiekka (ruskeaviiruinen lajike 'Berlin Tiger').

Sitten siinä kasvaa myös joku, jota en oikein muista enää... tämä kohta on tullut niin myllättyä, ja sitten myyrät söivät lähes kaikki kasvit, mutta eivät tätä kuitenkaan. Täytyy tutkia. Joku hanhikki ehkä. Vaiko kellukka. Lehdistähän se selviää. Vähän outoa, sillä minusta tämän paikalla pitäisi olla kesäkullero. Olenko sekoamassa?

Eniten harmittaa altainkulleroiden menettäminen myyrille, sillä niiden kukat olivat herkullisen appelsiininväriset korkeissa varsissa. Hyvin kaunis kasvi, jota ei tahdo löytää mistään, että saisi uusia taimia tilalle! Lisäksi myyrät söivät kaikki tarhapäivänliljat tästä, mutta istutin syksyllä keltapäivänliljaa niiden tilalle.

Niin tämä puutarha koko ajan muuttuu eikä tylsää päivää ole.

Hajulaukka Allium siculum

Idänunikko Papaver orientale

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kellukka Geum

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Keltapäivänlilja Hemerocallis lilioasphodelus

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kolmioka Gleditsia triacanthos

Kultapäivänlilja Hemerocallis middendorffii

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Mantšurianakileija Aquilegia oxysepala

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Tarhakullero Trollius × cultorum

Tellima Tellima grandiflora

Verihanhikki Potentilla atrosanguinea

Heisi nuppuilee – ja muutama muukin

 Kunpa talvi alkaisi mahdollisimman lauhana! Huomennahan se minun kalenterini mukaan alkaa.

Mutta kun olisi niin mukava jatkaa tätä kukkakautta. Koristemansio Lipstick kukkii yhä ja nuppuja riittää.

Hopeatäpläpeippi vasta kauniina onkin. Tämä taitaa olla lajiketta 'Shell Pink' eli nykyisin virallisesti 'Roseum'.

Saniaistarhassakin on kaunis, hyvin vaalealehtinen hopeatäpläpeippi, vaikka se ei nyt kukikaan. Kuvan yläosassa on tuoksuorvokki, jolla on yksi kukka, vaikka se ei tästä pienennetystä kuvasta erotu. Vasemmalla on alppivarjohiippa.

Kaiken kaikkiaan saniaistarha on aika kivan näköinen, kun myös vaskivarjohiipat, sinivuokot, kevätpiipot ja jokunen saniainen on vihreänä. Oli hyvä veto jakaa vaskivarjohiipan levinnyttä kasvustoa Rohanista tänne. Muuallekin sitä riitti.

Mutta voi! Osa kasveista on jo ihan valmiita kevääseen – kieltämättä olen sitä itsekin. Muotopuutarhan kookas loistomyrkkylilja pukkaa jo lehtiä. Näiden aikahan on vasta keväällä. Haravoin kasvuston päälle tänään aimo kasan vaahteranlehtiä talvisuojaksi.

Osa kasveista on muuten vain ihanan reheviä. Rohtosormustinkukat ovat sitä aina loppusyksyllä. Niiden keskellä on kellukka 'Totally Tangerine', jonka selviämisestä viime talven koettelemuksista olin huolissani keväällä. Kasvukauden aikana se on onneksi ottanut menetetyt mitat takaisin ja ylikin. 

Kunpa koko talvesta vain tulisi mahdollisimman lauha, en kestä taas yhtä kovaa talvea, eivätkä kasvinikaan välttämättä. Valkoinen keppi tukee purppurahelmimarjan suojaverkkoa. Helmimarja-rassukka paleltui maata myöten viime talvena, onneksi se kuitenkin teki uudet versot ja on taas lähes metrin korkuinen puska.

Koreaköynnöskuusama 'Gold Flame' on koreana, tämänkin kukkia jaksan hyvin ihastella vielä ainakin kuukauden tai vaikka kaikki talvikuukaudet, ei tee tiukkaa.

Mangoldin sadonkorjuukausikin jatkuu yhä vain, vaikka mittari kävi välillä lähes –7 asteessa.

Mutta ihan kaikkein eniten toivon lauhaa alkutalvea siksi, että heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn' on tehnyt kukkatertut, joista osasta jo vaaleanpunaiset nuput pilkottavat. Olisi niin ihanaa nähdä tämä puska kukassa nyt, loppusyksyllä ja alkutalvena, johon aikaan se kukkii myös Länsi-Euroopassa! Se ei tosiaan tarvitse tämän enempää lämpöä tai pidempää päivää kukkiakseen.

Niinpä alan väsätä kirjettä joulupukille. Rakas joulupukki...

Alppivarjohiippa Epimedium alpinum

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Kellukka Geum

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Koristemansio ×Comagaria rosea

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Purppurahelmimarja Callicarpa giraldii

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Tuoksuorvokki Viola odorata

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Puskauutiset

 Lupailin kuvia, kun heisi Viburnum plicatum f. tomentosum 'Mariesii' kukkii. 

Nyt se kukkii, ja on kukkinut aika pitkäänkin, kun on niin viileää. Lisäksi nuo kukan näköiset eivät ole kukkia, vaan steriilejä laitakukkia. Varsinaiset kukat ovat pikkuisia ja avautuvat keskelle.

Tässä kuvassa Englannista reilun kuukauden takaa näkyy, millainen puskasta pitäisi tulla – sama pensas Mottisfont Abbeyn puutarhassa. Kukat ovat kauniisti vaakasuoraan kasvavien oksien yläpuolella. Tuolloin olivat hevoskastanjatkin parhaassa kukassa. Ja aurinko paistoi; en ollut ottanut kameran vastavalosuojaa mukaan, kun en odottanut Englannissa olevan näin aurinkoista.

Kirsikkasorvarinpensaan kukat ovat huomaamattomat. Pensaan kukoistushetki on syksyllä, jolloin se hehkuu vaaleanpunaisessa syysvärissä ja tummanpunaiset marjat avautuvat paljastaen oranssit siemenet.

Hehkumisesta huolehtii keväällä viereinen revontuliatsalea 'Mandarin Lights', joka oli parhaassa kukassa palatessani kaupunkireissulta pari viikkoa sitten. Nyt kukinta on jo ohi, mutta tällä kertaa ei kestänyt marraskuulle asti, että raportoin siitä, kuten viime vuonna. 

Puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum' kukkii edelleen. Kiitos kylmien säiden, olemme suunnilleen normaalissa aikataulussa tämän suhteen. 

Istutin alppiruusun lähes 15 vuotta sitten saman kokoisena kuin se on edelleen. Kuvasta voi nähdä, että koiranputket ovat korkeampia. Odotin tästä sellaista jättiä, jollaiseksi tämä yleensä kasvaa, mutta menee se näinkin.

Hypätään seuraavaksi vaikka pihlajaan. Punahelmipihlaja on istutettu myös vuosikausia sitten, ja siitä on muutama vuosi, kun luulin tämän kuolevan. Kaikki versot olivat keväällä kuivat. Luulen, että vesimyyrä oli syönyt juuria. Onneksi puska teki uudet versot eli käytännössä aloitti kokonaan alusta ja on viimein sen kokoinen, että kukkii. Ehkä tänä syksynä saan nähdä kauniin vaaleanpunaiset marjat ensimmäistä kertaa!

Kuvasta voi nähdä, että punahelmipihlajan lehdetkin ovat erityisen kauniit: hyvin sirot ja pitkät, monta pientä vastakkaista lehtiparia.

Taivutetuksi pensasaidaksi tarkoittamiani tylppöorapihlajia ja pähkinäpensaita on vaikea taivuttaa viistoon, kun olen peurojen takia joutunut laittamaan aitaan myös verkkoa. Jonakin päivänä täytyy yrittää – saa nähdä, kuinka onnistun. Tarkoitus ei ollut kasvattaa näistä pystyjä, vaan brittityyliin melko alas taivutettuja.

Kun kävin Englannissa toukokuun alussa, olivat siellä myös tylppöorapihlajat kauneimmillaan kukassa valkoisina kukkapilvinä.

Kun nyt Rohanissa ollaan, raportoidaan, että kaikki kolme 'Royal Purple' -punaperuukkipensasta talvehtivat moitteetta. Pidän tästä värien ja lehtimuotojen vaihtelusta, edessä on vaskivarjohiippaa. Kuvasta vasemmalle olisi vielä tummakurjenpolvea, jonka lehdissä on punaruskeat läikät.

Koko pitkä Rohan päästä katsottuna. Tumma pensas on pyökki 'Rohan Weeping', sen edessä on 'Concorde' -japaninhappomarjoja. Ai niin, ne piti leikata! Tänään toimerruin jo leikkaamaan muotopuutarhan puksiaitoja, joten ehkä huomenna on näiden vuoro. 

Muita tummalehtisiä, joita kuvassa näkyy, ovat japaninkirsikka 'Royal Burgundy', heisiangervo 'Diabolo' ja kaukana oven takana kirsikkaluumu 'Nigra'.

Tämä tummalehtinen ei kasva Rohanissa vaan ruusutarhassa: komeakotakuusama Wine and Roses eli 'Alexandra'. Se on vuodesta toiseen hyvin pieni, kortteiden korkuinen, mutta ainakin pysyy hengissä. Maanpeitekasviksi pensaan alle ajateltu hopeatäpläpeippi kasvaa pensaan seassa.

En suojannut purppurahelmimarjaa, koska en tullut ajatelleeksi. Se on pärjännyt niin monta vuotta, mutta nyt tulikin kauhea talvi. Pelkäsin jo pahinta, kun koko puska oli keväällä kuiva eikä puhjennut lehteen. Nyt sen tyveltä kuitenkin versoo uutta kasvua!

Japaninvaahterat selvisivät talvesta loistavasti suojitta. 'Osakazuki' oli erittäin kaunis kukkiessaan vähän aikaa sitten punaisin kukin, myös sen hedelmät siipineen ovat kirkkaanpunaiset.

Punaiset terveiset vilkuttaa myös vähän alempana rinteessä kukkiva tarhapimpinellaruusu 'Tove Jansson'.

Riippumatolla nautiskelua varten on puolestaan järjestymässä hempeän vaaleanpunainen tuulensuoja. Jalosyreeni 'Talvipuutarha', jonka kukista jo näytin aiemmin lähikuvan, on kasvamassa riippumaton tuulenpuolelle. Toisella puolella on aurinkoinen muotopuutarha.

Parin metrin päässä syreenistä on yhtä hempeä papulanruusu eli tarhapimpinellaruusu 'Papula'. Vaaleanpunaiset päiväunet taattu!

Tässä 'Papula' kokonaisuudessaan, riippumaton pää on ruusun takana olevassa vaahterassa.

Nautinnollisia kesäpäiviä sinulle, lukijani!

Heisiangervo Physocarpus opulifolius

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Komeakotakuusama Weigela florida

Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä

Punahelmipihlaja Sorbus vilmorinii

Punaperuukkipensas Cotinus coggygria f. purpureus

Purppurahelmimarja Callicarpa giraldii

Pähkinäpensas Corylus avellana

Revontuliatsalea Rhododendron Lights-Ryhmä

Tarhapimpinellaruusu Rosa Spinosissima-Ryhmä

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense