Jännittävä nupputilanne

 ja punaisia kukkia.

Ensinnäkin: rusokirsikka kukkii! Onneksi, sillä kirsikkatilanne saattaa olla aika surkea muuten. Myyrät ovat nakertaneet kuriilienkirsikan tyveltä kuoren pois, samoin Parrotian (vaikka se ei siis kirsikka ole, mutta muuten vain ihan hirveä menetys). Yritin pelastaa molemmat puiden haavasuoja-aineella, mutta se ei välttämättä auta yhtään. 

Viime vuonna myyrät nakersivat istuttamani imeläkirsikan kuoren, ja jänis popsi kevätkirsikan versojen latvat syksyllä, alaosa on onneksi tallella ja elossa.

Keijunpikkusydän 'Pink Punk' on söpöin pikku punkkari kuunaan.

Ensimmäiset varjohiipat alkavat kukkia, nehän ovat erityisiä lempikasvejani. Tarhavarjohiipassa on herkullisenpunainen väri.

Alppipenkissä kukkii kylmänkukka, jonka piti olla 'Perlen Glocke' mutta ei sitä ole. Kaunis tämäkin, mutta punainen minulla oli jo entuudestaan. Tosin sen piti olla valkokukkainen. Ei mene ihan nappiin nämä kylmänkukkien hankinnat, pitäisi ilmeisesti ostaa ne kukassa.

Tunturikohokki 'Mount Snowdon' on suureksi ilokseni talven jäljiltä hengissä eikä edes kuollut keväiseen auringon porotukseen. Se on alppipenkkini kasvien suurin haaste: ostan esimerkiksi joka vuosi uudet laukkaneilikat, kun edelliset ovat kuolleet maalis–huhtikuussa. 

Nyt odottelen, koska tämä muhkea neulatyyny puhkeaa vaaleanpunaiseen kukkaan!

Rikot kuuluvat myös kasveihin, jotka yleensä kuolevat keväällä, mutta tämä 'Purple Robe' -patjarikko on selvinnyt elossa jo pari vuotta, tosin se on vain niukin naukin hengissä, kuten kuvasta näkyy. Tämä on koko kasvuston ainoa vihreä kohta ja hädissään se on pukannut jo kukkavarren – mahdollisesti siksi, että on kuoleman kielissä.

Alppipenkin sipulikukista ei ole mitään raportoitavaa, sillä myyrät näyttävät syöneen niistä 95 prosenttia. Levitin tuohon nyt hydrauliöljyn hajuista kutterinpurua kylän klapityömaalta. 

Jokin hajukarkote olisi tietysti pitänyt laittaa jo syksyllä tai viimeistään alkukeväällä ennen kuin sipulikukat alkavat nousta. Minullahan on iso purkki valkopippuria ikkunoiden kittaamista varten, eikä siitä ole mitään hyötyä talitinttien poissa pitämiseen ikkunoista. Ehkä se voisi kuitenkin karkottaa myyrät pois pienten sipulikukkieni kimpusta. Täytyy muistaa jatkossa, nyt on myöhäistä.

Viimeinen sinivuokko kukassa on kaunis punakukkainen sinivuokko (Hepatica nobilis var. rubra).

Punaimikässä on upea väri. Istutin monta ennen kuin tämä yksi suostui asettumaan taloksi, sittemmin minulla on jo toinenkin. Tämä isompi asuu Rohanissa 'Rohan Weeping' -pyökin juurella.

Siinä ihan lähellä on japaninmagnolia, jota olen kärsivällisesti kasvattanut pikkuisesta piiskasta – alun perin tämä on Peter Joyn kylvämä taimi. Nyt puu on jo minua korkeampi. Syksyllä huomasin ensimmäisen kukkanupun ja talven mittaan niitä on pullistunut neljä. Kookkain puhkeaa kukkaan minä hetkenä hyvänsä. Otin kuvan viime viikolla, kun lähdin kaupunkiin. 

Jännittävää! Mieluiten olisin toki paikalla, kun puun ensimmäinen nuppu ikinä avautuu, mutta sekin käy, että pääsen näkemään ensimmäiset kukat avonaisina.

Säät ovat olleet sen verran viileitä ja merellä sitäkin viileämpiä, että kukinta tuskin on ohi. Voi olla, ettei ole alkanutkaan.

Tajusin vasta jälkikäteen, että minun olisi pitänyt valita japaninmagnolia Koska kukkii -haasteeseen, sillä siitä ei olisi ollut mitään vertailukohtaa arvauksen tueksi, kun kyseessä on ensikukinta. Se olisi tuonut mukavaa lisähaastetta.

Toinen jännittävä nupputilanne on sisällä. Olohuoneessa kasvattelemani sitruunapuu on myös tuottanut ensimmäiset kukkanuput ikinä. Ne ilmestyivät oksille salamana, sillä vannon tarkkailleeni puuta hyvin tiiviisti ja säännöllisesti nuppujen toivossa. Yhtäkkiä, yhden huhtikuisen kaupunkireissun jälkeen, niitä vain oli kahdessa oksassa. 

Suurin nuppu näytti tältä ennen kaupunkiin lähtöä viime viikolla. Voi olla, että huomaan jo sisään astuessani kukinnan alkaneen, sillä sitruspuiden kukissa on taivaallisen ihana tuoksu.

Huomenna pääsen näkemään, mikä on kukkien tilanne. 

Jännittävää viikkoa sinullekin, lukija!

 

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Keijunpikkusydän Dicentra cucullaria

Kylmänkukka Pulsatilla

Patjarikko Saxifraga Arendsii-Ryhmä

Punaimikkä Pulmonaria rubra

Rusokirsikka Prunus sargentii

Sitruuna Citrus × limon Sitruuna-Ryhmä

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Tunturikohokki Silene acaulis

Väriä pääsiäiseen

 Eilen oli pilviseksi sadepäiväksi harvinaisen hieno ilma.

Tähtisahrami 'Roseus' avautui punaisessa villissä penkissä. Onneksi tällä alueella ei ole kovin pahasti myyriä, sillä muotopuutarhan lähes kaikki tähtisahramit näyttävät hävinneen.

Eilen aamulla säätiedotus näytti koko päivälle pilvistä ja illaksi sadetta, mutta sää olikin varsin kelvollinen, kuten kuvasta näkyy. Tämä päivä onkin sitten sumuinen ja harmaa, sateen pitäisi alkaa iltapäivällä. Saa nähdä, kuinka käy.

Jouluruusulaakso ei yleensä näytä talven jälkeen näin ankealta. Tarhajouluruusujen lehdet ovat ruskistuneet vallan muodottomiksi hirviöiksi. Muutamat tuppaat puistolumikelloa ja yksittäinen kirkkaankeltainen talventähden kukka ilostuttavat kuitenkin paljon. Voisihan noille jouluruusuillekin saksia näyttää. Olen puutarhan kevätsiivouksessa vasta puolivälissä.

Muotopuutarhassa 'Hippolyta' -lumikellot ovat nousseet täyteen korkeuteensa; ensimmäinen kukkahan avautui jo maanrajassa. Se näytti todella hassulta, sillä näiden kasvutapa on tällainen siro ja ilmava.

Mäntyjen alla metsäpuutarhassa on kaunis vaaleansininen imikkä ollut kukassa jo jonkin aikaa. Tässä olisi mainiosti ravintoa aikaisille pölyttäjille, mutta en ole vielä nähnyt ensimmäistäkään kimalaiskuningatarta, erakkomehiläistä tai perhosta. Täällä merellä on niin viileät keväät.

Lumikello 'Atkinsii' avasi varovasti nuppujaan. Ulompien kehälehtien lomasta voi erottaa sisempien kehälehtien muodostamaa suloista pientä hamosta.

Tässä on nyt sitten 'Charlotte', joksi aiemmin väitin edellisen kuvan Atkinsiita. Tämä on todella paljon pienikokoisempi, lehdetkin ovat aivan erilaiset. Tällä on tyypilliset puistolumikellon kapeat, litteät lehdet, kun Atkinsiin lehdet ovat leveämmät ja kourumaiset. 

Puistolumikello 'Viridapice' on levinnyt mahtavaksi tuppaaksi. Kukinnan jälkeen ylös ja istutus harvempaan! Tämän lajikkeen erikoisuus on ulompien kehälehtien vihreät kärjet.

Kaiken tämän valko-vihreän tyylikkyyden päätteeksi tulee loppuun väripläjäys.

Ostin kauniin vaaleansinisiä helmililjoja – olen heikkona niihin, siis nimenomaan vaaleansinisiin – ja narsisseja, löysin pienen talventähtiruukunkin lähitaimiliikkeestä. Toivottavasti näistä on iloa pitkäksi aikaa, kun on niin sopivan viileää.

Yö oli vähän turhankin viileä, muutama aste pakkasta. Helmililjat menivät platkuiksi, mutta eivätköhän ne siitä reipastu.

Iloista pääsiäistä!

Helmililja Muscari

Imikkä Pulmonaria

Puistolumikello Galanthus nivalis

Talventähti Eranthis

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tähtisahrami Crocus tommasinianus

Terveisiä keväästä

 Niin se on, rakkaat ystävät, että meillä oli tänäkin talvena sen verran vähän lunta, että vähä on jo lähes hävinnyt. Tänään tuulessa ja auringossa maa alkoi vähän kuivua, tosin umpijäässä se on ihan pintaa lukuun ottamatta.

Miten puuvartiset ja perennat voivat, selviää myöhemmin. Kuten sekin, kuinka paljon ennätysmäinen myyräkanta on kukkasipuleita verottanut. Ja muutakin. Myyrien myllertämää maata on joka puolella.

On aivan uskomatonta, että vasta muutama plusasteinen päivä on takana ja ensimmäiset lumikellot ovat jo nupulla! Tämä on lajiketta 'Snow Fox', jonka perimässä on ymmärtääkseni tähtilumikelloa. Sehän on hyvin aikainen laji, mikä selittänee tämän lajikkeen aikaisuuden. Nämä naalit (snow fox) nousevat lumen seasta saniaistarhassa, kuusen varjossa.

Vierestä nousee lisää samaa sorttia, nämä ovat rinteessä vähän ylempänä eikä lunta enää ole.

Vielä vähän ylempänä on lumikello, jonka piti olla 'Snow Fox', mutta ei ole, kehälehtien ulkopuolelta puuttuu hento viherrys. Tämäkin on silti selvästi tähtilumikellomainen, sen näkee lehdistä. Ne ovat harmaanvihreät ja nousevat rullalla toistensa ympärillä. Lumikellon lehtien asento toisiinsa nähden onkin tärkeimpiä tekijöitä lajitunnistuksessa.

Tämän talven kylmin mittarin muistiin jäänyt lukema on –22 astetta ja se tuli helmikuussa. Kovien pakkasten uhreihin kuuluvat 'Dawn' -heiden nuput, jotka reippaina pullistuivat marras–joulukuussa. Vain muutama kukinto on jäänyt varhaisempaan vaiheeseen tiukalle nupulle, ja ehkä ne ovat tallella, mutta nämä, joissa nuput olivat jo alkaneet erkaantua toisistaan, on menetetty.

'Dawn' on ihan kuvan oikeassa reunassa. Navetan seinustalla pienen kivipengermän päällä on alppipenkki.

Kuvasin alppipenkistä nousseita kaukasialaisia kevätkurjenmiekkoja tammikuun puolivälissä, kun oli tilapäisesti lauhempaa. Hirmu vähän oli lunta näiden päälle lapioitavaksi, tein kuitenkin parhaani, kun uusi pakkasjakso alkoi. Ja sitten tuli vielä uusi pakkanen, ja vielä kylmempää. 

Huh, mikä talvi. Nuput lienee menetetty, paitsi jos maasta vielä nousee joku myöhäisempi. Ihmeellistä, että versoissa on noinkin paljon vihreää, kun ajattelee, millaisia asteita ne ovat joutuneet kestämään! 

Vierestä nousee lisää kavereita, ja toisin kuin edellisillä, näillä ei ollut vielä mitään suojaverkkoa päällään. Laitoin kuvan ottamisen jälkeen verkon ja lapioin myös vähän lunta joidenkin alppipenkin kasvien päälle. Laukkaneilikoilla on ikävä tapa kupsahtaa, kun kevätaurinko alkaa paistaa.

Metsäpuutarhassa on ihmeellinen vaaleansinikukkainen imikkä jälleen kerran kevään ensimmäisten nuppuilijoiden joukossa.

Jouluruusulaaksossa kuluu kukintaan vielä ainakin kuukausi.

Muutamia lumikellon versoja on siellä täällä, mutta yksikään ei ole niin pitkällä kuin ensimmäisten kuvien Snow Foxit. Japaninlehtikuusen alla kasvava 'S. Arnott' pilkistää jo usean verson voimin.

Kuistin portaan pielestä nousee jo kevätkello, vaikka tämä on talon pohjoispuolta.

Puuteripaju 'Mount Aso' on tähän asti ollut helmikuun ilo, mutta tänä vuonna sitä ei voi syyttää siitä, ettei se puhjennut pajunkissoihin vielä helmikuussa. Kovin paljon pidempään siltä ei kumminkaan mennyt, mikä on suoranainen ihme. Ensimmäiset vaaleanpunertavat kissat ovat jo oksilla!

Kissoista puheen ollen: Ransu on iloinen siitä, että lunta ei enää ole, mutta ei se silti ole innokas ulkoilija. Peti ja ruokakippo keittiössä houkuttelevat enemmän. Tässäkin se anoo mammaa siirtymään sisälle ruokapatojen ääreen.

Mustia on kova ikävä – rakas elämäntoveri viilettäisi nyt onnellisena viikset sojossa pitkin maita ja mantuja, jos eläisi vielä.

Mutta hei – nyt on kevät!

Heisi 'Dawn' on lajia Viburnum × bodnantense

Imikkä Pulmonaria

Jouluruusu Helleborus

Kevätkello Leujocum vernum

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Laukkaneilikka Armeria

Puuteripaju Salix gracilistyla

Tähtilumikello Galanthus elwesii

Vaaleanpunainen puutarhakierros

 Nyt pinkit lasit päähän!

Ensiksi kuva 'Natural Feelings' -syysleimusta (tai sellaiseksi oletetusta). Kukista pyydettiin lähikuvaa, ja otin sen jo aikoja sitten, en vain muistanut laittaa tänne blogiin. Nyt syysleimu on jo rempsahtaneempi.

Pitkän kaupunkireissun jälkeen havaitsin, että hempeän vaaleanpunainen 'Vesta K' -nerine eli ruusuneidikki oli ehtinyt kukkia poissa ollessani. Voi harmi! Hommasin sipulit viime vuonna ja tämä oli ensikukinta. Viidestä sipulista tosin vasta yksi kukki. Nyt olen jo nostanut ruukun sisään ja vahdin haukkana paria sipulia, joista puskee vihreää. Ehkäpä saan kuin saankin vielä nähdä kukan tänä syksynä?

Kuvan alareunasta sojottaa jo seuraava nerine.

Se on tavanomaisen värinen, joka on ollut minulla monta vuotta. Useimmiten se kukkii syysaikaan.

Nostin nerinen kuistin pöydälle, ja nyt se on täydessä kukassa. Se on siis ruusuneidikki, ihan perusvärinen tumma pinkki. Väristä en välitä, mutta kukat ovat satumaisen kauniit ja sipulikukat ovat tietysti aina lähellä sydäntä. 

Edessä on ystävän ja kollegan antama uusi myrkkylilja 'Beaconsfield'. Ihanaa, kun kokoelma laajenee ilman, että edes ehdin toivoa uusia lajikkeita!

Aamun puutarhakierroksella bongailin uusia ja vanhoja myrkkyliljoja. Loistomyrkkylilja "Steven" kuistin edustalla on saanut taustalleen pikku ryppään vaaleanpunaisia kukkia. Siellä on täpläpeippi 'Aureum', kauneimpia täpläpeippejä. Etenkin tällaisessa vajopaikassa se oikein loistaa. Kellanvihreät lehdet ovat lisäksi korostava pari vaaleanpunaiselle.

Muotopuutarhassa on puolestaan pinkkiä + lisää pinkkiä. Ja tietysti vihreää. Purppurakannusruoho 'Canon Went' on maailman suloisin hailean vaaleanpunakukkainen, lisäksi sen kukkaset ovat pikkuruisia. Huomattavasti pienempiä kuin luonnon keltakannusruohon. Ja se kukkii pitkään. Aloitti heinäkuulla, ellei jo aiemmin.

Taustalla on myrkkylilja 'Harlekijn' – viimeinkin kukassa! Se kukki ensimmäisenä syksynä ruukussa, kun olin hankkinut sen – vuonna 2019. Istutin sen samana syksynä puutarhaan, eikä kukkia sittemmin ole näkynyt. Lehtiä on kyllä noussut, mutta hintsusti. Olen yrittänyt lannoittaa lehtien ympärillä, ja ilmeisesti se on auttanut. Tai sitten se, että mukula on saanut hilattua itsensä sopivalle kukkimissyvyydelle. Olen hyvinkin voinut istuttaa sen liian syvään.

Esittelen Harlekijnin paremmin jonain toisena kertaa, mutta kuvasta jo näkyy, että se on pinkki-valko-kirjava. Jatketaan kierrosta, sillä vaaleanpunaista on paljon.

Uusia myrkkyliljoja nousee koko ajan maasta. On niitäkin, joista ei näy vielä yhtikäs mitään. Tämä on jokin vanha, hyvin kukkiva, ilmeisesti tarhamyrkkylilja. Edessä on rotkolemmikki 'Sterling Silver'. Tämä parivaljakko tukee ja korostaa toisiaan mitä kauneimmalla tavalla. Siksipä istutin nyt kuistin eteen uuden rotkolemmikin, kun sinnekin tuli lykättyä myrkkyliljoja.

Siinä lähellä on pieni muistutus yhdestä puutarhan ahkerimmasta kukkijasta, jota ei ole edes tarvinnut itse hankkia, sillä se kasvaa luonnostaan ja ilahduttaa siellä sun täällä kukkapenkeissä: haisukurjenpolvi. Pikkuisia vaaleanpunaisia kukkia avautuu vielä marraskuussakin, tosin enää harvakseltaan. Vieressä on imikkä.

Ruusutarhan eteläreunassa kukoistaa kaunis kurjenpolvi Dreamland eli 'Bremdream'. Mutta voi hyvänen aika tuota sotkua! Minun on ollut tarkoitus raivata täpläpeippi täältä pois jo jonkin aikaa, sillä muut kasvit ovat rehevöityneet eikä peipin enää tarvitsisi valloittaa koko pinta-alaa.

Onneksi syksy on hyvää aikaa kaikenlaiseen, varsinkin kun maltoin mieleni enkä tuonut edelliseltä kaupunkireissulta yhtäkään taimea tai kukkasipulipussia. Ainoastaan sen ystävän antaman myrkkyliljan. Kerrankin voi keskittyä alueiden siistimiseen eikä koko ajan vain uuden istuttamiseen. (Toki aiemmin hankituista on vielä pari taimea ja parikymmentä kukkasipulipussia istutettavana).

Työasiatkin tästä vähitellen rauhoittuvat, niin ehtii taas paremmin pihapuuhiin.

Sitten, kun saan peippiä riivittyä, revin koristemansion kiveykselle levinneet rönsyt ja istutan niitä tilalle. Tämä kukkarypäs on oikealla paikallaan ihan ruusutarhan reunakiveyksen sisäpuolella. Lajike on Lipstick eli 'Stickbolwi'. Voimakas pinkki on tässä kasvissa niin kohdillaan, vaikka yleensä pidän hempeämmästä.

Ruusutarhan yläreunassa on ihana yllätys. Pulskaneilikka! Olin varmasti heittänyt ohikukkineet varret tähän siinä toivossa, että joku siemenistä itäisi, ja niin on käynyt. En voisi olla onnellisempi! 

Aikoinaan kylvin pulskaneilikkaa alppipenkkiin, mutta sinne se on aivan liian korkea. Kitkin kasvit ja istuttelin preerialle, mutta niitä ei koskaan näkynyt enää sen jälkeen. Viime vuonna löysin yhden taimen heinikosta alppipenkistä monta metriä itään. Keräsin siemeniä ja kylvin ne kevättalvella, mutta ainokainen itänyt taimi taisi kuolla märkyyteen alkukesällä. 

Siksipä olen tästä pulskaneilikasta nyt hyvin, hyvin kiitollinen. Puutarha elää omaa elämäänsä, emme voi sitä kontrolloida, ja joskus se antaa aivan ihania yllätyslahjoja.

Alppipenkki tuli mainittua. Siinä kasvaa pikkuruisia, matalia kivikko- ja vuoristokasveja. Kuten tämä japaninmaksaruoho, joka on myöhäinen kukkija. Se ei haittaa mitään, sillä tähän aikaan kukkijat vähenevät ja on ihanaa, kun joku vasta aloittaa syyskuussa.

Pistetään tähän myös hempeämpi koristemansio Pink Panda eli 'Frel'. Se kasvaa hobittipenkissä, vaikka pandoilla ei kai hobittien kanssa olekaan tekemistä.

Syysvuokko 'September Charm' on edelleen täydessä vedossa, onhan yhä syyskuu. Nuppuja taitaa avautua lokakuunkin iloksi, niin paljon niitä on. September Charm & October Joy.

Keväällä juurakkona hankkimani tarhadaalia on viimein avannut ensimmäisen kukkansa. En tiedä, miksi hankin juuri vaaleanpunaisen, sillä en ole värin suurin fani. Luultavasti ajattelin, että ihan sama, mitä hankin, kun eivät edellisten vuosien oranssit ja purppuraisetkaan ole tuottaneet yhtään mitään: ne eivät joko lähteneet kasvuun ollenkaan tai lähtivät, mutta kuolivat pian sen jälkeen. Minulla ei totisesti ole daaliapeukaloa. 

Lajike on 'Stolze von Berlin'. Onhan siinä sellainen kiva puoli, että lajike on vanha, yli sadan vuoden takaa. Annan historialle arvoa.

Päivän ruusu on tarhakurtturuusu 'Syke'. Kotimaista jalostustuotantoa, kaunis löyhän pallomainen kukka.

Aurinkoista pyhäpäivää!

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Imikkä Pulmonaria

Japaninmaksaruoho Hylotelephium cauticola

Koristemansio ×Comagaria rosea

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Pulskaneilikka Dianthus superbus

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Ruusuneidikki Nerine bowdenii

Syysleimu Phlox paniculata

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhadaalia Dahlia × pinnata

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Täpläpeippi Lamium maculatum

Kuvaa kimalainen

 Osallistun Hiidenkiven puutarhan haasteeseen, jossa säännöt ovat joustavat: tunnistaa ei tarvitse (mutta saa, jos intoa piisaa) ja kuviin kelpaavat myös muut pölyttäjät ja pörisijät.

Nyt pörisee ihan hirveästi ja joka puolella. Kukkakärpäsiäkin on paljon! Valitsin tähän haasteeseen nyt vain ihan viime päivien kuvia. Keväällä otettuja kimalais- & muu pörriäis -kuvia voi katsella myöhemmin, ja yritän ottaa myös lisää kimalaiskuvia pitkin kesää.

Parhaita kimalaismagneetteja on tällä hetkellä aika paljon. Yksi niistä on kultaherukka, joka on täynnä tuoksuvia keltaisia kukkia. Puskassa käyvät aterialla kyllä kaikki muutkin kuin kimalaiset!

Kun kävin avaamassa portin aamulla, huomasin portinpielen japaninhappomarjan täynnä pörinää. Kuvat pitäisi kyllä ottaa heti aamusta, sillä silloin kasveissa on paras pörinä. Iltapäivällä onnistuin saamaan kuvaan jonkin pistiäisen (tai jonkun muun). Puska, joka on täynnä pieniä kukkia, on näköjään takuuvarma pörriäismagneetti.

Moni perennakin houkuttelee. Tummakurjenpolvet ovat avanneet kukkansa ja niissä on sanoin joukoin pölyttäjiä. Meillä on täällä hurjasti erakkomehiläisiä. Keväällä tarkkailin tienposken kuivaa pengertä yhdessä aurinkoisessa metsänreunassa ja siinä lenteli ainakin sata, ellei useita satoja, erakkomehiläistä sopivaa pesäpaikkaa etsien. Moni niistä kaivaa pesänsä maahan. 

Aika hassua, että ovat erakoita, mutta pesivät kumminkin vieri vieressä! No, erakko tarkoittaa tietysti sitä, että kullakin on oma pieni pesä.

Särkynytsydän (punakukkainen lajike on Valentine) omaa erikoisen malliset kukat, mutta niin vain niissäkin käyvät kimalaiset.

Parhaita silti taitavat olla imikät. Nams nams slurps slurps...

*ryystämisen ääntä*

Raunioyrtti on kukassa, mutta en ole onnistunut saamaan siitä yhtään kuvaa kimalaisen kanssa, vaikka se on tavallisesti oikea kimalaismagneetti.

Nyt minulla on vähän kiireitä enkä ehdi paneutua kuvien kimalaislajeihin. Haluaisin kyllä ja minulla on siihen hyvä kirjakin, Suomen kimalaiset. Toivottavasti seuraavalla kerralla paremmalla ajalla! Kimalaisten kuvaaminen vain on niin kivaa, että tämän haasteen toteuttaminen näinkin on tosi mukavaa.

Loppuun ihan muunlainen ötökkä, kun sattui niin somasti 'Amethyst in Snow' -vuorikaunokin kukalle. Jokin sinisiipi se siellä kai.

Mukavia ötökkähetkiä ja toivottavasti sinäkin osallistut Kuvaa kimalainen -haasteeseen!

Imikkä Pulmonaria

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Kultaherukka Ribes aureum

Raunioyrtti Symphytum

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Vuorikaunokki Centaurea montana