Hyvä puutarhapäivä

 Viimein on lämpimämpää tuulesta huolimatta! Viime yön alin oli +3,5 astetta eli varsin lämmin – pari viikkoa sitten se taisi olla päivän ylin lämpötila.

Sain uuden minipesuhuoneeni katon valmiiksi, mikä ei ole vähäpätöinen suoritus, sillä se on vaatinut samaan tahtiin kattopeltien irrottamista vanhasta lahosta saunasta.

Mutta ei siitä nyt enempää, sillä puutarha on paljon ihanampi ja kiinnostavampi asia. Ruusuherukka on viimein avannut kukkansa, kauan se jaksoikin pitää nuppuja kiinni.

Vähän ylempänä rinteessä kukkivat viime syksynä istutetut balkaninvuokot ja vuosia vanhat, ystävän antamat 'Quebec' -raitatulppaanit.

Olen niin iloinen, että tartuin balkaninvuokkopussiin, tai että se ylipäätään tuli syksyllä vastaan jossain kaupassa. Tämä vaaleanpunainen lajike on 'Charmer' ja sitä kasvaa myös muutama metriä ylempänä, mutta siinä vuokoilla ei kai ole ihan tarpeeksi tilaa ja niitä on vain vähän. Tässä aivan penkin eteläpäässä toivon näiden saavan rutkasti kaipaamaansa valoa.

Tulppaanit näyttävät lisääntyneen, sillä muistelen alun perin istuttaneeni niitä viisi. Nyt olen laskenut tuossa seitsemän kukkaa. Aika mahtavaa.

Tulppaanien ja vuokkojen välissä on jokin raunioyrttiristeymä, se oli alun perin keltakirjavalehtinen 'Goldsmith', mutta kirjavuus jäi nopeasti kokovihreiden lehtien jalkoihin. Tuo näyttää olevan kumminkin varsin hyvinkäyttäytyvä tyyppi, ei mikään jyrääjä, kuten jotkut raunioyrtit – kukatkaan eivät ole siniset, vaan punertavat – niin että olen ilolla pitänyt tuon kasvin.

Koska yöpakkaset kai loppuivat, uskalsin siirtää Madonnan ulos paikalleen vartioimaan ja suojelemaan pieniä kasveja. Tässä alkaa kyllä olla jo niin rehevää, että pienet ovat jo jääneet vähemmistöön. Suunnilleen Madonnan edessä niitä alkuperäisiä 'Charmer' -balkaninvuokkoja pitäisi olla. Jokusen lehden löysin.

Hämyvuokko eli sinertävä valkovuokko 'Robinsoniana' siinä kyllä viihtyy ja leviää.

Näkymä alarinteeseen 'Quebec' -tulppaaneihin ja 'Charmer' -vuokkoihin on kiva; vastavalo kohottaa värit esiin.

Hiukkasen ylempänä on seljakämmeköiden pieni alue. Löysin kolme, voi löytyä lisääkin.

Totuus on nimittäin tämä. Siinä on triljoona käärmeenlaukan siementaimea ja muutama narsissikin löytyi vielä pieneltä seljakämmeköiden pläntiltä (joka on keskellä edessä oleva ruskeampi, verkolla suojattu kohta). Yritin kitkeä varovasti ja toivon, etten kiskonut yhtään seljakämmekkää ylös.

Takana on rotkolemmikki, joka on ollut kukassa jo pidempään, ihmeen aikainen tyyppi. Muut ovat vasta nousemassa maasta!

Oikealla näkyy tarhajouluruusujen siementaimia, nyt siirrytään niiden vyöhykkeelle.

Vanhastaan niiden alueen merkkipaaluna on ollut iso saarni, mutta nyt jouluruusut ovat levinneet tästä alemmaskin. 

Ihanat kevätesikot aloittavat kukinnan ihan justiin! Ne kasvavat tässä luonnostaan ja kuvassa näkyy kolme muutakin tonttini vapaaehtoista: violetti pystykiurunkannus sekä keltaiset pikkukäenrieska ja mukulaleinikki. Jotakin niistä kolmesta tai kaikkia yhdessä on tällä hetkellä kukassa varmaan jokaisella neliömetrillä.

Saarnesta ylärinteeseen alkaa Rivendell. Nyt kukkii ihana valkoinen narsissi 'Genève', sen alla keltavuokkoa. Varjoliljat nousevat raikkaanvihreinä tupsuina, niiden takana pihani tummin jouluruusu.

Siivoilin Rivendelliä vähän, mikä ei oikein näy, kun paikka on puolivilli. Kuivien korkeiden liljanvarsien sun muiden korsien katkominen auttaa silti näkemään jouluruusut paremmin. Tässä näkyy kolme isoa pehkoa, jotka kaikki ostin taimina vuosikausia sitten. Edessä vihreäkukkainen, keskellä punainen ja taustalla kivimuurin edessä lähes mustanpuhuvan viininpunainen, todellinen herkku. Ostin nämä kukkivina kevätmessuilta tai jostain myymälästä, joka tapauksessa niin, että sain valita kukkavärit. Se on tärkeää, muuten tulee vähän mitä sattuu.

Rivendell jatkuu ylärinteeseen kallioon saakka ja oikeastaan sinnekin, mutta siellä ei vielä ole hirveästi mitään – paitsi syksyllä istutettu kuriilienkirsikka, joka on jo alkanut kukkia!

Vasemmalla on 'Genève' -narsissi, vähän ylempänä on myöhemmin kukkivaa 'Loth Lorien' -narsissia, valkea sekin. Ylös rinteeseen jatkuva violetti pystykiurunkannusten sankka joukko näyttää kivalta jouluruusujen väleissä. Tuolla ylempänä on jouluruusujen siementaimia, oikeassa alakulmassa taimena ostamani, nyt jo jättiläinen.

Tämä kohta keltavuokkoineen on juuri nyt mukavan näköinen. Täälläkin kasvaa kevätesikkoa, mutta puun alla ne tulevat vähän myöhemmin kukkaan kuin aivan auringossa kasvavat. Vaikka puissa ei vielä ole lehtiä. Ihanan valoisaa vielä jonkin aikaa!

Keskellä kuvan yläreunaa on nuokkusyreeni, ei vielä lehdessä, kuten eivät muutkaan syreenit. Sen takana on tummimman jouluruusun mustanpuhuvaa hahmoa. Että osaa olla ihanan värinen, oikea gootti – valitsin taimien rullakosta tummimman.

Aurinkoista viikon jatkoa ja jännittävää viisuiltaa! Luulen, että painun pehkuihin, päivät ovat tähän aikaan vuodesta niin täysiä: leipätyötä, vanhan saunan purkua ja uuden rakentamista, polttopuiden tekoa ja keskiaikaopintoja mahtui tähänkin päivään, sekä tietysti bloggausta – pakko tätä kaikkea ihanaa on saada jakaa ja mikä olisi ihanampaa kuin jakaa se teidän puutarhaystävien kanssa.

Ainoa, mitä tähän päälle toivon, on sade. Meillä satoi viimeksi vappuna ja siitä on jo aikaa. Tuuliset säät ovat kuivattaneet maata liiankin tehokkaasti. Tälle viikolle luvattu sade on häipynyt eikä edes kymmenen vuorokauden ennusteeseen mahdu yhtäkään sadepäivää; näyttää olevan auringon kuvia lähes joka päivä. Ihanaahan se on, mutta puutarhuri toivoo säännöllisiä sateita.

Balkaninvuokko Anemone blanda

Keltavuokko Anemone ranunculoides

Kevätesikko Primula veris

Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum

Mukulaleinikki Ficaria verna

Nuokkusyreeni Syringa komarowii subsp. reflexa

Pikkukäenrieska Gagea minima

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Raitatulppaani Tulipa Greigii-Ryhmä

Raunioyrtti Symphytum

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Seljakämmekkä Dactylorhiza sambucina

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Valkovuokko Anemone nemorosa

Keltaisia pilkkuja ja jouluruusuja

 Teki mieli vielä laittaa kuva avautuneesta keltapilkkuisesta kevätlumipisarasta, se on kyllä ollut kukassa jo jonkin aikaa.

Onneksi se kasvaa kuistin varjossa, kukinta kestää kauan.

Ruskopenkin eteläpäässä minut yllätti toinen keltainen ilonpilkahdus. Isokäenrieska! Sain tätä ystävältä viime vuonna, nyt se kukkii. Olin lähes unohtanut tämän. 

Kukat avautuivat muutamaa päivää aiemmin kuin tonttini omat pikkukäenrieskat. Nyt nekin ovat jo aloittaneet kukkimisen.

Lähdetäänpä sitten rinnettä ylös pitkin vuokko-esikkopenkkiä. Istutin sen eteläpäähän viime syksynä balkaninvuokkoa 'Charmer', sitä minulla on samassa penkissä ennestäänkin vähän ylempänä. Joten kun näin tätä ihanaa lajiketta, tartuin pussiin heti, sillä tätä harvemmin näkee.

Vähän varjossa kasvavat siniset pikkusinililjat avautuvat myöhemmin kuin muotopuutarhan vaaleanpunaiset, jotka kylpevät auringossa. Sininen on pikkusinililjan luonnonmuoto, perusväri. Välissä on valkokukkaista posliinihyasinttia.

Nyt ollaan jo kohdassa, josta alkavat jouluruusuapajat. Niiden siementaimia löytyy kaikkialta. Jo sirkkalehdet ovat kiiltävät ja helposti tunnistettavat. Ehkä sirkkalehtien reunojen punertava sävy enteilee punertavia kukkia?

Kaikki eivät toki selviä kukintaikään, eikä tarvitsekaan, muuten tulee ahdasta.

Vieressä kukassa on persiansinililja, ne alkavat olla kukinnan lopulla, kun samantapainen posliinihyasintti aloittelee.

Tarhajouluruusun siementaimista tulee vähän kaiken värisiä. Tämä on aika kiva vaalea.

Alun perin istutin viininpunakukkaisen.

Sitten menin hankkimaan myös vihreäkukkaisen, joka on toki kovin kaunis.

Sen vieressä onkin jo tämän värinen siementaimi. Tavallaan ihan kiva. Mietin silti, pitäisikö siirtää tämä toisaalle hailentamasta tulevia polvia. Pari hailukkaa olen jo siirtänyt hedelmätarhan rinteeseen.

Jouluruusualueen kukkavalikoima vaihtuu hiljalleen. Lumikellot ja vihreäpilkkuinen kevätkellokin ovat kohta muisto vain. Niiden kukintahetki on kovin kaunis.

Tilalle nousee jouluruusujen lisäksi narsisseja, keltavuokkokin on yhtäkkiä ponnistanut maasta. Tässä kasvaa lisäksi luonnostaan kevätesikkoa. Tällainen minilehto saarnien alla. Niiden lehtimassa maatuu kuulemma täydelliseksi lehtomullaksi.

Koska kukkii -haasteen jouluruusukin avasi ensimmäisen kukkansa, nyt en enää muista, minä päivänä. Se on tasan keskellä kuvaa saarnen juurta vasten.

Kukkaisaa sunnuntaita, toivottavasti teillä ei sada lunta!

Balkaninvuokko Anemone blanda

Isokäenrieska Gagea lutea

Keltavuokko Anemone ranunculoides

Kevätlumipisara, kevätkello, keltapilkkuinen Leucojum vernum var. carpathicum

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Pikkukäenrieska Gagea minima

Pikkusinililja Scilla bifolia

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Kevätkalenterin yhdeksäs luukku

 Jouluruusut

Pari viikkoa sitten kuvasin tarhajouluruusuja huussin vieressä. Ne ovat todella kauniita lumettoman talvikauden kasveja. 

Sittemmin tuli kyllä lunta, mutta eipä nyt keskitytä siihen, vaan matkustetaan kevääseen!

Jouluruusu on todella aikainen. Perennoista varmasti aikaisin – kuvassa voi nähdä, että lumikello kukkii samaan aikaan. Otin tämän kuvan viime maaliskuun viimeisenä päivänä. Sen jälkeen tuli vielä reippaasti lunta, mutta eipä keskitytä siihenkään.

Lumi ja lyhyehköt pakkasjaksot eivät haittaa: tässä sama jouluruusu pari viikkoa myöhemmin, kun lunta on tullut ja mennyt. Kukat eivät ole mitenkään siitä vioittuneet, vaikka olivat lähes hautautuneet lumeen.

Tämä on tarhajouluruusun siementaimi, ihanasti kylväytynyt ison saarnen sammaleisten juurten väliin.

Siementaimia on alkanut ilmestyä alueella sinne tänne; nämä ovat hakeutuneet ylemmäs rinteeseen ja sointuvat hyvin pystykiurunkannuksiin, joita kasvaa tässä runsain mitoin.

Alue on tontin länsireunalla, kivimuurin vierellä, saarnirivin alla. Huussi olisi kuvasta oikealle. Ison saarnen mittava juuri kulkee jouluruusualueen poikki (joka myös esikkopeltona ja Rivendellinä tunnetaan). Tässä vaiheessa jouluruusut ovat olleet kukassa jo pitkään, mukaan on liittynyt narsisseja, keltavuokkoja ja ensimmäisiä kevätesikoita. Varjoliljoja nousee vihreinä pehkoina. Keskellä kuvaa olevan pehkon takana on erityisen tumma tarhajouluruusu.

Yksi ihanimmista jutuista on tähän osuva valo. Myöhään lehteen tulevien saarnien alla on valoisaa. Tähän kohtaan osuu ihanasti ilta-aurinko kohottaen jouluruusujen sävyt jalokiviväreiksi.

En kyllästy katselemaan tätä kohtaa, en livenä enkä kuvissa, anteeksi vain.

Lopetetaan hapankirsikoiden kukintaan toukokuulla, nyt alkaa kevätesikoiden aika ja jouluruusut viimein lopettelevat, onhan niiden kukkia saanut ihailla jo kaksi kuukautta tässä vaiheessa.

(Kerta kiellon päälle.)

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Värit senkun paranoo

 Sama paikka, viikkoa myöhemmin kuin viimeksi.

Saarnen alla japaninvaahtera 'Osakazuki' ja tarhakalliokielo esiintyivät jo edellisessä jutussa. Kuvasta näkee, kuinka peurat riipivät kalliokielojen lehtiä, onneksi eivät vielä kaikkia, ja vaahterakin on toistaiseksi saanut olla rauhassa. Ennen pitkää sitäkin aletaan typistää, joten eilen suojasin verkoilla kaikki kolme japaninvaahteraani. 

Saarni oli ensin limenvihreä, sitten keltainen.

Tästä näkee vähän, kuinka tärkeä saarni on puutarhani luonteelle. Tuolla länsilaidalla se vartioi pihapiiriä; lempeä jättiläinen.

Lempinäkymä kuistilta länteen kylälle päin. Tuolla kauempana on tummalehtinen kirsikkaluumu ja punaisena hehkuva makeakirsikka ja niiden välissä hieno iso vaahtera, jonka takana suoraan on mahtava tammi, ne sulautuvat yhdeksi täältä päin katsottuna.

Omalla pihallani punaisin oli tässä vaiheessa sirotuomipihlajan ja pilvihelmipihlajan yhdistelmä portista vasemmalle.

Tässä ne ovat. Pilvihelmipihlajan olen saanut helmipihlajana, mutta viime aikoina on selvinnyt, että lähes kaikki helmipihlajat (Sorbus koehneana) on määritelty väärin jo sata vuotta sitten. Nämä parimetriseksi kasvavat puskat, joita yleisesti on helmipihlajana myyty, ovat pilvihelmipihlajaa (Sorbus frutescens). Aito helmipihlaja kasvaa monimetriseksi puuksi.

Sirotuomipihlajan kunnosta olen tänä kesänä ollut huolissani. Kuvastakin näkyy, kuinka sen lehdet ovat harvassa, onnettoman pieniä ja vähän käpristyneitä, näin siis koko kesän ajan. Olisivatko myyrät syöneet senkin juuria, vai kuivuus ollut asialla, mene ja tiedä. Toivottavasti kaunis pieni puuni on ensi vuonnakin hengissä. 

Portin koreaköynnöskuusama 'Goldflame' kukkii aina vain.

Kun jatketaan portilta alamäkeen, tulee muutaman erikoisemman puun ja pensaan alue. Tässä myyrä mylläsi viime talvena oikein kunnolla ja suurin osa sipuleista ja mukuloista hävisi, sekä jokunen perennakin. Niin, ja toinenkin Austin-ruusu, Lichfield Angel. Lady of Shalott kuoli tästä vuotta aiemmin, mutta tänä keväänä onnistuin löytämään uuden ja istutin sen tontin toiseen päähän (jossa on kyllä myös vesimyyriä).

Tähän kohtaan myös muodostui paksu jääkuori, kun ylärinteestä valui vettä, joka sitten jäätyi, vesi ja pakkanen vuoron perään muodostivat tähän rinteeseen yhden tonttini pahimmista jääkansista, noin 7 cm paksuisen. Onneksi puuvartiset selviytyivät siitä hyvin! Verkon sisällä on kolmioka, taempana punastuu kultaherukka.

Kolmiokalla on kitukasvuisempi lajitoveri muutaman metrin päässä kivimuurin edessä. Olisiko tämänkin huonompaan kasvuun sitten syynä myyrät. Mukavaa silti, että nämä talvenarat kokeilupuut ovat talvehtineet jo kymmenisen vuotta. 

Nyt isompikin kolmioka on muuttunut keltaiseksi. Vasemmanpuoleinen, polvenkorkuinen pikku puu on kuparivaahtera. Kaikki visusti verkon sisällä!

Kävin Kaarinan Kukkatalossa hakemassa uuden kuriilienkirsikan sen tilalle, joka kuoli jo monta vuotta sitten joko kuivuuteen tai myyriin tai molempiin. Kassan vieressä oli rullakossa jalohortensioita, joita myytiin eurolla kappale! No hyvät hyssykät, pakkohan niitä oli ottaa kaksi. Ihastuttavan vaaleansininen pikkuinen hortensia päätyi tähän penkkiin, meni syteen tai saveen (myyriin tai talvimärkyyteen), tällä hinnalla uskaltaa kokeillakin. Se meni kuolleen Austin-ruusun viereen, jota en ole kaivanut maasta, jos sieltä vaikka jotain nousisikin. Villiversoa, siis. Sen voi sitten kaivaa ja istuttaa peuraesteeksi jollekin tontin reunalle, tai ehkä se tähänkin mahtuu, jos kiinnittää versot aitaan.

Isomman verkkotötterön sisällä elelee muutama vuosi sitten istutettu purppurahelmimarja. Tilasin sen Briteistä aivan pienenä rääpäleenä, eipä se paljon maksanutkaan. Parina viime vuonna se on alkanut kasvaa oikein mukavasti. Jospa jonakin vuonna pääsisi näkemään niitä erikoisia violetteja marjoja, jotka näyttävät syysvärien keskellä lähes psykedeelisiltä.

Tältä tontin länsireuna näyttää alarinteestä käsin, tai näytti silloin, kun saarnissa oli vielä lehdet. Loppupäivästä naapurin lato heittää varjon, aurinko on jo matalalla. Vaalea seinämä vasemmalla on kompostini. Siitä ylemmäs on edellisten kuvien alue.

Oikealla näkyy paahdepenkin yläpää ja marjaomenapensas 'Marleena'.

Takaisin ylös huussin edustalle. Sitä mukaa kuin saarnen väri kellastuu, japaninvaahterat punastuvat. Etummainen on ruskopenkin 'Enkan', jonka sävy on selvästi haileampi kuin taemman 'Osakazukin', joka onkin syysväristään tunnettu. Se on kesän ajan vihreälehtinen.

Hyvin liuskalehtinen 'Enkan' ja ruskosormustinkukka, jossa on yhä uusia kukkia. Pidän tavattomasti ruskeista ja muistakin omituisen värisistä kukista.

Onpa tällainen ihan perinteinen, itsekseen tullut luonnonkukkakin kaunis ja ihana yllätys lokakuisessa puutarhassa! Kurjenkellot kukkivat tosiaan pienesti vieläkin. 

Rusotuomipihlajissa oli viime vuonna kerrankin hyvä punainen syysväri, tänä vuonna sama juttu. Taustanaan tällä on naapurin villi (siementaimi siis) omenapuu, se alkaa vähitellen muuttua keltaiseksi.

Nyt, kun saarnista ovat lehdet pudonneet, alkavat muiden ruskakasvien värit olla vahvat. Oikeassa reunassa on 'Marleenan' oksa, otin tämän kuvan niin kaukaa zoomlinssillä. Keskellä ja vasemmalla rusotuomipihlajat, pienemmät punaiset ovat japaninvaahterat. 

Hapankirsikat ovat vielä aivan vihreinä tuolla huussin takana. Tässä näkyykin saarnirivi, vasemmalla etummainen ja isoin, siitä seuraava hieman pienempi ja muotopuoli (se eli aivan rintarinnan saman kokoisen vaahteran kanssa, joka kaadettiin vasta kun ostin paikan ja tämänkin rinteen vesakko raivattiin), taimmaisena aivan tonttini yläkulmalla vaahtera, jonka runko haarautuu kolmeen.

Kun saarnen lehdet putoavat, paljastuu sen hieno ja hauska muoto. Oksat lähtevät rungosta yläsuuntaan, kaartuvat sitten alas, kunnes ne kaartuvat taas ylöspäin kärjistä. Lehtosaarnen kasvutapa ei ole kovin leveä (kuten vaikkapa tammella, hevoskastanjalla ja valossa kasvavalla vaahterallakin), vaan oksakulmien ja kaartuilun takia aika tasapaksu alhaalta ylös. 

Mukavaa sunnuntaita!

Hapankirsikka Prunus cerasus

Jalohortensia Hydrangea Macrophylla-Ryhmä

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Kolmioka Gleditsia triacanthos

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Kultaherukka Ribes aureum

Kuparivaahtera Acer griseum

Kuriilienkirsikka Prunus nipponica var. kuriliensis

Kurjenkello Campanula persicifolia

Lehtosaarni Fraxinus excelsior

Makeakirsikka Prunus avium

Marjaomenapensas Malus toringo var. sargentii

Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Sirotuomipihlaja Amelanchier laevis

Tarhakalliokielo Polygonatum × hybridum

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum