Juhlajuttu

 Tänään on tasan 15 vuotta siitä, kun tein ensimmäisen blogijuttuni. Paljon on aikaa kulunut, toisaalta tuntuu, että hetki vain. Alussa ei ollut paljon muita blogeja eikä sellaista kommentoinnin vuorovaikutusta kuin nyt. Taisin blogata kuukausia ennen kuin ensimmäinen kommentti tuli.

Ensimmäisessä blogijutussani on kuva lehmistä kyläniityllä ja maininta, että niityllämme taas laidunnettiin, vuosikymmenien tauon jälkeen. Ensin niitty piti raivata, sillä se oli jo ehtinyt pusikoitua. Tämä kuva on syksyltä 2007.

Onneksi lehmät ovat tulleet joka kesä Wattkastista nyt jo viidentoista vuoden ajan pitämään niittyjä hienoina ja avoimina. Tämän kuvan otin kesäkuun puolivälissä tänä vuonna. Kallionlaen kasvillisuudesta näkee, että kuivaa oli loppukeväästä lähtien.

En löytänyt kuvaa tarkalleen tältä päivältä 15 vuoden takaa, mutta tämän löysin, otettu 4.11.2007. Tuolloin vietin ensimmäisen kerran enemmän aikaa saaressa talvella. Vaikka siirsin kirjat tänne jo 2006 syksyllä, olin silloin vielä säännöllisessä työssä kaupungissa. Siirryin freelanceriksi loppukesällä 2007.

Näkymä keittiöstä olohuoneeseen on hieman muuttunut, yritän etsiä vastaavaa tuoreempaa kuvaa...

Otan hirveän vähän sisäkuvia, mutta löysin tämän kesältä 2016, kun olin tapetoinut keittiön seinän. 

Kuvia vertailemalla näkee, että olohuonettakin on tullut tapetoitua. Tuo on talon lounaisnurkka, johon kovimmat myrskytuulet osuvat, niinpä laitoin seiniin huokolevyä ja se vaati tapettia. Talon edellisten omistajien valkoiseksi maalaamaa olohuoneen lattiaa en fanita, mutta se peittyi lähes kokonaan ihanalta ystävältä saatuun muhkeaan punaiseen villamattoon – olohuoneeni on niin pieni, että siitä tuli lähes kokolattiamatto.

Viljo ehti ilostuttaa elämääni ja tuottaa rapaisia tassunjälkiä sekä blogisisältöä ihan alussa.

Talot olivat samoilla sijoillaan vuonna 2007.

Kuva tältä syksyltä: kumpikin on saanut uutta laudoitusta ja maalia. Pari vuotta sitten oli tärkeä etappi korjausrakentamisessa, kun vanha talo sai uuden hienon kolmiorimahuopakaton.

Kesän 2007 kuvassa näkyy vielä jättimäinen saarni, joka kasvoi lähes kiinni vanhan talon takanurkassa.

Tässä kuva tämän vuoden toukokuulta täynnä ihanaa kevään valoa. Huussista alaspäin on heinikon sijaan ruskopenkki, pusikot ovat vaihtuneet selkeämpiin puihin tai puuriveihin ja istutuksiin.

Tein vastikään kurjenmiekkapenkin vanhan talon kivijalan eteläpuolelle. Alussa (kuva kesältä 2007) siinä oli iso raparperi, jonka siirsin talon kengityksen ja laudoituksen tieltä turvaan muualle, saunan tienoille. Lapion takana on iso juhannuspioni, jota olen jakanut moneenkin paikkaan siitä huolimatta, että en tykkää sen kukista. Mutta se on ollut täällä kauemmin kuin minä. Purettavan lahon kuistin edessä kasvavat kultapallot siirtyivät myös.

Vanhassa talossa oli kupruilevat tapetit ja oma tunnelmansa, mutta se vaati niin mittavat korjaukset, että nämä piti poistaa ja hirsirakenne paljastaa. 

En vieläkään ole päässyt muuttamaan vanhaan taloon, mutta talo on kengitetty, laudoitettu ja maalattu, katto uusittu, tuvan hella muurattu uudelleen (katto oli vuotanut ja rikkonut hellan) ja lattiarakenteet uusittu. Sain viimein alkusyksyllä tuon kuvassa näkyvän osan lattiaa tasaiseksi, se vaati jokaisen lankun ohentamista uusien lattiavasojen kohdilta. Vielä pitää jostain keksiä uusi lankku vanhan, liian huonokuntoisen tilalle, mutta teen sen uudesta tavarasta, jos ei vintiltä löydy sopivaa lankkua. 

Menee vielä hetki ennen kuin pääsee valitsemaan tapetteja. Otin kuvan tämän vuoden kesäkuussa, kun olin punnertanut tuvan takaseinän ikkunankarmin paikoilleen ja laittanut siihen ikkunan.

Kesä 2007, näkymä keskeltä pihaa kohti saunaa ja navettaa. 

Sauna on jo niin laho ja vino, että vältän sen ottamista kuviin, mutta löysin tämän kuvan viime keväältä, kun olin vintillä lattianrakennushommissa (sielläkin!) ja nappasin kuvan vintin itäpäädyn ikkunanäkymästä. Näkyy vasemmalla pikkuinen navettani, keskellä vähän saunaa ja sen takana kasvimaata, jossa on kohopenkkejä. Asun keskellä kylää, naapurien rakennuksia on joka puolella. 

Miesystävä innostui ottamaan kuvia dronella viime keväänä. Sauna on onnistuneesti piiloutunut tienvarren kahden männyn taakse. Rintamamiestalon edessä on muotopuutarha. 

Aika paljon ruosteisia kattoja, mutta onneksi tuo yksi on uusittu.

Kylämme on keskellä saarta.

Tässä on tullut vuosien mittaan kirjoitettua blogijuttuja. Tämä on 2 518. postaus – piti tehdä juhlapostaus, kun tuli 2 500 täyteen, mutta unohdin. 

Kommentteja on tullut 66 914, lämmin kiitos jokaisesta!

Katselukertoja on lähemmäs kaksi miljoonaa, mutta niitä en seuraa enkä niistä perusta, sillä mukana ovat kaikenmaailman trollit ja trullit. Esimerkiksi viime viikon aikana blogiani on katsottu tilaston mukaan yli 3 000 kertaa – enpä usko, että monikaan niistä on oikeasti lukija, joka on lukenut juttuja. Hienoa tietysti, jos on ja jos blogini tuottaa iloa tai tietoa, se on vähän tarkoituskin.

Juhlan kunniaksi pistän arvonnan.

Arvon kolme palkintoa. Minulta vähän loppui mielikuvitus, joten palkinnot ovat niin ikään tuottamaani tekstiä ja puutarha-asiaa, toivottavasti jotakin uuttakin, jota et jo ole täältä blogista lukenut. 

Olen kirjoittanut muutaman puutarha-aiheisen tietokirjan, niistä arvon kaksi, Kukkia sipuleista ja Kukkaloistoa keväästä syksyyn (pehmeäkantinen versio, sillä minulla on vain niitä jäljellä).

Olen myös ollut mukana Oma PIHA -lehdessä erilaisissa ja monenlaisissa rooleissa jo vähän ylikin 15 vuotta, ja oikeastaan vakituinen työ Oma PIHA -lehden parissa mahdollisti sen, että sain pankkilainan ja pystyin ostamaan tämän rakkaan työleirini saaristosta. 

Oma PIHA -lehti, tai sama kustantaja, on julkaissut myös Pihakalenteria jo yli 15 vuotta. Juuri nyt on ilmestymässä uusi kalenteri, jonka uunituoreen ennakkokappaleen sain tällä viikolla, niinpä yksi palkinnoista on Pihakalenteri 2023.

Jos sinulla on jo joku tai kaikki nämä, niin keksitään jotain muuta, jos arpaonni osuu kohdallesi.

Osallistut arvontaan jättämällä kommentin torstaihin 10.11.2022 klo 24 mennessä, voittajat saavat sitten arvan nostamisjärjestyksessä valita palkintonsa. Yritän saada Mustin toimimaan virallisena valvojana, sillä hän on ollut Saaripalsta-blogissa alusta asti.

Kiitos kaikista näistä vuosista tähän asti!

Saila ja pojat