Horkkakatkeroa etsimässä

 ja jotakin myös löytämässä!

82-vuotias ystäväni tällä saarella tietää paikat, joissa erikoisempia kasveja kasvaa. Horkkakatkeroa kasvaa näillä kallioilla lähellä entistä kalkkilouhosta. Paitsi ettei ole kasvanut, tai ainakaan näkynyt, 15 vuoteen. 

Epäilys on – tai todisteitakin – että kauriit syövät horkkakatkeroa, mutta suurempi ongelma saattaa olla kuivuus. Kasvi kasvaa matalissa kalkkikallion painanteissa, joissa kosteus pysyy, jos kosteutta on. Rutikuivat kesät ovat kaiketi haitanneet tämän kaksivuotisen katkeron siementen itämistä. 

Viime kesänä satoi paremmin kuin pitkiin aikoihin.

Matkalla parhaille horkkakatkeropaikoille ihailin kasvillisuutta. Tässä kohdassa on jotakin mataraa ruohosipulin kaverina. Verrattuna suuriksi venyviin mataroihin tämä on aivan pikkuruinen ja siro, kuin keijukainen.

Kallionlaen saniaisetkin ovat aivan ihania kääpiöitä. Tämä on kiviyrttiä.

Raunioiset vasta ihania ovatkin! Tummaraunioinen on kauneuden huipentuma.

Seinäraunioinen kasvaa kalkkikallion raoissa ja on uhanalainen. Sitä kasvaa meidän saarella aika runsaana, mikä on hienoa.

Kissankäpälääkin meillä kasvaa siellä täällä, yhden toisen kalkkikallion laella punertavanakin. Omalla pihallani en ole saanut sitä menestymään, olen ostanut punakissankäpälää välillä taimistoilta ja uusin yritys kuoli taas tänä keväänä. Talven yli ne menevät, mutta kuuluvat niihin kasveihin, jotka menehtyvät, kun kevät koittaa. 

En lakkaa hämmästelemästä sitä, miten paljon kasvillisuutta häviävän ohut kasvualustakerros kallion päällä voi ylläpitää.

Eikä ainoastaan kasveja, vaan paljon muutakin elämää!

Mäkitervakon kukinta on juuri alkanut, kohta kaikki kallionlaet ovat niitä punaisenaan.

Heinäratamo on tavattoman kaunis kasvi, tykkään tuosta psykedeelisestä ulkonäöstä.

Ja löytyihän se horkkakatkero! Ihmeellistä, miten siemenet ovat säilyneet itämiskykyisinä 15 vuotta. Viime vuonna on täten tullut lehtiruusukkeita, nyt kukkavarsia. Löysimme niitä useita kymmeniä.

Kasvi ei ole siis kovin kummoisen näköinen, mutta erittäin uhanalaisena hyvin tärkeä ja kiinnostava. Täytyy tulla kuvaamaan uudestaan, kun kukinta alkaa!

Heinäratamo Plantago lanceolata

Horkkakatkero Gentiana amarella

Kissankäpälä Antennaria dioica

Kiviyrtti Woodsia

Mäkitervakko Viscaria vulgaris

Seinäraunioinen Asplenium ruta-muraria

Tummaraunioinen Asplenium trichomanes

Navetan seinä taustana

 Pikkuinen navettani on kuvauksellinen tausta monelle puutarharäpsylle.

Kun edellisessä jutussa manasin, että en ole saanut päivänliljoja kukkaan, tarkoitin jalostettuja tarhapäivänliljoja. Rusopäivänliljaa luotettavampaa kukkijaa ei olekaan ja se on täydessä kukassa nyt.

Parempi kuva on tietysti tämä, jossa Ransu tassuttelee pihatiellä. Otin sen, kun päivänliljat olivat juuri aloittaneet kukinnan.

Hehkulilja 'Red Velvet' on myös tullut kukkaan. Villi palsternakka on ihana väripari ja navetan seinä oivallinen tausta.

Preerian rohtosormustinkukat, heleäorjanruusu, 'Alchymist' -ruusu ja rohtosalvia tuli myös kuvattua navettaa vasten kuukausi sitten.

Tuolloin aloin tehdä kiveystä navetan siihen päätyyn, josta sinne mennään sisälle, kun hermostuin vyötärönkorkuiseen heinikkoon. Homma on jäänyt tuohon tilanteeseen, sillä pian lähdin kaupunkiin, sitten oli vieras toisensa perään, sitten työkiireet ja sitten taas kaupunkireissu... ehkä lähiaikoina pääsen jatkamaan, sillä kiveykset ovat ihan lempiprojekteja!

Navetan kivijalan vieressä on aiemmin tekemäni kiveys, johon olen istuttanut 'Minor' -nummiajuruohon. Se peittää jo ison alan, mutta on todella kätevä kasvaessaan aivan maanpinnan myötäisesti.

Tein pikkuisille kivikkokasveille alppipenkin navetan eteläseinustalle yhdeksän vuotta sitten. Penkin tähtihetkiä ovat kevät ja alkukesä, nyt siinä kukkii vain muutama itsekseen tullut pioniunikko, jotka yritän muistaa kitkeä ennen kuin tuottavat tsiljoona siementainta. Ja kukkii tuossa myös hentoinen pisaralaukka.

Katsotaanpa alppipenkin kasveja vähän lähemmin. Sieltä en ole raportoinut ollenkaan koko kesänä! Neilikka Dianthus freynii kukki muistaakseni ensimmäistä kertaa, vih-doin-kin. Se on viimein alkanut myös levitä.

Ihanaakin ihanampi kellolaukka on kaunis ja tärkeä. Sen siemenet on aikoinaan lähettänyt kaimani Saila, jolla on oma blogi Kivipellossa: KLIK. 

Taustana laukalle edellisessä kuvassa oli hehkuva ajuruoho 'Coccineus' (tarkemmin ottaen Thymus Coccineus-Ryhmä 'Coccineus', niinpä tulee tyhmemmällekin selväksi, että nimi on Coccineus).

Nyt ollaan noin kuukauden takaisissa kuvissa. Vuorineilikka kukki tänä vuonna runsaammin kuin konsanaan, kasvanutkin se on. Taustalla on rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz'.

Vanhemman kiveyksen kolossa elää kaunis mehitähti lähes täysin vailla multaa, valitettavasti lajista ei ole tarkempaa tietoa.

Musti esittelee. Osalla kasveista on taimilaput, sillä taidan istuttaa tähän tänäkin vuonna kukkasipuleita. Silloin on paras tietää, missä kohdissa kasviaarteet elävät. Toisia sipuleita saattaa kyllä vahingossa kaivaa ylös, kun niillä ei ole mitään merkkejä.

Kesäkuun kuvassa näkyy navetan kulman siperiankurjenmiekka kukassa. Coccineus erottuu punaisena, samoin alppipenkin toisessa päässä pinkki rusolaukkaneilikka.

Kääpiöneilikka kukki tänä vuonna vaisusti, ehkä sateinen alkukesä ei ollut sen mieleen.

Neilikan kupeessa elävä valkotupsulaukka kukki sen sijaan mukavasti. Alppipenkissä asuu tällaisia pikkuruisia laukkoja. Valkotupsulaukka ei ole koskaan levinnyt, aina vain nousee tuo yksi kukkavarsi. En pistäisi pahakseni useampaa kukkaa. Kookkaat lehdet kuuluvat isomaksaruoholle, joka on tullut tähän itsekseen.

Siinä vieressä elää pari rusolaukkaneilikkaa. 'Düsseldorfer Stolz' on todella luotettava; yksikään toinen laukkaneilikka ei ole osoittautunut kestäväksi, mutta se menee jopa ilman talvisuojausta. Oikealla häämöttää suloinen ahokissankäpälä 'Alex Duguid'.

Tästä patjarikosta ('Purple Robe') olen haltioissani. Kerrankin rikko on selvinnyt puutarhassani – peräti kaksi vuotta! Aina aiemmin ne ovat kuolleet alle aikayksikön. Se ainakin näyttää olevan ongelmana, että ne nostavat juuristoaan maasta eivätkä sitten kestä kesää eivätkä talvea, lunta kun tähän alppipenkkiin ei kerry talvisuojaksi sitäkään vähää kuin muualle. Edessä levittäytyy kaunis espanjanmaksaruoho 'Minus'.

Tätä kasvia myydään useimmiten maksaruohona ("Sedum pachyclados 'White Diamond'"), mutta kyseessä on valkoruusujuuri. Taimituottajat eivät paljon vaivaudu selvittämään kasvitieteen kiemuroita. Ruusujuuri leviää kauniisti mattomaisena ja kukki valkoisena kesäkuussa.

Otin eilen tuoreita kuvia kesän hankinnoista. Rusolaukkaneilikka 'Varretu' kukki jossain vaiheessa, mutta en huomannut ottaa siitä kuvaa. Mutta on siinä tuorekin kukinto, huomaatko? Hailean liila kuinto lehtien seassa. Laukkaneilikat ovat hauskoja kukkiessaan vähän pitkin kesää, vaikka pääkukinta osuukin kevätkesään.

Taustalla on uusi patjarikko 'Appleblossom'. Lajikenimi on epäselvä, sillä tuon nimisiä on useita, mutta täytyy tutkia tarkemmin ja yrittää selvittää, jos tuo kukkii uudestaan eli pysyy hengissä. Toistaiseksi se ei näytä kukoistavan, mutta ehkä se selviää talvesta jotenkin. Tai sitten ei.

Mätäslaukkaneilikka 'Sugar Baby' kukki ihanasti, mutta en huomannut ottaa siitä silloin kuvaa. Mätäslaukkaneilikoita olen istuttanut useita, sillä lähes aina ne kuolevat pois talven mittaan – tai oikeastaan kevättalvella auringon paahtaessa ja kuivuuden koetellessa. Mutta yritän jälleen kerran.

Kommenteissa oli puhe 'Nifty Thrifty' -rusolaukkaneilikan kukkimisesta (tarkensin lehtiin, kun keltareunaiset lehdet ovat tämän laukkaneilikan erikoisuus). Se kukkii täälläkin ja on kukkinut vaisusti koko kesän yhdellä tai kahdella kukkavarrella kerrallaan. Mutta elossa on ja paksusti voi! 

Kerrankin tämä laukkaneilikka selvisi talvesta hyvin. Se oli kyllä suojattu, vaikka ehkä viime talveksi ei olisi tarvinnut. Toisaalta keväällä varjostus / suojaus kuivumiselta tuntuu olevan näille vielä tärkeämpää.

Ahokissankäpälä Antennaria dioica

Espanjanmaksaruoho Sedum hispanicum

Hehkulilja Lilium Aasialainen-Ryhmä

Heleäorjanruusu Rosa dumalis

Isomaksaruoho Hylotelephium telephium

Kellolaukka Allium narcissiflorum

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Kääpiöneilikka Dianthus subacaulis

Mehitähti Sempervivum

Mätäslaukkaneilikka Armeria caespitosa

Nummiajuruoho Thymus praecox

Palsternakka Pastinaca sativa

Patjarikko Saxifraga Arendsii-Ryhmä

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Pisaralaukka Allium carinatum ssp. pulchellum

Rohtosalvia Salvia officinalis

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Valkoruusujuuri Rhodiola pachyclados

Valkotupsulaukka Allium orientale

Vuorineilikka Dianthus gratianopolitanus

Alppipenkin pikkuiset

 Uusi laukka kukassa!

Laitetaan kuitenkin alkuun alppipenkin päätähti: vuorineilikka. Tämä ei ole vuosiin kukkinut näin hyvin, liekö koskaan!

Vuorineilikka talvehti hyvin. Sen keskellä on kuiva kohta, mutta reunat kukkivat niin upeasti, että kuka edes kuivaa kohtaa huomaa.

Sen takana on vähän huonompi esitys. Rikot viihtyvät puutarhassani hirmu huonosti. Tämä on joku viime vuonna istutettu, en edes jaksa selvittää, mikä rikko, koska pian se on selvästi kuollut.

Istutan kuitenkin uusia rikkoja jatkuvasti. Tässä kuvassa on myös kaksi kasvia, jotka hankin joka kevät kuolleiden tilalle: kirjavalehtinen rusolaukkaneilikka 'Nifty Thrifty' (vasemmalla) ja taustalla ahokissankäpälä 'Alex Duguid' (toisin sanoen punakissankäpälä, kun se on punakukkainen lajike). Rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz', oikealla, on jo vanha ja se on selvinnyt talvista jo kymmenen vuotta. Viime talvi vei myös monta vuotta selvinneen valkokukkaisen laukkaneilikan.

Patjarikko 'Purple Robe' ('Carpet Purple Robe') on selvinnyt yhdestä talvesta niukin naukin ja kukkii nyt parin kukkavarren voimin.

Oikealla on keramiikasta tekemäni "kimalaispesä", joka tuskin sellaisena toimii, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Siis maassa pesiville pörriäisille. Tai niiden talvehtimiseen. Täytyy ennen talvea täyttää tuo kuivalla heinällä.

Saxifraga fragosoi, jonka hankin muutama vuosi sitten Tromssan kasvitieteellisestä puutarhasta, on valitettavasti kuollut. Se on tähän asti ollut niin loistava, kun se on vaipunut kesän poutakaudeksi lepotilaan vetämällä lehtensä suppuun: täydellinen selviytymiskeino saariston kuivaan kesään. Mutta talvi, tai viimeistään kevät, koitui valitettavasti sen kohtaloksi.

'Purple Robe' on ihana ja ihanan värinen!

Alppipenkin toiseen päähän kuuluu pelkkää hyvää. Punakukkainen kangasajuruoho 'Coccineus', tai nykyään kai Coccineus-Ryhmä, voi hyvin, vaikka se oli talven jäljiltä kutistunut melkoisesti. Kellolaukka kukkii somasti, se on siemenestä kasvatettu ja viimein saanut kokoa. Taustalla näkyy ruusujuuren sukulainen Rhodiola pachyclados.

Viimein kukkii myös alppipenkin päädyn superkuivan paikan gardanlaukka! Tämäkin on siemenestä kasvatettu ja ties kuinka monta vuotta tässä kasvanut, edelleen hyvin kitulias. Mutta elossa ja nyt kukkii ensi kertaa!

Alppipenkkiä riivaavat myös kielokukot, jotka syövät laukkoja. Kielokukko on punainen paholainen, liljakukon serkku, enkä tajunnut, mitä se on, kun muutama vuosi sitten sen töhnää ensi kertaa löysin valkosipulin varresta. Sittemmin näin punaisia kovakuoriaisia ja asia selvisi jossain vaiheessa.

Nyt kielokukkoja on jo puutarhani eri puolilla ja eroon pääseminen lienee mahdotonta, kun täällä on niiden toukille niin paljon ruokaa. Kielon ja lukuisten laukkojen ja sipulien lisäksi toukat syövät kalliokieloa. Mikään kasvi ei onneksi ole syöty täysin lehdettömäksi, mutta esimerkiksi alppipenkin toisessa päässä kasvava pisaralaukka on varsin kärsinyt. Olen ottanut tavaksi kerätä munia, toukkia ja aikuisia kukkoja, jos vain näen, joka kerta ohi kulkiessani. Joskus ei näy mitään, ei edes töhnäistä toukkaa, joskus nappaan kaksi aikuista kielokukkoa kerralla.

Onneksi alppipenkin länsipäässä ei ole kielokukkoja näkynyt tänä vuonna. Tässä vielä ihastuttava, herkkä kellolaukka.

Ahokissankäpälä Antennaria dioica

Gardanlaukka Allium insubricum

Kangasajuruoho Thymus serpyllum

Kellolaukka Allium narcissiflorum

Patjarikko Saxifraga Arendsii-ryhmä

Pisaralaukka Allium carinatum ssp. pulchellum

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Vuorineilikka Dianthus gratianopolitanus

Hempeetä

Kärhö 'Miss Bateman'. Ihanat raikkaanvihreät raidat ja viininpunaiset hapsut.

Sweet pastels
There's always room for them in the garden! Lovely and cool for the summer.

Juhannusruusun loppufanfaari.

Valkoinen lehtoakileija, valkoapilaa pihanurmella, tuoksuvia apilakohtia ei voi leikata.

Hempeän vaaleanpunainen lehtoakileija vanhan omenapuun vierellä.

Hyvin hailean liila illakko tuoksuu, lehtoakileijat kukkivat tummanliiloina ja vaaleanpunaisina metsäpuutarhapenkissä.

Kissankäpälä.

Kissan kieli. Tässä Ransun.

Vaaleanpunainen lehtoakileija, lehtoängelmä ja tarhakullero 'New Moon'.

Tämän kevään hankinta on nietospensas Deutzia ✕ rosea 'NCDX2' eli YUKI CHERRY BLOSSOM. Puska on vielä hyvin matala, suorastaan suikertava, toivottavasti se tästä kohenee tulevina vuosina. Joka tapauksessa se on ihastuttava näky puna-ailakkien ja lehtoakileijojen lomassa pienessä rinteessä.

'Nora Barlow' sopii ihanasti yhteen sulkavaleangervon kanssa, nietospensas ei tässä näy, mutta kasvaa aivan vieressä.

Monien ruusujen kukkia vielä odotellaan, mutta luonnonruusut kukkivat. Tässä orjanruusu.

Sulkakellukan kukat poksahtavat siemenhahtuviksi.

Purppuratulikukka 'Rosetta' sai nätimmän nojailutuen, kun laitoin keppejä ja köyttä neidonruusun suojaksi, tänä vuonna ajattelin ihailla kukkiakin. Muuten peurat syövät ne, kukkia sai viime vuonna ihailla vain maanrajassa, niihin asti eivät peurat olleet vaivautuneet kumartumaan. Tänään alkoi ensimmäinen nuppu hieman raottua!

Lehtolaukka alkoi kukoistaa vasta, kun siirsin sen superkuivaan paikkaan muotopuutarhan penkkiin vaahteran katveeseen, jossa ei oikein sada ja maaperäkin on vain tiiltä ja soraa. Lisäsin nyt maan pinnalle vähän humusta, kun siivosin navetan maalattiaa.
"Lehto"-nimi oli johtanut minut harhaan ja olin istuttanut tämän aiemmin liian kosteaan paikkaan, vaikka tämä ei ole ollenkaan lehtokasvi, ties mistä nimi tullut. Täysi aurinko ja kuiva maa sopii tälle, näköjään puolivarjokin kelpaa.

Samassa penkissä kukkii täpläkurjenpolvi 'Espresso'.

Mustin kieli.

Kiitos kun jaksoit katsoa hempeysmaratoonin, hempeää ja lämmintä juhannusviikkoa!


Illakko – Hesperis matronalis
Juhannusruusu – Rosa spinosissima 'Plena'
Kissankäpälä – Antennaria dioica
Kärhö – Clematis
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lehtolaukka – Allium oreophilum
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Orjanruusu – Rosa dumalis
Purppuratulikukka – Verbascum phoeniceum
Sulkakellukka – Geum triflorum
Sulkavaleangervo – Rodgersia pinnata
Tarhakullero – Trollium Cultorum-Ryhmä
Täpläkurjenpolvi – Geranium maculatum
TallennaTallennaTallennaTallenna