Wednesday, 7 February 2018

Päivän puuhat

Kylvin lisää. Ja sitten vielä lisää. Pyörsin kaikki päätökset olla esikasvattamatta... mutta oikeastaan tämä ei olekaan esikasvatusta, hähää! Olen kylvänyt nimittäin lajeja, jotka täytyy kylmäkäsitellä, sitä ei kai lasketa esikasvatukseksi?
(Ne viikko stten kylvetyt latva-artisokat ja tomaatit ovat kylläkin jo itäneet)

Sowing and More Sowing
And some rug-washing in the snow. Powdery new snow is just perfect for that. This time it was cat vomit – well, that's the main reason I wash rugs in the first place. Also I'm chuffed to see a coal tit at my feeding every day; what a sweet tiny creature.

Muutama päivä sitten tuli siementilaus Scottish Rock Garden Clubista ja eilen Chiltern Seedsin siemenpaketti. Jälkimmäisessä on eniten vihanneksia kasvimaalle, sillä olen taas aikeissa rakentaa uuden kohopenkin – siemeniä suorastaan tarvitaan. Mutta paketissa oli myös orjanlaakeria, paatsamaa sekä lottosekoitus puiden ja pensaiden siemeniä, ne kaikki tarvitsevat kylmäkäsittelyä.


Joten ei muuta kuin pottia pystyyn, siemeniä purkkeihin ja kasvit hankeen! Osan purkeista jätin sisälle viikoksi, sillä jotkin lajit haluavat viettää ensin viikon lämpimässä ennen kuin ne laitetaan kylmään (ja sekin tarkoittaa vain jääkaappilämpötilaa, ei pakkasta). Kylmäkäsittelyn tarve vaihtelee. Joillakin puilla ja pensailla kestää kaksi vuotta itää ja ne saattavat tarvita suorastaan 4 kuukauden pakkasjaksoa itääkseen.


Saa nähdä, tuleeko minkälaisia pakkasjaksoja, aurinkoisella säällä kevään tulo alkaa jo tuntua todelliselta vaihtoehdolta!


Päivän muihin puuhiin kuuluu lintujen tarkkailu. Pieni ystäväni kuusitiainen (alimmainen tyyppi) on hieman harvinaisempi ruokinnalla esiintyvä laji, se viihtyy varmaan täällä, kun takana nousee kuusimetsä ja pihassakin on pari isoa kuusta. Se on jopa sinitiaistakin pienempi ja odottaa kärsivällisesti, että talipötkölle tulee tilaa.
Peurat ovat muuten keksineet uuden harmillisen harrastuksen. Ne käyvät täällä pihoilla syömässä lintujen rasvamakkaroita. Muutaman hävinneen makkaran jälkeen tuli lumi, josta löytyivät syyllisen sorkanjäljet. Ripustin uusimman pötkön yli kolmen metrin korkeuteen ja nyt se on saanut olla rauhassa.

Lopulta täytyi ryhtyä vielä maton lumipesuun, kun Ransu oli aamulla oksentanut tälle – edellisestä oksennuksesta olikin jo kaksi päivää. Onneksi tämä tuli eri matolle, niin tulevat nyt sitten vuorotellen putsattua. Ransu osallistui maton puhdistukseen.

Mitä, minäkö syyllinen? Siis minähän autan!


Täysin pieni ja viaton.


Orjanlaakeri – Ilex
Kuusitiainen – Coal tit – Parus ater
Paatsama – Rhamnus

Monday, 5 February 2018

Pyry toi tuhoa ja riemua

Hukumme lumeen. Helmikuu alkoi hirmuisella lumimyrkyllä.

So Much Snow
... and there are no signs of it thawing. One of us enjoys this for all of us!

Suojakeli ja rivakka lumentulo olivat valitettavasti liikaa vanhalle vinolle katajalle. Sen suurimmat alaoksat ratkesivat ja lopulta latvakin rasahti poikki. Yritykset ravistella lunta pois luudanvarren kanssa olivat turhia, sillä lumi takertui neulasiin kuin liima ja kasautui nopeasti isoiksi klimpeiksi. Kun pyryn loppuvaiheessa alkoi sataa tihkua, tuli se tunnettu viimeinen pisara.

Tästä kuvasta saattaa saada jotakin kuvaa katajan koosta. Se oli nelimetrinen. Tuolla kauempanakin lojuva osa on vielä samaa katajaa. Seuraavana päivänä käynnistin moottorisahan; kolmasosa entisestä suurkatajasta jäi jäljelle. Toivottavasti se sietää näin rankan karsinnan.


Yksi meistä nautti runsaasta lumentulosta... ei liene yllätys vakituisille lukijoille, että se on Musti. Musti pääsi viettämään lumiriehaa!


Viiksibarometri kertoo, että fiilikset ovat kohdillaan. Viikset sojottavat niin, että posketkin pullottavat.

Musti, ikuinen optimisti, löysi kaatuneesta katajasta hyvän puolen: siitä tuli lumipantteriluola!


Umpihanki ei Mustia pysäytä, vaan se kahlaa muina panttereina hangen poikki – on nähty kyntävän myös itsensä korkuisessa hangessa.


Mukavia lumiriehoja kaikille!


Entä kuvausassistentti? Minulla kun ei ole muhkeaa pantterin talviturkkia, täytyi turvautua isän vanhoihin untuvahousuihin.

Saturday, 3 February 2018

Mielimaisema

Taloltani avautuu kaksi hurmaavaa maisemaa. Toinen on keittiön ikkunasta alas kohti kyläniittyä, toinen on tämä näkymä kuistilta sivulle päin pitkin kylärinnettä. Maisema on suoraan silmien edessä, kun nousen raput ylös kuistille.
Tähän ei voi kyllästyä; etenkään, kun maisema muuttuu koko ajan säiden toimesta. Tasan kaksi viikkoa sitten oli paksu kuura ja ohut lumikerros.

Favourite View
I see this every day as I walk the steps up to the open porch. The view is so different, yet always charming, due to the weather and seasons.

Seuraavan päivän huikaisevassa auringonpaisteessa.

Iltaruskossa.

Sitten noin viikon ajan oli tällaista. Lumeton, monisävyinen maisema on kaunis.

Lumimyräkkä saapui... Nyt kahlataan hangessa. Kuistikin on peittynyt lumeen.

Marraskuun pimeydessä.

Lokakuun syysväreissä. Etualan näyttävä ruskapensas on sirotuomipihlaja.

Ja toukokuun valoisassa illassa. Sirotuomipihlaja kukkii, samoin kauempana kylällä pilvikirsikka.
Tätä kohti!


Pilvikirsikka – Prunus pensylvanica
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis