Sen edestään löytää

 ... jonka ohi kulkee koko kesän.

Kasvimaan kiveys on ollut paitsi kesken myös huonolla hoidolla. Olen havainnut kasvintaimia kiveyksellä, mutta ollut olevinaan liian kiireinen nyppiäkseni enempää kuin pari ohimennen. 

Nyt päätin ottaa siitä niskalenkin. Jostain oli päässyt sormustinkukkakin siementämään – kunpa noin komeita lehtiruusukkeita kasvaisi kukkapenkkiinkin!

Tähkäverbena, jonka talven yli selviämisestä haaveilin vuosia, on viimein asettunut puutarhaani. Ilmeisesti vain piti hankkia riittävän elinvoimaista kantaa ja sellaista löytyi Sotkamon Taimistosta. Se on tehnyt siementaimen jopa kiveyksen väliin!

Tämän kasvupaikalla ei olekaan laastia tai betonia kivien väleissä, vaan pelkkää hiekkaa, tai saviuunilaastia, mutta se sulaa ulkosalla hiekaksi. Tässä on yksi parannuskohde nyt, kun sain kuivabetonia ja laastia.

Musti esittelee. Tämä ei ole edes pahin kohta. Tämäkin tosin taitaa olla kohta, jossa ei ole kunnon laastikerrosta. Olen ollut laastin kanssa erittäin säästeliäs siksi, että sitä ei ole lähes koskaan tarpeeksi.

Maanrakennuskankaissakin on isoja eroja. Joistakin puskee ainakin korte saman tien läpi. Tässä taisi olla sellainen kangas.

Tekstistä selvisi ainakin se, että betonin tai laastin puute vaivaa. Minulla on jatkuvasti noin kolme projektia kesken odottaen, että toisin kaupunkireissulta kuivabetonia tai laastia. Pieneen, täyteen pakattuun autooni ei mahdu kuin pari pussia kerrallaan eikä niillä pääse kuin alkuun, kun pitää jo lopettaa.

Eilen oli mahtisää. Olin ajatellut käydä kaupassa Nauvossa, mutta en voinut uhrata puolta päivää pois puutarhahommista. Lisäksi olin ruinannut saaremme facebook-ryhmässä ja saarelaisille soittamalla, jos jollakulla olisi nurkissa betoni- tai laastisäkkejä, joita ei juuri nyt tarvita.

Lottovoitto: sain ostaa 5 pussia betonia ja vajaat 2 pussia laastia. Haa! Kasvimaan harmillisesti kesken mutta lähes valmis kiveys tuli viimein valmiiksi eilen!

Oven tällä puolen on ollut pieni kasa sopivia kiveyskiviä odottamassa; ärsyttävä kasa kiertää ja lisäksi ärsyttävä muistutus keskeneräisyydestä. Eipä ole enää kesken!

Lisäksi saan sunnuntaina vielä 4 pussia betonia ja varmaan vielä vajaan pussin laastiakin. On tämä huippua. Kyllä ruinaaminen kannattaa.

Kiveyksessä on kaikkea sekaisin: iso vanhastaan paikoillaan ollut laakea kivi (näkyy edellisissä kuvissa), itse tekemiäni betonilaattoja ja maata kaivaessa nousseita kiviä ja tiiliä. Kesäkuussa maasta kaivamani Höganäs-tiili pääsi paraatipaikalle.

Osa tiilistä murenee pakkasissa, mutta tiilimurske on ihan hyvä kiveyksen pinta myös. Toivon kyllä, ettei hieno ankkureileimainen tiili hajoa.

Minulla oli tänään asiaa kuva-arkistooni työasioissa. Löysin kuvan maaliskuulta 2015, jolloin olin kasvimaan kiveysprojektissa alle puolivälissä. Alue, jonka sain valmiiksi eilen, on kuvan oikeassa yläkulmassa. Tuolloin siellä ei ollut vielä muuta kuin heinikkoa. Ja se yksi iso laakea kivi. Ja lisää kiviä.

Pistetään vielä paremmaksi. Tässä on kasvimaan ja ruusutarhan alue toukokuussa 2006, kun kävin katsomassa tätä myytävää tilaa.

Tässä lähes sama näkymä tismalleen vuoden takaa. Niin kauas piti kelata, että löysin suunnilleen saman näkymän. En selvästikään ota riittävästi näkymäkuvia. On totta, että kamerassani on useammin zoom- tai makrolinssi kuin laajakulma; kukkien kuvaamista varten.

Tasan vuosi sitten ähersin uuteen mustaan peräkärry-pihavajaani ikkunan kasvimaan puolelle ja otin siitä tämän kuvan.

Siirrytään seuraavaksi kuvan oikeaan reunaan eli ylärinteeseen navetan ja vanhan talon väliin, missä on (olevinaan) hedelmätarha.

Siellä näytti tältä silloin toukokuussa 2006. Kun nyt alettiin vanhoja muistelemaan.

Nyt näyttää tältä. Täälläkin on projekti.

Projekti lähti siitä, että sain naapurilta muutaman metrin pätkän pari metriä korkeaa raudoitusverkkoa viime kesänä. Se on jonkin verran taipuisaa, eli ei sitä suorana pysyvää jämerää tavaraa. 

Olen pyöritellyt ajatusta sen sijainnista ja parhaaksi ideaksi koin ylärinteen hedelmätarhan. Sen jyrkimmän rinneluiskan alle sopisi kaareva köynnöspergola.

Tuumasta toimeen! Tai ensin odotin, että sain kakkoskakkosta, jota sahattiin pihastani kaadetusta isosta kuusesta, joka oli vähän kallellaan. Onneksi tällä saarella on betonisäkkejä tarjoavien ihmisten lisäksi, tai heidän joukossaan, myös sahan omistaja. 

On ihan huippua, että tukit tullaan keräämään pihalta ja ne tuodaan jonkin ajan päästä halutun kokoisena puutavarana takaisin pihalle. Lisäksi saan hakea sahanpurua ja puusilppua kottikärryillä monenlaiseen tarpeeseen, sillä saha on ihan tässä kylässä.

Vanhan navetan päädyn lähellä kasvoi pystyyn kuollut luumupuu (ja kymmeniä juurivesoja) ja sen seassa orjanruusu. Sehän tekee viisimetriset, inhasti koukkupiikikkäät lonkerot joka suuntaan. Pitäisi olla moottoripyöräilijän nahkahaalari suojana. Piikkejä iskee niin reiteen kuin päänahkaankin. 

Ruusu alkoi jo häiriköidä ylös rinteeseen kulkua.

Ruusun ja luumun yhteiset lähtöpassit koittivat nyt. Taistelun jälkeen pihatiellä oli kaksi isoa kasaa. Yhteen kietoutuneena elävänä kasvustona massa oli jotenkin paljon kompaktimpi! Mutta kaipa tässä on sama efekti kuin jos tyhjentää vaatekaapin sisällön sängylle. Että miten nämä kaikki tuonne kaappiin mahtuivat.

Asetin rautaverkon kaarelle, mittasin sen pituisen köyden, jolla merkkasin pergolan linjan ja iskin pari tolpanjalkaa maahan. Yksin kun tekee, täytyy kaikenlaisia keinoja keksiä, joilla saa mitattua ja merkittyä. 

Ensimmäisestä versiosta, joka taisi näkyä pari kuvaa aiemmin, tuli liian laakea ja sen tolpat olivat liian samassa linjassa. Se oli jalkapallomaali. Seuraavana päivänä uusin tolpanjalkojen paikat esteettisemmiksi. Sitten aloin kaivaa kivimuurille linjaa ja asetin ensimmäiset kivet paikoilleen.

Sopivia kiviä piti kaivaa maasta, mutta siellähän niitä on lähes vieri vieressä. Tässä syy, miksen ole leikannut ruohoa tästä rinteestä. Tai olen kyllä aloittanut ruohonleikkurilinjojen raivaamisen, joka tämän projektin myötä sai aimo harppauksen eteenpäin.

Välillä tulee vastaan niin isoja kiviä, ettei niitä jaksa saada ylös. Tässä on etualalla tuollainen kahden mikroaaltouunin kivi (kategoriat ovat leivänpaahdin, mikroaaltouuni ja titanic), se sai kavereineen jäädä. Tuo on lisäksi Mustin suosima tähystyskivi. Näiden kahden kiven ympärille voi hyvin tulla istutusalue.

Sitten muuriin nousi toinen rivi kiviä. Laudanpätkän avulla sain mikroaaltouuni-kiviä pyöritettyä toiseen kerrokseen. Verkko on rullalla toisen tolpan ympärillä, jotta se on poissa tieltä. 

Koversin takana näkyvää jyrkkää rinneluiskaa, heti kivimuurin takana maa on korkeammalla. Näin muuri ei jökötä tyhmän näköisesti irrallaan, vaan on toivoakseni luontevammin ujutettu maastoon. Rinnesijainnin takia pergolan sisällä oleva alue ei ole ihan tasainen, vaan siinäkin on loivaa rinnettä. Tai katsotaan, mitä saan aikaan. Suunnittelen heti kivien eteen istutuksia, pari kärhöä minulla siihen onkin jo. Istutusten maa saa viettää, mutta sen eteen voisin kovertaa vähän tasaisempaa, niin saisi vaikka tuolin siihen suht suoraan.

Nyt on kiviä kaivettu sopivasti pois ruohonleikkurin tieltä, mutta etu- ja keskialan isot kivet tulevat saamaan kukkapenkin väliinsä, noita en saanut ylös millään.

Rinteessä on satumaisen hyvä multa, mutta myös painajaismaisen paljon vesimyyriä. Toivon, että ruohonleikkuu saa ne jatkossa viihtymään huonommin. Nehän rakastavat tällaista heinikkoista rinnettä.

Tähän tilanteeseen pääsin kolmantena päivänä eli eilen. Luulen, ettei kivimuurista tarvise tuon korkeampaa tullakaan. Sen takana saa maa edelleen viettää vielä ylöspäin rinteenä.

Vielä kuva eilen illalla. Kiveystöillä oli viime päivinä kiire, sillä tälle päivälle eli perjantaille luvattiin oikein kunnon sadetta. Tähän asti kun on ollut satumaisen hienot, kuivat kelit. Halusin saada hommat tehtyä ainakin niin pitkälle kuin pystyn.

Navetasta sen verran: aion joskus rakentaa sen länsipäätyyn, kuvan seinä, kasvihuoneen. Sitten kun ehdin ja tärkeämmät asiat on hoidettu. Siksi siellä on jo vanhat tuvan muurin tiilet valmiina odottamassa.

Öhöm. Ehkä vintin eristämisen jatkaminen olisi tärkeämpää kuin pergoloiden rakentaminen. Tämän takia en ole vieläkään päässyt muuttamaan vanhempaan talooni enkä näillä näkymin vielä muutamaan vuoteen pääsekään. Kun aina on jotakin kivempaa eli maankaivuuta.

Päädyin muuraamaan kivimuurin betonilla, mitä en ole aiemmin tehnyt. Mutta näin se luultavasti pysyy paremmin pystyssä. Sen taakse tulee irtokiviä ja maata.

Yhtenä projektina, johon ryhdyn, kun jaksan, on purkaa pari tekemääni pitkää pengermää ja muurata ne. Ne ovat nimittäin varsinaisia vesimyyräkasvattamoita. En ollenkaan tajunnut sitä pengerryksiä rakentaessani. Edellisessä kuvassa näkyykin toinen pengermistäni, tai pikemminkin ei näy. Se on peittynyt kasvillisuuteen. Kivet ovat liikkuneet, kun myyrät ovat myllänneet. 

Myyrien vuoksi tämä myös on hedelmätarha lainausmerkeissä. Täällä olisi pari kirsikkapuuta ja pari omenapuuta enemmän, jos vesimyyrät eivät olisi syöneet niiden juuria. Niin ja yhtenä vuonna kaatui kuusimetrinen luumupuukin ihan suorilta, kun sillä ei enää ollut juuria.

Tämän kuvan ottamisen jälkeen peitin muurin pressulla, jotta tuore betoni ei liukene sateeseen.

Tällaista täällä. Pihatien ruusu-luumukasa siirtyi navetan toisen puolen heinikkoon ja meille todellakin tuli sade, luit oikein! Yöllä vettä tuli peräti 25 mm, mikä on ihan huippua. Kuivuus taitaa olla takana päin. Tänäänkin satoi vielä muutama milli lisää.

Huomenna, jos ei sada, jatkan projekteja.

On niin ihanaa asua saarella, josta löytyy a) kiviä ja b) avuliaita ihmisiä!

Tähkäverbena Verbena hastata

Pikku pantteri

 Tulipa pihani vanhoja kuvia etsiessä vastaan kuvia Mustista syksyltä 2006, jolloin se oli muutaman kuukauden ikäinen.

Kukkuu!

Musti näyttää kumman pieneltä!

Metsästysvaistot olivat kohdillaan jo pienenä. Musti saalisti ensimmäisen hiirensä kolmen kuukauden vanhana. Tässä se taitaa jahdata jotakin pölypalloa.

Raidallinen pikku pantteri!

Nykyään Musti on vähän isompi, vaikka pantteriksi pieni edelleen. Tämä kuva on otettu marraskuussa, 17 vuotta ja kaksi kuukautta noita ensimmäisiä kuvia myöhemmin.

Ja vielä riittää virtaa senioripantterilla; tässä on saatu saaliiksi pari myyrää viime viikkojen aikana, toinen niistä oli jopa pullea ja kookas vesimyyrä.

Satoisaa talven jatkoa!

Ennen ja nyt talon toisella kulmalla

 Jatkan juttuja siitä, kuinka paikat ovat muuttuneet.

Löysin kuvan huhtikuulta 2007, jolloin kaivelin ruusulle paikkaa. Tuli vastaan rivi kiviä. Oli helppo päätellä, että ne ovat olleet rakennuksen kivijalkaa, kun tien vierellä on suorassa kulmassa rakennuksen lyhyen päädyn kivet hyvinkin näkyvillä.

Papulanruusu tuli istutettua kivien viereen. Paikka on todella kuiva, joten se on kasvanut hyvin hitaasti. Juurivesoja alkaa tulla kunnolla vasta nyt, 15 vuotta istuttamisen jälkeen. Tässä kukkaa viime kesältä.

Entisen rakennuksen paikka on oikein loistava kuiva ja avoin paikka ketokasveille. Siinä kasvaa runsaasti keltamataraa. Sen vuoksi päätin jo heti alkuvuosina antaa sen olla ketona.

Kuvassa on komea Viljo-poika esittelemässä työmaata kesällä 2007. Pikkuisen ruusun taimen ympärille olin kylvänyt muistaakseni silkkikukkia, ne näkyvät vaaleanpunaisina.

Tässä suunnilleen samaa kuvakulmaa viime syksyltä. Edessä on kedon vierellä paahdepenkki ja sen yläpäässä punalehtinen marjaomenapensas 'Marleena'.

'Marleena' kukassa viime keväänä. 

Talon tämä pääty on ollut halonhakkuu / klapien kuivaus / puutavaravarasto -käytössä alusta asti. Jossakin niiden toimintojen täytyy olla ja tämä on osoittautunut järkeväksi paikaksi, vaikka ei ole kovin esteettinen. Missään "pihan perällä" ei ole riittävän kokoista tasaista aluetta.

Tässä on hyvä pilkkoa puita ja hakettaa oksia, sähkökaappikin on haketinta ajatellen lähellä.

Talvinen kuva rinnettä alas.

Kedon reunalla kasvaa vaahtera vähän liian lähellä taloa ja siihen johtavaa sähkölinjaa, niinpä sitä pitää välillä karsia.

Vaahteraa ei kuitenkaan voi kaataa, vaikka pienempi puu olisi tähän järkevämpi, sillä se on Mustin puu.

Lisäksi vaahteran ja talon kulman välillä on täydellinen paikka riippumatolle.

Kedon poikki johtaa polku muotopuutarhaan. Papulanruusu jää vasemmalle.

Tämä on näkymä riippumatosta, vaikka taisin ottaa kuvan kumminkin sen kohdalla seisten.

Polun toisen pään lähellä, kedon reunalla, on pari sileää kiveä samassa tasossa ja olen ajatellut tehdä niiden perusteella pienen kiveyksen. Ehkä vasta sitten, kun saan jonkun puutaapeleista ensin raivattua (eli esim. rimat laitettua vanhaan taloon). Siitä tulee kiva paikka talon länsipäädyn kulmalla ilta-auringossa.

Istutin syksyllä uuden karviaisen tämän tulevan oleskelupaikan reunalle jo valmiiksi tulevia herkutteluhetkiä ajatellen. Viime talvena vesimyyrät söivät vanhan herkullisen isomarjaisen karviaispuskan, niinpä kesällä hankin kaksi uutta ja toivon, että ainakin toinen niistä on yhtä makeamarjainen. Lajikkeet ovat muistaakseni 'Hinnonmäen keltainen' ja 'Invicta'. Kumpikin on kuvailujen perusteella suurimarjaisia ja makeita.

Ympäröivää heinikkoa taltuttamaan laitoin taimen ympärille vain lehtiä ja niiden päälle kiviä, jotta eivät lennä tuulessa pois.

Uutta kesää odotellessa voi muistella keltamataran hunajaista tuoksua!

Karviainen, tarhakarviainen Ribes Uva-crispa-Ryhmä

Keltamatara Galium verum

Marjaomenapensas Malus toringo var. sargentii

Papulanruusu Rosa Spinosissima-Ryhmä 'Papula'

Silkkikukka Clarkia

Ennen ja nyt

 Tuli jo syksyllä mieleen, että haluaisin tehdä blogijuttuja, joissa olisi kuvia alkuvuosista ja nyt, ehkä jostain siltä väliltäkin. Se vain vaatii aikaa, että etsii joitakin vanhoja kuvia ja uusia suunnilleen samoista paikoista otettuja.

Tuli vastaan tällainen kuva vuodelta 2010, jolloin olin alkanut luoda muotopuutarhan ensimmäistä istutusaluetta ja muotoilla mielenkiintoisesti poikki sahattua 'Åkerö' -omenapuuta. Peurat alkoivat tuolloin 2010 olla jo todellinen maanvaiva. 

Pari vuotta sitten rakensin tienvarteen aidan myös tähän muotopuutarhan kohdalle. Vuonna 2010 olin vain vetänyt verkkoaitaa muotopuutarhan ympärille yrityksenä pitää elikot ulkopuolella.

Tässä sama kohta viime maaliskuussa. Tämä on lempikohtiani, mutta harvemmin tulee kuvattua. Talon sisäänkäynti on toisella puolella ja kun kierrän tänne kulman takaa, avautuu muotopuutarha silmien eteen. Se on paras livenä, ei mikään kuva sitä oikein näytä.

Nyt näkyy tienvarren aita ja lopullisen muotonsa saanut 'Åkerö'. Puksipuita on tullut istutettua ja leikattua.
 

Nämä kuvat otin toukokuussa 2006, kun kävin tutustumassa paikkaan ja tein ostopäätöksen. Talon nurkalta otettujen kahden kuvan panoraamasta näkyy koko muotopuutarhan alue. Se oli heinikkoa ja nokkosikkoa lisättynä muutamilla nuorilla vaahteroilla ja rujolla omenapuulla, joka on vasemmalla. Heinikossa oli muutama marjapensas, niistä säästin joitakin.

Tuossa sama viime kesänä, tosin vähän eri kuvakulmasta, kun tämä ei ole panoraama, vaan suoraan sivulta päin otettu. Edellisessä kuvassa palloksi leikattu vaahtera on tässä suoraan omenapuun takana.

Muotopuutarhan idea syntyi keittiön ikkunasta käsin, kun sieltä pystyi kuvittelemaan keskusaukion ja sitä ympäröivät neljä istutusaluetta. Alue ei ole aivan symmetrinen ja tämä keittiön ikkunan alla oleva kukkapenkki on isoin. Lisäksi omenapuun takia ei voinut vetää poikkikäytävää tasan puoleenväliin.

Nyt muotopuutarha tuottaa iloa keväästä syksyyn ja talvellakin puksipuiden sekä kauniin muotoisen omenapuun takia. Toukokuussa on tulppaanien aika.

Halusin säännöllisten muotojen alueen – pidän symmetriasta – jossa puksipuuaitojen rajaamissa ryhdikkäissä penkeissä rehottaisi vallaton kasvien yltäkylläisyys. Loppukeväästä onkin jo rehevää ja lukuisia vihreän eri sävyjä.

Kesäkuussa on akileijojen, laukkojen ja pionien vuoro, ja lukuisien muiden kukkien. Puksipuuaitoja ei melkein enää näy. Ne eivät vieläkään ympäröi penkkejä täysin, mutta joka vuosi pistokkaita juurtuu ja kasvaa – ja jonakin vuonna aidat ovat täydelliset. Ja jo nyt minut valtaa täydellinen onni, kun näen taloni kulmalta nykyisin tämän näyn.

Juhlajuttu

 Tänään on tasan 15 vuotta siitä, kun tein ensimmäisen blogijuttuni. Paljon on aikaa kulunut, toisaalta tuntuu, että hetki vain. Alussa ei ollut paljon muita blogeja eikä sellaista kommentoinnin vuorovaikutusta kuin nyt. Taisin blogata kuukausia ennen kuin ensimmäinen kommentti tuli.

Ensimmäisessä blogijutussani on kuva lehmistä kyläniityllä ja maininta, että niityllämme taas laidunnettiin, vuosikymmenien tauon jälkeen. Ensin niitty piti raivata, sillä se oli jo ehtinyt pusikoitua. Tämä kuva on syksyltä 2007.

Onneksi lehmät ovat tulleet joka kesä Wattkastista nyt jo viidentoista vuoden ajan pitämään niittyjä hienoina ja avoimina. Tämän kuvan otin kesäkuun puolivälissä tänä vuonna. Kallionlaen kasvillisuudesta näkee, että kuivaa oli loppukeväästä lähtien.

En löytänyt kuvaa tarkalleen tältä päivältä 15 vuoden takaa, mutta tämän löysin, otettu 4.11.2007. Tuolloin vietin ensimmäisen kerran enemmän aikaa saaressa talvella. Vaikka siirsin kirjat tänne jo 2006 syksyllä, olin silloin vielä säännöllisessä työssä kaupungissa. Siirryin freelanceriksi loppukesällä 2007.

Näkymä keittiöstä olohuoneeseen on hieman muuttunut, yritän etsiä vastaavaa tuoreempaa kuvaa...

Otan hirveän vähän sisäkuvia, mutta löysin tämän kesältä 2016, kun olin tapetoinut keittiön seinän. 

Kuvia vertailemalla näkee, että olohuonettakin on tullut tapetoitua. Tuo on talon lounaisnurkka, johon kovimmat myrskytuulet osuvat, niinpä laitoin seiniin huokolevyä ja se vaati tapettia. Talon edellisten omistajien valkoiseksi maalaamaa olohuoneen lattiaa en fanita, mutta se peittyi lähes kokonaan ihanalta ystävältä saatuun muhkeaan punaiseen villamattoon – olohuoneeni on niin pieni, että siitä tuli lähes kokolattiamatto.

Viljo ehti ilostuttaa elämääni ja tuottaa rapaisia tassunjälkiä sekä blogisisältöä ihan alussa.

Talot olivat samoilla sijoillaan vuonna 2007.

Kuva tältä syksyltä: kumpikin on saanut uutta laudoitusta ja maalia. Pari vuotta sitten oli tärkeä etappi korjausrakentamisessa, kun vanha talo sai uuden hienon kolmiorimahuopakaton.

Kesän 2007 kuvassa näkyy vielä jättimäinen saarni, joka kasvoi lähes kiinni vanhan talon takanurkassa.

Tässä kuva tämän vuoden toukokuulta täynnä ihanaa kevään valoa. Huussista alaspäin on heinikon sijaan ruskopenkki, pusikot ovat vaihtuneet selkeämpiin puihin tai puuriveihin ja istutuksiin.

Tein vastikään kurjenmiekkapenkin vanhan talon kivijalan eteläpuolelle. Alussa (kuva kesältä 2007) siinä oli iso raparperi, jonka siirsin talon kengityksen ja laudoituksen tieltä turvaan muualle, saunan tienoille. Lapion takana on iso juhannuspioni, jota olen jakanut moneenkin paikkaan siitä huolimatta, että en tykkää sen kukista. Mutta se on ollut täällä kauemmin kuin minä. Purettavan lahon kuistin edessä kasvavat kultapallot siirtyivät myös.

Vanhassa talossa oli kupruilevat tapetit ja oma tunnelmansa, mutta se vaati niin mittavat korjaukset, että nämä piti poistaa ja hirsirakenne paljastaa. 

En vieläkään ole päässyt muuttamaan vanhaan taloon, mutta talo on kengitetty, laudoitettu ja maalattu, katto uusittu, tuvan hella muurattu uudelleen (katto oli vuotanut ja rikkonut hellan) ja lattiarakenteet uusittu. Sain viimein alkusyksyllä tuon kuvassa näkyvän osan lattiaa tasaiseksi, se vaati jokaisen lankun ohentamista uusien lattiavasojen kohdilta. Vielä pitää jostain keksiä uusi lankku vanhan, liian huonokuntoisen tilalle, mutta teen sen uudesta tavarasta, jos ei vintiltä löydy sopivaa lankkua. 

Menee vielä hetki ennen kuin pääsee valitsemaan tapetteja. Otin kuvan tämän vuoden kesäkuussa, kun olin punnertanut tuvan takaseinän ikkunankarmin paikoilleen ja laittanut siihen ikkunan.

Kesä 2007, näkymä keskeltä pihaa kohti saunaa ja navettaa. 

Sauna on jo niin laho ja vino, että vältän sen ottamista kuviin, mutta löysin tämän kuvan viime keväältä, kun olin vintillä lattianrakennushommissa (sielläkin!) ja nappasin kuvan vintin itäpäädyn ikkunanäkymästä. Näkyy vasemmalla pikkuinen navettani, keskellä vähän saunaa ja sen takana kasvimaata, jossa on kohopenkkejä. Asun keskellä kylää, naapurien rakennuksia on joka puolella. 

Miesystävä innostui ottamaan kuvia dronella viime keväänä. Sauna on onnistuneesti piiloutunut tienvarren kahden männyn taakse. Rintamamiestalon edessä on muotopuutarha. 

Aika paljon ruosteisia kattoja, mutta onneksi tuo yksi on uusittu.

Kylämme on keskellä saarta.

Tässä on tullut vuosien mittaan kirjoitettua blogijuttuja. Tämä on 2 518. postaus – piti tehdä juhlapostaus, kun tuli 2 500 täyteen, mutta unohdin. 

Kommentteja on tullut 66 914, lämmin kiitos jokaisesta!

Katselukertoja on lähemmäs kaksi miljoonaa, mutta niitä en seuraa enkä niistä perusta, sillä mukana ovat kaikenmaailman trollit ja trullit. Esimerkiksi viime viikon aikana blogiani on katsottu tilaston mukaan yli 3 000 kertaa – enpä usko, että monikaan niistä on oikeasti lukija, joka on lukenut juttuja. Hienoa tietysti, jos on ja jos blogini tuottaa iloa tai tietoa, se on vähän tarkoituskin.

Juhlan kunniaksi pistän arvonnan.

Arvon kolme palkintoa. Minulta vähän loppui mielikuvitus, joten palkinnot ovat niin ikään tuottamaani tekstiä ja puutarha-asiaa, toivottavasti jotakin uuttakin, jota et jo ole täältä blogista lukenut. 

Olen kirjoittanut muutaman puutarha-aiheisen tietokirjan, niistä arvon kaksi, Kukkia sipuleista ja Kukkaloistoa keväästä syksyyn (pehmeäkantinen versio, sillä minulla on vain niitä jäljellä).

Olen myös ollut mukana Oma PIHA -lehdessä erilaisissa ja monenlaisissa rooleissa jo vähän ylikin 15 vuotta, ja oikeastaan vakituinen työ Oma PIHA -lehden parissa mahdollisti sen, että sain pankkilainan ja pystyin ostamaan tämän rakkaan työleirini saaristosta. 

Oma PIHA -lehti, tai sama kustantaja, on julkaissut myös Pihakalenteria jo yli 15 vuotta. Juuri nyt on ilmestymässä uusi kalenteri, jonka uunituoreen ennakkokappaleen sain tällä viikolla, niinpä yksi palkinnoista on Pihakalenteri 2023.

Jos sinulla on jo joku tai kaikki nämä, niin keksitään jotain muuta, jos arpaonni osuu kohdallesi.

Osallistut arvontaan jättämällä kommentin torstaihin 10.11.2022 klo 24 mennessä, voittajat saavat sitten arvan nostamisjärjestyksessä valita palkintonsa. Yritän saada Mustin toimimaan virallisena valvojana, sillä hän on ollut Saaripalsta-blogissa alusta asti.

Kiitos kaikista näistä vuosista tähän asti!

Saila ja pojat