Ruusuja ja nuppuja

 Onneksi on vasta syyskuu, sillä Austineissa on kivasti nuppuja.

Ja kukkiakin! Tranquillity on vähän hankalasti yhden pienen istutuksen takaosassa, sillä siitä piti tulla korkea. Tämä kukkavarsi on taipunut alaspäin, kunnon kuvaa ei tahdo saada mistään suunnasta.

Seuraava kukkavarsi on korkea, komeasti pystyssä ja siinä on kolme nuppua!

Ruusutarhan Lady of Shalott lopetti ainakin toistaiseksi, mutta Boscobel vuorostaan jatkaa. Tämän takia ruusuja täytyy olla monta!

Koristemansio Lipstick ei ole ruusu, mutta kukasta näkee, että se kuuluu ruusujen heimoon. Se on täydellinen ruusujen aluskasvi ja jatkaa kukintaa yhtä pitkälle syksyyn kuin jatkuvakukintaiset ruusutkin. Olenkin siirtänyt tätä ruusutarhaan ja voisin siirtää pitkiä lonkeroita ruusutarhan eri osiinkin.

Viime kesänä istutin ruusutarhaan kirjavakukkaisen 'Variegata di Bologna' -bourbonruusun. Se on ihastuttava vanha lajike 1800-luvulta. Se ei ole vielä kukkinut. Alkukesällä otin siitä pistokkaan oikeastaan vain siksi, että piti saada kuva ruusun pistokaslisäyksestä ja ajattelin, että tällaisesta aarteesta on hyvä olla varakappale.

Nyt pistokkaasta näkee, että se on juurtunut! Kuvan alareunassa oleva lehti on se, joka pistokkaassa oli kiinni, ylempi verso on uusi, vastikään mullasta noussut. 

Jihuu!

Muotopuutarhassa köynnösruusu Flammentanz on tuottanut montakin syyskukkaa, mitä ei kovin usein tapahdu. Ensin ottamani kuva kunnon kukkatertusta oli niin epäterävä, että kuva meni roskiin. Valo ei tahdo enää riittää kuvaamiseen illalla – syyskuun huono puoli. Nyt otin kuvan korkealla olevasta kukasta, joka katsoo tien puolelle. Toivottavasti ohikulkijat huomaavat sen ja se ilahduttaa heitä.

Muutkin kuin Austinit ovat jatkuvakukintaisia. Rhapsody in Blue on tosin myös brittiläistä alkuperää. Siinä ei nyt ole kukkia, mutta kaaliperhosen löysin. Niitä riittää keväästä syksyyn.

Ohikulkijoita toivottavasti ilahduttaa myös portlandruusu 'Comte de Chambord, joka tuottaa yhä uusia kukkaterttuja. Eläköön nämä mahtikelit: tänään 22 astetta varjossa!

Neilikkaruusut ovat todella hyviä kukkimaan syksyllä, myös valkokukkainen on kukassa, vaikka kukinta ei juuri koskaan niin runsasta olekaan kuin keskikesällä.

Kukkaterttu on todellakin kuin kimppu neilikoita, vaikka varsi ja lehdet ovat erilaiset. Tämä hempukka on 'Pink Grootendorst'.

Taustalla on paras syysleimu.

'Crème de Menthe' suorastaan kukoistaa. Se on myös kukkinut todella pitkään ja jatkaa vain. Kirjavat lehdet tuovat lisää koristearvoa: puska on kaunis koko kesän ilman kukkiakin.

Austin-ruusu The Pilgrim kuuluu niihin ruusuihin, jotka kärsivät viime talvesta. Kasvuunlähtö oli tänä kesänä hidasta eikä ruusu ole kasvanut ollenkaan sellaisiin mittoihin kuin yleensä. Niinpä en ole sitä myöskään tukenut. Normikesänä The Pilgrimistä tulee parimetrinen, jolloin ruusun ympärille on viisasta kietoa naru, etteivät versot kallistu joka suuntaan metrien päähän.

Nyt siinä sitten on kukka viereisen pienen Endless Summer -hortensian sisällä, kun varsi taipui. Ja kun ajatellaan, että yleensä tämä ruusu jatkaa kasvua ja kukintaa marraskuulle, olisi ihan fiksua tehdä se sitominen vaikkapa nyt heti.

Ruusuasiaa tämäkin. Ihana ja kamala juhannusruusu oli salakavalasti levinnyt kuusen taakse. Huomasin sen tänä kesänä, kun uusin seinää tässä lähellä. Ruusua piti leikata rutkasti, jotta sain tikkaat pystyyn lähelle talon sitä kulmaa, jossa juhannusruusu kasvaa ja ajattelin, että juurivesat jäävät toiseen kertaan.

Eilen oli se kerta. Kaivoin noin kahdeksan neliömetrin alueelta vesat ja juuret. Sitten kaivoin ojan entisen saunan hormille, jonka pitäisi nyt maahan upotettuna estää ruusun leviäminen. Hormi kun ei mahdu autooni pois vietäväksi, ja muutenkin ajattelin jatkokäyttää sen jotenkin. Maasta löytyi myös pari isoa kiveä, jotka sain ähellettyä pystympään ja enemmän pinnalle rajaamaan aluetta. 

Syntyneeseen pieneen multakumpareeseen pääsi ystävän antama mustilanalppiruusun siementaimi, jonka alkuperä on Ilolan arboretumissa eli se on mitä todennäköisimmin risteytynyt. Onkin todella jännittävää nähdä, millainen siitä kasvaa ja minkä värisiä kukkia tulee – toivottavasti se kasvaa! Kuusen pohjoispuolella pitäisi olla olosuhteet kohdillaan alppiruusulle ja tuossa on myös oikein mukava, hiedansekainen maa – kun ensin sai juhannusruusun juuret pois tieltä.

Lopuksi taas yksi täydellinen itsekseen järjestynyt, elävä kukkakimppu: polyantharuusu 'Oranje Moersdag' ja rikkaporkkana. Voiko kauniimpaa kimppua olla? 

Lisänä vielä se, että ruusu on äitienpäiväksi hankittu, se oli kukassa jo silloin, eikä kukinta ole hiipunut kertaakaan kesän aikana. Ruusussa on aivan koko ajan ollut pari tuollaista kunnon kukkaterttua, siis jo yli neljä kuukautta putkeen.

Kunpa ruusu selviäisi talvesta ja asettuisi viihtymään!

Tästä lähin ostan joka vuosi itselleni äitienpäiväruusun.

Bourbonruusu Rosa Bourbon-Ryhmä

Juhannusruusu Rosa spinosissima 'Plena'

Koristemansio (koristemansikka) ×Comagaria rosea

Mustilanalppiruusu Rhododendron brachycarpum ssp. tigerstedtii

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Rikkaporkkana Daucus carota ssp. carota

Syysleimu Phlox paniculata

Kuvaa kimalainen vol. 3

 Jatkoa Hiidenkiven puutarhan haasteeseen

Uusia kukkia on vuorossa ja pörriäisiä riittää. Preeriaväriminttu on värimintuista ihanin ja myös kestävin ainakin minun puutarhassani. Muut eivät runsastu, pikemminkin hupenevat ja vähitellen kuolevat pois, mutta tämä elää oikein hyvin. Ja kun värikin on näin ihana, ei voi valittaa!

Keittiön ikkunasta käsin on tämän kanssa samalla näkölinjalla kärhö 'Comtesse de Bouchaud', jossa on samantapainen sävy. Loistava pari.

Samassa penkissä on kukassa sinipallo-ohdakkeita. Onneksi myös sinisempi ja matalampi 'Taplow Blue' on elossa, sillä preerialta talvi vei joka ikisen 'Veitch's Blue' -pallo-ohdakkeen.

On hauskaa huomata, että yhdentyyppisissä kukissa käy yleensä samanlaisia kimalaisia. 

Esimerkiksi sikuripöheikössä tarkkailin yhtenä päivänä kymmeniä samanlaisia kimalaisia. Tässä kuvassa näkyy syy siihen, miksi joskus kiroan hommanneeni sikurin taimen, vaikka se onkin loistava pörriäis- ja perhoskasvi. Se kun kylväytyy liiankin tehokkaasti, esimerkiksi nurmikolle. Ja koska en maalausprojektin takia ole paljon ehtinyt nurmea leikata, alkaa sikuri jo kukkia ja tuottaa uusia siementaimia – aivan lyhyessä varressa!

Tässä on muotopuutarhan kuivin penkki, jossa edellä mainitut kasvavat (paitsi sikuri). Muita hyviä parhaillaan kukkivia hyönteiskasveja tässä penkissä ovat ranskantulikukka, harmaakäenkukka, tähkälaventeli ja maarianverijuuri.

Viereisessä penkissä ahkeroidaan myös. Tähkätädykkeessä on ehkä mantukimalainen.

Kaukasiankirahvinkukasta oli jo puhetta. Se on aivan loistava kimalaiskasvi ja siinä näyttävät käyvän kaikenlaiset kimalaiset. Nämä raitapeppuiset ja hoikat tyypit saattavat olla hevoskimalaisia, kun ovat näin vaaleita.

Sitten on pyöreämpiä, raitapeppuisia ruskeita. Sammalkimalainen vai peltokimalainen? Ehkä se, kun takaruumiissa on noin paljon mustaa. Tai sitten joku muu. En ole ollenkaan kimalaisekspertti, mutta minulla on kimalaiskirja, josta katson kuvia. Kimalaiset ovat suosikkihyönteisiäni.

Tässä on niin vaalea, että hyvä kun kukasta erottaa. Ehkä taas hevoskimalainen. Taustalla on joku kookkaampi valkopeppuinen, ehkä mantukimalainen, mutta tuon värisiä on monia muitakin.

Asiasta sormustinkukkaan. Kivipellon Saila kysyi aiemmin kesällä, mikä oli lapsuuteni lempikukka. 

Varmaan aina monikin kukka, mutta eniten muistan ruusujen lisäksi ihailleeni rohtosormustinkukkien ihmeellisen muotoisia kukkia, joissa kimalaiset ihanasti pörisevät, ja kukkien merkillisiä täpliä, jotka tuntuvat olevan erilaisia joka kasviyksilössä.

Monivuotinen pikkusormustinkukka asuu ruskopenkin alaosassa kiinanpunapuun vierellä. Somaan kermanvaaleaan kukkaan lentävät kimalaiset siinä missä rohtosormustinkukkaankin.

Kun olin pieni, ei minulla ollut aavistustakaan, millaisia ihania muita sormustinkukkia sitä onkaan. Sittemmin onneksi tajusin ja tilasin ruskosormustinkukan siemeniä. Niitä sai kasvatella pari vuotta, sillä tämäkin laji on kaksivuotinen. Siitä pitäen taimia on onneksi tullut juuri sopivasti, joitakin olen voinut siirtää muihinkin puutarhan osiin täältä ruskopenkistä.

Kimalainen saattaa olla soro- tai tarhakimalainen.

Ruskopenkin rusotuomipihlajaan lennähti linnunpoikanen. Näitä on vaikea tunnistaa, mutta se voi olla vaikkapa harmaasieppo. Se on hyvä, että sieppoja on – aikuisia näkyy päivittäin – sillä pihani hyönteiskannasta riittää linnuillekin syötävää.

Linnut saisivat esimerkiksi napsia kaikki kielokukot. Niitä on paljon! Kielokukko on kuin liljakukko, mutta tämän jalatkin ovat punaiset. Ruokalistalla eivät ole liljat vaan kielot, kalliokielot ja kaikki laukat ja sipulit.

Muutama vuosi sitten huomasin, että valkosipulin lehdet oli syöty ja niissä oli vihreää limaa. Googletin, mutta en löytänyt mitään tietoa. Olisinpa tiennyt, niin olisin tajunnut liiskata joka ikisen limaisen toukan!

Toisaalta kielokukko on kai meillä luonnonlaji, joten ei siitä yhdessä valkosipulissa esiintyneiden toukkien tuhoamisella varmaan olisi päässyt eroon. Näitä on vain saalistettava ja liiskattava. Toivottavasti linnut ja petohyönteiset osallistuvat talkoisiin oikein rivakasti.

Mennäänkö sitten kurkistamaan preeriaa, sillä siellä on oikea kimalaisparatiisi. Kurkkuyrtit tuli jo aiemmin mainittua, lisäksi kukassa on pietaryrttiä, ahdekaunokkia ja jotakin valkoista hörselöä, joka on peräisin Kodin kukkien niittyseoksesta.

Toisesta suunnasta näkyvät mäkimeiramit ja palsternakat.

Palsternakka on melkoinen pörriäismagneetti. Siinä käy vaikka minkälaisia hyönteisiä, tässä kuvassa on kukkakärpästen kokoontumisajot.

Kaikki muutkin sarjakukkaiskasvit ovat mainioita. Tässä rikkaporkkanan kukkakärpäsjengi.

Tässä ötökkäkuulumiset tältä erää, enkä mene lupaamaan, että tämä oli tämän kesän viimeinen pörriäisjuttu!

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Mäkimeirami Origanum vulgare

Palsternakka Pastinaca sativa

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Pikkusormustinkukka Digitalis lutea

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Rikkaporkkana Daucus carota

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Sikuri Cichorium intybus

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia

Tähkätädyke Veronica spicata

Kukkakimppupuutarha

 Leikkopuutarhat ovat muotia, mutta siitä ei voi minun puutarhani kohdalla puhua, kun en leikkaa kukkia. Paitsi ohikukkineet ruusut, jotta ne kukkivat lisää!

Puutarhani tämän hetken paras kimppu löytyy ruusu-heinätarhasta. Kimppuun ei nyt osallistu yksikään ruusu, vaan siinä on rikkaporkkanaa, 'Alba' -kiiltoluppiota ja Geranium shikokianum -kurjenpolvi.

Tämä kukkakimppu vie ainakin kuutiometrin verran tilaa ja on silti ihanan keveä. Vaaleasävyisenä se on lähes unenomainen.

Kimpun sisällä on mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tähkähelmikkä on saanut kauluksen rikkaporkkanasta.

Jokunen laukan siemenpallo osallistuu myös sommitelmaan, samoin isohelmikkä 'Atropurpurea'.

Seuraava kukkakimppu löytyy preerialta. Ensinnäkin ihana Oravanpesän Katin antama siperiankärsämö 'Love Parade' alkaa kukkia!

Täällä nousee tulikukkaa vähän joka puolelta, kun alkaa maata kaivaa. Siirsin viime vuonna yhden ruusukkeista preerialle ja se nyt kukkii. Olen siirtänyt myös siemenestä kasvattamiani vaaleanpunaisia siankärsämöitä tänne. Leikkovihreästä huolehtii keltakannusruoho, joka ei vielä kuki. Ja kurkkuyrtit, niiden suurista lehdistä vasta vihreää riittääkin!

Tulikukan takana kohoaa myös Oravankesäpesältä tullut syreenileimu.

Preeriakimppu on laajaa mallia ja sen reunoilla on pietaryrttiä, tähkähelmikkää ja ahdekaunokkia.

Viereisessä ruusutarhassa on vähemmän luonnollinen tunnelma, kun raidallinen 'Rosa Mundi' -ruusu saa seuraa raidallisesta 'Candy Twist' -syysleimusta. Yksi lopettaa, toinen aloittaa.

Kimppuun keveyttä tuo limenvihreä palsternakka ja dramatiikkaa 'Red Velvet' -lilja. Välivihreänä on pionin lehtiä.

Olen muuten jollain perverssillä tavalla alkanut pitää tuosta leimusta. Ehkä siksi, että se sopii juuri tuohon.

Rohanissa vasta dramaattinen kimppu onkin, kun jättikarhunputken viininpunainen kukkavarsi nousee samansävyisten etelänruusuruohojen keskeltä. Tähkähelmikkä tuo tähänkin kaivattua vaaleutta ja keveyttä, samoin ripaus ojakärsämöä.

Ruskopenkin kimppu on myös suosikki juuri nyt. Kanadanliljan viimeiset kukat pitävät seuraa ruskosormustinkukan ensimmäisille, taustalla kevyttä hörsöä tuottaa kissanminttu. Graafisuutta edustavat idänunikon ja marhanliljan siemenkodat sekä tiikerililjan nuput.

Joistakin suunnista kukkia tarkastellaan pystysuorien elementtien lomasta.

Sinipiikkiputken ei välttämättä tarvitsisi kasvaa ruskopenkissä ja olen sitä yrittänyt siitä kitkeäkin. Mutta kyllähän tuo sininen on loistava vastaväri juuri kukinnan aloittaneelle Crown Princess Margareta -Austinruusulle.

Tiikerililjan sukulainen 'Tiger Babies' tarjoaa hempeämpää oranssia, oikeastaan persikkaa; taustalla ripaus sinistä ritarinkannusten muodossa.

Tämä kimppu on kovin löyhästi sidottu, niinpä katsoja joutuu kurkottamaan niskaansa saadakseen suotuisia väriyhdistelmiä samaan kuvaan. Oikeassa yläkulmassa sommitelmaan osallistuu rusopäivänlilja.

Crown Princess Margareta, ihana kruununprinsessa!

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Idänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Isohelmikkä Melica altissima

Jättikarhunputki Angelica gigas

Kanadanlilja Lilium canadense

Keltakannusruoho Linaria vulgaris

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Kissanminttu Nepeta cataria

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Ojakärsämö Achillea ptarmica

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Rikkaporkkana Daucus carota

Ritarinkannus Delphinium

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Siankärsämö Achillea millefolia

Sinipiikkiputki Eryngium planum

Siperiankärsämö 'Love Parade' -lajikkeen alalaji on Achillea sibirica subsp. camschatica

Syreenileimuksi kutsutaan joitakin syysleimun vanhoja kantoja.

Syysleimu Phlox paniculata

Tulikukka Verbascum

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Surkeaa satoa, mutta hei, kasvimaalla on uusi puutarhavaja!

 Asiat ovat oikeastaan aika hyvin.

Tässä pitäisi kasvaa porkkanaa. Kylvin ne toukokuussa. Nuo isot ovat itsekseen kylväytyneitä hietasinappeja ja unikoita. Pikkuruiset ovat porkkanoita. Höh.

Herneenpalkoja olen kuitenkin saanut! Jo seitsemän palkoa olen syönyt ja lisääkin näyttää kypsyvän. Paljon parempi saldo kuin viime vuonna, jolloin kuivuuden keskeltä jaksoi ponnistaa kaksi pientä taimea ja toinen niistä jaksoi puskea yhden palon ennen kuin kymmensenttinen taimi kellastui. Palkokin kellastui saman tien ja keräsin ne herneet tämän vuoden kylvöön, ei niitä suoraan palossa kuivuneita kovia herneitä oikein tehnyt mieli syödä. Tämä mehukas palko on syntynyt niistä herneistä.

Joskus täytyy vain jaksaa odottaa.

Mäkimeirami ei kasva kasvimaalla, sillä se kylväytyy kaikkialle. Parhaiten se viihtyy vanhan talon kivijalan edessä täydessä paahteessa ja laihassa mullassa. 

Siinä on valtavasti pörriäisiä, kimalaisia ja mehiläisiä lähinnä. Tuossa yhdessä puskassa kymmeniä samaan aikaan.

Sain puutarhavajan. Oikeastaan sen antaja oli ajatellut sitä tilapäiseksi kylpyhuoneeksi, mutta oli niin hidas liikkeissään, että olin jo ehtinyt rakentaa minipesuhuoneeni toukokuussa, kun tämä ilmestyi pihalle heinäkuussa. Alun perin tämä taitaa olla tehty lampaiden kuljetukseen, mihin sitä ei kuitenkaan ole käytetty.

Ensin ajattelin, että se sopii vanhan navetan viereen, kun siinä on ennenkin ollut rakennuksia ja kumpikin on tumma. Sitten, kun vaja siihen pistettiin, totesin, ettei se sovikaan. Ovat ihan eri värisiä ja mallisia. 

Viime viikolla ähelsimme vajan sitten uudelle ja lopulliselle paikalleen kasvimaan reunalle. Siellä vaja toteuttaa pitkäaikaista unelmaani siitä, että piha päättyisi johonkin rakennukseen, joka olisi poikittain. Kun tällä tontilla joka ikinen rakennus on sijoitettu pitkä sivu etelään, pihasta jotenkin "tuulee läpi". Ei ole sellaista suojaista nurkkaustunnelmaa, siis. 

Nyt sitä tunnelmaa on ainakin tässä päässä pihaa. Vaja lisäksi peittää kätevästi autopaikkani, sillä haluan pitää auton niin piilossa kuin mahdollista, sillä se ei totisesti puutarhaa kaunista, vaikka vihreän auton valitsinkin.

Esittelen uuden puutarhavajan sitten, kun siinä on jotain esiteltävää. Toistaiseksi se on vain peräkärryn päälle tehty koppi. Ihanaa siinä on kiva väri, kaareva katto ja pieni neliömäinen ikkuna, jota ehkä voi hahmottaa kuvassa vajan päädystä. Sisällä ei ole vielä mitään, ja koska vaja on äärimmäisen kevytrakenteinen, vaatii se lisäpalkkeja sisäseiniin ennen kuin voin kiinnittää niihin hyllyjä. Seinät ovat nimittäin vain ohutta paneelia.

Vähitellen kasvimaalla jotain kasvaakin. Tämä penkki on yllättänyt. Perustin sen pari vuotta sitten ja koska minulla ei ollut multaa, keräsin rannasta ruoko-levä-ryönää, johon istutin perunoita. Viime vuonna sain lisättyä siihen vähän multaa (autoon ei kovin montaa multasäkkiä kerralla mahdu) ja tänä vuonna taas lisää. Penkki on vähän syvempi kuin näyttää, sillä se jatkuu kiveyksen verran alas.

Siinä on tänä vuonna hernettä, tilliä, porkkanaa ja perunaa ja kaikki ovat kasvaneet hyvin. Jaan kasvimaapenkkini aina useaan pieneen lohkoon ruutuviljelyn tyyliin, jotta saan montaa eri vihannesta pienelle alalle.

Pitkä penkki tuottaa satoa aika huonosti. Siinä on lähinnä valkohietasinappia ja unikoita, jutun ensimmäinen kuva onnettomista porkkanantaimista oli tästä penkistä. Kaurajuuret sentään kukkivat viimein tänä vuonna ja olen vienyt niiden siemeniä mm. muotopuutarhaan.

Penkin päässä on kuitenkin yksi 'Dara' -rikkaporkkanan taimi selvinnyt kukintakokoon parin vuoden takaisesta kylvöstä. Rikkaporkkanoiden tapaan se haarautuu jatkuvasti ja tuottaa yhä uusia kukintoja.

Sen takana näkyy toinen iso ilo.

Hajuherne! Pelkäsin jo menettäneeni lempivärini, jonka takia en kasvatakaan minkään muun värisiä hajuherneitä. Tämä on suunnilleen 'Wiltshire Ripple' – suunnilleen siksi, että minulla ollut muitakin samantyyppisiä viininpunaisen ja valkean kirjavia ja kerran oli ihanaa luumunvärisen ja valkoisen kirjavaakin. Sen vuoksi tämä oma kantani on erityisen rakas.

Viime vuonna hajuherneet kasvoivat hirveän huonosti, lisäksi minulla oli jo silloin alun perinkin vain vähän siemeniä. Sain kerättyä viime syksynä vain kaksi palkoa siemeniä ennen kuin peuranpenteleet söivät loput, jotka eivät vielä olleet kypsiä. Niistä siemenistä iti tänä vuonna kaksi taimea, joista tämä ensimmäinen on nyt tulossa kukkaan.

Pitänee virittää suojaverkot näiden ympärille, sillä nämä kasvit ovat kultaakin kalliimpia!

Kuvassa on ihania sadepisaroita, sillä kuvasin nuput tänä aamuna kunnon ukkoskuurojen jälkeen. Meillä satoi parin tunnin ajan kerrankin rankasti ja mittariin kertyi 12 mm! Ihan mieletön huippusaalis vettä! Edellisestä lähes yhtä hyvästä sadesaaliista on lähes kuukausi.

Menin innoissani istuttamaan uutta ruusua märkään maahan ja totesin, että märkyyttä oli vain päällimmäisessä senttimetrissä, sen alla maa on aivan kuivaa tomua. Toivottavasti lähipäivinä sataa lisää.

Tässä on pohjanoteeraus tämän vuoden kylvöistä. Kylvin tähän renkaaseen tummakukkaista ruiskaunokkia ja punajuurta toukokuussa. Pari viikkoa sitten kitkin itsekseen kylväytyneet unikot ja kirvelit, eipä paljon jäänyt jäljelle.

Täytyy tsuumata lähemmäs. On tuolla noin viisi tuollaista laihaa ruiskukan taimea. Lajike on 'Black Boy'. Sen edessä näkyy parit punajuuren sirkkalehdet. Kuva on otettu tänään, kasvit on kylvetty 22.5. Eipä kasvuvauhti päätä huimaa!

Kastelen kasvimaata paljon enemmän kuin ennen, sillä viime vuoden keväällä satsasin uppopumppuun, jonka saa kasvimaan kaivoon ja sitten vettä voi lorottaa letkulla sen sijaan, että nostaa kaivosta ämpärillä vettä ja kantaa kastelukannussa kasveille. Olen kastellut lähes joka ilta, paitsi kun olen ollut poissa kotoa. Silti tuntui, että edes jokailtainen kastelu ei auttanut. Kuvasta voi nähdä, että koivut ovat alkaneet jo varistaa lehtiään kuivuudessa.

No, toivotaan pitkää lämmintä syksyä ilman peurojen vierailuja, niin satoa saattaa ehkä saadakin. Ja punajuuren lehdistä saa kyllä hyvää salaattia, jos eivät ennätä juurta kasvattaa.

Uusi puutarhavaja on piste iin päällä, tai kasvimaan perässä. Että onkin ihana!

Edessä kasvimaalle johtavan oven pielessä kukkii köynnösruusu Pierre de Ronsard. 

Hajuherne eli tuoksuherne Lathyrus odoratus

Kaurajuuri Tragopogon porrifolius

Mäkimeirami Origanum vulgare

Rikkaporkkana Daucus carota

Valkohietasinappi eli wasabirucola Diplotaxis erucoides