Onnellinen pihakierros

 Pitkästä aikaa kotona, eikä peura ole vieraillut – ihmeellistä!

Tarharuostekukka 'George Davison' on täydessä vedossa – siitäkin huolimatta, että muoviruukku, jossa ei ole pohjareikää, oli täynnä vettä. No, Britanniassa ruostekukka kasvaa ojien varsilla ja viihtyy erityisesti ilmastoltaan märässä Skotlannissa, joten vedensieto ei tullut yllätyksenä. 

Tummankeltaiset kukat sointuvat ihanasti kellastuviin koivuihin ja vaahteroihin.

Täydessä kukassa olevia ruostekukkia piti sihdata kameralla monesta suunnasta. Tässä taustalla häämöttää muotopuutarhaa.

Muotopuutarhassa on valkokukkainen ranskantulikukka rehahtanut oikein kunnon kukintaan korkeine kukkavarsineen! Kuvasta ei oikein erota, mutta sen takana on portlandruusu 'Comte de Chambordin' vaaleanpunaisia nuppuja, se on hyvä loppukauden kukkija. Myskimalvaakin on vielä kukassa.

Sulkapiiska 'Little Spire' on edelleen sinisävyinen; siinä on yhä nuppuja jäljellä.

Tarhamyrkkylilja 'Waterlily' teki kuin tekikin lisää kukkia, ja niistä tuli suurempia kuin se pieni ensimmäinen.

'Waterlily' on taustalla, edessä purppurakannusruoho 'Canon Went', joka kukkii siellä täällä pitkin muotopuutarhan penkkejä ja vähän niiden ulkopuolellakin. Siementaimituotanto on juuri sopivaa eli taimia tulee maltillisesti. Kukkavarresta näkee, että se venyy ja yhä uusia nuppuja syntyy latvaan. Kukinta-aika on todella pitkä!

Tarhamyrkkylilja 'Lilac Wonder' on nyt parhaassa kukassa. 

Alppipenkissä kääpiöneilikka tuottaa aina pienen syyskukinnan, vaikka kesäkukinta onkin paljon runsaampi.

Levitin alppipenkkiin keskikesällä kompostimultaa katteeksi ja siitä iti muutama tomaatti. Kiinnostuksella olen seurannut, tuleeko niistä satoa: kaksi pientä keltaista pallukkaa löytyy, heh!

Preerialla kukkivat oranssikeltanot ja mäkimeirami. Molemmat leviävät kuin rutto, mutta sopivassa paikassa, jossa leviäminen ei haittaa, tuottavat rutkasti iloa.

Saavuin pienen taimilastin kanssa ja aloin katsella istutusalueen alaosaa kevätniityn reunalla. Siinä ei kasva oikein mitään, sillä alussa kaivoin siitä pois nokkoset, joita tässäkin kasvoi sankasti. Tuloksena syntyi oja kivipengermän alapuolelle. Tuossa edessä menevät kivirappuset alas pengermän päältä.

Olen pikku hiljaa täytellyt ojaa silti kuitenkaan istuttamatta siihen juuri mitään. Nyt raivasin nurmikon reunalta ryöppyävät matarat ja istutin tilalle taimia, sipuleita ja mukuloita. Lajien täytyy sietää talvista kosteutta, mikä rajoittaa valikoimaa. Saapi nähdä, kuinka kasvit menestyvät. Tuli hankittua muutamia kokeilulajeja.

Päivittelin sitä, että näin keskeisellä paikalla on kohta, johon en ole tullut laittaneeksi mitään! Sitä niin sokeutuu asioille, jotka ovat aivan silmien edessä.

Marjaomenapensas 'Marleena' alkaa muuttua punaiseksi.

Pihan länsireunalla kasvavaa purppurahelmimarjaa ihastelin jo muutama viikko sitten, mutta se tuntuu kasvaneen vielä siitäkin! Hankin sen 20-senttisenä rääpäleenä postissa ulkomailta, nyt se on venynyt jo metriin. Kuvasta ei oikein kokoa hahmotakaan. Puska on tuo vasemmanpuoleisin verkkoasukki. 

Kaksi muuta ovat vielä hyvin pieni kuparivaahtera ja kolmioka, josta on viimein kasvanut 1,5 -metrinen. Siitä pitäisi tulla puu; ehkä tuleekin. Joudun varmaan siirtämään kuparivaahteran, sillä niillä on liian vähän välimatkaa. Toisaalta kolmioka on niin äärettömän hidas, että se on kymmenessä vuodessa kasvanut alle metrin.

Kuusamat lienevät suosikkejani köynnöksistä; niiden kukinnot ovat niin tavattoman kauniit ja ötököiden suosiossa. Jos jaksaisin, kyttäisin kiitäjiä ja muita perhosia yötolkulla, mutta sänky ja kirja houkuttavat aina enemmän. Illan hämärtyessä erittyvä makea tuoksu lisää myös kuusamien ihanuutta, ne ovat hieman salaperäisiä yöllisen elämänsä kanssa. 

Koreaköynnöskuusama 'Goldflame' on tähän asti ollut kuusamista paras syyskukkija. Tuossa on yhtä paljon kukkia kuin kesällä, vaikka ollaan yli lokakuun puolenvälin!

Japaninvaahtera 'Osakazuki' on kesällä vihreä, mutta syysväri on loistavan punainen. Tarhakalliokielo tuottaa hienoa vastaväriä. Onneksi en istuttanut sitä aikanaan vaahteran eteen. Kuvittelin vaahterasta kasvavan parimetrisen, mutta se on turha toivo näillä leveysasteilla. Hieno matala puska se kumminkin on.

Tänään täytyy kantaa savipatsas-madonna sisään talveksi, sillä ensi yönä saatetaan meilläkin mennä ensi kertaa pakkaselle. Tällä hetkellä, keskellä päivää, mittari näyttää vain 2 astetta!

Ja vaikka tähän peurattomuuteen voisi tottua, ei siihen voi tuudittautua, etteivätkö ne tekisi rynnäkön aitani läpi – tai yli tai ali – joku päivä. Ystävien verkkoaitaan ne olivat tehneet reiän, ovat näemmä alkaneet kantaa työkaluja mukanaan. Vaahteratkin täytyy suojata, muuten ne latvotaan.

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kolmioka Gleditsia triacanthos

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Kuparivaahtera Acer griseum

Kääpiöneilikka Dianthus subacaulis

Marjaomenapensas Malus toringo var. sargentii

Myskimalva Malva moschata

Mäkimeirami Origanum vulgare

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Sulkapiiska Perovskia atriplicifolia

Tarhakalliokielo Polygonatum × hybridum

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Tarharuostekukka Crocosmia × crocosmiiflora

Utuisen sininen ja villi muotopuutarha

 Kivaa, kun on vielä kaikenlaisia kukkia. Puutarha tuntuu piristyneen kovasti elokuun sateiden myötä. Olen vain ehtinyt hoitaa sitä surkeasti, mutta eiköhän tilanne korjaannu, kun saan huomenna jätettyä keskiaikaopintojeni meneillään olevan kurssin viimeisenkin, isomman kirjoitustyön.

Kurkataanpa muotopuutarhaan. Istutin sinne uuden Tommolan tilalta hankitun syreenileimun, jonka toivon olevan utuisen violetti. Tämä syysleimu on Flame Blue, joka tunnetaan yhtä hyvin nimellä Blue Flame, mutta virallinen lajikenimi on 'Bareightysix'. Juuri passelin hailakka väri makuuni.

Nukkasalkoruusu sen kun jatkaa kukintaa. Sen vieressä on tähkätädyke ja harmaaminttu. Tänä kesänä en ole ollenkaan ehtinyt leikkaamaan ohikukkineita perennanvarsia. Ehdin kyllä ajatella sitä jossain vaiheessa.

Ruohonleikkuunkin kanssa on vähän niin ja näin. Mutta keskitytään kukkiin! Edessä on ihana syysleimu 'Crème de Menthe', taustalla sinisävyisin penkki.

Istutin keväällä 'Crème de Menthen' viereen jättiverbenan, se päätti kallistua ja näyttää siltä kuin kasvaisi leimun keskeltä.

Sen vieressä on hentoinen purppurakannusruoho 'Canon Went', yksi lempikukkasistani kaikessa vaatimattomuudessaan. Sen takana häämöttää tummempaa pinkkiä, siellä on tähkätädyke 'Rotfuchs'. Jostain syystä se on aina aivan minimatala verrattuna sinikukkaisiin serkkuihinsa.

Näiden edessä on vielä salvia 'Purpurascens' – todella mieleinen kasvikombo.

Purppurakannusruoho kylväytyy sopivasti jonkin verran. Parhaiten tuntuvat kasvavan ne taimet, jotka ovat kukkapenkkien ulkopuolella!

Sinisin penkki on nyt aika kiva, vaikka laventelien kukinnasta onkin viikkoja ja sinipallo-ohdakkeetkin kuihduttivat jo kukkansa. Kukassa on sulkapiiska 'Little Spire', preeriaväriminttu ja mirrinminttu 'Six Hills Giant', vaikka sen kukat eivät juuri erotukaan. Niistäkin tulee silti vähän sinervää.

Sulkapiiskan sini on jotain aivan huikeaa!

Siirsin keväällä istutusalueen ulkopuolelta löytyneen koiruohon, kun se on niin kivan siniharmaa, mutta se on mennyt tuulissa lakoon. Voi olla, että kadun vielä sen siirtämistä kukkapenkkiin, sillä luultavasti siementaimia tulee, mutta se on ensi vuoden murhe se.

Valkoinen ranskantulikukka tuli viimein kukkaan.

Kedolta käsin sinisyyttä komppaa yksinäinen sikuri.

Ja violettiin osallistuu kuvernöörinkukka ruukusta käsin vaahteran alta.

Aidalla kukkii edelleen 'Polish Spirit' -tarhaviinikärhö.

Harmaaminttu Mentha longifolia

Jättiverbena Verbena bonariensis

Koiruoho Artemisia absinthium

Kuvernöörinkukka Tulbaghia violacea

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Salvia Salvia officinalis

Sikuri Cichorium intybus

Sulkapiiska Perovskia atriplicifolia

Syysleimu Phlox paniculata

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Tähkätädyke Veronica spicata

Salamana maasta

 Myrkkyliljat yllättivät puutarhurin!

Ihan yhtäkkiä maasta nousi jotain valkoista.

Vähän myöhemmin alkoi kukkia jo avautua. Tämä ihastuttava syysmyrkkylilja on kerrottu 'Alboplenum'. Oikealla on japaninhiirenporras 'Purple Garden'.

Tämä pieni istutusrinne näyttää ihan kivalta, kun on monenlaisia lehtivärejä ja kasvien muotoja ja kaunis täpläpunalatvakin sinnittelee elossa parin kukkavarren voimin. Myrkkyliljat ovat piilossa vasemmalla näkyvän ison rotkolemmikkipehkon takana.

Muotopuutarhassa on muutamia myrkkyliljoja, tässä on yksinkertaiskukkainen valkoinen syysmyrkkylilja 'Album'.

Olen pyrkinyt istuttamaan myrkkyliljat paikkoihin, joissa ne näkyvät, kun katsoo ikkunoista ulos, mutta puutarhassa käyskennellessä niitä joutuu vähän etsimään. Edellisen kuvan valkoinen kukkii tuolla vaaleankeltaisen nukkasalkoruusun takana.

Mutta kun katsotaan vähän sivummalle, näkyy kalusteryhmän takana jotain sinipunaista. Mennäänpä katsomaan.

Siellä ollaankin jo pitkällä! Unkarinikiviuhkon ja sulkapiiska 'Little Spiren' välissä kukkii loistomyrkkylilja.

Olen erityisen iloinen tämän loistomyrkkyliljan selviämisestä, sillä vesimyyrät tekivät selvää ihan vieressä kasvaneesta vanhasta karviaisesta talven aikana. Olen hankkinut tämän Britanniasta nimellä Colchicum speciosum Steven. Väri on intensiivinen. Näitä erikoisuuksia ei niin helpolla korvatakaan, jos katoavat.

Loistomyrkkyliljoissa on usein tällainen voimakas kukan sävy, ja ne ovat korkeampia ja rotevampia kuin syysmyrkkyliljat. Oman kokemukseni mukaan ne pysyvät paremmin pystyssä. Unkarinikiviuhkolla on ihan sama kukkien sävy, kivat yhdessä.

Seuraavan muotopuutarhan penkin kohdalla hämmästyin. Siellä on 'William Dykes', joka on todella aikainen! Niin aikainen, että en ollut tajunnut käydä sen kukkia vielä etsimässäkään, ja siellä ne sitten olivat täydessä kukassa. Kuvaaminen on hankalaa, tässä yritin tsuumata ruusupuskan ja herukan välistä.

Tässä on sama William taustalla, toisesta suunnasta käsin. Olen todella tyytyväinen tähän sävykolmikkoon. Keskellä on mahtaviin mittasuhteisiin tänä vuonna yltänyt syysleimu 'Crème de Menthe', sen edessä ryytisalvia 'Purpurascens'. 

Istutin salvian viime vuonna ja ehdin jo ajatella sen kuolleen, kun se oli keväällä puoliksi vesimyyrän kolossa ja muutenkin talven nujertama, mutta niin se vain vähitellen heräsi kesään ja on nyt oikein tuuhea. Sen metallisen harmaanvioletti väri on niin täydellinen.

Muita myrkkyliljoja on nousussa maasta ja vielä nousemattakin. Tässäkin kuvassa pitäisi olla yksi tulossa kukkaan, mutta ihmettelin sen lehtien huonoa kasvua alkukesällä ja tutkimalla syy selvisi. Mukula oli tunnelissa ja lähes syöty. Saa nähdä, selviääkö myrkkis siitä. Lehdet hävisivät aika pian, ehkä mukulan loppuosakin meni myyrien suihin.

Onneksi sitä samaa myrkkyliljaa on minulla toisaallakin, se ei ollut ainoa kappale. Harvinaisempia myrkkiksiä on vielä tulossa kukkaan ja Hollannista tilaamassani sipulikuormassakin tuli ihan uusi tuttavuus, Colchicum munzurense. Se kuuluu keväällä kukkiviin myrkkyliljoihin ja pääsee alppipenkkiin. Toivottavasti pääsen raportoimaan sen kukinnasta keväällä.

Japaninhiirenporras Athyrium niponicum

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Ryytisalvia Salvia officinalis

Sulkapiiska Perovskia atriplicifolia

Syysleimu Phlox paniculata

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Täpläpunalatva Eutrochium maculatum

Unkarinikiviuhko Limonium gmelinii

Elokuun kalenteripoika tutkii kuivan kesän vaikutuksia

 Pari heinäkuista 10 mm:n sadetta tuntui aivan juhlalta, sillä siinä on jo paljon enemmän vettä kuin yleensä keskikesällä saadaan. Mutta se ei pitkälle riittänyt, kun kesäkuun sadesaldo oli vain vähän yli 10 mm ja toukokuunkin noin 15 mm. Elokuussa ollaan toistaiseksi saatu 6 mm.

Tässä varjopaikassa nurmikko on kyllä ihan vihreähköä.

En yleensä viitsi kuvata rumia kasveja, vaan niitä, jotka ovat edustavia. Otin nyt kuitenkin pari kuvaa siitä, miltä kasvit näyttävät. Ja huom. kannan näille vettä kastelukannulla, tässä kuistin edustalla onkin vedenkeruutynnyrit ihan vieressä, silti kasvit näyttävät tältä. Tämä on imikkä, imikät sietävät kuivuutta huonosti.

Ängelmät ovat tavattoman kauniita, mutta eivät puutarhassani niinkään. Se on tosi harmi. Viime talven jäljiltä minulla ei olekaan näitä elossa enää kuin kaksi. Sanomattakin on selvää, että näitä kahta kastelen kyllä, mutta en tiedä, kuinka paljon pitäisi, että näyttäisivät paremmilta. Siihen ei taitaisi tynnyrien eikä kaivonkaan vesi ehkä riittää?

Vanha kultapallo kuistin kulmalla pärjäilee sillä tavalla, että se lurpottaa ja heti sateen myötä taas piristyy. 

Keltakaunokit selviävät kuivuudessa todella hyvin. Niiden välissä on lilja 'Black Beauty' (idänlilja varmaan) avannut ensimmäisen kukkansa, se on kyllä kaukana mustasta, mutta on nimensä takia silti Mustin nimikkokukkia. Täällä kasvaa myös pari pantterililjaa, mutta ne eivät ole vielä kukkineet, monta vuotta sinnitelleet silti hengissä.

Liljat tuntuvat sietävän kuivuutta kohtuullisen hyvin, pitävät vain vartensa lyhyinä ja kukinnan varmaan hillitympänä kuin jos saisivat enemmän kosteutta.

Vasemmalla on täpläpunalatva, siinä on tänä kesänä vain kaksi vartta. Sepä viihtyisi paremmin, jos saisi kosteutta enemmän.

Varsinaiset kostean maan kasvit ovat todella surkeita. Rohtosuoputki 'Daphnis' näyttää joka kesä tältä, mutta ihanasti jaksaa silti nousta keväällä uudestaan. Tai on ainakin tähän asti jaksanut. Eikä se nyt edes ole surkein ikinä. Taustalla on myös tarhajouluruusu aika platkuna.

Pallohortensia 'Hayes Starburst' löytyi, kun raivasin tämän edessä kasvaneen ahdekaunokki-varsankello-ojakärsämöviidakon pois. Hortensia oli yllättävän pirteä siellä seassa. Jouduttuaan enemmän paahteeseen se alkoikin kärsiä, vaikka tässä paikassa se ei saa aurinkoa kuin aamupäivisin. 

Olen nyt yrittänyt muistaa kastella, vaikka minusta puska saisi vähitellen alkaa pärjätä itsekseen, on kasvanut tässä jo yli kymmenen vuotta. Hortensiat viihtyvät puutarhassani valitettavan huonosti, ei niistä näytä koskaan tulevan oikein tuuheita ja hyvinvoivia, kukkivatkin kituliaasti.

Siinä ihan vieressä on kasvi, joka sietää loistavasti kuivuuskaudet! Tämä on siemenestä kasvattamani pallo-ohdake Echinops tjanschanicus. Kukat ovat hyvin vaaleat sinertävänvalkoiset, tai lähes valkeansiniset, miten sen ottaa. Kaikki pallo-ohdakkeet ovat hyviä kuivuuskasveja ja perhoskasveja.

Näiden pallo-ohdakkeiden tienoilla on yksi puutarhani kuivia kohtia. Vaikea uskoa, että syksyllä, talvella ja keväällä tähän valuu ylämäestä plussakelillä vettä.

Musti haluaa tähän väliin esitellä viereisen ruskopenkin kissanmintut, ne pärjäävät hyvin kuivuudessa ja sietävät sitäkin, että katti makaa päällä päivittäin. 

Olen nyt vähän huolestuneena tarkkaillut, kuinka kasvillisuus häviää. Aiempina kesinä ruoho on kyllä kulottunut, mutta nyt alkaa olla kohtia, joista se ja muu kasvillisuus häviää kokonaan, tilalla on vain paljasta, tomuista maata. 

Muutamana kuivana viime kesänä olen tutkinut, mikä vihertää, kun nurmikko kulottuu. Kuvassa näkyy mm. mataraa ja mäkimeiramia, jotka pystyvät kasvamaan alle kymmensenttisinä. Yksi parhaista on siankärsämö, jota ei heti tajuaisi hyväksi nurmikon korvikkeeksi, mutta sen lehtiruusukkeet ovat kestäviä ja se leviää maarönsyillä aika hyvin. Keskellä kuvaa voi jopa nähdä sen valkeat kukat lyhyenlännässä varressa.

Tällainen kesänurmi saattaa olla ihan normaali moreenimailla, itsekin muistan lapsuuden purjehdusreissuilta, kuinka hiekkaisessa Hangossa oli aika tällaiset nurmet. Mutta minulla täällä on savimaa, josta ei hulahda kosteus heti läpi maan uumeniin.

Tässä alempana rinteessä on ruohokin vähän vihreämpää. Laidunkarstaohdake tekee siementaimia kaikkialle, myös nurmikolle.

Vieressä on paahdepenkki, josta karstaohdake on lähtenyt maailmanvalloitukseen. Ensimmäiset kukat ovat avautuneet ja vieressä kukkii sikuri. On ihme, ettei kuvaan osunut yhtään perhosta!

Mennään sitten polkua pitkin kedon poikki muotopuutarhaan. Musti raaski irrota kissanmintustaan demonstroimaan, että kuumalla säällä valitaan varjoinen lojumispaikka.

Voikukka pärjää missä vain!

Muotopuutarhassa on lisää pallo-ohdakkeita ja juuri kukkaan tuleva sulkapiiska 'Little Spire', ne pärjäävät tässä muotopuutarhan kuivimmassa ja paahteisimmassa penkissä hyvin.

Pieni puutarhakierros päättyi, siirrymme sisälle juomaan. Kaivossa on vesi hurjan alhaalla, mutta niin se nykyään tuntuu olevan joka kesä. Meillä menee pohjavesi niin tavattoman matalalle. Kyllä sitä saa sieltä vielä ämpärillä sen jälkeen, kun pumppu ei enää ylety imemään.

Toivottavasti teillä riittää vettä!

Idänlilja Lilium Orient-Ryhmä

Imikkä Pulmonaria

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Kissanminttu Nepeta cataria

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet

Laidunkarstaohdake Dipsacus fullonum

Pallohortensia Hydrangea arborescens

Pantterililja Lilium pardalinum

Rohtosuoputki Peucedanum ostruthium

Sikuri Cichorium intybus

Sulkapiiska Perovskia atriplicifolia

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Täpläpunalatva Eutrochium maculatum

Ängelmä Thalictrum