Saturday, 5 November 2022

Piha kuin karkkikauppa

 Tarjolla herkullisia värejä!

Nyt on se hetki, jolloin japaninlehtikuusi on kauneimmillaan. On se kyllä keväälläkin, kun uudet neulaset puhkeavat, mutta näin loppusyksyllä sen väri on aivan erityisen ihana. Lämmin keltainen on juuri sitä, mitä marraskuuhun kaivataan.
Edessä on jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar'; se kasvaa niin tuulensuojaisessa paikassa, että on vielä lehdessä, kun tuulisempien paikkojen syreeneistä ovat lehdet jo menneet.

Huussin tienoilla on saarnirivi ollut jo pitkään paljas, mutta hapankirsikat tulevat ruskaan aivan viimeisten joukossa. Väri on ihana, oranssia ja keltaista, kuin appelsiini-sitruunakarkkipussin sisältö.

Ensimmäiset ja viimeiset: saarnien kaartuvat, paljaat oksat ja kirsikat täynnä iloisenvärisiä ruskalehtiä. Jotenkin niiden lehdet näyttävät aina leijuvan ilmassa, kuin eivät olisi kiinni missään.
Ruusut ovat vielä aika vihreinä.

Kuvassa, jossa näkyi huussi, saattoi vasemmassa reunassa nähdä punaista. Se on japaninvaahtera 'Osakazuki', joka on ollut kirkkaanpunainen jo viikkoja.

Puolet sen lehdistä on pudonnut ja ovathan ne maassakin koristeellisia. 

Vähän ylempänä, huussin takana Rivendellissä, asustaa lumipalloheisi. Kunpa tämä ja lajitoverinsa kasvaisi, luulisi tämän lehtomaisen paikan kelpaavan. 
Pitää vain laittaa tällekin verkko, aiemmat verkot loppuivat ja nyt tulin kaupungista uuden verkkosatsin kanssa. Peurat nimittäin rakastavat heisiä. 
Ne ovat rikkoneet porttini: toisen päädyn pystypuu poikki ja toisessa päässä aidantolpan jalka mennyt poikki hitsauskohdasta. Hitsaukset ei kai ole tehty sitä ajatellen, että niiden pitää kestää satakiloisen peuran juoksevan tai hyppäävän päin porttia tai aitaa; ei ole ensimmäinen kerta, kun metallinen tolpanjalka menee rikki.
Joka tapauksessa: heidellä on ihana vaaleanpunainen ruska!

Samanvärinen on valkovarjohiippa 'Yenomoto'. 
Istutin tämän kolme vuotta sitten ja vasta tänä kesänä se tuli kunnolla kukkaan. Harmitti vietävästi, kun unohdin kuvata sen juuri silloin: yhtäkkiä muistin, mutta kukat olivat jo lakastuneet. Kukat olivat todella kauniit. Toivon, että se kukkii ensi vuonna taas ja tällä kertaa olen kameran kanssa valmiina vaikka makuupussissa.
Mukavaa, että sillä on kaunis ja pitkään kestävä syysväri.

Hienostuneen pehmeänsävyiseen syysmuotiin luottaa myös kiinanpunapuu. Se on vasta alkanut saada toffeenruskeaa ruskaväriä pehmeisiin neulasiinsa.

Kuparivaahteran ruska näyttää olevan leiskuvanpunainen, samalla tapaa kuin jotkut mongolianvaahterat. Tästä tulee vähän isompana myös tärkeä talvisen puutarhan kaunistus, sillä kuori on kanelinruskea ja liuskoittuu kauniisti.

Punaperuukkipensaiden ('Royal Purple') väri kehittyy jännittävästi, lehtisuonet tulevat esiin monissa sävyissä. Kuvassa näkyy metsätyräkin ja värimintun vielä vihreitä lehtiä.

Lopetetaan siihen, mistä aloitettiinkin eli japaninlehtikuuseen. Sen aluskasvillisuus on myös ihan kivan väristä: iirikset vihreinä, palmusarat kelta-vihreinä ja oikeassa reunassa vilkuttaa kuningassaniaisen kelta-ruskea iso lehti.


Hapankirsikka Prunus cerasus
Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä
Japaninlehtikuusi Larix kaempferi
Japaninvaahtera Acer palmatum
Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides
Kuningassaniainen Osmunda regalis
Kuparivaahtera Acer griseum
Lumipalloheisi Viburnum opulus 'Roseum' ja muut kerrannaiset
Metsätyräkki Euphorbia dulcis
Palmusara Carex muskingumensis
Punaperuukkipensas Cotinus coggygria f. purpureus
Valkovarjohiippa Epimedium × youngianum
Väriminttu Monarda

8 comments :

  1. Ihanaa, kun näkee jossakin vielä olevan laarit pullollaan väri-iloa. Täällä Mäntsälän seudulla pitää kyllä jo ”nyhtää” värejä huomioidakseen. Suuret lehtikuusen harittavat jo typötyhjinä.
    Merja M

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kivasti on vielä nallekarkkeja, vihreitä kuulia, toffeeta, sitrusrakeita ;-) Ei ole mennyt pelkäksi tummaksi suklaaksi!
      Lehtikuuset ovat niin ihania ruskassaan pörheinä ja keltaisina. Täällä onneksi vielä, mutta ei varmaan enää pitkään, kun puu on jo kokonaan keltainen.

      Delete
  2. No, sinä saat todellakin ihastella värikkäitä herkkuja pitkään. Tutkailin tuon japaninlehtikuusen tietoja juuri muutama päivä sitten ja se taitaa olla tarkempi kasvupaikastaan, kuin ’perus’ lehtikuusi, mitä täällä meidän alueella on aika paljon kasvamassa. Tuokin olisi kiva istuttaa seurattavaksi.
    Ja tässä jutussasi olis myös nuo muut ihanat herkut kuten tuo kuparivaahtera. Ostin muuten sen Elina Saarikosken kirjan Arboretumin perustamisesta ja jäi mieleen mm. sirovaahtera, sitä ei varmaankaan ole helppo löytää myytävänä taimena? Tosin joudun muutenkin tilaamaan erikseen monet erikoisemmat lajit, koska täällä näitä ei löydy hyllytavarana.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sirovaahtera jäi minullekin siitä kirjasta mieleen, sillä sitä kovasti kehuttiin, mutta sitten siitä ei ollutkaan mitään tietoja. Harmitti. Oma kuparivaahterani, kuten lukuisat muut erikoisemmat kasvit, ovat kotoisin Vakka-Taimesta. Se on oikea aarreaitta. Siellä kylvetään lajit siemenistä ja niiden alkuperätkin ovat yleensä tiedossa, että mistä päin maailmaa (usein alkuperäisiltä kasvupaikoiltaan). Vesa Muurinen on todella antautunut kasvimaailmalle ja onneksi niin, että hän tuottaa ihania taimia muillekin hurahtaneille. Eihän näitä erikoisempia kasveja yhtään mistään tavallisista myymälöistä löydä. Mutta voihan olla, että löydät sirovaahteran jostain sieltä lähempääkin.

      Delete
  3. Todellakin kuin karkkikauppa. Kauniita värejä ja hienoja lehtimuotoja. Etenkin Osakazukilla ja punaperuukkipensaalla on upeat lehdet. Valkovarjohiippa on jotenkin niin herkän oloinen kasvi, kun oikeastaan kaikki varjohiipat. Teeppä joskus laajempi postaus varjohiipoista. Kiinnostavat kovasti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihania värejä, ja tänään sai vielä nauttia auringonpaisteestakin vähän väliä pilvien väleistä! Osakazuki näyttää siltä, kuin sen lehdissä olisi jotkut lamput, se on niin hohtavan punainen. Yritin saada siitä tänään kuvia auringossa, mutta en tiedä, sainko silti sitä efektiä. Se on aivan ihmeellisen punainen.
      Kiitos juttuaiheesta, luulen, että olen joskus tuollaisen blogijutun tehnyt, mutta siitä on iät ja ajat! OIisikin tosiaan kiva tehdä uusi. Kovin paljon kuvia kukinnoista ei minulla tältä vuodelta ole, kun osa kärsi talvesta, ja tuo yksi sitten jäi kokonaan kuvaamatta, eikä minulla ole kuvaa sen kukista siis ollenkaan, höh. Tänä vuonna siirsin pari varjohiippaa toivottavasti parempiin paikkoihin ja toivon näkeväni kukkia. Yksi erikoisempi ei versonut tänä vuonna ollenkaan - olisipa se silti elossa ihmeen kaupalla.

      Delete
  4. Niin ihanaa katsella vielä värejä tähän aikaan vuodesta, vaikkakin sitten oman puutarhan sijaan blogeissa. Tavallinen lehtikuusi on tavattoman kaunis niin keväällä kuin syksylläkin eikä japaninlehtikuusi näytä jäävän yhtään huonommaksi. Japaninvaahteran lehdet ovat upeat, niin väriltään kuin muodoltaan.
    Pinkkiä ruskaa on harvemmalla kasvilla. Ei tule äkkiseltään mieleen omasta puutarhasta oikein mitään edes vaaleanpunertavaa ruskaväriä saavaa kasvia. Tai ehkä joku pensasmustikoista oli jossain vaiheessa sellainen epämääräisen pinkihtävän (mikä sana! :D) oranssi. Ja ehkä jossain kurjenpolvessa on ollut satunnaisesti yksittäisiä pinkkejä lehtiä. Viimeksi kun kävin varjohiippojani katsomassa, ne olivat vielä vihreitä ja muistaakseni ainakaan muutamia vuosia minulla ollut 'Niveum' ei ole ehtinyt saada minkäänlaista ruskaa ennen lumeen hautautumista. Moni kasvi myös ehtii paleltua ennen ruskaantumista. Niinpä on kiva nähdä, millaisia värejä mihinkin kasviin tulee siellä, missä syksy jatkuu pidempään.
    Mukavaa pian alkavaa viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mukavaa, että nautit näin virtuaalisesti leudosta saaristosyksystä. Lehtikuuset ovat ihania. Japanilaisella ei hirveän isoa eroa niihin tavallisempiin ole, jää hitusen pienemmäksi ja kesällä sen neulaset ovat sinertävämmät, eron näkisi, jos olisivat vierekkäin. Iso ero on kyllä talvenkestossa.
      Täällä on paras pinkkiruskakasvi kirsikkasorvarinpensas, mutta lumipalloheisi ja myös ruusuherukka näyttävät myös tarjoavan samaa hailakkaa pinkihtävää sävyä. Varjohiipoissa on tosi isoja eroja. Täälläkin osa on vihreänä, osa taitaa olla ainavihantiakin. Harmi, kun yksi, joka menee hienon tummaksi talvella, on kai heittänyt veivinsä viime talveen.
      Kiitos, hyvää alkavaa viikkoa sinullekin!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!